Alkusyksystä etsin netistä suosituksia historiallisista kovaksikeitetyistä rikosromaaneista ja kaksi nimeä nousi esiin. 1980-luvun Belfastista kirjoittava Adrian McKinty ja 1970-luvun Montrealiin romaanejaan sijoittava John McFetridge. Miehiä yhdistää myös se, että molemmat ovat nimenneet kirjojaan kovatasoisten musiikkiteosten mukaan. McFetridgen tuotannosta löytyy romaanit nimeltä Everybody Knows This Is Nowhere ja Tumblin' Dice. McFetridgea tutkiessani huomasin verkkokaupassa Springsteenin laulujen inspiroimien novellien kokoelman Trouble in the Heartland, johon sisältyy McFetridgen erinomainen Spare Parts -tarina. McFetridge on syntynyt 1959 Greenfield Parkissa, englanninkielisessä enklaavissa Montrealin South Shoressa. Mies on sittemmin muuttanut Torontoon ja hänen ensimmäiset rikosromaaninsa, joihin edellämainitutkin kuuluvat, sijoittuvat nykypäivän Torontoon.
Vuonna 2014 ilmestynyt Black Rock on Eddie Dougherty -sarjan avaus. Ollaan 1970 Montrealissa, jota terrorisoi pommiattentaateilla ja kidnappauksilla FLQ, Front de libération du Québec. Seurasin jo tuohon aikaan varsin aktiivisesti maailman tapahtumia, mutta kovin hyvin en muista Québecin ongelmia. Ehkä ne eivät Suomessa ylittäneet uutiskynnystä samaan tapaan kuin USA:n ja Euroopan tapahtumat. Terroristeja oli riittävästi lähempänäkin.
Eddie Dougherty on 24-vuotias paikallinen konstaapeli, isä irlantilaistaustainen, äiti ranskankielinen, mutta ei Québecista vaan New Brunswickin pohjoisosista. Montrealissa riehuu nuoria naisia uhreikseen saalistava sarjamurhaaja, mutta poliisin resurssit keskitetään terroristijahtiin. Nuori Dougherty ajautuu vapaa-ajallaan tutkimaan tapauksia. Kohtuullisen omaperäinen asetelma, mutta varsin puhdaspiirteinen poliisiproseduraali romaani on rakenteeltaan. Kuten McFetridgen taustasta voi päätellä, ajankuva ja miljöö on rakennettu erittäin vakuuttavasti. Kävin Montrealissa vasta 2015, mutta kohtuullisen hyvin pystyin muistikuvienkin mukaan tapahtumia sijoittamaan. McFetridge kirjoittaa ilman turhia krumeluureja no-nonsense -proosaa, joka on aina minun mieleen. Doughertyn hahmo on varsin monipuolisesti rakennettu. Sitäkin harmittavampaa on, että itse tarina on löysä. Dramaattiset tositapahtumat värittävät taustaa, mutta itse McFetridgen fiktio ei pääse missään vaiheessa vauhtiin. Se junnaa hyvin hitaasti, samoja laiskoja kuvioita uudelleen märehtien. Luin kyllä kirjan sujuvasti, mutta mitään innostusta en tuntenut missään vaiheessa. Harmittavan vähän jääkiekkoviittauksia, Bobby Orr mainitaan vain kerran.
Vuonna 2014 ilmestynyt Black Rock on Eddie Dougherty -sarjan avaus. Ollaan 1970 Montrealissa, jota terrorisoi pommiattentaateilla ja kidnappauksilla FLQ, Front de libération du Québec. Seurasin jo tuohon aikaan varsin aktiivisesti maailman tapahtumia, mutta kovin hyvin en muista Québecin ongelmia. Ehkä ne eivät Suomessa ylittäneet uutiskynnystä samaan tapaan kuin USA:n ja Euroopan tapahtumat. Terroristeja oli riittävästi lähempänäkin.
Eddie Dougherty on 24-vuotias paikallinen konstaapeli, isä irlantilaistaustainen, äiti ranskankielinen, mutta ei Québecista vaan New Brunswickin pohjoisosista. Montrealissa riehuu nuoria naisia uhreikseen saalistava sarjamurhaaja, mutta poliisin resurssit keskitetään terroristijahtiin. Nuori Dougherty ajautuu vapaa-ajallaan tutkimaan tapauksia. Kohtuullisen omaperäinen asetelma, mutta varsin puhdaspiirteinen poliisiproseduraali romaani on rakenteeltaan. Kuten McFetridgen taustasta voi päätellä, ajankuva ja miljöö on rakennettu erittäin vakuuttavasti. Kävin Montrealissa vasta 2015, mutta kohtuullisen hyvin pystyin muistikuvienkin mukaan tapahtumia sijoittamaan. McFetridge kirjoittaa ilman turhia krumeluureja no-nonsense -proosaa, joka on aina minun mieleen. Doughertyn hahmo on varsin monipuolisesti rakennettu. Sitäkin harmittavampaa on, että itse tarina on löysä. Dramaattiset tositapahtumat värittävät taustaa, mutta itse McFetridgen fiktio ei pääse missään vaiheessa vauhtiin. Se junnaa hyvin hitaasti, samoja laiskoja kuvioita uudelleen märehtien. Luin kyllä kirjan sujuvasti, mutta mitään innostusta en tuntenut missään vaiheessa. Harmittavan vähän jääkiekkoviittauksia, Bobby Orr mainitaan vain kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti