perjantai 20. tammikuuta 2017

Metalman Ironmonger IPA

Rekolan humalattoman session jälkeen pakko saada IPAa elimistöön. Käteen sattui nyt irlantilainen tapaus Waterfordista, join Galwayssa tämän panimon pale alea vuosia sitten. IPAssa 6,5%, best before 07/01/17, eli ilmeisesti jo ohitettu, tuskin Irlannissa jenkkitapaan kuukausi merkitään keulille. Samea meripihkainen väri, tuoksussa trooppista hedelmää ja pihkaista havupuuta. Maku on samaan tapaan mangokiivimäinen, mutta myös selvästi nahkean tunkkainen, tuoreus on menetetty lopullisesti. Katkeruutta on olemassa, mutta ei mitenkään hallitsevasti. Tyypillinen kulahtanut liian kauas valmistajasta kuluttajalle roudattu IPA. Ostopaikka EU.

Rekola Kaffe Stout

Puistattavan Tähden jälkeen toivottavasti mielenkiintoisempaa settiä Rekolan näytepaketin kolmannesta oluesta. Kaffe Stout on upouusi tuote, 5,5%, laktoosia ja kahvia. Olut on tummanruskea, tuoksu hyvin kahvisen paahteinen. Pehmeähkö lähtö, nyt ei onneksi hiilihappoa liikaa, paahteisuutta on, mutta myös voimakasta makeutta. Tuntuu maitokauppavahvuisen keveältä, en huomaa maitoisuutta juurikaan. Makeus on lähes vaniljaisuutta lähenevää, se voi toimia vahvoissa stouteissa, mutta näin kevyessä oluessa siirappinen makeus pääsee jylläämään holtittomasti. Ja eihän tässäkään tietenkään peräkärryä ole. On tämä Talven Tähteä parempi, mutta ei tämäkään rohkaise jatkossa käyttämään rahaa Rekolan oluisiin.

Rekola Talven Tähti

Rekolan näytepaketin kakkosena maistoon maustettu talviolut, jonka resepti on kuulemma uudistunut takavuosista. Samat kauhuainekset kaneli, tähtianis, kardemumma ja neilikka tässä kuitenkin nytkin ovat ja vahvuutta vain 4,3%. Samea ruma olut, tuoksu hyvin neilikkainen ja inkiväärinen. Maussa paljon hiilihappoa, tahmainen mausteliemi epämiellyttävästi peittää maltaisuutta. Kokonaisuutena jää ohueksi, niljakkaat mausteet eivät pysty luomaan täyteläistä runkoa ja jälkimaku puuttuu totaalisti. Tämä on Rekolaa vastenmielisimmillään.

Rekola Juhla Pils

Rekolan oluisiin ei ole viime aikoina tullut juuri rahaa käytettyä, koska panimo oman ilmoituksensa mukaan ei halua käyttää humalaa oluissaan. "IPA-vapaa panimo". Huonompi homma, koska elämä on liian lyhyt peräkärryttömien oluiden juontiin. Toisaalta lahjahevosen suuhun ei ole tapana katsoa ja nyt Rekola lähetti maistiaispaketin uutuusoluistaan hophedonistille. Ensimmäisenä etiketitön pullo, Suomen 100-vuotisjuhliin pantua Juhla Pilsiä. Tätä on hanatavarana liikkeellä, mutta ei siis ilmeisesti pullotettuna. Rekola kertoo kyseessä olevan tsekkityylinen pils, johon on tavoiteltu voimaista diasetyyliä. Ilmeisesti 4,5%. 

Vaahtoa ei paljoa syntynyt panimon nimikkolasiin. Kirkas kultainen väri, tuoksu hyvin maltainen. Maku on raikkaan ruohoinen, lievästi makea, miellyttävästi matalahilihappoinen. Mallasvoittoisena tämä jää kuitenkin enemmän vaalean peruslagerin, jopa kepeän hellesin, tapaiseksi. Pils vaatisi katkeruutta, joka tästä puuttuu lähes kokonaan. Voimaisuus ei ole kovin voimakasta, varsinaista diasetyylin makua en huomannut, vaikka yleensä olen melko herkkä sille.

torstai 19. tammikuuta 2017

O'so Lupulin Maximus, hanaversio

Tämä olut tuli vastaan runsas vuosi sitten humalakävyn kanssa pullossa. Nyt sitten hanasta ilman kiinteitä yllätyksiä. 9,1%, trooppista hedelmää, hieman marjaista karvautta. Ei makea, hyvä peräkärry, mutta kokonaisuudesta puuttuu raikkaus. Yrtit pusertaa karvasta mehuaan sekaan ikävästi. William K Kurvi, 19.1.2017.

Suomenlinna Borg Resistance Is Futile

Suomenlinnan saisonia Kurvissa, netin mukaan yhteistyö islantilaisen Borgin kanssa. 6%, belgihiivaa, keksiä, maustetta, hedelmää. Katkeruuttakin yllättäen. Hieman liian mausteinen minun makuun, ei happamuutta. Periaatteessa ok, mutta aika karkeaksi ulkopuoliseksi näkemykseksi saisonista jäädään. William K Kurvi, 19.1.2017.

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Warpigs Flour Power IPA

Harjun baari jatkaa Kööpenhaminan panimoravintolan tuotteiden esittelyä. 7,4%, hämärässä baarissa ulkonäkö jää arvailujen varaan. Tuoksussa trooppista hedelmää. Maku pehmeän makeaa hedelmää, hedelmäisyys liian intensiivistä, peittää mallasrungon. Raikkaus ei parasta tasoa, mutta hedelmä ei maistu vastenmieliseltä. Katkeruus jää laimeaksi, kestävyyttä ei ole jälkimaussa. Molotow, 18.1.2017.

Cool Head Metson Juhlaportteri

Alppilassa tarjolla Tikkurilan sisarbaarin kakkosvuosijuhlaan Tuusulassa pantua juhlaportteria. 6%, aika vaaleaa, ei paahtoa, ei paljoa hiilihappoa. Vetinen, ei katkeroa. Negaatioiden kautta siis mennään, mutta onhan tämä sinänsä puhdasta ruskeaa olutta. Makuja voisi kuitenkin toivoa lisää, juotavuus on liikaa veden puolella. Maltainen Riekko, 18.1.2017.

tiistai 17. tammikuuta 2017

Five Points IPA, tölkkiversio

Lontoolainen IPA hyvin samannäköinen kuin edellinen cumbrialainen. Tuoksu on kinuskisempi, vähemmän hedelmäinen. Maku on lievästi kirpeän mausteisen hedelmäinen, jokin marjainen sivuvivahde häiritsee kokonaisuutta. Pihkaa on, hyvin kuiva, peräkontti on kohtuullisen kokoinen, mutta täytetty vain puoliksi. Hieman ärsyttävä olut, aineksia on mukavasti, mutta lopputulos jää vaillinaiseksi monessa suhteessa. 7,1%, Cascade ja Galaxy, varsinkin Galaxyn kontribuutio jää nyt heikoksi. Parasta ennen 30 May 17. Tämä olut kolahti otsaan kuin metrinen halko pari vuotta sitten hanaversiona Lontoossa, nyt tuntuu aivan erilaiselta, ikävä kyllä. Ostopaikka EU.

Hawkshead IPA

Heikko vaahto, lievästi utuinen vaalean ruskea väri, perussitruksinen tuoksu. Kuivan greippinen maku, voisi olla raikkaampi, pihkaa, häivähdys kipsiä, kerää kierroksia takasuoralla, venyy kohtuullisen pitkään katkerosuoritukseen. Kohtuullisen ryhdikäs IPA brittivalmistajalta Staveleysta Cumbrian järvialueelta. 7,0%, BBE 25/07/2017, humalat Uudesta-Seelannista ja Amerikasta. Ei kuitenkaan lopeta täydellisen IPAn etsintää tämäkään olut. Ostopaikka EU.

