En lue usein runoja, mutta kun luen, niin suosin Hirvilammia. Dallasin Oulun sateessa koko 1980-luvun, joten Hirvilammin ison firman debyytti Niille jotka dallaa sateessa vuodelta 1981 vetosi jo nimellään. En ole aivan varma luinko kokoelman, mutta ainakin silmäilin sitä Saaristonkadun ja Kirkkokadun kulmassa sijainneessa kirjakaupassa. Vajaan 40 vuoden tauon jälkeen nyt sitten vuoroon Hirvilammin seuraava kokoelma vuodelta 1982. Alppiharjun Kirstinkadulla syntynyt Hirvilammi ilmeisesti nuoruudessaan vaikutti nykyisillä kotikulmillani Vallilassa. Sittemmin Sipoon metsissä viihtynyt Hirvilammi kuoli Käpylässä 2015. Hirvilammi oli tunnettu live-esiintyjä, mutta koskaan en hänen keikalleen osunut.
Luin teoksen, siinä ei kauaa mennyt. Vaikea sanoa mitään. Alkupuolella tunnelmia vähävaraisen kaupunkilaisen arjesta, vähitellen siirrytään moniselitteisemmälle puolelle. Lauri Ihalainen mainitaan jostain syystä useamman kerran. 1982 Ihalainen oli 35-vuotias SAK:n järjestösihteeri. Runoja pitäisi varmaan lukea hitaasti, pysähtyä miettimään jokaista riviä. En osaa sellaista. Runoja pitäisi ehkä ottaa vastaan jonkun toisen rytmittämänä ja lausumana. Laulujen sanoista saan kuuntelemalla paljon enemmän irti kuin runoista lukemalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti