maanantai 18. kesäkuuta 2018

Belgia - Panama 3-0

Ikuinen musta hevonen Belgia avasi turnauksen Sotšissa, Vincent Kompany taas loukkaantuneena arvokisoissa, samoin Vermaelen. Belgia hallitsi odotetusti, mutta jokseenkin laiskalla tempolla. Mertensin ja Carrascon laitoja käytettiin, mutta terävyys luukulta puuttui. Lukakulla ei tarpeeksi Diego Costa -tyylistä röyhkeyttä, De Bruyne taisi laukaista vain kerran ja Hazard liian itsekäs. Panama ei paljoa saanut aikaan, mutta puolusti varsin rauhallisesti. Kun maalia ei syntynyt, Belgian ote muuttui koko ajan väkinäisemmäksi. Belgian entinen valmentaja Wilmots oli kuuluisa huonosta reagointikyvystään, nyt nähdään pystyykö Martinez parempaan. 

Jotain Martinez ehkä teki, koska 47. minuutilla Mertens kiskaisi purkupallon vapautuneesti takanurkkaan. Pelikin vapautui, jopa Panama sai muutaman maalipaikan, mutta Belgia koko ajan kontrolloi. Edelleen varsin hidasta tempia, De Bruyne edelleen pettymys. Silti lopulta nähtiin Belgian arvoinen maali. Hazard ja De Bruyne vapauttivat hyvällä kuviolla Lukakun maalintekoon. Perään vielä suoraviivaisemmassa hyökkäyksessä Hazard syötti Lukakun irti, hallittu nosto yli maalivahdin. Ei vielä mestaruusotteita, mutta jotain lupauksia edelleen Belgialla on.

Ruotsi - Etelä-Korea 1-0

Nižni Novgorodissa vastakkain turnauksen mielenkiinnottomimpiin lukeutuvat joukkueet. Etelä-Korea on taantunut parhaista (jotka nekään eivät kummoisia olleet kotikisojen semifinaalista huolimatta) vuosistaan ja Ruotsilla Zlatanin jälkeen mukana vain vedenkantajia. Lindelöf loukkaantunut, Leedsin Pontus Jansson topparina. Korea aloitti terävämmin ja pakotti Ruotsin puolustuskannalle, Tottenhamissa pelaava nopea Son aiheutti hankaluuksia. Vähitellen Ruotsi sai otteen, vaikka ei ole tottunut pitämään palloa. Korean maalille syntyi useita paikkoja mm. Bergille ja toppari Granqvist oli useamman kerran hyökkäyksen kärjessä. Viimeistelytaito kuitenkin hyvin vaatimatonta. Jakson lopulla Ola Toivonen kompastui laatikossa korealaispuolustajan jalkoihin. Kovin korkeatasoiseksi peli ei missään vaiheessa kehittynyt.

Ruotsi jatkoi kuskin paikalla, mutta ruotsalaisilla todella alkeellinen tekniikka, esim. Forsberg laukoi todella kehnosti aina pallon saadessaan. Hyvin rikkonaista peliä, tuomari Aguilar tuntui silti viheltävän lähinnä ruumiit. Lopulta tuomari saatiin katsomaan videolta Claessonin kaatoa, pilkkuhan oli yksi MM-historian selvimmistä. Granqvist rankaisi aasialaisia armotta. Vasta nyt korealaiset saivat kunnon yrityksen päälle, mutta eväät eivät riittäneet maalintekoon. Aika mielenkiintoinen Saksa-Ruotsi -matsi tulossa seuraavaksi tässä lohkossa, Saksa pakkotilanteessa.

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Brasilia - Sveitsi 1-1

Rostovin illassa aika odotettu avauskokoonpano Brasilialla, Edersonia kokeneempi Alisson maalissa, Fernandinho penkillä, Casemiron rinnalla hyökkäävämpi Paulinho. Sveitsiä pidän yliarvostettuna, oli vaikea nähdä heidän kykenevän kunnon vastarintaan. Paulinholla ensimmäinen selvä tekopaikka 11. minuutilla, Brasilialla selvä ote. Sitten 19. minuutilla Sveitsin purkupallo suoraan Coutinholle, joka kiskaisi hienosti kierteellä takanurkkaan. Brasilian peli vapautui, mutta ehkä löystyi liikaa, ei enää uusia tilanteita. Sveitsi oli kovin aseeton, eivät saaneet hyökkäyksiä liikkeelle ollenkaan. Neymaria rikottiin jatkuvasti, ei päässyt rytmiin, mutta muut paikkasivat hyvin. Aika valmiilta Brasilian peli näytti, menee taas pitkälle. 

Petkovic antoi hyvät ohjeet tauolla, Sveitsi pääsi nyt paremmin hyökkäysalueelle. 50. minuutilla shokkitasoitus, Shaquirin kulmapotku, aivan luukulle, Zuber täysin vapaana puski häkkiin. Zuberin kevyestä työnnöstä oli spekulaatiota, mutta minun mielestä täysin puhdas maali. Brasilia alkoi yrittää enemmän, mutta ei enää saanut kunnolla otetta. Tite vaihtoi puolustavat keskikenttämiehet Fernandinhoon ja Renato Augustoon, hieman arvoituksellisesti. Jesus oli sentterinä selvä pettymys, Firmino toi enemmän suoraviivaisuutta peliin. Coutinho hiipui toisella jaksolla, Williania ei hyödynnetty tarpeeksi.  Lopussa Brasilia sai tilanteita, Neymar ja Firmino puskivat, mutta Sommer hoiti molemmat. Miranda kiskoi niukasti ohi. Yliajalla vielä Renato Augusto laukoi, mutta Schärin jalka edessä. Sveitsi taktisesti kypsä, mutta ehkä Brasilia ei vielä pistänyt kaikkea peliin.

Saksa - Meksiko 0-1

Moskovassa Löw valitsi Saksan avauksen täyteen vanhoja sotaratsuja/kehäraakkeja, vain Plattenhardt ja Werner uudempaa polvea. Meksiko hyökkäsi heti nopeasti ja terävästi, Hirving Lozano heti laatikossa maalintekopaikassa. Saksa piti hieman enemmän palloa, mutta Kimmichiä ja Werneriä lukuunottamatta kovin kulahtaneelta homma näytti. Meksiko näytti silti sortuvan heikkoon viimeistelyyn, Hernandez hidasteli boksissa, Layun hukkasi useita paikkoja. Lopulta 35. minuutilla Lozano viimeisteli vastahyökkäyksestä, maaleja olisi voinut tulla 4-5 samanlaisista paikoista. Heti perään Kroos onnistui vapaapotkussaan, mutta pallo Ochoan käsien kautta rimaan. Saksa todella väsyneen oloinen, Meksiko pirteä.

Ei vaihtoja tauolla, mutta Meksiko vaihtoi taktiikkaa, ryhtyi hidastelemaan ja pitämään palloa, ei enää nopeita hyökkäyksiä. Vela ja Lozano otettiin kärjestä pois, tilalle puolustajia, jopa Rafael Marquez. Yleensä tällainen taktiikka epäonnistuu, mutta Osorio tiesi mitä teki. Meksiko sai silti vastahyökkäyksiä, mutta Hernandez ja varsinkin Layun hukkasivat taas tekopaikkoja. Reus ja Brandt toivat hieman eloa Saksan hyökkäyksiin, mutta Brandtin hyvä laukaus tolppaa hipoen ohi. Löwiltä aika surkea suoritus, Hummelsin, Boatengin, Khediran, Özilin ja Müllerin parasta ennen -päiväys on auttamatta ohitettu. Saksa on kisojen ainoa hävinnyt eurooppalaisjoukkue. Euroopan huonoin.

Costa Rica - Serbia 0-1

Samarassa laiskavauhtista peliä. Viime kisoissa menestynyt Costa Rica näytti nyt kulahtaneelta, varsin halutontakin peliä. Serbia aktiivisempi ja rakensi järjestelmällisesti hyökkäyksiä, mutta tilanteita luotiin varsin vähän. Parhaat paikat Milinkovic-Savicille, ensin Kolarovin pitkä syöttö luukulle, mutta laukaus liian helppo Navasille. Toisella kertaa hallittu saksipotku, mutta suoraan kohti Navasia. Jälkimmäisessä avustavan lippu nousi paitsion takia, mutta maali olisi luultavasti hyväksytty videotarkistuksen jälkeen. 50. minuutilla Mitrovic yksin läpi, mutta Navas vahvempi. Mitrovic muutenkin omituisen pehmeä laatikossa. 56. minuutilla Kolarov veti vapaapotkun upeasti ylänurkkaan. Costa Rica vaihtoi miehiä, mutta ei pystynyt rytminvaihdokseen, kunnon yritystä vasta yliajalla. Serbia ei kuitenkaan koskaan ollut vaikeuksissa, mutta ei Serbiankaan otteissa hurraamista ollut.

Kroatia - Nigeria 2-0

MM-turnaus eteni Immanuel Kantin kotikaupunkiin Preussin Königsbergiin eli venäläismiehittäjien Kaliningradiksi nimeämään paikkaan Itämeren rannalle. Monet bolševikkinimet Leningradin ja Sverdlovskin tapaan on palautettu entiselleen, mutta varsin mitättömän Stalin-kätyri Mihail Kalininin kaupunki sinnittelee edelleen terrorinimellä. Kalinin on tunnetuin ehkä siitä, että oman nahkansa säilyttääkseen seurasi katseella virolaisen vaimonsa kiduttamista. Mutta se taustoista. Kroatian ryhmityksessä mielenkiintoisesti keskikentällä alimpina luovat pelaajat Modric ja Rakitic. Ante Rebic ehkä yllättävin valinta oikealle ja 99 maaottelun Corluka penkillä. Nigerialla 19-vuotias Uzoho maalivahtina. Nigeria pelasi tummanvihreässä kakkosasussa, ei siis vaaleammassa muotimenestyksessä. Kroatia piti palloa, mutta ei kovin hallitsevasti, Nigeriakin välillä mukana pelissä. Nigerialla aika pirteä nuori ryhmä, vaikka ei mitään Rashidi Yekinin kaltaista intensiteettiä ollutkaan havaittavissa. Melko reipasta tempoa, mutta ei kovin järjestelmällistä pelaamista kummaltakaan. Kroatia laukoi ahkerasti, Perisic yli, Kramaric ohi. 32. minuutilla sitten onnekas johtomaali kulmasta, pallo pomppi, Mandzukicin ohimenevän puskun ohjasi omaan maaliin Etebo. Kroatia sai lisää itseluottamusta, hallitsi taas jakson loppua selvemmin. 

Kovalla sykkeellä aluksi jatkettiin toisellakin jaksolla, mutta heikommin tilanteita. Nigeria näytti aseettomalta, Kroatia jäädytti peliä ja hallitsi kokonaisuutta suvereenisti. Varsin tylsääkin pelaamista. 69. minuutilla lopullinen ratkaisu, Ekong kaatoi painiotteella kulmassa Mandzukicin, Modric kuittasi pilkun alanurkkaan. Nigeria antautui, loppu Kroatian myllytystä, kolmaskin maali oli lähellä. Kroatialta ei erityisen vakuuttava suoritus, mutta taktiikka luultavasti muuttuu vastustajan mukaan. Varsinkin jos Modric päästetään irti hyökkäyspuolelle. Nigeria oli paha pettymys, Afrikan panos tuntuu kyseenalaiselta tässä turnauksessa.

lauantai 16. kesäkuuta 2018

Peru - Tanska 0-1

Saranskin pikkukaupungissa 1970-luvun turnausten tähtijoukkue Peru teki lopulta paluun parrasvaloihin, Teofilo Cubillas ei enää mukana. Valmentajana Boca Juniorsin taannoinen stara Ricardo Gareca, jolla klassisessa Menotti-frisyyrissä samanlaista taktista otettakin. Doping-skandaalista luovinut veteraanikapteeni Guerrero penkillä, Farfan nyt sentterinä. Tanskalla ykkösmiehistö avauksessa. Vauhdikasta avointa viihdyttävää peliä, Peru alussa aktiivisempi, innokkaita laukaisuja triolta Carrillo-Flores-Cueva. Tanskakin kontrasi hyvin, pääsi tulemaan laidoilta hyvin, mutta ei kovin vaarallisia tilanteita. Supertähti Eriksen yllättävän pienessä roolissa, näytti väsyneeltä. Kvist loukkaantui, hyökkäävämpi Schöne tilalle, kova laukaus, Perun maalivahti Gallone torjui. Jakson lopussa Cueva kaadettiin boksissa, videotarkistuksen jälkeen pallo pilkulle. Sao Paulon kokenut Cueva joutui liian kovaan paikkaan, kylmä hiki valui silmille, armotonta sipsutusta ennen laukausta ja sitten karkeasti korkealle katsomoon. Olisi ehkä kannattanut paremmin harjoitella tällaista tilannetta. Peru on ehkä näiden kisojen positiivinen latinoryhmä Chilen tapaan, mutta esitys ei vielä täysin vakuuttanut. 

Tanska toisella jaksolla aktiivisempi, mutta Peru loi enemmän tilanteita. 59. minuutilla vastahyökkäys, Eriksen vapautti Yuraryn helpon näköisesti maalintekoon. Tanska varsin tehokkaan suoraviivaisen näköinen, itseluottamus korkealla. Peru taas sortui pikkunäppäryyteen, boksissa palloa ja vastuuta siirrettiin eteenpäin, tulosta ei syntynyt. Tanskan maalin jälkeen Guerrero tuli sisään ja oli saada röyhkeällä kantapääkikalla pallon maaliin, mutta ohi meni. Schmeichelilta hieno peli, useampia refleksitorjuntoja. Perulla positiivinen asenne, mutta tehottomuus kostautui, paljon kliinisempää otetta tarvitaan menestymiseen.

Argentiina - Islanti 1-1

Tiheää tunnelmaa Spartakin stadionilla. Jorge Sampaoli nimesi avauskokoonpanon poikkeuksellisesti jo vuorokautta aiemmin. Maalivahtitilanne merkillinen Sergio Romeron loukkaannuttua, Caballerolla on pohjalla kolme maaottelua, Guzmanilla kuusi, Armanilla ei yhtään. Odotetusti Dybala näyttää jäävän cameo-rooliin, Agüerolle vastuuta, Higuain penkillä. Yhtä odotetusti Argentiina selvästi hämmentynyt, kuten Jari Litmanen totesi, Argentiina ei ole koskaan arvokisoissa pelannut Islannin kaltaista joukkuetta vastaan. Spartakillakin palloissa huonosti ilmaa. Argentiina piti palloa, mutta kovin järjestelmällisiä kuviot eivät olleet melko vauhdikkaassa tempossa. Islanti tutusti rymistelevän aktiivinen, tilanteita syntyi yllättävänkin paljon heille. Messillä muutama vetopaikka, sitten 19. minuutilla Agüero sai laatikossa pallon, nopea terävä Gerd Müller -tyylinen ratkaisu ylänurkkaan. Islanti ei hämmentynyt, sekava tilanne synnytettiin Argentiinan maalille ja lopulta Finnbogason täräytti tasoituksen. Messi pelasi melko alhaalla, lähimmät pelaajat keskikentällä Meza ja Biglia eivät tarpeeksi tasokkaita, tämä Argentiina-vuosikerta ei ole lähelläkään parhaita.

Toinen jakso Islannin sitkeää puolustustaistelua, he eivät enää pystyneet hyökkäämään ollenkaan. Argentiina jauhoi, mutta ei pystynyt murtamaan lukkoa. 63. minuutilla Meza lanattiin laatikossa nurin, Messin pilkun maalivahti torjui. Messillä on kovat paineet, tilanne on hankala hänen kannaltaan. 82. minuutilla Messin kova veto vähän ohi. Islanti ei joutunut paniikkiin, vaikka roikkuivat köysissä koko ajan, hämmästyttävä suoritus. Higuain tuli lopussa sisään, mutta ei tuonut mitään ratkaisevaa. Argentiina selvä pettymys, monipuolisempia ratkaisuja olisi voinut odottaa, esim. paljon laadukkaampia kaukolaukauksia ja nopeampaa laitapeliä. Lohkon tilanne on melko avoin, tuskin Kroatia ja Nigeriakaan helpolla Islannista selviävät.

BrewDog Eight-Bit

Jalkapallon MM-kisojen tiivistahtinen aloitus rajoittaa baarivierailut minimiin, mutta hienossa kesäsäässä ehdin pyörähtää Panemassa Ranska- Australia - ja Argentiina-Islanti -matsien välillä. Ei kovin mielenkiintoisia uutuuksia, mutta Skotlannista imperial NEIPAa, 8%. Samea, mehuista, mutta ei erityisen tuoreen raikasta. Ilahduttavasti kuitenkin katkeruutta mukana, tämähän on lähes kuin newenglandilaista NEIPAa, eurooppalaiset yleensä unohtavat peräkärryn. Hyvää kamaa nopeasti kiskaistuna futistaktiikoiden koko ajan pyöriessä mielessä. Panema, 16.6.2018.

Ranska - Australia 2-1

Kazanissa Ranskan avauksessa tuntemattomat nuoret laitapakit Pavard ja Hernandez, nuoria ovat topparitkin Varane ja Umtiti. Hyökkäyksessä aika vaikuttava trio Dembele-Mbappe-Griezmann, Giroud penkillä. Penkillä oli Australian ainoa tunnetumpi pelaajakin Cahill. Ranska loi alussa tilanteita, mutta terävyys puuttui. Vähitellen Australia sai bussin parkkiin ja Ranskan peli hyytyi totaalisti. Siirtelyä keskikentällä, mutta ei mitään luovia ratkaisuyrityksiä. Deschamps tuntuu omituisesti lamaannuttaneen joukkueen. Australia tuli suoraviivaisesti erikoistilanteissa ja olisi pystynyt menemään shokkijohtoonkin. Omituisesti ilma ei näyttänyt pysyvän Kazanin palloissa. 

Toisella jaksolla paljon erikoistilanteita. Kymmenen minuutin pelin jälkeen Griezmann kaadettiin laatikossa, tilanne tarkentui videotarkistuksella. Griezmann veti itse varmasti nurkkaan. Heti perään käsittämätön käsivirhe Umtitilta, ehkä kokemattomuus kostautui, vaikka Umtiti tietysti on Barcelonassa jo kaikenlaista nähnyt. Jedinak tasoitti pilkulta välittömästi. Ranska vaikutti taas hetken neuvottomalta, mutta Giroud lopulta sisään. Mies tarjoili Pogballe, jonka laukaus riman kautta niukasti maaliviivan yli. Lopussa vielä tiukkaa vääntöä, vaikka brittityylinen rynnistys ei aivan australialaisilta onnistunut. Ranska pettymys ilman muuta, tällä materiaalilla pitäisi parempaan pystyä.

perjantai 15. kesäkuuta 2018

Espanja - Portugali 3-3

Huh, miten dramaattinen ja viihdyttävä peli Sotšissa. Olipa hienoa nähdä taitavien pelaajien peliä kolmen alasarjaottelun jälkeen. Fernando Hierro joutui kahden päivän varoitusajalla hyppäämään puikkoihin ja valitsi odotetusti kokeneen jengin vaikeaan avausotteluun. Keskikentän hyökkäävät pelaajat Koke-Isco-Iniesta-Silva todella kovalta vaikuttava ryhmä ja target-pelaajaksi fyysinen Diego Costa. Portugalilla pari mielenkiintoista tuoretta pelaajaa, Bruno Fernandes ja Goncalo Guedes. Heti alussa Cristiano Ronaldo kalasti pilkun, Nacho joutui kokemattomana liian kovaan paikkaan. Mielestäni oikea tuomio, De Gea yritti provosoida, mutta Cristiano rankaisi surutta. Espanja ei hätääntynyt, piti palloa, taitavaa rakentelua, tilanteita syntyi koko ajan. Portugali yllättävän aktiivinen, ei kääriytynyt kuoreen, hyökkäsi aktiivisesti vastaan, Guedes hukkasi hienon Cristianon tarjoileman paikan. Sitten 24. minuutilla Diego Costa rakensi yksin macho-soolollaan tasoituksen, Pepe sai täysin ansaitusti maistaa omaa lääkettään kaikkien näiden vuosien jälkeen. Iscon upea veto ylärimaan putosi harmittavasti viivalle, laukaus olisi ollut maalin arvoinen. Iscolta toinenkin hieno laukaus, mutta kohti maalivahtia. Sitten jakson lopussa maailman paras maalivahti De Gea imaisi helpolta näyttävän Cristianon laukauksen. Ehkä MM-historian yksi huikeimmista 45 minuuteista, nyt jo tuoreeltaan arvioituna. 

Usein tällaisissa tilanteissa toinen jakso on hyytävää jäähdyttelyä, tällä kertaa sellaista ei nähty. Espanja piti taas palloa ja sai 55. minuutilla vapaapotkun. Busquets löytyi takatolpalta, puski luukulle ja Costa runnoi viivalta sisään tasoituksen. Heti perään upea Espanjan kuvio, vastapallo tuli kohti Nachoa, täydellinen kierteinen laukaus kahden tolpan kautta sisään. Espanja kuskin paikalle, hallitsi kuvioita, Isco kentän kuningas, Portugali näytti väsyvän. Mutta silti vielä yksi käänne, 87. minuutilla vapaapotku Portugalille ja Cristianolta täydellinen suoritus. Muurin yli kierteinen veto ja sitten alas, De Gea vailla mahdollisuuksia. Ehkä nykyinen pallo suosii näitä potkuja, Didi oli kuuluisa putoavasta lehdestään 50-60 -luvuilla, mutta hän kiskoi nahkapalloja. Joka tapauksessa mahtavan viihdyttävä ottelu, Espanja oli ylivoimaisesti parempi joukkue, mutta pisteet tasan, se on jalkapalloa.

Marokko - Iran 0-1

Pietarissa uskonnollisesti jännitteinen matsi. Marokolla intensiivinen aloitus, nopeita siirtoja, mutta ei viimeistelytaitoa, pahoja ohipotkujakin. 19. minuutilla saatiin aikaan hillitön torikokous Iranin maalille, useita lähilaukauksia, kaikki kimpoilivat pois tai sivuun. Iran satsasi vastahyökkäyksiin ja saikin aikaan pari läpiajoa, heikkoa viimeistelyä heiltäkin. Marokko väsyi hieman jakson lopulla, kuluttava pelityyli. Loppujen lopuksi yllättävänkin tasaista, nopeaa tempoa molemmilta. Iranilaisilla näytti olevan keskinäisiä erimielisyyksiä rooleista tai vastuunjaosta, ei koskaan hyvä merkki. 

Toisella jaksolla vauhti hidastui, jännite lässähti, seisovaa peliä. Rikkonaista, ei erityisen törkeää kuitenkaan. Kummankin maalin lähelle päästiin, mutta hyökkääjät tekivät virheitä koko ajan, puolustajat ei kertaakaan. Paitsi sitten 95. minuutin kohdalla. Molemmat joukkueet näyttivät tyytyvän tasapeliin, Iran sai vasemmalta vapaapotkun. Marokkolaispuolustaja puski pallon vastustamattomasti omaan maaliin. Marokkoa on joissain arvioissa pidetty jopa mustana hevosena, mutta todella surkea kokonaisesitys. Vaikea uskoa, että kummallakaan joukkueella olisi mahdollisuuksia Espanjaa tai Portugalia vastaan. Jonkin verran tyhjiä paikkoja katsomossa Pietarissa, mutta ei niin paljon kuin Jekaterinburgissa.

Uruguay - Egypti 1-0

MM-pelit jatkuivat Aasian puolella Jekaterinburgissa. Egyptillä penkillä Salah ja 45-vuotias maalivahti El-Hadary. Uruguaylla aika odotettu avaus, mukana nuori Bentancur. Hidas rytmi. aika varovaisesti molemmat aloittivat. Tarkkaa puolustamista, tilanteita ei juuri syntynyt. Suarez pääsi kerran paikkaan, mutta laukaus sivuverkkoon. Egypti tarjosi laatikkoon keskityksiä, jotka Godin ja Gimenez hoitivat helposti. KuPSin Abdallah Saidilta naurettava heittäytyminen, olisi ansainnut kortin. Lähes unettava tunnelma ensi jaksolla. 

Uruguay aloitti vauhdikkaammin toisen jakson ja Suarezille tuli useampia lähitilanteita, mutta El-Shenawy maalissa torjui kaikki. Uruguay hallitsi koko jaksoa varsin selvästi, Egypti keskittyi puolustamaan. Ilman Salahia Egyptin vastahyökkäykset aivan hampaattomia. Cavanillakin paikkoja, mm. 87. minuutilla vapaapotku pamahti tolppaan. Heti perään vapaapotkusta Gimenez puski ratkaisumaalin. Tässä vaiheessa Egypti oli jo tehnyt kolme vaihtoa, joten Salah pysyi penkillä. Taktinen epäonnistuminen Egyptiltä, avoimemmalla pelillä olisi saattanut tulla parempi tulos. Uruguay melkoinen pettymys, liian laiskaa tempoa ja ei avauksissakaan luovuutta.

torstai 14. kesäkuuta 2018

Venäjä - Saudi-Arabia 5-0

Moskovassa MM-avaus, lähes 39-vuotias Sergei Ignaševitš avauksessa. Sekava hermostunut aloitus, saudeilla näppärää lyhytsyöttöpeliä, mutta tehotonta. Saudit näyttivät samanlaisilta kuin ennenkin. Pelaajat honteloita pitkäjäsenisiä koikkelehtijoita, koordinaatio ei näytä olevan kunnossa, ensimmäisellä kosketuksella pallo pomppaa usein ylös. Periaatteessa taitoa, mutta käytännöllinen perustekniikka ei kunnossa, taktisuudesta ei jälkeäkään Pizzin valmentajuudesta huolimatta. Venäjä täysin erilainen tietenkin, suoraviivaista pitkien syöttöjen peliä, nopeita juoksuja. 12. minuutilla kulman jälkitilanteesta uusi lupaus Golovin keskitti takatolpalle, Juri Gazinski puski helposti verkkoon. 23. minuutilla yksi Venäjän avainpelaajista Alan Dzagojev loukkaantui, tilalle Espanjassa pelaava Tšeryšev. Saudeilla todella pahoja syöttövirheitä, Venäjä sai selvästi otteen, saudien itseluottamus näytti romahtavan. Uusi takaisku 43. minuutilla, Golovin rynni pystyyn, pallo laatikkoon Tšeryševille, joka ehkä hieman onnekkaasti harhautti puolustajat ja näyttävä kiskaisu etukulmaan. Venäjä näytti kruisailevan selvästi kohti voittoa. 

Toisella jaksolla aluksi löysää pelailua. Vaihdosta sisään tullut veteraanisentteri Artjom Dzjuba sai pallon Golovinilta ja puski heti verkkoon. Saudeilta todella avutonta suoritusta. Aleksandr Golovinilta varsin vakuuttava esitys, tosin varsinaisen peliajan lopulla turha varoitus. Lisäajallakin tapahtui runsaasti. Denis Tšeryševilta upea vasuriulkosyrjäroikku, upposi vastustamattomasti verkkoon. Lopussa vielä Golovin kruunasi iltansa hallitulla vapaapotkumaalilla. Chile ja Italia ovat kisoista poissa ja mukana tällainen pelleryhmä. Siinä on mietittävää, varsinkin ajatellen vuoden 2026 kisoja, joissa 48 joukkueen seassa entistä enemmän Euroopan ja Etelä-Amerikan ulkopuolisia ryhmiä.

maanantai 11. kesäkuuta 2018

Alfonso Cuarón: Gravity

Sandra Bullock ja George Clooney joutuvat Hubble-teleskoopin korjauspuuhissa avaruusromutörmäykseen ja monimuotoisiin vaikeuksiin. Hämmentävän pienimuotoinen, mutta äärimmäisen intensiivinen avaruusleffa. Toiminnallisuutta ja raastavaa jännitystä koko ajan, kauhuefektejäkin löytyy. Ei ilmeisesti aivan realistista kerrontaa, mutta ei tässä mihinkään James Bond -satuihin sorruta. Pitkästä aikaa näkemäni Sandra B täysin vastustamattomassa vedossa neuvokkaana sankarina hillittömässä pakosuorituksessa. Ehkä nähtävissä pientä kunnianosoitusta Sigourney Weaverin Alien-rooleille. Olen nähnyt Cuarónilta aiemmin Children of Men -dystopian, joka ei vakuuttanut yhtään. Tämä on täysin eri tasoa kaikin puolin. Visuaalisuus on ainutlaatuista, varmasti olisi kannattanut katsoa teatterissa. Loppuratkaisu kuvattu Arizona Lake Powellilla, varmaankin Planet of the Apes -tribuuttina. Menee genrensä kärkijoukkoon koko elokuvan historiassa, saattaa olla loppupeleissä jopa ykkönen avaruussarjassa. En pidä tätä varsinaisesti scifinä, mutta ei sieltäkään välttämättä monta haastajaa löytyisi. Saattaa olla, että ei kestä täysimääräisesti useampia katsomisia, koska painottuu niin paljon suspensen generoimiseen. Ensimmäinen kerta on kuitenkin henkeäsalpaava.

HIMA Viola Multigrain IPA

Sain eilen HIMA-kotioluttoimittajaltani uutta kamaa saatesanoina juoda olut mahdollisimman pian. Monivilja-IPA on pullotettu viikko sitten, jonkinlaista NEIPAa on tavoiteltu, 6,8%. Ruista, vehnää, kauraa, ohraa. Herkules, Experimental 035, Galaxy ja Amarillo. Sameaa on, mutta hieman tummempaa kuin appelsiinimehuoluet. Tuoksussa on kermatoffeeta, mansikkaisuutta, ne eivät ole kaikkein tavoitelluimpia aromeja. Maku on matalasti hiilihappoinen, kevyesti hedelmäinen, mutta ei varsinaisesti mehuinen. Varsin kuiva, tuoksun diasetyyliepäilyt eivät maussa saa vahvistusta, mutta erityisen puhtaalta ja raikkaalta tämä ei tunnu. Runko jää aavistuksen ohueksi, lämmetessä enemmän karamellia, ehkä rukiin kautta,  ja peräkärry on kevyt. Parempaankin HIMA on pystynyt, vaikka ei tämä huono ollut.

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Tuju Vihtahousu

Lappeenrannasta Heaven Hillin bourbon-tynnyreissä kypsytettyä imperial stoutia, itse perkeleelle siis omistettu,  12%. Kun luin äsken Juha Hurmeen historiateoksen, niin voin nyt todeta, että tällaisestä oluen nimeämisestä olisi napsahtanut kylmästi kuolemantuomio vielä 1700-luvun Suomessa. Sielunvihollisen kanssa ei silloin pelleilty. Viski tuoksuu, paahdetta myös. Maussa yllättäen hyvää juotavuutta, hedelmää, luumua, vaniljaa taustalla. Matalasti hiilihappoa. Yllättävänkin ohut, täyteläisyyttä puuttuu, ei kovin monimuotoinen. Paahteinen hyvin kevyesti ja katkeruus tästä puuttuu kokonaan. Kokonaisuutena kuitenkin kiinnostava, ei virheitä, mutta omituisen kepeä tässä sarjassa. Tuju pysyy edelleen mielenkiintoisena tuottajana.  Panema, 10.6.2018.

Sonnisaari Maihop, hanaversio

Marjas-pettymystä lievitti se, että pystyin nyt maistelemaan hanaversiona Sonnisaaren heller bockia. Ensituntumaa sain olueen Jani Simosen pullolähetyksen kautta. 6,5% siis, melko neutraali tuoksu. Hedelmän ja maltaan harmoniaa taas. Nyt ehkä hieman karamellisuuttakin, pehmeän matala hiilihappotaso, katkeruus jatkaa hommaa pitemmälle. Pähkinä ei ehkä niin hyvin esillä kuin pullossa, pihkaakin on. Nyt ehkä hieman vaisumpi, tuoreus vaikuttanee enemmän kuin tarjoiluastia. Panema, 10.6.2018.

AF Brew Black Magic

Saavuin Panemaan vastaanottamaan viimeisintä HIMA-tuotantoa. Ehdin huomata päivällä, että samassa yhteydessä pystyisi maistelemaan Sonnisaaren uutta Marjas-kalaolutta. Se oli kuitenkin ehditty kiskoa kuiviin ja hämmentyneenä päädyin tilaamaan tutun venäläisen AF Brew'n american porteria, 5,8%. Kuivahko, kevyesti paahteinen. Suklaata, katkeroakin. Ok-kamaa kaikin puolin. En kovin usein sunnuntaisin ole liikkeellä, mutta yllättävän vilkkaasti asiakkaita Panemassa, varsinkin nuoria naisia. Panema, 10.6.2018.

Juha Hurme: Niemi

Kun Juha Hurmeen kirja voitti viime vuonna Finlandia-palkinnon, en oikein saanut kiinni lehtijutuista minkälainen kirja on kyseessä. Teoksen nyt luettuani ymmärrän hyvin, että luokittelu on vaikeaa. Onko tämä romaani vai tietoteos? Vaikea sanoa, mutta mestariteos kuitenkin. No, ehkä ei sentään, mutta todella miellyttävä lukukokemus oli kyseessä. Niemi on Hurmeen nimitys Suomelle, jota ei ennen vuotta 1809 oikeastaan ollutkaan. Kirja on siis jonkinlainen Suomen alueen kulttuurihistoriallinen katsaus maailmankaikkeuden synnystä alkaen ja vuoteen 1809 päättyen, kun Niemi siirtyi Venäjän hallintaan. 

Hurme kirjoittaa rivakkatahtisesti, rennosti ja loistavan sujuvasti purkaen nautinnollisesti valtavaa tietopakettia. Hurme pysyy faktoissa tiukasti, mutta kirja jättää saumakohtiin pelivaraa, jossa mies pääsee sooloilemaan. Varsinaisista virheistä Hurmetta on hankala saada kiinni, mutta ihan kaikkea ei kannata täytenä totena pitää. Esimerkiksi viikingit kyllä liittyvät Irlannin pääkaupungin alkuvaiheisiin, mutta Hurme heittää pokkana Dublin-nimen tarkoittavan Dubin linnaa. Taitaa olla melkoista lööperiä. Epäilin myös olisiko kartantekijä Olaus Magnuksen juoma einbechiläinen (tietysti einbeckiläinen) olut ollut voimakkaasti humaloitua 1500-luvulla. Kokonaisuus on kuitenkin vakuuttavaa jälkeä ja runsaat anekdootit tekevät historian oppitunneista nautintoa.

Hurme ei tietenkään pysy pelkässä Niemessä vaan tarinat rönsyilevät muualle Eurooppaan ja koko ihmiskunnan kehityskuvioihin. Hurme on teatterimies ja hänen  suurin mielenkiinto liittyy filosofiaan, kirjallisuuteen ja musiikkiin. Runonlaulajat ja urunsoittajat ovat enemmän esillä kuin vaikkapa melko lakonisesti ohitettu 30-vuotinen sota, perinteisten historioitsijoiden mielikohde. Erityisen hyvä huomio Hurmeelta on, miten vähän ihmisiä Niemellä asui. Tämä oli mitätön syrjäkolkka, mutta eipä suomalaisiakaan ollut kuin kourallinen. Ei sellaisella porukalla ihmeitä saada aikaan.

Modernien ilmaisujen käyttö muinaisissa yhteyksissä tuo tarinaan herkullisen kepeää hilpeyttä. Hurme puhuu mm. perusroomalaisista ja kutsuu Messeniuksen aikaista Kajaania Ruotsin koilliseksi peräreiäksi, joka se tietysti olikin. Hurme nostaa esiin unohdettuja sankareita, itse en muista aiemmin kuulleeni esim. 1600-luvun alussa vaikuttaneesta Sigfrid Forsiuksesta. Ainakin yhdessä faktassa Hurme horjahtaa hieman, Falunin MM-hiihtojen 30 km voittaja Thomas Magnuson ei kirjoita sukunimeään kahdella ässällä. Hurme arvostaa näköjään Pieksämäen kulahtanutta Savonsolmu-hotellia, jossa olen itsekin yön viettänyt Mick Taylorin keikan yhteydessä 2004. 

Tämmöisessä iloittelevassa rabelaismaisessa kronikassa on tietysti välillä hieman turhilta tuntuvia rönsyjä, mm. heikkotasoisten urkuristien toilailuista. Loppua kohti tyyli muuttuu hieman luettelomaiseksi. Kokonaisuutena tämä on kuitenkin huikea onnistuminen ja erityisen kannatettavaa toimintaa, juuri tällaisia kirjoja pitäisi ihmisten viihdyttämiseksi ja sivistämiseksi kirjoittaa.

Vierailu RPS Brewingilla












Yö laivahotelli Wuoksessa sujui odotettuakin rauhallisemmin, en nähnyt muita vieraita, en edes aamiaisella. Sää Kuopiossa hieman perjantaina lämpimämpi ja aamiaisen lisäksi vahvistin itseäni päivän koitoksiin poropiiraalla Salacavala-nimisessä kahvilassa vanhan kauppahallin modernissa laajennusosassa. Ari Nyforsin vinkkaamana tietysti tännekin, josta jatkettiin Intro Socialin baarin puolelle Plevnan stoutille. Arin järjestämällä kuljetuksella edettiin noin kolmen kilometrin päähän Siikarantaan RPS Brewingin tuotantolaitoksille. Itse johtaja Huuhtanen esitteli meille fasiliteetteja juuri ennen ensimmäisen vierailijakierroksen alkamista. 

Tyypillinen pienteollisuusympäristö, mutta muuten RPS ei kovin tyypillinen ole suomalaisessa craft-skenessä. Investoinnit ovat olleet melkoisia kuten näkyy mittavasta kartiokäymistankkien rivistöstä. Viisi suurinta ovat aivan tuoreita hankintoja, pullotuslinjakaan ei ole pienintä mallia. Itse asiassa paikalla oli italialaisia akäymistankkiasentajia, joihin törmäsin jo aiemmin Kuopion yössä. Keittokoko on 2000 litraa ja kuivahumalointiinkin löytyy laitteistoa. Erikoisinta kompleksissa on takaosan laajennuksesssa toimiva kahvipaahtimo. RPS paahtaa siis omaa kahviakin, raakakahvia näkyy saapuneen perinteissä juuttisäkeissä. Panimokierrosta en päässyt näkemään täydessä komeudessaan, mutta jonkinlaista valoshowta asiaan näyttää liittyvän. Yläkerrassa oli vielä täysimittainen edustuskabinetti, jossa persoonallinen pölkkyistuiminen sauna. Etuosan hanahuone oli sekin tavallista mietitymmällä otteella suunniteltu. Panimomyymäläkin on samassa tilassa, mutta toistaiseksi vielä vain korkeintaan 5,5-prosenttisille tuotteille. Toisaalta RPS ei vielä vahvempia oluita teekään. Varsin vaikuttavaa kaikin puolin. Laajennusvaraa on tässäkin tilassa ja lisää neliöitä voidaan naapurien suunnasta liittää.





Sitten taproomin antimiin. Ensimmäisenä kokeilin nyt Paper Rye Candya eli red ale, 5,2%. Tätä olutta oli myynnissä myös kevyempänä 4,7 -prosenttisena, mutta se on poistumassa tuotannosta. Tuoretta, odotettua kuivempaa ja yllättävän katkeraa. Ehkä toistaiseksi paras maistamistani RPS-tuotteista. Rock Allday Everyday Lagerissa pehmeää maltaisuutta, tuoretta rapeutta, kevyesti katkeroakin. Aika hillitty, mutta silti mukavasti luonnetta. Fat Lizard -yhteistyönä syntyneessä The Lizard -NEIPAssa raikas mehukas tuoksu. Maku hieman vähemmän mehuinen, mutta paremmassa vedossa silti kuin ensi kokeilussa huhtikuussa. Scissors IPA vielä lopuksi, ei ehkä niin tuore kuin edellispäivänä SOPPissa, mutta hyvin toimi silti. 


Siirryimme kävellen takaisin keskustaan Ari Nyforsin kanssa. Aikaa oli ehtinyt kulua sen verran, että päätin jättää SOPPissa käynnin väliin tältä päivältä, olisi jäänyt vain vajaa tunti maisteluaikaa siellä. Bongasin pienen tuohivirsutaideteoksen ja ennen Pasilan junaan hyppäämistä vedin kaikessa rauhassa Kuopion jäähyväisoluen Intro Socialissa, RPS-tavaraa sekin.

BrewDog Cybernaut


Muikkuravintola Samposta ei tilaa löytynyt, joten illallispaikaksi valikoitui Intro Social, joka on Malja-olutbaarin omistajien uusi ravintola. Hehän ovat mukana myös Rock Paper Scissors -panimossakin. Intro on paraatipaikalla Kauppakadun torin puoleisessa päässä, tilava sporttibaari toisella puolella ja toinen puoli ruokailutilaa. Burgeri toimi erittäin hyvin ja siirryimme sitten Nyforsin kanssa digestiiville Maljaan. Baari ei nähdäkseni ole juurikaan muuttunut sitten ensivierailuni 2007. Mm. Fuller'silta uutuuksia tarjolla, mutta kokeiluun pääsi omistaja Janne Seppälän suosittelema BrewDogin uusi NEIPA. Cybernautissa vain 4,5%, sameaa on. Mehuisuutta on, mutta ohut, kovin ohut. Valokuvakin jäi tärähtäneeksi Maljan kiihtyvässä melskeessä. Kuopio, Malja, 8.6.2018.

SOPP Kuopio 2018



Kun kuulin Suuret Oluet Pienet Panimot -festivaalin ulottuvan tänä kesänä Kuopioon asti, päätin lähteä paikalle. Kävin viimeksi Kuopiossa kuusi vuotta sitten, mutta aika tuntuu pitemmältä. Samaan aikaan olisi ollut Jyväskylässä tarjonnaltaan ehkä mielenkiintoisempi Olutsatama, mutta olen alkanut suhtautua ainakin Helsingin ulkopuolisiin festivaaleihin kuten keskinkertaisiin oluisiin, kerta riittää. Olutsatama ja esim. Tallinn Craft Beer Weekend on nähty, joten ne jäivät tänä vuonna pois ohjelmasta. Hyppäsin perjantaiaamuna Pasilassa Kuopion junaan ja hämmennyin, kun käytävän toisella puolen istui naapuribloggaaja Tuopillinen. Olin kuullut ettei Jouni Varkaus-taustasta huolimatta nyt ole Savoon menossa. Eikä ollutkaan, mies paineli Kouvolaan. Omituinen sattuma.


Vastoin Ilkka Sysilän ennustusta Kuopion asemalla ei ollut kaupungin virkamiesjohto ja torvisoittokunta vastaanottamassa Savon sydämeen saapuvaa craft-snobistia. Siirryin koleassa kelissä jättimäiselle torille, josta paikallinen olutluotsi Ari Nyfors ohjasi valitsemaansa lounaspaikkaan. Urban-niminen kulttiravintola, täynnä jengiä, mutta istumapaikat löytyivät. Pöytiintarjoilu, kolme ruokalajia, 11 euroa, erittäin hyvää ruokaa, erittäin vaikuttavaa. En muista aivan samanlaisessa ravintolassa käyneenikään. Vein hammasharjan majapaikkaani, joka oli Kallavedessä kelluva laivahotelli. Sitten oli lopulta aika lähestyä festivaalipaikkaa. Tulin jotenkin kuolleessa kulmassa juhlateltan luo ja kiersin jättisysteemiä 350 astetta ennen kuin löysin sisäänmenoaukon. Ehdin jo luulla, että juhlat eivät ole vielä käynnissäkään, kun hiirenhiljaiseltakin seutu vaikutti.






Pääsin kuitenkin sisään ja täydessä vauhdissahan homma oli, vaikka paikalla varsin vähän väkeä. Tuttu systeemi, lasi kouraan ja etsimään juotavaa. Ajauduin oululaisen Maistilan tiskille, josta peli käyntiin Black Blackcurrant Alella, 5,6%. Ensipuraisu todella marjaisen hapan, maku hieman tasaantuu, mutta pysyy viinimäisenä, kevyesti paahdetta. Riku Harjun kanssa tuli spekuloitua kohta alkavien MM-kisojen tapahtumia, olisiko lopulta Belgian vuoro hoitaa koko homma. Seuraavaksi päätin kokeilla paikallista eli lasiin Iso-Kallan Savu Kekri, 5,7%. Tuoksussa palanutta kumia. Maku hyvin epämiellyttävä, hyvin makea karamellisuus savuisuuteen yhdistettynä ei toimi ollenkaan. Iso-Kalla on pettänyt usein, mutta päätin antaa vielä mahdollisuuden. Virheeksihän se osoittautui, ikävä kyllä. 


Savonlinnalainen Waahto Citra paransi tunnelmaa. Kirkas ja kultainen. Ohut, mutta sitruksinen ja puhdas. Katkeroa tietysti liian kevyesti. Ihmisiä edelleen aika vähän ja varsinkin näissä merkeissä yleensä tavattavat oluthörhöt loistivat poissaolollaan. Ehkä heitä oli, mutta ei ainakaan tuntemiani yksilöitä. Nyforsin Ari pääsi paikalle ja perustimme hörhöpöydän kahdestaan. Joensuun Honkavuori oli tehnyt Iloliemi-lageristaan uuden version,  5,5%. Tämä oli parempi kuin viimevuotinen avaus, hedelmää kohtuudella, mutta ei raikasta, hunajaisuus korostuu. Ei lagerin hyviä ominaisuuksia, mutta ei epämiellyttävyyksiäkään. Saimaan uutuus-Turhapuurossa oli myös hunajaa kauran ohella. Tyypillinen Saimaan pahvinen ale, ei raikkautta, tunkkaisuus on vallan saanut. 


Tässä vaiheessa kävin Malmgårdin tiskillä kiittelemässä Markku Pulliaista äskeisestä näytelähetyksestä. Ilkka "Kusettaja" Sysilän kanssa toteutettu maistelusessio keräsi blogiin huomattavasti kommentointia ja kevyttä some-kohua muuallakin. Markku tarjoutui hakemaan autostaan näytetölkin kuultuaan, etten ole vielä maistellut Malmgårdin Mikkelissä tölkittämää kuivahumaloitua pilsiä. Tämähän oli mainio yllätys, jaoimme tölkin Nyforsin kanssa. Tölkissä luki paraatipuolella Dry Hop Pilsner, mutta toisella sivulla Dry Hop Pils. Mitäpä siitä, 5,5%, spelttiä ja Galaxya mukana. Liian lämmintähän tämä autosäilytyksen takia oli, tuoksussa viljaista maltaisuutta, pilsille ihan ok, mutta Galaxya en saanut esiin. Pehmeää, matalahiilihappoista, raikaskin. Ei riittävästi katkeroa, mutta ihan ok. Mikkelissä Saimaakin tekee lagerit paremmin kuin alet, sama näyttänee koskevan Malmgårdin Mikkeli-seikkailua. Sain Markusta puristettua Pernajan panimon tilanteesta sen verran, että panimoa ei olla sulkemassa. Todella hienoa. Angleterreen suunnatusta cask-ohjelmasta Markku totesi, ettei se bisnestä ole vaan kulttuurinedistämistoimintaa. Näinhän se tietysti on. 


Siirryin pitemmäksi toviksi Kuopion kohutun Rock Paper Scissorsin eli RPS Brewingin tiskille. Pääsin jututtamaan lähes kaikkia avainhenkilöitä, hallituksen puheenjohtaja Janne Seppälää, toimitusjohtaja Samuli Huuhtasta ja panimomestari Aki Railanmaata. Tämä panimohan on lähtenyt varsin eri tavalla ja suuremmalla skaalalla liikkeelle kuin monet muut suomalaiset. Tässä pyritään selvästi tekemään kasvavaa liiketoimintaa alusta alkaen. Vientisuunnitelmissa on mm. Hongkong, Singapore ja erittäin mielenkiintoisesti USAsta Florida, Georgia, Alabama ja Kalifornia. Peliteema-brändin rakentaminen on fokuksessa, mutta kyllähän oluidenkin on oltava kunnossa.  RPS:n oluita olen juonut varsin vähän, ilmeisesti Helsinki on harkitustikin jätetty pois, tai ainakin vähemmälle jakelusuunnittelussa.


Nyt oluita sitten löytyi. Tuore limellä ja inkiväärillä ryyditetty vehnäolut tuli ensimmäiseksi kokeiluun. Tuoksussa inkivääriä voimakkaasti, mutta maussa onneksi vähemmän. Suhteellisen raikas tapaus, vaikka ei minun suosikkityylisuuntia. Nilsiän Tahko-kompleksin 50-vuotisjuhliin pantu pantu pale ale oli varsin hiilihappoinen mainstream-hedelmäinen puhdaspiirteinen olut. Viime kesänä Tampereella maistettu Indie Pale Ale oli nyt aivan erilaisessa iskussa, hyvin sitruksinen ja tuore, katkeroakin kohtuudella. Suunnitellussa Kuopio-ohjelmassa oli lauantaina panimovierailu RPS:lle, joten oluita tulisi juotua siellä vielä lisää.

Naapuritiskiltä bongasin Tornion uuden KuksIPA-nimisen NEIPAn, 6,5%. Lievästi samea,  mehuinen tuoksu. Hyvin kylmää, maussa mehu ei nouse esiin, katkeroa kohtuudella. Sinänsä ok, mutta vähän ohut kokonaisuus. Suomenlinnan uusi Chapman Lager hyvin viljainen, tasapainoa on, mallas hallitsee, erittäin miellyttävästi. Tässä vaiheessa alkoi askel painamaan ja siirryimme Ari Nyforsin kanssa ruokapaikkaa etsimään. Tavoitteena oli saapua festivaalille vielä uudestaan lauantaina, mutta loppujen lopuksi niin ei käynytkään. SOPP-anti oli siis tässä, vaikka esim. Nilkko-panimolta jäi kokeilematta mielenkiintoiselta vaikuttavaa tarjontaa. Juttelin jossain välissä pääjärjestäjä Pekka Kääriäisenkin kanssa. Yleisömäärä oli ollut heikko torstaina ja vielä perjantaina alkuillastakin oli varsin väljää. Muutamat panimoiden edustajat ehtivät valitella mm. markkinoinnin vaisuutta. Pekka ei tähän erityisempää kommentoinut. Joku taisi mainita, että Kuopiossa tapahtumia pitää järjestää 2-3 kertaa ennen kuin ne ottavat tulta. Ehkä niin, toivottavasti tämä ei jäänyt ainoaksi SOPPiksi Kuopiossa.

torstai 7. kesäkuuta 2018

Tempel Jante IPA


Lopulta illan session päätteeksi mehukalja-NEIPAa tai ainakin sen näköistä juomaa. Tempel tulee Uppsalasta, Jante on 6%. Samealta näyttää, oikein mukavasti. Hyvin mehuinen sitruksinen tuoksu, hieman kirpeämpi maku, mutta raikasta hedelmää kyllä on intensiivisesti. Hyvin puhdas, hyvin tuore, lähes ilmiömäisen hyvää. Ehkä hieman monimuotoisempi voisi olla, mallastuki jää ohueksi, mutta katkeruus on nykymeiningissä riittävää. Todella positiivinen yllätys. Ølhus Stockholm, 7.6.2018.

Olutpaja Keinuhevonen


Københavnin tiskin tukki ärsyttävä gintoniceja tilaava bisnesseurue, harkitsin häipymistä baarista, mutta mahdollisuus saada Olutpajan Keinuhevonen -imperial stoutia lisäsi kärsivällisyyttä. En edes sanonut mitään firmanpiikkiluottokorttihiippariseremoniamestarille. Join tätä impiä pikaisesti kevään HBF:ssä, mutta nyt halutti tsekata tuotetta rauhallisemmissa oloissa. 10% siis,  paahteisuuden ja luumuisen hedelmän yhdistelmä on täyteläinen, hiilihappoa ehkä hieman liikaa, mutta hyvin herkullisesti maku purkautuu esiin. Hieman trooppista hedelmää, jopa sitrusta mukana. Kahvia ja suklaata vähemmän, mutta sekin suunta on hienoisesti edustettuna. Ei mitään häiritsevää. Katkeruus on odotettua runsaampaa näin vahvassa oluessa. Ei kovin voimakkaasti, mutta pitkäkestoisesti. Todella mainio rytminvaihdos Timo Jukkalta (Jukalta?), nyt vain odottelemaan lisää kamaa Pälkäneeltä vahvempiin sarjoihin. Ølhus København, 7.6.2018.

Malmgård Proto #17, keg-versio

Angleterressa oli caskin ohella uudesta Protosta keg-tavaraakin, joten oli helppo ratkaisu suorittaa kevyt vertailu tarjoilutavoista. Nyt jalkalasi ja 40 cl, 8,10€. 50 senttilitran riilipaintti maksoi 9,10€. Tuoksussa hieman märkää koiraa ikävänä ensivaikutelmana. Maku on tasaisemman trooppishedelmäinen, ei kuohkeaa pehmeyttä. Marjaisuus ei tunnu tulevan mukaan ja pihkaisuuskin leikkautuu flätimmäksi. Katkeruus pysyy suunnilleen samalla tasolla kuin caskissa. Aika huikea ero. Tässähän tulee mieleen ne halcyon daysit, kun päätin liittyä CAMRAn jäseneksi. Cask-käsittely saa aivan käsittämättömän monimuotoisemman makukirjon esiin tästä sinänsä varsin keskinkertaisesta oluesta. Ero on suunnilleen sama kuin musiikissa rouhealla intensiivisellä hikisellä fiiliksellä vedetyllä liverutistuksella ja kliinisellä virkamiesmäisellä studiopuristeella. Rosot on kuohittu pois, olut on edustuskelpoinen, mutta samalla katoaa paljon muutakin. Angleterre, 7.6.2018.

Malmgård Proto #17, cask ale


Angleterressa olisi eilen ollut Malmgårdin tap & pump takeover -tapahtuma, mutta kiihkeässä alkukesän tilanteessa pyhitin illan Juha Hurmen (Hurmeen?) Niemi-kirjan luentaan ja Tannbach- tv-sarjan väijymiseen. Siirryin nyt sitten Angleterreen, ei olutseurapiiri-ihmisiä paikalla, joten pystyin keskittymään itse olueen. Hieman samea, mutta ei NEIPA-tasoa, 6,5%, 50 EBUa. Hyvä vaahto, punaruskea runko, trooppisen hedelmän tuoksua. Pehmeää makua, pihkaista mallasta. Hedelmääkin on, karviaismarjaa. Marjan, pihkan ja hedelmän yhdistelmä; ei oikein tunnu harmoniselta. Tämä on kuohkea ja tuore, mutta ei kovin raikas. Peräkärry on nykymitoissa ihan kohtuullinen, mutta ryhdikäs raskas kalusto alkaa hiipua muistojen joukkoon tämänhetkisessä tarjonnassa, ei voi mitään. Hanalätkässä todellakin lukee New England IPA, mutta mehukaljaa tämä ei ole. Lopussa lämmetessä ehkä vihannesvivahdetta mukaan. Angleterre, 7.6.2018.

tiistai 5. kesäkuuta 2018

To Øl 3X Thirsty Citra

En päässyt vieläkään kotiin, vaan päädyin Panemaan suunnittelemaan ensi viikonlopun Kuopio-turneeta sikäläisen spesialistin Ari Nyforsin kanssa. Panemassa oli eilisen jälkeen tilanne elänyt taas ja juomaksi valikoitui kolmesti kuivahumaloitu Citra-olut, sessio-vahvuisena vain 5,5%. Jos oikein netistä tulkitsin, niin mukana olisi myös Mosaicia ja Simcoeta. Kissanpissaa huikeasti, hieman mausteinen, hedelmää raikkaasti, ei erityisemmin katkeroa. Puhdasta ok-kamaa kaikin puolin. Panema, 5.6.2018.