Tahiti - Nigeria 1-6

Järkyttävä todiste FIFA:n järjettömästä systeemistä, että Tahiti on tässä turnauksessa. Tai ehkä ongelma on yleensä maantieteessä, että Oseaniaa pidetään jonkinlaisena maanosana. Australia on sentään siirretty Aasian karsintaan. En täysin ymmärrä, miten Uusi-Seelanti on Tahitille hävinnyt, mutta näin kai  on käynyt. Tahitilla asukkaita 180 000, Nigeriassa 170 000 000. Tahiti ei ole edes itsenäinen valtio. Hauskaahan tämä tietysti on, ryhmässä mukana Pascal Vahiruan serkku. 

Nigeria teki suuren vaikutuksen 1990-luvulla, mutta viime aikoina on ollut hiljaisempaa. En nähnyt viime talvena Nigerian voittoisaa Afrikan mestaruusturnausta. Ainoa tutumpi pelaaja ryhmässä Englannissa pelannut John Obi Mikel. Tasoero näkyvillä alusta asti. Tahiti pystyi hyökkäämään muutaman kerran, mutta puolustuspäässä Nigeria rankaisi virheistä odotetusti. Kolme maalia syntyi kevyellä vauhdilla. Toisella jaksolla Tahiti teki maalin kulmasta, mutta sitten laiskasti pelannut Nigeria sai kolme lisämaalia yrittämättä oikeastaan ollenkaan. Hiemankin isommalla vaihteella olisi syntynyt kevyesti 30 maalia. Jos Espanja voittaa lohkon kaikki pelit ja Nigeria pelaa tasan Uruguayn kanssa, voi laiskottelu vielä kaduttaa.

Meksiko - Italia 1-2

Uudistetulla Maracanalla kova vauhti alusta asti, molemmilla tuntui olevan parhaat miehistöt tulessa. Italian uusi pakki De Sciglio ensi kertaa nähtävillä, tosin väärällä vasemmalla puolella. Italia hallitsi, tilanteita syntyi useita, Montolivo, Giaccherini ja Balotelli teräviä. Meksiko pääsi silti vastahyökkäyksellä lähemmäksi maalia, Dos Santosin syötöstä Guardado Buffonin käsien kautta ylärimaan. Balotellin rikkomisesta vapaapotku 27. minuutilla 25 metristä, Pirlo käänsi loistavasti muurin yli ylänurkan lähistölle, maalivahti Corona tuntui antavan periksi kesken hyppyään. Pirlo muutenkin hyvässä vireessä, nerokkaita läpisyöttöjä. 34. minuutilla hämmentävä moka toppari Barzaglilta laatikossa, Dos Santos pääsi vapaaksi ja Barzagli rikkoi, pilkulta Hernandez tasoitti varmasti alanurkkaan. Tasoituksen jälkeen peli hidastui, Italia hallitsi edelleen, mutta ei enää maaleja.

Toisella jaksolla sama asetelma, Pirlo sai kaksi vastaavaa vapaapotkua. Toisen arkkitehti pisti muurin ali syötön, mutta Montolivo ei onnistunut viimeistelyssä. Toinen meni hieman ylänurkan ohi. Peli meni rikkonaisemmaksi, Meksiko jotenkin apaattinen. Ratkaisu 78. minuutilla, Emanuele Giaccherinin hieno nosto ulkosyrjällä keskelle ja Balotelli survoi meksikolaisten keskeltä häkkiin. Italia vakuuttavan monipuolinen, vaikka olikin aika lailla hämmentynyt Meksikon arvaamattomista kuvioista.

Petri Nevalainen: Marskin tiedustelija

Toinen tuore elämäkerta kahdeksaa kieltä sujuvasti puhuneesta vakoojalegenda Paasosesta, molemmat nimetty osittain markkinointimielessä Mannerheimin mukaan. Paasosen ura liikkui usein lähellä Mannerheimia, mutta ei pelkästään siellä. Nevalainen on aiemmin senttaillut lähinnä viihdejulkkisten parissa, joten aihevalinta on hieman yllättävää. Tämä on ollut ehkä eduksi kokonaisuudelle, Nevalainen kirjoittaa sujuvasti eikä jää turhaan ihmettelemään pataljoonien ryhmityksiä. Kirja etenee suoran kronologisesti jo Turtolan tutuiksi tekemissä vaiheissa. Aina jotain uuttakin ilmaantuu, Paasonen näkyy tavanneen Moskovassa 1930-luvun alussa Tuhatševskin ohella myös tuuheaviiksisen kasakkamarsalkan Semjon Budjonnyin. Mannerheimin Saksa-vierailulla 1942 automatkakumppaniksi oli osunut Martin Bormann. Tannerilla tuntuu olleen syvää epäluuloa Paasosta kohtaan talvisotaa edeltävissä neuvotteluissa ja sodan aikana. Suhde Rytiin jää arvoitukseksi.

Nevalainen kirjoittaa huomattavasti myötäsukaisemmin kuin kaunainen Turtola. Päämajan kiistoihin Nevalainen jättää viisaasti ottamatta kantaa. Kovin paljon lisävaloa Paasosen sodan jälkeisiin vaiheisiin Nevalainenkaan ei saa. Lähinnä Punaisen Valpon raporttien perusteella NKVD-pakoilu Ruotsissa, Ranskassa ja Espanjassa saa hieman lihaa luiden päälle. Nevalainen siteeraa Jukka Rislakkia, jonka mukaan Paasosta olisi ollut New Yorkissa 1952 vastaanottamassa "luottomies" Alpo Marttinen. CIA-ura 1952-1963 jää edelleen mysteeriksi, Neuvostoliiton osastolla mies toimi ainakin analyytikkona ja kävi Länsi-Saksassa kuulustelemassa rautaesirippuloikkareita. Suomeen ei paluuta 1945 jälkeen, kuolema 1974 Philadelphian lähiössä. Virheitä ei taida juuri esiintyä, itse ensin epäilin olisiko Abwehr-johtaja Canaris pidätetty jo huhtikuussa 1944, mutta näin taisi todellakin käydä. Reino Hallamaa on sentään alentunut luutnantiksi jossain vaiheessa. Kirjan liitteissä mielenkiintoisia tekstejä, mm. kokonaisuudessaan Paasosen kuuluisa sotakatsaus eduskunnalle helmikuussa 1943. Mukana on myös Paasosen kirje joulukuulta 1950, jossa hän puolustelee toimiaan Kannaksen suurhyökkäyksen alla 1944.

Tomb Lake Barley Wine

Lisää oululaiskotipanotuotantoa. Sami Hautajärven barley winen esikuvana on ollut pohjoiskalifornialainen North Coast Old Stock Ale. Netistä on ilmeisesti melko tarkkoja speksejä saatavilla. Rumahko ulkonäkö kuten asiaan kuuluu, vaahtoa ei suuresti synny varovasti kaadettaessa. Tuoksussa hieman lääkemäistä yrttisyyttä kuivan hedelmän ohella. Maussa on samaa kuivaa hedelmää, karamellia, ehkä toffeetakin. Alkoholiakin tuntuu, saattaa olla että pitempää kypsytystä vielä kaivattaisiin. Maku ei ole erityisen pitkä, katkeruus ei pääse pintaan. 10 %, pale ale, cara ja crystal maltaissa, Fuggles-humala, White Labsin hiiva. Tammilastujakin, joita ei Old Stockiin kuulu. Ja hyvin toimii jälleen, pieni karkeus oli odotettavissa. Esikuvan pehmeys ja monimuotoisuus jäävät saavuttamatta, mutta jälleen osoitus miten kovaa jälkeä syntyy harrastuspohjalta.

Brasilia - Japani 3-0

Confederations Cup ensi kesän MM-areenoilla, avausmatsi Brasíliassa, siis Brasilian pääkaupungissa. Melko muhkurainen nurmi, isännillä käytännössä ykköstykit mukana, Neymar, Oscar, Fred, Hulk, David Luiz jne. Japanin valmentajana Zaccheroni ja kentällä mm. ManU-Kagawa. Brasilia aloitti kiivaasti, kolmannella minuutilla rintapudotus Neymarille, joka pomppuvastapallosta tykitti 20 metristä takanurkkaan. Brasilia hallitsi, nättiä siirtelyä, mutta ei kovin ihmeellisiä kuvioita. Japani tietysti liikkui hyvin, mutta käytännössä horjui köysissä koko ensi jakson. Toinen jakso vielä löysempää pelailua. Paulinho päästettiin helposti tekemään toinen heti alkuun. Japani paha pettymys. Yliajalla vielä Oscar vapautti Jôn tekemään loppunumerot.

Ugly Duck Amarillo & Citra IPA

Tanskalainen amerikkalaisolut, nahkea meininki, tunkkainenkin, 5,9%. Raikkaus puuttuu, yllättävän huono suoraan sanottuna. Hedelmäisyys vaisua, katkeroa on, mutta ei tarpeeksi sitäkään. Harmittava pettymys, ehkä yksilössä oli jotain hämminkiä. Oluthuone Leskinen, 15.6.2013.

Summer Wine Maelstrom

Yorkshiren ekstreemipanimolta vielä Bitter & Sour -bakkanaalin tarjontaan kolmaskin tuote, tupla-IPA, 9%. Tiheä sitrustuoksu, pihkaa ja mäntyä. Maku hyvin hedelmäinen, makeahkoa pehmeämpää ja kypsempää. Katkeroita massiivisesti, mutta ei niin kuiva kuin Diablo. 110 IBUa, Columbus, Warrior, Simcoe, Centennial. Kalifornialaisten DIPOjen tasolla liikutaan ilman muuta. Ehkä hieman pehmeyttä tarvittaisiin lisää Russian Riverin haastamiseen. Hyvältähän tämä maistuu silti. Oluthuone Leskinen, 15.6.2013. 

Beer Here Pale Hops

Tanskalaista Belgian Proefilla teetettyä jenkkityyppistä olutta, hedelmäistä, raikasta, sitrusta, mutta myös hieman nahkeaa. 5,5%, tasapainoa ja katkeroa löytyy, toimii hyvin. Western-fiilistelyä reippaasti, cowboyn pään paikalla etiketissä humalakäpy. Eurooppalaisia maltaita, mutta jenkkihumalina Amarillo, Centennial, Chinook ja Simcoe. Ja väistämättä humalat hallitsevat makua, mallas on oluessa vain pohja, jolta ponnistetaan. Oluthuone Leskinen, 14.6.2013.

Beer Here Ugly Duck Helmuth Kellerbier

Tanskalaista kollektiivityöskentelyä, kaksi mustalaispanijaa on päässyt pullon kylkeen ja itse valmistuspaikaksi tarkentuu Indslev. 4,6%, suhteellisen kirkas kellerbieriksi. Viljaa tässäkin, yllättävän samankaltainen lähtö kuin Jeverissä, mutta humalointi erilainen. Pakko todeta, että Jever hakkaa tämän kevyesti. Vaikka takaetikettitekstissä on hops-hehkutusta, niin katkeruus ja kuivuus jäävät tussahdukseksi pohjoissaksalaiseen verrattuna. Etiketin mukaan oluen nimeä on arvoituksellisesti inspiroinut Helmuth of Finland. Omalaatuinen viittaus on kai variaatio homoeroottisesta taiteilijasta Tom of Finlandista, mutta varsinaisesti Helmuth lienee kunnianosoitus Pikkulintu-maahantuojan leirissä vaikuttavalle Helmuth-koiralle, jonka kuono koristanee pulloakin. Ehkä karvaturrin taipumukset ovat sitten vähemmistön kaltaisia. Ei tämä huono lager ole, jenkkityyppiseltä vaikuttava humala toimii kyllä hyvin. Ei muistuta Frankenin kellerbierejä kuin viitteellisesti. Hyvin pehmeää, nautittavaa. Oluthuone Leskinen, 13.6.2013.

Jever Pilsener

Pitkästä aikaa Suomessa tulee vastaan friisiläinen klassinen pilsneri, johon on mukava verrata moderneja nousukkaita. Oluthuoneella ei vielä oikeita pils-laseja, saavuin paikalle tarjoilun valmisteluvaiheessa. Pehmeän viljainen aluksi, häivähdys hedelmäisyyttäkin. Sitten iskee se varsinainen jutun ydin, todella katkera ja kuiva jälkimaku. Intensiivisyys on ehkä vuosien takaisesta laimentunut, mutta ei sitä välttämättä huomaa. Edelleen äärimmäisen ekstreemiä kamaa valjussa suomalaisessa teollisuuslager-ympäristössä. Oluthuone Leskinen, 13.6.2013.

Tomb Lake Wappu Saison

Pienen tauon jälkeen jälleen Sami Hautajärven ei-kaupallista Toppila-tuotantoa. Etikettiinkin panostettu ja käsittääkseni maestron ensimmäisiä kokeiluja belgityylisellä alueella. Vappujuomaksi ilmeisesti suunniteltua saisonia vahvuudella 6,7%. Ulkonäkö vaikuttaa olevan tyylinmukainen, runsasta, mutta hallittua vaahtoa, varsin tiheää ja pienikuplaista. Sameaa ja kullankeltaista. Tuoksussa makeaa hedelmää, belgihiivaa. Maun ensituntuma on kuivemman hedelmäinen, täyteläinen, hieman vehnämäistä purukumia ehkä, lievää happamuutta, paljon hiilihappoa. Jälkimaku ei ole kovin pitkä, katkeroa ei paljoa erotu. Tasapainoinen tämä on, mutta täyteläisyydestä huolimatta makukirjo on hillitty, ei kovin monipuolinen. Tuoteselosteessa on maltaina pale ale ja caramalt, humalana East Kent Goldings, hiivana Lallemand Belle Saison, kidesokeria. Ei siis vielä Dupont-tasolla, mutta miellyttävän kuiva ja hedelmäinen, toimii erinomaisesti autonpesusession jälkeen.

Robert Parrish: The Wonderful Country

Ennennäkemätön Robert Mitchum -western vuodelta 1959. Technicoloria ja Anthony Mannin Man of the Westistä tuttu Julie London jättimäisine silmineen ja poskipäineen. Epämääräistä juonittelua Rio Granden molemmin puolin Meksikossa ja Teksasissa. Ehkä liikaa kabinettikyttäilyä, mutta kyllä aavikkoulkoiluakin löytyy, apacheja ammutaan ja mustaa ratsuväkeä ilmaantuu kuvioihin. Piikkipallot pyörii, vire on osin komediallinen ja Mitchumin jalkavamma ennakoi Hawksin El Doradoa. Tarina on silti löysä, Mitchum on valahtamassa unen maille koko ajan ja homma ei kerta kaikkiaan ota tulta kunnolla. Aina silti mukava fiilistellä näissä ympyröissä.

Valko-Venäjä - Suomi 1-1

Kiihkeä aloitus isänniltä Gomelissa, monta paikkaa heti alkuun ja Hetemaj & Eremenko joutuivat ottamaan varoitukset jo ennen kymmentä minuuttia. Kovaa myllytystä, mutta Mäenpää kesti, onnella ja taidolla. 24. minuutilla täysin pelitilanteiden vastaisesti Suomi meni johtoon. Eremenko vasemmalta syötti Pukille, joka harhautteli ja kiskoi puolustajan jalan kautta alanurkkaan. Tämä masensi Belarusin poikia, joiden paras into hiipui.

Suomi aloitti toisen jakson terävästi, Hurme laatikossa vapaana, muttei viimeistelykykyä. Belarus otti uudestaan aloitteen, mutta ei silti kunnon tilanteita. Eremenko aikaili nopeassa vastahyökkäyksessä, silti huippuottelu häneltä. Paatelainen valitsi sitten Gijon-tyyppisen kilpikonnapuolustuksen ja heti Belarusin vaihtomies Bressan sai tolppaan. Sitten Paatelaisen taktiikka romahti katastrofaalisti ja Brasilia-unelma liukui taivaisiin. Karmea puolustusmoka vapaapotkussa, helppo puskutasoitus. Eremenko silti ihmeellisesti sai vielä pallon ylärimaan. Pukin tilalle tullut Furuholm aivan avuton, parempi mies lopussa kärjessä olisi voinut luoda ihmeen. Nyt sitten jäi käteen se tavallinen suomalainen tarina.

Suomi U21 - Liettua U21 2-2

Harvinainen nuorisomaaottelu Oulussa. Kaupungissa on ollut neljä viikkoa hellettä, mutta nyt alkukesän kirkkaasti kylmin päivä, hyytävä pohjoistuuli ja +10 C. 1600 katsojaa, ei huonosti, mutta ei erityisen hyvinkään. Suomi pääsi myötätuuleen aloittamaan ja Nikolai Alhon keskityksestä Pohjanpalo puski terävän hallitun johtomaalin. Liettua aloitti varovaisesti, mutta avasi peliään toisella jaksolla. Hallitumpaa hyökkäysrakentelua, sivaltavampi lähtönopeus, parempi asennekin kuin Suomella. Aalborgin Spalvis pääsi tekemään kaksi nättiä maalia, ensimmäinen päällä, toinen upeasti kantapäällä. Suomi oli jotenkin haluton, ei oikein kunnon systeemiä, ei tämäkään sukupolvi tunnu johtavan Suomea suuriin turnauksiin. Thomas Lam kyllä melko ylväs toppari varsinkin hyökkäyssuuntaan, mutta Tim Väyrynen selvä pettymys. Silti tulosta tuli, vaikka Pohjanpalon puskutasoitus hylättiin jonkin rikkeen vuoksi. Televisiostakin nähtynä väärä tuomio. Aivan lopussa O'Shaughnessy sai pomppupallon alueella ja kiskoi tasoituksen takanurkkaan. Ehkä hieman epäonnekas tulos Suomelle, vaikka Liettua näyttikin valmiimmalta joukkueelta.

Summer Wine Cohort

Summer Winen tytöt/pojat ovat nyt hieman innostuneet liikaa. Cohortin tyylisuunnaksi on valikoitunut Belgian Double Rye Black Pale Ale. Alkoholia on vain 7,5%, joten Double voidaan unohtaa saman tien, ollaan perus-IPAn vahvuuksissa. Belgihiivaa en hieman vaativissa oloissa havainnut, joten sekin jää lupaukseksi. Ruista ehkä löytyy leipäisessä rungossa, mutta kyllä nyt käsillä on varsin tavanomainen Black IPA / Cascadian Dark. Paahteisuutta, kahvia, tummaa suklaata hyvin täyteläisesti ja reippaasti katkeraa jälkipotkua. Ehkä siis liikaa aineksia, mutta erittäin onnistunut nautinnollinen olut, Summer Wine jatkaa edelleen suvereenilla tyylillä. Oluthuone Leskinen, 10.6.2013.

Indslev Hvede IPA

Weizen-tyyliä kovakätisemmällä humaloinnilla, 5,5%. Tätä hybridi-tyyliähän on jo nähty haukotteluun asti. Hiilihappoa ja makeutta, mutta ei kertakaikkiaan tarpeeksi katkeroa. Toimisi kesäisenä sessio-oluena, hedelmää on, mutta ei oikein sitrusta. Parempia tuotteita tältä alueelta löytyy muualta. Oluthuone Leskinen, 10.6.2013.

Ugly Duck Hopfest

Tanskalaiset tipahtavat nyt pahasti yorkshirelaisten ja norjalaisten vauhdista. Indslevin panimossa tehty humalafiesta on saatettu matkaan amerikkalaisilla Cascade- ja Simcoe- humalilla, mutta lopputulos on aivan liian vaisu. Runkoa peräti 7,5%, mutta tätä voisi erehtyä luulemaan pehmeämmäksi brittityyliseksi pseudo-IPAksi. Pihkaa on, mutta maltaisessa nahkeassa oluessa ei katkeroa riittävästi. Oluthuone Leskinen, 10.6.2013.