Junalla Genovaan, kakkosluokan lippu tarkoittaa näköjään Italian kaukojunissa kuuden hengen osastoa. Samaan osastoon asettuu kolme toinen toistaan kauniimpaa nuorta naista. Vaikea päättää tuijottaako suu auki avoimesti vai yrittää vilkuilla ikkunasta Po-joen laakson peltoja. Naiset arvioivat minut luonnollisesti yhdellä silmäyksellä ulkomaanpelleksi eivätkä kiinnitä mitään huomiota minuun. Milanon pohjoispuolella oli jonkin verran lunta, mutta on sitä näköjään etelässäkin. Ennen Genovaa on jonkinlainen vuoristo, jossa sitä alkaa sataa lisääkin. Maassa on suunnilleen saman verran lunta kuin Oulussa. Tarkoitukseni oli käydä Genovassa nuuhkimassa Välimeren lämpimämpiä ilmoja. Suunnitelma kusaisi klassisesti. Olin Genovassa noin kahdeksan tuntia ja vettä satoi vaakatasossa taukoamatta, lämpöä korkeintaan viisi astetta.
Tasaisen ja suhteellisen siistin Milanon jälkeen Genova oli ainakin vaihtelua. Kauniin (?) lahden ympärillä jyrkähkösti kohoava todella kapeita sokkeloisia katuja kuhiseva vanha satamakaupunki. Heti aseman ovesta astuessani ulos olin törmätä kännykkään huutavaan transvestiittiin. Vanhan kaupungin hiljaisemmilla kujilla lauantaiaamupäivällä vesisateessa lähes joka kulmalla avointa prostituutiota, kaikkia väri-, ikä-, koko- ja sukupuolivaihtoehtoja tarjolla. Sateessa tasaisesti leviävää koiranpaskaa kaikkialla. Jes, vierailukaupunki minun makuuni, ei sosiaalidemokraattista steriiliä luterilaisuutta havaittavissa. Tulin tutustuneeksi näihin kulmiin näin tarkasti, koska etsin kiivaasti toista tuntia ilman karttaa Birrificio Genovesea. Lopulta löysin kartan ja hyvin kätketyn aukion, jossa panimoravintolan piti sijaita. Näytti lopettaneen toimintansa. Tai ehkä tuotteita tarjoiltiin viereisessä Exultate-baarissa, joka oli kuitenkin kiinni. Luovutin Genovesen suhteen. Kaupoissa näkyi Genovan maineikkaimman panimon Maltus Faberin oluita isoissa pulloissa. Ei ollut kanttia ostaa niitä ja ruveta kittaamaan pullon suusta afrikkalaisten sutenöörien seassa. Oli ehkä väärä valinta.
Tasaisen ja suhteellisen siistin Milanon jälkeen Genova oli ainakin vaihtelua. Kauniin (?) lahden ympärillä jyrkähkösti kohoava todella kapeita sokkeloisia katuja kuhiseva vanha satamakaupunki. Heti aseman ovesta astuessani ulos olin törmätä kännykkään huutavaan transvestiittiin. Vanhan kaupungin hiljaisemmilla kujilla lauantaiaamupäivällä vesisateessa lähes joka kulmalla avointa prostituutiota, kaikkia väri-, ikä-, koko- ja sukupuolivaihtoehtoja tarjolla. Sateessa tasaisesti leviävää koiranpaskaa kaikkialla. Jes, vierailukaupunki minun makuuni, ei sosiaalidemokraattista steriiliä luterilaisuutta havaittavissa. Tulin tutustuneeksi näihin kulmiin näin tarkasti, koska etsin kiivaasti toista tuntia ilman karttaa Birrificio Genovesea. Lopulta löysin kartan ja hyvin kätketyn aukion, jossa panimoravintolan piti sijaita. Näytti lopettaneen toimintansa. Tai ehkä tuotteita tarjoiltiin viereisessä Exultate-baarissa, joka oli kuitenkin kiinni. Luovutin Genovesen suhteen. Kaupoissa näkyi Genovan maineikkaimman panimon Maltus Faberin oluita isoissa pulloissa. Ei ollut kanttia ostaa niitä ja ruveta kittaamaan pullon suusta afrikkalaisten sutenöörien seassa. Oli ehkä väärä valinta.
Bicu on moderni iso panimoravintola Genovan sataman huvittelualueella Porto Anticossa. Steriili tunnelma ja sellainen on olutkin. Hieman samea vaalea ale, ehkä kölschiksi luokiteltavissa, maistuu kuitenkin suodattamattomalta kevyeltä lagerilta. Tuoretta, mutta muuten vaisua keskinkertaisuutta. Genova, Bicu, 24.1.2009.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti