Thornbridge Beak Bumpy Road Double IPA

 Thornbridgen laadukasta jälkeä synnyttänyttä kollabo-sarjaa, Beak Brewery on etelässä lähellä Brightonia. Tupla-IPAssa 8,0 %, 45 IBU. Kahta hiivaa kaytössä, Thornbridgen California alea ja Beakin London Fogia, humalina Citra, Galaxy ja BRU1. Tölkityspäivä 24/02/21. Kauniisti Spiegelaun IPA-lasin täyttävä olut, kuulaasti samea keltainen olut, kestävä tiheä vaahto. Tuoksu on vaimea, purukumia, hyvin etäistä hedelmäisyyttä. Maku on runsaampi, makeaa hedelmää, karamellia, mutta liikaa hiilihappoa. Hedelmissä on sekä sitrusta että pehmeämpiä tapauksia, mutta kovin pintapuolisesti. Kaksi kuukautta ei ole liikaa, kyllä tämä tuoreuden kannalta pitäisi tässä vahvuuudessa toimia vielä kohtuudella. Pettymykseltä kuitenkin tuntuu. Ostopaikka Helsinki, Triplan Alko.

Omnipollo Empyrean Imperial India Pale Ale

 Ruotsin craft-skenen ykkösbrändiltä tupla-IPAa, valmistajana Dugges, 8,5 %, vain 30 EBU, parasta ennen 17.12.2012 (päiväyksen erottaminen mustasta korkista vaatii melkein optikolla käyntiä). Nelson Sauvin, Galaxy ja Citra. Tämä samea tupla-IPA on vaaleampi kuin Etkon edellinen, ei juuri vaahtoa. Sitrusta tuoksussa, mutta melko viitteellisesti. Maku on makeampi, mangoa ja persikkaa täyteläisesti, ananasta myös, olut kuivenee nopeasti. Ei kuitenkaan etene katkeruuteen asti, jälkimaku on jotenkin happaman kuivalla tavalla hedelmäinen. Ei tämä onneton tapaus kuitenkaan ole. Selvästikään ei ole enää parhaassa iskussaan, mutta potenssia on vielä jäljellä. Juotavuus on hyvä täyteläisyydestä huolimatta, ei mitään epämiellyttäviä sivuhorjahteluja. Kääntyy jopa positiiviseksi yllätykseksi. Omnipollo on toki osoittanut aiemminkin kyvykkyytensä teettää hyviä oluita, mutta liian usein mielenkiinto on keskittynyt halpahintaisiin gimmickeihin. Ehkä tässä on osoitus paluusta varteenotettavampien oluiden joukkoon. Ostopaikka Helsinki, Triplan Alko.

Etko Juice Patrol Patrol

 Keskiviikon Etko-growlerin mukana Kainulaisen Matias toi myös tätä Etkon Double India Pale Alea, 8,0 %. Parasta ennen 29/03/22, joten ehkä tölkitetty kuukausi sitten. Vic Secret, Simcoe ja Galaxy australialaisvoittoisesti humalina. Jonkinlainen jatkoversio ehkä viimesyksyisestä Juice Patrolista, josta tykkäsin kovasti. Nyt on sen verran tummempi ruskea väri, että sameana se näyttää varsin rumalta. Ollaan jo kinuskikastikkeen tuolla puolen. Tuoksu on aika miellyttävä, raikasta trooppista hedelmää, lievästi mausteitakin. Maku on varsin makea, toki hedelmäisellä tavalla, kiiviä, mangoa ja karamellia. Varsin täyteläinen, mutta ei täysin miellyttävä. Jokin kitkeryys kokonaisuutta kaihertaa. Petrausta ei tule loppuliu'ustakaan, katkeruus ei kohota päätään. Ei ole Etkon parhaita, vaikka kokonaisuutena ei paljon ongelmia olekaan. Ostopaikka Helsinki, Etko.

Firestone Walker Union Jack IPA, tölkkiversio

 Sateisessa San Diegossa 2013 tuli ensi kerran vastaan tämä Paso Roblesin IPA, nyt Suomeen tuotuna tölkistä. 7,0 %, humalalista pitkä: CTZ, Cascade, Centennial, Simcoe, Citra, Amarillo, Chinook. Tölkitetty tammikuussa 01/04/21. Kirkas vaaleanruskea olut. Tuoksu ei kovin raikas, lähinnä mallasta ja keksiä huokuu. Maku on maltainen, yleishedelmäinen, kalkkinen, tukkoinen. Ei aivan pahvinen, mutta kyllä jälleen ikääntyminen tuntuu. Mutta itsepähän ostin ja en aio olutta viemäröidä. Tölkissä lukee "west coast style", mutta nimi ja etiketin lippu viittaavat britti-IPAan. Brittityylisistä oluistahan tämä panimo on aina ollut tunnettu, läpimurtotuotteesta Double Barrel Ale alkaen. Englantilaisfiilistä tästäkin on havaittavissa. Chinookin pihka tuntuisi olevan runsaasti annosteltua, mutta se voi johtua aromaattisempien tehojen väistymisestä. Ostopaikka Helsinki, Triplan Alko.

CoolHead STRATASTRATASTRATA

 Runsas kuukausi sitten tuli tsekattua CoolHeadin kaksi single hop New England Pale Alea, Citra ja Eclipse. Nyt vuoroon monien nykyinen suosikkihumala Strata, tässäkin taas 5,5 %. Tölkitetty 28.4.2021, joten paljon tuoreempi ei voisi olla. Läpinäkymättömän sameaa, keltaista väriä ja pienikuplaista pitsistä vaahtoa. Sitrusta nousee hanakasti lasista esiin. Maku on keskihiilihappoinen, appelsiiniä ja satsumaa, vähän melonia ja mangoa, vähemmän maltaisuutta. Maku kuivenee kohti takapurentaa, joka jää kuitenkin laiskaksi. Raikkaus ei ehkä aivan parhaalla tasollaan ja täyteläisyyttä luonnollisesti saisi olla lisää. On tämä sessiosarjassa varsin hyvä suoritus silti. Tämä olut varmaan ollut CoolHeadin Viikin uuden panimoravintolan avajaisissa tänään kovassa kulutuksessa, itse tsekkaan paikan vasta jonain hiljaisena arki-iltana. Jos nyt ravintolat vielä joskus iltaisin ovat auki. Ostopaikka Helsinki, Panema. 

Olari Tail Grab Mandarin NEIPA

 Jos oli Nosebone odotetun vakuuttava, niin tämän oluen suhteen odotukset olivat paljon matalammalla. Tail Grab on nimittäin ns. doping-olut. Ei ole puhtaat jauhot kattilassa eli siis pelkkää humalaa. Tähän on lisätty mandariinipyrettä. Takavuosina olin myöntyväinen hedelmällä buustattuihin IPOihin, idea ei lähdössä tuntunut huonolta. Sittemmin olen muuttanut mieltäni ja palannut puritaanisempaan näkemykseen, hdelmälisäykset ovat saatanasta. Olenkin ilahtuneena huomannut, että hedelmä-IPAt ovat viime aikoina selvästi harvinaistuneet. Epidemia on pitkälti saatu rajattua soureihin, joissa se minun puolesta saakin riehua vapaasti. 

Tail Grabin pohjaresepti on sama kuin Nosebonella, mutta hiivana nyt Verdant. 7,0 % edelleen, humalissa edelleen Citra, mutta myös Amarillo, Centennial ja uusiseelantilainen Nectaron, johon en muista ennen törmänneeni. Nectaron on kerännyt kovaa ennakkohypeä jo tuotekehitysvaiheessa, joka kesti 17 vuotta. Se on sukua Waimealle ja sitä luonnehditaan passionhedelmäiseksi, kiivimäiseksi ja persikkaiseksi. Humalan proto/demo -nimi oli HORT 4337 , joka näköjään tuli vastaan viime vuonna yhdessä FrauGruberin oluessa. 

Ehkä hieman tummempi kuin Nosebone, samanlainen katoava vaahto. Tuoksussa on enemmän kypsää hedelmää, hienoisesti hedelmäistä happamuuttakin. Maku on yllättäen vähän matalaprofiilisempi, ehkä mandariinipyre estää humalia kukoistamasta. Tuoreutta ja raikkautta on nytkin ja hedelmäisyys selvästi hallitsevin aistimus. Sitrus tässäkin tuoksuaromeista huolimatta on pääroolissa ja sama maltaan perusta tuntuu. Kuivuus tihentyy loppua kohti ja lähes samanlainen katkeruus löytyy loppusuoralta. Sokkomaistelussa en varmaan olisi arvannut mandariinilisäystä. Tuoksun lievässä happamuudessa se ehkä on esillä, mutta samaa löytyy "puhtaistakin" oluista kuten eilisestä Etkon Growler Patrolista. Hyvä olut tämäkin, mutta jää aavistuksen silti Nosebonesta. Mutta selvästi siis odotukset ylittäen. Ostopaikka Espoo, Olarin Panimo. 

Olari Nosebone NEIPA

 Olari pukkasi kolealle kakkoskoronavappuviikolle kaksi uutta olutta growler-tarjontaan. Varasin molemmat ja alustavasti aioin hakea ne vasta vappuaattona, mutta aloin hermoilla. Minkälainen hulinahan teekkarikylässä mahtaa olla silloin? Siksipä kipaisin hakemassa pullot pois jo tänään. Kolme päiväähän näille luvataan nautinta-aikaa, mutta itse en luota edes yhden vuorokauden säilyvyyteen. Eli samantien kokeiluun. Nosebone on siis NEIPA, 7,0 %, hiivana London Fog, humalina Citra, Cashmere ja Idaho 7. 

Keltainen ja samea, vaahto ei kovin pitkäkestoinen. Raikasta ja tuoretta sitrusta on tuoksussa, greippityylistä kuivempaa fiilistä. Makukin on kuiva, intensiivistä hedelmää, pehmeää appelsiinia, maltaan taustakomppausta, kohtuullinen katkeruuskin peräkontissa. Vakaata tasokkuutta Otaniemestä, hyvin tasapainoinen ja korkealaatuinen NEIPA. On niin vakaa, että mieleen hiipii jopa lievä tylsyys. Ei sentään, hyvä olut on vaan kerrassaan hieno asia. Ehkä voi jo todeta, että Olari on hapuilunsa lopullisesti tehnyt ja oma linja on löytynyt. Nyt voi sitten vain tykittää herkkua ulos. Ostopaikka Espoo, Olarin Panimo. 

 

Etko Growler Patrol

Myös Herttoniemen Etko on liittynyt growler-kerhoon pääkaupunkiseudun panimoista. Tilasin verkkokaupasta heti ensimmäisen näytteen ja suunnittelin hakevani sen perjantaina. Jo etukäteen kyllä arvelutti vappuaaton hulinassa liikkuminen itäänpäin. Onnekkaasti viime lauantain maisteluun suunniteltuja oluitaan noutamaan tulossa olevan Kainulaisen Matias kertoi tulevansa Etkon kautta. Sain siis näppärästi growlerini jo tänään Matiaksen välittämänä. Tupla-IPA, 8,5 %. Verdant-hiivaa ja humala-osastossa harvinaisemman uusiseelantilaisen Mouteren ohella Simcoe, Citra ja Cashmere. Räntäsateiseen takatalvi-iltaan siis lämpimien alueiden hedelmien makuja massiivisesti. 

Tuttu NEIPAn ulkomuoto, sameaa keltaista juomaa valkealla vaahtokerroksella. Trooppista hedelmää kirpeästi ja lievästi happamalla tavalla. Raikkautta on. Maku on täyteläinen, makean mangoinen, kiiviä, ananasta, melonia, persikkaa. Pehmeitä makeita hedelmiä ja kuohkeutta. Oluen edetessä kohti nielua maku kuivuu, mutta ei saavuta katkeruuden sfäärejä  merkittävästi. Ei peräkärry silti aivan tyhjä ole. Alkoholi ei maistu, mutta maltaisuus jää myöskin hyvin viitteelliseksi. Hieman liikaa mehumaisuus korostuu ja itse suosin aina enemmän sitrusvivahteita kuin trooppisempia sävyjä. Mutta on tämä silti oikein hallittua miellyttävää olutta. Täysipainoinen contenderi Olarille, Tired Unclelle ja Pienelle paikallisessa growler-mehukaljasarjassa.  Ostopaikka Helsinki, Etko.

