keskiviikko 18. joulukuuta 2019

Thom Zimny & Bruce Springsteen: Western Stars

1980-luvulla tuli nähtyä elokuvateattereissa upeita konserttitaltiointeja. The Band, Martin Scorsesen The Last Waltz; Rolling Stones, Hal Ashbyn Let's Spend the Night Together; Talking Heads, Jonathan Demmen Stop Making Sense. Ihmettelin, miksi rockin historian intensiivisimmästä ja vangitsevimmasta esiintyjästä Bruce Springsteenista ei ollut vastaavaa. Sittemmin monenlaisia visuaalisia taltiointeja on Springsteenista ja E Street Bandista nähty, mutta vasta tämä uusimman studiolevyn elokuvaversio on varsinaisen elokuvateatterilevityksen saanut Springsteen-leffa. Melko rajallisesti esillä Suomessa, mutta Finnkino esitti sentään teosta Kinopalatsin suurimmassa salissa. En muista ennen käyneenikään tässä Kaisaniemen teatterikompleksissa. Katsojia vain kourallinen isossa tilassa. 

Thom Zimny on viime vuosina tehnyt monenlaisia dokumentteja Springsteenistä, mutta käsittääkseni Springsteen itse on nyt ottanut ensi kertaa krediitin toisena ohjaajana. Varsin suoraviivainen teos, Springsteen esittää tiluksillaan isossa ladossa Western Stars -levyn laulut läpi ison orkesterin säestyksellä. Jousisoittajia kymmeniä. Sovitukset periaatteessa hyvin samanlaiset kuin levyllä, mutta soundi kuohkeampi ja paksumpi. Väliin leikataan kotileffamaisia pätkiä läntisen USA:n aavikoilta ja Springsteenin henkilöhistoriasta. Mies kommentoi laulujaan lyhyesti ja heittelee muutakin spiikkiä. Rento, mutta paneutunut tunnelma, kuinkas muutenkaan. Yleisöäkin konsertissa on mukana, mutta sitä ei näytetä oikeastaan ollenkaan. Patti Scialfa isommassa roolissa kuin levyllä.  Levyn tapaan nimikappale Western Stars nostattaa ihokarvoja pystyyn, mutta levyn toinen huipentuma Moonlight Motel ei tavoita tässä versiossa aivan samaa pysäyttävyyttä.   Encoren tapaisena ennen lopputekstejä vetäistään vielä Glen Campbellin Rhinestone Cowboy, joka on tietysti yksi levylle vaikutteita antaneista biiseistä. Odotin ehkä enemmän narratiivista ainesta, paneutumista laulujen värikkäiden roolihahmojen täydentämiseen. Tätä olikin, mutta odotettua vähemmän. Intensiivinen kokemus pitkäaikaisfanille totta kai, mutta tuskin elokuva jää miehen uran suurimpien hetkien joukkoon.

Ei kommentteja: