torstai 19. huhtikuuta 2018

Elio Petri: A ciascuno il suo

Orionin Petri-sarjassa näin nyt kolmantena tämän Sisiliaan sijoittuvan mafia-leffan vuodelta 1967. Tässä on nyt sitten lopulta sitä poliittisen rikosgenren fiilistä, jota olen Petriin yhdistänyt näkemäni Epäilyksien yläpuolella -leffan takia. Värielokuva, suhteellisen kulunut kopio Orionissa esillä. Tuplamurha nähdään alussa ja sen tutkimuksia sitten kelaillaan varsin kompleksisessa kontekstissa. Mafian läpitunkevuus Sisilian pikkukaupungeissa ja Palermon metropolin kovilla kulmilla tulee hyvin esiin, näyttelijätyö varsin vakuuttavaa varsinkin Gian Maria Volontèn päähenkilön kohdalla. Kreikkalainen Irene Papas ehkä hieman hukassa morbidina intohimojen kohteena. Hieman löysä ote vaivaa elokuvaa, tarina ei ole jäntevä, vaikka pohjalla on Leonardo Sciascian romaani. Elokuvassa jäädään fiilistelemään, kun pitäisi edetä ripeämmin. Petrin CV alkaa vaikuttaa hyvin epätasaiselta, kyseessä ei selvästikään ollut mikään persoonallinen auteur, sinänsä laadukasta jälkeä syntyi, mutta ei tämäkään mikään unohtumaton mestariteos ole näppärästä musiikista huolimatta.

Maistila Belgian Dark Strong


Kohtasin taas HIMA-kotiolutkuriirini Helsinginkadun keväisillä kulmilla ja vastaanotin viimeisimmät näytteet. Tarkoitus oli samalla ottaa olutta Panemassa, mutta baariin oli jonoa, koska juhlatuulella olevat haalariasuiset opiskelijat näyttivät vallanneen Kallion seudun anonyymien bulkkibaarien ohella myös craft-palatsi Paneman. Kaikki kunnia mahdollisen eläkkeeni tuleville maksajille, mutta nyt Panema näytti tehneen arviointivirheen. Jouduin improvisoimaan uuden suunnitelman ennen Orionin leffaan suuntaamista. Luotettavasti palvellut polkupyöräni on nyt saapunut elinkaarensa ehtoopuolelle ja päätin kokeilla modernia urbaania vaihtoehtoa, kaupunkipyörää. 30 euroa lokakuun loppuun, rajattomasti puolen tunnin käyttöjä. Eipä ehkä kannata 700-1000 euron uutta pyörää hankkia, koska ryöstöriski on merkittävä minun käyttötilanteissa. Nappasin Teollisuuskadulta Alepa-fillarin alle ja pudottauduin One Pintiin, 16 minuuttia, ajonautinto ei ehkä optimaalinen, mutta matka taittui.
 
Kevään lämpimin päivä, hikeä jo pukkasi, mutta otin silti palautusjuomaksi paintillisen oululaista vahvaa belgiä Alppilan tuotantolaitoksilta,  10%. Terassi pursusi One Pintissa täytenä, kiskaisin juoman ripeästi sisätiloissa. Maltainen, belgihiivainen, makeahko, leipää ja hedelmää, hieman alkoholin poltetta. Aika hyvä, lämmetessä huuliin takertuvaa siirappisuutta, mutta sehän kuuluu tyyliin. Tästä oli hyvä jatkaa kohti Orionia. One Pint, 19.4.2018.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Max Sjöblom: Ruotsalaisvaikutus vapaussodassa


Suomen Sotahistoriallisen Seuran kevätkauden päätösseminaarissa käsiteltiin vuoden 1918 sotaa. Itse pääsin kuuntelemaan vain ensimmäistä esitystä, jossa väitöstilaisuuteen valmistautuva evp-eversti Sjöblom esitteli ruotsalaisten osuutta Suomen dramattisissa tapahtumissa 1918. Täytyy sanoa, että tämän seuran toiminta on ollut viime aikoina raskas pettymys. Täytyy harkita luopumista jatkossa. Tämäkin esitys oli todella kuiva, puiseva ja mielenkiinnoton. Menetin uskoni heti alussa, kun Sjöblom esitti ensimmäisen maailmansodan tilanteesta kartan, jossa Portugali oli merkitty keskusvaltioihin kuuluvaksi. Suomessa valkoisten puolella sotaan osallistui noin 1000 ruotsalaista, joilla oli merkittäviä asemia mm. Mannerheimin esikunnassa. Hyvin koulutetuilla ruotsalaisilla oli käyttöä upseereina, mutta varsin epäselväksi jäi mm. ruotsalaisten todellinen panos esimerkiksi Tampereen taisteluissa. Sjöblom luetteli käytännössä jokaisen ruotsalaisen hevoskuskinkin, mutta kokonaiskuva jäi hahmottumatta.

Vocation Pride & Joy

After-cinema -oluena APAa Yorkshiresta, 5,2%. Samea, hyvä vaahto. Kirpeää hedelmää, hieman kalkkia. Kuiva pitkä jälkimaku, mutta ei voimakkaan katkera. Ihan ok-tavaraa, tosin kovasti liikaa hiilihappoa. Kallistakin tietysti, 9,60€. 40 cl. Angleterre, 17.4.2018.

Elio Petri: La decima vittima

Orionin Elio Petri -sarja eteni varsin merkilliseen tapaukseen vuoelta 1965. Tämä muuttaa aika lailla kokonaiskäsitystä Petrin tuotantoon. Kyseessä on svengaavan 60-luvun poptaiteen hengessä toteutettu eroottiskomediallinen scifi, ennakoi vaikkapa Joseph Loseyn Modesty Blaisea tai Roger Vadimin Barbarellaa. Bond-tyttö Ursula Andress esittää tappajaa ja Marcello Mastroianni uhria dystooppisessa pelissä, jossa osallistujien on selvittävä 10 kierrosta hengissä, rooleina vuorotellen tappaja ja uhri. Voittajalle luvassa miljoona taalaa. Sijoittuu 2000-luvun Roomaan, joka kyllä vaikuttaa varsin 60-lukulaiselta. Taustalla Robert Sheckleyn novelli The Seventh Victim, jolla ei yhteyttä Val Lewtonin 40-luvun kauhuleffaan. Tonino Guerran ja kumppanien sovitus on varmaan suhteellisen vapaa, varsinkin loppupuolella jännitys löystyy ja tyypillistä kapitalismikritiikkiä kohoaa esiin. Jännite muutenkin löystyy, mutta varsin viihdyttävä pläjäys on kyseessä. Andress on tietysti vakuuttava amatsoni ja Howard Hawksin Hatari!n ikimuistettava Elsa Martinelli säväyttää pienemmässä roolissa. Ei taatusti kuitenkaan Petrin parhaita saavutuksia.

Cascade Bourbonic Plague

Sorin hanassa taas harvinaisuutta Portlandista, bourbon- ja viinitynnyreissä kypsytetty villieili, 12%. Talo tarjoili oluen vesipullon kanssa. Hyvin tumma, tuoksu hapan ja tamminen. Aika pehmeä maku, tynnyrikypsytys tuntuu, täyteläistä marjaisuutta taustalla. Intensiivistä portviinityylistä fiilistä. Aika hyvää on. Sori, 17.4.2018.

Cervisiam Jungle Juice IPA

Voimakkasti sitrustuoksua oslolaisessa NEDIPAssa, vakuuttavilla numeroilla 8,5% ja 100 IBU varustettu tuote. Samea, mutta ei piimätasoa. Mausteinen kirpeä suutuntuma, trooppista hedelmää. Monimuotoinen hedelmäinen olut, ei tässäkään tarpeeksi katkeruutta, mutta varsin miellyttävä. Amundsenilla pantu, Nelson Sauvin pääroolissa, josta varmaan mausteisuus irtoaa. Muita humalia Chinook, Galaxy, Mosaic, Centennial. Sori, 17.4.2018.

Sori Gracious IPA

Uutta tuotantoa Tallinnasta, hunajalla höystetty Mosaic-IPA, 7,7%, 42 IBU. Makeahan tämä väistämättä on. Herukkaa vahvasti, kuivempi perätila, mutta ei katkeroa erityisemmin. Puhdaspiirteinen, mutta ei odotetusti kohonnut minun suosikiksi. Sori, 17.4.2018.

maanantai 16. huhtikuuta 2018

Flying Dutchman Witching Bitching Funny Bunny Spring Ale


Paneman avauduttua Kurvin William K on jäänyt aika vähälle huomiolle. Oluiden vaihtuvuus sinänsä viihtyisässä baarissa on tuntunut hidastuneen totaalisti. Päätin nyt lopulta ponnahtaa paikalle ja taas oli melko vaikea löytää mielenkiintoista kokeiltavaa. Dutchmanin kevätolut sellaiseksi päätyi, 5,3%. Perushedelmäisyyttä melko karkeasti, hieman karamellia, hartsia, kevyesti katkeroa. Hieman hämmentyneenä luin jälkeenpäin netistä, että tässä on belgihiivaa, korianteria ja appelsiininkuoria. Siis wit? En semmoista huomannut. Hyvin tyypillinen vantaalaismustalaisvalmistajan tuote, ei makrokuraa, hieman makua löytyy, ei suuria ongelmia. Mutta ei mitään sen enempää. Pitkillä lapsekkailla nimillä näköjään saadaan hanapaikkoja ja ilmeisesti riittävästi myyntiä. William K Kurvi, 16.4.2018.

Whiplash Swoon

Nyt sitten pirtelönnäköistä olutta Irlannista, Whiplash aloittanut mustalaispanimona ja ehkä jatkaakin, nettisivujen perusteella tuotanto pyörii pääasiassa County Wicklow'n Kilcoolessa sijaitsevassa mystisessä Larkin's Brewingissa, jonka omia oluita ei taida esim. Ratebeerista löytyä. Näin perjantaina Helsinki Beer Festivalissa Whiplashin oluita Pienen tiskillä, mutta en loppujen lopuksi ehtinyt siellä maistelemaan. DIPA, 8%, Vic Secret ja Chinook. Chinook on aika persoonallinen valinta modernissa kamassa ja melkoisen kirpakka ote onkin, ei pihkaiseen asti, mutta ei tästä mitään ananasta tai melonia irtoa. Jotain mangoisuutta kuitenkin, joka kääntyy nopeasti kuivemmaksi ja rapeammaksi. Onpas raikasta ja puhdasta tämäkin, lievä katkeruus, hyvin miellyttävää. Panema, 16.4.2018.

Mallassepät NEIPA #2

Siirryin Vallilasta Fleminginkadun kanjonia pitkin Kallion kirjastoon, mutta paluumatkalla päätin seikkailla Torkkelinmäellä. Paikka on yksi hankalimmin navigoitavia urbaaneja ympäristöjä, joissa olen elämäni aikana käynyt. Ruutukaavasta ei ole täällä mitään tietoa, kadut kiertyy ja kaartuu joka suuntaan ja varsinkin korkeussuunnassa. Tavoitteena oli päästä Harjutorin kautta Panemaan, mutta taas ajauduin melkein Hämeentielle ja Sörnäisiin. Onneksi etäisyydet niin lyhyitä, että harhailu pysyi viihdyttävänä. Mäenharjalla ei muuten ole craft-baareja tai panimoja, vaikka miljöö olisi mitä soveliain. Pengerpuiston kuuluisalle huumekauppa-alueelle saisi hienon terassinkin. Pudottauduttuani (aika mielenkiintoinen sijamuoto, Etelä-Pohjanmaalla esim. Jalasjärvellä purottauruttuani? Dresdenhän on siellä tunnetusti Reesren.) Helsinginkadun kuhisevaan laaksoon Panemaan tiskillä patsasteli taas Ari Nyfors, kuinkas muutenkaan. Sosiaalinen tilanne rajoitti muistiinpanoja oluista, mutta mitäpä siitä.
 
Turun seudulta NEIPAa, taitaa olla peräti Naantalista. Googletuksella selvisi, että tässä yhteydessä NEIPA tarkoittaakin Naantali Epic India Pale Alea, 6,7%, 60 IBU. Ensituntuma panimoon, sameaa, mutta ei pirtelötasoa. Hyvin hedelmäistä, mehuisuutta on, mukava matala hiilihappotaso. Raikasta, tuoretta ja puhdasta, kevyt katkeruuskin. Erittäin lupaavaa kaikin puolin, ei vähäisintäkään horjahdusta havaittavissa. Panema, 16.4.2018.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Alan Furst: A Hero in France

Furstin viimeisin romaani vuodelta 2016 jatkaa hänen tuttua tyyliään. A Hero in France käsittelee Ranskan vastarintaliikkeen alkuvaiheita 1941 maaliskuusta heinäkuuhun. Furstin tapaan juoni on episodimainen ja henkilöhahmot ohuita, se sopii romanttiseen vakoiluromaaniin paremmin kuin muihin tyylilajeihin. Se on ehkä jopa harkittua, maanalaisessa toiminnassa ja muussa vakoilussa pelurit eivät tunne kokonaisuutta tai partnereidensa varsinaista henkilöllisyyttä, taustoista puhumattakaan. Furst liikkui aiemmin ympäri Eurooppaa romaaneissaan, mutta myöhäisurallaan hän on keskittynyt  Ranskaan ja varsinkin Pariisiin. Se on ehkä viisas valinta, vaikka romaanit kertaavat samoja kuvioita turhan paljon. Furstin vahvuus on miljöön luonti. Hotellit, kahvilat, yökerhot, junat, ratapihat, autot ja yölliset tiet ovat melkein tärkeämpiä kuin henkilöt. Tämä romaani ei ole Furstin parhaita, mutta juuri nuo vahvuudet leimaavat tätäkin tarinaa. Teksti soljuu vaivattomasti viimeistä piirtoa myöten viilattuna. Erittäin miellyttävää luettavaa kaikin puolin.

lauantai 14. huhtikuuta 2018

Brew By Numbers 01/04 Saison - Ginger & Grapefruit


Harjun harjanteen huipulle Solmu-baariin, useammassa monitorissa jääkiekko-ottelua, ikävä fiilis. En ole aiemmin sisäistänyt, että tämäkin on sporttibaari. Lontoosta saisonia hanassa, 5%, greippiä ja vähemmän mielenkiintoisesti inkivääriä. Hyvin sitruksinen tuoksu. Raikas hedelmäinen maku, inkivääri ei onneksi kovin pinnalla. Ei tämä tietenkään mikään saison ole, pikemmin wit. Lämmetessä mausteisuus kasvaa, mutta hyvän puolella olut pysyy. Taatusti sellainen kuin tarkoitettu, mutta se tarkoitus ei nyt mielenkiintoinen. Solmu, 14.4.2018.

Brewski Starman DDH DIPA

Etelä-Ruotsista tuplakuivahumaloitua tupla-IPAa, 9%.  Kevyesti samea, ananasta ja hunajamelonia, maku kuivuu nopeasti, jopa kuivattuja hedelmiä. Alkoholi peittyy, olut tuntuu jopa ohuelta. Katkeruutta on kepeästi. Periaatteessa mielenkiintoinen ja puhdas, mutta enemmän makua oli syytä odottaa. Panema, 14.4.2018.

Maistila Erämaan Tietäjä

Luulin juoneeni aiemmin tätä Maistilan ruisolutta, mutta eipä blogista arviota löydy. 5,6%, matalahiilihappoinen, hieman makea. Tyypillinen ruisfiilis, joka ei ole kovin miellyttävä. Kevyet katkerot seuraavat hedelmien takaa. Puhdasta tyylikästä kamaa Maistilan tapaan, mutta tyylisuunta tässä ei kiinnostava. Panema, 14.4.2018.

Cool Head Panema Hell Yes!

Toinen Harjun huippubaarin isäntäpanimon olut, nyt suoraan nimetty baarille. Lager, 4,9%. Hieman yllättäen ei jenkkihumalaa, viljaisen maltainen maku, hieman enemmän hedelmäpastilleja kuin ruohoa. Ei tietenkään hellesin maltaista intensiivisyyttä, mutta kohtuullisen onnistunut kokonaisuus on. Katkeroa tietysti voisi olla enemmän. Panema, 14.4.2018.

Cool Head Haziness

Aurinkoinen päivä Harjussa, mutta suhteellisen kolea tuuli edelleen, katupöly tungeksii joka suunnasta. Panemaan iltapäiväsessioon, Tuusulasta 5,5-prosenttista kamaa, nimen mukaan pitäisi olla sameaa. Sellainen tämä tosiaan on, heikko vaahto. Kuivaa hedelmää, tuoreelta tuntuu, katkeroa kapeasti, mutta yllättävän voimakkaasti. Oikein mukava olut. Panema, 14.4.2018.