perjantai 4. joulukuuta 2020

Masaki Kobayashi: Jōi-uchi: Hairyō tsuma shimatsu

1700-luvulle sijoittuva samuraidraama vuodelta 1967. Kobayashi teki Seppukun jälkeen massiivisen episodielokuvan Kwaidan, jonka Yle myös äsken esitti. En jaksanut sitä nyt katsoa, muistikuvat 1980-luvulta melko hyvin mielessä. Tätä elokuvaa en ole ennen nähnyt, englanninkielinen nimi Samurai Rebellion viittaa leffan sisältöön, Suomessa esitetty arvoituksellisemmalla nimellä Laskeva aurinko. 

Samanlainen tyyli kuin Seppukussa, mustavalkoinen terävä kuvaus, iskevää musiikkia, takaumiakin. Pysäytyskuvia tehokeinoina, niitä ei tainnut olla edeltävässä teoksessa. Nyt mukana genren molemmat supertähdet Toshiro Mifune ja Tatsuya Nakadai. Juoni kiertyy miekkamies Mifunen pojan ja lääninherran palatsista karkoitetun jalkavaimon rakkaustarinaan. Alkupuoli etenee melodramaattisesti hovijuonittelujen merkeissä, varsin tiheästi kyllä. Jatkossa sitten Kobayashin tyyliin katharttiset toimintakohtaukset ja elegisempi loppu, joka lähestyy kyllä jo parodian tasoja. Laatukamaa ilman muuta, mutta ehkä ei kohoa Seppukun tasolle, tuntuu ylikypsältä. Positiivisessa mielessä vähemmän marxilaista demagogiaa, ei ainakaan niin päällekäyvää että häiritsisi.  

Ei kommentteja: