Useampia painoksia erinomaista Belgian olutopasta julkaissut Tim Webb pukkaa nyt ulos ehkäpä hieman laajempaa lukijakuntaa tavoittelevan opuksen. Roger Protzin vastaavasta yleisemmästä "300 kokeiltavaa olutta ennen kuolemaa" innoituksensa ilmeisimmin ammentanut tiheä pureutuminen Belgian parhaisiin. Flanderilaisen Joris Pattynin rooli hieman epäselvä, joissakin olutarvioissa viitataan häneen tai kirjoittajien eriäviin mielipiteisiin. Suhteellisen konservatiivisia valintoja paljon, trappistit lähes kaikki mukana, olisi voinut odottaa ainakin Chimayn ainokaisenkin pudottamista pois, markkinointisyistä se on päässyt jopa kanteen. Lambiceissa ehkä hieman painopistettä, mukana jopa Hanssensin mansikkaversio. Toisaalta kirjaan on otettu rohkeasti tuntemattomampiakin helmiä, tyyliin Potteloereke, Hofblues, Angelus Blonde ja Westmalle Extra, jota ilmeisesti munkkien lisäksi vain Pattyn pystyy juomaan säännöllisesti. Hauskasti riman ylittävät myös Beersel Lager, joka on ymmärtääkseni kräusen; ja Walrave Pick-Up Pils. Omista suosikeista mukana on mm. Dupont Bons Vœux, Houblon Chouffe ja Blaugies La Moneuse. Pois ovat jääneet esim. Tripel Karmeliet, Delirium Tremens, La Divine, Kerkom Adelardus, Rodenbach Vin de Céréale. Webbin ja Pattynin valinnat ovat pääsääntöisesti hyvin perusteltuja. Kunkin oluen kohdalla on tarkka maisteluarvio ja yleisempi subjektiivinen tuomio. Panimoiden historia kuvattu elävästi. Neljä panimoa saa hieman enemmän tilaa, ne sitten varmaan ovat kirjoittajien mielestä Belgian kovimmat: Cantillon, Drie Fonteinen, Dupont, Kerkom. Eniten oluita on Cantillonilta ja Dupontilta, molemmilta viisi. Webb kirjoittaa nautittavasti, kuivaan huumoriin kuuluu mm. sanastossa esiintyvä UFO (Unidentified Floating Object). Westvleterenin kohdalla Webbiltä irtoaa hauskasti kitkeriä kommentteja Ratebeer.comille, jonka "maailman paras olut"-valinta nosti tuotteen kysynnän megalomaaniseksi. Webb ei alennu edes mainitsemaan web-saitin nimeä, ei edes muista mikä Westvleterenin oluista sattui tittelin voittamaan. CAMRAn muiden uusimpien julkaisujen tapaan kirja on kuvitettu loistavasti, tästä tyylistä on jo ehditty käyttää termiä olutporno. Kirjan informatiivinen arvo ei ehkä ole kovin tyrmäävä vakavammalle harrastajalle, mutta enpä esim. sattunut tietämään että de Cam käyttää kypsytykseen Pilsner Urquellin tynnyreitä.
Kirjassa on arvioitu tarkkaan ottaen 105 olutta. Ne viisi ylimääräistä on valmistettu Belgian ulkopuolella. Tämän osan johdannossa on hauska anekdootti, kun Tim Webb juhlittuna belgiauktoriteettina kohtaa 1997 Manhattanilla ensimmäisen Ommeganginsa. Yhtään Ommegangin olutta Upstate New Yorkista ei kuitenkaan pääse kirjaan mukaan, mutta neljä amerikkalaista kuitenkin, edustajat Allagashilta, Port/Lost Abbeyltä, Russian Riveriltä ja New Belgiumilta. Viides on italialainen, Panil Barriquée Sour.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti