Sori Adroit Theory Empathy Paints Clouds

Tallinnan ja Virginian kollaboa, 7,0 %, Citra, Azacca, Bru-1, Nelson Sauvin. Sameaa, vaaleaa, mutta nyt ei kaunista kuulautta. Tuoksu on melkoisen paksu, makeaa trooppista. Maussakin makeaa hedelmäisyyttä, melkein karamellisuutta, mutta ei sentään. Täyteläinen runko. Lievä katkeruus, mutta on sentään olemassa. Jotenkin Sorin oluet ovat viime aikoina väistyneet omassa mielessä marginaaliin. Loppujen lopuksi mitään kovin mieleenjäävää ei sieltä koskaan saapunut, vaikka yksittäisiä onnistumisia olikin. Tällä hetkellä panimolla on vaikeuksia luoda näkyvä profiili. Ei tämäkään olut erityisen persoonallinen ole. Taproom Helsinki, 30.9.2023. 

Mallassepät Double Banger

Vedin Annankadun Old Durbarissa kiinteämpää polttoainetta tikka masalan muodossa ja takaisin Kaisaniemeen. Naantalista NEDIPAa, 8,0 %, 50 IBU, Mosaic ja Talus. Sameaa, vaaleaa, kaunista. Mangoa ja passionia tuoksussa. Pehmeää mehuisuutta, nektaritasollekin päästään. Sitrusta myös, ei liikaa hiilihappoa. Jälkimaku jää ohueksi. Hyvin puhdaspiirteinen, kuiva miellyttävä olut. Taproom Helsinki, 30.9.2023.

Salama Space Worm

Bourbon BA Imperial Märzen, 10,0 %. Nyt on Bembölessä hassuteltu oikein kunnolla. Olut on ihan mustaa. Voimakas vaniljainen bourbon-tuoksu. Maku on hyvin viskinen, hieman luumun kaltaista hedelmää. Kuivaa tämä sentään on. Mausteita, yrttejä, suhteellisen pehmeää. Ei täysin miellyttävää, alkoholi lyö nyt hieman läpi. SalamaNation, 30.9.2023.

Salama Punkin Instigator

Heiziä Espoosta, 6,8 %, Citra ja Riwaka. Lievästi sameaa kamaa, herukkainen tuoksu. Suhteellisen hillitty maku, yleishedelmäisyyttä, puhdasta, mutta ei jälkimakua. Kokonaisuutena olisi voinut odottaa hieman enemmän, jotain. Nyt jää aika yksiulotteiseksi. SalamaNation, 30.9.2023.

Etko Factory Abnormal Beauty

Jirka Ordén pukkaa IPAa ulos kiihtyvällä tahdilla. Tässä sumukaljassa 7,3 %, Simcoe, Citra, Motueka. Erittäin kaunis ulkonäkö. Tuoksussa lievää saippuaisuutta sitruksen kyljessä. Maku on hyvin raikas, mehumainen, ei kovin täyteläinen. Appelsiini, meloni, lime, mango, persikkakin tasapainoisessa liemessä. Kuivahko, mutta katkeruus puuttuu. Puhdasta tavaraa jälleen kerran. Juova, 30.9.2023.

Cloudwater Double Act

Toinen Cloudwater-kokeilu on 10-prosenttinen TIPA. Nyt vaaleampi sumukalja. Sitrusta tuoksussa. Maussa minttua, todennäköisesti Sabro asialla. Sitrusta on myös, hiilihappoisuutta miellyttävän vähän. Hyvä juotavuus, alkoholi peittyy hienosti. Tässä ei juurikaan jälkimakua. Raikkautta voisi olla enemmän, mutta kyllä tämä varsin hyvin toimii. Katsoin humalat vasta maistelun jälkeen. Sabrohan siellä tosiaan on ja toisena uusiseelantilainen Motueka. Sen pitäisi tuoda limeä ja trooppista fiilistä, miksipä ei, vaikka omat aistimukset pysyy sitruksen puolella. Pien, 30.9.2023.

Cloudwater Parkhouse Hill

Manchesterin huippupanimo kutsuu tätä olutta Mountain IPAksi ja viittaa coloradolaiseen Odell Brewingiin, joka on ilmeisesti yhdistänyt eri rannikoiden IPA-tyylit omaksi hybridiksi. Yhdistelyjä ovat tainneet muutkin tehdä, mutta ehkä Odell ollut sitten ensimmäinen. Cloudwaterin tulkinnassa 6,8 %, Columbus, Mosaic, Simcoe. Melko sameaa, mutta ruskeaa. Pihkainen ja maltainen tuoksu. Maku hieman makeampi, yleishedelmäisyyttä, mutta kyllä pihka silti hallitsee. Kuivuu kohti peräpäätä ja kohtuullinen katkeruuskin leviää limakalvoille. Ei tämä huono ole, mutta en erityisemmin innostunut. Pien, 30.9.2023.

Pien Brewing Andy's Keys

Lämpimässä, mutta tuulisessa syyssäässä kävelyä Vallilasta Ateneuminkujalle. Pien Brewing on tehnyt comebackin ja uusi sessio-NEIPA on nimetty entisen Pien-toimija Andy Lundmarkin avainten kunniaksi. Tuskin fyysinen panimo pystyssä, tehty todennäköisesti kiertolaisena. 6,2 %, Citra ja Nectaron. Sameaa ja keltaista. Raikas tuoksu, sitrusta ja pehmeämpiä hedelmiä. Maku on hyvin kuiva, lähes greippinen. Mehumaisuutta on lähes tarpeeksi, runko ei ainakaan huoju. Kuivuus jatkuu pitkään, tässähän on kärryäkin. Oikein mallikasta kamaa. Pien, 30.9.2023.

Coky Giedroyć: Spies Of Warsaw

 Huomasin Rosebud-kirjakaupassa alennuslaarissa dvd-version televisiominisarjasta, joka perustuu 2011 lukemaani Alan Furstin romaaniin. Katsoin sen nyt kerralla, neljä episodia,  180 minuuttia. Pinnallista, mutta tyylikästä, tavallaan uskollinen tulkinta romaanista. Ei kuitenkaan kunnolla jännitettä, flättiä teeveesarjatuotantoa. Varsovassa 1937-39 vakoilujengiä on niin Abwehristä, SD:stä, NKVD:stä kuin Deuxième Bureausta. Naispääosaa esittävä Janet Montgomery matkii mielenkiintoisesti neonoir-tähteä Linda Fiorentinoa tai jopa originaalinoirin Lauren Bacallia. Isossa kuviossa Ranskan tiedustelupalvelun pitäisi bongata, että Saksa ei hyökkääkään Maginot-linjaa vastaan vaan kiertää Ardennien metsistä Belgian kautta. Tämä jää kuitenkin yksilökohtaloiden varjoon. Kim Philbyn nimi vilahtaa.

Beer Hunter's Mufloni Islay Stout ja Mufloni Islay Imperial Stout

 Porin Beer Hunter's ja Islay Mist -sekoiteviskiä tuottava MacDuff International ovat lyöneet hynttyyt yhteen ja sain maistiaisia yhteistyön tuloksista. Kyseessä on kaksi Islay Stout -versiota, toinen maitokauppatasoinen 5,5 % ja imperial-variaatio peräti 11,0 %. Turvesavulla kuivattua mallasta molemmissa ja kypsytystä sekä Islay-viskitynnyreissä että "puhtaissa" bourbon-tynnyreissä. Tulossa kuulemma myöhemmin myös viski Islay Mist Beer Cask Finish Whisky.   

Kevytversio ei aivan mustaa, tummanruskeaa. Vaikka EBC on tasan 100, IBU 20, humalina Columbus ja Centennial. Tätä on laimennettu kevyellä kaurastoutilla.  Paahteinen ja leipäinen tuoksu, ei savua paljoakaan. Maku on ohuehko, kahvinen, hyvin kuiva, matalahiilihappoinen, hieman mausteinen. Ehkä jotain merilevän kaltaista vivahdetta tosiaan. Lämmetessä tulee mukaan jotain viskimäisyyttä. Niin kuin saattoi odottaa, laimeahkoltahan tämä tuntuu. 

Imperial on sitten selvästi lähempänä mustaa. IBU 40. Nyt viskimäisyys ja turve on voimakkaasti mukana tuoksussakin. Maku on pehmeän samettista, täyteläistä, hieman makeampaa vetoa, mutta kuivana kokonaisuus pysyy silti. Juotavuus lähes vaarallista, soljuu alas niin sulavasti. Suklaisuutta on, mutta savuisuus tässäkin hyvin hentoa. Mutta erittäin miellyttävää. Tykkään kovasti. 

Social Brewing Lab Protoni NEIPA Batch #5

 Makun koepanimo linja-autoasemalla keitellyt nyt NEIPAa. Viides erä jo, aiemmat menneet ohi. 6,4 %, sameaa, hyvä ulkonäkö. Sitrusta melko kirpeästi, raikasta. Katkeroa heikosti, trooppistakin hedelmää, passionia. Voisi olla pehmeämpää. Kokonaisuutena ihan ok, mutta ei illan kärkijuomaa kuitenkaan. Bruuveri, 28.9.2023.

Thornbridge Astryd, cask ale

 Angleterre oli pitempään suljettuna, mutta en huomannut minkään varsinaisesti muuttuneen. Jos ikävää viemärinhajua ei lasketa, mutta se toivottavasti tilapäinen vitsaus. Cask-kamaa saatavilla, juicy pale ale Derbyshirestä, vain 3,8 %, päähumalana amerikkalainen Mosaic. Sameaa, sitrusta, pehmeää, kuivaa. Katkeruus heikompaa, mutta kyllä sitäkin kapeana vähitellen kerääntyy. Kuohkeutta on, mutta ehkä lämpötila hieman liian kylmä. Olut vaikuttaa selvästi vahvuuttaan täyteläisemmältä. Angleterre, 28.9.2023.

Overtone Explosions In The Cry

 Glasgow'sta tripla-IPA, 10,0 %, Citra, El Dorado, Motueka. Omituinen nimi viitannee humalien cryo-versioihin. Hyvin sameaa, vaaleampi kuin edellinen. Raikasta sitrusta tuoksussa. Makeaa paksua appelsiinia maussa. Kuiva kokonaisuus, toimii kohtuudella, juotavuutta on hyvin, ainakin vahvuuteen suhteutettuna. Pikkulintu Ruttopuisto, 28.9.2023.

Dry & Bitter Hazy Bear Chopped Up

 Tanskalaista yhteistyöpanoa, Århusin Hazy Bear ei olekaan ennestään tuttu. 8,0 %, 35 IBU, DDH, huippuhumalat Nectaron, Strata ja Citra. Ruskea, rumaa kuravelliä, kiivin tuoksua. Maussakin on trooppisiä hedelmiä, mutta huomattavan karkea kokonaisuus. Ei peräkärryä. Tätä ei oikein voi pitää onnistuneena oluena. Pikkulintu Ruttopuisto, 28.9.2023.

FrauGruber Sunset Cruiser

 After cinema -oluena Baijerista west coast double india pale ale vahvuudella 7,8 %. Humalina Idaho Gem, Simcoe, HBC 586, Mosaic ja Chinook. Varsin kirkasta tavaraa, tuoksussa ilahduttavan reippaasti sitrusta. Täyteläinen runko, pihka, hedelmä ja mallas varsin näppärässä tasapainossa. Kuiva kokonaisuus huipentuu yllättävän tanakkaan katkeruuteen. Erittäin miellyttävä olut ja selvästi FrauGruberin tuotannon kärkipäätä. Bierhaus München, 28.9.2023.

Jean-Luc Godard: Une femme mariée

 Kun Reginassa alkoi tämä Godardin elokuva pyöriä, vahvistui vähitellen voimakas vaikutelma, etten ole ennen nähnyt teosta. Se oli yllättävää, koska olen olettanut pitkän harrastusuran aikana näkeneeni kaikki Godardin 1960-luvun elokuvat. Tarkistin vielä paperiset arkistoni ja kyllä, kyseessä oli henkilökohtainen ensi-ilta tähän vuoden 1964 elokuvaan. Macha Mérilin esittämä nuori perheenäiti pettää miestään näyttelijän kanssa. Tämä on ehkä Godardin truffaut'maisin elokuva, ainakin kolmiodraama-aiheeltaan. Toki visuaalinen tyyli ja rytmitys on tuttua Godardia. Aika kepeä ja raikaskin elokuva, selvästi Godardin tuotannon kärkipäätä. Kamera suorastaan nuolee Mérilin kasvoja ja vartaloa. Välillä käydään keskusteluja elämästä, rakkaudesta, holocaustista jne. Dialogissa on näköjään suoraa lainausta Célineltä. Pariisin katukuvat ovat tavallista vähemmän esillä, enemmän pyöritään asuntojen sisällä. Sensuuri vaihdatti elokuvan nimen määräävän artikkelin epämääräiseksi, jotta tällainen synnissä rypeminen ymmärrettäisiin yksittäistapaukseksi eikä yleiseksi kuvaukseksi. Elokuva on selvästi aliarvostettu ja pitäisi kuulua Godardin tunnetuimpiin. Suomessa asiaa on haitannut se, että myöhempi elokuva Deux ou trois choses que je sais d'elle esitettiin idioottimaisella nimellä Aviovaimo Pariisissa ja tämä leffa nimellä Aviovaimo.

Stadin Proto Kveik IPA

Kuivahumaloitu NEIPA norjalaishiivalla, 7,5 %. Ruskea, ei riittävän samea NEIPAksi. Hieman hedelmäistä happamuutta. Ei kovin raikas. Ei katkeruutta, kovin epämääräinen sotkuinen olut. Vaatimatonta juomaa. Ei anna kovin hyvää kuvaa Stadin iskukyvystä nykyisessä liiketoimintaympäristössä. Stadin Panimobaari, 27.9.2023.

Vakka-Suomen Keller Pils

Pitkästä aikaa Suvilahden panimobaarissa. Ei suuria muutoksia havaittavissa. Konsernin Uudenkaupungin tuotantolaitoksilta lageria, 5,0 %. Melko kirkas, pientä lievää sumua. Mallasta, hieman kalkkisuutta. Kohtuullisen täyteläinen, ei katkeroa. Odotin hieman jotain persoonallisempaa särmää olueen. Stadin Panimobaari, 27.9.2023.

Sonnisaari Kani

 Tarjolla toinenkin Sonnisaari-uutuus. Nimi Kani tulee Timo Kanniaisen adjutanteista Kalle Kuokkasesta ja Niko Pesosesta, jotka ovat tämän NEIPAn reseptin suunnitelleet. 7,0 %,  Magnum, Cashmere, El Dorado, eclipse. Sameaa, ei kovin vaaleaa. Tuoksussa on mangoa, melonia ja passionia. Maku on kuivempi, jopa katkeroakin heti kärkeen. Kiivimäisyyttä tulee mukaan. Mutta ei sitrusta, hedelmäisyys pysyy trooppisena. Mielenkiintoisesti katkeruus ei etene jälkimakuun, tai ei ainakaan kasva siellä. Ei ollut nyt ehkä täysin raikkaimmillaan. Nautittavaa olutta kuitenkin. Taproom Helsinki, 26.9.2023.

Sonnisaari Viljankukka

 After cinema -oluena uusi vahva pilsner Oulusta, 6,2 %, humalina Magnum, Spalter Select , Mittelfrüh. Maltaat kokonaan Pehkolan mallastamosta. Kirkas ja kultaisen värinen olut. Tuoksussa rapeutta, ruohoisuutta ja viljaisuutta. Pehmeä ja kuohkea maltainen maku. Vähän hedelmäisyyttäkin. Kuivaa silti ja oikein tanakka katkeruuskin. Hagströmin Groß Pilsnerin vaikutusta taitaa olla jälleen havaittavissa. Aivan erinomaista tavaraa. Taproom Helsinki, 26.9.2023.

Aki Kaurismäki: Kuolleet lehdet

 Aki Kaurismäki kertoi lopettavansa elokuvanteon edellisen teoksen Toivon tuolla puolen jälkeen, mutta pyörsi kuitenkin päätöksensä. Onneksi, koska nyt valmistunut Kuolleet lehdet on huomattavasti onnistuneempi, raikkaampi ja uudistunutkin. Pelkistetty tunnistettava lakoninen tyyli on ennallaan ja paljon muutakin vanhan toistoa tietysti on. Kaurismäen mukaan kyseessä on neljäs teos työläistrilogiaan (Varjoja paratiisissa, Ariel, Tulitikkutehtaan tyttö). Fokuksessa ovatkin todella pätkäduunarit. Helsingin miljöö baareineen on taas haltioittavasti haltuunotettu, omia Vallilan kulmianikin sivutaan. Musiikkia hyödynnetään paljon, entiseen malliin, mutta mukana on myös modernimpi Maustetytöt, joiden esitys tuntuukin hieman päälleliimatulta. Rytmi on varsinkin alussa ehkä aiempaakin hitaampaa. Alma Pöysti (Ansa) ja Jussi Vatanen (Holappa) ovat erinomaisia pääparina. Uutta on toiveikkuus ja elämänmyönteisyyskin, samanlaista optimismia ei ehkä ole esiintynyt. Uutta on myös alkoholismin avoin käsittely, se on itseasiassa koko leffan keskeinen teema. Ansan avulla Holappa näyttää pääsevän viinasta irti. Komiikkaakin on ehkä hieman enemmän kuin synkimmissä teoksissa. Holapan ja varsinkin Janne Hyytiäisen esittämän karaokekuningas Huotarin nimi on sivumennen sanoen melko kainuulainen.  Tuttujen leffaviittausten ohella merkittävän huomion saa Marko Tapion Arktinen hysteria. Kaurismäen tuotannon vastenmielisin piirre on ollut neuvostoromantiikka Leningrad Cowboys -leffoista Kafe Moskovan kautta aina Arvottomien Volgaan asti. Tässä uutuudessakin se näkyy tuotantoyhtiön nimessä Sputnik Oy. Mutta suurhyökkäys Ukrainaan näyttää lopulta aukaisseen Kaurismäenkin silmät Äiti Venäjän todellisiin kasvoihin. Uudessa elokuvassa kuullaan radiosta toistuvasti uutisselostusta Venäjän sotarikoksista Ukrainassa. Ei Kuolleet lehdet ole tuotannon paras tai edes mestariteos, mutta oikein ryhdikäs saavutus kuitenkin. Ehkäpä jatkoakin vielä nähdään. 

Laitila Kukko Oatmeal Stout

 Juuri ennen Ranskan rundia saapuneesta Laitilan näytepaketista toinen uutuus. Kaurastout, vain 4,5 %, humalina brittiläiset Challenger ja East Kent Goldings. Lasiin syntyi porekuplia reunoille kaatamisen jälkeen. Joskus väitetään, että ilmiö johtuu likaisesta lasista. Ehkä näin tapahtuukin, mutta tällä kertaa olin luultavasti vain liian nopea. Kuplat hävisivät nopeasti. Mustaa, tuoksussa saaristolaisleipää, makeaa maltaisuutta. Maku on pehmeä, makean leipäinen, ei juuri paahteinen. Hieman kahvisuutta, alun makeus muuttuu vähitellen kuivemmaksi. Jälkimaun katkeruutta ei oikeastaan ole. Tyylikäs puhdas olut taas kerran, makujakin kohtuullisen monipuolisesti. Ohuuskaan ei hieman yllättäen häiritse.

Anders Thomas Jensen: Retfærdighedens Ryttere

 Groteskia väkivaltatragikomediaa Tanskasta vuodelta 2020. Jensen on minulle uusi tuttavuus, vaikka näyttää tehneen jo pitkän uran. Aika erikoinen viritys elokuvassa. Absurdeja piirteitä heti alusta asti, mutta vaikuttaa jonkin aikaa traagiselta perhedraamalta, kun teinitytön äiti kuolee junaräjähdyksessä. Perheen isä Mads Mikkelsen on NATO-soturi Afganistanissa, joka palaa hoitamaan surutyötä keskelle tragediaa. Tilaa ottavat kuitenkin koomiset karikatyyliset sidekickit, jotka usuttavat Madsin vigilanttikostoretkelle paikallista rikollista moottoripyöräjengiä vastaan. Ruumiita alkaa tulla tasaiseen tahtiin ja Madsilla ei kulmakarvakaan värähdä. Leffan alkupuolella on tuoreutta, mutta tällainen tyylicocktail ei kanna millään loppuun asti. Toistoa tulee liikaa, uskottavuus olematonta ja absurdius jää kuitenkin loppupeleissä puolitiehen. Hauskuutta sentään välillä on, harvemmin tulee nykyään hörähdettyä ääneen. Nyt kävi niin pari kertaa. Jensen on ilmeisesti tehnyt samantyylistä tavaraa aiemminkin.  

Etko Factory Revenant

Edellistä ehkä aavistuksen tummempi sumukalja Herttoniemestä. Nyt 8,0 %, 80 IBU, tuoksussa nyt geneerisemmin trooppisia hedelmiä. Hieman tunkkaisempi suutuntuma, vaikka käsittääkseni aivan uusi olut tämäkin. Pehmeyttä tosiaan vähemmän, kuivaa on. Ja nyt jopa IBU-lukeman lupaamaa peräkärryä, harvemmin Etkolla esiintyneenä. Joten ei mikään mahdoton kokonaisuus. Reseptinä tämä onkin näköjään enemmän WCDIPA, humalina varsin perinteiset Columbus, Cascade, Citra, Simcoe sekä modernimpana säväyksenä NZ-Waimea. Ihan kiva. Barski, 23.9.2023.

Etko Factory The Layman

Facebookin Suomen Olutharrastajat - ryhmän ideoima olut Herttoniemestä. 8,1 %, Citra, Nectaron ja Rakau. Oikein hyvännäköinen vaalea sumukalja. Bensaa ja herukkaa tuoksussa. Kuohkeaa trooppista hedelmää maussa. Ehkä voisi olla täyteläisempi, jopa tässä vahvuudessa. Jälkimaku varsin hoikka. Mutta oikein raikasta ja tuoretta. Ananas hallitsee, hyvä juotavuus. Barski, 23.9.2023.

Monkish Water Balloon Fight Club

Päivän toinen hana-Monkish, 8,4 %, Mosaic, Citra, Simcoe, varsin samannäköinen kuin edellinen. Litrahinta 57 euroa, jos se sattuu kiinnostamaan. Tuoksu maltillisempi, hedelmäisyyttä tietysti esillä. Maku on sitruksisempi, appelsiinia pehmeästi. Jälkimaku kuiva, mutta melko ohut. Hieman matalaprofiilinen maahantuonti, mutta ei tässä isompaa valittamista ole. Pien, 23.9.2023.

Monkish Conscience Be Free

Pieniin taas saapunut Kaliforniasta Monkisheja. Heiziä kamaa, tietysti. 8,5 %, Galaxy, Simcoe, Nelson Sauvin. Erittäin hyvännäköinen vaalea sumukalja. Tuoksussa hunajamelonia ja ananasta. Maku on trooppishedelmäinen, pehmeä. Mutta ei ehkä kovin moniulotteinen. Katkeruutta on pienehkö määrä. Parempaakin Torrancesta on tullut. Pien, 23.9.2023.

Olari Bum Rush

Päivän bock-putki poikki ja ilmeisesti jatko onkin sitten IPAa. Näköjään reissun aikana Olari on saanut taas uutuuksia aikaan ja testiin DDH IPA, 7,5 %. Vaaleaa ja sameaa, mutta ei aivan läpitunkemattoman sumuista. Hyvin raikas ananaksen, aprikoosin ja bensiinin aromi. Maku on pehmeä ja tuore, ananas ehkä edelleen päällimmäisenä. Aivan Olarin parhaiden lentoon tämä ei ehkä kohoa, mutta kaari kyllä jatkuu mukavan katkerana loppuun asti. IBUja 60 ja humalina Strata, Michigan Copper ja HBC 586. Juova, 23.9.2023.

Mallassepät Autumn Bock

Bockit kevenee ja värikin vaalenee. Naantalin syysbockissa 6,8 %, kirkas ja vaalean ruskea, melkein kultainen väri. Tuoksussa mallasta ja keksiä. Maku on täyteläisen maltainen, melko hiilihappoinen, lievästi mausteisuutta, jopa pippuria. Tulee mieleen jokin tšekkiläinen vahvempi lager, ei toki diasetyyliä tässä. Jälkimaku on tyhjähkö, mutta ihan mukava kokonaisuus. Erottuu edukseen edellisen berliiniläisen jälkeen. Juova, 23.9.2023.