O Brother The Dreamcatcher Session IPA

Pint Pleasen vappupaketin toinen panimo on O Brother Brewing, joka sijaitsee Irlannin itärannikolla Kilcoolen ja Greystonesin taajamien puolivälissä. Samalla County Wicklow'n seudulla vaikuttaa Irlannin hipstericraftsuosikki Whiplash. Sessio-IPAssa 4,2 %, Citra, Simcoe ja Mandarina Bavaria. Hyvin samea olut tämäkin, mutta hieman vaaleampi ja vaahto hillitympää. Tuoksu on nyt trooppisempaa meininkiä, lievästi karamellia ja häivähdys happamuuttakin. Maku on pehmeä, persikkainen, mangoinen, ananaksinen. Runko aavistuksen tanakampi kuin Treaty Cityn oluessa. Raikkaudessa olut kuitenkin häviää, vaikka se ei limerickiläisessäkään parhaassa terässä ollut. Makua on kuitenkin aika mukavasti, tämä on hieman makeampi ja takaosa on varsin tyhjä. Varsin hallittu työnäyte on tämäkin, mutta ei omassa skaalassa pärjää Treaty Cityn kuivuudelle.

Treaty City Outcast Juicy IPA

Sain Pint Pleaselta uuden erän oluita arvioitavaksi. Tälläkin kertaa irlantilaisia panimoita, joista ensimmäisenä kokeiluun Treaty Cityn olut aivan Limerickin keskustasta Shannonin varrelta. Sessio-IPA, 3,8 %, Idaho 7, El Dorado ja Columbus. Mukavan informatiivinen etiketti tölkissä. Hyvin sameaa keltaista olutta, keskikokoisia kuplia vaahdossa. Tuoksussa herukkaa, bensiiniä, kissanpissaa. Maussa aika paljon hiilihappoa, sitrushedelmää ja herukkaisuutta, varsin raikastakin, mutta voisi olla tuoreempaakin. Sitrus on hyvin kuivaa, greippistä. Kovin ohut olut silti on, tähän kaivattaisiin cask-käsittelyä, jossa maku pyöristyisi ja syventyisi. Lievää pippurista mausteisuutta, mutta ei häiritsevällä tavalla, se kääntyy ehkä havuisuudeksikin. Poikkeuksellisen kuiva olut, jopa katkeruus kasvaa lähes riittäviin mittoihin perätilassa. Columbusta on nyt kyllä tarjoiltu tavallista enemmän.  Jo hiilihappojen vähentäminen voisi oleellisesti parantaa lopputulosta. Hyvin puhdasta tämä on, ei mitään horjahteluja. Näin kevyenä ja happoisena oluena hämmentävän runsasmakuinen ja katkeruudesta erityistä plussaa. Positiivinen yllätys ilman muuta.

Ant Brew Thoughts And Prayers Pale Ale

 Kolmas spesiaalinäyte Ant Brew'lta on jo kunnon APA, 6,0 %, kuivahumalina nyt Cascade, Citra ja Perle. Yhteistyö tuntemattoman Crooked Hillary Brew'n kanssa, nimi vaikuttaa poliittisesti ladatulta. Täysi tölkki taas, astiointipäivä 15.3.2021, joten ei toivottoman varttunutta. Kirkas olut tällä kertaa, aiempia hieman tummempi keltainen väri. Tuoksussa nyt sitrusta, mutta ei kovin voimallisesti, lievästi pihkaakin. Maku on sitruksinen, pehmeä, maltaisuuskin tuntuu, nyt ei ole hiilihappoa liikaa. Kevyttä mausteisuutta, ehkä havuisuutta sitten. Jälkimaku on nytkin hillitty, mutta ehkä aiempia rotevampi silti. Makeus kasvaa oluen lämmetessä, persikkaisia vivahteita mukaan, melkein karamellisuuteen asti, mutta puhdas tämäkin olut on. Raikkaus varmaan hieman kärsinyt ikääntymisestä. Setin paras olut, ainakin samaa tasoa kuin lauantain maistelussa mukana ollut King Koala.

Ant Brew Äänet Keller Pils

 Toinen Ant Brew'n paketin olut, suodattamaton pils, 5,0 %, kuivahumaloinnissa Saaz, Mandarina Bavaria ja Hüll Melon. Aivan täysi tölkki tällä kertaa. Astioitu 28.1.2021 eli nyt on jo ikää. Lagerille se ei vielä olisi kohtuutonta, mutta kuivahumaloinnin vaikutus laimenee auttamatta. Hieman enemmän sameutta kuin Reippaassa, enemmän vaahdonmuodostusta, väri suunnilleen sama. Tuoksussa karamellia ja ruohoisuutta. Maku on varsin hiilihappoinen, lievästi hedelmäinen, maltaisuus ei tule kunnolla esiin, makeutta on liikaa. Peräosassakaan ei tapahdu ryhdistymistä, ei katkeruuden leikkaavaa terää. Ehkä ongelma on juuri liiallinen hiilidioksidin määrä, se laimentaa muita makuja. Suodattamattomassa lagerissa nimenomaan olisi hyvä olla keskimääräistä vähemmän hiilihappoa. Toki pils on eri asia, mutta lasken tämän kellerpils-alatyylisuunnan enemmän kellerbieriksi kuin pilsiksi.

Ant Brew Reipas On Rautaa

 Janne Keskisarja toi lauantaina Lahden Ant Brew'lta kolme minulle henkilökunnan dedikoimaa olutta ns. tiskin alta. Ei käsittääkseni mitään harvinaisuuksia, mutta olikohan tölkityksissä ollut jotain hämminkiä. Ainakin tämä ensimmäinen vaikutti vajaalta. Se tuskin haittaa mitään, jos suojakaasua on sisään saatu. Mukana tuli myös komea nimikkolasi. Kiitoksia vain lähettäjille ja toimittajalle. 

Tämä on siis Lahden Reippaalle omistettu olut, ehkä seuran 130-vuotisjuhlien kunniaksi. 1891 on globaalistikin aika vaikuttava urheiluseuran perustamisvuosi. Kyseessä on siis tietysti Viipurin Reipas, joka silloin perustettiin. Jalkapallo tuli ohjelmaan heti 1908, kun järjestäytynyt toiminta Suomessa alkoi. Sotien jälkeen seura siirtyi Lahteen. 

Oluen nimi kirjoitetaan tölkin etiketissä myös muodossa ReIPAs. Kyseessä kuitenkin pale ale ja sellaisenakin kevyt tapaus, 4,7 %, kuivahumaloitu Citralla ja Mosaicilla, 41 IBU. Astiointipäivä 5.4.2021, eli hyvinkin tuore tapaus. Kirkas, hyvin lievästi utuinen kullankeltainen olut. Tuoksussa trooppisia hedelmiä, persikkaa ja aprikoosia, ehkä vähän hunajaisuuttakin. Maku on samaa suuntaa, ohuehko, mutta makeahkoa hedelmää on silti runsaasti. Hyvin puhdas, raikaskin. Jälkimaku on kuivempi, mutta ei varsinaisesti katkera. Hyvin miellyttävä sessio-olut, riittävästi makuakin.

Mark Steven Johnson: Finding Steve McQueen

 Komediallinen uusi (2019) heist movie vuoden 1972 pankkiryöstöstä Kalifornian pikkukaupungissa. Takaumarakenne, nostalgiafiilistä, hyvä ajankuva, kohtuullista musiikkia ja sivurooleissa hyvää työtä Forest Whitakerilta ja William Fichtneriltä. Pääosan australialainen esittäjä on kuitenkin poikkeuksellisen heikko ja jännite on jokseenkin löysä. Perustuu tositapahtumiin, pankissa piti olla Nixonin laittomia kampanjarahoja. Ratkaiseva ryöstökoplan virhe astianpesukoneen kanssa näkyy olevan historiallinen fakta.

Takatalven oluita 2021

 Baarien kunnollinen aukeaminen antaa vielä odottaa itseään, joten uusi maistelusessio jo kuukausi edellisestä. Tälläkin kertaa noin 30 olutta verkkokaupoista, treideistä ja panimomyymälistä. Matias Kainulainen ei päässyt tällä kertaa mukaan, joten paikalla Kvarken-kaksoset Janne Keskisarja ja Micael Näse sekä Matti Saarinen. 

Olari Dayz of Old 2.0. Aluksi growlereiden puolikkaiden tyhjentelyä. Olarin jenkki-IPAssa 6,7 %, Centennial, Simcoe, Cascade. Hieman samea, herukkainen, pehmeä, katkeroakin. Oikein maukas ja erinomainen. Olen jo aiemmin arvioinut Olarin All Fogged Upin ja Pienin Milpoolin, joten niistä ei sen enempää. Olarilainen oli edelleen hyvää, mutta vuorokauden ikäinen Pien oli jo vähän muuntunut.

Schneeeule Marlene Berliner Weisse. Berliner weisse -kaksikko itse Berliinistä. Weddingiläispanimon yksilö hyvin vaalea ja samea. Tuoksu on kevyesti hapan, mutta maku ottaa heti luulot pois. Todella tiheä happamuus maussa, aivan erinomaista, hedelmäistä raikkautta. 3,5 %. Mukana brettaakin maitohappobakteerien ohella. 

Lemke Berliner Eiche. Myös Lemken bw 3,5 % ja hyödyntää brettaa. Tässä myös puukäsittelyä. Yhtä vaalea, ei niin läpitunkemattoman samea. Tuoksu aika samanlainen. Maku on mausteisempi, intensiivinen happamuus, muttei aivan edellistä tasoa. Hieman makeutta ja miellyttäviä lisäsävyjä tammesta. 

Ant Brew Orange Sunshine Double Fruited Sour. Ensitutustuminen lahtelaisen Ant Brew'n tuotteeseen. Punainen väri tulee vadelmasta ja passionista. En ymmärrä mihin orange nimessä viittaa. Aika vahva hedelmäsouriksi, 6,0%. Lievää happamuutta, jonka laimeus korostuu edellisten berliner weissejen jälkeen. Makeaa vadelmaa erittäin selvästi ja raikkaastikin, maistuu passionkin. Ns. oluena ei kuitenkaan kummoinen.

Ant Brew Irie Juice NEIPA. Toinen lahtelainen on samea, 6,0%, Mosaic, Nelson Sauvin ja Sabro. Tuoksussa herukkaa. Ohut ja öljyinen, ei tarpeeksi hedelmää. Ei tarpeeksi raikkautta tai katkeroa, mutta ei varsinaisesti epämiellyttävä. Purkkiananasta, sanoi Micael.

Ant King Koala IPA. Antin trion täydentää Australian IPA, 6,5 %, Ella ja Galaxy. Tämäkin ohuenpuoleinen, mutta nyt raikas hedelmäisyyttä. Ananas maistuu taas, mutta ei katkeruutta. Janne ja Micael tykkäsivät, itse en nyt vielä innostunut, vaikka ihan ok-olut kyseessä.

Kiiski Sahti. Taitaa olla vuoden ensimmäinen sahtimaistelu. Mäntsäläläinen tehty "Mouhijärven tyyliin", peräti 10,0 %. Hieno pullokin ja asiaankuuluvan ruma ulkonäkö. Leipäinen tuoksu, ruista. Maku on makea, pehmeä, kinuskinen, aika miellyttävä. Hyvää on, vaikka pullolla ilmeisesti ikää jo 3-4 viikkoa. Hiilihappoakin oli.

Maltgarden Blended Thoughts DDH Hazy IPA. Puolalainen sopimusvalmistaja Maltgarden sijaitsee Kołobrzegin satamakaupungissa Itämeren rannalla lähellä Oderin suistoa.  6,0 %, Talus, Vic Secret, Citra. Samea ja vaalea, ananasta tuoksussa. Trooppista hedelmäisyyttä, mutta ohuehko. Tuoretta on ja ihan ok tämäkin, vaikka taas hintelästi katkeroa. 

Maltgarden Guys From Green Street DDH Hazy Double IPA. Toinen puolalaisnäyte, 7,5 %. Sameaa taas ja jälleen ananas tuoksuu ja maistuu. Pehmeää, kuivaa ja täyteläistä. Mallas tukee hyvin, oikein miellyttävä, vähän katkeroakin.

Talerock Pilsner. Pari uutuutta Järvenpäästä. 5,1 %, ruohoinen tuoksu kirkkaassa oluessa. Maltainen ja kevyesti makea. Ei huono, rapeaa, mutta ei katkeroa.

Talerock Waimea Session IPA. Vain 4,5 % NZ-oluessa, jossa Pehkolan mallasta. Laimea tuoksu. Kevyt, ohut, hedelmäinen trooppinen maku. Puhdasta on tämäkin, Talerockissa tuntuu olevan hallintaa otteissa.

 

Jopen Many-Faced Got Imperial Gotland Dricka Red Wine BA. En muista koskaan juoneeni gotlandsdrickaa eikä tämäkään hollantilainen taatusti sellainen ole. 10,5 %, punertava väri ja savuinen tuoksu. Makea maku, karamellinen, siirappia. Epämiellyttävä, punaviini vähän tuntuu muttei paranna makua. Omituisessa oluessa pientä happamuuttakin.

BRLO Ku’damm. Berliinistä kaksi imperial stoutia, tämä kypsytetty muscatel-astiassa. 10,9 %. Pähkinää tuoksussa, ei viinaisuutta. Hedelmää, yrttejä, pähkinää, suklaata. Ei liian makea, sävyjä sherryn suuntaan. Aika näppärää ja hyvä juotavuuskin.

