keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Moor Imperial Entanglement


Imperial red ale, 9.7%. Tumman ruskea, tuoksussa odotetusti tropiikkia. Maku on paksun täyteläinen, hedelmää, karamellia, hartsia. Ei kovin raikas ja makeus häiritsee nopeasti. Näin vahva red ei ole helppo tapaus ja ei bristolilaisetkaan tästä selviä kuivin jaloin. Jälkimaun katkeruus on niin heikkoa, että barley wine tässä paljon lähempänä kuin vahva IPA. Kitty's, 29.3.2017.

Olutpaja APA 5

Siirtyminen Mannerheimintien toiselle puolelle, oikeaa olutta, APA, 5,6%, Cascade, Citra, Centennial. Sameaa, sitruksinen reipas tuoksu. Maku on kirpeän hedelmäinen, jopa hieman hapan hedelmäisellä tavalla. Nyt on aromihumalaa todella rankasti, mutta raikkaus ei silti aivan parasta mahdollista. Cascade on tässä keittohumalana ja katkeruus jää hyvin maltilliseksi.. Ei varmaankaan sarjan ykkönen, tasapainoisempaakin tavaraa on Pälkäneeltä nähty. Ølhus Helsinki, 29.3.2017. 

Avery Liliko'i Kepolo

Toinen coloradolainen witbier, 5,4%, omituinen tuoksu, tuntuu kumiselta, kuin polkupyörän sisärengas, ehkä passionista peräisin. Maku on hyvin trooppisen hedelmäinen, hapankin. Ei witbierin ominaisuuksia, ei oikein muitakaan olueen viittaavia piirteitä. Hedelmämehua, tavallaan raikkaan hyvää, mutta oikeastaan sijoittuu minun juomaharrastuksen ulkopuolelle, tämäntyyliset juomat ei sinne mahdu. Viisi Penniä, 29.3.2017.  

Avery White Rascal

Lopulta takaisin Stadiin Vierumäen retriitistä, ajelin sporalla Vallilasta Hakaniemen ja keskustan kautta Töölöön, urbaania fiilistä kiihkeästi imien. Perinnebaarissa Averyn hanahaltuunotto, coloradolaisen veteraanipanimon tarjontaa viidessä hanassa, tuttu IPA ja brown, kaksi witiä ja meksikolainen gose. Kokeiluun toinen wit, 5,6%, belgiesterituoksua, joka jatkuu maussa, makeaa hedelmäisyyttä. Purukumia ja kevyttä mausteisuutta. Raikas puhdas witbier, jossa vieno jälkimaku. Viisi Penniä, 29.3.2017. 

Hartwall Polar Monkeys Chair Man

Lomaviikon jälkeen rankka paluu arkeen, kolme päivää korpihotellissa Vierumäellä. Thornbridgen Jaipuria oli pullossa Hartwallin muuten totalitäärisesti hallitsemassa Lahden lähimaastossa. Hartwallin ylimielisiä (created by monkeys, brewed by pros) napa-apinoita olen nähnyt aiemminkin, mutta vältellyt visusti. Hartwall siis antaa ymmärtää, että craft-oluet ovat yleensä apinoiden luomia, mutta tässä erikoistapauksessa sen ovat valmistaneet ammattilaiset. Kyllästyin Jaipurin kiskomiseen ja kokeilin välillä tätä Chair Mania, joka on kai jo neljäs apinasarjalainen.

India pale ale, 6,0%, ilmeisesti tehty Tanskassa jossain anonyymissä virvoketehtaassa. Mukana greipin kuorta ja greippitiivistettä. Greippi todellakin maistuu, mutta ei puhtaasti stemmaten maltaaseen. Raikkautta on hieman yllättäen lähes kohtuullisesti, katkeruutta ei löydy. Lämmetessä sitten pahvia ja tunkkaisuutta. Paljon parempi kuin odotin, kyllä tämä korvikkeena käy craft-autiomaassa. Heinola (Vierumäki), Scandic Sport Bar, 28.3.2017.

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

H. G. Clouzot: Les Diaboliques

Ranskalaiseen sisäoppilaitokseen sijoittuva hieman Hitchcock-tyyppinen trilleri vuodelta 1955. Pohjalla Boileau & Narcejacin romaani aivan kuten Hitchcockin Vertigossa. Clouzot ehti hankkia tämän tarinan oikeudet juuri ennen Hitchcockia. Elokuva on jännittävä, mutta Clouzot ei ollut mikään Hitchcock, tyyli on varsin karkeaa ja keinotekoistakin. Ohjaajan vaimo Vera Clouzot esittää sydänvaivoista kärsivää päähenkilöä. Karmaisevasti Vera Clouzot kuoli sysänkohtaukseen viisi vuotta myöhemmin 46-vuotiaana. Edellisestä katsomisesta oli niin kauan aikaa etten muistanut juonen käänteitä. Lopputeksteissä varoitetaankin kertomasta juonta muiden katsojien takia. Eipä sitten kerrotakaan. Eläkkeellä olevaa poliisia esittää ikälopulta näyttävä Charles Vanel, joka kuitenkin jatkoi näyttelijäuraansa vielä 35 vuotta.

Gusswerk Horny Betty

Helsingin koneen portin jo auettua lentokenttäkahvilassa osui yllättäen silmiin pullossa craftia. 9%, jonkinlainen dreifachbock ehkä, jotain mausteitakin seassa. Punainen, ei vaahtoa, viinainen luumuinen tuoksu. Maku on kuivattua hedelmää, nahkeaa mallasta, hyvin matalat hapot. Ei tämä miellyttävä ole, alkoholi puskee läpi, lämmetessä imelyys lisääntyy, jälkimakua ei ole. Hintaa 6,50€, siinä on mallia lentokenttähinnoittelusta Oak Barrelille. Wien, Schwechat Flughafen, Terminal 1, Daily Roast, 25.3.2017.

Ottakringer Helles

Wienin lentokentällä kuuluisan kahvilan haarakonttori. Itselleni tosin edelleen Demelistä tulee ensimmäisenä mieleen länsisaksalainen hiihtäjä Walter Demel, joka sinnitteli 60/70- luvuilla kansainvälisellä huipulla. Ottakringerin perustuote hyvin kirkas, maltainen, viljaa, ruohoa. Katkeruutta tietysti heikosti. Puhdas, mutta tylsä. Wien, Schwechat Flughafen, Terminal 1, Demel, 25.3.2017.

Dangl Märzen

Märzen on punaisempi, mutta yllättäen hellesiä kevyempi, 4,7%. Ei juuri vaahdonnut. Makeampaa karamellia. Ei juuri muuta, tämäkään ei tuoreelta tunnu. Parasta ennen päättyy kuukauden päästä. Tämä oli olutlaadullisesti turha pikaistunto, mutta bistrossa ihan mukava tunnelma verrattuna vaikkapa edellisillan autioihin baareihin. Wien, Joseph Brot, 25.3.2017.

Dangl Helles

Kuljin viiden päivän aikana monesti ohi rakennustelineiden takana piilottelevasta modernista leipomokahvilasta huomaamatta, että se myy myös craftia. Paikkahan näkyy myös matkalle mukaan tulostamasssani näppärässä Wienin Craft-Bahn-Planissa. Nyt sitten ennen lentokenttäjunaan hyppäämistä pyörähdin sisään. Tosin craftia tarjolla vain yhdestä panimosta. Nuoria naisia paljon. Danglin olut aika neutraali maltainen hell, liikaa hiilihappoa, 4,8%. Pahvia on, tuoreus puuttuu, aavistus katkeruutta. Wien, Joseph Brot, 25.3.2017.

Third Man Museum









On melko harvinaista, että kokonainen museo on omistettu yhdelle elokuvalle. Mutta 1948-49 Wienissä kuvattu The Third Man on kiistatta sellainen elokuva, jolle voitaisiin perustaa useampikin museo. Muistan edelleen kirkkaasti, kun näin leffan ensi kerran 15.10.1983 Oulun mahtavan Rio-teatterin ns. matineanäytöksessä lauantaina klo 16. En tiedä, mikä kopio silloin oli levityksessä, mutta hyvässä kunnossa se oli. Sittemmin olen tietysti elokuvan useasti ja leffan nerokkuus on vain kirkastunut.

Wienin museo on kahden entusiastin Gerhard Strassgschwandtnerin ja Karin Höflerin yksityinen ponnistus. Auki vain lauantai-iltapäivisin, onnekkaasti paluulento Helsinkiin niin myöhään, että ehdin tsekata museon. Gerhard ja Karin itse myymässä lippuja ja kolmeosaisessa museossa osittain avustajien ohjaama kierros. Museo keskittyy sekä leffaan että Wienin sodanjälkeiseen miehitystilanteeseen. Wien oli Berliinin tapaan neljän voittajavallan yhteisessä kontrollissa. Paljon leffajulisteita, valokuvia, taustatarinoita, oikeaa rekvisiittaa ja hieman dramatisoitua elämysjuttua. Leffan armottomalle fanille tietysti timanttista tavaraa kauttaaltaan, vaikka mitään kovin dramaattista ei esillä olekaan.

7Stern Märzen

Ei mikään tyypillinen märzen, vain 5,1% ja punaruskea. Pähkinämaltainen, tulee alt mieleen. Karamellimaltaan makeutta myös, katkeruus hyvin vähäistä. Tämä jäljittelee Anton Dreherin klassista Wiener Lager -tyyliä. Otin vielä lounassession lopuksi osterbockin, vaikka siitä ei blogiin uutta postausta saakaan. Blogisterillakin on välillä oikeus pelkkään nautiskeluolueen. Wien, 7Stern, 25.3.2017.

7Stern Wiener Helles


Taas tutulle paikalleni 7Sternin tiskille keittokattiloiden ääreen. Panimon entry-levelin tuote samea, raikas, maltainen, täyteläinen. Kevyesti katkera. 4,7%, keittomäskäys tosiaan toimii hyvin täällä. Saaz-humalaa, slovakialaisen panimomestari Vlado Sedlakin oma resepti. Wien, 7Stern, 25.3.2017.

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Yankee & Kraut Apotheose IPA


Scrappy pieni rokkibaari, soitetaan vanhaa grungea. Hienosti nimetty IPA Baijerin Ingolstadtista, 6,8%. Hapan satulainen tuoksu, joka jatkuu makuun. Aika kuiva nahkainen kuivahedelmäinen ale, jossa heikosti katkeroja. Brettaisuus ehkä pilaantumista, ehkä ei, nämä on aina yhtä vaikeita. Siksi en erityisemmin ole innostunutkaan soureista / funkeista. Vaivautunut tunnelma taas yksinään baarimestarin kanssa. Kaveri yritti jotain juttua virittää, mutta vastailin yksitavuisesti. Ihmetteli oluen mahdollista happamuutta, en jaksanut elaboroida pitemmälle. Hyvin ankeaa baarimeininkiä on tullut vuosien varrella nähtyä, mutta silti aika ainutlaatuinen vierailu kohtuullisen keskeisellä paikalla eurooppalaisessa miljoonakaupungissa perjantaina klo 19. Ei muita asiakkaita, täytynee mennä nurin nopeasti. Sinänsä baarissa ei mitään vikaa , mutta 90-luvun musiikki ja modernimmat oluet eivät ehkä iske wieniläiseen massatajuntaan. Tai edes marginaalitajuntaan. Wien, Scrappy, 24.3.2017.

Bevog Tak


Reinwein pieni savuinen baari. Vain kaksi hanaa, toisesta en saanut selvää, joten  päädyin Bevogin APAan, 5,5%. Hyvin avulias baarihenkilö, joka ei kuitenkaan tiennyt oluista paljonkaan. Sitruksinen tuoksu, maku samoin. Aika puhdas, mallas tukee ja katkerot jatkaa matkaa. Näppärä tapaus. Yksi toinenkin asiakas baarissa, joten ei aivan epäsosiaalista menoa. Wien, Reinwein, 24.3.2017.

Zwettler Saphir Pils

Turvauduin Hawideren pullotarjontaan. Zwettlerin pils 5,3%, hyvin vaalea, siis lähes vedeltä näyttävä, erittäin kirkas. Hyvin ruohoinen, maltainen, viljainen, katkera. Hieman liian lämmintä, mutta tästä löytyi aika nautittava kokonaisuus.  Hedelmääkin ripaus. Katkeruus on pohjoissaksalaista tasoa, ehkä jopa ylikin. Reissun kovin pils ilman muuta, ehkä muutenkin pitkään aikaan. Wien, Hawidere, 24.3.2017.

Collabs Brauwerk Sauer? Lump!


Saavuin Hawidereen tyypilliseen tapaan 10 minuuttia aukeamisajan jälkeen 16:10 ja hämmentävästi paikalla oli nyt jo muitakin. Ehkä perjantai vaikuttaa. Hanalista ankean import-painotteinen, De Moleneita viisi hanaa tap takeoverin jälkeen, vain tämmöisen paikallisen pystyin irrottamaan listalta.  Hyvin kirkas, ei juuri vaahtoa . Hapan tämä on todellakin, intensiivisesti on maitohappobakteeria työnnetty peliin. Vain 3%. Raikasta on, mutta ei tämä ole edellenkään minun käsitys olutnautinnosta. Perusbaari, pitkä L-tiski, sivuilla pöytiä, noin 15 hanaa jenkkityyliin takaseinällä. Sisustustyyli on arviolta länsisaksalaista 70-lukua, varmaankin ironisesti. Wien, Hawidere, 24.3.2017.