Toinen hana-Monkish tripla-IPA, 10,2 %, Galaxya kai tässäkin. Samea, vaaleankeltainen, sama vaahto kuin edellisessä. Hieman heikommat aromit, nyt trooppisempia sävyjä. Maku on pehmeä, makean hedelmäinen, kuivuu nopeasti. Alkoholi peittyy hyvin. Jälkimaussa on katkeruutta, suhteellisesti yllättävänkin paljon tähän tyyliin. Oikein näppärää tämäkin. Jopa raikkaampaa kuin kevyempi Monkish. Huipputavaraa, ananasta ja mangoa tutusti. Pientä mausteisuutta kerääntyy lämmetessä. Pien, 31.10.2022.
Pien-Erkki toi vuosi sitten baariinsa kalifornialaisen suosikkipanimonsa Monkishin tölkkejä ja nyt sitten vuorossa hanatavara. Ateneuminkuja ei ole paljon leveämpi kuin Soulin halloween-juhlien traaginen väylä. Mielessä kävi tungoksen mahdollisuus, mutta kyllähän craft beerin ja tarkemmin mehukaljan suurin huuma on ikävä kyllä (onneksi?) jo ohi. Kujan itäpäässä seisoskeli pari huomioliivimiestä ikään kuin turvatehtävissä, mutta muuten vaikutti rauhalliselta. Kahta olutta tarjolla. Otin varmuuden vuoksi molemmista samantien 33 cl annokset, vaikka välitöntä pelkoa kaman loppumisesta ei ollutkaan näkyvissä. Hintaa tuli 38€.
Flip Fly Flows on DDH DIPA, 8,6 %, Galaxy ja Nelson Sauvin. Samea, keltainen, vaalea, pienikuplainen vaahto. Voimakas sitrustuoksu. Dankkia, kuivaa, lievästi hedelmäisellä tavalla hapan. Katkeruutta selvästi. Appelsiiniä ja greippiä, ehkä vähän mangoa seassa, ananasta myös. Miellyttävää, ei ehkä erityisen raikasta, muttei mitään tukkoiisuuttakaan. Mutta olisiko jopa hopburniä hieman. Laatutavaraa, mutta ei parhaita harvoista kokeilemistani Monkisheista. Pien, 31.10.2022.
Ennennäkemätön sovitus Georges Simenonin novellista vuodelta 1973. Toukokuussa 1940 ranskalainen evakkojuna kulkee Belgian rajalta Atlantin rannikolle La Rochelleen. Granier-Deferre leikkaa tarinan oheen mustavalkoista sotadokumentaaria, ehkä ei aivan paras ratkaisu. Jean-Louis Trintignantin nuori perheenisä ajautuu samaan härkävaunuun Romy Schneiderin saksalaisen juutalaisnaisen kanssa. Tilanne kehittyy jopa seksiaktiin täpötäyden vaunun lattialla. Jollain tavalla käänteet vaikuttavat uskottavilta, varsinkin Schneider on todella vakuuttava. Godard-tähti Anne Wiazemsky pienessä roolissa. Kohtuullisia maisemia mm. Loiren laaksosta. Raa’asta väkivallasta huolimatta ohjaus on vähän löysää ja varsinkin La Rochellen tapahtumat etenevät hätäisesti. Toisaalta vuoteen 1943 sijoittuva epilogi on ryhdikäs ja kouraisevakin. Kunnon sotadraamaa, vaikkei mikään mestariteos olekaan.
Sonnisaari nosti uutuutensa odotuksia kuvailemalla sitä lennokkaasti. Jyrä on kuulemma hc-humalapään märkä uni, joka vääntää NEIPA:n niskat nurin. Azaccaa ja Eclipseä on kasattu poikkeuksellisen paljon kuumalle puolelle keittoon ja whirlpooliin. Kuivahumalointi myös Eclipsellä. Peräkärry on siis oletettavasti kytketty ja vehnä, kaura ja Verdant-hiiva vastaavat NEIPAisuudesta. Hopheadonistina en ollut malttaa odottaa päästä maistamaan. Juomaa saapuikin pääkaupunkiin Kaisaniemen laatubaariin. 6,7 %. Samea ulkonäkö, sitrusta tuoksussa. Greippiä oikein reippaasti. Maku on voimakkaan sitruksinen, hyvin kuiva ja mukavan katkera. Ei aivan Hagströmin WCIPAn kuivuutta ja katkeruutta, mutta NEIPAksi todella paljon. Ei mehuisuutta, mutta greippisyys hallitsee varsin raikkaasti. Asennetta siis todellakin on ja leukoja ei ole turhaan louskutettu. Sonnisaaren oluiden kärki on terävä, mutta kyllä tässä tuntuisi olevan all time top3 -contenderi. Join toisen ja itse asiassa kolmannenkin. Niitä kiskoessa saapui ikävä tieto paikallisen ikätoveripanimon Maistilan menosta tauolle 2023. Ajat ovat kovat kaikkein kovimmillekin. Juova, 26.10.2022.
Lempi on siis 10-vuotias tässä vaiheessa ja takana on melkoinen pyöritys. Tapahtumien vyöry ei jatku enää samanlaisena, mutta ei ehkä vähemmän traumaattisena. Lempi varttuu ja kouluttautuu periaatteessa virolaiseksi sairaanhoitajaksi ja elää loppuelämänsä Virossa, mutta inkeriläissuomalainen tausta ei häivy minnekään. 1990-luvun paluumuuttoon Suomeen Lempi ei siis osallistu, mutta hänen tyttärensä Ruth lähtee ja Minna-Kerttu Kekki syntyy Suomessa. Loppuosa kirjasta käsittelee Neuvosto-Viron puuduttavaa byrokratiaa ja köyhyyttä vapaasta maailmasta eristettynä. Teksti käsittelee monimutkaisia ihmissuhteita ja Minna-Kertun sukupolven juurettomuutta monimutkaisen etnisen taustan takia. Tähänhän pureutui myös Lauri Randlan tuore elokuvakin, johon Kekki viittaa. Kirja on sujuvasti kirjoitettu, mutta kieltämättä jännite hieman löystyi Stalinin kuollessa ja välittömän kuolemanvaaran väistyessä. Kirja antaa hyvän näkökulman Suomessa asuvien nykyinkeriläisten monimutkaiseen tilanteeseen. He ovat inkeriläisen, venäläisen, virolaisen ja nykysuomalaisen kulttuurin ristiaallokossa.
Muutama pikkuvirhe osuu pedantin lukijan silmiin. Vuonna 1939 Neuvostoliitto ei vielä ollut 20-vuotias, Neuvosto-Venäjä toki oli. Tuskin Suomen inkeriläisiä koottiin alkuvuonna 1945 Viipuriin ennen karkotusta Neuvostoliittoon. Viipuri oli silloin jo osa Neuvostoliittoa. Sergei Kirovin demokratiapyrkimyksistä 1934 ennen murhaansa annetaan kirjassa turhan suoraviivainen ja myönteinenkin kuvaus. Hieman hämmästyttää myös se, kuinka hyvin Saksan armeija pystyi Inkerinmaalle hyökätessään tunnistamaan suomenkieliset venäläisistä ja juutalaisista. En usko, että esim. rintamakomentajat tiesivät alueella asuvan suomalaistaustaista väestöä. Mutta oikein mielenkiintoinen teos kyllä.
Cornwall ja Berliini yhdistäneet voimansa triple-NEIPAan, 10,0 %, Citraa ja Nelson Sauvinia. Hyvin sameaa, kaunis ulkonäkö. Suhteellisen raikkaat aromit, sitrusta ja pehmeämpiäkin lämpimien vyöhykkeiden hedelmiä. Maussa täyteläistä trooppista hedelmäisyyttä, raikkautta on, ei mitään tunkkaisuutta, ei oikeastaan makeuttakaan. Toimii oikein näppärästi, olueksi tämän tuntee, vaikka maltaisuus ei helposti taustalta erotukaan. Ehkä jopa lievää hop burnia, mutta katkeruutta ei paljoa ole. En sitä löydä, vaikka Alkon mittaus peräti 116 EBU. Miellyttävää ja oikein nautinnollista silti, juotavuus pysyy hyvänä, alkoholin poltteesta ei tietoa. Ostopaikka Helsinki, Triplan Alko.
Alkon tämänsyksyinen uutuuspanimo Schlossbrauerei Grünbach tulee (tietysti) Baijerista, vehnäolutkylä Erdingin kupeesta. Saksan pirstaleinen ruhtinaskuntamenneisyys näkyy edelleen liittotasavallassa, prinssi on tämänkin vahvan vehnäoluen nimessä. Panimo ei edes ole kovin vanha sikäläisessä skaalassa, perustusta on valettu 1787. Weizenbock siis, 7,0 %, 16 EBU. Varsin ruskeaa, sameaa, pohjalla hieman sakkaakin. Tuoksu on voimakas ja päällekäyvä, fenolisia esterejä, purukumia, jopa banaania, melkeinpä pippurista mausteisuutta, hieman fariinisokeria. Siis aikamoinen kombinaatio. Maku on hyvin pehmeä, täyteläinen, makeahko, kypsiä hedelmiä, toffeeta, hiivan esterisiä käymistuotteita, mutta banaania en löydä. Runsas ja kohtuullisen miellyttävä kokonaisuus, mutta juotavuus kärsii liiasta makeudesta. Mutta kylläpä syksyn koleimpana päivänä lämmittää mukavasti. Ostopaikka Helsinki, Triplan Alko.
Ranskalaista vahvaa kamaa, tupla-IPA, 8,8 %, Mosaic, Citra ja HBC 586. Omituinen nimi näyttää viittaavan somejulkisuutta saavuttaneeseen emuun. Samea, kevyesti hedelmäinen, sitrusta on, mutta laimeasti. Ei kovin raikas, ei erityisempää katkeroakaan. Kuivahko, mutta aika vaisu kokonaisuus on. Pikkulintu Ruttopuisto, 22.10.2022.
Puolasta west coast IPAa, vaikka nimenä New Yorkin pohjoinen naapurikaupunki. 7,0 %, Citra, Simcoe ja Comet. Lähes kirkas. Oudon mausteinen, pippuria, jotain muutakin. Hyvin kuiva. Ei oikein hyvää millään tavalla. Perushedelmäisyyttä, mutta ei raikasta. Katkeruutta kuitenkin hieman takamatkalla. Pikkulinnussa hyvin jengiä. Pikkulintu Ruttopuisto, 22.10.2022.
Pitkästä aikaa Angleterressa, täällä asiakkaitakin. Thornbridgen Quiet Stormista aiemmin olen tsekannut Idaho 7 -version, nyt siis Galaxya. 40 cl, 10,20 €, 5,5 %. Ei ole halpaa olut enää todellakaan. Kevyesti samea, ei kuitenkaan NEIPA-sameutta. Ananasta on tuoksussa ja maussa. Ohut runko, ei katkeruutta. Ei erityisen raikasta. Angleterre, 22.10.2022.
7,5 %, Galaxy, Strata, Idaho 7 ja kevyesti Sabroa. Samea, trooppinen, hieman mausteinen tuoksu. Maku on vähän valju, odotin raikkaampaa. Trooppista hedelmää on, mutta ei todellakaan kuohkeasti ja tuoreesti. Ei potkua jälkimaussakaan. Sabronkin myyräntyö taitaa tuntua lievänä minttuisuutena. Jotain kalkkista liitua tässäkin. Onkohan baarin hanoissa jotain ongelmaa vai liikkuuko tavara vain liian hitaasti. Ainoana asiakkaana sinnittelin lauantai-iltapäivänä. SalamaNation, 22.10.2022.
DDH IPAa Latviasta, 7,2 %. Melko samea tämäkin, ei juuri vaahtoa. Sitrusta tuoksussa, karamellia myös. Maku aika laimea, kevyesti appelsiinin aromeja. Selvä pettymys, ei katkeroakaan. SalamaNation, 22.10.2022.
SalamaNationin taululla tämän Salaman oluen tyylinä American IPA, Untappdissa west coast IPA. Nimi kuitenkin viittaa Uuteen-Seelantiin ja sikäläisellä Rakaulla tämä onkin sinkkuhopitettu. 6,5 %, melko samea, herukkainen tuoksu. Herukkaa on maussakin, persikkaa ja mangoa myös. Pehmeästä hedelmäisyydestä huolimatta varsin kuivaa. Ei katkeroa, hieman liituisuutta esiintyy. SalamaNation, 22.10.2022.
Syksyisenä perjantai-iltana tutulla kokoonpanolla maistelimme oluita, siis Janne Keskisarja, Matias Kainulainen, Matti Saarinen ja Micael Näse. Saattaa olla, että seuraavalla kertaa sijaintipaikka vaihtuu, kun länsimetron jatke valmistuu. Mukana oli yhteensä 34 olutta, painopisteenä Kvarkenin ja Fantômen tuotteet. Jannelta jäi itse asiassa kaksi Fantômea pois kyydistä ja yksi Kvarken unohtui Micaelin reppuun. Maisteltavaa oli kuitenkin riittävästi koko illaksi. Tuttuun tapaan lyhyitä luonnehdintoja massiivisesta sessiosta.
Brewcats Komediaolut, 5,0 %, west coast ipa. Avauksena Brewcats-kiertolaisen Kvarkenilla tehty kevyt IPA. Ruskea, kiiviä tuoksussa. Aika flätti, hiilihappoa voisi olla enemmän. Mausteinen, pihkaa, katkeroa jonkin verran, kuiva. Kvarken Molpehällorna, 4,0 %, spiced golden ale. Kypsän hedelmän tuoksua, tosiaan mausteinen maku, joka tulee katajasta. Hedelmäinen, ei tunnu ohuelta. Kvarken Liisanlehto Summer Edition, 5,1 %, modern lager. Samea, ohut, ei tarpeeksi maltainen. Hedelmäinen, hiilihappoinen, kuiva.
Kvarken Liisanlehto Special Edition, 5,4%, tämäkin modern lager. Makeaa hedelmäisyyttä, täyteläisempi. Ei katkeroa, ei niin raikas kuin kesäversio. Kvarken The Moraine, 4,8 %, vienna lager, 50 EBU, maissia mukana. Ruskea ja samea, leipäinen tuoksu. Makeaa, ei katkeraa, ei keksiä. Hiilihappoa aika lailla. Kvarken Bodvattnet, dark lager, 4,5 %. Tummanruskeaa, paahteinen tuoksu. Mausteinen brown ale -fiilis, aika paljon makua, kahviakin, ei huono.
QajaQ Maibock, 7,0 %. Grönlannista vahva lager, ei vaahtoa, ei kirkas. Maltainen tuoksu. Viinalagerilta ei sentään tunnu, makeahko, bockikas. TrimTab 205, southern pale ale, 5,5 %, 40 IBU. Alabaman Birminghamista kevyt ale, Citra sinkkuhumalana. Lievästi samea, herukkainen tuoksu. Sitrusta ja lievästi saippuamaisuutta. Yerevan Kilikia Lager Beer, 4,8 %, 13 IBU. Armeniasta teollisuuslager, todella vaalea. Omalaatuinen tuoksu, outo pullomalli. Makeaa pahvia, aika hirveää.
Fantôme Blanche, 4,5 %. Kaikki Fantômet tuli avattua kylpyhuoneen puolella niiden arvaamattomuuden takia, mutta kaikki avautuivat tyylikkäästi ilman välikohtauksia. Ensimmäinen Fantôme varsin kevyt, witbier, mutta tämän panimon kohdalla oluttyyli jää juojan vastuulle. Hieman samea, kirpeä navettatuoksu. Maku hieman flätti, kirpeää hedelmää. Ei happamuutta maussa, pirteä, ei huono, grodziskie-tyyliä, kuiva. Hardywood Park Peach Tripel, 8,2 %. Virginian pääkaupungista Richmondista persikkatripel, hedelmäinen hapan tuoksu. Aika mehuisa ja makea, persikkaa. Belgihiiva ei tule esille. Säilykepersikkainen, ei siis kovin raikas. Tripel ja pehmeä hedelmä ei tunnu hyvältä kombolta. Het Brouwdok Vlaams Paard, tripel, 8,0 %. Hollannin Friisinmaalta vahva belgiolut. Ruskea, samea, makea, maltainen, pehmeä, karamellia.
Fantôme Granizo Fantôsma Patagonia, 6,5 %. Toinen Fantôme yhteistyössä Chilen Valparaisossa toimivan Granizon kanssa. Samea, hyvä vaahto. Tuoksu kukkainen, mausteinen. Hajuvesimäinen maku, floraalinen, ei hiilihappoja paljon. Kuiva, ei oikein miellyttävä, chili tuntuu lievästi. Stadsbrowerij 013 Blonde Boei, tripel, 8,5 %. Vaaleampi belgiolut Hollannin Tilburgista. Mausteinen maku, makea, paljon hiilihappoa, ei miellyttävä. Root + Branch Growing Up Absurd, tupla-IPA, 8,0 %, 35 IBU. Uusi panimo itselleni Long Islandin etelärannalta. Samea, tuoreesti herukkaa ja bensiiniä. Pehmeää, ananasta, melonia. Varsin hyvää, kuivaa. Kun tällä kertaa belgivoittoinen setti, niin kunnon IPA tuntui todella säväyttävältä.
St. Bernardus 75 Years Anniversary, 8,7 %, 30 IBU. Laatuvalmistajan juhlaolut. Kirkas, ruskea, perustripelin tuoksu. Makeaa ja hedelmäistä, hiilihappoa, täyteläistä. Aika miellyttävää, karvautta jälkimaussa. Fantôme Dalmatienne BIPA Styled, 6.0 %. Odotimme tämän olevan black IPA, mutta olut olikin keltainen, ilmeisesti BIPA tarkoittanee Belgian IPA tjs. Samea, happoja on. Hedelmää, melkein raikas, belgihiivaisuus nyt hyvin esillä. Himo Tuju Piikkivyö, barleywine, 10 %, Centennial, Simcoe, HBC 472. Pirkkalan ja Lappeenrannan laatutekijöiden yhteinen vahva tuotos. Kirkas, mansikkahillon tuoksua. Maussakin mansikkaa, hyvin makeaa. Ei kunnolla hedelmäisyyttä, olipa paha pettymys, ikävä kyllä.
North Park NPBC6 TDH West Coast TIPA, 10,0 % Citra, Mosaic, Strata ja YCH Trial 303. Oluessa mukana myös Phantasm-pulveria, joka on tehty Marlborough Sauvignon Blanc -rypäleistä. Kirkas, west coast -tyyliä tosiaan. Bensaa tuoksussa, pehmeä hedelmäinen maku. Ei kovin makea, todella hyvä. Katkeroisuus ei ole Hagströmin tasoa, mutta sitäkin löytyy. Samettinen, pihkainen, hyvä juotavuuskin. Sandiegolainen oli koko session ykkösolut. Fantôme Straight West Ghostin (Polymath Era Collaborate Soy Chino) 2, 7,5 %. Samea, keltainen. Mineraalinen tuoksu, kivennäisvesimäinen olut, ei juuri hedelmää. Tämä oli yllättävä, outo, session eksoottisin. Hoppin' Frog 15th Anniversary Ale, 15,0 %. Ohiolaisen panimon juhlaolut todella vahvaa, bourbon barrel aged, belgi- ja brittihiivaa. Saksalaisia ja tšekkihumalia, siirappia. Punertavan tumman ruskeaa. Tammikypsytys tuoksussa tuntuu. Pehmeää, paksua, maukasta, hedelmää, miellyttävää. Ei ylimakea vahvuudesta huolimatta.
Noisy Bastards Freelance Beer, 6,9 %, 70 IBU. Sundsvallista NEIPAa, kevyesti samea. Aika vaisua hedelmäisyyttä, bensaa. Parin huippu-IPAn jälkeen tämä joutui hankalaan paikkaan, ei pärjää tässä seurassa. Nøgne Ø Charley Noble Whiskey Barleywine Barrel Aged, 12,0%, 50 IBU. Tummanruskea, viski tuntuu tuoksussa. Rusinaa, makeaa, kypsää luumua. Liian makea, ei oikein innostanut. Fantôme Wildflower Brewing d’Or, 7,0 %. Fantômella kollaboraattorina ollut australialainen panimo. Samea, vaalea, perusmausteisuutta, pippurituoksua. Hiilihappoa aika lailla, se leikkaa makuja, mutta ehkä sopivasti. Pippurinen saison ehkä paras tähänastisista Fantômeista.
Black Project Peacemaker: Peach, 5,4 %, sour ale aged in wine finished spirit barrels. Denveristä soleroitua souria. Lievästi samea, hieman hapan tuoksu. Nyt on kunnolla hapanta makua. Aika ok, hedelmäisyyttä on, kuiva. Fantôme Refreshing Summer Spiritus Project, 6,0 %. Vihreää, raikasta salaattimaista tuoksua, basilikaa. Maku on kyllä hirveä, mausteinen ja epämiellyttävä. Mausteet jatkuu jälkimakuunkin, jopa oreganoa. Ehkä session heikointa tasoa. Nøgne Ø Jonah’s Lift, Aquavit Stout Reserve, Barrel Aged, 16,5 %, 80 IBU. Mustaa, paksu bourbontynnyrinen tuoksu. Paksu on makukin, sherryinen. Hyvin täyteläinen, suklainen, makea. Ei oikein vakuuttanut, alkoholikin ehkä tuntuu.
Fantôme Macaquincoing, 7,5 %. Kovaa ja sameaa vaahtoa. Mausteinen tuoksu, muskottia. Mausteinen on makukin, kuivaa appelsiinia, juotavuus heikkoa. Warpigs Mikkeller 3 Floyds MBCC Gold 2022 Imperial Porter BA Bourbon, 15,5 %. Mustaa, paksu tuoksu. Melassia, makeutta, suklaata, mämmiä, pehmeää. Hedelmäisyyttä, vahvaa, ihan ok, soijakastikemainen olut. Fantôme Strange Ghost, dark tripel, 7,5 %. Punertavanruskeaa, marjaisuutta tuoksussa. Muskottia, todella mausteinen maku, yrttejä, vihannestakin ehkä. En innostunut.
Nøgne Ø Luff And Touch Her, Ceremonial Cacao Stout, Barrel Aged, 15,0 %, 80 IBU. Musta, bourbonia, makeaa, melassia, suklaata. Soijaa, palanutta sokeria. Kolme vuotta tynnyrissä, mutta ei ole makeus hiipunut. Fantôme Saison, 8,0 %. Hillitympi tuoksu, lievää mausteisuutta. Hedelmää on, makeaa, belgihiivaa, perus-Fantôme on paljon parempi kuin maustesekoitukset. Ihan miellyttävää. Join tätä viimeksi 2011. Dark Crops 33 Brewing Company White Whale Imperial Stout 15,0 %, 59 IBU. Kahden kreikkalaisen panimon tuotos. Musta, aika jytky ensituntuma, ei kovin miellyttävää, kääntyy yllättäen ohuen makuiseksi, ylimakea. Atrium Onyx Imperial Stout, 11,0 %, 70 IBU. Belgialainen stout päätyi session päätösolueksi. Musta, kuivempi tuoksu. Aika hyvä juotavuus, kuohkea. Kuivaa, kahvia, kookosta. Aika näppärää, appelsiininkuorta ja vaniljaisuutta.
