lauantai 19. syyskuuta 2020

Sudden Death I Am a Goddamn Son of a Beer


Pohjois-Saksasta vahvaa IPAa, 8,0 %, jossa Enigmaa ja Vic Secretiä sekä varsinkin Mosaicia. Samea, tuoksussa appelsiinia, vähän karkea maku, lievää tukkoisuutta, mutta kyllä hedelmät silti esille tulevat. Kuivaa on, mutta ei kunnolla jatku katkeruudeksi. Raikkaus ei parasta mahdollista, mutta pitkän iltapäiväkierroksen päätteeksi aivan soveliasta kamaa. Sori, 19.9.2020. 

Brew By Numbers 85 Triple IPA Mosaic, Chinook & Simcoe


Lontoosta tripla-IPAa, 9,5 %, samea tämäkin. Edellistä yrttisempää, makeaa hedelmäisyyttä, tuoretta on. Ei peräkärryä, mutta raikkautta aika hyvin vahvuuteen nähden. Laatutavaraa. Pien, 19.9.2020. 

Alefarm Reason To Give


Tanskalaista DIPAa Ateneuminkujan kauppabaarissa, 8,0 %, Idaho 7 ja Mosaic kuivahumalina. Samea, sitrustuoksua, ananasta maussa, hedelmäpastilleja, aika raikasta, ei jälkimakua. Lievää mausteisuutta, mutta makeus tässä enemmän häiritsee. Lievä pettymys, parempaa olisi voinut näillä eväillä odottaa. Pien, 19.9.2020. 

Social Brewing Lab Mandalorian Wheat



Edelleen baarikroolausta Teemu Lahtisen kanssa, nyt Bruuveriin. Tänne on tiedustelutiedon mukaan hankittu Sonnisaaren uutta Kohina-pilsiä, mutta vielä se ei ollut tarjolla. Päätin kokeilla talon omaa vahvaa vehnää, 7,5 %. Mikkeliläisen Saimaan panimon koelaitos kantaa siis nykyään Social Brewing Lab -nimeä ja tarjoilu tapahtuu Bruuveri-nimisessä ravintolassa. Näin kai se nykyään menee. Ilkka Sysilän aikana myös panimo kantoi Bruuveri-nimeä. Mandariinipyrettä on kuulemma sotkettu reippaasti keittoon. Sameaa on, makeaa hedelmäisyyttä saksalaisvehnän esterien ohella päällimmäisenä. Makeus ehkä oluen  ongelma. Sinänsä puhdasta tavaraa, mutta ei mandariini tätä paranna. Bruuveri, 19.9.2020. 

Maku Galaxy APA, cask ale



Jatkoimme Teemun kanssa Angleterreen, jossa uutta real alea Tuusulasta. Australialaisilla humalilla matkaan saatettu pale ale, 4,5 %. Sameaa, murky niin kuin britit sanoo. CAMRAn pyhien kirjoitusten mukaan real ale on kirkasta, joten tämä olut on pahimman luokan kerettiläinen tapaus. Maussa hedelmäisyyttä, pehmeyttä, cask-käsittely selvästi tuo lisäarvoa, ananasmaisuus hallitsee. Kohtuullisen täyteläinen, ohuus ei haittaa, vaikka alkoholia tosiaan varsin vähän. Hieman katkeroakin takatilassa.  Angleterre, 19.9.2020. 

Edge Juggernaut


Barcelonasta vahvaa IPAa, 9,2 %. Tumma ja samea, paksua täyteläistä yrttistä kinuskiolutta. Näin voimakas IPA on hankala laji ja tässä ollaankin selvästi lähempänä barleywinea. Kuohkeutta on, ei ole tukkoinen, ei paljoa jälkipoltetta. Lahden olutskenen vahva mies Teemu "Bönthöö" Lahtinen liittyi seuraan, joten sosiaalinen tilanne tiivistyi.  Pikkulintu Ruttopuisto, 19.9.2020. 

Knoblach Schammelsdorfer Helles Sommerbier


Knoblachin panimo on aiemmin tuttu Espoon Gallows Birdin oktoberfesteista, nyt tarjolla kesäolutta, 4,8 %. Ruttolintu-baari kertoi tyyliksi kellerbierin, mutta lähes kirkkaalta olut vaikuttaa. Hyvin maltainen, mutta myös karamellinen, lähes makea. Ikävä yllätys, onkohan tosiaan tarkoitetusti näin makeaa. Jälkimakua kyllä on, lievää katkeroa. Ei kuitenkaan suuri elämys tässä hienossa tyylissä. Pikkulintu Ruttopuisto, 19.9.2020. 

Sonnisaari Hapannaama



Kesäloman ensimmäinen päivä kuulaassa auringonpaisteessa Helsingissä. Pidin heinäkuussa kolme viikkoa lomarahavapaita, palkatonta lomaa siis, joten koko vuosiloma on vielä käyttämättä. Ruoholahdessa tarjolla pienosakkuuspanimoni Sonnisaaren souria, 4,8 %. Poreileva, kirkas, kellertävä. Hapan ja hedelmäinen, raikas, vaikka happamuus voisi olla intensiivisempääkin. Kuivaa on, maltaisuus ei tunnu. Hiilihappoa vähemmän kuin ulkonäkö antoi ymmärtää, varsin hapokasta silti. Tyylipuhdasta, mutta ei minun tyyliä. One Pint, 19.9.2020.

perjantai 18. syyskuuta 2020

Sergio Leone: C'era una volta il West


Leonen Olipa kerran lännessä tai brutaalisti suomeksi Huuliharppukostaja oli 1980-luvun suuria elämyksiä. Näin sen ensi kerran kuumana kesäiltana Oulussa 1984 suurelta kankaalta, todella unohtumaton tapaus. Olin nähnyt aiemmin pari Leonen dollaritrilogian teosta, joten tiesin hieman mitä voisi olla tulossa, mutta odotukset ylittyivät moninkertaisesti. Sittemmin olen nähnyt eepoksen varmaan toistakymmentä kertaa, mutta viimeisimmästä täytynee olla kohta 15 vuotta. DVD-kopioni näkyy ilmestyneen 2003, hankin sen silloin varmaan saman tien. 40-vuotias Leone eli vielä mestariteoksensa 1969 jälkeen 20 vuotta, mutta sai valmiiksi vain kaksi elokuvaa. Molemmissa on ansionsa, mutta kyllä uran huipennus tapahtui kiistattomasti tässä.

Keskeisistä tekijöistä samanikäinen säveltäjä Morricone kuoli vasta viime kesänä, tarinassa Leonea ja Dario Argentoa avustanut Bernardo Bertolucci menehtyi pari vuotta sitten. Varsinainen skenaristi Sergio Donati, Argento ja naistähti Claudia Cardinale ovat elossa. Kuvaaja Delli Colli, dialogivärkkääjä Mickey Knox ja miesnäyttelijälauma Bronson, Fonda, Robards, Ferzetti, Strode, Elam, Stander ja Wynn ovat tuonpuoleisessa.

Näin tuttua elokuvaa katsoessa mielenkiinto tietysti aina kohdistuu seikkoihin, joita ei ole aiemmin kunnolla rekisteröinyt. Nyt katse osui Charles Bronsonin punaiseen aluspaitaan, joka täytyy olla kunnianosoitus Howard Hawksin El Doradon Robert Mitchumin vastaavalle asusteelle. Mutta kyllähän taas suuremmat linjat vakuuttavat. Hidas rytmi, oopperamaisuus, lähikuvat kärpäsineen, räjähtävä väkivalta, Monument Valley, rautatien rakennus, jossa ei taida kiinalaisia näkyä. Leone ei ollut vielä kartalla, kiinalaisethan ne rakensi. Bronsonin iho silmien ympärillä on kuin liskomaista kudosta. Hidastettu kaksintaistelu tässäkin Leonessa käynnistyy, mutta onneksi se ei jää ratkaisevaksi kontekstiksi. Leffa ei ole voimaansa menettänyt, se on kestävä klassikko.

Verdant 300 Laps of Your Garden


Session päätteeksi vielä kolmas sessio-NEIPA. 4,8 %, Azacca, Mosaic ja Nelson Sauvin. Sameutta ja hedelmäisyyttä, mehukasta herukkaa. Tämä oli kevytosaston paras ja koko illan ykköskolmikossa. Britanniassa on perinteistä osaamista keveyden ja maukkuuden yhdistämisessä ja se tuntuu Verdantilta onnistuvan tässä modernissakin tyylissä. Panema, 17.9.2020.

Verdant Meshes of the Afternoon


Kevyttrion toisessa 4,8 %, Ekuanot, Columbus ja Motueka. Samea, hedelmäisyyttä intensiivisesti, makeampaa kamaa, ananasta ja kirpeyttäkin. Ehkä session vaatimattomin, mutta tuoretta ja raikasta on tämäkin. Sosiaalinen tilanne tiivistyi näihin aikoihin reippaammin, joten muistiinpanot liudentuivat viitteellisemmiksi. Panema, 17.9.2020.

Verdant Combined Whimsy


Neljä must-Verdantia tuli riipaistua varsin rivakasti, joten aikaa oli tsekata vielä kärpässarjalaiset. Keveimmässä 4,7 %, Centennial, Chinook, Motueka. Enemmän utuinen kuin samea. Kuivaa ohutta hedelmäisyyttä, puhdasta, maltillista kaikin puolin, ei katkeruutta. Panema, 17.9.2020.

Verdant Unfurling of the Hooks


Kolmaskin tuplavariaatio tasan 8,0 %, Conan-hiivalla käytetty, Idaho 7, Mosaic, Simcoe. Herukkatuoksua, bensaa myös maussa. Pehmeää, mangoa ja ananasta, silti kuivaa. Nyt kevyt kärrykin kyydissä. Aika näppärää tasapainoisuutta, vahvemman trion paras, koko istunnon nautinnollisimpia. Panema, 17.9.2020.

Verdant Other Half Now We Are Here 2020


Toinen vuosikertamääreellä tarkennettu tupla-NEIPA, nyt partnerina Brooklynin ihmepanimo Other Half. Taas 8,0 %, Galaxy, Citra ja Chinook. Nyt kuivempaa menoa, pehmeää, hyvä juotavuus, jopa hieman ohkaisuutta maussa. Mallas ei työnny etualalle eikä katkerot potkaise perään, silti parempaa kuin edellinen. Panema, 17.9.2020.

Verdant Equilibrium Keep Left 2020


Jätin sessio-IPAt session mahdolliseen loppupäähän, koska halusin varmistaa vahvempien tuotteiden saatavuuden. Nyt ei ihmeempää tungosta Panemassa, mutta joskus on jäänyt nuolemaan näppejään, kun vastaavissa tapahtumissa ehditään suosituimmat oluet imeä kuiviin. New Yorkin Equilibriumin kanssa tehty yhteistyö, vuosiluku nimen perässä tarkoittanee sitä, että tämänvuotinen keitto poikkeaa jotenkin aiemmista. Eurooppalaista vivahdetta Hallertau Blancin ja Hüll Melonin kautta, jenkkimausteet Azaccalla, aussisävyt Galaxylla ja NZ-humalilla Motuekalla ja Nelson Sauvinilla loput. Ei ehkä harmonisin cocktail, 8,0 %. Makeampaa kuin edellinen, trooppisempaa mehua ilman peräkärryä. Vähän tukkoisempi kuin Shark, vaikka kohtuullisen tuoreelta tämäkin tuntui. Jäi siis kuitenkin Sharkin miellyttävyydestä. Panema, 17.9.2020.

Verdant Even Sharks Need Water



Massiivisten markkinointiponnistelujen saattelema Aila-myrsky lässähti Helsingissä melkoiseksi antikliimaksiksi, mutta kieltämättä hieman tuuli. Pääsin vaurioitta Pasilasta Paneman suojiin Cornwallin Falmouthin Verdant-kulttipanimon seitsemää hazy-hanaa tyhjentämään. Kolme sessio-IPAa, kolme tupla-IPAa ja yksi oikea IPA, jolla käynnistinkin session. Perusannoksena vain 20 cl, hintaa 7€, joten litrahintana rapsakka 35€. Hai-oluessa 6,5 %, jota voinee pitää nyky-NEIPAn normivahvuutena. Simcoe, Citra ja Galaxy. Mehuisuutta on ananasta, raikkautta, kirpeyttäkin. Ehkä hiilihappoa on liikaa ja katkeroa liian vähän, mutta oikein hyväähän tämä on. Kuten usein käy ensimmäisen oluen kanssa, tämä jäi, jos ei nyt session parhaaksi, niin ainakin yhdeksi parhaista. Panema, 17.9.2020.

keskiviikko 16. syyskuuta 2020

Kråkö Spring IPA

Jussin toinen Porvoon-tuliainen on IPA, sameampaa ja vaahtoavampaa, kinuskikastikkeen näköä. Samat 4,7 %, sama Gilbert-varis etiketissä, nyt hoppy refreshing. Tuoksu on herukkaisempi, mausteisempi, selvästi voimakkaampaa aromia kuin Iizissä. Melko öljyinen maku, pihkaa ja ylikypsää kiiviä, samaa kuivaa hartsikalkkia kuin edellisessä, jälkimaku nyt voimakkaampi, nyt on peräkontti täydempi. Mauttomiksi Kråkön oluita ei voi syyttää, mutta aika ohuitahan molemmat silti ovat. IPAssa on odotetusti enemmän potkua, mutta prototyyppimäiseltähän tämäkin tuntuu. Hartsisuus pitäisi saada pois ja hedelmäiset ja maltaiset maut puhtaammiksi. Itä-Uudellamaalla ei vielä kovin paljon panimoita ole, joten paikallisuus vetänee vielä jonkin aikaa hyvin. Ryhdikkäämpiä tuotteita laajemmassa kilpailussa pärjääminen kuitenkin edellyttää.