Fuerst Wiacek Provocator

Berliinistä kevyempi bock, 8,0 %, humalina Mittelfrüh, Tradition ja Spalter Select. Erehdyttävästi samannäköinen olut kuin edellinen Nikulator. Näin kyllä selvästi, että eri hanasta laskettiin. Tuoksussa onkin sitten jo kovasti eroa, tämä on maltainen ja leipäinen, paljon hillitympi. Maussa on jopa lievää hedelmäistä happamuutta, sitä en odottanut. Se ei täysin vastenmielistä ole, mutta leimaa kyllä kokonaisuutta. Mallasvoittoinen olut silti on, hieman karkea ja verinen monien bockien tapaan. Ei mikään suuri onnistuminen. Jälkimaku on nahkaisen nihkeä. Juova, 23.9.2023.

Hiisi Nikulator 2

Valtamediatähti Hannu Nikulaiselle omistettu vahva lager Jyväskylästä. Ykkösversio on vuodelta 2016 ja 8,5-prosenttinen doppelbock. Nyt Hannulla on kasassa jo 35 000 olutta ja sitä juhlistava kakkonen on trippelbock, 10,5 %. En tiedä, onko "trippel" saksaa, mutta hyvältä kuulostaa. Ja onpa visuaalisesti onnistunut hanalätkäkin. Juovassa se oli niin piilossa hanalaitteen päällä tiskillä, etten saanut kunnon kuvaa siitä. 

Tumman punaruskea kirkas olut, tiheä pienikuplainen vaahto. Hyvin maltainen ja luumuinen tuoksu. Ehkä lääkemäisyyttä ja itse viinaakin. Maku on täyteläinen, kuivattuja hedelmiä, lakritsaa, jopa salmiakkia. Silti kuohkea ja helppokin juotava. No, ehkä ei helppo sentään, makua on niin paljon. En tiedä onko jäädytetty, mutta eisbockiksi todella pehmeä. Makeutta on, mutta ei liikaa. Paluu sateiseen Helsinkiin käynnistyy tällaisella kyllä näppärästi. Tykkään paljon enemmän tästä kuin ykkösversiosta.  Juova, 23.9.2023. 

Piggy Coal Drop

Vielä viimeisillä voimilla Annecyssä yhteen craft-baariin. Nämä eivät todellakaan ole päivällä auki. Kahdeksan hanaa, mutta ei mitään erityisen kiinnostavaa. Päädyin Piggyn stoutiin, 5,0 %. Oikein miellyttävä pieni neliskanttinen baari, tulee jopa mieleen vanha Tennispalatsin Vastarannan Kiiski. Tiskiltä voi tilata, maksaa ja siirtyä minne haluaa ihan brittityyliin. Kyllähän pöytiintarjoilusysteemi tälläkin reissulla taas lyhensi elinaikaa. Mustaa on, paahteinen tuoksu, pehmeää maltaisuutta maussa. Kovin hillitty tämä on muutenkin, ei varsinkaan katkeruutta. Mutta ainakin baarissa on tunnelmaa, tähän on hyvä päättää Ranska tältä erää. Annecy, Le Ouistiti à Roulettes, 21.9.2023.

La Démarrante Fox On The Run

Paluumatkalla pieni mutka Démarrante-baariin. Sade yltyi. Yhdeksän olutta hanassa. Paljon jengiä, ääntä tanakasti. Untappdissa tämä näyttää panimolta. Ei ainakaan mitään laitteita näy. Vain 6,0 %, mutta double IPA. Meripihkan väristä ja kirkasta. Maku melko mitäänsanomaton, mallasta, pähkinää, mäntyä, ei mitään tarpeeksi. Ei tuoreutta tai raikkautta. Oluen nimi tietysti viittaa hienoon purkkajytähittiin The Sweetiltä. Tai ainakin toivon niin.  Ehkä tämä panimo on, näyttävä rakennus ainakin. Annecy, La Démarrante, 21.9.2023.