tiistai 13. marraskuuta 2018

Espoon Oma Panimo Cheers From Karvasmäki IPA

Tuomiokirkon kryptan talvisotaseminaarin jälkeen siirtyminen sotatunnelmista rauhanomaisempiin olutfiiliksiin yllättävän leppeässä marraskuun illassa. Viikonloppuna tsekkasin Espoon Oman Panimon stoutia ja nyt tuli vastaan saman valmistamon IPA, 6,2%. Suhteellisen samea punertava ulkonäkö, mutta ei tämä miltään NEIPAlta näytä. Trooppista hedelmää löytyy, mutta ei erityisemmin raikkaasti. Karkeaa otetta, paljon pehmeämpi kokonaisuuden pitäisi olla. Sosiaalisessa tilanteessa muistiinpanot jäivät hatariksi, mutta hiilihappotaso oli todennäköisesti liian korkea. Katkeroakaan tässä ei mainittavasti ollut ja äärimmilleen kilpaillussa IPA-segmentissä tämä jäi kovin helposti unohdettavaksi tapaamiseksi. Kaisla, 13.11.2018.

Talvisotaforum 2018 @ Helsingin Tuomiokirkon Krypta




Suomen Sotahistoriallinen Seura ei ole vieläkään saanut syyskauttaan avattua, mutta onneksi korvaavia tilaisuuksia putkahtaa esiin useammalta taholta. Nyt asialla Talvisotayhdistys, joka järjesti tasokkaan seminaarin Helsingin Tuomiokirkon Kryptassa. En ole aiemmin käynyt itse kirkossakaan ja nyt pujahdin takakautta Kirkkokadulta hautakammioon, joka tältä suunnalta lähestyessä oli katutasossa, odotin sukellusta syvälle maan alle. Hyvässä muistissa nimittäin on parin vuoden takainen Ferenc Puskasin haudan tsekkaaminen Budapestin Pyhän Tapanin kirkon kryptassa ja silloin mentiin reilusti maan alle. 

Paikalle oli päässyt kolme neljäsosaa SSHS:n nuorisojaostosta vahvistettuna mittavan uran merivoimissa tehneellä Ilkka "Kusettaja" Sysilällä. Seminaarin potkaisi käyntiin Stalin-erikoismies Kimmo Rentola, joka upeassa alustuksessaan eritteli Stalinin optioita talvisodan alla. Stalin kuvitteli Suomen suostuvan sopimukseen ja tarkasteli tilannetta mm. Ruotsin ja Britannian tiedustelutietojen valossa. Kun Aladar Paasonen oli maininnut Suomen vetäytyvän Neuvostoliiton hyökkäyksen edessä vähitellen Tornionjoelle vuoden 1808 tapaan, Stalin lisäsi hyökkäyskuvioon iskun Suomussalmelle kohti Oulua tarkoituksena katkaista Suomen armeijan pakoreitti. Churchillin kyyniset arviot johtivat päätelmään, että Britanniaa ei Suomen asia oikeastaan kiinnosta. Miehityksestä luopumisesta Stalin päätti jo tammikuun lopulla 1940, kun alkoi levitä tietoa brittien ja ranskalaisten mahdollisesta hyökkäyksestä Bakuun. Rajan siirtäminen kokonaan Laatokan ulkopuolelle johtui kansainvälisistä sopimuksista, jotka takasivat Suomelle Laatokan rantavaltiona vapaan laivaliikenteen Nevan kautta Leningradin läpi Suomenlahdelle. Siitä Stalin halusi välttämättä eroon. Rentolalta erittäin rento ja informatiivinen tuore esitys, joka välittömästi huipensi koko illan. Periaatteessa tuttua tarinaa Rentolan Stalin-kirjasta, mutta livenä kuultuna sytyttävää. 

Loppu olikin sitten enemmän rutiinia. Lasse Laaksonen esitteli talvisodan loppuasetelmia perinteiseen tyyliin Viipurinlahden epätoivoisessa tilanteessa. Mitään värikkäämpää anekdoottitarjoilua ei tullut upseerien henkilökohtaisia ongelmia tutkineelta Laaksoselta. Sallan rintamalta Viipurinlahdelle komennettu Kurt Wallenius lähetettiin saman tien maitojunalla Mikkeliin, jossa Wallenius ilmeisesti tokaisi Mannerheimin olevan yhtä suuri juoppo kuin hän itsekin ja sotilasura oli käytännössä siinä. Olli Kleemola kertoi Kasarmitorin talvisotamuistomerkin valokuvavalinnoista ja lopuksi Talvisotayhdistyksen puheenjohtaja Antti Aho spekuloi kontrafaktuaalisesti talvisodan mahdollisesta välttämisestä ja sen seurauksista. Ei ihan turhaa juttua, mutta varsin vaatimatonta settiä. Rentolan esityksen takia tämä oli kuitenkin kerrassaan muistettava tapahtuma.

maanantai 12. marraskuuta 2018

Achouffe Cherry Chouffe

Servaalin sesonkiolutnäytelähetyksen viimeisenä pääsi maistoon Belgian ensimmäisen modernin aallon craft-panimon (p. 1982) kirsikkaolut. Achouffe on sekin nyt sulautunut isompaan Moortgat-konserniin.  8%, kirsikan lisäksi monenlaisia makeutusaineita, keinotekoisiakin, mustajuurta (?, black root extract). Odotukset eivät korkealla, mikään tinkimätön kriek nyt tuskin kyseessä. Hyvä paksu pinkahtava vaahto, kirkas punainen runko. Tuoksussa erittäin läpitunkevasti kirsikkaa. Maku onkin todella makea, kuin kirsikkalimsaa, mutta vähemmällä hiilihapolla ja alkoholin lämmittämänä. Jälkimaku on kuivempi, marjaista happamuuttakin löytyy, ei tämä täysin onneton ole, mutta ei minua kiinnostava juoma millään osa-alueella. Ilmeisesti etiketissä esiintyvien hahmojen punaisten myssyjen takia tätäkin Chouffea voidaan myydä Suomeen jouluoluena. Olisi huvittavaa, jos ei olisi surullista.

Monty's Dark Secret Export

Gluteeniton pullokäynyt kaurastout Walesistä, 5,5%. Panimolta on aiemmin tullut vastaan IPA, joka ei tehnyt hyvää vaikutusta. Tummanruskea, ohut vaahto, voimakkaan paahtunut tuoksu. Melko korkea hiilihappoisuus, tuoksua ohuempi paahteinen maku, hyvin kuiva, ei juuri hedelmäisyyttä. Varsin ohut runko, tuhkaisenakin makua voi pitää ennen lyhyttä katkerahkoa jälkimakua. Varsin vaikuttava tuote, IPAa parempi, mutta täyteläisyys, kuohkeus ja raikkaus puuttuvat. Ostopaikka Helsinki, Vallilan S-Market.

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Bone Machine Credence Stones & Bones


Fuller's -hämmennyksen jälkeen halutti vielä huuhdella kurkkua ja tarjolla oli kokeilematonta britti-DIPAa, 9%. Samea, intensiivistä trooppista hedelmää tuoksussa. Maussa liituista hartsia ja mausteisuutta, ehkä Sorachi Acen tilliäkin. Ei kovin raikas, mausteisuus hallitsee liikaa, alkoholikin tuntuu. Katkeruus jää heikoksi. Karkeaksi ja kohtuullisen epämiellyttäväksikin tämä jää Fuller'sin jälkeen. Angleterre, 11.11.2018.

Fuller's Vintage Ale 2017, cask ale (vuotta myöhemmin)



Siirryin Orionin leffan jälkeen Angleterreen after-cinema -oluelle tyypillisesti elokuvan herättämiin mietteisiin hajamielisesti paneutuneena. Tiskillä paljon jengiä, baarimestari viittilöi jo kaukaa, että haluan varmaan juuri tätä olutta. Sain näköhavainnon Fuller'sin Vintage Ale -lätkästä ja nyökyttelin innokkaasti, totta kai. Hieman hämmennyin, kun annos oli vain 30 cl ja hinta normaalia pintiä vastaava. En hätkähtänyt, olut on 8,5%, sekin vaikuttanee hintaan. Baarimestari hehkutti vuoden kypsytystä ja muuta ainutlaatuista, mutta kuvittelin edelleen saavani tämän vuoden 2018 uuden Vintagen cask-versiota. Samaan pöytään päätyi Karilan pariskunta ja vähitellen heidän kanssaan keskustellessa aloin tajuta, että kyseessä onkin viimevuotinen 2017-versio, josta Angleterre on jemmannut yhden caskin vuodeksi kypsymään. Tapausta oli jo somessa mainostettu, mutta en näköjään ole Angleterren seuraaja Facebookissa, joten tilanne pääsi yllättämään. 

Viime syksynä join cask-versiota tuoreeltaan Olutexpossa ja vielä myöhemmin Kuikassa. Pähkinäistä ja luumuista otetta, mutta en oikein innostunut. Nytkin selvästi pähkinää tuoksussa, luumumaista kuivaa hedelmäisyyttä runsaasti. Ei mitään tuoreutta enää, aromihumalointi on häipynyt. Jotain puumaista tammisuutta, vaikka ihan metalliastiallahan tässä kypsyminen on tapahtunut. Hiilihappotaso on tietysti matala, tiettyä cask-pehmeyttä on tallella, mutta myös jotain robustimpaa fiilistä, joka tuntuu ehkä karkeutenakin. Alkoholi lämmittää ja monimuotoisuutta on useaan suuntaan. Baarimestari heitti vielä verrokiksi maistiaisen Vintage Ale 2017:n pulloversiosta, joka tuntui selvästi karkeammalta, ikääntyminen ja pehmentyminen on isommassa astiassa ollut selvästi kehittyneempää. Erittäin mielenkiintoinen kokeilu, enpä muista ennen juoneeni aged cask ale -tyyppistä kamaa. Angleterre, 11.11.2018.

James Whale: Road to Back

James Whale oli brittiohjaaja, joka teki 1930-luvulla Hollywoodissa klassiset tulkinnat Universal-studiolle monista kauhuaiheista, Frankenstein-jutut varmaan kuuluisimpina. 1937 Whale pääsi ohjaamaan sequelin Erich Maria Remarquen / Lewis Milestonen klassikosta All Quiet on the Western Front. Taustalla siis taas Remarquen romaani, tarina keskittyy saksalaiskomppanian miehiin, jotka palaavat Saksaan 1918 epäonniselta länsirintamalta. Itselleni ennestään täysin tuntematon elokuva, uusi restauraatio. Viimeisiä tilaisuuksia muutenkin nähdä KAVI-leffoja klassisessa Orionissa. Hyvä kopio, startti viimeisen sotapäivän tapahtumista 11.11.1918 saksalaisnäkökulmista. Siis erittäin harkittu esitys kaikin puolin juuri ensimmäisen maailmansodan päättymispäivän 100-vuotistilanteessa. Englanninkielen käyttö tietysti tökkii nykykatsojaa, kerronta on melko kankeaa eikä näyttelijäsuorituksetkaan erityisemmin vakuuta. Varsin modernilla tavalla tässä kuitenkin näytetään, miten vaikeaa sodan kauhujen traumatisoimien miesten on palata siviilielämään, tämä oli taatusti ennennäkemätöntä vielä 1930-luvullakin. Saksassa on sodan jälkeen kaaos, kommunistit yrittävät kaapata vallan, veteraaneja kiskotaan uudessa tilanteessa eri suuntiin. Itse henkilötarinassa on hieman liikaa sokerointia lopussa, jonka päälle vedetään vielä erittäin päälleliimatusti propagandaotoksia eri maiden sotilaallisesta varustautumisesta noin 1937. Kovakätistä pasifistista viestinvälitystä ja Whale oli tietysti oikeassakin, huonostihan siinä kävi. Elokuvana ei silti oikein vakuuta, väkinäistä koomisuuttakin oli matkan varrella selvästi yli tarpeen. Äärimmäisen hieno löytö kuitenkin arkistojen kätköistä, olen perehtynyt aika lailla Hollywoodin vaiheisiin, mutta tämä siis tuli yllätyksenä. Whale oli itse sotaveteraani ja ura hiipui nopeasti tähän leffaan kulminoituen, lopullinen päätös tuli sitten 20 vuotta myöhemmin omaehtoisena hukuttautumisena uima-altaaseen.

lauantai 10. marraskuuta 2018

Tuju Citra Lord

Lopulta kaukaa Espoosta takaisin omilla huudeilla. Panemassa Lappeenrannan laatupanimon Citra-tavaraa, DDH pale ale, 6%. Hyvin samea. Erittäin mehuinen, kuohkea, appelsiinia, mallaskin taustalta tukee. Ei juuri peräkärryä, ei tämä Tujun parhaita ole, mutta jälleen vakaata laatua. Panema, 10.11.2018.

Espoon Oma Panimo Cheers From Nuuksio Stout



Alustavasti ajattelin kävellä raikkaassa syyssäässä Otaniemestä Niittykummun Gallows Birdiin, 3,6 km, piece of cake. Mutta kun satoi, ajoin junalla saman tien Matinkylään, koska Bird ei vielä auki. Corvusin riilipumppu rouhi tyhjää, niinpä tietysti, päädyin paikalliseen foreign stoutiin, 7%. Ei juuri vaahtoa, tuoksussa suklaata, matala hiilihappotaso, hedelmäisyyttä, heikko paahteisuus. Kahvia, makeus tulee liikaa mukaan, jälkimakukaan ei erityisen kuiva. Liian ohut olut näin vahvaksi, kuohkeus ja raikkauskin kateissa, mutta jonkin verran parempi tämä oli kuin odotin. 

Palasin samalla Espoon paikallislipulla Niittykumpuun Gallowsiin. Jokin buffet-pöytätarjoilu, yllättävän runsaasti jengiä, taas jokin Espoon sisäpiirijuttu tietenkin. Ei oikeastaan uusia oluita tarjolla, epähuomiossa tilasin Sorin Bisonia, joka oli vielä surkeampi kuin aikaisemmalla maistelulla. Sain sentään suun huuhdeltua Dark Starin Hophead-riilillä, se on aina taatussa kondiksessa. Nyt täytyy todeta selvä huolestuminen Gallows Birdin tilanteesta, olutvalikoima ei tunnu pysyvän nykykysyntää vastaavalla tasolla. Spesiaalitapahtumilla kerätään edelleen ansaittua huomiota, mutta muuten tilanne on ehkä herpaantumassa. Espoo, Captain Corvus, 10.11.2018.

Fat Lizard Backdrop Porter

Luulin juoneeni tätä porteria jo aiemmin, mutta sotkin sen Blacktop Porteriin. Nyt vain 5,5%,  makeahkoa luumuista hedelmää, kevyt paahteisuus, ohuehko runko. Heikko katkeruus. Ei horjahteluja, mutta jokseenkin tylsä liian makea perusporter. Espoo, Fat Lizard, 10.11.2018.

Fat Lizard BrewDog Helsinki Kustom IPA


Jengiä käytännössä aivan hillittömästi marraskuun lauantain alkuiltapäivänä Fat Lizardissa. Ilmeisesti Espoossa ei ole juuri ollenkaan ruokaravintoloita, koska tällainenkin keskinkertaisuus vetää puoleensa mielettömiä massoja. Kiskaistuani pizzan kokeilin muita Fat Lizardin juomia. Skottipanimon helsinkiläisbaarin kanssa yhteistyössä tehty IPA, 6,9%, . Punertava ja kirkas, nyt parempi vaahto. Pihkainen, tunkkainen, maltainen maku. Ohut, kuiva, lähempänä brittiläistä keg-bitteriä kuin IPAa. Karkeahko, en oikein tykännyt. Katkeroa sentään on kohtuullisesti. Keittiön päällä näkyy vaakatankkeja, panimo ei ole tässä rakennuksessa, joten tankit ilmeisesti tarjoilukäytössä. Espoo, Fat Lizard, 10.11.2018.

Fat Lizard Fat Lab 08 Brut IPA




Tarkoitus oli käydä Tampereella, mutta VR promptly pysäytti koko junaliikenteen marraskuun jokaiselta lauantailta Helsingin ja Tampereen väliltä. En tykkää busseista, joten raideliikenteen toiseksi parhaaksi kohteeksi valikoitui sitten Espoo. Pääsin lopulta käymään Fat Lizard -ravintolassa Otaniemessä useamman toteutumatta jääneen suunnitelman jälkeen. Tilava kaksitasoinen avara tila. Brut IPAssa 6,3%, kirkas kultainen väri,  heikko vaahto. Kissanpissaa, kuivaa sitrusta, varsin ohut, hyvin kuiva, ei juuri katkeroa. Ei kuitenkaan niin mauton kuin pelkäsin. Pizza ei mikään mestariteos, olisi voinut olla lämpimämpi ja keskeltä liian ohut, oikeastaan pelkkää tomaattikastiketta. Espoo, Fat Lizard, 10.11.2018.

Kenttäkokeita ja tutkimusta



Suomen Sotahistoriallisen Seuran nuorisojaosto kokoontui toista kertaa Helsingin Yliopiston juhlasalissa. Vuorossa nyt jo kolmas seminaari Maanpuolustuskorkeakoulun sarjassa Suomen Puolustusvoimien 100-vuotisjuhliin liittyen. Tällä kertaa aiheena tutkimus- ja kehitystoiminta. Jos nyt olisi yleisön sekaan heittänyt lusikkahaarukkayhdistelmän, niin se tuskin olisi kenraaliin osunut. Ei siis niin arvovaltaista jengiä kuin edelliskerralla, mutta hyvin yleisöä taas paikalla. SSHS:n puheenjohtaja Mikko Karjalainen kertoi eloisasti viime sotien aikaisista koeammunnoista ja kenttäkokeista. 1930-luvulla valmistauduttiin kovasti kaasuhyökkäyksestä selviämiseen, mutta sitten sota-aikana fokus siirtyi panssarin- ja ilmatorjuntaan. Liekinheittimiäkin kehitettiin mm. Päämajan keksintötoimistossa Mikkelissä. Sotatieteiden tohtori in spe Hannu Liimatan esitys olikin sitten huomattavasti puisevampi. Liimatta kävi läpi koko upseerikoulutuksen historian ennen keskittymistään yhteen taistelukoulun talviharjoitukseen 1983 Kittilässä. Tämä oli niin puuduttavaa, että SSHS:n nuorisojaoston päämuonitusmestari komensi jaoston pääosat etenemään Kruununhaan Tre Kronoriin. Yksi jäsen jätettiin vielä varmistamaan selustaa kuuntelemalla kenraali Heikki Nikusen esitystä ilmavoimien koetoiminnasta.

keskiviikko 7. marraskuuta 2018

O/O 50/50 Comet Mosaic


Ennen Kanniaisen Timon lähtöä päätimme tsekata vielä Kittyn riilipumpun. Harmittavasti siellä ei mitään ollut, joten valinnaksi tuli göteborgilainen NEIPA-viritys. Aiemminkin tuttua 50/50 -sarjaa, 6,5%. Samea on, herukkaa kirpeästi, erittäin raikas, ei makeutta, mutta taas peräkärry jää reilusti alimitoitetuksi. Illan kolmesta oluesta ehkä tykkäsin silti enemmän Alefarmin DIPAsta kuin tästä sinänsä mallikkaasta tuotteesta. Kitty's, 7.11.2018.

Reketye Next Level 99 Hop Cones

Pari vuotta sitten Budapestissa tuli kokeiltua muutama Jónás-craftbaarin Reketye-panimon olut. Nyt Pieneen saapunut hanaan kevyt (5,6%) itävaltalaisen Next Levelin kanssa tehty yhteistyö-NEIPA. 50 IBU, Warrior, Amarillo, Citra, Simcoe, Galaxy. 99 viittaa Itävalta-Unkarin imperiumin luhistumisesta kuluneisiin vuosiin, tehty siis ensi kerran viime vuonna. Varsin paljon vaahtoa, pihkaa, bensiiniä, ei ehkä niin raikas kuin edellinen Alefarm, tässäkään ei erityisemmin katkeroa. Sosiaalisessa tilanteessa muistiinpanot jäivät minimiin. Pien, 7.11.2018.

Alefarm Cohesive Shift

Sonnisaaren Timo Kanniainen oli pikaisesti käymässä Helsingissä, ehdin vaihtamaan muutaman sanan maestron kanssa Erkki Hämeen isännöimässä Pienessä. Mielenkiintoinen hanavalikoima taas kaupungin uudessa ykkösbaarissa. Ensimmäinen tuntuma tanskalaispanimo Alefarmin tuotteisiin. Pienimuotoinen sessio olisi ehkä ollut järkevämpää aloittaa keveämmällä oluella, mutta itselläni on silloin tällöin tapana tehdä juuri päin vastoin. Vähän niin kuin ruotsalainen uimakoulu, hypätään ensin syvään päätyyn ja katsotaan onnistuuko uiminen. Cohesive Shiftissä siis 8%, hieman samea, mutta ei mitään NEIPA-systeemiä ollenkaan. Appelsiininen hyvin puhdas ja raikas olut, ei alkoholia, ei paljoa katkeroa, mutta jotain kuitenkin. Ei moniulotteinen, mutta tykkäsin silti. Pien, 7.11.2018.

tiistai 6. marraskuuta 2018

Anarchy Cult Leader


Pohjois-Englannista amerikkalaista pale alea, Mosaic humalana, 5,5%. Modernisti hyvin sameaa, erittäin sitruksinen tuoksu. Maussa mehua, kirpeyttä, pihkaa, hyvin kuohkeata, raikastakin. Aika täyteläistä, keveys ei häiritse, peräkärrykin on kohtuullinen. Mukavasti  onnistunut maukas olut, kypsä trooppinen hedelmä hallitsee makua. Hilpeä Hauki, 6.11.2018.