Laitila Kukko Oatmeal Stout

 Juuri ennen Ranskan rundia saapuneesta Laitilan näytepaketista toinen uutuus. Kaurastout, vain 4,5 %, humalina brittiläiset Challenger ja East Kent Goldings. Lasiin syntyi porekuplia reunoille kaatamisen jälkeen. Joskus väitetään, että ilmiö johtuu likaisesta lasista. Ehkä näin tapahtuukin, mutta tällä kertaa olin luultavasti vain liian nopea. Kuplat hävisivät nopeasti. Mustaa, tuoksussa saaristolaisleipää, makeaa maltaisuutta. Maku on pehmeä, makean leipäinen, ei juuri paahteinen. Hieman kahvisuutta, alun makeus muuttuu vähitellen kuivemmaksi. Jälkimaun katkeruutta ei oikeastaan ole. Tyylikäs puhdas olut taas kerran, makujakin kohtuullisen monipuolisesti. Ohuuskaan ei hieman yllättäen häiritse.

Anders Thomas Jensen: Retfærdighedens Ryttere

 Groteskia väkivaltatragikomediaa Tanskasta vuodelta 2020. Jensen on minulle uusi tuttavuus, vaikka näyttää tehneen jo pitkän uran. Aika erikoinen viritys elokuvassa. Absurdeja piirteitä heti alusta asti, mutta vaikuttaa jonkin aikaa traagiselta perhedraamalta, kun teinitytön äiti kuolee junaräjähdyksessä. Perheen isä Mads Mikkelsen on NATO-soturi Afganistanissa, joka palaa hoitamaan surutyötä keskelle tragediaa. Tilaa ottavat kuitenkin koomiset karikatyyliset sidekickit, jotka usuttavat Madsin vigilanttikostoretkelle paikallista rikollista moottoripyöräjengiä vastaan. Ruumiita alkaa tulla tasaiseen tahtiin ja Madsilla ei kulmakarvakaan värähdä. Leffan alkupuolella on tuoreutta, mutta tällainen tyylicocktail ei kanna millään loppuun asti. Toistoa tulee liikaa, uskottavuus olematonta ja absurdius jää kuitenkin loppupeleissä puolitiehen. Hauskuutta sentään välillä on, harvemmin tulee nykyään hörähdettyä ääneen. Nyt kävi niin pari kertaa. Jensen on ilmeisesti tehnyt samantyylistä tavaraa aiemminkin.  

Etko Factory Revenant

Edellistä ehkä aavistuksen tummempi sumukalja Herttoniemestä. Nyt 8,0 %, 80 IBU, tuoksussa nyt geneerisemmin trooppisia hedelmiä. Hieman tunkkaisempi suutuntuma, vaikka käsittääkseni aivan uusi olut tämäkin. Pehmeyttä tosiaan vähemmän, kuivaa on. Ja nyt jopa IBU-lukeman lupaamaa peräkärryä, harvemmin Etkolla esiintyneenä. Joten ei mikään mahdoton kokonaisuus. Reseptinä tämä onkin näköjään enemmän WCDIPA, humalina varsin perinteiset Columbus, Cascade, Citra, Simcoe sekä modernimpana säväyksenä NZ-Waimea. Ihan kiva. Barski, 23.9.2023.

Etko Factory The Layman

Facebookin Suomen Olutharrastajat - ryhmän ideoima olut Herttoniemestä. 8,1 %, Citra, Nectaron ja Rakau. Oikein hyvännäköinen vaalea sumukalja. Bensaa ja herukkaa tuoksussa. Kuohkeaa trooppista hedelmää maussa. Ehkä voisi olla täyteläisempi, jopa tässä vahvuudessa. Jälkimaku varsin hoikka. Mutta oikein raikasta ja tuoretta. Ananas hallitsee, hyvä juotavuus. Barski, 23.9.2023.

Monkish Water Balloon Fight Club

Päivän toinen hana-Monkish, 8,4 %, Mosaic, Citra, Simcoe, varsin samannäköinen kuin edellinen. Litrahinta 57 euroa, jos se sattuu kiinnostamaan. Tuoksu maltillisempi, hedelmäisyyttä tietysti esillä. Maku on sitruksisempi, appelsiinia pehmeästi. Jälkimaku kuiva, mutta melko ohut. Hieman matalaprofiilinen maahantuonti, mutta ei tässä isompaa valittamista ole. Pien, 23.9.2023.

Monkish Conscience Be Free

Pieniin taas saapunut Kaliforniasta Monkisheja. Heiziä kamaa, tietysti. 8,5 %, Galaxy, Simcoe, Nelson Sauvin. Erittäin hyvännäköinen vaalea sumukalja. Tuoksussa hunajamelonia ja ananasta. Maku on trooppishedelmäinen, pehmeä. Mutta ei ehkä kovin moniulotteinen. Katkeruutta on pienehkö määrä. Parempaakin Torrancesta on tullut. Pien, 23.9.2023.

Olari Bum Rush

Päivän bock-putki poikki ja ilmeisesti jatko onkin sitten IPAa. Näköjään reissun aikana Olari on saanut taas uutuuksia aikaan ja testiin DDH IPA, 7,5 %. Vaaleaa ja sameaa, mutta ei aivan läpitunkemattoman sumuista. Hyvin raikas ananaksen, aprikoosin ja bensiinin aromi. Maku on pehmeä ja tuore, ananas ehkä edelleen päällimmäisenä. Aivan Olarin parhaiden lentoon tämä ei ehkä kohoa, mutta kaari kyllä jatkuu mukavan katkerana loppuun asti. IBUja 60 ja humalina Strata, Michigan Copper ja HBC 586. Juova, 23.9.2023.

Mallassepät Autumn Bock

Bockit kevenee ja värikin vaalenee. Naantalin syysbockissa 6,8 %, kirkas ja vaalean ruskea, melkein kultainen väri. Tuoksussa mallasta ja keksiä. Maku on täyteläisen maltainen, melko hiilihappoinen, lievästi mausteisuutta, jopa pippuria. Tulee mieleen jokin tšekkiläinen vahvempi lager, ei toki diasetyyliä tässä. Jälkimaku on tyhjähkö, mutta ihan mukava kokonaisuus. Erottuu edukseen edellisen berliiniläisen jälkeen. Juova, 23.9.2023.

Fuerst Wiacek Provocator

Berliinistä kevyempi bock, 8,0 %, humalina Mittelfrüh, Tradition ja Spalter Select. Erehdyttävästi samannäköinen olut kuin edellinen Nikulator. Näin kyllä selvästi, että eri hanasta laskettiin. Tuoksussa onkin sitten jo kovasti eroa, tämä on maltainen ja leipäinen, paljon hillitympi. Maussa on jopa lievää hedelmäistä happamuutta, sitä en odottanut. Se ei täysin vastenmielistä ole, mutta leimaa kyllä kokonaisuutta. Mallasvoittoinen olut silti on, hieman karkea ja verinen monien bockien tapaan. Ei mikään suuri onnistuminen. Jälkimaku on nahkaisen nihkeä. Juova, 23.9.2023.

Hiisi Nikulator 2

Valtamediatähti Hannu Nikulaiselle omistettu vahva lager Jyväskylästä. Ykkösversio on vuodelta 2016 ja 8,5-prosenttinen doppelbock. Nyt Hannulla on kasassa jo 35 000 olutta ja sitä juhlistava kakkonen on trippelbock, 10,5 %. En tiedä, onko "trippel" saksaa, mutta hyvältä kuulostaa. Ja onpa visuaalisesti onnistunut hanalätkäkin. Juovassa se oli niin piilossa hanalaitteen päällä tiskillä, etten saanut kunnon kuvaa siitä. 

Tumman punaruskea kirkas olut, tiheä pienikuplainen vaahto. Hyvin maltainen ja luumuinen tuoksu. Ehkä lääkemäisyyttä ja itse viinaakin. Maku on täyteläinen, kuivattuja hedelmiä, lakritsaa, jopa salmiakkia. Silti kuohkea ja helppokin juotava. No, ehkä ei helppo sentään, makua on niin paljon. En tiedä onko jäädytetty, mutta eisbockiksi todella pehmeä. Makeutta on, mutta ei liikaa. Paluu sateiseen Helsinkiin käynnistyy tällaisella kyllä näppärästi. Tykkään paljon enemmän tästä kuin ykkösversiosta.  Juova, 23.9.2023. 

Piggy Coal Drop

Vielä viimeisillä voimilla Annecyssä yhteen craft-baariin. Nämä eivät todellakaan ole päivällä auki. Kahdeksan hanaa, mutta ei mitään erityisen kiinnostavaa. Päädyin Piggyn stoutiin, 5,0 %. Oikein miellyttävä pieni neliskanttinen baari, tulee jopa mieleen vanha Tennispalatsin Vastarannan Kiiski. Tiskiltä voi tilata, maksaa ja siirtyä minne haluaa ihan brittityyliin. Kyllähän pöytiintarjoilusysteemi tälläkin reissulla taas lyhensi elinaikaa. Mustaa on, paahteinen tuoksu, pehmeää maltaisuutta maussa. Kovin hillitty tämä on muutenkin, ei varsinkaan katkeruutta. Mutta ainakin baarissa on tunnelmaa, tähän on hyvä päättää Ranska tältä erää. Annecy, Le Ouistiti à Roulettes, 21.9.2023.

La Démarrante Fox On The Run

Paluumatkalla pieni mutka Démarrante-baariin. Sade yltyi. Yhdeksän olutta hanassa. Paljon jengiä, ääntä tanakasti. Untappdissa tämä näyttää panimolta. Ei ainakaan mitään laitteita näy. Vain 6,0 %, mutta double IPA. Meripihkan väristä ja kirkasta. Maku melko mitäänsanomaton, mallasta, pähkinää, mäntyä, ei mitään tarpeeksi. Ei tuoreutta tai raikkautta. Oluen nimi tietysti viittaa hienoon purkkajytähittiin The Sweetiltä. Tai ainakin toivon niin.  Ehkä tämä panimo on, näyttävä rakennus ainakin. Annecy, La Démarrante, 21.9.2023. 

Big Mountain DIPA

Toinen Artmaltén olut ei kiinnostanut, joten otin jotain muuta. Tarjolla kiinnostavaa paikallista esim. Savoyards-panimolta. Savoiji ei ole ollut itsenäinen valtio pitkään aikaan, mutta paikallisuus on vahvaa täälläkin. Päädyin kuitenkin ison vuoren tupla-IPAan, kun eilen tuli vain se smoothie juotua. Ehkä panimo pystyy parempaankin. 8,0 %, 40 IBU, Idaho 7, Vic Secret ja Citra. Sameaa, ruskeaa, tuoksussa on sitrusta mukavasti. Maku on pehmeä, mukavan hedelmäinen, ei riitasointuja. Jopa hieman katkeruuttakin. Ihan mukava päätös kaukaiselle kävelyreissulle. Tai siis puolimatkalle, onhan täältä poiskin mentävä. Annecy, Artmalté, 21.9.2023.

Artmalté Black Pils Fumée

Ruokailutauon aikana alkoi sataa. Ohjelmassa oli panimobaari kahden kilometrin päässä. Tihkusadetta, muuten lämmintä, miksipä ei. Tasainen suoraviivainen reitti, mutta pitkältä tuntui tässä vaiheessa päivää. Ehkä 61-vuotiaana pitäisi jo antaa periksi ja opetella taksien käyttöä. Kokeneena olutmatkailijana pidin tietysti baarin aukioloa äärimmäisen epätodennäköisenä. Se sijaitsi näyttävästi korttelin lasikulmauksessa, mutta tottunut katseeni osui ohi talon yläkerroksiin, jossa oli selvästi jotain talonvaltauskylttejä. Jepjep, näinhän näissä usein käy. Lähdin vielä kiertämään taloa, kun näin Artmalté-kyltin osoittavan takapihalle. Siellä oli pelkkä umpikuja. Parkkeeratusta autosta nousi kuitenkin varttuneempi monsieur, joka kysyi jotakin. Arvatenkin ihmetteli mitä etsin. Änkytin bière fabriquesta ja mies osoitteli talon julkiselle puolelle. Häntä koipien välissä, mutta helpottuneena palasin sinne. Siinähän baari on, kunnolla asiakkaitakin. Jälkeenpäin mietin miksi tyyppi siellä istui autossa. Ehkä jokin poliisin kyttäyskeikka menossa.

Seitsemän hanaa, mutta omia oluita vain kaksi. Kokeilin mustaa savupilsiä, 5,6 %. Tummanruskeaa, selvästi savuinen tuoksu. Maussa maltaisuus enemmän esillä, mutta savukin tuntuu. Sellaiselta kuin se Bambergin ulkopuolella tuntuu. Ei siis kovin intensiiviseltä, mutta puhdasta tämä on. Ei mitään pilsiin viittaavaa kuitenkaan. Paahteisuutta on, kahvia ja tummaa suklaata. Ohuehko runko, ei katkeruutta jälkimaussa. Annecy, Artmalté, 21.9.2023.

Le Débauche Chimère

Ehkä Bieronomyn oluttarjonnassa paikallisuuden korostaminen oli liiallista, koska listalla kolme hanaolutta Angoulêmen sarjakuvametropolista läntisestä Ranskasta. Pastrysouriin ja 15-pinnaiseen imperial stoutiin en nyt koskenut, mutta vahva IPA kiinnosti. 7,6 %, 32 IBU. Varsin punainen kirkas tapaus. Pehmeää maltaisuutta, luumumaista hedelmää, jotain trooppisempaakin. Oikein tuoretta, kuohkeaa ja raikasta. Nyt on puhtautta ja monimuotoisuutta, varmaankin reissun ehdotonta kärkeä. Nyt lopulta muutama muukin asiakas paikalle, amerikkalaisia. Oluessa ei jälkimakua, mutta tykkäsin kokonaisuutena. Annecy, Bieronomy Sainte-Claire, 21.9.2023.

Veyrat La Lucila

Red ale, 6,3 %, 25 IBU. Tämä panimo pikkukylässä Annecyn länsipuolella. Kirkasta ja punaista. Maltainen perustuoksu. Maltainen on makukin, aika täyteläinen. Hyvin puhdasta. Ehkä nyt on aika tehdä johtopäätös, että henkiin jääneet Ranskan pienpanimot ovat petranneet laadussa. Esimerkiksi ennen covidia Nicessa tuli juotua aika alkeellista tavaraa. Nyt ei sellaiseen ole törmännyt. Tämä baari oli kyllä todellinen löytö. Aukesikin mukavasti jo klo 14:30. Ei tosin muita asiakkaita kolmen jälkeen, vaikka turistilaumaa velloo ohi koko ajan. Annecy, Bieronomy Sainte-Claire, 21.9.2023.

Mont Salève Amiral Benson IPA

Missasin eilen pahasti tämän olutbaarin holvikaaren alla pääturistikadulla. Ei ollut alkuperäisellä listallakaan. Tein nyt uuden googletuksen Bière artisanales Annecylla ja baari nousi esiin. Seitsemän hanaa, mutta paikallisia harvinaisuuksia kaikki. Eikä belgejä niin kuin odotin. Paljon pullojakin. Lievästi utuista IPAa, 6,0 %. Panimo on aivan Sveitsin rajalla Genèven eteläpuolella. Bensaa ja trooppista hedelmää tuoksussa. Tuore ja raikas maku, pehmeääkin. Voisi olla täyteläisempi, mutta toimii silti. Oluesta on kolme versiota, Hallertau Blanc, Enigma ja Nelson Sauvin. Ehkä Nelson kyseessä. Ei katkeroa. Annecy, Bieronomy Sainte-Claire, 21.9.2023.