maanantai 27. kesäkuuta 2022

Dugges Cookie Cognac Barrel Aged Choco Chip Stout



 Hikinen lentomatka Kajaanista Vantaalle. DAT oli puoli tuntia myöhässä ja Paltaniemen lentoaseman terminaali on tunnetusti saunalämpöinen aurinkoisella säällä. Suhteellisen sujuvasti pääsin Vantaalla Pasilan junaan, mutta spåra lähti juuri, kun sain pysäkkiin näköyhteyden. En viitsinyt odotella seuraavaa, vaan kävelin Vallilaan repun kanssa. Ei ollut parhaita päätöksiä, suihkun jälkeen sitten tutkin jääkaapin sisältöä. Omnipollon ja Duggesin pastry stoutia löytyi, siis Diamondin Ville Oilingin näytepakkauksen viimeiset helmet. Helteisen illan oluena 13,4 -prosenttinen konjakkitynnyrikypsytetty leivosstout ei ehkä ole suosituin valinta, mutta kokeillaan nyt tällaista. Mustaa juomaa, ei syntynyt juuri vahtoa. Tuoksussa voimakas suklaa, kaakao, suffelimaisuus, vähän toffeeta, kaurakeksiä ja maitokahvia mukaan. Maku on hyvin makea, suorastaan ällömakea, viskositeettikin tuntuu muistuttavan enemmän siirappia kuin olutta. Kuten Diamondin esittelytekstissä todetaan, tämä ei jätä kylmäksi. Mutta juotavuus on kyllä heikko, jäätelökastikkeenakin tämä olisi varmaan liian makea.

lauantai 25. kesäkuuta 2022

Ettl Teisnacher Weiße


 Alkoon saapunut tuote itselleni tyystin tuntemattomalta panimolta. 1543 perustettu Ettl Bräu sijaitsee Bayerischer Waldissa Regenin alueella Teisnachin kylässä. Vehnässä on 5,2 %, sameaa kellertävää juomaa, hyvä vaahto peruslasiinkin. Esteriset tuoksut, ehkä jotain juustoisuuttakin mukana, mausteita myös. Maku on runsaasti hiilihappoinen, pippurinen, kuiva, fenolinen. Weissbieriä puhdaspiirteisesti, kuivemmassa ja mausteisemmassa reunassa, tästä ei banaania tai purukumia irtoa. Tyylinmukaisesti ei oikeastaan ollenkaan jälkimakua. Ja tottakai, sopii oikein hyvin helteiseen säähän. Ostopaikka Kajaani, Prisman Alko. 

Buenos Aires Noir


 Sattuneesta syystä hankin käsiini tämän kokoelman, jonka noir-novellit sijoittuvat Buenos Airesiin. Kokoelma on ilmestynyt 2017 Ernesto Mallon toimittamana, Mallo on myös kirjoittanut yhden novelleista, jotka on käännetty englanniksi. Tässä samassa Akashic Noir -sarjassa on ilmestynyt mm. Hilpeä Hauki -yhteyksistään tutun James Thompsonin toimittama Helsinki Noir, jota en ole tullut lukeneeksi. 14 kaupunginosanovellia, joten miljöökirjo on melkoinen. Samoin tyylilajeja on laidasta laitaan, mutta kaikki kuitenkin rikosaiheisia. Varsin tiheitä tekstejä, osa jää novellien tapaan vähän roikkumaan ilmaan. Löytyy Hitchcockin/Maurierin Rebecca-tyylistä kamaa, kummitustaloa, ironista slummitarinaa, hurjaa gangsteriväkivaltaa, hyytävä melankolinen Antonionin Blow Up -muunnelma. Naisen kostoa, poliisiproseduraalia Palermossa, jossa esiintyy mm. Nokian puhelin. Hengästyttävä subjektiivinen kuvaus grynderien palkkaaman terroristin viimeisistä hetkistä, makaaberi kuvanveistäjätarina, vertauskuvallinen naispuolisen narkkarin kujanjuoksu. Ytimekkäänä San Telmo -kiteytyksenä jäi mieleen Claudia Piñeiron Death And The Canoe menestyskirjailijaa plagiaaatista syyttävästä hipsteristä. Taso luonnollisesti hieman vaihtelee, mutta tykkäsin kyllä useimmista tarinoista. Tuskinpa tämän lukeminen antoi kattavaa kuvausta Buenos Airesista, mutta suurkaupungin monimuotoisuus käy kyllä ilmi. Hieman hämmästyttävästi yhtään jalkapalloaiheista novellia ei ole mukana. Sotilasjuntan terrori häilyy muutamissa novelleissa taustalla, ei ole tietoa milloin alkuperäiset tekstit kirjoitettu.   

Douglas Trumbull: Silent Running

 Melko harvinainen tapaus, saarnaava ekologinen avaruusleffa vuodelta 1972. En tykännyt tästä yhtään ensitutustumisella, mutta nyt katsoin ihan mielellään. En ole scifi-genren ystävä ja onhan tämä aika tylsä nytkin nähtynä. Ei yhtään naista ja Bruce Dern ärsyttävimmillään. Käsikirjoittajalistassa osui silmiin Mike (sic) Cimino ja Steven Bochco, heitä en ole aiemmin tässä yhteydessä huomioinut. Ohjaaja Trumbull oli Kubrickin efektisuunnittelija 2001:ssa ja kyllähän sen huomaa. 2001:n dramaattisuus, dynaamisuus ja syvämietteisyys kuitenkin puuttuvat laiskasta ohjauksesta. Kohtuullisen fiksua robottihuumoria ajankohdan huomioiden.

perjantai 24. kesäkuuta 2022

Iso-Kalla Katkeruuden Malja


 Kuopiosta tripeliä, 9,0 %, 24 EBU, humalina hieman hämmentävästi Tettnanger ja Saaz. Melkoisen tumma sameahko väri. Tuoksussa esterisiä ja kypsän hedelmäisiä aromeja, kuin ylikypsää kiiviä nuuhkisi, lievää mausteisuutta myös. Maku on kuohkean täyteläinen, mausteisen hedelmäinen, selvästi belgihiivan tuotokseksi tunnistettava, lämmetessä enemmän makeutta. Nimestä huolimatta ei katkeruutta, hehe. Aika näppärä, ehkä raikkautta voisi olla enemmän, tykkään itse myös enemmän puhtaan hedelmäisistä tripeleistä. Mutta hyvä näinkin, mukava nähdä Iso-Kallan päässeen raiteille tuotannossaan. Ostopaikka Kajaani, Prisman Alko.

Mikkeller Space Race


 Metoo-kampanjassa ryvettynyt Mikkeller näyttää myyvän edelleen olutta. Konsernilla on omiakin tuotantolaitoksia nykyään, mutta tämä gluteeniton NEIPA tehty vanhaan tyyliin Belgiassa De Proefilla. Toki sekin voitaneen laskea konserniin, ainakaan parhaina Mikkeller-hypen aikoina kapasiteettia tuskin muille riitti. 6,7 %, 44 EBU. Hyvin samea, heikko vaahto, appelsiinin tuoksua vahvasti. Maku on pehmeän satsumainen, kuivaa sitrusta, karbonointi ei onneksi korkealla. Oikein hyvää mehuista IPAa, jälkimaku toki on maltillinen, etten sanoisi olematon. Ostopaikka Kajaani, Prisman Alko.


Paulaner Münchner Hell, tölkkiversio


 Toukokuussa tuli juotua Paulanerin pilsin tölkkiversio, nyt sitten vuoroon panimon perustuote helles. Olen näköjään arvioinut blogin alkuvaiheessa tuotteen Leskisen hanasta, 15 vuotta sitten. Tuskinpa olut siitä on vuosien mittaan muuttunut, mutta otetaan nyt muutama adjektiivi kuitenkin. 4,9 %, jotenkin mielikuvissa olutta on pitänyt hieman vahvempana. Täyteläinen, viljainen, hieman makeutta, mutta ei hedelmäisyyttä. Kevyt katkeruus, puhdasta kauttaaltaan. Matala hiilihappotaso, juotavuus maksimaalinen. Toimii hyvin puolankalaisen juhannuksen hyönteisruuhkassakin. Ostopaikka Kajaani, Prisman Alko.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2022

Tuju Peurastaja Saison


 Lappeenrannasta belgikamaa, 7,0 %, 39 EBU, Amarillo-humalaa. Keskiruskeaa olutta, melkein meripihkan väristä, melkein kirkasta, mutta ei aivan. Runsasta vaahdonmuodostusta. Hyvin mausteinen pippurinen aromi tuoksussa, belgihiivan esterejä myös, vähemmän hedelmäisyyttä. Runsaasti hiilihappoa, pippuri sekoittuu maussa nyt selvemmin hedelmään, kohtuullisen miellyttävästi. Hyvin kuiva olut, ei kuitenkaan jälkimakuun asti siirtyvänä. Ei yhtään happamuutta, varsin puhdaspiirteisenä olut pysyy. Itse kuitenkin tykkäisin saisonista enemmän hedelmäisenä, vähemmän pippurisena. Silti tämä toimii oikein mukavasti. Ostopaikka Helsinki, Triplan Alko. 

Hoppa Extra Pils


 Kuusankoskelta vahvaa pilsneriä, 5,9 %, 35 EBU. Lievästi utuinen kullankeltainen olut, paksu valkea vaahto. Tuoksu vähän laimeampi kuin edellisessä baijerilaisessa, pikemmin bensaa kuin viljaa. Maku on kuohkea, maltainen, kuiva, sopivalla tasolla karbonoitu, vähitellen katkeruuttaan kasvattava jälkimaku. Nyt onnistuu hyvin, pieniä varauksia tuli tuoksuun, mutta maku on erinomainen. Täyteläisyyttä, rapeutta ja peräkärryä irtoaa hyvin. Hoppalta on tullut nyt jo useampi ryhdikäs tuotos ja odotukset kohoavat mukavasti. Ostopaikka Helsinki, Triplan Alko.

Wieninger Ruperti Pils


 1666 perustettu Kaakkois-Baijerin Wieninger on Alkon suosikkipanimoita ja nyt kesätarjonnassa ilahduttavasti pilsneriä, 5,0 %, 31 EBU. Kirkasta kultaista olutta ohuella, mutta melko suurikuplaisella vaahdolla. Maltainen tuoksu, ei juuri ruohoisuutta. Maku on öljyisen viljainen, hyvin kuiva ja loppumatkalla kunnolla katkerakin. Onpa rapsakkaa pilsiä baijerilaiseksi, tässä on pohjoista otetta oikein miellyttävällä tavalla. Ostopaikka Helsinki, Triplan Alko.

Baxbier (HDHCxNEIPA)² (Sabro Edition)




 Etkon naapurissa Biergarten tarjoilee edelleen craftia. Hollannista nyt vuorossa Sabro-IPAa, 6,2 %, vain 19 IBU. Melko samea, vaalea, ananasta ja mangoa. Ohuehko, ei katkeruutta, mutta puhdas. Jostain syystä tämä maistui nyt varsin miellyttävältä, Sabron kurkkupastillimaisuus nyt sordinoitu pois ja jäljellä raikasta trooppista hedelmäisyyttä. Konepaja Biergarten, 22.6.2022.

Etko Trainfactory






 Etkon kesäterassi nyt auki Barbarossa-vuosipäivänä Vallilan Konepajalla. Sama suurehko paikka, jossa parina viime kesänä on myyty pelkästään teollista olutta. Tekonurmipohja, sehän kontrastoituu hauskasti viereisen Biergartenin sorakenttään. Useampia Etkon oluita hanassa, päätin kokeilla juuri tälle sijainnille nimettyä pale alea, 5.0 %, Mosaic ja Simcoe. Sameaa on, trooppista hedelmää tuoksussa. Vähän karkea ja ohut suutuntuma, kuivaa. Hedelmäinen on makukin, ei kuitenkaan jälkimakua. Etkon kesäterassi, 22.6.2022.

tiistai 21. kesäkuuta 2022

Edward Zwick: Defiance

 Ennen shakkileffa Pawn Sacrificea Edward Zwick ohjasi tämän elokuvan ns. Bielskin partisaaneista. Puolanjuutalaiset Bielskin veljekset johtivat nykyisen Belarusin länsiosissa toiminutta vastarintaryhmittymää toisen maailmansodan aikana. Zwickin leffa alkaa Saksan hyökkäyksestä kesäkuussa 1941, mutta tapahtumat olisi helpompi ymmärtää, jos niitä olisi taustoitettu kauemmas. Neuvostoliitto valtasi syksyllä 1939 Bielskien kotiseudun, joka siis silloin oli Itä-Puolaa. Bielskien ryhmää ei pidä sotkea Neuvostoliiton terroripoliisin NKVD:n venäläispartisaaneihin, joita toimi samalla alueella ja jotka mm. syyllistyivät sotarikoksiin Suomen alueella jatkosodan aikana. Bielskien johtamassa ryhmässä oli enemmistö naisia ja lapsia, taistelijoita vähemmän. Elokuva antaa ymmärtää, että venäläisten ja juutalaisten yhteistyö toimi hyvin, todellisuudessa tilanne tuskin oli niin. Samalla alueella vaikutti myös puolalaisia vastarintaryhmiä, mutta niitä ei elokuvassa näy. Elokuva ei muutenkaan kovin lähellä todellisuutta liiku, leffassa on paljon kiivaita taisteluja saksalaisia vastaan. Oikeasti juutalaiset välttelivät yhteenottoja ja keskittyivät eloonjääntiin Nalibokin laajalla metsäalueella. Se onnistuikin mainiosti puna-armeijan saapumiseen 1944 asti. Yksi veljeksistä liittyi puna-armeijaan ja kaatui Königsbergin taistelussa 1945. Muut päätyivät USA:an, nuorin on edelleen elossa.  Elokuva on kuvattu Liettuan puolella, mutta maisemat vaikuttavat uskottavilta. Sujuvasti etenevää toiminnallista elokuvaa katsoo mielellään, mutta hieman rutiinimaiselta Hollywood-päästöltä kokonaisuus kuitenkin tuntuu.    

maanantai 20. kesäkuuta 2022

Vanha Porvoo Bisaballen DIPA


 Porvoon viikontakaiselta reissulta toinen tuliainen IPAn ohella. Sumuisempien oluiden jälkeen meripihkan väristä melkein poikkeuksellisen tummaa tupla-IPAa, tosin vain 7,8 %, käytännössä kirkasta, kohtuullinen vaahtokin. Tuoksussa on hedelmää, mutta huolestuttavammin mansikkaakin. Maku on kuivahko, hedelmäinen, pihkainen, tosiaan lievästi mansikkainen, mutta ei onneksi niin selvästi kuin tuoksussa. Raikkautta ei enää ole, selvästikään olut ei enää parhaimmillaan. Jälkimakua ei erityisemmin ole. Ei suuria ongelmia, mutta ei tämä erityisen miellyttävä ole, monella osa-alueella pitäisi saada maukkaampaa ja raikkaampaa otetta aikaiseksi. Ostopaikka Porvoo, Vanhan Porvoon Panimo.

To Øl CRIT90


 Vähän erilaisempi humalacocktail Tanskasta. Oluen nimi on lyhennys humalaformaateista Cryo, Incognito ja T90, itse humalalajikkeita ei kerrota. 6,8 %, sameaa kaunista NEIPAa, ananasta ja mangoa läpitunkevasti aromeissa. Maussa on samoja hedelmiä, myös makeampia sitruksia, appelsiinia ja satsumaa. Täyteläisyyttä on tukevasti, mutta mallas ei silti kunnolla maistu, kyllä nektarisuus jyllää. Se ei ole aivan optimaalista. Jälkimakukin jää virtuaaliseksi. Kuivana olut silti pysyy, karbonointi on matalalla, juotavuus on hyvää.  Ostopaikka Helsinki, Triplan Alko.

Lervig House Party


 Jatkotestausta Diamondin Ville Oilingin näytteistä. Stavangerilaisen Lervigin sessio-IPA on melkein mikro-IPA, vain 4,0 %, 27 IBU. Hyvin samea, keltainen väri, valkea pienikuplainen vaahto. Tuoksussa bensiiniä ja sitrushedelmää. Maku on appelsiininen, kuiva, ohut, lyhyt. Hiilihappoisuutta on liikaa, se leikkaa sinänsä puhdasta makua kapeammaksi. Ei voi mitään, liian vähän makua tässä on sessio-olueksikin. Mitään horjahtelua tai sivumakuja ei kuitenkaan löydy, valmistajan lupaamaa crushabiliteettia sitäkin enemmän. 

sunnuntai 19. kesäkuuta 2022

Sudden Death Crystal Death


 Tämänkertaisen Tampere-visiitin viimeiseksi olueksi valikoitui lyypekkiläinen IPA, 6,0 %.  Samea, persoonallinen tuoksu. Bensiiniä ja herukkaa. Hedelmäisyys kohtuullista, mutta liikaa hiilihappoa ja kokonaisuus jää vähän karkeaksi. Janne ja J-P saapuivat tähänkin baariin, jossa hauskaa keskustelua myös paikallisen kotiolutpariskunnan kanssa. Hyvä tunnelma, mutta juna ei odottanut, oli lähdettävä. Tampere, Konttori, 18.6.2022.