Webbin ja Pattynin valinnat ovat pääsääntöisesti hyvin perusteltuja. Kunkin oluen kohdalla on tarkka maisteluarvio ja yleisempi subjektiivinen tuomio. Panimoiden historia kuvattu elävästi. Neljä panimoa saa hieman enemmän tilaa, ne sitten varmaan ovat kirjoittajien mielestä Belgian kovimmat: Cantillon, Drie Fonteinen, Dupont, Kerkom. Eniten oluita on Cantillonilta ja Dupontilta, molemmilta viisi. Webb kirjoittaa nautittavasti, kuivaan huumoriin kuuluu mm. sanastossa esiintyvä UFO (Unidentified Floating Object). Westvleterenin kohdalla Webbiltä irtoaa hauskasti kitkeriä kommentteja Ratebeer.comille, jonka "maailman paras olut"-valinta nosti tuotteen kysynnän megalomaaniseksi. Webb ei alennu edes mainitsemaan web-saitin nimeä, ei edes muista mikä Westvleterenin oluista sattui tittelin voittamaan. CAMRAn muiden uusimpien julkaisujen tapaan kirja on kuvitettu loistavasti, tästä tyylistä on jo ehditty käyttää termiä olutporno. Kirjan informatiivinen arvo ei ehkä ole kovin tyrmäävä vakavammalle harrastajalle, mutta enpä esim. sattunut tietämään että de Cam käyttää kypsytykseen Pilsner Urquellin tynnyreitä.
Kirjassa on arvioitu tarkkaan ottaen 105 olutta. Ne viisi ylimääräistä on valmistettu Belgian ulkopuolella. Tämän osan johdannossa on hauska anekdootti, kun Tim Webb juhlittuna belgiauktoriteettina kohtaa 1997 Manhattanilla ensimmäisen Ommeganginsa. Yhtään Ommegangin olutta Upstate New Yorkista ei kuitenkaan pääse kirjaan mukaan, mutta neljä amerikkalaista kuitenkin, edustajat Allagashilta, Port/Lost Abbeyltä, Russian Riveriltä ja New Belgiumilta. Viides on italialainen, Panil Barriquée Sour.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti