Milan, siis AC Milan, oli aiemmin suosikkijoukkueeni italialaisista ryhmistä, lähinnä 1970-luvulla Gianni Riveran vielä pelatessa. Tykkäsin joukkueesta vielä Berlusconin kauden alkuaikoinakin, Baresin, Rijkaardin ja van Bastenin ryhmästä. Berlusconin jutut alkoivat tökkiä lopulta liikaa ja kun vielä Beckham tuli täksi talveksi Milaniin, oli helppo päätös ajoittaa Milanon vierailu Seria A:ta johtavan Interin kotimatsin ajaksi. Vastustaja Sampdorian olen nähnyt jo kerran aikaisemmin livenä, 1992 Euroopan Cupin finaalissa Wembleyllä Barcelonaa vastaan. Lipun sai ostettua melko helposti italiankielisestä nettikaupasta. Menomatkalla oli pientä hämminkiä, kun metrojuna pimeni Cadornan pysäkille ja harkitsin jo muuta liikkumismuotoa. Olin liikkeellä melko aikaisin ja Lotto-metroasemalta oli suhteellisen vaikea päättää pimeässä missä suunnassa San Siro on, olin taas kartan ulkopuolella. Lopulta Interin väreissä liikkuvaa jengiä alkoi lähteä valumaan yhteen suuntaan, kävelymatkaa oli toista kilometriä. San Siro tuttu televisiosta, neliömäinen jättistadion, nurkissa pyöreät tornit. Ihmettelin miksi jengiä kerääntyy nurmikolle tienristeyksen lähelle stadionin ulkopuolelle. Syy selvisi, kohta Interin tummaikkunainen bussi saapui poliisisaattuessa risteykseen porukan hurratessa, kurvaten stadionin alle. Sisäänpääsy suhteellisen työlästä, henkilöllisyys tarkistettiin useaan kertaan. Paikkani oli kakkostasolla suhteellisen lähellä keskiviivaa. Periaatteessa hyvä paikka, mutta olisi saanut olla pari riviä ylempänä, typerä kaide peitti osittain näkökenttää, tyypillinen italialainen suunnittelumoka. Matsi alkoi myöhään, 20:30, sää oli melko viileä, mutta kuitenkin tyyni, olen katsonut jalkapalloa kylmemmässäkin. Katsojia noin 45 000, ei siis lähelläkään täyttä, mutta hyvä ja äänekäs tunnelma. Sampdorian kannattajat räjäyttelivät hätkähdyttäviä pommeja pitkin peliä. Interin ydinkannattajat levittivät valtavan lakanan katsomon päälle ennen alkuvihellystä. Paikalla näkyi muutamia keltapaitaisia ruotsalaisia, vaikka Zlatan Ibrahimovic oli pelikiellossa.Interin kokoonpanossa uusi laitapakki Santon, muuten odotettu kokoonpano, ylipainoinen "Imperatore" Adriano Zlatanin paikalla. Sampdorialla suhteellisen tuntematon ryhmä nykyään, Antonio Cassanoa ei näkynyt. Sekavaa katkonaista peliä, paljon loukkaantumisia. Sampdoria pelasi ennakkoluulottomasti ja sai muutamia hyviä paikkoja. Interin peli tökki aika raskaasti, mutta jakson lopulla Inter sai otetta, Adriano survoi luukulta johtomaalin. Toppari Chivu vakuuttava, keskikentän argentiinalaiset Zanetti ja Cambiasso keskinkertaisia. Sampdorian paras vaalea liettualainen Marius Stankevičius, muistutti pelityyliltään Gutia. Toinen jakso samaa rikkomista, Inter jäädytti puolustuksessa, mutta ei saanut aikaan järjestelmällistä hyökkäyspeliä. Adriano vietti aikaa laidalla, kehnoa jälkeä. Figo, 36 v, tuli vaihdosta sisään ja piristi hieman loppua. Peräti kuusi minuuttia lisäaikaa, mutta ei Sampdorialla tuntunut usko riittävän tasoitukseen. Mourinho kiukutteli itselleen ulosajon ja Adrianollekin tuli myöhemmin kolmen ottelun pelikielto tv-kuvan perusteella nyrkillä lyömisestä. Tyypillinen taktinen italialainen peli, ei suuria hienouksia. Stadionilta pääsi tavallista sutjakkaammin ulos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti