keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Thomas Mullen: Darktown

Tuore (2016) poliisiromaani, joka sijoittuu Atlantaan 1948. Kaupunkiin on juuri saatu ensimmäiset kahdeksan mustaa poliisia. Romaanin alku oli jokseenkin raskas luettava, koska jokainen kohtaus liittyi rasismiin, rotuerotteluun ja rotusortoon. Teema on liian alleviivaavan voimakas, se uhkaa tappaa romaanin alleen. Se on hieman sääli, koska paikallisväri on todella vahvaa ja itseäni kiinnostaa kovasti Etelän tilanne toisen maailmansodan jälkeen. Romaani on taatusti totuudenmukainen, mutta Auschwitz-tyylinen äärimmäinen julmuus tuskin oli alituiseen päällä. Mullen sivuaa muitakin mielenkiintoisia teemoja, kuten demokraateista spin-offaavat Strom Thurmondin johtamat dixiecrats ja Pohjois-Georgian vuorilta Atlantan markkinoille valuva moonshine, mutta nämä jäävät ohuiksi maininnoiksi. Loppupuolella romaani ryhdistyy poliisiproseduraalin, miksei myös whodunitin tai trillerin, muotoon. Se parantaa kokonaisuutta, mutta vanha villin lännen (tai oikeastaan Samuel Goldwynin) sanonta pätee edelleen. Jos sinulla on sanoma, käytä Western Unionia. Mullen on valkonaama New Englandista, asunut jonkin aikaa Atlantassa. Ehkä Etelän rasismin vakuuttavampaan kuvaamiseen olisi tarvittu syvempää paikallisempaa näkemystä.

tiistai 17. heinäkuuta 2018

Vexi Salmen keräämää rappiotaidetta









En ole maalaustaiteen asiantuntija enkä luultavasti paljoa siitä ymmärrä, mutta tykkään silloin tällöin, mm. matkoilla, tsekata tauluja. Yksi suosikeistani on Weimarin tasavallassa ensimmäisen maailmansodan jälkeen kukoistanut ekspressionistinen suuntaus, Dix, Grosz, Kirchner, Beckmann. Sanataiteilija Vexi Salmi näyttää tykkäävän myös ja on jopa kerännyt mittavan kokoelman aiheesta. Luin taannoin, että kokoelma on lahjoitettu Hämeenlinnan Taidemuseolle. Nyt huomasin yllättäen, että näyttely on esillä Kajaanin Taidemuseossa. Ilmainen pääsy, hämmentävää, ponnahdin luonnollisesti sisään. Pääosa kokoelmasta on grafiikkaa, joka ei itseäni erityisemmin kiinnosta, mutta mielenkiintoista kamaa silti esillä reippaasti. Museossa oli kohtuullisen viileääkin infernaalisen lämpöaallon ruoskimaan Kajaanin katuskeneen verrattuna.

maanantai 16. heinäkuuta 2018

Don Winslow: The Force

Massiivisen huumesotaromaanin The Cartel jälkeen Don Winslow on kääntänyt fokuksen eri suuntaan. The Force sijoittuu New Yorkin poliisivoimiin, nykyaikaan 2016-17. Manhattan vaikuttaa turistista maailman turvallisimmalta paikalta, mutta Winslow'n mukaan saaren pohjoisosista löytyy karumpaakin menoa. Siis lähinnä Harlemista, Washington Heightsistä ja Inwoodista. Olen itsekin viihtynyt Harlemissa ilman mitään ongelmia, mutta ehkä en nähnyt kulissien taakse. 

Varsin eeppinen romaani taas, lähes 500 sivua. Päähenkilö on Staten Islandilta kotoisin oleva irlantilaispoliisi Denny Malone, joka on Manhattan North Special Task Forcen tähtipelaaja. Mutta myös äärimmäisen korruptoitunut, kuten Winslow paljastaa heti kärkeen. Aiemmasta tuotannosta tuttu lakoninen, mutta intensiivinen tyyli jyrää edelleen hienosti. Hiphoppia kuunteleva Malone on erinomaisen monipuolisesti rakennettu henkilöhahmo ja tukevat hahmot ovat yhtä vakuuttavia. Tarina on pitkä ja koukeroinen, näkökulma on koko ajan Malonen. Henkilöhahmosta tulee täyteläinen, mutta mies ei loppujen lopuksi ole tarpeeksi kiinnostava. Vaikuttavaa luettavaa, mutta Winslow on vielä parempi Kalifornian ja Meksikon rajamaastossa operoidessaan.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Kroatia - Ranska 2-4

Täysin odotetut avauskokoonpanot. Kroatia lähti pitämään palloa tuttuun tapaan, Ranska vetäytyi kyttäämään. Kunnon tilanteita ei vielä syntynyt, mutta Ranska iski odotetusti. Griezmann näyttelemällä hankki vapaapotkun, veti itse, pallo Mandzukicin päästä verkkoon, Subasic reagoi hitaasti. Ranska ei kuitenkaan pystynyt jäädyttämään peliä, Kroatia hyökkäsi edelleen järjestelmällisesti. Kante kaatoi Perisicin, Modric antoi vapaapotkun, useampi syöttö, mm. Vida mukana, sitten Perisic harhautti ja veti hallitusti takanurkkaan. Kroatia teki kuitenkin vielä toisen pahan virheen, Perisic pelasi kädellä kulmatilanteessa. VAR-tarkistus, ei täysin selvä tilanne, mutta kyllä pilkku perusteltu. Griezmann rankaisi taas. Ranska passiivinen, rokotti vain virheistä, mutta näin mestaruuksia on ennenkin voitettu. 

Toisen puoliajan alussa Kroatia jatkoi aktiivisesti, Rebicillä vetopaikka, Lloris torjui. Mbappe pääsi entistä enemmän kuitenkin peliin, Vida ja Subasic vielä hoitivat. Tässä vaiheessa venäläisten turvatoimet pettivät, useampia häiriköitä pääsi juoksemaan kentälle. Varoituksen ottanut Kante pois, tilalle Nzonzi, Kroatia alkoi väsyä. Peli ratkaistiin sitten tunnin kohdalla kuuden minuutin sisällä. Pogban pitkä syöttö, Mbappe rynni päätyyn, Pogba pääsi kahdesti yrittämään maalilaukausta, toinen meni sisään. Kroatia unohti puolustamisen, Hernandez vapautti Mbappen, alanurkkalaukaus. Kroatia tuntui antautuvan, mutta Lloris teki harvinaisen mokan, syötön eteen karvaava Mandzukic ja kavennus oli valmis. Ei tullut rumia numeroita, Kroatia vielä löysi yhden vaihteen, mutta väsyneitä yritykset tässä vaiheessa olivat. On hieman sääli, että maailmanmestaruus meni näin passiiviselle joukkuelle, mutta se on Deschampsin syy, ei pelaajien. Joukkueessa oli paljon parempaan pystyvää potentiaalia. Kroatia tietysti on pettynyt, virheitä tuli liikaa, mutta ehkä jälkeenpäin finaalisaavutus tuntuu paremmalta. Perisic elämänsä kunnossa, Modric ehkä kisojen ykköspelaaja.

Belgia - Englanti 2-0

MM-kisojen pronssipeli on jäänne 1920-luvulta, kun maailman jalkapalloherruus ratkaistiin vielä olympiakisoissa. Nykyään tapahtuma on merkillinen seremonia, johon on yleensä vaikea motivoida pelaajia. Kun häviät semifinaalin, niin se on siinä. Olisi ollut vaikea kuvitella esim. viime kevään Mestareiden Liigassa Roman ja Bayern Münchenin iskevän yhteen kolmannesta sijasta. Mutta Pietariin asteli kentälle hieman yllättäen lähes ykkösmiehistöt. Kovaa tempoa ja taklauksia ei pelissä kuitenkaan nähty. Belgia meni heti alussa johtoon Chadlin keskityksen löytäessä Meunierin polven luukulta. Kisojen kuplajoukkue Englanti ei pystynyt nytkään luomaan tilanteita kuin erikoistilanteista. Englannilla ei ole keskikentällä takavuosien Tony Currien tai Paul Gascoignen kaltaisia luovia pelaajia, joten joukkue jää avuttomaksi saadessaan pallon. Belgia piti rauhallisesti palloa, toisella puoliajalla ehkä liiankin rauhallisesti. Englanti sai muutaman mahdollisuuden, joista parhaan Alderweireld pelasti maaliviivalta. Loppupuolella De Bruyne vapautti Hazardin läpiajoon, tarkka laukaus alanurkkaan. Tuskin lohdutti näitä hienoja pelaajia, molemmat ovat 27-vuotiaita, eli samanikäisiä kuin Johan Cruyff 1974. Cruyffin tapaan saattaa maailmanmestaruus jäädä haaveeksi Hazardille ja De Bruynelle.

perjantai 13. heinäkuuta 2018

Nälkämaa Anorak Belgian Blond Ale



Onnistuin vasta kolmannella vierailukerralla saamaan Kajaanin Anorak-ravintolan talon olutta. Ensimmäisellä kerralla juhannuksen alla oli hana vielä pesemättä ja nyt alkuviikosta oli hanalaitteisto epäkunnossa. Nyt siis olutta kuitenkin saatavissa Kajaanin helteessä ja siirryin lasin kanssa vanhan kirjastotalon takapihan terassille, joka aukeaa Kajaaninjoelle, itse asiassa suoraan rauniolinnan päälle vedetyn kuuluisan maantiesillan suuntaan. Kaupungin ykkössijainti siis ilman muuta.

Anorakin Belgian Blond Ale on Nälkämaa-kiertolaispanimon tuotantoa, panopaikkana varmaankin taas Toijalan Hopping Brewsters. Aleksi Haapavaara osallistui Olutliiton tämänvuotiseen kotiolutkilpailuun tämän oluen reseptillä, se pääsi finaaliinkin, mutta vielä paremmin sijoittui Aleksin Belgian Dark Strong, joka sijoittui kakkoseksi belgisarjassa.  6,0%, varsin kohtuullinen hinta, 40 cl 7,50€. Keltainen, samea, heikko vaahto. Hedelmäinen ja hieman mausteinen tuoksu. Pehmeän täyteläinen, lievästi esterinen, kuivaa hedelmää. Ohuesti kirpeää mausteisuutta, mutta hyvä juotavuus. Ei juuri katkeruutta, puhdasta tasapainoa. Kajaani, Anorak, 13.7.2018.

torstai 12. heinäkuuta 2018

Borg Sólveig Nr. 25

Hveitibjória eli hoppy weizenia Islannista, 6%. Samea runko, valkeaa vaahtoa. Tuoksussa mausteita ja estereitä, hedelmääkin. Jopa funkya brettaa, mutta se taisi olla hallusinaatio. Kuivan hedelmäinen maku, weizenin estereitä, vaikka tuoksussa oli jotain belgimäisyyttä. Kohtuullisen täyteläinen, mutta ei tässä katkeruutta ole, todennäköisesti "hoppy" viittää tässä sitrushedelmäisyyteen. Ihan miellyttävää tyylilajissaan. Ostopaikka Kajaani, Prisman Alko.

London Beer Factory London Bohemia Lager

Lontoosta tšekkilageria, 5,0%. Maltainen, hieman makea olut. Ei miellyttävää raikkautta, pikemmin tunkkaisuutta. Ei tarpeeksi täyteläinen, ei ollenkaan katkeruutta. Kovin vaatimatonta tavaraa. Ostopaikka Kajaani, Prisma. 

Robert Harris: Munich

Robert Harris tarjosi esikoisteoksessaan Fatherland kontrafaktuaalista tarinaa. Uusimmassa Munich-romaanissa on erilainen näkökulma. Aiheena on Münchenin sopimus syyskuun lopulta 1938, jolloin Britannia ja Ranska tarjosivat Tšekkoslovakian Hitlerille kuin lampaan teurastajalle. Kuuluisimmaksi yksityiskohdaksi tapahtumaketjussa on jäänyt Britannian pääministeri Neville Chamberlainin sopimuspaperin heiluttelu lentokentällä ja elvistely maailmanrauhalla meidän ajallemme. Tällä kertaa Harris ei lähde faktoja muuttelemaan, vaan kutoo todellisuuden aluskasvillisuuteen oman fiktioverkkonsa. Päähenkilöinä on kaksi nuorta vähäpätöistä virkamiestä, toinen Chamberlainin sihteeri, toinen kääntäjänä Ribbentropin ulkoministeriössä. Miehet ovat vanhoja tuttuja Oxfordista. Tarinan polttoaineena on samanaikainen eversti Osterin salaliittohanke, joka kuitenkin lässähti sopimuksen synnyttyä.

Harrisin romaani tuntuu pitkään Chamberlainin rehabilitointikomitean loppuraportilta. Niin positiivinen kuva tästä pelleksi leimatusta haihattelijasta välittyy yksityiskohtaisessa kuvauksessa syyskuun neljältä viimeiseltä päivältä. Todennäköisesti Chamberlain vilpittömästi pyrki rauhaan, tosin hän tarkoitti sillä vain Britannian pitämistä erossa suursodasta. Radiopuheessaan hän totesi, ettemme tiedä tšekeistä "mitään", miksi ryhtyisimme sotaan sen takia. Hitleriä hän ei pystynyt analysoimaan alkuunkaan oikeaan suuntaan, siinä hän ei tosin ollut yksin. Harrisin romaanin yksityiskohtaisuus on pitkään todella puisevaa, jos tuntee vähääkään tapahtumien kulkua ennestään. Mitään jännitettä Harris ei pysty saamaan aikaan pohjustusvaiheessa Lontoossa ja Berliinissä, boring boring. Tilanne hieman tiivistyy Münchenissä, jonkinlaista viitta ja tikari -vakoiluvenkoilua, mutta kovin laimeasti. Koko rakennelma paljastuu höyhenenkevyeksi, lukijalle jää harmistus ajankäytöstä näin köykäiseen kyhäelmään. Tämä oli paha pettymys.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Kroatia - Englanti 2-1, jatko-ottelu

Täysin odotetut kokoonpanot Moskovan semifinaalissa, loukkaantunut Vrsaljko toipunut ja keskikentän pohjalla Brozovic. Jo viidennellä minuutilla Modric kaatoi Allin 20 metrissä keskellä, Trippier veti vapaapotkun muurin yli verkkoon, Subasic reagoi todella hitaasti. Kroatia ryhtyi pitämään palloa, mutta todella väkinäisesti, tilanteita tuli vain pari. Englanti hyökkäsi nopeasti ja terävästi, vaikutti varsinkin henkisesti täysin ylivoimaiselta. Kane sai pallon tolppaankin hyvin sekavassa tilanteessa, tuskin oli paitsio avustavan liputuksesta huolimatta. Toisessa Kroatian puolustuksen sekoilussa Lingardilla avopaikka, mutta veto ohi. Kroatian paikoissa Rebicin veto liian helppo ja Rakitic hidasteli omassaan. Hyvin vaikealta näytti Kroatian yritys. 

Tauon jälkeen Perisic ja Rebic vaihtoivat puolia, ei muita muutoksia. Englanti passivoitui, tilanteita syntyi enemmän Kroatialle. Walker blokkasi sukuelimillään Perisicin kovan vedon. Perisic muutenkin suuressa roolissa. 68. minuutilla Perisic tuli luukulle Walkerin takaa ja korkeahkolla jalalla käänsi keskityksen verkkoon. Englanti meni shokkiin ja heti perään Perisic kiskoi tolppaan. Ote säilyi Kroatialla, mutta ei lisää maaleja, jatko-ottelu. Ei yhtään vaihtoa Kroatialla. 

Jatko-ottelussa sitten vaihtoja todella runsaasti. Englanti virkosi, oli tehdä taas kulmapotkusta maalin, Stones puski täysin vapaasti, mutta Vrsaljko pelasti viivalta. Loppua taas Kroatia hallitsi, Perisicin hienosta syötöstä Mandzukic luukulla, Pickford torjui. Sitten 109. minuutilla Perisicin puskusyöttö, nyt Mandzukic vapautui selvemmin ja iski ratkaisumaalin. Ivan Perisic ottelun täysin ylivoimainen hahmo, Modric jaksoi rakentaa, mutta ei pystynyt ratkaiseviin syöttöihin. Trippier loukkaantui lopussa, vaihdot tehty, Englanti joutui lopun vajaalle. Peräti neljä minuuttia lisäaikaa viimeiselle 15 minuutille ja Badelj otti vielä tyhmän käsivirheen. Ei kuitenkaan tasoitusta enää. Kroatia ei millään tavalla häikäissyt, mutta tämä riitti nyt finaalipaikkaan. En oikein ymmärtänyt missään vaiheessa Englannin joukkueen hehkutusta, vastassa oli pelkästään kehnoja joukkueita, kun Kolumbiallakin James poissa. Englanti kieltämättä nopea ja erikoistilanteet oli harjoiteltu, mutta kun lopulta vastaan tuli ensi kertaa kohtuullinen joukkue, eväät loppuivat.

London Beer Factory Paxton IPA


Nykyrajan mukaista maitokauppa-IPAa Lontoon eteläosista Crystal Palacen liepeiltä, 5,5%, IBU 40. Keskiruskea, hieman samea, hyvä kestävä vaahto. Fragranttinen sitrustuoksu, maku hieman kalseampi, karamellisempaa perushedelmää, hieman juurestakin. Sopiva hiilihappotaso, lievä katkeruus takalinjoilla. Hyvästä startista huolimatta kääntyy pettymykseksi. Ostopaikka Kajaani, Prisma.

tiistai 10. heinäkuuta 2018

Belgia - Ranska 0-1

Venäjän kisojen ensimmäinen semifinaali Pietarissa. Pelikiellossa olevan Meunierin tilalla Dembele, mutta oikeaa laitapakkia pelasi pikemminkin Chadli. Välillä Belgia tosin näytti vaihtavan kolmen puolustuslinjaan. Ranskalla täysin odotettu avausmiehistö. Mbappe juoksi heti alussa laidalta läpi, mutta ei sen jälkeen ollut esillä. Belgia ryhtyi painostamaan, sai useita paikkoja mm. Hazardille. Ehkä paras tilanne Alderweireldin kääntölaukaus, mutta Lloris torjui hyvin. Dembele ei ollut samaa tasoa kuin muu joukkue. Ranska oli alussa omituisen passiivinen, mutta sai jatkossa paljon paremmin otetta, paikkoja tuli heillekin, mm. Giroudille. Pavardin hyvän paikan esti Courtois. Varsin tasaväkistä, tempo ei vielä aivan maksimissaan, lievästi vielä tarkkailtiin vastustajaa. 

Ratkaisu sitten 50. minuutilla, Giroudin veto kimposi puolustajasta päätylinjan yli. Kulmasta etutolpalle ja Umtiti pääsi puskemaan vapaasti. Ranska ei täysin käpertynyt puolustukseen, nähtiin mm. Mbappen upea syöttö taaksepäin laatikossa Giroudille. Martinez otti lopulta tunnin kohdalla Mertensin Dembelen paikalle. Belgia loi edelleen tilanteita, mutta väkinäisemmin, keinot loppuivat. Uruguaylaistuomari tuntui suosivan Ranskaa, Giroud kaatoi 17 metrin kohdalla Hazardin, ei edes pelikatkoa. Matuidi sai selvän aivotärähdyksen, yritti pysyä kentällä lähes tajuttomana, omituista että joukkueen johto ei aluksi älynnyt vaihtaa miestä pois. Ranska on hyvä joukkue, mutta itselleni tulos katkera pettymys, olisin halunnut Belgian finaaliin. Olen tottunut siihen, suosikkini häviävät lähes aina.

Riedenburger Weizen-Doppelbock

Riedenburg on pikkukaupunki Baijerissa Regensburgista länteen, Altmühl-joen tai oikeastaan Main-Tonava -kanavan varrella. Kaupungin panimosta vahvaa vehnäolutta, 7,8%. Melko ruma vaaleanruskea samea ulkonäkö. Hyvin banaaninen tuoksu, maussa estereitä, makeaa mustunutta banaania, leipäisyyttä, kuivattuja hedelmiä, karamelleja. Ei niin intensiivinen kuin Aventinus, mutta selvästi samalla pelikentällä. Ei suosikkityylejäni, mutta välillä mukava kokeilla tällaistakin. Ostopaikka Kajaani, Prisman Alko.

John le Carré: A Legacy of Spies

David Cornwell alias John le Carré on syntynyt 1931, mutta ei anna vieläkään periksi. Tämä uusin romaani ilmestyi 2017 ja teksti on edelleen tuoretta. Vanhalle miehelle ymmärrettävästi nyt palataan uran huippuhetkien pariin, uusi romaani virittää jatkokuviota le Carrén läpimurtoteokselle The Spy Who Came In From the Cold ja maineen sementoineelle The Quest for Karla -trilogialle. Näiden teosten lukemisesta on itselläni varsin paljon aikaa, mutta onneksi olen nähnyt kohtuullisen hiljattain elokuvaversiot sekä aiemmasta teoksesta että trilogian avausosasta Tinker, Tailor, Soldier, Spy

Aiempien tarinoiden keskeinen hahmo Peter Guillam viettää ansaittuja eläkepäiviä Bretagnessa, kun saapuu kutsu haastateltavaksi Britannian ulkomaantiedustelun MI6:n päämajaan. Se ei ole enää nuhruinen nurkka Cambridge Circusilla vaan Spyland-lasiteräspalatsi Thamesin rannalla. Aika on uusi, mutta vanhat synnit eivät vanhene. Alec Leamasin karu kohtalo Berliinissä 1960-luvun alussa paiskataan pöllämystyneen Guillamin naamalle. Klassinen le Carrén ote on (lähes) yhtä vakuuttava kuin silloin ennen. 

Vaikka kehyskertomus tapahtuu nykyajassa (joka loppujen lopuksi voi olla esim. 1990-luvun loppu), pääosa tapahtumista sijoittuu erilaisiin takaumiin muuria edeltävään Itä-Saksaan 1950- ja -60-lukujen taitteeseen. Kyseessä onkin siis oikeastaan prequel Cold-tarinalle. Vierastin ratkaisua aluksi, mutta kyllä le Carré saa hämmentävän intensiteetin päälle tässäkin kontekstissa. Ja nimenomaan tässä kontekstissa, kyllähän dramaattiset vakoilutapahtumat on helpompi mieltää kylmän sodan kaksinapaiseen asetelmaan kuin nykyiseen hybriditilanteeseen. Romaani on ehkä koskettavampikin kuin monet le Carrén aiemmat saavutukset. Ei tämä hänen parhaansa ole, mutta yllättävän ketterästi teksti kulkee edelleen. Mutta onko George Smiley vielä hengissä, elääkö hän yhtä kauan kuin torakat tai Keith Richards? Sen jätän tässä kertomatta.

sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

HIMA Kahvikissa



Vielä yksi HIMA-uutuus, nyt ei henkilönimeä nimessä. "Barrel-aged" imperial stout, 8,1%. Helsinki Kahvipaahtimon kahvia, suklaata, kaakaomuruja, bourbonissa huljutettuja tammilastuja. Imp stoutia on siis lähdetty tekemään kaikilla mausteilla, humalina Herkules ja Fuggle. Pullo pirullinen avata, jotain sinettiä käytetty lisäsulkimena, irtosi vain pieninä murusina kruunukorkin päältä. Tätä samaa sinettiähän oli myös kesäkuun lopun yhteismaistelussa kokeillussa Åke-pullossa.

Musta olut, beige vaahto. Tuoksussa paahdetta, maku kahvinen, makeahko, tummaa suklaata, kaakaota. Yllättävän hyvin katkeruutta takasuoralla. Hedelmäisyyttäkin on, mutta bourbon ei erityisemmin kohoa. Vaniljaisuutta ehkä silti makeahkossa kokonaisuudessa. Paranee vielä taatusti kypsyessään, mutta ok-kamaa jo nyt.

HIMA Börje #3 Simcoe Dry-Hopped

Alkuviikosta tuli verrattua HIMA-kotiolutkollektiivin Börje-oluita Bonanzan vastaaviin Ilkka "Kannustaja" Sysilän kanssa. Nyt sitten vuorossa kolmas Börje, jolla ei kuitenkaan tekemistä aikaisemman kaksikon kanssa. Simcoella kuivahumaloitu 6,2 -prosenttinen olut, IPA varmaankin. Todella sameaa ja rumaa kuraveden ulkonäköä. Voimakas trooppishedelmäinen tuoksu. Hyvin mehumainen maku, aika paljon hiilihappoa, kuiva runko, mutta maltaisuus ei tule kunnolla esiin. Katkeruutta on nokare, mutta paljon lisää kaivattaisiin. Hyvin puhdaspiirteinen mehukalja, tavallista kuivempi. HIMA on saanut aktinsa hyvin kokoon, tasapainoista laatukamaa pukkaa toistuvasti.

Venäjä - Kroatia 2-2, 3-4 rpk

Varsin odotetut kokoonpanot Sotšissa, Žirkov poissa ja Kroatialla Kramaric Mandzukicin takana. Vauhdikasta avointa peliä, Venäjä aktiivinen heti alusta lähtien. Kroatiakin hyökkäsi, mutta viimeistelytaitoa ei taaskaan riittävästi. Rebic taas hyvä, mutta Modric jättäytyi taustalle. 31. minuutilla Venäjän hyökkäys, Tšeryšev pelasi hienosti Dzjuban kanssa ja pystyi Kroatian puolustajien keskellä hienoon laukaukseen. Subasic seurasi katseella. Puoliskon lopulla sitten Kroatian vastahyökkäys, Perisic vapautti Mandzukicin, joka eteni päätyyn ja käänsi taakse Kramaricille, joka pukkasi hallitusti tasoituksen. Venäjä pelaa taas kykyjen ylärajoilla ja Kroatia ei ole noussut omalle tasolleen, mutta vaikea veikata voittajaa tauolla. 

Kroatia hallitsi täysin toista puoliskoa, mutta ei pystynyt kovin hyviin maalitilanteisiin. Perisic tunnin kohdalla tolppaan, mutta ei lähemmäs. Golovin ja muut Venäjän luovat pelaajat vaisuja. Modric rakensi hyvin, mutta Kroatialta puuttuu terävyys, Mandzukic ei ole enää entisellään. Maalivahti Subasic loukkaantui 88. minuutilla, kun kaikki vaihdot tehty. Pystyi kuitenkin jatkamaan. 

Jatko-ottelussa tapahtui tällä kertaa paljon. Vrsaljko loukkaantui, Kroatia joutui ottamaan veteraani-Corlukan mukaan, ei enää uusia vaihtoehtoja hyökkäykseen. Rikkonaista peliä, Kroatia teki pahan virheen, Smolov pääsi läpiajoon, kaadettiin laatikossa, mutta ei edes VAR-tarkistusta. Sitten 100 minuutin kohdalla Kroatian kulma, josta Vida puski kohtuullisen onnekkaasti johtomaalin. Golovinin tilalle loukkaantumisesta ilmeisesti toipunut Dzagojev. Venäjä loi toistuvasti paineita Kroatian maalille ja sitten Pivaricin käsivirhe alueen ulkopuolella. Dzagojev antoi, Fernandes nousi puskuun ja tasoitti vastustamattomasti. Korkeasta taitotasostaan huolimatta Kroatia ei ole tarpeeksi kova paineistetuissa tilanteissa. Joukkue pelastui kuitenkin rangaistuspotkukilpailussa, mutta ei tämä hyvää lupaa Englantia vastaan. Pilkuilla siis Smolov ja Fernandes Venäjältä epäonnistuivat, Kroatialta vain Kovacic. Fernandes ampui ohi, se on nykyään melko harvinaista. Venäjä meni yllättävän lähelle semifinaalia todella surkealla materiaalilla, mistään vilunkipelistä ei tullut näyttöä, hyvä suoritus kaikin puolin.

lauantai 7. heinäkuuta 2018

Englanti - Ruotsi 2-0

Englannilla Samarassa täysin vakio avausmiehistö, Makkara-Andersson palautti Sebastian Larssonin mukaan, pelikiellossa olevan Lustigin tilalla Krafth. Täysin odotettua vääntöä, Ruotsi puolusti tiukasti, Englanti piti palloa, mutta ei saanut luotua tilanteita. Puolen tunnin kohdalla Englannille kulmapotku, jostain syystä puolustuskuvio epäonnistui, Maguire puski voimalla verkkoon. Ruotsi aika aseeton yllättävässä tilanteessa, Englanti sai enemmän tilaa, Sterling vapautui maalintekoon, mutta ei pystynyt ratkaisuun. Ruotsin pitäisi pystyä nyt hyökkäämään, mutta materiaalissa ei ole mitään senkaltaista. Zlatania kaikesta huolimatta kaivataan.

Toisen puoliskon alussa Berg pääsi puskemaan, mutta Pickford torjui. Tunnin kohdalla Ruotsin puolustus romahti, Dele Alli pääsi puskemaan ratkaisumaalin vapaasti. Ruotsi sai vielä Claessonin luomana avoimen paikan, mutta siihen se jäi. Melkoinen saavutus Ruotsilta päästä tällaisilla pelaajilla neljännesfinaaliin, jopa Suomelta löytyy parempia yksilöitä. Englanti oli varsin eleetön löysätempoisessa pelissä, maalikuningas Kanesta ei mitään havaintoa koko pelin aikana. Tämä esitys tuskin olisi riittänyt Brasiliaa vastaan, mutta taktinen tappio Belgialle tuottaa tulosta.

Craft Beer Helsinki, 3. päivä








Tuulisen, mutta lämpimän lauantaipäivän aloitusohjelmana Olutliiton valtakunnallisen kotiolutkilpailun palkintojenjako Bryggeri Helsingissä. Viimevuotiseen tapaan suomalaistyyliin no-nonsense -tapahtuma, paikalle päässeet sarjojen voittajat kävivät pokkaamassa palkinnot ilman sen suurempia seremonioita. Vuoden kotipanijaksi valikoitui Kalle Ohvo ja kainuulaistaustainen lempääläläinen Aleksi Haapavaara sinnitteli kakkoseksi, tuttu myös Nälkämaa-kiertolaispanimosta. 

Siirtyminen Rautatientorille, nyt tosiaan aivan erilainen sääfiilis aikaisempiin päiviin verrattuna. Katossuojaa tarvittiin auringon takia, ei sateen. Hörhöpöydän tapainenkin löytyi, jossa paikalla mm. Timo Alanen ja Janne Keskisarja, joka esitteli Evil Twin -inspiroitunutta teepaitaansa "I always felt closer to IPAs than I did to people". Ehkä se on säälittävää, mutta kyllä lausahduksessa on omakohtaistakin kaikupohjaa. 

Vetäisin aloitukseksi Sorin Ensemble Three DDH Mosaic Citra DIPAn, ehkä kevyemminkin olisi voinut startata, aika intensiivinen, kissanpissaa, mehua, vähän kermatoffeeta, jopa voimaisuutta. Jacobstadsin Ocean Explorer Pils oli maltainen, ei katkeroa, lähes ok. AF Brew'n Quad Hopper lopulta tarjolla, aika tymäkkää hedelmäisyyttä, makeuttakin, tykkäsin kohtuudella. Saman panimon Eat the Dust DDH Mosaic myös hedelmäinen, kuivempi kuin edellinen, ei katkeroa, mutta puhdas. 

Espoolaisen Lumen LumIPAllo oli yllättäen mustikkamaito-IPAa. Aika ohutta, hieman marjaa, en päässyt sisään. Päivän peruspanimon AF Brew'n  Lobotomy 2018 Frontal Triple- Bourbon BA Imperial Stout seuraavaksi,  12,8%. Vaniljaa ja hedelmää, mutta ei täysin siirappia. Ei katkeroa, mutta ei tämäkään huono ollut. Huono oli kuitenkin koko festarin ajan kyttäämäni 8-Bitin Hoptimus Prime, joka tuli lopulta hanaan. Omituista kumirengasta, palanutta kumia, ei raikkautta, ei vakuuta, pihkaa, ei katkeroa. Siinä se oli, maksukortilla oli jäljellä 2,50€, jolla ei erityisempää enää irronnut, käytin sen Põhjalan tuttuun Kirgiin. Mukava loppufiilis jäi taas, tämä on hieno tapahtuma. Poislähtiessä sisäänpääsyjono kiemurteli kauas kulman taakse, joten ilmeinen menestys oli taas kyseessä. 

perjantai 6. heinäkuuta 2018

Belgia - Brasilia 2-1

Martinez jätti Kazanin neljännesfinaalista pois Mertensin ja Carrascon, tilalle Japani-ottelun ratkaisijat Fellaini ja Chadli. De Bruyne siirrettiin lopulta ylemmäs ja Meunier valui alas laitapakiksi ottamaan Marcelon ja Neymarin vastaan. Heti toisella minuutilla De Bruynella laukaisupaikka, ohi meni. Brasilia piti palloa ja sai sen tolppaankin, mutta Belgia ei käpertynyt, Lukaku ja Hazard ylhäällä Brasilian pitäessä palloa. Tempo kiihkeä ja 13. minuutilla Belgialle onnekas johtomaali. Kulma, Kompany ei kunnolla osunut, mutta pallo Casemiro-korvaaja Fernandinhosta maaliin. Toisessa maalissa 31. minuutilla ei sitten mitään onnea, nopeasta vastahyökkäyksestä De Bruyne laukoi nautinnollisesti taka-alanurkkaan, Lukaku rakennuspuuhissa. Brasilialle tuli kiire, Neymarilla ei aikaa teatterinäytöksiin, tilanteita syntyi, Courtois torjui Coutinhon hyvän vedon. Belgia näytti kuitenkin taktisesti ylivoimaiselta, peli tuntui jo ratkenneelta. 

Ratkennut peli ei kuitenkaan ollut. Tite otti Firminon Willianin tilalle ja ote siirtyi täysin Brasilialle. Marcelo pääsi nyt koko ajan läpi vasemmalta, tilanteita syntyi koko ajan. Douglas Costa tuli Jesusin tilalle ja toi lisää uhkaa oikealta. Meunier otti keltaisen ja pelikiellon. 76. minuutilla upea kavennus, Coutinho syötti tarkasti ja kolmas vaihtomies Renato Augusto pukkasi ilmiömäisesti alanurkkaan. Brasilia näytti tulevan väkisin tasoihin, mutta aivan köysiin Belgia ei joutunut. Vastahyökkäyksissä ei kuitenkaan taito nyt riittänyt, pallo hukattiin. Lisäajalla vielä kerrankin kurinalaisesti pelannut Neymar laukoi hyvin, mutta Courtois torjui. Olen pitänyt Belgiaa mestarisuosikkina, joten olen tietysti tyytyväinen. Harmittavaa kuitenkin Brasilian tippuminen tässä vaiheessa, erittäin hyvä joukkue verrattuna kaavion toisen puolen hirvityksiin Ruotsi ja Venäjä. Ranska on erittäin hyvä, tällaisella esityksellä Belgia ei vielä siitä pysty finaaliin etenemään.

Ranska - Uruguay 2-0

Nižni Novgorodin neljännesfinaali käytännössä lässähti alkuunsa, kun Edinson Cavani ei pystynyt pelaamaan. Christian Stuani ei saanut mitään aikaa Suarezin kumppanina. Ranskalta täysin odotettu miehistö, Tolisso pelikieltoisen Matuidin paikalla. Varsin kevyttempoista aaltoilevaa peliä, Ranska hallitsi kuvioita, Uruguay pääsi mukaan lähinnä erikoistilanteissa. 40. minuutilla Ranskalle Griezmannin vapaapotku, jonka Varane puski sisään. Tunnin kohdalla sitten lopullinen nolo ratkaisu. Griezmannin kevyehkö veto avasi Musleran sormisaranat ja pallo imeytyi Uruguayn verkkoon. Melkoisen antikliimaksinen tapahtuma Uruguayn ryhdikkään turnauksen päätteeksi, mutta pienellä maalla ei ole kattavia resursseja, Cavanin menetys oli liian ratkaisevaa. 

Cascade Melonious Blonde

Ponnahdin vielä festivaalin jälkeen tsekkaamassa oregonilaisen hanasourin Kaisaniemessä.  Hapan intensiivisesti, todella intensiivisesti. Hedelmää puskee, ei sentään erityisempää melonisuutta havaittavissa, mutta happamuus työntää sen sivuun. Onhan tämä vaikuttavaa, mutta ei näin massiivisen hapan olut kuitenkaan ole kiinnostava. Yksiulotteiselta vaikutti, vaikka nauttimistilanne ei nyt optimaalinen ollutkaan. Sori, 6.7.2018.

Craft Beer Helsinki 2018, 2. päivä







Craft Beer Helsingin toisena päivänä pääsin oululaisten Helin ja Jarin kanssa keulille ennakkolippujonoon ja sisäänpääsy lutviutui sujuvasti. Kovaa tuulta tällä kertaa, rakenteita kaatuili, mutta ei mitään Jyväskylän SOPPin tyylistä luonnonmullistusta. Sadetta vihmoi taas välillä, mutta huomattavasti torstaita vähemmän. Hieman omituisesti jengiäkin oli selvästi vähemmän. Jopa viime vuosien olutfestivaalien mystisin oikku, Omnipollon tiskille johtava jono, jäi nyt lopulta muodostumatta. Hyvä seesteinen fiilis, pääsin oululaisvoittoisessa pöydässä eilistä keskittyneemmin tsekkailemaan tarjontaa.

Aluksi Pyry Hurulan tarjoamaa olutta Sorin tiskiltä, valitsin Lost Baggage -tuotteen, yhteistyö eteläkalifornialaisen Bagbyn kanssa, 7,5%, 90 IBU, west coast IPA. Lupaava lähtökohta, mutta melkoisen hartsinen kokonaisvaikutelma, kuiva olut ja hyvin katkeroa. Jatkoin samalla linjalla, seuraavaksi Maku Juhani West Coast IPA Tuusulasta. Tässä hedelmää raikkaamman kuin Sorilla, katkeruus heikompaa, mutta tuoreemmalta siis tuntui.  Yllättäen pöytään alkoi tulvia musiikkisaastetta, mutta henkilökunnalle huomauttamalla päästö saatiin hallintaan. Yllättäen satuin nyt istumaan festivaalin musiikkipuolella, toiselle puolelle ei häiriötä suunnata. En tiennyt tällaisesta kuviosta aiemmin. West Coast IPA -teeman täydentäjäksi kävin hakemassa Fat Lizardin tiskiltä Old School IPAa. Kysyin vielä varmistukseksi, että ei kai old school viittaa brittijuttuihin, mutta nuorisoketju nauroi minut ulos, he ovat kuulemma jenkkipanimo. Korrekti homma, näinhän se pitää mennäkin, mutta oluessa ei yhtään vaahtoa. Sitrusta on, ei oikein aukea, ei tunkkainen, mutta lievästi karkea. 

Edellispäivänä miellyttäneeltä AF Brew'lta nyt Ingria Pale Ale, joka oli kuitenkin pettymys.  Punaista, karamellia, karkeaa, ohutta. Kun Omnipollon tiskillä ei näkynyt ketään, tilasin säälistä Shoutao Peach Slush IPAa. Kirpeää, lievästi happamuutta, lievästi makeutta. Maltaisuus ja katkeruus puuttuu. Ei suuri elämys, mutta huomattavsti parempi kuin viereisen tiskin Stone Scorpion Bowl IPA. Oudon pihkainen intensiivisesti. Ei raikkautta, ei katkeroakaan, jopa tunkkainen. Tuskin oli Berliinissä tehty. La Quince Horny Pilsnerissä oli hieman mausteinen lähtö, Mallas kyllä tuntuu, mutta hedelmääkin, lievästi katkeroa.

Puolalainen Deer Bear Sofa King oli pihkainen oksainen olut. Ohut ja hedelmää hailakasti. Garage Circles taas festivaalin parasta antia. Samea, mehuinen, raikas ja tuore. Ehkä liikaa hiilihappoa, mutta mukavasti katkeroa. Pyynikin Putin Blind Empire Saison kirkas ja kultainen. Belgihiivaa, karamellia, hedelmäpastilleja. Puhdas, Mosaic tuntuu, aika hyvä. Norjalaisessa vahvassa (6,0%) Eik & Tid Brett Spekterissa tarunhohtoista kveik-hiivaa mukana. Aika tiukkaa happamuutta, hedelmäisyyttä, jopa kuohkeutta, aurinkokin tuli esiin. Session päätteeksi aloituksen tapaan Soria, nyt Ensemble 2 DDH DIPA Mosaic & Enigma, 8%. Appelsiinia raikkaasti, varsin mukavaa kamaa, kevyt katkeruus.

Pracownia Piwa Hadra IPA

Siirryin lomalle perjantaina lounaan jälkeen ja pyöräilin Vallilasta keskustaan. Taas epävakaata säätä ja pientä tihkua. Törmäsin Kaisaniemessä Sorin Pyry Hurulaan, joka lupasi tarjota festivaaleilla ensimmäisen oluen. Hieno homma, mutta ehdin vielä pyörähtää pre-festivaalioluelle Sori Taproomiin, jossa pääsin juuri ja juuri massiivisen lounasjonon keulille. Saatuani oluen jono venyi ulos asti. Jotain harvinaista Cascadea oli tullut hanaan, mutta en antanut sen häiritä, tilasin kylmästi puolalaista perinne-IPAa, siis west coast -tyyliin, 5,9%, 75 IBUa, Chinook ja Simcoe. Mehuista kirpeyttä ja hyvä peräkärry. Ehkä parempi kuin festareilla eilen yksikään olut, tasapainoa erittäin hyvin. Sori, 6.7.2018.

torstai 5. heinäkuuta 2018

Craft Beer Helsinki 2018, 1. päivä










Epävakaata säätä Craft Beer Helsingin avauspäivänä. Lähdin uskaliaasti polkupyörällä liikkeelle Vallilasta, lähtiessä ei satanut, mutta jo ennen Alppiharjun ylitystä sade alkoi. Olin ostanut lipun ennakkoon ja olin jo ohittamassa sisäänpääsyjonoa, kun selvisi, että jono oli nimenomaan ennakkolippulaisille. Ilman ennakkolippua olisi siis päässyt sukkana sisään. Kello oli jo 14:35, joten mistään alkuruuhkasta ei enää ollut kyse. Sateessa 10 minuuttia seisoessa kuivin suin ei oikein aloitusfiilis korkealle kohonnut. Festivaali ei selvästikään ollut varautunut sadesäähän, teltat suojasivat pöydistä ehkä noin 10%. Ne olivat tietysti jo täynnä, mutta onnekkaasti sain paikan yhdestä olutharrastajien pöydästä. Varsinaista hörhöpöytää ei nyt syntynyt haastavassa tilanteessa, ääriharrastajat olivat hajautuneet useampaan paikkaan. Pysyttelin koko session samassa pöydässä, koska sadetta riitti koko viideksi-kuudeksi tunniksi. Pieniä taukoja välillä, mutta toisaalta yksi niin ravakka tuulinen kuuro, että vaatteet kastui teltan allakin. Paljon pöydän ulkopuolisiakin tuttuja tuli silti lyhyesti moikattua oluita hakiessa. Loppujen lopuksi kohtuullisen hyvä fiilis vaikeissa oloissa.

Käynnistin session järjestävän tahon Humaloven Monday Afternoon IPAlla, 7,5%. Pihkainen ja hieman karkea old school IPA. Venäläisen AF Brew'n Mosaic IPAssa oli puhdasta kissanpissaa kevyehköllä katkerolla. Garagen Cupcakesissa mehua ja marjaista kirpeyttä. Porin TBone mainitsi Käblikun Absurd IPAssa olevan peräkärryä, joten se kiilasi shortlistan ulkopuolelta maisteltavaksi. Toffeista karkeutta tässäkin, kieltämättä hieman katkeruutta. Yllättäen itselleni selvisi paikan päällä, että Hiisin Le Principe du Plaisir on Sonnisaari-kollaboraatio, belgi-IPA, 6,9%, esteriä ja hedelmää, katkeruus heikompaa kuin Sonnisaarella yleensä. Ihan ok, mutta liian särmätön. 

Dasherillaan kovan vaikutuksen tehnyt Jacobstads oli nyt liikkeellä leveällä tarjonnalla.  Reluctant Capitalist oli samea hartsinen IPA, joka ei tarpeeksi raikas ja liian hintelä takatila. Selvä pettymys. Stonen vahva (9%) Merc Machine DIPA oli hieman yrttinen, mutta huokui silti ammattitaitoa. Sori Taproomin Laura varoitti Sorin Lost Bisonin olevan kanelipullaa, mutta päätin silti kokeilla olutta. Hiisi ja Pracownia Piwa olleet mukana, bison grass, eli siis visenttiheinä-Żubrówkaa seassa. Hedelmäinen olut, jossa omituista mausteisuutta, ehkäpä tosiaan jotain kanelimaisuutta. Ei katkeruutta, kuriositeettipettymykseksi kääntyi, vaikka tuoreelta maistui. Mutta vielä paljon huonompi oli Ballast Pointin Watermelon Dorado, 10%, joka oli kovin tunkkainen ja pahvinen, vaikka hedelmäisyys silti puski läpi. Viimeiseksi olueksi jäi Hervannan suuren pojan Euphemoksen 10000-juhlaolut UG Euphemos C100 SOS, jota joutui jonottamaan lähes Omnipollo-tyyliin. Hedelmää tuoksussa, hieman happamuuttakin. Varsin kuivaa, mutta ei paahteisuutta runsaasti. Ei savuakaan ja runko ohuenpuoleinen. Ei mitään epämiellyttävyyttä, mutta ei räjäyttänyt tajuntaa. Hieman hämmentävästi join siis vain 10 15 cl annosta pitkän session aikana. Sosiaalinen tilanne vaatii veronsa, mutta hauskaa oli taas.