J. Ryan Stradal: Kitchens of the Great Midwest

Nimestä huolimatta kyseessä ei ole keittokirja vaan romaani skandinaavitaustaisesta Eva Thorvaldista, joka luo näyttävän uran USA:n keskilännessä ruokabisneksessä. Episodimainen rakenne, näkökulma vaihtuu luvusta toiseen, yhdessä luvussa kertojana Eva itse. Komediaa ja tragediaa, ruokateemoja nivottu taitavasti mukaan tavanomaisempaan kerrontaan. Alku oli absurdin hauska ja loppukin oli näppärä, mutta välillä mielenkiintoni herpaantui. Tapahtumat keskittyvät Minneapolisin seudulle, miljööote on tiheä, yksi romaanin monista vahvuuksista. Ruokahörhöily on satiirin kohteena ja on helppo löytää sille rinnasteisia piirteitä paremmin tuntemastani oluthörhöilystä. Siis varsin taitava teos, mutta en itse täysin lämmennyt kokonaisuudelle. Tarina ei ole kovin uskottava, se on liian laskelmoitu, jotain siitä puuttuu. Kirjan lopussa Stradal suosittelee vierailukohteita keskilännestä. Neljässä niistä olen käynyt, Mount Rushmoressa, New Glarusin panimossa, Michiganin Upper Peninsulalla ja Superior-järven pohjoisrannalla. Evan isällä Larsilla on melkein sama nimi kuin Hitchcockin Rear Window'n murhaajalla Lars Thorwaldilla.

maanantai 16. tammikuuta 2017

Fourpure Shape Shifter West Coast IPA

Vaihteeksi hyvin kirkasta kultaista IPAa Englannista. Lontoolaisessa länsirannikon IPAssa 6,4%, 68 IBU, Citra, Mosaic, Centennial. BBE 18/07/2017. Trooppishedelmäinen hieman hailakka tuoksu. Aika hunajainen tahmea maku, samantapainen kuin monissa seljankukkaoluissa. Saippuainen runko on kohtuullinen, mutta takakontti reilusti alimitoitettu. Tämä oli selvä pettymys, edellinen Time and Tide oli paljon miellyttävämpi. Join kolmisen vuotta sitten Aberdeenissä Fourpuren hana-IPAa, muistiinpanot niukkoja ja kuvassa näyttää punaisemmalta, mutta maku hieman samantyyppinen. Ostopaikka EU.

Time and Tide Calista IPA

Kentistä tuntemattoman panimon IPAa. 6,1%, 55 IBU, Ella, Vic Secret, Equinox, can-conditioned. Sameahko perus-IPAn ulkonäkö. Hyvin raikas kukkainen tuoksu, hieman yrttimausteisuutta. Matalahiilihappoinen maku, pirteää hedelmää, karviaismarjaa, pihkaa, yrttejä. Harvinaisesti tämä on raikkaan yrttinen IPA, ei tunkkaisen vihanneksinen. Ei enää tuoreimmillaan, bbe 19/01/2017. Katkeruus on keskitasoa. Olisi mielenkiintoista juoda tuoreena, olisiko yrttisyys makeamman hedelmäisempää. Ostopaikka EU.

lauantai 14. tammikuuta 2017

Mathildedal Vimma

Hyvämaineiselta panimolta yllättäen barleywinea hanassa, 11%. Viinaisen luumuinen tuoksu. Paksu alkoholinen runko, perushedelmää, ei paljoa muuta makua. Ei katkeroa, hyvin ohut. Ei virheitä, mutta kovin vaisuksi jää, paljon enemmän ulottuvuuksia pitäisi näin vahvaan olueen saada. Bier-Bier, 14.1.2017.

Tanker Ketser

Bier-Bierissä perheineen liikkeellä ollut Mika Oksanen tarjosi flanderilaista punaista Virosta. 7%, aika hapan tuoksu. Kohtuullisen raikasta, marjaa ja hedelmää. Varsin pehmeääkin, laatukamaa, tällaista en muista vielä Suomessa syntyneen. Bier-Bier, 14.1.2017.

Kolk Indulgents IPA

Virolaisen Kolk-panimon tap takeover Erottajan laatubaarissa. IPA 6,5%, hyvin trooppishedelmäinen, hieman pihkainen. Mansikkaa, makeaa hedelmää, hieman hartsia, katkeruus hailakkaa. Ei vielä täysin vakuuttanut, mutta lupauksia on, totta kai. Bier-Bier, 14.1.2017.

Ohrana Saison

Ohranan toinen olut, belgihiivaa tuoksussa, pippurista mausteisuutta. Maku samantapainen, ei tosin juurikaan belgiestereitä, paljon hiilihappoa, mausteinen hedelmäisyys. Ei takapurentaa ja mausteisuus häiritsee nautintoa loppuun asti. Huvilan talonmaku tässä melkein on jo havaittavissa, puhdasta kamaa, mutta ei minun tykkäämiä painotuksia. Take In, 14.1.2017.