King Hu: Da zui xia

Hongkongilainen historiallinen miekkailuelokuva (siis wuxia) vuodelta 1966, genren uranuurtajia, ohjaajan nimi krediiteissä muodossa King Chuan. King on Suomessakin suhteellisen tunnettu myöhemmästä taiwanilaisesta elokuvastaan Xia nu (Kultainen hämähäkki). Tämän leffan englanninkielinen nimi Come Drink With Me, suomalaisotsikossa oli jotain pääskysiä ja tiikereitä. Kirkkaat värit, Hongkongin Shaw-tuottajaveljesten mukaan nimetty laajakangasformaatti Shawscope. Todella veristä leikkiä, olisi taatusti juuttunut 60-luvulla Suomen sensuuriin. Yksinkertainen tarina, rosvojoukkio, alkoholisoitunut antisankari, hyveellinen hallitsijasuku. Muistuttaa japanilaisia samuraijuttuja, miksei myös westernejä. Taitava kaunis naistaistelija (Cheng Peipei), jota tunnutaan aluksi pidettävän miehenä. Todella tyylikäs visuaalisesti, ohjauskin hallittua, mutta jännite minusta uupahtaa välillä. Eniten rasittaa epärealistiset taistelu- ja akrobatiakohtaukset, ne ovat pelkästään tylsiä. Toimintakohtauksia varmaan voisi, ja ehkä pitäisikin, arvioida tanssityyppisellä koreografia-asenteella, mutta minusta sellaiset toimi paremmin Hollywoodin huippuaikojen musikaaleissa. Ei siis kolahtanut televisiossa, tämä pitäisi varmaan katsoa jossain hikisessä leffateatterissa Kaakkois-Aasiassa.

Ramsbury Flint Knapper, real ale

Olen aiemmin juonut kahtakin Flint Knapper -nimistä brittiolutta. Nimi tarkoittanee jotain piikiven hiomispuuhaa tekevää henkilöä. Hop Backin olut oli ESB ja Norwichissä Chalk Hillin panimobaarissa nautittu Flintknappers puolestaan vahva mild. Tämä Ramsburyn olut on perusbitter, hedelmäisen pähkinäinen, real-käsittelyn ansiosta kuohkean samettisen pehmeä. Jälkimaku on selvästi nautittavan humalainen, mutta hillitysti, ei kovuutta tai pistävyyttä siinäkään. Hyvä tasapaino, hyvä juotavuus, 4,2-prosenttisena toimisi sessio-oluenakin. Oluthuone Leskinen, 26.2.2009.

Robert Hamer: Kind Hearts and Coronets

Tämä on englantilaisen Ealing-studion tuotannon huipentumia, joka vain kirkastuu toistuvilla katsomiskerroilla. Murha ei ehkä koskaan ennen eikä jälkeen ole ollut yhtä hilpeää. Tarina on hämmentävä nykyelokuvan kompromisseihin tottuneelle, viiltävää ironiaa, kyynistä älykkyyttä ja nopeaa sivaltavaa tilannekomiikkaa lähes veltosti, jopa välinpitämättömän huolettomasti katsojalle heitettynä. Väkivalta on siis koomistettu, mutta elokuvassa on poikkeuksellisen julma synkkä pohjavire, joka perustuu tarinan romanttisiin ihmissuhdekuvioihin. Siitä huolimatta tämä on äärimmäisen viihdyttävä elokuva, Alec Guinness esittää suvereenisti kaikkia noin kahdeksaa uhria, ehkä absurdeimmassa kohtauksessa yhdistyvät sellaiset elementit kuin suffragetti, ilmapallo ja jousipyssy. Salametsästyskohtaus ihmisloukkuineen on mahdollisesti vielä surrealistisempi, se on Buñuelin tasoa. Joan Greenwoodia ja Valerie Hobsonia ihanampia naisia on vaikea kuvitella. Jopa Douglas Slocomben kuvaus on hillityn tyylikkään henkevää. Viimeinen kohtaus on niin henkeäsalpaavan nerokas, että lopputekstien aikana on pakko tuulettaa.

Inter - Manchester United 0-0

Hauskaa seurata tätä matsia, kun itse istuin San Sirolla kuukausi sitten. Nyt täysi huone, mutta Manchester United hallitsi ensi jaksoa todella selvästi. Useita maalipaikkoja, erikoistilanteita. Cristiano Ronaldolla hyviä suorituksia, Berbatov ja Giggs vapaana laatikossa. Julio Cesar torjui useimmat, osa meni ohi. Interin laitapelaajat Zanetti ja Muntari aivan liian alhaalla, pelin hallinta annettiin ManU:lle. Inter sai jakson lopulla hieman otetta, mutta ei kunnon tilanteita. 18-vuotias vasen pakki Davide Santon todella hyvä, uusi Facchetti? Ulkonäössäkin vähän samaa. Interin varaveskariveteraani Francesco Toldo otti huulenheitosta keltaisen penkiltä.

Toisella jaksolla Inter aktiivisempi, mutta ei vieläkään kunnon paikkoja. Adrianon tekniikka ei edelleenkään riitä ja Ibrahimovic ei tarpeeksi liikkuva. ManU:n olisi kannattanut peluuttaa Nania Parkin asemasta, myös Giggsin tehot hiipuivat pelin lopulla. Cristianolla vielä hyvä vapaapotku viime sekunneilla. Inter selvä pettymys ja noutaja näyttäisi tulevan Old Traffordilla. Italialaiset saattavat kuitenkin aina yllättää tiukoissa paikoissa.

A Perfect Spy

Tv-sarja John le Carrén omaelämäkerrallisimmasta romaanista. Olen nähnyt tästä aiemmin osia, mutta tuskin kaikkia jaksoja. Romaanin lukemisesta on kauan, mutta suhteellisen uskollinen sovitus on ymmärtääkseni. Kunnianhimoinen tarina, kattaa ajallisestikin pitkän kaaren 1930-luvun alusta 1980-luvun lopulle. Pohjustus on niin perusteellinen, että aluksi tätä ei vakoilukertomukseksi mielläkään. Alkupuoli muistuttaa jotenkin Ingmar Bergmanin elokuvien henkeä, isä ei tosin ole pappi vaan huijari. Uskonnollista ahdasmielisyyttä löytyy, yhdistettynä brittiläiseen brutaaliin lastenkasvatukseen.

Sarjan parhaita osia on yksityiskohtainen vakoojaksi värväytyminen Bernissä toisen maailmansodan jälkimainingeissa. Visuaalinen ote ei ole ihmeellinen, mutta Bernin kohtaukset mukavia tässäkin mielessä. Tarina liikkuu sen jälkeen mm. Itävallassa, Tšekkoslovakiassa, Korfulla ja USA:ssa. Yhdessä tšekkikohtauksessa taitaa vilahtaa Tatra-auto. Kaksoisagenttivivahteet luonnollisesti tulevat mukaan, ehkä liian tavanomaisesti, jännite tahtoo ohentua. Sarja on muutenkin suhteellisen episodimainen. Pentti Kouria muistuttava Magnus Pymin aikuisnäyttelijä on aluksi liian vanha rooliinsa. Loppu on varsin intensiivinen, kompromissitonkin. Kokonaisuutena ehdotonta laatutyötä.

Stuttgart - Hoffenheim 3-3

SAP-softaruhtinas Dietmar Hoppin rahoittama kauden šokkijoukkue Hoffenheim ei ole vieläkään hyytynyt. Drmaattisen ottelun ensi jaksolla kyläjoukkue iski terävästi Stuttgartin hallitessa hienoisesti tapahtumia. Senegalilainen Demba Ba avasi maalihanat 24. minuutilla taidokkaalla kääntölaukauksella laatikossa, pallo Lehmannin käden kautta Stuttgartin verkkoon. Cacau tasoitti heti läpiajolla.Siten kulman jälkitilanteessa Tasci keskitti tarkasti luukulle, Gomez puski kotijoukkueen johtoon. Ba pääsi vielä lopussa läpi ja tasoitti. Toista jaksoa Hoffenheim hallitsi suhteellisen selvästi, mutta 63. minuutilla maalin teki Stuttgart, Gomez houkutteli Hoffenheimin maalivahdin ulos ja unelmanostolla pallo ylänurkkaan. Muutamaa minuuttia myöhemmin Demba Ba taas läpi ja taas verkko heilui, Lehmann ei tainnut saada yhtään laukausta kiinni. Yliajalla Magnin hölmöili vielä rankkarin Hoffenheimille, mutta Salihovicin hermo ei kestänyt, reilusti yli.

Ville Salminen & Arvi Tuomi: Viimeinen vieras

Odotin hieman, että tässä välirauhan aikana (1941) valmistuneessa rikoselokuvassa olisi havaittavissa jotain esi-suomi-noiria. Ehkä hieman onkin, mutta kokonaisuutena ärsyttävän kehno elokuva. H.R. Hallin (myös Rikhard Hornanlinna, oik. Rudolf Ruth) romaanin filmatisointi, sovittajana mm. Matti Kurjensaari. Kruununhaassa tapahtuu salakapakoitsijan murha, elokuva lähtee tästä liikkeelle, tapahtunee siis kieltolain aikana. Useat henkilöhahmot ovat humalassa koko elokuvan keston ajan. Matti Kassila lienee saanut vaikutteita Palmuihin avauskohtauksesta. Erik Blombergin kuvaus ei ole kehno, joissain sisäkohtauksissa on jyrkkiä kontrasteja noirahtavasti. Helsingistä ei kuitenkaan saada mitään irti. Tarina on surkea, rikostutkinta alkeellista, hahmot epäuskottavia, näyttelijätyö teatraalista. Ehkä Ville Salminen saa omaa johtajarooliinsa jotain särmää. Suomessa ei varmaan tähän aikaan tiedetty kovaksikeitetystä tyylistä mitään, tämä noudattelee perinteisen arvoitusdekkarin rakenteita.

Kim Ki-duk: Shi gan

Toinen tyyppaus Korean Kimin tuotannosta, täysin erilainen kuin viimeviikkoinen munkkitarina. Moderneja neuroottisia ihmissuhdekuvioita, hysteeristä kevytkomediaa, plastiikkakirurgiaa. Intensiteetti reippaasti löysempää kuin aiemmassa leffassa, tyhjäkäyntiä pitkin matkaa, jännite ei millään jaksa kantaa. Näyttelijäsuoritukset hienoja ja periaatteessa syvällistä identiteettipohdiskelua, mutta ei toimi kunnolla. Jos kuvattu Soulissa, ihmetyttää ihmisten vähäinen määrä ja muunkin ruuhkaisuuden puute. Toistuvasti käydään lautalla saaressa modernissa veistospuistossa, nämä jaksot ehkä tyylikkäimpiä. Myös sama kahvilamiljöö toistuu loputtomasti. Vuodenajat vaihtuu aavistuksen samaan tyyliin kuin munkkiteoksessa.

Wilho Ilmari: Vieras mies tuli taloon

Maalaisdraamaa vuodelta 1938, Mika Waltarin käsikirjoitus. Raskassoutuista intohimopatsastelua, kovin teatterimainen esillepano. Synkkää epäluuloa, psyykkisiä sairauksia, päähenkilöt omituisesti maallemuuttajia kaupungista. Kesä tuntuu jatkuvan loputtomiin. Mielenkiintoinen rakenne, liikkeelle lähdetään oikeudenkäynnistä ja itse tarina keriytyy takaumina löyhästi todistajalausuntojen kautta. Ennakoi siis jopa hieman Citizen Kanea, mutta ei tästä kannata innostua, kovin vaatimaton elokuva.

Jack Witikka: Mies tältä tähdeltä

Sotasukupolven alkoholismia käsittelevä draama vuodelta 1958. Moralismia rankalla kädellä, mutta periaatteessa Juha Nevalaisen käsikirjoitus on kyllä kestänyt aikaa aika hyvin, ongelmat eivät juurikaan ole muuttuneet. Ravintolakulttuuri on kokenut vallankumouksen, rankka kabinettidokaus näyttää todella eksoottiselta. Kaarlo Halttunen on päärooliin liian vanha, tai ainakaan ei ole uskottava hehkeän Tea Istan aviomieheksi. Jatkuva terveysvaikutteiselta tuntuva tupakanpoltto tahattoman hilpeää. Kokonaisuudessa parasta raikas kaupunkirealismi Helsingin kaduilta ja työpaikoilta. Töksähtävä loppu tuntuu päälleliimatulta.

Arsenal - Cardiff 4-0

FA Cupin neljännen kierroksen uusintapeli. Andrei Aršavin ei vielä pelikelpoinen, mutta painajaismaisesta taklauksesta lopulta toipunut kroaattibrassi Eduardo da Silva teki comebackin. Paljon tähtiä pois, Fabregasista ja van Persiestä lähtien, Arsenalin avauksessa vain yksi britti, 19-vuotias Kieran Gibbs. Arsenal hallitsi ottelua suvereenisti, mutta walesiläisten maalivahti Tom Heaton torjui alussa monta paikkaa. Eduardo juhlisti paluutaan puskumaalilla 20. minuutin kohdalla. Varttia myöhemmin Bendtner puski helpohkosti kulmasta toisen. Sama juutti pompotteli jakson lopulla palloa tolpassa ja Heatonin olkapäässä. Tunnin kohdalla Eduardo hankki rangaistuslaukauksen, veti itse vasurilla alanurkaan. Lopussa vaihdosta tullut van Persie vielä neljännen. Koko toinen jakso löysää virkamiespalloilua, Cardiff todella surkea.

Atlético Madrid - Getafe 1-1

Katastrofaalisen alkuvuoden jälkeen Atlético lemppasi meksikolaisvalmentaja Aguirren, uusi pelinsuunnittelija vanha maalivahtitähti Abel (Resino). Getafe aloitti räväkästi, pallo ylärimaan, ja Uche hukkasi täydellisen avopaikan. Avointa peliä, huonoa viimeistelyä. 33. minuutilla Forlan onnistui Seitaridisin tarkasta keskityksestä, Getafe silti näytti paremmalta ensi jaksolla.

Toisella jaksolla Getafen voimat tuntuivat ehtyvän, Atlético hallitsi tapahtumia täysin, mutta lisämaaleja ei tullut. Erityisesti pehmeällä kosketuksella operoiva Sergio Agüero terävänä. Abel teki ehkä ratkaisevan virheen ottamalla Agüeron vaihtoon. Jakson ensimmäisessä hyökkäyksessään 79. minuutilla Getafe sai rangaistuspotkun, kun Casqueron niittasivat Pablo ja Seitaridis nurin. Uruguaylainen Juan Ángel Albín törkeästi mokasi tilaisuuden, laukaus taivaisiin. 88. minuutilla Albín kuittasi, tasoitus puskemalla Uchen saksipotkusta. Lopussa selostaja Tuomas Virkkunen herkistyi runoilemaan pitkään Atlético Madridin ikuiselta tuntuvasta melankolisesta ahdingosta.

Derby - Manchester United 1-4

ManU pelasi osittain varamiehillä, mutta silti Derby oli kotonaan pelkkä vastaantulija. Ensimmäinen maali vasta tosin puolen tunnin kohdalla Nanin rakennettua itselleen laukaisupaikan. Sen jälkeen omituinen tilanne, reservikoppari Fosterilta hieno heittoavaus keskiympyrään, josta Giggs jatkoi kantapäällä Cristiano Ronaldon läpiajoon, maali. Avustava tuomari ei reagoinut mahdolliseen paitsioon, juoksi kohti päätyä Ronaldon mukana. Sitten kuitenkin nosti lipun pystyyn paitsion merkiksi, ehkä neljäs tuomari teki ratkasisun paitsiosta. Jakson lopulla Cristiano kiskaisi kolmannen kerran vapaapotkusta muuriin, yritti selvästi joka kerran vahingoittaa henkilökohtaista vartioijaansa Robbie Savagea. Tällä kertaa pallo kimposi Darren Gibsonille , joka veti suoraan volleysta alanurkkaan. Lähes sama tahti toisella jaksolla, Cristiano pukkasi kulmasta ylänurkkaan heti alussa. Derby-toppari Addison kavensi ja muutama muukin tilaisuus aukeni, mutta 18-vuotias Danny Welbeck vielä sisäsyrjällä kaunisti ManU-voittolukemia.

Everton - Aston Villa 3-1

Hyvätasoista tervehenkistä brittijalkapalloa Liverpoolista. Kotijoukkueen vei johtoon jo kolmannella minuutilla 17-vuotias Jack Rodwell kulman jälkitilanteesta, kun Villa-puolustaja ensi pelasti viivalta. Villa tasoitti pilkulta ensimmäisen hyökkäyksensä jälkeen, ex-Leeds James Milner viimeisteli vaivoin maalivahdin kautta. Myös Everton sai rangaistuspotkun, baski Arteta onnistui tyylikkäämmin. Toinen puoliaika hieman laiskavauhtisempi, Villalla useita tasoitusmahdollisuuksia, mutta ratkaisu 75. minuutilla, Cahill onnistui karmean puolustusmokan jälkeen.

Roman Polanski: Cul-de-Sac

Olen pitänyt tätä elokuvaa Polanskin parhaana Chinatownin ohella. Edellisestä katselusta on parikymmentä vuotta, nyt ei kolahtanut aivan samalla tavalla. Upeaa mustavalkoista miljöön hallintaa Koillis-Englannin kuuluisalla vuorovesisaarella Lindisfarne/Holy Island. Polanskin Beckett-mäisin elokuva, Katelbachia odotellaan saarelle koko leffan ajan. Polanskin/käsikirjoittaja Brachin absurdia surrealismia parhaimmillaan. Komedan musiikkia aivan liian vähän. Pyöreälippainen konetuliase keskeisessä roolissa, muistuttaa hieman Suomi-konepistoolia. Donald Pleasancen hahmo on jokseenkin ärsyttävä. Toisaalta Francoise Dorleac on typerryttävän hekumallinen. Ei tämä nouse Chinatownin täyteläisyyden tasolle, mutta silti erittäin nautittava.

Watford - Chelsea 1-3

Scolarin ulostanut Chelsea näytti aluksi ylivoimaiselta muhkuraisella Vicarage Roadilla, mutta Anelkan tolppalaukausta parempaa tulosta ei syntynyt. Jakson lopulla Watford keräsi itseluottamuksensa ja pystyi hyökkäämään jonkin verran. Toinen jakso eteni samoissa merkeissä ennen kuin juuri sisään tullut unkarilainen vaihtomies Tamas Priskin ajoi läpi ja nosti yli Cechin, šokkijohto Watfordille 69. minuutilla. Tämä vapautti kuitenkin Chelsean, Anelka naputteli hattutempun lopussa. Silti, aivan lopussa 1-2-tilanteessa Watfordin McAnuffilla oli avopaikka, onnistumistilanteessa olisi voinut vielä ottelu kääntyä. Uusi Chelsean laitapakki Michael Mancienne kentän paras. Slovakialainen 19-vuotias Miroslav Stoch tuli lopussa mukaan, itsevarma Arjen Robben -tyylinen harhauttelija.

West Ham - Middlesbrough 1-1

Borolta vahva alku Upton Parkilla, mutta West Ham käynnisti sitten herkeämättömän painostuksen. Kesken sitä 22. minuutilla yllättävä Stewart Downingin syöksypuskumaali, kun keskitys lirui oudon helposti läpi WHU-puolustuksen. Uusi maajoukkuemies Carlton Cole loukkaantui ensi jaksolla, tilalle vanha spanskistara Diego Tristan, joka mokasi muutaman paikan. Ei onnistuneet muutkaan, aktiivisin kotijoukkueen riveissä italialainen pituusrajoitteinen sentteri David Di Michele. West Ham oudon vaisu toisella jaksolla, Boron Afonso Alvesilla oli monta paikkaa lisätä johtoa. Boro pelasi hallitusti, mutta silti positiivisesti. 83. minuutilla sitten tasoitus pomppi melko melko helposti maaliin Ilungan pukkaamana. Paitsiokin saattoi olla. Katsomossa Hammers-legenda Trevor Brooking.

Swansea - Fulham 1-1

FA Cupin viides kierros, Walesissa hyväkuntoinen kenttä. Laiskahkoa lyhytsyöttöpallottelua, kotijoukkueella selvä hallinta, pallo tolppaan jo 3. minuutilla. Negativisti-Hodgsonin valmentama Fulham sai halvan maalin, kun ensi jakson lopussa kulmapotku meni Swansean topparikapteeni Monkin kyljestä maaliin. Toisella jaksolla enemmän vauhtia, ansaittu tasoitus 52. minuutilla. Trinidadilainen huippusentteri, kentän paras pelaaja, Jason Scotland, sai pallon alueen rajalla, upea käännös, terävä laukaus alanurkkaan. Swansealla useita paikkoja voittaa ottelu, mutta ei onnistunut. Fulham jäädytti lopussa vielä enemmän, jos mahdollista.

Plevna Severin IPA

Ilmeisesti ensi kertaa tamperelaista IPAa oululaisbaarissa. Etelä-Suomesta kiirineiden tietojen mukaan tuotteen laatu vaihtelee ajoittain. Itsekään en muista aiemmin erityisemmin innostuneen. Tällä kertaa Severin kolahtaa loisteliaasti. Sitrushedelmä lähes pureskeltavaa, samoin hyvin voimakkaasti esiintunkevat humalat. Tasapaino tuntuu todella hyvältä, mallasta en IPAlta tämän enempää juuri kaipaakaan. Humalaa laitettaisiin USA:n länsirannikolla reippaasti vielä lisää, mutta Euroopassa tämä rullaa hienosti. Leskinen ei käyttänyt oluen nimeen kai virallisesti kuuluvaa extra-liitettä, eikä se siihen minusta kuulukaan. Vain 5,9%, tämä on tavalliseksikin IPAksi skaalan miedommassa päässä. Oluthuone Leskinen, 13.2.2009.

Hop Back Elf & Hoppiness, real ale

Kevyesti mausteinen, inkivääriä, ohuehko, hieman tunkkainen, ei raikkautta tai hedelmäisyyttä. Vain 3,9%, siihen nähden suhteellisen luonteikas. Jälkimaussa kapea pistävän katkera humalan puraisu. Mallasta liian vähän peittämään mausteisuutta, toimisi luultavasti paremmin ilman mausteita. Oluthuone Leskinen, 13.2.2009.

Kim Ki-duk: Bom yeoreum gaeul gyeoul geurigo bom

Eteläkorealainen elokuva, suomalainen nimi Viisi vuodenaikaa, alkuperäinen nimi lienee Kevät, kesä, syksy, talvi ja kevät. Hidasrytminen, mutta hypnoottisen vakuuttava. Tapahtuu pienellä laaksojärvellä kelluvalla temppelilautalla. Vehreitä luontonäkymiä, eläimet keskeisessä roolissa. Episodimainen rakenne, vuodenaikojen välillä kuluu aikaa noin 10 vuotta. Kevätjaksossa kasvatetaan nuorta munkkipoikaa, kesällä lautalle saapuu sairas nuori nainen, eroottinen jännite purkautuu kiihkoksi. Syksyllä siirrytään väkivaltaan ja talvella symboliikka kääntyy jo ehkä hieman liian raskaaksi. Sitten kaikki tuntuu käynnistyvän uudelleen. Ilmeisen kunnianhimoinen teema, tässäkö on elämän kiertokulku kaikessa yksinkertaisuudessaan tai äärimmäisessä monimutkaisuudessaan. Buddhalainen symboliikka ei varmaan täysin selvää länsimaalaiselle, ei ainakaan minulle, mutta erittäin nautittava elokuva. Varsin vähäpuheinen leffa, ohjaajalla suvereenia kuvakerrontaa, näyttäviä kamera-ajoja. Ohjaaja itse näyttelee yhtä pääroolia.

Portugali - Suomi 1-0

Litmanen avauksessa Farossa, käytännössä kaikki muutkin Suomi-veteraanit. Myös Portugalilla parhaat käytettävissä olevat resurssit mukana. Avointa vauhdikasta viihdyttävää peliä. Tavanomaista taitavaa lyhytsyöttöpeliä Portugalilta, Cristiano Ronaldo pelipäällä, mm. upea volley Tiagon keskityksestä, vähän ohi. Suomelta yritystä, mutta taito ei kunnolla riittänyt. Silti rankkari olisi voitu tuomita Hyypiän paidan repimisestä ja Forssell teki maalinkin. Tuomittiin paitsioksi, mutta minusta ei ollut, Hyypiä ei osunut palloon. Lopussa aivan hirveää pommitusta isänniltä, Jääskeläinen torjui kaiken. Litmasen liikkuminen on kankeaa, mutta edelleen älykästä. Forssell hyvä, mutta jäi yksinäiseksi. Heikkinen on vakuuttava pivote.

Tauolla Litmanen ja Forssell pois, järjestelmällinen hyökkäyspeli lakkasi siihen. Shefki Kuqi sisään, ei voi olla totta, mitään ei ole opittu. Portugalilta halutonta jyräystä, sisään tullut Danny hankki löysän pilkun, Cristiano viimeisteli. Sekavaa heikkoa peliä toinen puoliaika. Tästä on taas kerran erittäin huono lähteä Walesia vastaan.

Riku Olkkonen: Bruce Springsteen & the E Street Band in Finland

Omakustanne, painos 200 kpl, valokuvakirja Springsteenin kolmesta Olympiastadionin keikasta. Lyhyt esipuhe, 300 kuvaa. Olkkonen on keskipolven fani, ensi keikka 1985 Göteborgissa. Itseltäni jäi ensimmäinen Helsingin konsertti 16.6.2003 väliin, koska ensinhän julkistettiin seuraavan päivän konsertti 17.6.2003 ja hankin lipun siihen. Tietysti tosi fani olisi mennyt tuohon toiseenkin, mutta käytännössä ensimmäinen keikka oli käsittääkseni selvästi heikompi, jos nyt Springsteenin kohdalla tällaista uskaltaa arvioida. Joka tapauksessa koin bändin jo 1988 Tukholmassa ja ensikohtaaminen on aina se intensiivisin. Sittemmin näin Springsteenin Orlandossa 2004 ja Helsingissä taas 2008.

Keikkojen set listit mukana, konserttiotosten lisäksi Kämp-hotellin edustalta muutama kuva. Enemmistö kuvista v. 2008. En ole valokuvauksen asiantuntija, mutta hyviltä kuvat näyttää. Ehkä yleisöstä olisi voinut olla enemmän aineistoa. Henkilökohtaisesti tämä oli tietysti muistoesinehankinta ja toimii sellaisena erinomaisesti. Ja ensi kesänä taas sitten Tampereella.

Pirkka Tumma Lager

Jottei totuus unohtuisi, on terveellistä välillä tutkia oluttarjonnan toistakin reunaa. Tyylikäs tölkki ja ihan mukavan värinen kauppaketjuolut, vaahtoakin vähän muodostuu. Hajuton ja mauton. Värjättyä vettä? No ei ehkä aivan kokonaan, kyllä hennon makeaa karamellimallasta on seoksessa aistittavissa. Nielaisun jälkeen voisi melkein epäillä, että jotain humalantapaistakin on valmistuksessa käytetty. Se on kuitenkin todella häilyvä mielikuva, ehkä pelkkää mielikuvitusta. Valmistettu Hollannissa, ainesosissa mukana maltoosi ja e150c-väriaine, eli ei paahdettu mallas ole värin takana. Tölkissä lukee rehvakkaasti "täyteläinen olutnautinto". Olutharrastuksen kanssa tällä oluella ei ole mitään tekemistä, ei tästä mitään nautintoa voi repiä, ei edes masokismimielessä. Ostopaikka Kajaani, Citymarket.

Nyrki Tapiovaara & Hugo Hytönen: Miehen tie

Talvisodassa kaatuneen Tapiovaaran Sillanpää-tulkinta jäi kesken, Hytönen ohjasi loppuun, mutta saumat näkyvät. Alkupuolella teos on lähes mykkä, vahvaa visuaalisuutta, mutta rasittavaa musiikkia. Kokonaisuus on kuitenkin raskassoutuinen, mahtipontista ja jäykkää näyttelyä. Varsinkaan miespääosasuorituksen kaltaista patsastelua harvoin näkee edes suomileffassa. Loppupuolen koomiset ja onnelliset ainekset tylsää kelailua, lässähdys on paha. Elokuvan hienoin osa on alkuvoimaista kiimaa pursuva Mirjami Kuosmanen, joka näyttää tässä hätkähdyttävästi Ornella Mutilta. Syntiä ja heinää tehdään vuorotellen. Maaseutuelämän peruskuviot ovat kliseisen kattavasti mukana: sairaudet, hautajaiset, rengit, karjakot, juoruämmät, latotanssit, rahariidat, viinanjuonti.

Lotta Jernström: Sveriges Ölbryggerier

Vuosi sitten tammikuussa 2008 ilmestynyt teos, esittelyssä kaikki Ruotsin noin 40 olutpanimoa. Muutama on vasta suunnitteluasteella, mutta esim. Tukholmassa viime vuonna tuotannon aloittanut panimobaari Monks Cafe puuttuu. Paljon värikuvia, esittelyteksti koostuu lähinnä omistajien tai panimomestarien haastatteluista. Jokaisesta panimosta on myös lyhyt englanninkielinen tiivistelmä. Kattavat yhteystiedot, teos toiminee parhaiten matkaoppaana ja yleiskuvan antajana Ruotsin tuoreehkosta pienpanimokentästä. Ikävä kyllä itse oluista ei paljoa kerrota, ei yleensä edes tuotteiden nimiä. Mukana on niin mammuttifabriikki Carlsberg Sverige, kunnianhimoiset mikropanimot Närken tyyliin, kuin helppoa fyffeä metsästävät sopimuspanijat Nyckelin ja Åren tapaan. Paha pettymys, loistavat ruotsalaisoluet ansaitsisivat parempaa dokumentointia.

Paddy Agnew: Forza Italia The Fall and Rise of Italian Football

Agnew on tuttu kirjoittaja jo 1980-luvulta World Soccer -lehden sivuilta. Irlantilainen pallojournalisti, joka on asunut Rooman liepeillä vuodesta 1985. Kirja käynnistyy mielenkiintoisesti Agnew'n maahanmuuttoanekdooteilla ja kiehtovilla Maradona- ja Berlusconi-jutuilla. Loppujen lopuksi Agnew käyttää kuitenkin liikaa aikaa siviilielämänsä kuvaukseen, joka on sinänsä mielenkiintoista, mutta sitä ei odota jalkapallokirjalta. Lisäksi loppupuolella kirja keskittyy liikaa calcion varjopuoliin, dopingiin, väkivaltaan, sopupeleihin, korruptioon yleensä. Nämä asiat ovat olennaisia italialaisessa jalkapallossa, mutta ne kuuluvat italialaiseen yhteiskuntaan yleensä, eivät pelkästään italialaiseen jalkapalloon. Italialaisen jalkapallon osittain vastentahtoisena ihailijana olisin odottanut enemmän analyysiä sikäläisen pelin hienoista puolista. Vuoden 2006 MM-voitto selvästi on tullut Agnew'lle ikävänä yllätyksenä kirjan viimeistelyvaiheessa, kirjan pointit jäävät ristiriitaisiksi. Historiallinen aspektikin jää vajaaksi, tässä ollaan kaukana John Footin erinomaisesta Calcio-kokonaisesityksestä.

Osasuna - Valencia 1-0

Lunta Pamplonassa kentän reunalla ja ei ollut kenttäkään hyvässä kunnossa. La Ligan jumbo Osasuna hallitsi alkua ja loi muutaman paikan, iranilainen Masoud terävänä. Ote hiipui hiljalleen, mutta Valencian tähtisikermä vielä paljon passiivisempi. Toisella jaksolla Valencia lopulta sai ensimmäisen paikan 55. minuutilla, Mata kiskaisi läheltä päin puolustajaa. Heti perään Osasunan vapaapotku, Puñal heitti takatolpalle ja toppari Miguel Flaño pukkasi hallitusti häkkiin. Osasuna karvasi korkealta tämän jälkeen, Valencia hyytyi. Valencialta puuttuu rakentava keskikenttäpelaaja. Uusi valmentaja Emery peluuttaa härkämäisesti iänikuisia rikkojia Albeldaa ja Barajaa, jotka eivät ole koskaan tuottaneet hyökkäykseen mitään. Lopussa mukaan pääsi kapverdeläislähtöinen portugalilainen Manuel Fernandes (siis sama nimi kuin 70-80-lukujen Sporting-legendalla), joka toi pientä säpinää, mutta ei tulosta.

Chris Kentis: Open Water

Halvalla tehty haielokuva. Pelkistetty tarina pitää hyvin otteessaan ja loppu on kompromissiton. Tapahtuu jossain nimeämättömässä paikassa Karibialla. Hyvin uskottava kehittely, ilmeisesti tositapahtumia on noudatettu käsikirjoituksessakin. Veteen ei pidä mennä.

Brooklyn Local 1

Jo jonkin aikaa baareissa näkynyt newyorkilainen belgiale nyt Alkossa. Tripel/Duvel-osastoa. Voimakas vaahdonmuodostus, hiilihappoa, varsin kuiva. Hedelmäisen nihkeä, belgihiivaa korostuneesti, humalaakin on melko pitkässä jälkimaussa. Ei erityisen makea, vaikka mukana raakasokeria Mauritiukselta. Humalat ovat saksalaisia, mutta täysin belgihenkinen tuote. Varsin onnistunut, mutta vähän persoonaton, jotain enemmän odotin. Ostopaikka Kajaani, Citymarketin Alko.

Vakka-Suomen Prykmestar Pale Ale

Uudenkaupungin panimon oluista ensimmäinen kokeilemani pintahiivatuote. Viljaisen vihannesmainen perusmaku, hedelmäisyys on yllättävän heikkoa. Jälkimaussa on kohtuullisesti humalaa, mutta ei kovin katkeralla tavalla. Kokonaisuus on varsin ohut, pettymyshän tämä on vaikka Huvilan ja Plevnan tuotteisiin verrattuna. Paljon humalaisempi pale alen pitäisi olla. Ostopaikka Kajaani, Citymarket.

Stephen Hopkins: The Life and Death of Peter Sellers

Kohtuullinen elämäkertaelokuva portsmouthilaisen näyttelijäneron Peter Sellersin kaoottisesta elämästä: autoja, naisia, huumeita ja sydänkohtauksia. Sellersin elämän alkuvaiheita ennen elokuvaläpimurtoa ei käsitellä, mies osallistui sotaankin, hieman hämmästyttävää myöhempien vaiheiden valossa. Geoffrey Rush ei aluksi vaikuta oikealta valinnalta nimirooliin, mutta klaaraa ällistyttävän hyvin. Elokuvassa mielenkiintoisesti Rush muuntautuu näyttelemään muitakin rooleja, mm. Sellersin äitiä, aitoon Sellers-tyyliin. Lolitaa ei mainita, mutta muut tärkeimmät elokuvat (Ladykillers, I'm All Right Jack, Pink Panther ja jatko-osat, Dr Strangelove, Casino Royale, Being There) tulee käsiteltyä, mutta Being Theren olennaisuutta Sellersin omankin elämän kannalta ei tuoda kunnolla esille. Jos ei tunne elokuvaa, tämän elokuvan loppu jää hyvin hämäräksi. Being There -leffan puutarhurin tapaan Sellersillä itselläänkään ei oikein ollut omaa persoonallisuutta. Britt Eklandia näyttelee Charlize Theron ilmiömäisesti, Sophia Lorenin esittäjä ei onnistu yhtä hyvin. Heidi Klum on Ursula Andress, hyvää musiikkia koko leffan ajan.

Sinebrychoff Karhu Korpisavu

Koffin uutuus saapuu Ouluun jo hanaversiona. Liian kylmä tarjoilu, peräti 6%, mutta ei uskoisi ohuesta oluesta. Tätä ei kannata millään tavalla verrata saksalaisiin rauchbieriin tai amerikkalaisiin smoked-oluisiin. Kevyttä tervaleijonalaista esanssia maussa, kyllähän tämä on vähän erilainen kuin perus-Karhu. Varsin makea, epämiellyttävä, nihkeä jälkimaku, humalasta ei mitään tietoa. Savu ei siis peräisin savulla kuivatuista maltaista, vaan jostain lisäaineesta. Ei maistu edes tuoreelta, säälittävä tapaus. Graali, 4.2.2009.

Bryan Singer: Valkyrie

Tavanomainen Stauffenberg-elokuva, taannoinen saksalainen tv-elokuvaversio oli huomattavasti ryhdikkäämpi ja jännittävämpi. Alun haavoittumisepisodi Tunisiassa on toteutettu mallikkaasti, ääniefektit alussa ovat tämän elokuvan parasta antia. Mielenkiintoista Stauffenbergin kytkökset olutmetropoli Bambergiin. Sujuva perusleffa, Rastenbergin kohtalonhetkistä ei saada esiin tarpeeksi suspensea. Kenraali Beckin itsemurhan epäonnistuminen peitellään tässä naurettavasti. Tom Cruise ei häiritse kohtuuttomasti elokuvaa, mutta perhekuviota tuodaan esiin hieman tarpeettomasti. Henning von Tresckow jää ehkä liikaa paitsioon, hän oli kuitenkin salaliiton pääsuunnittelija. Odotetun vaisu versio.

John Sturges: The Eagle Has Landed

En ole varma, olenko koskaan ennen nähnyt tätä Jack Higginsin tusinaromaanin filmatisointia. Yllättävän mielenkiintoinen tulkinta, alkupuolen pohjustus naurettavalle tarinalle on pätevää työtä. Otto von Skorzenyn naurettava temppu kaapata Mussolini takaisin vankeudesta inspiroi Hitlerin/Himmlerin yrittämään samaa Churchillin kohdalla. Churchillin tilanne 1943 oli tosin aika erilainen kuin Mussolinin, mutta mitäs pienistä. Tiedusteluamiraali Canaris kieltää pelleilyn, mutta Himmler järjestää hieman Stauffenbergin oloiselle silmälappueverstille (Robert Duvallin suvereeni suoritus) vapaat kädet. Operaation johtoon valikoituu Michael Cainen esittämä läpeensä sankarillinen, kaikista natsirikoksista täysin puhtaaksi pesty laskuvarjojääkärieversti. Maaperää pohjustamaan lähetetään natsimielinen IRA-mies ja verkostossa on mukana brittien keskitysleirikauhuista vammautunut buurinainen. Näppärä taustoitus, mutta loppu on sitten mekaanista rutiinikamaa. Englannin maaseudun miespula on 1943 täytynyt olla riipaiseva, kun Jenny Agutter kuumenee Donald Sutherlandista. Norfolkin miljöötä on hyödynnetty suhteellisen hyvin, mutta siihen loppupuolen ansiot pysähtyvät.

Edward F. Cline: The Bank Dick

On varmaan vierähtänyt noin 20 vuotta ilman W. C. Fieldsin elokuvia. Aiemmin tykkäsin kovastikin, mutta onkohan aika nyt puraissut terän näistä? Toki lyhytelokuvat ovat miehen parasta antia, mutta muistan tämänkin pankkidekkarijutun kolahtaneen aikoinaan paremmin. Anarkismi, surrealismi ja täydellinen poliittinen epäkorrektius eivät vain ehkä enää ole niin erikoista. Kun tietää Fieldsin asenteen naisia, lapsia, alkoholia ja keskiluokkaista perhe-elämää kohtaan, niin sen kelailu on suhteellisen tylsää. Ehkä en ollut oikeassa fiiliksessä. Silti, täysin irrallinen kohtaus, jossa Fields ajautuu ohjaamaan elokuvaa suoraan baarista, on varsin vaikuttava. Vasta elokuvan lopun äärimmäisen hillitön överiksi vedetty takaa-ajo sai kunnolla innostumaan, se on todella nerokas. Tapahtumat sijoittuvat Lompoc-nimiseen kaupunkiin, ilmeisesti Kaliforniassa Santa Barbaran lähellä, ja hotellin nimi on New Old Lompoc House. Oregonin Portlandissa kävin 2005 New Old Lompoc -nimisessä panimobaarissa. Se on kuin onkin saanut nimensä The Bank Dickistä.

Meantime Chocolate, hanaversio

Näyttää suhteellisen ohuelta, punaruskea olut. Tarjoilulämpötila liian kylmä. Suklaa tuoksuu, maistuukin, mutta ei niin päällekäyvästi kuin joissakin suklaaoluissa. Suklaa ehkä sopii paremmin täyteläisiin stouteihin. Tässä jälkimaku on hieman yllättäen suhteellisen kuiva, mutta kokonaisuus on varsin vetinen ja metallinen. Tämä on tyyliltään suunnilleen maustettu dunkel. Ehkä pieni pettymys pulloversioon nähden. Oluthuone Leskinen, 2.2.2009.

Sporting Gijón - Sevilla 1-0

Kotijoukkue hallitsi täysin ensimmäistä puolta tuntia, useita maalipaikkoja. Bilic epäonnistui rangaistuspotkusta jo 6.minuutilla. Johtomaali syntyi vartin jälkeen, Diego Castron hieno pusku alanurkkaan Carmelon tarkasta keskityksestä. 28. minuutilla Sportingin Canella sai suoran punaisen törkeästä jalkapohjapäällekarkauksesta. Ottelun luonne muuttui täysin, Sevilla sai otetta ja varsinkin kärkeen palannut uruguaylainen Javier Chevanton hyvässä vireessä. Vajaamiehiselle Sportingille vielä siunaantui paikkoja Sevillan maalivahti Palopin seikkaillessa vaihtelevalla menestyksellä alueen ulkopuolella. Toisella puoliajalla tylsempää, Sporting jäädytti peliä ja Sevilla umpisurkea, ei saanut juuri mitään aikaan. Loistava tunnelma taas El Molinónilla. Sportingin vaihtopenkillä valmennusryhmässä näkyi seuran historian suurin legenda, sentteritähti Quini.

Fuller's Mr Harry

Tumman punaruskea, yllättävän sopiva lämpötila keg-oluessa. 4,8%, odotetun pähkinätoffeinen, mutta rankka humalointi yllättää todella positiivisesti, näin katkeraa brown alea (?) ei todellakaan odottaisi suurelta englantilaispanimolta. Jokin sivumaku pilaa hiukan kokonaisuutta. En saa siitä oikein otetta, jotain kookosmaisuutta, ehkä jotain vihannesvivahdetta. Kaiken kaikkiaan kuitenkin yllättävän luonteikas olut. St. Michael, 1.2.2009.

Harviestoun Ola Dubh (12 Year Old)

Skottiolut Old Engine Oilin erikoisversio, Highland Parkin viskitynnyreissä kypsytetty. Mukana kauraa ja vehnää. Lähes musta, makea, jopa siirappinen, tervaista savun makun mukana. Kuitenkin suhteellisen kevyesti, ero ei hirvittävän iso perus- Engine Oiliin, selvästi makeampi, alkoholiakin enemmän, 8%. Hieman katkera jälkimaku, paksuviskositeettinen öljymäinen siirappisuus kuitenkin hallitsevana. Hintaa pikkupullolla Perämeren rannalla peräti 13€, ilmeisesti tulossa Alkoon huomattavasti edullisemmalla hinnalla. Oluthuone Leskinen, 1.2.2009.