perjantai 21. syyskuuta 2018

Oakshire Watershed IPA




Suhteellisen rankka kävelysiirtymä ColdFiresta Oakshireen ylämäkeen, lopussa tietysti  vähän alaspäinkin. Tyypillinen karu taproom taas, ruokarekkoja pihalla, hyvää pizzaa. 6,7%, 70 IBU.  Maltainen ja havuinen olut, hedelmät taustalla. Puhdasta kamaa taas, parempi kuin ColdFirella, mutta aika vaisuksi kokonaisuus jää, katkeroa vain nokare. Eugene (Oregon), Oakshire, 20.9.2018.

ColdFire Kite String IPA



Panimobaari hieman Eugenen keskustan ulkopuolella, 2015 perustettu, 12 hanaa. IPA siis taas, 6,4%, IBU 63, kirkas meripihkan värinen olut Hieman liikaa hiilihappoa, hedelmäisyys jää hailakaksi. Tämä jäi liian keskinkertaiseksi, ei vakuuttanut. Eugene (Oregon), ColdFire, 20.9.2018.

Gilgamesh Fresh Hop Fresh Prince of Ales


Hieman omituinen oluen nimi otsikossa, mutta noin se kai menee, 6,3%, 88 IBUa. Geneerinen taproom Eugenen ydinkeskustassa, ympäristössä selvästi Oregonin vapautuneesta cannabiksesta vaikutteita olevia henkilöitä. Olut tulee Salemista, Oregonin pääkaupungista. Pienenä optiona oli aamulla kurvata Corvallisista pohjoiseen Salemiin lounaalle ja vasta sitten kääntyä Eugeneen. Päätin kuitenkin varata aikaa myös yleisurheilukohteille ja Salem ohittui. Hyvä saada kuitenkin sieltäkin oluttuntumaa, fresh hop -kamaa siis. Kirkas, mallasvoittoinen, sitrusta ja havuja myös. Katkeruus ei nouse odotetulle tasolle. Ihan hyvää kamaa, mutta ei paikallisessa tarjonnassa kohoa persoonallisemmaksi. Eugene (Oregon), First National Taproom, 20.9.2018.

Claim 52 I Don't Trust Like That






16 Tonsin kaverin suosittelemaan Claim 52 Kitcheniin, todellakin jonkinlainen gastropub, mutta keski-iltapäivässä ei juuri syöjiä. 16 hanaa, päädyin hazyyn tupla-IPAan, 9%. Mosaic, Motueka, Simcoe, Huell Melon. Todella samea, hedelmää runsaasti, ananasta, mangoa, varsin kuivaa kuitenkin. Kuivuus jatkuu lievänä myös takamatkalle. Ei takasuoralla tungosta ole, mutta oikein miellyttävä kokonaisuus. Eugene (Oregon), Claim 52 Kitchen, 20.9.2018.

Culmination Obscured by Clouds







Saavuin 16 Tons -kauppaan, jossa myös baari. Olin ainoa asiakas ja ajauduin pitkään keskusteluun paikan pitäjän kanssa. Tuli käsiteltyä Suomen oluttilanne sahtia ja moderneja panimoja myöten, koko Euroopan perinnekuvio ja sitten vielä Oregonin tilanne, erityisesti Eugenen tarjonta. Sain arvokkaita vinkkejä, Elkhorn ja Ninkasi kannattaa skipata, Ninkasilla on perinteitä, mutta kuulemma homma lässähtänyt pahasti. ColdFirelle ja Oakshirelle tuli peukkua ja varsinkin läheiselle Claim 52:lle. Jälkimmäisin vinkki hämmensi, koska omalla Ratebeer-vaikutteisella kartallani ei Claim 52:ta ollut, panimo hieman kaupungin ulkopuolella. Kulman taakse on kuitenkin avautunut Claim 52 Kitchen, jossa kamaa tarjolla. Yleisurheiluakin tuli käsiteltyä Prefontainesta lähtien ja selvisi, että Hayward Field on itse asiassa jyrätty maan tasalle. Tämä tuli yllätyksenä, en ollut kunnolla netistä tsekannut asiaa. Onneksi en siis lähtenyt aamulla haahuilemaan paikalle. Tilalle rakennetaan moderni stadion. Seuraan liittyi vielä ruotsalainen hemmo Malmöstä, jonka äiti Tampereelta. Tyyppi asunut Eugenessa 19 vuotta. Tuli keskusteltua mm. skandinaavien emigraatiosta Oregoniin.

Em. sosiaalisessa tilanteessa oli vaikea saada muistiinpanoja juodusta oluesta. Portlandista siis hazy IPAa, 8,4%, Galaxy ja Amarillo. Culmination? Join Horse Brassissa Coalition-panimon olutta, mutta koskaan en Coalitioniin päässyt paikalle. Samoilla kulmilla on myös Culmination Brewery ja täytyy myöntää, että itse kyllä ennakkoarvioissa sekoitin panimot täysin keskenään. Niitä on siis kaksi, Coalition ja Culmination. Kumpaankaan en Portlandissa ehtinyt, mutta onneksi nyt sitten sain toiseltakin näytettä. Hyvin mehuinen, erittäin intensiivistä. Vaikuttaa erittäin hyvältä, puhdasta kaikin puolin, katkeroa ei sentään erityisemmin. Mutta oluen juontiin liittyi siis reissun tihein keskustelusessio. Kauppa-baarin nimi tietysti viitannee klassiseen Sixteen Tons -hiilikaivosbiisiin.  Eugene (Oregon), 16 Tons, 20.9.2018.

Falling Sky Dual Hearted IPA



Karu taproom aaltopeltihökkelissä Eugenessa. 5,5%, 80 IBU. Maltainen lähtö, sitrusta myös mukana. Hieman anonyymi perussetappi tässä on, mutta sitten seuraa jälkitoimituksessa painoa tukevasti, katkeruus pääsi yllättämään. Kun on kevyt runko ja vähemmän aromaattisuutta, niin peräkammari korostuu hienosti. Reissun raskain peräkärry tuli puun takaa. Tai putosi taivaalta. Tykkäsin hillittömästi.  Eugene (Oregon),  Falling Sky, 20.9.2018.

Fremont The Rusty Nail

Reissun alussa Upper Lipissä ohitin tämän seattlelaisen stoutin ja sain asiasta palautetta. Se otetaan aina huomion ja nyt yleisön pyynnöstä olut maisteluun, kun se Bier Steinissakin tuli vastaan. 14,5%, tuoksussa anista, maussa lakritsaa, yrttejä, salmiakkia, ei onneksi täysin makeaa. Lähestyy yrttisyydessä jotain Rochefortin kymppiä, mutta ei ole ehkä niin monimuotoinen. Eugene (Oregon), Bier Stein, 20.9.2018.

Hop Valley Hop Fresh








Varsin kevyt siirtymä Corvallisista Eugeneen, ajelin pienempää 99-tietä, täysin tasaista, pelkkiä peltoja kuin Pohjanmaalla, täällä tosin viinitarhoja. Ajoin Eugenen läpi eteläpuolelle ja osuin melkein heittämällä Birch Lanelle, josta erkaantuu Skyline Boulevard. Bulevardi on varsin ylimitoitettu nimi mitättömän kapealle mutkaiselle jyrkälle tielle, jossa tuskin kaksi autoa pystyy kohtaamaan. Täällä on Pre's Rock, kivi johon Steve Prefontaine MG:nsä ajoi toukokuun lopulla 1975. Tapahtumaa edelsi illanvietto, jossa mukana mm. maratonin olympiavoittaja Frank Shorter ja useita suomalaisurheilijoita, ehkä ainakin kiekonheiton Euroopan mestari Pentti Kahma. Prefontaine oli kestävyysjuoksija, jäi neljänneksi Münchenissä 1972, erikoinen persoonallisuus, josta on tehty kaksikin leffaa. Prefontainen nemesis Lasse Viren ei päässyt Eugeneen paikalle, mutta seuraavana vuonna Montrealissa Prefontaine olisi taatusti haastanut Virenin 5000 metrillä samalla intensiteetillä kuin Uuden-Seelannin mailerit Quax ja Dixon. Mutta Pren taival pysähtyi 24-vuotiaana tähän kiveen, promilleja 1.6, lukemaa on kritisoitu, mutta tuskin selvin päin mies liikkeellä oli. Prefontaine ei ollut minulle mikään lapsuuden sankari, pidin tyyppiä liian suurisuisena, esim. Uuden-Seelannin Rod Dixon oli enemmän minun makuun. Silti Pren karu kohtalo on pysynyt mielessä koko ajan. Hieman hyytävästi huomasin jälkeen päin, että Birch Lanen juuressa oli parkissa vanha retrotyylinen MG, ehkä ei samanlainen kuin Prellä, mutta omituinen sattuma.

Seurasin 1970-luvulla yleisurheilua tiiviisti, kiinnitin silloin huomiota, että USA:n mestaruuskilpailut ja olympiakarsinnat järjestettiin aina Oregonin Eugenessa. Ajattelin nyt käydä fiilistelemässä Hayward Fieldin stadionilla, mutta yliopistoalueella oli jokin mittava tapahtuma, en löytänyt autolle parkkipaikkaa. Myöhemmin selvisi, että ei olisi kannattanutkaan.

Ajelin Eugenen keskustan pohjoispuolelle, sain taas hieman hämmästyttävästi motellihuoneen, vaikka olin liikkeellä jo klo 10:30. Tassuttelin Oregonin ykkösbaariin Bier Steiniin ja tilasin paikallista fresh hop -kamaa. Kirkas olut, 5,8%, 40 IBU, pehmeää, herukkaista, nyt on hieno tuore marjaisan hedelmäinen vivahde. Ehkä fresh hop toimiikin paremmin kevyemmässä oluessa. Aivan hillitön mesta, jotain lentokenttähangaaria vastaava kokoluokka, olutkauppa ja useampi baarisysteemi. Tarjonnassa silti jo varsin tuttuja tapauksia matkan varrelta. Eugene (Oregon), Bier Stein, 20.9.2018.

torstai 20. syyskuuta 2018

Allegory Second Summer



Moderni hipsteribaari, olutrekvisiittaa seinillä, mutta ei mitään kierrtätyskalustoa, yhtenäinen sisustus. Untappdin skriini hallitsee baaria Helsingin Sori Taproomin tapaan. Hazy IPAa, tämäkin McMinnvillestä, 6,2%. Samea, perushedelmäinen, ohut, vetinenkin, takasuoralla ei mitään mainittavaa. Session päätteeksi siis hieman lässähtävää kamaa, mutta näinhän usein käy. Corvallis (Oregon), Fifth Street Growlers, 19.9.2018. 

Heater Allen Bobtoberfest



Hieno craft-baari Corvallisissa, mutta en löytänyt listalta kovin monta kokeiltavaa vaihtoehtoa. 20 hanaa, Block 15:n lähes yhteydessä, sama wifi kantaa tänne. McMinnvillestä juhlaolutta, 5%, maltaista ja makeaa, ei kovin innostavaa IPA-putken päälle, ehkä ei muutenkaan. Corvallis (Oregon), Les Caves, 19.9.2018.

Flat Tail Employees Only Jesse IPA



Lähempää Willamette-jokea löytyi kylän kolmas panimobaari. IPAssa 7%, Citra, Centennial, ei aivan kirkas. Maltainen, hieman yrttinen, ei hedelmää tarpeeksi. Vaisulta tuntuu, ei tarpeeksi takapenkin pehmikettäkään. Selvästi kevein yrittäjä Corvallisin panimoista, epämääräistä neljättä Oregon Trailia en viitsinyt lähteä tutkimaan. Ei oluessa mitään erityistä vikaa ole, vain liian tavanomainen. Listalla näkyneet juicy & hazy -kuviot eivät innostaneet nekään. Sinänsä siisti panimoravintola tämäkin. Corvallis (Oregon), Flat Tail, 19.9.2018.

Block 15 Sticky Hands (Hop Experience)

Block 15:ssa olisi ollut mielenkiintoinen suodattamaton pilsner, mutta länsirannikolla ei oikein voi olla IPOja ohittamatta. Toisessa näytteessä 8,1%, ilmeisesti jopa 110 IBU, lähellä meripihkan väriä, vain hieman utuinen. Kuivaa trooppisempaa hedelmää, nyt ehkä hieman kova persikka kenties, makeutta ei tule esiin, pehmeitä sitruksia, neulasia, mallasrunko seuraa. Olut jää IPAn ja DIPAn väliin, mutta toimii nichessä hyvin. Takapenkissäkin on täyttöä ja jälkitoimituksessa sisältöä (Jani Simonen, ta), vaikka parantamisen varaa toki jää sillä segmentillä. Erittäin nautittavaa, tämäkin reissun parhaita oluita. Corvallis (Oregon), Block 15, 19.9.2018.

Block 15 Alpha NW IPA




Corvallisin ehkä tunnetuin panimo Block 15 yllättävän pieni moderni brewpub, naamioitukin ympäristöönsä aika hyvin. 11 omaa hanaa, caski oli conditioitumassa. Alphassa 6,5%, samea, sitrusta voimakkaasti. Erittäin onnistunut perustason WC IPA, pehmeyttä, sitrusta intensiivisesti, riittävä mallastuki, pihkaa ei liian hallitsevasti, mutta kuitenkin tarvittava määrä ja sitten aavistuksen vajaaksi jättäytyvä peräkärry. Reissun parhaita ilman muuta. Cantillonin tapaan Hogs Back -teepaitakin herättää yllättävän paljon huomiota. Ehkä kannattaisikin pitää eurooppalaisia paitoja USAssa, jos haluaa päästä paikallisten puheille. Toisaalta kyllä perusasuni New Glarusin lehmäpaitakin huomataan, oluita ei jaella kovin paljon Wisconsinin ja Chicagolandin ulkopuolelle. Corvallis (Oregon), Block 15, 19.9.2018.

Sky High Big Air XX IPA


Lounaan jälkiruuaksi voimakkaampaa IPAa, 10,5%, 95 IBU. Humalat peräisin Crosby Hop Farmilta. Kuparinvärinen, hieman makean karamellinen, trooppista hedelmää. Vihreitä (?) karviaismarjoja, raakaa kovaa kiiviä, makeus ei korostu, se kuivuu vähitellen ja saavuttaa kohtuullisen hyvän takapotkun. Ei ehkä kaikkein tasapainoisin DIPA, mutta kantaa vahvuuden ilman poltetta ja tarjoaa monipuolisia makuja. Tykkäsin silti ehkä caskista enemmän. Corvallis (Oregon), Sky High, 19.9.2018.