sunnuntai 23. helmikuuta 2020

Maistila Etappi Winter Ale


Kävelyä puolitoista tuntia lumisessa ja aurinkoisessa Oulussa, märkää lunta alkoi tulla edellisiltana. Sitä ennen lähes Helsinki-tyylistä talvea, lumet hävinneet täältäkin. Jumprussa lenseän rauhallista iltapäivänä, Maistilan talvioluessa 6.0 %. Vehnähiivan estereitä ja fenolisuutta. Hieman yllättävää, koska ei oluen tiedoissa vehnästä mainintoja. Makeaa maltaisuutta, hieman leipää, ei oikeastaan hedelmää, katkeruus heikkoa. Hillittyä kamaa totutusti Maistilalta, mutta ei tuotannon parasta antia kuitenkaan. Oulu, Jumpru, 23.2.2020. 

Teerenpeli Kellariolut No 2 Imperial Stout


Ensimmäinen käynti Oulun Teerenpelissä. Iso baari, ällän muotoinen baaritiski. Poiketen ketjun muista toimipaikoista hanoissa vain Teerenpelin omia oluita. Niissä ei uutuuksia, joten tartuin pullokamaan. Vahvassa porterissa 10 %, tuoksussa rommia ja rusinaa. Kuivaa hedelmäistä maltaisuutta, lievää paahtoleipäisyyttä. Makeuttakin tulee lämmetessä. Miellyttävää, mutta ehkä vähän yksipuolinen. Oulu, Teerenpeli, 22.2.2020.

Stigbergets Ololeo



Ensivierailu Oulun craftolutkauppabaariin Juomapuohiin. En kyllä yli 20 vuotta Oulussa asuessani koskaan törmännyt puohi-murresanaan, mutta se on ehkä henkilökohtainen ongelma. Varsin pieni paikka, toimintaa ollaankin muuttamassa huhtikuussa isompiin tiloihin Rotuaarille Antellin/ Café Saaran paikalle, jonne tulee hanojakin. Mikkellerin selvää vaikutusta sisustuksessa, muutamia pöytiä. Miellyttävä tunnelma vaikkapa Mallaskellariin verrattuna. Kylmäkaapeissa oluet, yhdessä vahvempaa kamaa. Stigbergetsin DIPAssa 8,5 %, samea neipaisesti. Marjaisen mehuinen, katkeruuttakin kohtuudella. Täyteläistä, mutta imelyys vältetään. Kohtuullisen raikasta, bäst före 10122020. Oulu, Juomapuohi, 22.2.2020.

Joenbruu Father & Son Wheat Beer

Simosen Jani tarjosi ystävällisesti sightseeing-kierroksen dynaamisen Oulun uusiin ihmeisiin. Näin mm. uuden Oulujoen ylittävän sillan ja Hiukkavaaran hämmentävän muodonmuutoksen. Väljään rakennettu Oulu jatkaa edelleen levittäytymistä uusille soille. Jani tarjosi juotavaakin, ensimmäinen kokeilu Joensuun uusimman panimon Joenbruun käden jäljestä. Vehnää siis, 4,4 %. Tuoksussa on fankia brettaisuutta, joka tuntuu maussakin. Tuskin on tarkoituksellisesti, jos weizenia on tavoiteltu. Hiilihappoja todella paljon, kuivaa pihkaisuutta, joka jatkuu takatilassa lähes selvänä katkeruutenakin. Pallo ei siis vielä tällä laukauksella maaliin, mutta peliaikaahan vielä on.

The Kernel India Pale Ale Black 2020


Sessio jatkui tummissa merkeissä, Kernelin BIPA ei aivan musta. Aiemmin samalla nimellä juotu olut oli paljon vahvempi 9,8 %, tässä 6,8 %. Hedelmäisyyttä makeahkosti, ei paahteisuutta. Ei katkeroakaan kovin paljon, mutta havaittavasti. Sosiaalisen tilanteen tihentyessä oluen makumuistiinpanoihin ei tullut keskityttyä. Kävin vessassa myös uudella puolella. Siellä eriöiden ovien symbolit olivat poikkeuksellisen pelkistettyjä, mutta sitäkin informatiivisempia.  Oulu, Leskinen, 22.2.2020. 

Tuju Exporterrieri


Leskiseen lauantaina ennen puoltapäivää. Melkoinen deja-vu / bon voyage -kokemus taas. Hämmennyin aluksi, kun vanhan puolen lounge näytti tyhjältä, eikö merisota-asiantuntija olekaan paikalla. Kyllä mies siellä kuolleessa kulmassa kuitenkin väijyi. Tujun Porterrieri on jäänyt jostain syystä väliin, vaikka on se vastaankin tullut. Nyt tarjolla jo vientiversio Exporterrieri, 6,0 %, pehmeä, maltainen, lievästi karamellinen, puhdas. Oikein maistuvaa. Leskisessä on kai 1900 jo täynnä tarjoiltujen hanaoluiden määrässä, mutta alakerran vessassa huomasin tyylikkään Lada 1500 -julisteen, jolla juhlistettiin aiempaa merkkipaalua. En ole sitä muistaakseni ennen havainnut. Oulu, Leskinen, 22.2.2020. 

lauantai 22. helmikuuta 2020

Salama Solita Sour IPA

Kolmisen vuotta sitten pääsin juomaan paria Makun tekemää it-firma Solitan olutta. Nyt Suvi Junes tarjosi tölkin Salamalla tehtyä uutta tuotetta. Tuopillinen-blogisti Jouni Koskinen on varmaan tässäkin hankkeessa product ownerina. 5,5 %, sameaa aprikoosimehun ulkonäköä, mutta suurehkosti vaahtoa. Tuoksussa kuivaa hedelmäisyyttä, miksei happamuuttakin. Paljon hiilihappoa, trooppishedelmäinen maku, lievästi hapan, pirteää kirpeyttä, maltaisuus olematonta. Jälkimakua on, se on nahkeasti kuivuvan pitkäkestoinen, mutta ei katkera. IPA-termi jää tässä siis katkeruuden puolesta perusteettomaksi, mutta eihän se ensimmäinen kerta ole. Jos hedelmäisyys on saatu aikaan humalan ja hiivan kautta, niin varsin paljon sitä on syntynytkin. Streittiin NEIPAan verrattuna happamuus karkoittaa viimeisenkin maltaisuuden, mutta ei tuo samanlaista tunkkaisuutta kuin brut-entsyymit. Kevytsourit eivät yleensä innosta, mutta kyllä tätä juo mielikseen hotelliaamiaisen painikkeeksi. 

perjantai 21. helmikuuta 2020

Anarchy Czernobog

Britanniasta baltic porteria, 12.20€, 50 cl, 6,2%, 45 IBU. Ei ole craft Oulussakaan halpaa. Kollabo-toimijana Team Toxic, mitä sitten tarkoittaneekin. Azacca, Enigma ja Pacific Jade. Pehmeää maltaisuutta, vähän hedelmää, talkkunaa, ei oikein paahdetta. Hyvin vähän katkeruutta, mutta hallittu miellyttävä olut silti. Varsin tiukkaa tunnelmaa Maikkelissa, olen jo ehtinyt hieman unohtamaan Perämeren friday night feverin. Oulu, St. Michael, 21.2.2020. 

Maistila Hutunkeitto

Siirtyminen iltapalan jälkeen Roosteriin, tarjolla Pohjois-Oulusta pesäpalloilullisesti nimettyä american rye alea, 5,8 %. Humalina Ekuanot, Mosaic ja Columbus. Mahonkisen värinen kirkas olut, hedelmäisyyttä makeahkosti, myös leipäisyyttä. Hyvin puhdas ja hillitty Maistilan tyyliin, mutta myös ohuehko ilman suurempaa jälkimakua. Oulu, Rooster, 21.2.2020. 

Hailuoto Märzen



Hieman samea vahva vaalea lager Perämeren suurelta saarelta, 6,3 %. Paljon hiilihappoa, vähän etikkaisuutta, ei voi olla enää kunnossa. Hyvin vähän makua, liian kylmää. Varsinkaan jälkimakua ei yhtään, maltaisuus ja täyteläisyys puuttuu. Siirryin Leskisestä Zivagoon syömään (erinomaista pepperjack-leipää) ja kokeilin samaa hailuotolaista uudelleen, hanasta täälläkin. Hyvin samanlainen, hapan etikkaisuus roikkuu oluen reunalla, juuresmaista maatuneita kasveja, epämiellyttävä kokonaisuus. Oulu, Leskinen & Zivago, 21.2.2020.

Sonnisaari Peijooni Pils

Uusi pilsner Etelä-Oulusta, 5 %, hyvä vaahto, joka vielä kasvaa tuopissa. Kuohkeaa, kirkas, maltainen, varsin paljon hiilihappoa, ei hedelmäisyyttä. Jälkimaku tuntuva, pehmeä kokonaisuus, öljyistä kukkaisuutta. Periaatteessa kaikki on kunnossa, mutta silti jokin puuttuu, ei synny vau-efektiä, ehkä vielä jokin loppuriuhtaisu tarvittaisiin. Oulu, Leskinen, 21.2.2020.

Sonnisaari Synti

Paluu Ouluun vuoden tauon jälkeen. Tauko on pisin sitten vuoden 1981. Oluthuone Leskinen avautui 1992, joten tauko siellä käymisissä on yhtä ennätyksellinen. Talvi on nyt Oulussa Helsingin kaltainen, lunta on vain nimeksi ja sekin katosi keskustasta perjantain vesisateen myötä. Leskiseen klo 15:30, kovaa tungosta, vain yksi jakkara vapaana tiskillä. Paljon porukkaa, mutta ehkä noin 30 % tuttuja naamoja. En jäänyt asiaa pitempään ihmettelemään, vaan tilasin paikallisen pienosakkuuspanimoni black lageria, 7,4 %. Paahteisuutta vahvasti, hedelmää myös, lievästi tervaista savuisuutta, hyvin täyteläinen, myös peräkärry kytkettynä. Olut pakenee tyylilajeja, ei oikein doppelbock, ei imperial schwarzbier, ehkä sittenkin jonkinlainen balttiporter stout/black IPA -tyylisellä twistillä. Jenkkihumaloitu Simcoella ja Chinookilla, mutta maltaisuus pääroolissa. Joka tapauksessa erinomainen olut. Oulu, Leskinen, 21.2.2020.

torstai 20. helmikuuta 2020

Uerige DoppelSticke, toinen arvio

Lähemmäs 10 vuotta sitten tilasin netistä Uerigen vahvinta alt-versiota DoppelStickeä. Silloin ajattelin, että varmaan tällaiset oluet ovat pian Suomessakin normaalijakelussa. Toisin kävi, olutkulttuuri kyllä kehittyi ja parempaan suuntaan, mutta kuitenkin eri tavalla kuin silloin ajattelin. Perinteiset klassikko-oluet ovat ajautuneet varsin pieneen marginaaliin, nuoria olutharrastajia ne eivät näytä erityisemmin kiinnostavan ja se heijastuu suoraan kaupallisten toimijoiden valintoihin. 

Ehkä lopulta tilanne on muuttumassa, kun korvapuustiportereita ja vaahtokarkkigoseja on tarpeeksi saatu nautittua. Triplan saksalaisbaarissa tuplasticken (8,5 %) pullon korkki pamahti hyvin. Lievästi vaahtoa, hyvin tummasti punainen. Tuoksussa luumua ja taatelia. Vähän hiilihappoa, leipää, mallasta, bockimaista lämpöä. Makeutta on, mutta ei alkoholia maistuvasti. Monimuotoinen olut, kuinka muutenkaan. Mutta hedelmäisyyttä en tällä kertaa erota, se on nyt onnistuttu blokkaamaan, matalasti hiilihappoa. Tälläkin kertaa jälkimakua on, Uerige ymmärtää peräkärryn funktion. Pehmeääkin tämä on. Ei ehkä olut jokapäiväiseen käyttöön, mutta 10 vuoden välein nautittuna säväyttää. Bierhaus Berlin, 20.2.2020.

Pühaste Pillerkaar

Siirryin Triplassa Itä-Pasilan Signor Smithistä Länsi-Pasilan Bierhausiin. Tartosta IPAa tarjonnassa, 6,5 %, 60 IBU, Simcoe, Citra ja Mosaic.  Lievästi samea, kirpeää trooppista hedelmää raikkaasti. Vähän karamellia ja pihkaa, mutta ohuehko selkäranka, ei jälkimakua. Bierhaus Berlin, 20.2.2020. 

Fuerst Wiacek Schism

Helmikuun loppu ja ei vieläkään lunta Helsingissä. Varsin vaikuttava ajankohta olla elossa täällä, ei olisi 1970-luvulla uskonut Oulujärven rannoilla hiihdellessä. Kevätkelissä tallustelin Triplaan, berliiniläistä mehukaljaa tarjolla. 6.8 %, Citra, Mosaic ja arvoituksellisempi HBC 344. Kauniin samea, kuivaa säilykeananasta, mutta ei epämiellyttävästi. Raikkaampi silti voisi olla. Puhdas ja mallastakin mukana, mutta ei jälkimakua silti tarpeeksi. Signor Smith, 20.2.2020. 

Jarkko Koukkunen: Poltetun maan taktiikan käyttö talvisodassa



Suomen Sotahistoriallisen Seuran tämäkin vuosi näyttää jatkavan samaa säästäväistä linjaa luentojen suhteen kuin viime vuosina. Vuoden avaukseen oli saatu nyt kolmen luennon seminaari pioneeritoiminnasta talvisodassa. Jarkko Koukkunen esitteli aluksi tekeillä olevaa väitöskirjaansa poltetun maan taktiikasta talvisodassa. Suomalaisillehan tämä tuli erityisen tutuksi Lapin sodassa, mutta myös talvisodassa sitä käyttivät suomalaiset itsekin vetäytyessään rajoilta taaksepäin. Koukkunen taustoitti taktiikkaa Napoleonin sotiin ja kertoi suomalaisten aloittaneen 1930-luvulla taktiikan valmistelun. Muun muassa Viipurista oli tehty tarkka hävityssuunnitelma, jota ei kuitenkaan pantu täytäntöön. Liikenneyhteyksien ohella tuhottiin myös asutuskeskuksia. Kannaksella merkittävän tapaus oli Suojärven kaupunkimaisen keskustaajaman Suvilahden polttaminen. Koukkunen esitteli myös Suomussalmen hävityksiä, mutta jostain syystä jäi mainitsematta itse kirkonkylän täydellinen tuhoaminen. Muutenkin Koukkunen tuntui aika kokemattomalta luennoijalta ja ulkolukua muistuttavassa esityksessä teki selviä virheitä. Tässä vaiheessa SSHS:n nuorisojaosto vetäytyi jo Kolmeen Kruunuun illalliselle. Emme tuikanneet kuitenkaan Tieteiden taloa tuleen lähtiessämme. 

tiistai 18. helmikuuta 2020

Thornbridge Hirundo, cask ale


Kuikassa Derbyshirestä golden alea, 4,5 %, selvästi jenkkihumaloitua sitruskamaa, pehmeää, kuivaa, katkeraa. Tasapainoa on mallikkaasti, hedelmäisyys, kohtuullinen mallaspohja ja tuntuva peräkärry lomittuvat, jos ei nyt harmonisesti, niin ainakin ilman repiviä saumoja. Kävelin baarista Brahenkentän ohi kohti asuntoa, muistan nähneeni täällä takavuosien Helsinki-vierailuilla jääpalloa. Nyt siellä pelattiin masentavasti jääkiekkoa. Jalkapallon lähisukulainen jääpallo alkaa olla sukupuuttoon kuollut laji, ainakin täällä. En koskaan Oulussakaan käynyt matseja katsomassa, mutta tiedostin sentään pelin läsnäolon siellä. Kuikka, 18.2.2020.

Salama De Moersleutel Hazy Perversions

Espoolais-alkmaarilaista kollaboa, NEIPA, 6,8 %, Vic Secret ja Citra. Samea, tuoksu hyvin mehuinen. Maussa kirpeää hedelmäisyyttä, lievästi karkeamman puoleista, ei kovin tuoreeltakaan tunnu. Selvästi liikaa hiilihappoa. Mallas jää liian pieneen rooliin, samoin katkeruus. Puhdasta silti, ei Salama tällä orastavaa mainettaan täysin töhri, mutta selvä pettymys kuitenkin. Panema, 18.2.2020.

Cool Head Nightmare On Wax, cask ale

Toinen Paneman cask-olut milk stout, 7 %. Suklainen tuoksu. Hyvin makeaa, karamellia, liian kylmää. Vähän katkeroakin, ei paahdetta. Hieman mausteinen, kohtuullisesti hedelmäisyyttäkin. Ei tämä porterina innosta erityisemmin, mutta tykkäsin enemmän kuin edellisestä Hulkista. En tunne Paneman cask-systeemiä, mutta ei nämä oluet tunnu läheskään samanlaisilta pehmeiltä cask-oluilta kuin vaikkapa Malmgårdin tuotteet Angleterressa ja Black Doorissa. Jotain nyt puuttuu.  Panema, 18.2.2020.

Cool Head Hulk Juice, cask ale

Luin UEFAlta tulleen meilin puolen tunnin viiveellä saapumisesta. EM-lopputurnauksen Kööpenhaminan Tanska-Suomi -peliin olisi palautunut lippuja myyntiin. Jonotin sitten verkkokauppaan tunnin verran ja yhtä restricted view categorya näytti olevan tarjolla. Klikkasin sitä, mutta sekin muuttui loppuunmyydyksi. Ns. otti päähän enemmän kuin pitkään aikaan mikään muu juttu. Näissä merkeissä siirryin iltaoluelle Panemaan. Siellä ei maksupäätteet toimineet. Siirryin takaisin Raatteentielle ja kävin nostamassa käteistä Hurstin Valinnan automaatista. Olo ei parantunut yhtään. Cool Head on ilahduttavasti ryhtynyt caskittamaan oluitaan Paneman pumppuihin ja uusimpana nyt Gamman ja Sudden Deathin kanssa tehtyä DIPAa, 8 %. Cask-version kohdalla ei partnereita mainittu, mutta ehkä krediitti reseptistä menee edelleen heillekin. Tätähän tulin juoneeksi jo toista viikkoa sitten keg-versiona. Hedelmäisyys kirpeänä liikaa esillä, caskaus ei tuo brittityyliin tarpeeksi pehmeyttä mukaan. Mallas ja katkeruus häipyvät tapettiin ja pääsyyllinen on tietysti kveik-hiiva, josta en ainakaan tässä kontekstissa tykkää yhtään. Panema, 18.2.2020.

maanantai 17. helmikuuta 2020

Narva Kajo Pale Ale

Käydessämme Jussi Kuivilan kanssa Etkon panimokaupassa toista viikkoa sitten, Jussi roudasi minullekin yhden pullon vesilahtelaista pale alea, 5,3 %. Ruskean bitterin väri, tuoksussa luumuista ylikypsää hedelmäisyyttä. Maussa makeaa vierteisyyttä, leipää, karamellia. Matalat hiilihapot, sinänsä hyvä juotavuus, mutta juoma ei maistu hyvältä. Pale ale on vanha nimitys pullotetulle bitterille, joten ei sen nykyäänkään tarvitse sitrushedelmälle maistua. Mutta sitten siinä voisi olla pähkinämäisyyttä, yleisempää hedelmäisyyttä, keksisyyttä, eli bitterin ominaisuuksia. Tässä on nyt keskenkäyneen brown alen vivahteita, joten ei tunnu erityisen onnistuneelta. Aiemmin kokeilinkin Narvalta brown alea, joka tuntui hieman tätä paremmalta, ainakin etukäteisodotukset vastasivat paremmin toteutunutta. Ostopaikka Helsinki, Kannelmäen Prisma.

lauantai 15. helmikuuta 2020

Buxton BA Speyside Imperial Stout

Mustaa olutta, tuoksussa paahdetta ja makeaa mausteisuutta. Makea on makukin, ei kovin pehmeä, viskiä hieman vaikea löytää seasta. Kuivempi jälkimaku. Puumaisuutta on. 10,5 %, alkoholi peittyy, mutta jää lieväksi pettymykseksi. Pikkulintu Ruttopuisto, 15.2.2020.

Edge Trad Jazz Returns

Barcelonassa ESBiä, 6 %. Lievästi samea, pihkainen, vähän mausteinen. Ei kunnolla hedelmää tai pähkinää. Surkea suoritus, ei katkeroakaan. Pikkulintu Ruttopuisto, 15.2.2020.

Fuller's Vintage Ale 2019, cask ale

Kun japanilaisomistukseen siirtynyt Fuller's nyt kertoi lopettavansa caskien viennin Englannista, niin tämäkin Vintage Suomessa siis viimeistä kertaa tarjolla. 8,60 eurolla irtosi vain 30 cl olutta, 8,5 %. Kirkasta ja punertavaa. Ikävä kyllä jo tuoksussa etikkainen löyhkä, joka jatkuu maussa. Pilalle mennyt siis. Liian kylmää, hedelmäistä, luumua. Angleterren pumpuissa on edelleen cask marque -merkit, mutta ei sekään laatua takaa. Angleterre, 15.2.2020.

Social Brewing Lab Brut Oak Aged Imperial Stout



Bruuveri-ravintolan takaosan panimo ilmeisesti tunnetaan nyt nimellä Social Brewing Lab, ainakin se oli valmistuspanimon nimeksi merkitty ravintolan infotaululla. Vahvaa porteria tarjolla, 9,5%. Hieman hapan, kuiva, nihkeä, yllättävän ohuelta tuntuu. Ei kovin miellyttävä. Tahmeaa talkkunamaisuutta tässäkin edellisen Ridgewayn tapaan. Bruuveri, 15.2.2020. 

Ridgeway Foreign Export Stout, hanaversio

Ridgewayn tuhtia stoutia olen käsitellyt blogissa jo alkuvaiheissa yli 12 vuotta sitten, mutta nyt olut tuli vastaan hanassa Kampin S-baarissa after cinema -oluena. Sitä ennen olin ehtinyt tsekata Tennispalatsin William K:n, jossa hämmentävästi ei ollut tarjolla yhtään hanaolutta, Baarimestari kertoi, että koko baari suljetaan. Ei varsinaisesti jää kaipaamaan, kovin kummoisia elämyksiä siellä ei tullut esiin lyhyen Sonnisaari-buumin jälkeen. Ridgewayn oluessa karkeaa makua, hedelmää, mallasta, leipäisyyttä, pehmeys puuttuu. Katkeroa on aika hyvin, mutta olut silti epämiellyttävä. Rotterdam (Helsinki), 15.2.2020. 

Bong Joo-ho: Gisaengchung

Eteläkorealainen elokuva, joka ensimmäisenä ei-englanninkielisenä elokuvana voitti parhaan elokuvan Oscarin. Kyseessä ei silti varmastikaan kuitenkaan ole elokuvahistorian paras ei-englanninkielinen elokuva. Enemmän kyse on aikojen muuttumisesta. Elokuva tunnetaan Suomessakin silti englanninkielisellä nimellä Parasite. Musta komedia köyhien ja rikkaiden vastakkainasettelusta. Tyylikästä visuaalista otetta, dynaamista kameratyöskentelyä. Lopussa tilanteet kärjistyvät väkivaltaisiksi. Bunuel tulee mieleen useaan otteeseen, se on tietysti hyvä juttu. Kokonaisuutena en kuitenkaan erityisemmin innostunut, vaikka vinoilut pohjoiskorealaiseen mediaan tuntuivatkin hilpeiltä. Korea on kulttuurieroltaan niin kaukana kainuulaisangloamerikkalaisesta taustastani, joten vaikea on saada otetta. Katsoin kyllä leffan kiinnostuneena. Bong itselleni tuntematon ohjaaja, mutta näkyy tehneen elokuvia jo 20 vuotta.  

torstai 13. helmikuuta 2020

Milan - Juventus 1-1

Coppa Italia, semifinaalin ensimmäinen osa. Melkoinen dinosaurusnäyttely San Sirolla: Buffon 42, Ibrahimovic 38, Cristiano 35. 70 000 katsojaa, sideshow kiinnostaa Italiassa. Juventuksen penkillä Higuain. Altavastaaja Milan paljon terävämpi avausjaksolla, Rebicillä useampi vetopaikka, samoin pakki Davide Calabrialla, mutta Buffon kesti vaivattomasti. Zlatan pääsi kerran kokeilemaan boksikikkaa, mutta ohi meni. Vähitellen ottelu meni rikkonaisemmaksi ja Juven Cuadradollakin hyvä laukaus, mutta Donnarumma hyvin mukana. Mielenkiintoinen vapaapotku, jonka Dybala aiheutti rikkomalla Zlatania. Juventuksen muurin taakse asettui makaamaan De Sciglio, joten maanuoliainen ei olisi päässyt muurin alta läpi.  

Juventus toisellakin jaksolla omalaatuisen apaattinen. Rebicille tuli avopaikka heti alkuun, mutta Buffon kesti vielä. Samoin Zlatanin etukulmalaukauksessa, mutta tunnin kohdalla verkko heilahti. Castillejon syötöstä Rebic onnistui kääntämään alanurkkaan. Paljon vaihtoja, sekavampaa peliä. 72. minuutilla tyhmä ratkaisu Theo Hernandezilta rikkoa keltainen pohjalla Dybalaa. Ulosajo ja Juventus sai parempaa otetta. Sitten 88. minuutilla boksissa Cristiano potkaisi pallon selin olevan Calabrian käteen. En olisi pilkkua antanut, mutta säännöt monitulkintaiset ja Cristiano pääsi yhdestätoista kiskaisemaan keskelle maalia. Milanille huono tulos, vaikka ottelu periaatteessa oli hallinnassa.

