maanantai 30. syyskuuta 2024

Falter Festbier


Oktoberfest on kiivaimmillaan Münchenissä, joten on aika liittyä bileisiin etänä. Juhlajuomaksi valikoitui nyt itäbaijerilainen festbier, 5,9 %. Kultainen väri, hyvin ohutta utua, lähes näkymätöntä. Jyväinen viljan tuoksu, lievää makeutta. Täyteläinen maltainen maku. Yksinkertaista, mutta hyvää. Hienovireinen tyylilaji, jossa klassikkoja on vaikea tavoittaa. Kunnon olutta tämä kuitenkin on. Ostopaikka Helsinki, Triplan Alko. 

sunnuntai 29. syyskuuta 2024

Neil Fredrik Jensen: The Summer of Total Football The 1974 World Cup


 Jokaisella jalkapalloa seuraavalla on yksi MM-lopputurnaus, joka on muovannut elämänkatsomusta eniten. Meksikon kisat 1970 tekivät minusta jalkapallofanin, mutta se tärkein turnaus on ilman muuta WM74, eli Länsi-Saksassa 1974 pelatut kisat. Muistikuvat ovat kirkkaita, vaikka läheskään kaikkia otteluita ei Suomeen televisioitukaan. Olen lukenut paljon turnauksesta, varsinkin Hollannin joukkueeseen liittyen ja onpa Skotlannin turnaustaipaleestakin julkaistu täysimittainen kirja. En kuitenkaan muista törmänneeni aiemmin koko turnausta käsittelevään opukseen. Tanskalais-englantilainen Neil Jensen on nyt tänä vuonna sellaisen julkaissut, asialla tietysti Pitch Publishing. Jenseniltä olen aiemmin lukenut The Uncrowned -teoksen.


Todettakoon heti alkuun, että teos oli pettymys. Tämä on asiallinen kirja, mutta tarpeeksi intohimoa ja innostuneisuutta ei lukijalle välity. Kohtuullisen suppea kirja, mutta kaikki oleellinen kyllä tulee esille. Silti odotin intensiivisempää heittäytymistä kirjoittajalta, joka on suunnilleen minun ikäluokkaa. 


Kansi on onnistunut, odotetusti kuvissa Cruyff, Beckenbauer ja Deyna, hieman persoonallisempina valintoina Bernd Bransch ja Emmanuel Sanon. Jensen taustoittaa osuvasti turnauksen ennakkoasetelmia. Brasilian jogo boniton romahdus 1970 jälkeen, Länsi-Saksan ja Ajaxin nousu, Puolan näyttävä olympiavoitto. Baader-Meinhof ja muu aikakauden terrorismi. Kylmä sota, Chilen vallankaappaus ja Neuvostoliiton kieltäytyminen pelata Santiagon stadionilla. Havelangen ja Rousin kamppailu FIFA:n johdosta.   


Verrattuna joihinkin muihin tuoreisiin lopputurnauskirjoihin Jensen ei juurikaan keskity kisojen karsintoihin. Olennaiset asiat niistäkin kyllä käydään läpi, mutta fokus on tiukasti kesässä 1974. Kirjan rakenne on varsin luonteva. Alkulohkot käsitellään löyhän kronologisesti siten, että huomio on vuorotellen eri joukkueissa. Jensen tekee valintoja, kaikki joukkueet eivät saa samaa painotusta. Fokukseen pääsevät Länsi-Saksa, Skotlanti, Puola, Italia, Brasilia ja Jugoslavia. Sitten seuraa kirjan heikoin osa, kun Jensen rönsyilee takaumiin käsitellessään suurimpia tähtiä Beckenbaueria ja Cruyffia sekä valmentaja Michelsiä. Loppuosa kirjasta on odotetusti Hollanti-painotteista, jatkolohkot ja finaali valotetaan asianmukaisesti oranssin värin läpi.


Kovin paljon uutta ei taaskaan paatuneelle fanaatikolle tule esiin, mutta jotain kuitenkin. Günter Netzerin kohtalosta ja Saksojen välisestä ottelusta ei kuitenkaan mitään mainittavaa. Andrzej Szarmach saa ansaittua huomiota, persoonallinen yllätyssentteri on jäänyt hienoisesti Deynan ja Laton, jopa Gadochan varjoon. Billy Bremner saa pitkästä aikaa vilpitöntä tunnustusta, yleensähän Leedsin kapteeni leimataan rasittavaksi nilkiksi. Todellisuudessahan mies oli huikea taituri ja pelasi upean turnauksen. Jensenin mukaan Bremner olisi värvätty johonkin mannermaan suurseuraan, jos ei olisi ollut jo 31-vuotias. Jensenin mukaan Gerrie Mühren kieltäytyi MM-turnauksesta väsymykseen vedoten. Jensen toteaa myös lyhyesti, että Cruyff ei ollut täysin terve finaalissa, mutta ei täsmennä sen kummemmin.


Virheitä tietysti tulee, mutta varsin maltillisesti. Hans-Jürgen Dörner ei kuulunut Itä-Saksan joukkueeseen. Puolan valmentajan nimen Jensen kirjoittaa toistuvasti muodossa Görski. Paulo Cézar Liman alias ei todellakaan ollut Cafu vaan Caju. Lisäksi Jensen kirjoittaa keskimmäisen nimen riisutusti Cesar. Daniel Passarella ei pelannut koskaan Cruzeirossa, joten Jensenin tarkoittama Roberto Perfumon topparikumppani Cruzeirossa oli luultavasti Wilson Piazza.


Kirjan lopussa on miellyttävä yllätys, kaikkien joukkueiden avainpelaajien lyhyt esittely. Aivan upeaa, tällaista en muista pitkään aikaan nähneeni. Suurin osa valinnoista on itsestäänselviä, mutta Jensenillä on persoonallisiakin päätöksiä. Muutamat omat suosikit puuttuvat. Tällaiset listat ovat niin kiinnostavia, että käydään se tarkasti läpi.


Heti Argentiinan kohdalla omat mielipiteeni poikkeavat selvästi. Jensen nostaa esiin Ayalan, Housemanin, Perfumon ja Wolffin. Pois jäävät siis jokseenkin hämmentävästi Babington, Brindisi ja Kempes. Australia: Alston. Brasilia: Jairzinho, Marinho Chagas, Luís Pereira, Rivelino, Zé Maria. Huippupelaajista jäävät siis pois Dirceu ja Nelinho. Bulgaria: Bonev. Chile: Caszely, Figueroa.


Itä-Saksa: Bransch, Croy, Hoffmann, Sparwasser, Streich. Siinä oli asiantunteva lista. Haiti: Sanon. Italia: Chinaglia, Facchetti, Mazzola, Riva, Rivera, Zoff. Italian kohdalla on otettu vanhat starat mukaan, vaikka pelasivat todella heikosti. Capello ja Benetti olivat ehkä näkyvämpiä. Hollannilta tulee mukaan käytännössä kaikki: Cruyff, Haan, Jansen, Keizer, Krol, Neeskens, Rensenbrink, Rep, Rijsbergen, Suurbier, Van Hanegem. Siis myös yhden ottelun pelannut Keizer, mutta ei maalivahti Jongbloedia. 


Puolan lista on kattava: Deyna, Gadocha, Gorgón, Kasperczak, Lato, Szarmach, Szymanowski, Tomaszewski, Żmuda. Skotlannilta Bremner, Hay, Jordan, Lorimer, McGrain. Puuttuu Dalglish, joka tosin pelasikin huonosti. Ruotsilta mukaan pääsevät Edström, Hellström, Larsson ja Torstensson. Puuttuu hämmentävästi Roland Sandberg. Puuttuu myös Kindvall, joka tosin pelasikin huonosti, mutta niin pelasivat myös mukaan otetut Riva ja Keizer.


Uruguaylta menneisyyden miehet Cubilla, Mazurkiewicz ja Rocha. Isänniltä Beckenbauer, Bonhof, Breitner, Grabowski, Hoeness, Hölzenbein, Maier, Müller, Overath, Schwarzenbeck ja Vogts. Heynckes ja Netzer olisi voitu mainita samoin perustein kuin Keizer. Jugoslavialta Acimovic, Bajevic, Džajic, Katalinski ja Oblak. Puuttuu ainakin Maric, Buljan, Surjak ja Vladimir Petrovic. Surkuhupaisalta Zairelta nimetään se muurista ulos juossut Ilunga.


Hieno aihe siis kirjalla, mutta turhan virkamiesmäinen suoritus kirjoittajalta. 


perjantai 27. syyskuuta 2024

Alexander McCall Smith: A Song of Comfortable Chairs


 Botswanalaisesta naisten johtamasta etsivätoimistosta kertovasta kirjasarjasta osa 23. Olen vuosien mittaan lukenut aika paljon kritiikkejä tästä sarjasta mm. Ruumiin kulttuuri -lehdestä. Kun nyt tuli sarjan yksilö eteen, odotin jonkinlaista feelgood/cosy crime -tyylistä pläjäystä. Olin täysin väärässä. Tässä romaanissa ei ole murhaa, ei edes minkäänlaista rikosta. Toisaalta odotin paikallisväriä Botswanasta, joka on mielenkiintoinen maa afrikkalaisena menestystarinana. Sellaista on jonkin verran, mutta melko pinnalliseksi sekin tuntuu jäävän. Lähinnä se pelkistyy siihen, että naisia nimitetään Mma-termillä ja Rra on käytössä miespuolisista. Kirjassa kuvataan vajaan 10 ihmisen arkisia toimia ja mitättömiä ongelmia, joiden näennäiseen ratkaisuun kirjan löyhä juoni pyrkii. Yhden huonekaluliikkeen kilpailija eliminoidaan mainoskampanjalla ja yhden uusperheen teinipojan asennevamma oikaistaan. Romaani on täysin uskomatonta jaarittelua. Yhtä päähän pälkähtänyttä ajatusta saatetaan vatvoa sivukaupalla. Kalle Päätaloa on pidetty jaarittelun ennätysmiehenä. En ole lukenut Päätaloa 1970-luvun jälkeen, mutta muistikuvissa niissä tapahtui paljon, vaikka kerronta olikin yksityiskohtaista. Smith tarjoaa kliseitä ja itsestäänselvyyksiä toistensa perään. Kaikkia mahdollisia ristiriitoja vältetään kuin ruttoa. Välillä tuli mieleen onko koko kirjaa edes suunnattu aikuisille. Kokonaisuus tuntuu lastenkirjamaiselta. Selvästi rasittavin ja huonoin lukukokemus todella pitkään aikaan, ehkäpä jopa kehnoin koskaan.  

torstai 26. syyskuuta 2024

CoolHead For A Few Hops More



Olen viime aikoina vältellyt CoolHeadia, mutta nyt oli niin hienosti nimetty Sergio Leone -olut ja tyylikäs hanalätkäkin, että ostokynnys ylittyi. 7,0 %, Citra, Simcoe, Amarillo. Keskiruskea, kirkas. Tuoksu jotenkin omalaatuinen, ei kovin puhdas. Maku on luvatun mäntyinen ja maltainen, mutta myös luvattua hedelmäisyyttä ei ollenkaan. Jotain omituista pistävyyttä. Kohtuullinen katkeruus kyllä perätilassa, mutta se ei pelasta kokonaisuutta. Taitaapa taas kulua jonkinlainen tovi ennen seuraavaa CoolHead-riskinottoa. Oluthuone Haka, 26.9.2024.

Toppling Goliath Radiant Radiant Haze



Oluen otsikossa Radiant kahteen kertaan, koska oluen nimi Radiant Haze ja iowalaisen Toppling Goliathin kollaboraattorina ollut kalifornialainen Radiant Beer Company. 7,0 %, Citra, Mosaic, Strata. Etkon Jan Grehn ei tykännyt yhtään tästä, mutta päätin silti kokeilla. Epäilyttävän tumma väri. Neutraali tuoksu. Maku hieman karamellinen, kinuskinen. Ei tosiaan kovin raikasta. Saattaa olla hapettunut. Eli kyllä Jan oikeassa oli. Ei liian makea kuitenkaan, lievä jälkimaun katkeruus. Mutta varmaan pitäisi olla paljon paremmassa kunnossa. Oluthuone Haka, 26.9.2024.


Outer Range Alps Steezy



Toinen heizi vuoristopanimolta. 7,2 %, DDH, Mosaic, Nelson Sauvin. Suunnilleen sama ulkonäkö kuin edellisessä. Tuoksussa nyt kypsempää hedelmäisyyttä. Kuohkeutta on, pehmeää mehua. Lyhyempi jälkimaku. Ei huono, mutta tykkäsin Pastelsista enemmän. Kuiva kokonaisuus tässäkin on, mutta hieman epätasapainoinen. Oluthuone Haka, 26.9.2024.

Outer Range Alps Pastels



Äskettäin tuli Nantesissa juotua useampia Outer Rangen oluita. Nyt saman panimon tap takeover Hakaniemessä. Eri oluita kuitenkin. Heizissä 6,9 %, Motueka, El Dorado, Citra, Mosaic. Samea, kirpeä mehuisuus. Trooppista hedelmäisyyttä tietysti. Kuivaa, vähän katkeraakin. Saattaa olla jopa hopburniä jonkin verran. Tykkään silti kovasti. Oluthuone Haka, 26.9.2024.






keskiviikko 25. syyskuuta 2024

Etko Factory Frontaal Progressive Dialogue


Keravan laatupanimon tuotetta vaihteeksi tölkissä. Hollantilainen Frontaal ollut kumppanina. 8,5 %, Citra, Cascade ja Mosaic. Kauniin sameaa ja vaaleaa, upeaa ananas-tuoksua. Tuoretta mehuisuutta maussa. Aivan upeaa kamaa taas kerran. Mutta onko jo liian monta kerran samanlaista? Kieltämättä oluita alkaa olla vaikea erottaa toisistaan. Tuote on todella laadukasta, mutta sitä voitaisiin periaatteessa myydä samalla nimellä. Ainakin tällaisen satunnaisen juojan kannalta eroja aiempaan tuotteeseen on vaikea aistia. Mutta todellakin erinomaista olutta. Juova, 25.9.2024.

Evil Twin Do You Guys Ever Stay Up Late Thinking About DDH DIPA



Taas upeasti nimettyä DDH DIPAa tanskalaistaustaiselta panimolta New Yorkista. 8,0 %, DDH, Citra ja Riwaka. Hyvin samea, makeahko tuoksu. Kuivaa, hieman mausteista. Täyteläistä on. Ei katkeroa. Raikkautta on, eihän tämä huono ole. Evil Twinin parempaa tuotantoa tosiaan ilman muuta. Juova, 25.9.2024.

White Dog Beyond Galaxies



Dordrechtista heiziä, 7,0 %, 45 IBU. Katkerohumalina Columbus ja Cascaden NZ-versio. Kuivahumalointi kolmeen kertaan, Galaxy pääosassa, tukena Citra ja Mosaic. Tällaisella setillä tuskin mikään voi mennä pieleen. Kohtuullisen hyvä ulkonäkö. Tuoksu jää aika neutraaliksi. Maku on yllättävänkin särmäinen, odotin galaxymaista ananasvyöryä, mutta todellisuus oli jotenkin toisenlainen. Mausteisuutta, ei kovin raikasta, bensiiniä ehkä, kuivaa kyllä. Jälkimaku tyystin tyhjä. En oikein innostunut, ei varmaan ollut parhaassa kunnossaan. Juova, 25.9.2024.

Tuju Jenkkipunnerrus





Urhosta poistuessa huomasin, että Eduskuntatalon aamutöhryt oli jo ehditty siivota pois. Kaisaniemessä uutta heiziä Saimaan rannalta, 6,5 %, Citraa eri muodoissa. Sameaa, keltaista, läpitunkematonta. Trooppiset hedelmäthän sieltä tuoksuun nousee. Kuiva maku, appelsiinia myös, lime, meloni, mango ja ananas kuitenkin pääroolissa. Ei mehuisuutta tihkuva, enemmän hillitty kokonaisuus. Panimon oma kuvaus oluesta mainitsee takapuolen piikityksen, mutta suhteellisen tyhjäksi takatila jää. Laatutavaraa anyway. Otin samalla tavanomaisen iltapalani Juovassa ja hyvin tämä täydensi sitäkin. Juova, 25.9.2024.



Thornbridge Jaipur Noir, cask ale



Hienosti film noiria kunnioittaen nimetty black IPA Derbyshiresta, 5,9 %. Lähes Guinnessin tyyppinen ulkonäkö tasaista vaahtokerrosta myöten, ei tosin ihan mustaa. Hieman hapanta hedelmäisyyttä odöörissä. Hyvin kuohkeaa ja pehmeää. Lakritsia ja suklaata enemmän maussa kuin hedelmäisyyttä, eipä happamuuttakaan. IPA-nimi kyllä aiheellinen, sillä yllättävänkin painava peräkärry löytyy. Loistava juotavuus, vaikka hieman makeuttakin kokonaisuudessa on. Huipputavaraa. Urho, 25.9.2024.

Brewski Fetingen


Vaikeuksissa olevassa Barskissa pienellä tukikäynnillä. Helsingborgista tupla-IPAa, 8,0 %. Sameaa. Ananasta ja mangoa rutkasti. Kuivaa, silti täyteläistä. Appelsiinia tulee mukaan. Lievä katkeruus. Hieman Sabron tapaista mausteisuutta. Mukava kokonaisuus kuitenkin. Barski, 25.9.2024.

tiistai 24. syyskuuta 2024

RPS Oktoberfest Märzen 2024



Kuopiostakin tuoretta sesonkiolutta, 6,0 %. Kirkas, ruskea. Hyvin maltainen tuoksu. Täyteläinen, jopa paksuhko. Ei niin pehmeä kuin Temperance, mutta ihan kohtuudella tämäkin toimii. Tower, 24.9.2024.

Flight Level No-Fly Zone



Haagalainen kiertolainen jatkaa tiukkaa panotahtiaan, oletettavasti taas Lohjan UG:llä. Vahva heizi uusiseelantilaisittain 8,0 %. Citra, Motueka ja Nelson Sauvin. Appelsiinia ja mangoa. Passion-mehua. Melko täyteläistä. Ei katkeroa. Vahvuus ei haittaa juotavuutta yhtään. Ehkä voisi toivoa maltaisuuden lievää korostusta, mutta hyvinhän homma toimii näinkin. Tower, 24.9.2024.




Temperance Lecker '24



Hämeenlinnan uusi panimo vetää heti kausioluttakin, oktoberfestbier, 5,8 %. Weyermannin maltailla ja humalana Styrian Kolibri. Sameahkoa maltainen tuoksu. Vähän hiilihappoa. Kuohkeaa. Hienoinen hedelmäisyys. Pehmeää. Lievästi katkera. Näppärä. Panimon alku jatkuu vakuuttavana, ei mitään horjahdusta tässä suhteellisen vaativassa tyylissä. Tower, 24.9.24.


maanantai 23. syyskuuta 2024

Slade @Kulttuuritalo





 1970-luvun alussa Suomenkin levymyyntitilastoja hallitsivat Creedence Clearwater Revivalin, Rolling Stonesin, Led Zeppelinin ja Neil Youngin kaltaiset laatuaktit. Seuraavina vuosina listojen kärjessä olikin sitten huomattavasti vaatimattomampia artisteja kuten Gary Glitter ja Alvin Stardust. Purkka ja jytä hallitsivat noin 1973-75 laimentuen sitten Bay City Rollersin teinisiirapiksi ennen punkin läpimurtoa. Jytän seassa oli kuitenkin laadukkaampaakin jälkeä tuottaneita orkestereita, joista oma suosikkini oli nyttemmin aika lailla unohdettu Mud. Parhaiten aikaa jytäbändeistä on ehkä kestänyt Wolverhamptonin ylpeys Slade, jonka Far Far Away -hitin äänitin radiosta kasetille 1974. Se on edelleen mielestäni yksi kaikkien aikojen parhaista musiikkiteoksista. Hämmästyin hieman kuullessani Sladen Helsingin keikasta, luulin bändin hiipuneen jo vuosikymmeniä sitten. Eipä kulta-ajan kokoonpanosta olekaan jäljellä kuin kitaristi Dave Hill. Noddy Holderin laulu oli niin suuressa roolissa Sladessa, että bändiä on vaikea kuvitella ilman häntä. Holder on edelleen hengissä, mutta ei ole bändissä mukana. Kaikesta huolimatta päätin hankkia lipun keikalle. 

Pelkästään istumapaikkoja Kulttuuritalon konfiguraatiossa, se ei ole toimiva ratkaisu rock-konsertille. Oma paikkani oli kolmannella rivillä eli olin ainakin lähellä lavaa. Taka-alalla oli paljon tyhjää, tuskinpa järjestäjän ilmoittama 80 % myyntimäärä oli realistinen. Neljä soittajaa, Hillin lisäksi basisti/multi-instrumentalisti John Berry, kosketinsoittaja Russell Keefe ja rumpali Alex Bines. Vokaaliosuudet jakautui melko tasan Berryn ja Keefen kesken. Holderia he eivät pystyneet korvaamaan yhdessäkään. Hillin etuhammasvirnistys näytti yhtä idioottimaiselta kuin 70-luvulla. Soundikaan ei ollut kovin puhdas, ehkä olin liian edessä. Tunnin setti, jonka jälkeen kaksi encorea. 70 minuuttia on melko lyhyt keikka nykymittapuulla. Vaikka sanoin Sladen kestäneen aikaa, niin ei materiaali kovin laadukasta ole kauttaaltaan, edes näin lyhyessä konsertissa. Joitakin tunnetumpia biisejä oli jätetty poiskin. Far Far Awayn lauloi Berry, melko rutiinimaisesti, jopa innottomasti. Itse sovitus aika samanlainen kuin levyllä. En innostunut millään tavalla. Parhaiten kulki vihoviimeinen Cum On Feel The Noize, siinä on kestävää klassikkoainesta. Odotukset eivät olleet korkealla, mutta kyllä keikka osoittautui vieläkin vaatimattomammaksi. Kerätään ne rahat, jotka vielä pois saadaan.


sunnuntai 22. syyskuuta 2024

Mike Nichols: The Graduate

 Vuoden 1967 Kalifornia-satiiri vaikuttaa nyt nähtynä vieläkin olennaisemmalta aikakauden murroksen kuvaukselta kuin valmistumisaikanaan. Yllättävän terävästi leffa kiteyttää 60-luvun amerikkalaiset teemat. Toki liikutaan vain valkoisen ylemmän keskiluokan ympyröissä, mutta muutoksen tuulet ovat sitäkin tuntuvammat. Varakkaan perheen vesa ei olekaan enää eisenhowerilainen konformisti, vaan haluaa jotakin muuta kuin jatkaa vanhempiensa tiellä. Hän ei tosin tarkkaan ottaen tiedä mitä se olisi, mutta ainakin hän haluaa seksiä vanhemman perheystävärouvan kanssa. Herkullisesti rytmitetty ja hienosti roolitettu elokuva rullaa upeasti. Nicholsin teatteritaustakin häivytetään Robert Surteesin kuohkealla kuvauksella. Anne Bancroft oli tunnetusti vain kuusi vuotta vanhempi kuin Dustin Hoffman, mutta se ei leffassa näy. Heikko kohta on vain jälkipuoliskon romanssi tyttären kanssa, joka ei ole millään tavalla uskottava. Valinta äidin ja tyttären välillä olisi itsestään selvästi äidin puolella. Alfa Romeo Spider ehkä suuremmassa roolissa kuin missään italialaisessa elokuvassa. Washingtonilainen Olympia-olut vilahtaa nopeasti. Ja Paul Simonin musiikki tietysti kruunaa merkkiteoksen, vaikka keskeneräisestä Mrs. Robinson -biisistä kuullaankin vain luonnoksia. Sivurooleissakin upeita suorituksia, mm. käsikirjoittaja Buck Henry hotellivirkailijana. 

lauantai 21. syyskuuta 2024

Olari WRITE IT IN ALL CAPS


Viimeinen Olarin uutuuksista kotioloissa nautittuna. Vahvempi NEIPA, 7,8 %, 50 IBU. Pääroolissa Nectaron, jota kutsutaan panimon omassa kuvauksessa MVP:ksi. Kyseessä ei ole päivätöistä tuttu minimum viable product vaan tietysti most valuable player. Eikä lopputulos ole mitään VMP-kamaa. Tukipelaajina aina luotettavat Citra ja Amarillo. Kaunista vaaleaa usvaolutta. Kirpeää ananasta, lempeää hunajamelonia, pehmeää mangoa. Aromeissa ei ole mitään valittamista. Maku on täyteläisen nektarinen, erittäin kuivana kokonaisuus pysyy. Eikä jälkimaun katkeruutta puutu nytkään. Vakuuttava huipennus aloituskvartetissa. Vesi kielellä jatkoa odotellen. Ostopaikka Helsinki, Olarin Panimo Konepaja.


Olari New Panimo Who Dis?


Vahvempi west coast IPA -variaatio. 8,0 %, 85 IBU. Simcoe, Amarillo, Michigan Copper. Ruskea, lievästi samea, pihkainen tuoksu. Täyteläistä, pihkaa ja mallasta on. Ehkä sitrusta voisi olla vähän enemmän, mutta on kovaa juomaa tämäkin. Katkeruutta toki myös. Ehkä tykkäsin vähän enemmön kevyemmästä variaatiosta. Erittäin kuiva on tämäkin. Ehkä monimuotoisempi kuin edeltäjä. Janne piti tätä parempana. Korkeasta laadusta ei siis tingitä. Olarin Panimo Konepaja, 21.9.2024.

Olari Counting Bricks



Konepajan uutuuksista toinen, heizi IPA, 7,0 %, 65 IBU. Nimi viittaa ympäristön tiiliarkkitehtuuriin, aikaa voi kuluttaa täällä tiilenpäitä laskien. Pois toki pääsee, vaikkei loppuun asti jaksaisikaan. Idaho 7, Nelson Sauvin, Vic Secret. Voisiko jokin mennä pieleen? Ehkä voisi, mutta ei mene. Sitrusta, trooppista. Kuivaa. Raikasta. Tuoretta. Kuohkeaa. Peräkärry.  Erinomaista. On todella mahtavaa, miten Olari lisää nykyään katkeruudenkin sumuihin. Tasapainoa ja monimuotoisuutta harmonisesti. Näiden kahden oluen jälkeen on helppo todeta, että Ranskassa ei viikon aikana tullut vastaan samantasoisia tuotteita. Pidimme Jannen kanssa session aikana vajaita growlereita suomalaiskansalliseen tapaan pöydän alla suojassa auringolta. Olarin Panimo Konepaja, 21.9.2024.

Olari 18th Of September


Ranskan reissun aikana Olarin Panimo oli julkaissut ensimmäiset Konepajan lokaatiossa tehdyt oluet. Heti kerralla neljä IPAa. Kaikkia oli vielä growlereissa tarjolla, kun pääsin paikalle. Kesää ei ole ehkä enää jäljellä, mutta vielä aurinko paistoi kirkkaasti terassille. Tsekkasin kolme uutuuksista ihan paikan päällä jakaen ne Janne Karilan kanssa. Ensimmäisenä julkistuspäivän mukaan nimetty west coast IPA. Strategiset mitat 7,0 % ja 90 IBU. Perinteiset vaikuttavat aineet Simcoe, Cascade ja Citra. Kyseessä kuulemma naapuri-isäntä Markku Korhosen hyväksymää tavaraa. Kirkasta, pihkainen aromi, myös trooppisia hedelmiä. Todella kuiva runko ja erityisen raskas peräkärry. Upeaa ja tasapainoista. Laatu ei tunnu heikkenevän yhtään Otaniemen jälkeen ja miksipä olisikaan heikentynyt. Olarin Panimo Konepaja, 21.9.2024.

perjantai 20. syyskuuta 2024

Paname Barge du Canal IPA, 2024


Aikoinaan ensimmäisenä juotu IPA edelleen Panamen tuotannossa. 6,0 %. Hieman ruskea, nyt on pihkaa kunnolla, karamellista maltaisuutta. Onpa kanavaproomussa peräkärrykin. Ensimmäisellä maistolla paikan päällä 2017 mukana oli hedelmäisyyttäkin. Nyt pihkapommi, mutta eihän sekään huono juttu ole. Baarin listalla oli muutamia mielenkiintoisia oluita, kuten tuplaversio tästä Bargesta ja Marcel-niminen imp. Tarjolla ei silti ollenkaan pullo-oluita, joten kyseessä todellakin tap house. Pariisi (Roissy), Aéroport Charles de Gaulle, Terminal 2B, Paname Tap House, 20.9.2024.

Paname Œil de Biche, 2024



Orléans ei ole kovin kaukana Pariisista, mutta melko monta junanvaihtoa reitillä CDG:lle. Päädyin sitten bussiin, joka meni perille asti, mutta ei ollut nopea sekään.  Kävi ensin Orlyn kentällä, sitten kehätien sisällä Bercyssä ja vasta sitten Charles de Gaulleen. Turvatarkastuksessa ei yhtään ruuhkaa ja Air Balticin terminaalissa ilahduttavasti Panamen Tap House. Pariisilaispanimolla menee ilmeisen lujaa. Hanoissa vain tuttua kamaa, aloitin pale alella, jonka tsekkasin Nicessa juuri ennen covidia. 4,6 %. Kevyesti hedelmäinen, ei niin pihkainen kuin ennen. Puhdasta keskitien kamaa. Ei jälkimakua, mutta sammuttaa janoa. Pariisi (Roissy), Aéroport Charles de Gaulle, Terminal 2B, Paname Tap House, 20.9.2024.

torstai 19. syyskuuta 2024

O'Clock Comet De Ses Morts




Reissun oluttarjonta on ollut (yllättäenkin) niin hyvää, että en ole käynyt samassa baarissa kahta kertaa. Nyt kuitenkin viimeisenä iltana aavistelin, että erinomaisessa Les Dix Fûtsissa olisi jotain uutta enkä pettynyt. Tämä Pariisin lähistön panimo on tuttu jo Nicen reissuilta. Nyt tupla-IPAa, 8,5 %, Comet-humalaa siis ainakin, lähes kirkasta. Kultainen utuinen ulkonäkö. Täyteläistä trooppista hedelmäisyyttä. Hieman mausteista pippurisuutta, kuohkea runko. Tykkään kyllä. Ei jälkimakua, mutta tuoreutta on. Oikein mukavaa. Orléans, Les Dix Fûts, 19.9.2024.

Art & Brew Baba Triple




Piraatin tapaan belgialainen olutbrändi Delirium on laajentunut monikansalliseksi ravintolaketjuksi. Orléansissakin on Rennesin tapaan Delirium Café. Tilasin tuntematonta tripeliä, panimo ehkä Solangessa täältä etelään. 8,5 %, ruskeaa, maltaista, karamellista. Ei kovin miellyttävää. Liian makeaa, ei jälkimakua. Omituisesti tämänkin panimon nimessä Art kuten edellisessä. Orléans, Delirium Café, 19.9.2024.

Art Is An Ale Iridescent


Art Is An Ale Brewing on paikallinen panimo Loiren laaksossa Amboisessa. Itse asiassa eilen ajoin junalla kylän läpi. Piraatin baarissa muutama paikallinen vierailija ja tältä panimolta mukana west coast IPA, 6,9 %. 65 IBU, Alsacen Aramis-humalaa. Lievää utua. Kuivattua hedelmää aromeissa. Pehmeää, sitrusta, kevyesti mausteita. Hyvä juotavuus, aika persoonallinen. Aramis varmaan vaikuttaa, muistuttaa ehkä Talusta jonkin verran. Ei juuri peräkärryä, mutta laatukamaa ilman muuta. Orléans, Piraat Café, 19.9.2024.




Van Steenberge Piraat Triple Hop







Piraat oli yksi monista vahvoista vaaleista belgialeista, joita tuli kiskottua 90-luvulla Helsingin kalaravintoloissa, Brysselissä, Antwerpenissa, Rotterdamissa, Haagissa ja Amsterdamissa. Liikuin silloin työasioissa usein noilla huudeilla. Olut on pysynyt hengissä ja nyt brändin ympärille on rakentunut kai kokonainen baariketju, koska Piraat Café tuli vastaan jopa Orléansin kaltaisessa pikkukaupungissa. Kokeilin nyt humalaversiota, 10,5 %. Saaz, Tetra, Aurora ja Cascade vielä kuivahumalana. Kirkasta ja kultaista. Esteriä, fenolia, hedelmäisyyttä, vähän pippuria. Hyvin kuivaa. Jopa katkeroa havaittavissa. Oikein mukavaa. Hienoa, että itse olutta ei nähdäkseni ole vesitetty näinä vuosina. Orléans, Piraat Café, 19.9.2024.