François Truffaut: Baisers volés

Kolmas elokuva Truffaut'n väitetysti omaelämäkerrallisessa Antoine Doinel -sarjassa Pariisin hullulta vuodelta 1968. En koskaan ole päässyt sisään ylistettyyn esikoiseen Les quatre cents coups. Lyhyt jatko-osa Antoine et Colette on kyllä jäänyt raikkaana muistikuviin. Truffaut'n ote lipsahti 60-luvun puolivälissä, mutta silloin tällöin syntyi vielä La nuit américainen kaltaisia merkkiteoksia. Positiivisia mielikuvia liittyi tähänkin leffaan, mutta kyllä kokonaisuus jää köykäiseksi. Ote Pariisiin on kyllä katu-uskottavaa ja alussa on hienot kunnianosoitukset Henri Langlois'lle ja Jean Vigolle. Huvittavasti alussa ruununraakki Doinelille opetetaan miinanraivausta samalla pistinmenetelmällä, jonka väärästä Lenin-siteeraamisesta Venäjän sotapropagandisti Zaharova moitti tällä viikolla Sauli Niinistöä. Ilmeisesti Lenin ohjeisti bolševikkien katastrofiin päättyneessä hyökkäyksessä työntämään pistimen puolalaisten mahaan eikä maahan. Truffaut'n episodimaisessa elokuvassa on kuohkeutta ja raikkautta, mutta aivan liian veltoksi tämä jää. Löysä on löysä, kuten Mixu sanoisi. En ole koskaan tykännyt Jean-Pierre Léaudin näyttelemisestä. Mutta yllättävä katukohtaaminen Coletten (Marie-France Pisier) kanssa säväyttää ja pneumatiikkapostijakso on hieno.

Mick Herron: London Rules

Ehkä luin liian nopeasti edellisen Spook Streetin jälkeen tämän seuraavan Slow Horses -romaanin vuodelta 2018. Herronilla alkaa olla havaittavaa toistoa, jälleen aloitetaan silmittömällä terrori-iskulla, nyt Derbyshiren pikkukylässä. Ajankohtaista brexit-vinoilua, muutamat populistipoliitikot muistuttavat Faragea tai Johnsonia. Komiikkaa on nyt edellisromaania enemmän. Jackson Lamb esittelee oman versionsa keppi ja porkkana -motivointimenetelmästä. Siinä porkkana isketään kepin avulla motivoitavan  perseeseen. Slough Housen synkkä syntyhistoria paljastetaan tässä romaanissa. Yllättävä ratkaisu on Pohjois-Korean osallisuus terroriin Britanniassa, se ei tunnu uskottavalta. Tosin 2018 ajatus pohjoiskorealaisista sotilaista Kurskin aroilla olisi kuulostanut mielipuoliselta. Jokaisen luvun alussa on pitkää kuvailevaa lörpöttelyä. Ensimmäisissä kirjoissa vastaavissa oli imua, mutta nyt alkaa väistämättä kyllästyttää. Herronin eväät oli jo tässä vaiheessa syöty? Varmaankin jatkan vielä sarjan lukemista, mutta nyt kannattaa pitää taukoa.

Cloudwater Stollen From Ivor, cask ale

Festive stout Manchesteristä, 5,0 %. Lähes mustaa. Mausteinen ja makea tuoksu. Makeaa on makukin. Pahaa arvaamattomana menin tilaamaan tätä juhlavaa olutta. Olut on työstetty muistuttamaan jotain saksalaista joulukakkua. Jonkinlainen pastry sessiostout siis. Nykyään pitää olla varovainen caskeista tilaamisenkin suhteen, eteen voi saada tämmöistä. Makeuden lisäksi mukana jouluisia mausteita. Ikävä päätös illalle, mutta aina ei voi onnistua. Angleterre, 8.1.2025.

Verdant Bissoe IPA, cask ale

Cornwallin cask-IPAa session lopuksi, 5,3 %, harvinaisempi Harlequin ja kovin tuttu Cascade humalina. Ruskeaa, pehmeää, katkeraa. Mallasta ja pihkaa, kuohkeutta. Katkeruutta voisi olla enemmän. Ei ehkä session ykkönen, pale ale taisi olla sitä. IPA voisi olla ryhdikkäämpi. Pikkulintu Ruttopuisto, 8.1.2025.