Etko Indian Summer Sour IPA

Etkon kauppa oli täynnä soureja, niinpä tietenkin. Yhden otin mukaan, kun siinä IPA otsikossa. Arvasin kyllä, että pettymyshän siitä tulee. 6,0 %, passionia ja mangoa, laktoosia (tätä en huomannut ennen ostamispäätöstä, se olisi ollut showstopper), Citra ja El Dorado, IBU 20. Varsin sameaa melko paksua nestettä, vähän kinuskin näköä. Tuoksu on makean juuresmainen, ei varsinkaan happamuutta havaittavissa. Maussa sitä on havaittavasti, ei niin makea kuin pelkäsin. Laktoosi pysyy aisoissa.  Hedelmät hallitsevat makua selvästi, juuri muuta ei sitten lievän happamuuden ohella oikeastaan olekaan. Varsin yksiulotteinen. Olutmaisuus säilyy juuri ja juuri, ehkä jonkinlainen ohran häivähdys ainakin mielikuvapinnistyksellä erottuu. Jälkimaku on kuiva, mutta ei miellyttävä. Sain juotua loppuun. Ostopaikka Helsinki, Etko.

Etko Grind and Shine India Pale Ale

Toinen Etko-ostos, ilmeisesti vanhan koulukunnan IPA, 6,9 %. Simcoe, Amarillo, cascade, Chinook, Columbus. IBU-numerona peräti 80. Ehkä joulun alla tölkitetty, melkoisen vanhaa jo siis. Vaahtoa runsaasti, tämäkin samea, mutta edellistä ruskeampi. Tuoksussa on kuusimetsäistä pihkaa ja ohuehkoa sitrusta. Taas hyvä matala hiilihappotaso, makeahkoa hedelmäisyyttä, ehkä enemmän trooppista kuin sitrusta, ei varsinkaan greippisyyttä. Ei erityisen raikas, mutta ei tunkkaisuuttakaan. Karamellisuus tässä hieman häiritsee, se peittää pihkaisuutta. Ihmettelen hieman IBU-arvoa, tässä on selvästi vähemmän katkeruutta kuin vaikkapa Seinäjoella juomassani Sonnisaaren hellesissä. Hyvä juotavuus, ei mitään virhemakuja, mutta selvästi jää pettymykseksi NEIPAn jälkeen. Ostopaikka Helsinki, Etko. 

Etko Mix and Match NEIPA











Jussi Kuivila tarjosi viime perjantaina autokuljetusta Herttoniemen Etko-panimon myymälään, joka on auki vain perjantai-iltapäivisin. Sehän sopi, ei panimo kovin kaukana metrolinjasta ole, mutta pienehkön kynnyksen takana kuitenkin. Yhden kylmäkaapin tölkkimyymälä, kohtuullisesti ennen kokeilematonta kamaa. Vilkaisimme myös panimon puolelle, ei ihan pieni operaatio ja tynnyrikypsytystäkin käynnistellään porterin kanssa. Melkoisen paljon olen jo panimoita ehtinyt nähdä, mutta tässä on yksi ainutlaatuinen piirre. Panimo sijaitsee nimittäin kerrostalon kolmannessa kerroksessa. Ei tämä aivan normaali asuinkerrostalo taida olla, mutta kuitenkin. En muista muualla vastaavaan törmänneeni. 

Ensimmäisenä maistoon uusi NEIPA. Ei paljoa vaahtoa, mutta kaunista sameutta. Raikas satsuma-ananaksinen aromi, matalahiilihappoinen mehuinen maku. Aika miellyttävää, ilman muuta. Runko huojuu hieman, mutta ei tätä ohueksi voi väittää, maltaan tuntee taustalta. Peräkontti on tyhjä, mutta niinhän tilanne usein nykyään on. Selvästi raikkain ja paraskin juomistani Etkon oluista. 5,5 %, Galaxy, Nelson Sauvin, Citra, IBU 35. Tämä oli käsittääkseni tölkitetty 5.2.2020. Ostopaikka Helsinki, Etko.