Kimiton vierailulta lähti mukaan kevyt golden ale, 4,5 %. Roster on Kape Aihisen ja Olli Kolun gourmet-ravintola Turussa. Sameahko, keltainen, näyttää kuvassa tummemmalta. Reipasta vaahtoamista, häviää kyllä suhteellisen nopeasti, mutta ei liene aivan tarkoitettua. Hedelmäinen tuoksu, vähän hedelmäkarkkiakin. Odotetusti suhteellisen hiilihappoinen maku, mutta sitrusta ja pihkaa on, totta kai runko jokseenkin ohut. Ei paljoa katkeruutta. Oletettavasti toimii erittäin hyvin ruokien kanssa.
Neljän vaalean ja voimakkaasti humaloidun oluen jälkeen oli Hagström-leirissä vuorossa uuden suunnan miettiminen. Väri päätettiin vaihtaa tummemmaksi ja maltaisuutta korostaa aiempaa enemmän. Oluttyylejä on näilläkin rajauksilla paljon ja lopulta päädyttiin vahvahkoon porteriin tai stoutiin. Tarkemmaksi tyylisuunnaksi valikoitui sitten baltic porter. Isäntäpanimoksi päätyi tällä kertaa Kimito Brewing useammastakin syystä. Balttiporterille haettiin itämerellistä ympäristöä ja Kemiönsaarihan sopii siihen erinomaisesti. Saarellahan järjestetään mm. Baltic Jazz -festivaali ja jazz on tietysti Hagström-ryhmässä lähellä sydäntä. Varsinaista Arvottomat-leffan Hagström-yhteyttä Kemiöllä ei ehkä ole, mutta olihan hahmolla todennäköisesti suomenruotsalaista taustaa. Hagström ei ole kiertolaisaikana vielä Espoota lännempänä käynytkään, joten oli hyvä suunnata sinne päin. Ja totta kai luotimme siihen, että Kimito valmistaa oluita korkealla tasolla. Lagerit ovat onnistuneet Kimitolta hyvin, esimerkiksi taannoinen maibock. Ja Hagströmin baltic porter on todellakin lager, vaikka porterit yleensä pintahiivalla pannaan. Balttiporter on kuitenkin oma lukunsa ja se on useimmiten lager.
Hyppäsimme siis elokuun viimeisenä lauantaiaamuna Kupittaan junaan, josta poistuimme Salon asemalla. Jonas Sahlberg kyyditsi meidät sitten välittömästi Kemiönsaaren keskelle panimoon, joka on entisessä agrimarket-rakennuksessa. Porter oli jo porisemassa ja teimme panimokierroksen. Siistiä ja väljää meininkiä, kalusto oli asemoitu näppärän symmetrisesti. Monissa panimoissa on sekava ja ahdaskin tunnelma, mutta se on Kimitossa vältetty. Jonas on viritellyt monenlaisia nostimia ja kuljettimia prosessiin, joka on siis automatisoidumpi kuin keskimäärin. Nautimme talon virvokkeita, mm. erinomainen gluteeniton Vienna Lager ja heitimme humalat kattilaan. Katkerohumalana Magnum, muuten luotetaan kokonaan East Kent Goldingsiin. Ei siis tällä kertaa mitään parfyymiaromihumalia. Katkeruuttakin oli tarkoitus sordinoida, mutta tässä ei pystytty täysin hillitsemään alitajuisia vaistoja. Katkeruutta on tulossa vähintään riittävästi, mutta tummassa vahvassa oluessa sen ei pitäisi päästä dominoimaan. Mukana on taas jo Hagström Groß Pilsnerissä käytettyä Bindewald Pilsen -mallasta, muut maltaat tulevat Simpsonsilta. Baltic Porterista on tulossa toistaiseksi Hagströmin vahvin olut, noin 8,7 %.
Kimiton tuotteita tuli nautittua tasaiseen tahtiin pitkin päivää. Erittäin sosiaalisessa tilanteessa muistiinpanot jäivät vähiin, mutta suoraan käymistankista tsekattiin Turun Cosmic Comic Cafelle menossa oleva Kolme Pukkia DIPA, 8,5 %. Suhteellisen makea karamellinen ja kinuskinen voima-IPA, jossa tuntuva leveä peräkärry. Mansikkasourista ei osannut sokkona arvata käytettyä marjaa. Mansikkaisuus on joissakin oluissa virhemaku, mutta tässä se toimi mukavasti. Ja mansikalta olut tosiaankin raikasti maistui, ei erityisen hapan. Iltapäivällä Hagström saatiin käymistankkiin ja oli vuorossa Kimito-vierailun viihdeosuus. Ja se olikin sitten täysin ennennäkemätöntä menoa.
Välipalan jälkeen siirryimme Kemiönsaaren pimeimpään lähes viidakkomaiseen ytimeen, jossa sijaitsee Storfinnhova Gård -niminen matkailukompleksi. Sitä on vaikea yksiselitteisesti kuvata ja tsekkasimme tietysti vain osia kokonaisuudesta. Ensimmäisenä isokokoinen savusauna, joka on rakennettu kallion kylkeen tai sisään metsälähteestä virtaavan puron päälle. Tai puron sisään, miten sen nyt ottaa. En ole suuri saunaintoilija, mutta savusaunalla on erityinen merkitys varhaislapsuusvaiheisiin liittyen. Hyvin pimeä moniosainen tila, jossa oli epätasainen paljaasta kalliosta ja puusta muotoiltu lattia. Ilman silmälaseja liikkuessa selvisin kuin ihmeen kaupalla ilman vammautumista. Monenlaisia saunoja on tullut nähtyä, mutta tämä oli kyllä ainutlaatuinen, erittäin pehmeä lämpö. Saunan sisällä oli puroon lämmitetty noin 20-asteinen suvanto ja saunan ulkopuolella erittäin viileä pulahduspaikka.
Ja tämä oli vasta alkusoittoa. Seuraavaksi siirryimme puron varteen nuotion ääreen, jossa Jonaksen yhtiökumppani Tony Myrskylä viritteli pitkän illan monine ruokalajeineen, joita liukasti Kimiton nestemäiset tuotteet. En ymmärrä ruuanlaitosta mitään, mutta pelkästään Tonyn ammattityöskentelyn seuraaminen oli ensiluokkaista viihdettä. Ruuat maistuivat tietysti aivan erinomaisesti. Kimiton oluista tuli tsekattua ainakin New England Pale Ale, hunajasour, passion pale ale, experiment porter, gin barrel aged Scottish strong ale ja Father & Son -sarjan pari olutta. Ilta pimeni, mutta pysyi lämpimänä. Yhtään hyttystä en huomannut, mikä oli kainuulaisesta vähintään merkillistä, koska olosuhteet niille niin optimaaliset.
Yövyimme Storfinnhova Gårdin metsäkylässä, joka on savusaunan välittömässä yhteydessä. Kolmen hengen mökkejä, jotka viritetty muutaman metrin korkeuteen tolppien päälle. Merkillinen ratkaisu tämäkin, mutta elämyksellisyyttä on tietysti haettu. Majaan kiipeäminen ja varsinkin alastulo ei ole ihan vaaratonta varttuneemmalle väestölle, mutta ilman putoamista selvisin yöstä. Aamiaisen jälkeen Jonas vielä järjesti kiertoajelun saaren etelärannan satamakyliin Kasnäsiin ja Dalsbruk/Taalintehtaalle. Upeita maisemia ja varsinkin Taalintehdas vaikutti persoonallisen mielenkiintoiselta taajamalta. Sitten vielä pysähdyimme panimolle tarkistamaan, että Hagströmin käyminen on lähtenyt asiallisesti käyntiin. Ja sitten vielä Jonas palautti meidät Salon asemalle. Sanoisin, että tässä on nyt vertailukohtaa oheisohjelmalle Hagströmin seuraavien panimovierailujen yhteyteen. Aivan samanlaista ei tietenkään voi odottaa, mutta saavutettu taso on nyt tässä.