Verdant Sail We Must, cask ale

Irish dry stout 5,5 %. Mustaa, kuivaa. Ei paahdetta, hieman hedelmäisyyttä. Vähemmän katkeruutta. Tämä oli selvästi heikompi tapaus kuin porter. Hyvä juotavuus, mutta vaisu. Pikkulintu Ruttopuisto, 8.1.2025.

Verdant Burnthouse Porter, cask ale

Kevyttä porteria, 4,6 %. Mustaa, paahteista, pehmeää, kuohkeaa. Ei katkeruutta, mutta kuivaa, hyvää. Sosiaalinen tilanne vahvaa, alan aficionadoja paikalla Asko Jylhän johdolla. Pikkulintu Ruttopuisto, 8.1.2025.

Verdant Lightbulb, cask ale

Ruttolinnun cask-festivaali pamahti käyntiin Verdantin neljällä caskilla. Pale alessa 4,5 %. Sameaa, pehmeää, kuivaa hedelmäisyyttä. Katkeroa hienosti perässä. Keksimäistä brittifiilistä, hyvä aloitus. Pikkulintu Ruttopuisto, 8.1 2025.

Tilted Barn The Chosen One

Tilted Barn sijaitsee pienen Rhode Islandin osavaltion Exeterissä. Ajoin viime kesällä melkein vierestä ohi, mutta aikataulu ei sopinut vierailuun. Nyt Pienessä tarjolla panimon tupla-IPAa, 8,0 %, 80 IBU, humalia ei ole julkaistu. Melko ruskeaa ja sameaa, ei kovin kaunista. Appelsiinia ja muita sitruksisia vivahteita vimmatusti, suhteellisen makeaakin. Intensiivistä mehuisuutta on, mutta muuten jää vähän puolinaiseksi. Ei tasapainoa, vaikka makua on. Kohtuullisen raikkaaltakin tuntuu. Pien, 8.1 2025.

Temperance Very Fond Of Simcoe

Hämeenlinnasta uusi edustaja Fond-sarjaan. 6,7 %, pääroolissa otsikon mukainen Simcoe, mukana myös Cascadea. Kevyesti utuinen ruskea olut. Tuoksussa sitrusta ja karamellia. Maussa pihkaisuus tulee sekaan ja katkeruutta todella tanakasti. Oikein kuivaa west coastia, erinomaista. Pien, 8.1.2025.

Verdant There Was No Why

Vahvempaa kamaa Cornwallista, 8,0 %, Citra, Galaxy, Mosaic.  Sameaa ja vaaleaa, tämä ei enää yllätä laatupanimoiden kohdalla. Trooppista hedelmää tuoksussa, ei niin voimakkaasti kuin edellisessä. Täyteläistä, hieman mausteista, ei varsinaisesti mehuisuutta. Tuoreempikin ehkä voisi olla. Mutta eihän tämä huonoa ole, hedelmäisyys on päällimmäinen vaikutelma ja hyvin puhtaasti. Ei mitään sivumakuja. Jälkimaku jää tässäkin liian maltilliseksi. Oluthuone Haka, 7.1.2025.

Verdant Big Stupid Hazy

Cornwallin huippupanimo Verdant on alkuvuoden tähtiesiintyjä Helsingin craft-skenessä. Huomenna rävähtää käyntiin Pikkulintu Ruttopuiston cask-festivaali neljällä Verdantilla ja nyt Hakaniemessä tarjolla kaksi heizi-uutuutta. 6,8 %, Mosaic, Citra, Simcoe. Sameaa ja vaaleaa. Tuoksussa intensiivisesti ananasta ja mangoa. Maku ei aivan niin raikas, mutta hyvin on trooppista makua. Kohtuullisen tukeva runkokin, mutta jälkimaku jää melko tyhjäksi. Oluthuone Haka, 7.1.2025.

Tired Uncle Uncle McBrain English Porter

Espoosta porteria, 5,8 %, tummaa rubiininpunaista väriä. Paahteisuutta tuoksussa, lievää maitoisuutta. Kuivaa hedelmäisyyttä maussa. Suklaata kevyesti myös, hieman enemmän täyteläisyyttä kaipaisi. Puhdasta kyllä, mutta jälkimaku puuttuu. Juova, 7.1.2025.

Tuju Humaloidi (2025)

Suuntasin kohti Pientä tarkoituksena juoda Temperancen ja Tilted Barnin oluita. Paikka yllättäen kiinni su,ma,ti. Tammikuu ei ole ihmisen parasta aikaa, mutta Juova sentään jatkaa luotettavasti. Lappeenrannasta west coast IPA, 7,0 %, Simcoe, Citra, Columbus. Kultaista ja kirkasta. Herukkainen ja hedelmäinen startti, hienoa. En suo ymmärrystä hedelmättömille west coasteille. Öljyinen ja mausteyrttinen maku myös. Ilahduttavan raskas peräkärry, Tujun katkerimpia pitkästä aikaa. Erittäin miellyttävää. Olihan tätä näköjään tarjolla jo 2020, mutta silloin ei aivan kirkasta ja katkeruuskin puuttui. Juova, 7.1.2025.

Basqueland Soma Txuleton

Espanjasta kiihkeimmästi (?) eroonpyrkivät Baskimaa ja Katalonia yhdistävät voimansa tähän vahvaan heiziin, 8,0 %, Mosaic, Nectaron, Krush, Citra. Todellakin sameaa, tuoksussa kevyesti sitrusta. Maku on hedelmäpastillinen, vaisu, ei yhtään mehuinen. Yleistä hedelmäisyyttä on, mutta se ei kauas kanna. Alkoholi ei sentään tunnu, juotavuus on hyvää. Se jääkin melkein ainoaksi positiivisemmaksi fiilikseksi. Katkeruus puuttuu ja muutenkin makuja on kovin hailakasti. Juova, 4.1.2025.

3 Fonteinen Nocturne 2024

Legendaariselta lambic-tuottajalta Flanderin punainen hanassa. 7,8 %, 2,5 -vuotinen ja 6,5 -vuotinen olut seoksessa. Tummanpunaista, tuoksussa marjaista happamuutta. Maku on kuivan puolukkainen, happamuutta on vimmatusti, mutta ehkä vielä enemmän oli toiveissa. Kitalaki rypistyy, mutta ei lanaudu kasaan. Kuivaa on, tätä tyyliä tulee harvemmin kokeiltua, mutta kyllähän tässä taas leukaluut loksahtaa auki. Kama on kovaa. En heti hoksaa, miten tätä voisi parantaa. Happamuuskin tuntuu riittävältä. Juova, 4.1.2025.

Little Rain Copenhague

Vahvaa tummahkoa heiziä Barcelonasta, 7,9 %, Simcoe, Idaho 7 ja Bru-1. Omalaatuinen nimi oluella, ikään kuin Kööpenhaminan ja Haagin englanninkielisten nimien yhdistelmä. Maltainen ja karamellinen tuoksu. Makukin on makea, ei kunnolla hedelmäinen. Ruismaista leipäisyyttäkin, omalaatuista. En tykkää ollenkaan, mutta välillä käy näin. Imperial brown ale olisi ollut soveltuvampi tyyli, ei kummoinen siinäkään kontekstissa. Yllättävä pettymys, koska Little Rain on ollut luotettava. Oluthuone Haka, 4.1.2025.

Etko Klondyke West Coast IPA 2

Kakkosversio Keravan west coastista, sessiokamaa, 6,0 %, Mosaic, Southern Cross, Simcoe. Kirkasta ja keskiruskeaa. Melko neutraali tuoksu. Mallasta ja pihkaa kovasti maussa, hedelmäisyyttä heikommin. Tykkäsin enemmän ykkösversiosta, josta ei tosin jostain syystä ole blogiarviota. Katkeruutta sentään jonkin verran ja täyteläisyyttäkin vahvuus huomioiden. Ei siis mitenkään huono, mutta hedelmäisyyttä toivoisi enemmän. Oluthuone Haka, 4.1.2025.