keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

Stigbergets Bird In Hand

Yritin häivyttää Seven Islandin hirveän Polyphemuksen makua göteborgilaisella IPAlla. 8%, 65 IBU, ulkonäkö yllättäen kirkas, nyt ei ollakaan hazy-osastolla. Herukkaa on, mutta ei kovin raikas, ei katkeroakaan. Hedelmäpastillinen kokonaisuus. Olut joutui aika vaativaan tilanteeseen kolmen tiukkaan tahtiin vedetyn oluen jälkeen. Ei ehkä siihen suhteutettunakaan tuntunut Stigbergetsin parhaaseen tuotantoon kuuluvalta oluelta. Sori, 20.3.2019.

Sori Seven Island Polyphemus

Kolmas Sori/7 Island -yhteistyö vahva tumma olut, 12%. Vaniljaa, makeaa, Suffeli-suklaapatukkaa. Aivan liian karamellinen, jotain maitoisuutta, ei täyteläisyyttä. Epämiellyttävä kerta kaikkiaan, surkea juoma. Sori, 20.3.2019.

Sori Seven Island Ajax

Kaoottisessa baaritilanteessa hieman rauhoittumista, ymmärtääkseni valtaamani näyteikkunapöytä ei menisikään firmabuukkauksen piikkiin. Kiskoin silti edelleen olutta naamaan tihentyneellä tahdilla. Toisena Seven Island -näytteenä Tallinnassa tehty mango-DIPA, 8,7%, vain 49 IBU, Mosaicia ja kokeellista HPA-035 -humalaa. Makeahko, hedelmäinen. Parempi ulkonäkö kuin edellisessä oluessa. Mango tuo lievää happamuutta, mutta tämä on raikkaampi. Heikompi katkeruus, mutta tykkäsin silti enemmän. Ajax tietysti viitannee enemmän kreikkalaiseen jumalaan kuin Johan Cruijffin ja Jari Litmasen futisseuraan.  Sori, 20.3.2019.

Sori Seven Island Foggy Island

Kreikassa Korfun saarella toimiva Seven Island -mustalaispanimo on kerännyt jonkinlaista mainetta somessa, mutta oluiden maistajien lukumäärä on niin mitätön, että siitä ei voi päätellä oikeastaan mitään oluiden laadusta. Helsingin Sori-baari toi kolme olutta tarjolle, tämän oluen kohdalla ei yhteistyötä mainittu, mutta tämäkin näyttää Tallinnassa tehdyltä. 8%, ruma, samea. Mehuisa, mutta karkea. Hieman katkeruuttakin,  ei huono.  Runko voisi olla parempi. Baarissa levoton tunnelma, mainostetusta tap takeover -tapahtumasta huolimatta tiettävästi jokin firmabuukkaus vetäisisi kaikki istuimet heille klo 18, siksi vetäisin annoksen klo 17:20 kitusiin parissa minuutissa. Edelleenkin pystyn tarvittaessa olemaan nopea. Sori, 20.3.2019.

maanantai 18. maaliskuuta 2019

Boulevard Bourbon Barrel Quad

Farmhouse-oluellaan vakuuttanut missourilainen Boulevard on nyt saanut Alkon hyllyyn bourbon-tynnyrissä kypsytetyn quadrupelin, 11,2%. Raaka-ainelistassa sugars on suomeksi kääntynyt muotoon inverttisokerisiirappi. Se näkyy olevan fruktoosia ja glukoosia. Kuohkea vaahto, tumman kinuskinen väri sameassa oluessa. Tuoksussa voimakasta mausteisuutta, nahkaa, jotain fankisuuttakin. Maku on voimakkaan hiilihappoinen, pippurinen, kuiva, toffeinen, aika persoonallinen kokonaisuus. Bourbonin vanilja on siellä taustalla, mutta omituisesti se ei tunnu erityisempänä makeutena. Liiat hapot häiritsevät, mutta kyllä tämä laadukasta myöhäisillan fiilistelyolutta on. Lievä happamuus syntynee mahdollisesti netin mukaan kirsikoista, joita ei tosin pullon kyljessä mainita. Ostopaikka Helsinki, Kallion Alko.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Thornbridge AM:PM, cask ale


Orionin aikana Angleterre oli itsestäänselvä aftercinema-oluen lokaatio. Nyt kävelin Reginan Vertigosta pitemmän etäisyyden vesisateessa Kitty'siin. Kilpailukykyinen vaihtoehto olisi Urho, ainakin jos pyörällä/kävellen liikkeellä. Kittyssä ennenkokeilematonta caskia Derbyshirestä, sessio-IPA, 4,5%, Ella, Citra, Amarillo, Nelson Sauvin. Hyvin sitruksinen aromi,  kuohkea, raikas, pehmeä. Rungon hedelmäisyydessä trooppisempaa otetta, joka kääntyy hieman nihkeämmäksi. Katkeroa on liian vähän. Ei huono, mutta enemmänkin olisi voinut odottaa. Kitty's, 17.3.2019.

Alfred Hitchcock: Vertigo (70 mm)

Ensivierailu uuteen Oodin Kino Reginaan. Elokuva-arkisto tai Kansallinen Audiovisuaalinen Instituutti tunnetusti siirsi vuodenvaihteessa esitystoimintansa Orionista tänne. Ajattelin korkata paikan parhaalla mahdollisella laadulla ja Hitchcockin Vertigon 70-millinen kopio tuntui siihen sopivalta. DVD:ltä olen tämän restauroinnin nähnyt, asianmukaisessa teatterissa en ollenkaan. Arvasin, että näytös on suosittu, joten älysin ostaa lipun ennakkoon Bilbaossa. Loppuunmyydyn näytöksen kassalla parveilikin sitten epätoivoisen näköistä jengiä, julkkiksia mukana. Ehkä olisi voinut kokeilla kuinka paljon lipusta irtoaa mustassa pörssissä. Helsingissä olikin semmoinen räntämyrsky, että ilman ennakkolippua tuskin olisi jaksanut paikalle raahautua. Regina on asiallinen moderni leffateatteri, täysin mustakalusteinen. Tunnelma ei tietysti yritäkään Orionia tavoittaa, mutta tekniikka taatusti parempaa. Hieman siinäkin kyllä nyt tökki, muuta siitä vähän myöhemmin. Oodin kolmannesta kerroksesta on mukavat näkymät Mannerheimintien monumenteille, mutta muuten sisäfiilis on kyllä melkoisen ylimainostettu. Erityisen ahdistavaa on sisäänmeno Reginaan, joutuu pujottelemaan kapeaa käytävää rasvankäryisen ravintolan läpi. En lähtenyt räntäsateessa kokeilemaan pääseekö pohjoispään ovesta sisään, ulos siitä ei päässyt. 

Vertigo ja loppuunmyyty sali, hieno homma, nuorisoakin hyvin paikalla. Varmaan Regina houkuttelee vanhojen leffojen ääreen muitakin kuin Orionin paatuneita hörhöjä. Vaikea sanoa miten 70 mm kopio visuaalisuuteen vaikuttaa, teknisesti se on parempi, mutta silmämääräisesti en huomannut 35-milliseen merkittävää eroa. Tekstitystä ei ollut, upea homma. DTS-ääni sen sijaan oli pettymys, volyymi oli liian alhainen ja se katkesi kokonaan yhden kerran kelan vaihdossa tai jossain muussa saumakohdassa noin minuutiksi. Olin kuulevinani hiljaisissa kohtauksissa, että ravintolan taustamelu kantautui saliin sisään. Saatoin olla väärässä, mutta näin epäilin. Herrmannin musiikki ei siis päässyt oikeuksiinsa. Elokuva on tietysti upea ja teatterissa ensipuoliskon hypnoottisuus korostuu mahtavasti. Morbidi rakkaustarina on aina yhtä kiehtova ja loputtomiin tulkintoihin kannustava. Metoo-kaudella leffan maine todennäköisesti heikentyy, naishahmot ovat niin passiivisia. San Franciscon näkymiin ei kyllästy n:nnelläkään katselukerralla. James Stewart oli 191 cm, mutta vasta tällä kertaa huomioin kuinka paljon pitempi Stewart on muihin näyttelijöihin verrattuna. Selvästi miehen pituutta tai pikemmin muiden lyhyyttä yritettiin peittää. Stewart oli 49-vuotias ja hänen opiskelukaveriaan esittävä Barbara Bel Geddes 35, Kim Novak vain 24. 

Kuten aiemmassa arviossa kirjoitin, rakenteessa on jälkipuolella ongelma. Hitchcock halusi poistaa kirjekohtauksen, joka paljastaa juonen katsojalle. Paramountin studiojohtaja Barney Balaban kuitenkin päätti lopullisen version ja kirjekohtaus on mukana.  Sen takia Hitchcockin seuraava teos North by Northwest on sittenkin se uran todellinen huipentuma.

San Miguel CerveCity Hamburgo


Vielä Hampuri-versiokin, kun ei kentällä muutakaan tarjolla ollut ja aikaa vielä oli. 5,1%, tämäkin samanvärinen . Vähän karamellia ja mallasta, ei sitten juuri muuta. Bilbao, Bilboko Aireportua, San Miguel Tapstation, 16.3.2019. 

San Miguel CerveCity Dorchester


Päätin kokeilla Miguel-skaalan vahvimman tuotteen, siis 9,1%. Sama väri kuin Bilbaossa. Kuivaa maltaisuutta, vähemmän siis makeutta. Viina paistaa vähän läpi. Ei paljoa, kyllä tätä kohtuullista on juoda. Tai siis kohtuullisen sujuvaa. Bilbao, Bilboko Aireportua, San Miguel Tapstation, 16.3.2019. 

San Miguel CerveCity Bilbao



Bilbaon lentokenttäbaarissa samanlainen San Miguelin kaupunkiolutsetti kuin La Sra Colombossa Donostiassa, hieman eri kokoonpanolla. Viisi erilaista vaihtoehtoa, paikalliset juntit naureskelivat, kun muuan nuori nainen tilasi lärvilautasen koko setistä. Itse otin Bilbao-version, 7,6%. Kirkas, tummaa meripihkaa, hieman karamellinen. Ohut kokonaisuus, maltainen heikosti, mutta puhdas kyllä on. Bilbao, Bilboko Aireportua, San Miguel Tapstation, 16.3.2019. 

Real Sociedad - Levante 1-1



Real Sociedad pelasi 1980-luvun huippukaudellaan Atotxa-stadionilla, joka sijaitsi lähellä Donostian rautatieasemaa. Se on nyt jo purettu ja uusi stadion Anoeta on kaupungin etelälaidalla. Anoetalla oli aikaisemmin juoksurata, mutta se poistettiin nykyisessä remontissa. Enpä huomannut ennen matkaa, että remontti on vielä kesken. Kañakabiña-kaupan omistaja siitä sitten Donostiassa huomautti. Koko pohjoispääty on vielä auki, omituisesti keskeneräisellä stadionilla siis pelataan. Tunnelma ei tietysti voi tällaisessa tilanteessa olla parhaimmillaan. 

Oma paikkani oli toisella pitkällä sivulla, hieman keskiviivasta pohjoiseen. Korkeammallakin olisi voinut istua, kovin jyrkästi ei katsomo nouse. Toisen maalin takana ei siis katsomoa ollenkaan. Ei läheskään täynnä loputkaan paikat, katsojamääräksi ilmoitettiin 20600. Valencian Levante ei ole kovin kiihottava vastustaja. Yllättävän paljon nurmea kasteltiin, vaikka takana melko kostea viikko Donostiassa. Varsin tuntemattomia pelaajia minulle, esim. Sociedadin meksikolainen MM-stara Moreno ei pelannut. Sociedad hallitsi ottelun alkua selvästi, Levante pyrki vain vastahyökkäyksiin. Ei kovin teräviä tilanteita syntynyt. Huomio kiinnittyi Sociedadiin numeroon 10, Mikel Oyarzabal, jota en ole ennen nähnyt. 21-vuotias, näkyy pelanneen kerran Espanjan maajoukkueessa. Pelasi hyökkääjien takana, enemmän vasemmalla puolella, todella taitava ja tyylikäs syöttelijä. 26. minuutilla Oyarzabal syöttikin luukulle, josta belgialainen Januzaj tuikkasi johtomaalin. Tilanteita alkoi tulla yhä enemmän, mutta ei lisää maaleja. Ehkä liian hitaasti Sociedad yritti. 

Toisella puoliajalla Levante sai heti hyvän paikan, mutta Sociedad piti silti enemmän palloa.  Tempo tuntui laskevan entisestään, Oyarzabalkin hiipui. Evertonista lainalla olevan Sandron paikalle sentteriksi vaihdettu Jon Bautista hukkasi ehkä isäntien parhaan tekopaikan. Kuten arvata saattoi, homma kostautui ja 80. minuutilla Levanten Mayoral tasoitti kulmapotkutilanteesta helpon näköisesti. Lopussa Sociedad sai vielä aikaan kunnon hässäkän Levanten maalille, mutta lopputulokseksi jäi isäntiä masentava tasapeli. Ei siis fiilikseltään huikein jalkapallokokemukseni, mutta ainahan livefutista on hauska katsoa. Hieman harmitti, että Real Sociedad ei näyttänyt erityisemmin juhlivan kunnian päiviään. En huomannut stadionin liepeillä Luis Arkonadan, Jesus Zamoran, Jesus Satrusteguin tai Roberto Lopez Ufarten patsaita. Ehkä asia korjaantuu, kun stadion saadaan valmiiksi.

perjantai 15. maaliskuuta 2019

Basqueland Coco Chango

Paikallista imperial porteria, 10,5%. Musta, kahvia, kaakaota, mausteita. Ajatus katkesi, kun pysähdyin kuuntelemaan baarissa Claptonin kitaraa While My Guitar Gently Weepsissä. Liikutuin niin, etten saanut oluesta lisää havaintoja. Aivan vastaavaa en muista ennen käyneen. Ihan ryhdikäs olut ilmeisesti kaikin puolin. Donostia, Drop, 15.3.2019.

Cierzo Bang! Bang!

Dropiin tullut yksi uusi olut Zaragozasta, 6,5%.  Kevyesti samea, karamellinen, makea, paha pettymys. Pitäisi olla West Coast IPA, mutta menee pahasti pieleen. Ei edes pihkaa tai katkeroa, tässä sokerisuus on lähes pureksittavaa. Hedelmäisyydestä ei kunnon havaintoa, hartsiakin on. Donostia, Drop, 15.3.2019.

Biribil Basandere Imperial IPA

Ostin keskiviikkona Kañabikaña-kaupasta myös yhden tölkin mukaan, joka nyt siesta-oluena maisteluun pensionaatissa. Basandere on kaupanpitäjän mukaan jokin baskitarustohenkilö, pitkähiuksinen karvakätinen suippokorvainen tapaus. Panimo jo reissulta tuttu Biribil Pamplonasta, varsinaisen baskialueen ulkopuolelta siis. Imperial IPA, 8,5%. Vaahto ei juuri syntynyt, keskiruskea melkein kirkas olut. Trooppista hedelmäisyyttä perinteiseen tyyliin, pihkaa, jopa katkeruutta kerääntyy huomattavan havaittavasti. Raikkaus voisi olla voimakkaampaa, muuten tämä on varsin miellyttävä ja puhdasoppinenkin. Kañabikaña-heebo kuvasikin tätä old school -olueksi. Ostopaikka Donostia, Kañabikaña.

Turia Märzen, hanaversio



Valenciasta vahvaa lageria, märzeniä, yllättävästi tällaiset lagerit muodostuivat lähes päivän teemaksi. Joinkin tätä pullosta Valencian keikalla. Aika mautonta on, märkää pahvia, ei juuri muuta raportoitavaa. Tyylikäs kulmabaari silitysrautatalossa, hyvin pieni. Baarin nimestä vaikea ottaa selvää, ehkä se on Hiruki. Kuulostaa japanilaiselta, mitään sellaista en huomannut.  Donostia, Hiruki, 15.3.2019.

Pagoa IPA


Paikallista IPAa pullossa vilkkaassa pikkubaarissa, 5,5%. Aiemmin olen kokeillut pilsneriä melko pitkän linjan panimolta Alicantessa. Lievästi utuinen, altainen, ohut, tunkkainen, ei mitään hedelmäisyyttä. Luultavasti täällä päin pulloja säilytetään todella heikosti, joten pullo-IPAt ovat olleet poikkeuksetta surkeita, olisi pitänyt kokeilla tarjolla ollutta stoutia. Sää paranee mukavasti ajatellen illan futismatsia. Donostia, La Cochinita Pibil, 15.3.2019.

Moritz Epidor



Donostian vanhankaupungin kujilla craft-baareista Garua edelleen kiinni, se jäänee tsekkaamatta kokonaan. Viereinen Etxeberria toiminnassa, Moritz suunnilleen ainoa hanalätkä, jonka pystyin havainnoimaan pitkältä tiskiltä. Teollisuuspanimon bockia Barcelonasta, 7,2%. Voll- Dammin tyyliä siis, tummempi. Maistuu paljon pahvisemmalle, heikkoa kamaa. Baarissa on kyllä sekopäistä tunnelmaa, tulee mieleen jotkin kipeimmät Belgian baarit sivukaduilta. Monenlaista roinaa hyllyillä ja katossa. Joskus tämmöinen on viehättänyt, nykyään tulee sivuutettua olankohautuksella. Donostia, Etxeberria, 15.3.2019.

Voll-Damm, hanaversio


Viimeinen päivä Donostiassa, harkitusti löysäilyä virittäytyen vähitellen myöhäisillan futismatsiin. Käveleskelin nyt Urumea-joen rantoja, tihkusade lopulta loppunut. Palasin aiemmin missaamaani Atari-baariin, pintxo-juttua, mutta vahva bock hanassa, 7,2%. Pullossa tuttu Alicanten turneelta. Makeaa, täyteläistä, periaatteessa puhdasta, mutta yksioikoista vahvaa lageria. Craft-paikat alkaa olla jo vähissä, mutta niinhän on koko reissukin. Donostia, Atari, 15.3.2019.

torstai 14. maaliskuuta 2019

Mala Gissona Red Bay Rye Red Ale


Aika tumma ruis-red, 5,2%. Maltainen, ei kovin makea, ei ertityisen karamellinen. Puhdas taas, mutta ei katkeroa, ei tarpeeksi hyviä kiksejä. Lämmetessä makeus korostuu, tavallaan tyylin mukainen, mutta en tykkää. Donostia, Mala Gissona, 14.3.2019.

Mala Gissona Apatxe APA


Sameaa, 5%, nyt voimakkaan trooppisesti hedelmää, hieman katkeroakin. On vähän hartsiakin, ei täysin puhdasta, mutta ei suurta ongelmaa. Donostia, Mala Gissona, 14.3.2019.

Mala Gissona Nao Pale Ale



Taas joen toiselle puolen, päätin tsekata Mala Gissonan kevyemmän valikoiman, Pale alessa 4,8%, sameaa, melko maltaista, kuohkeaa, hedelmää brittityyliin. Katkeruutta hieman samaan tapaan kapeasti. Ei muita asiakkaita. Jan (tai ehkä Jon) Azurmendi nyt töissä, lähetin hänelle linkin Kari Ylänteen viimevuotiseen Donostia-stooriin, jossa hän esiintyy. Donostia, Mala Gissona, 14.3.2019.

San Miguel CerveCity Portland




Bongasin Donostian perusbaarista kuusi erilaista San Miguel -hanaa. Jokin tap station -baari kyseessä. Nimetön San Miguel, Munich, Hong Kong, Londres, Dorchester, Portland. Dorchester peräti 9,1%. Otin kuitenkin humaloiduimmaksi merkityn Portlandin, 4,8%. Näyttää kirkkaalta, mallasta maussa, katkeroa todellakin aavistus mukana. Muuten aika paperinen runko, ei oikein makua millään tasolla. Jokin CerveCity-sarja näkyy olevan kyseessä. Dorchester aika erikoinen nimivalinta, se voi viitata moneenkin suuntaan, mutta tunnetuimmin Lontoon loistohotelliin tai Bostonin pahamaineiseen irlantilaisghettoon. Donostia, La Sra Colombo, 14.3.2019.

Cierzo Mosaic


Lähes kirkas olut, kissanpissaa, kuohkeaa, ohutta höttöisyyttä. Pihkaa, öljyä, ihan kivaa sessio-kamaa, 4,5%, ei katkeroa. Hieman väsähtänyt tunnelma baarissa, olutlistakaan ei ole eilisestä muuttunut. Donostia, Drop, 14.3.2019.

Baobeer Kpalimé Imperial Coffee Stout


Toinen eilen Kañabikaña-kaupasta ostetuista hanaimpeistä nyt siesta-oluena. Tämäkin 11%, kahvia eksplisiittisesti seassa, Mont Agou -laatua. Baobeer Elgetassa Bilbaon ja Donostian puolivälissä, ilmeisesti ei omaa panimoa. Tässä ei pullossa enää vaahtoa, hyvin mustaa. Tuoksu on paahteinen ja kahvinen. Pensionaatin jääkaapista otettuna liian kylmää, muovimukikin huurustui. Aika yksiulotteinen hedelmäinen maku, jotain kirpeääkin, ei niin pehmeää kuin eilinen. Ei virheitä, mutta todellakin liian simppeli, yleistä makeutta on aika lailla, vaikka mainittu kirpeys jatkuu kyllä lähes jälkimaun katkeruutenakin. Lakritsaakin lämmetessä alkaa löytymään. Ostopaikka Donostia, Kañabikaña.

Basqueland What The %$#! Is DDH?

Robinsonin pullokaapista vielä pale ale, 5,5%, vain 20 IBU, Mosaic, Chinook, Ella. Nimestä päätellen kahdesti kuivahumaloitu. Kevyesti samea, tuoksussa on kohtuullisen hyvin sitrusta. Maku ei täysin raikas, mutta kirpeän greippinen ote tuntuu silti hyvin. Runko on tietysti ohut, mutta kyllä tasapainoa on. Peräkärry yllättävän hyvä IBU-lukemaan suhteutettuna. Sehän ei aina kerro todellista aistimusta. Donostia, Robinson, 14.3.2019.

Gross Sticky Hops IPA


Päätin kokeilla tätä viime kesän Suomi-festarilla testattua olutta paikan päällä. Keskisamea,  herukkaa, raikkautta, kirpeyttä, katkeroa. Aika hyvä tasapaino. Robinson valkotiilibaari paraatipaikalla Urumea-joen oikealla rannalla Gros-nimisessä kaupunginosassa. Grossin ohella hanassa vain Krombacher Pilsiä. Donostia, Robinson, 14.3.2019.

Alefarm Kaleidoscopic Octopus

Desyn kaapista ei löytynyt enää mielenkiintoista paikallista, joten valitsin tanskalaista. DDH DIPA, 8%. Samea, yet another variaatio tutusta teemasta, ananasmehu lievällä kirpeydellä. Taattua laatua, raikkaus ei ehkä aivan parhaimmillaan. Parasta ennen 310719. Tykkään kyllä kovasti panimon oluista, vaikka selvästi laskelmoidulta näyttää joka oluelle uuden nimen lätkäiseminen. Vain pieni muutos reseptiin, uusi nimi, ja minun kaltaiset hyödylliset hölmöt ostaa taas. Mutta ei ole pakko, ostan mielelläni, jos laatu pysyy tällaisena. Alefarm näyttää saaneen oluitaan kattavasti ympäri Euroopan craft-baareja, olen törmännyt näihin tänä vuonna tammikuussa Nicessa ja nyt täällä. Donostia, Desy, 14.3.2019.

Zaragozana Marlen








Nyt sitten vuorossa kiipeäminen Kontxa-lahden itäpään Urgull-vuorelle. Se on matalampi kuin Igueldo, mutta puuskuttamaan tämäkin pisti vanhan miehen. Nyt jatkuvampaa tihkusadetta, paksu pilvipeite, tuuli heikompaa. Vuoren päällä linnoitus ja Jeesus-patsas, selvästi vaatimattomampaa kokoa kuin Riossa. Löytyi englantilaisten hautausmaakin. Näillä kallioilla on sodittu kai viimeksi 1830-luvulla.

Paluu sitten Donostian vanhaankaupunkiin tyrskyjä väistellen, ne tosiaan roiskuivat Urgullia kiertävälle rantatielle. Kokeilematonta olutta osui silmiin aamupäivällä Brissimerie-baarissa, pitkän kävelyn jälkeen maistui hyvin. 5,8%, vahva lager Aragonista, hyvin kaunis, maltainen, hieman kirpeä, raikas ja kuiva, lievästi katkerakin. Tyylikäs pieni baari, craftiakin hanassa, aiemmin kokeiltu Basqueland Imparable. Donostia, La Brissimerie, 14.3.2019.