maanantai 17. joulukuuta 2018

Ingmar Bergman: Gycklarnas afton

Bergmanin Viettelysten ilta teki aikoinaan hyvän vaikutuksen ja pidin sitä Bergmanin vanhimpana vahvana teoksena, valmistunut siis 1953. Se on hieman yllättävää, koska olen aina inhonnut sirkusta ja sirkusaiheisia elokuvia. Sen takia en voi sietää mm. monia Chaplinin tai Fellinin elokuvia. Säännön vahvistava poikkeus Bergmanin teoksen ohella on noir-klassikko Nightmare Alley. Sven Nykvistin kuvaus ja elokuvan yleisempikin visuaalisuus tekivät nytkin vaikutuksen. Alkupuolen nöyryytystakauma mykkäleffan vahvuuksilla toteutettuna edelleenkin hätkähdyttävän tehokas. Restauroitu kirkas kopio vielä Ylen esityksessä. Illuusioton synkkä ihmissuhdekuvio ennakoi hienosti Bergmanin myöhempiä syvällisempiä variaatioita teemoista. Lopussa elokuva hieman karkaa ohjaajan käsistä, mutta hieno leffa edelleen. Harriet Andersson yhtä raikas kuin samoihin aikoihin valmistuneessa Sommaren med Monikassa. 

Ei kommentteja: