Puolangan ja Hyrynsalmen rajalla sijainnut isäni kotitalo paloi, kun Wehrmachtin 7. Gebirgs-Division tuhosi tieltään puna-armeijalle mahdollisesti hyödyllliset kohteet syyskuussa 1944. Sen takia välttelin pitkään Saksassa käyntiä. Olin jo 37-vuotias elokuussa 1999, kun saavuin lopulta Müncheniin. Suhteeni Saksaan neutralisoitui saman tien. Saksassa ja Baijerissa olen sittemmin käynyt vähän väliä, mutta Müncheniin palasin vasta nyt yli 20 vuotta myöhemmin. Lentokentän Airbräu-panimoravintolassakin olen ehtinyt aiemmin piipahtaa. Näköjään avattu 1999, mutta käsittääkseni elokuussa ei vielä ollut toiminnassa.
Pakkasaamu Münchenissä, Airbräun tarjonnassa ainoa aiemmin kokeilematon olut vallankumousmärzen, 5,9 %. Samea, makeahko, maltainen, täyteläinen. Hyvin kuohkeaa, hillitty jälkimaku. Otin vielä Fliegerquell Hellesinkin. Samea ja viljainen, hyvin raikas. Alkoholittomat ”oluet” ravintolassa kalliimpia kuin oluet. München Flughafen, Airbräu, 4.12.2019.
1 kommentti:
Rujo oli Waffenbrüderschaftin loppu, erityisesti TK-reportterin omassa perhepiirissä. Tätä taustaa vastaan ei voitane siis olla ihailematta avaraa ynnä viisasta sydämensä kammiostoa nyt neljännen Valtakunnan vieraana, 83 vuotta sitten niin ikään nerokkaan reportterikollega Olavi Paavolaisen.
Lähetä kommentti