Christopher Nolan: Oppenheimer

 Luin 16 vuotta sitten Joseph Kanonin aika mukavan Los Alamos -trillerin, jossa Robert Oppenheimerilla oli keskeinen rooli. Kanonin dramatisoitu tarina keskittyi muutamaan hektiseen viikkoon kesällä 1945.  Nyt sitten Christopher Nolan on tehnyt suurisuuntaisen biopicin Oppenheimerista, pohjana Kai Birdin ja Martin Sherwinin American Prometheus -elämäkerta. Kolme tuntia pitkä, mutta Nolanin elokuvaksi ehkä yllättävän perinteinen teos. Aikatasot hyppii, mutta muuten miehen tarina kerrotaan suhteellisen suoraviivaisesti. Näyttävää jälkeä kyllä, musiikilla ja visuaalisilla keinoilla luodaan dramatiikkaa sankarin kieriskellessä syyllisyyden tuskissaan. Tarinan keskiössä on tietysti Los Alamos, Manhattan Project ja Trinity-ydintesti. Oppenheimerin tutkijanuraa ennen projektijohtoa ja naissuhteita tuodaan esille, mutta erityisesti painotus on Oppenheimerin sodanjälkeisissä vaikeuksissa, kun epäamerikkalaista toimintaa jahtaavat komiteat ottavat hampaisiin Oppenheimerin suhteet vasemmistolaiskaiffareihinsa. Elokuvaa olisi voinut tiivistää näiltä osin. Tuntuu, että samoja asioita pyöritetään useampaan kertaan. Cillian Murphy on todella vakuuttava nimiroolissa, mutta Robert Downey Jr. vetää kyllä selvät överit tarinan konnaa Lewis Straussia hahmottaessaan. Muut näyttelijät onnistuvat, vaikka Edward Telleriä esittävä Benny Safdie näyttää olevan koko ajan hukkumaisillaan rasvaa tihkuvaan naamaansa. Futislegenda Kai Haaskiven poika Olli esittää Edward Condonia. Pikkurooleissa on lähes tunnistamattomina mm. Matthew Modine, Gary Oldman ja Tom Conti. Viihdyttävää kamaa ilman muuta, mutta ei mikään mestariteos.