BRLO Görlitzer Bahnhof. Tämä versio kypsynyt bourbonissa ja Barbadosin rommissa. Pehmeää, vielä parempaa kuin edellinen. Tammi maistuu, vaniljakin, mutta ei onneksi liikaa. Rommi pyöristää hyvin kokonaisuutta. 11,1 %, toimii hyvin, session parasta settiä. 

Stu Mostów Art 42 New England Double IPA. Session kolmannessa puolalaisessa 8,0 %.  Hyvin samea, kissanpissaa.  Mangoa ja persikkaa, hyvää on. Täyteläinen ja intensiivinen. Istunnon kovin IPA, vaikka ei kunnolla katkeroa.

Thornbridge Firestone Walker Mind Games Gin Barrel Aged Saison. Vahva saison,  8,5 %. Sameaa, hapan tuoksu. Hiilihappoa ja mausteita, en oikein innostu. Jakoi mielipiteitä.

Barreled Souls Honey Pot Rum BA. Mainesta wheat wine with honey, 14,2 %. Meripihkan väri, ei vaahtoa. Alkoholia tuoksussa. Hunajaa, puun otetta. Makeaa vetoa, ei kovin monimuotoinen. Liian raskasta.

Adroit Theory All I Need Is Carrion Quad Ale. 12,0 %, tummanruskea, luumua tuoksussa. Makeaa ja pehmeää hedelmää. Juotavampaa tavaraa, aukeaa hyvin. Pähkinää, mutta ei belgiesterien makuja. Oikein nautinnollista.

Bräugier Triple Edged Sword Triple IPA. Prenzlauer Bergistä vahva IPA, 9,6% . Lievästi sameaa, laimea tuoksu. Trooppista hedelmää, ei oikein aukea. Tukkoisesti havuja ja makeutta. Tämä jäi pettymykseksi.

Nepomucen Funky Fluid Double Rauchbock No 2. Lisää puolalaisväriä. Tummanruskea, varsin savuinen tuoksu. Maku pehmeä, savua maussakin hyvin, makeuttakin on. Jäi silti vähän puolitiehen 8,5 %, Steinbachin rauchmalzia. 

CoolHead Barrel Project 2. Tuusulasta imperial stout, 12,0 %,  Heaven Hill -tynnyrissä. Mustaa, viskin tuoksua. Sokerinen, makeutta liikaa. Kalpenee BRLOn rinnalla aika lailla. Mukana hasselpähkinää ja kahvia. 

Mikkeller Hop Opera. Tupla- tai tripla-IPA, To Ølillä tehty. Samea, taas trooppista tuoksua, 9,0 %. Ananas tuntunut tänään usein, niin nytkin. Oikein näppärää, tuoreutta ja sitrustakin on. Ei silti katkeroa paljon.

Adroit Theory Auto-Trepanation Ghost 902. Barley wine, 12,0 %. Hyvännäköinen olut ja makea tuoksu. Makeaa on makukin taas, karamellia, mantelia. Vähän karkea, mukana vähemmän miellyttävästi vaniljaa ja alkoholia. 

CoolHead Barrel Project 1. Tässä versiossa Jim Beam -tynnyrit, vaniljaa ja kanelia mukana. Mustaa on taas ja viskimäistä aromia. Makeaa suklaaisuutta, en tykkää. Ehkä ei kuitenkaan niin makea kuin Heaven Hill -variaatio.

Apex Stature IPA. Örebron läheltä IPA 6,5 %. Hyvin vaalea ja samea, raikas tuoksu.  Maku laimea ja hiilihappoinen, ei syvyyttä, perushedelmäinen.

Mikkeller SD Træblod Imperial Stout. San Diegosta vahva porter, vaahterasiirappia ja kahvia. Kaakaota tuoksussa. Suklainen maku, makeaa ja tanakkaa. 12,0 %.

Spółdzielczy Profesja Krasnolód Jack Daniel's BA. Aivan samoin kuin maaliskuussa, session päätös puolalaiseen ice bockiin. Nyt siis Jack Daniel's astiana. 20,0 %.  Mustaa, ei vaahtoa. Tiukkaa mallasta tuoksussa. Makeaa, öljyinen, lakritsaa. Ei oikein säväyttänyt, pehmeämpää voisi olla.