Matti Kassila: Tulipunainen kyyhkynen

Saattaa olla, että en ole ennen nähnyt tätä Tauno Palon viimeistä elokuvaa vuodelta 1961. Kassila ohjasi mustaa huumoria tarjoavan jännitysdraaman keskellä erinomaista Palmu-sarjaansa. Oikein mukavasti tämäkin leffa rullaa. Ollaan valmistautumassa rapujuhliin lääkäripariskunnan Snappertunan rantahuvilassa. Elokuva starttaa mustasukkaisuusdraamana ja muuntuu sitten Hitchcock-tyyppiseksi harhaiseksi väärä mies -takaa-ajotarinaksi. Lääkäri epäilee nuorempaa vaimoaan petolliseksi ja varjostaa tätä Helsinkiin, jossa homma lähtee perusteellisesti käsistä. Ehkä enemmän kauhua kuin noiria. Loppukäänne ei oikein istu saumattomasti tai oikeastaan mitenkään, mutta tavallaan sekin on viihdyttävä. Ylipainoinen 52-vuotias Palo näyttää 20 vuotta vanhemmalta ja uskottavuus lentää ikkunasta ulos viimeistään Helsingin jaksoissa. Erittäin nautinnollisia Helsingin kesänäkymiä riittää tässä kujanjuoksussa. Kuvausten jälkeen kuollut Anton Soini heittää näyttävästi neljä eri roolia.

Edward Berger: Conclave

Robert Harrisin romaanin elokuvasovitus vuodelta 2024. Tiivis teatterimainen rajaus, kardinaalit valitsevat uutta paavia koko elokuvan ajan. Juonitteluja riittää kuin keskustapuolueen puoluekokouksessa. Harrisin ote tuntuu juonessa, yllättäviä loppukäänteitä myöten. Saksankielisellä alueella ennen tätä vaikuttanut ohjaaja Berger mulle uusi tuttavuus, mutta hyvin hallitusti elokuva etenee. Käsikirjoittaja Peter Straughanin töistä on tuttu vuoden 2011 upea le Carré -sovitus Tinker Tailor Soldier Spy. Ralph Fiennesillä konklaavia johtavana dekaanina on koko ajan kärsivä ilme, mutta suoritus on vakuuttava. Hyvin pärjäävät muutkin näyttelijät. Loppupuolen tiukempi vastakkainasettelu on ehkä liian laskelmoidun yksinkertaistettu ja aivan viimeinen käänne liiankin trendikäs. Kiinnostava ja hyvin toimiva elokuva silti.

Richard Wallace: Framed

Nyt osui kohdalle todellinen löytö YouTubesta. Aiemmin komedioita ohjannut Richard Wallace on täysin tuntematon nimi noirin pantheonilla, mutta onnistuu tässä erinomaisesti. Glenn Ford näytteli tässä 1947 heti superkulttifilman Gilda jälkeen ja kuvaaja on siis taas Burnett Guffey. Käsikirjoittajakin on huippunimi Ben Maddow, musta lista rajoitti hänen työtään, mutta ansiolistalla ovat mm. The Asphalt Jungle, Kiss the Blood Off My Hands ja Faulkner-sovitus Intruder in the Dust. Silti tämä lähes täydellinen noir on jäänyt unohduksiin. Aihe on silkkaa noirin ydinmehua. Toiminnallinen alkukohtaus ennakoi Dassinin Thieves' Highwayta, rahaton kaivosinsinööri Ford ajaa jarruttomalla rekalla vuorilta alas nimeämättömään pikkukaupunkiin. Sitten hän sotkeutuu paikallisen femme fatalen juoneen, joka on puhdasta James M. Cainia, Wilderin Double Indemnitysta on lainattu lähes suoraan kohtauksia. Fatalea esittää vakuuttavasti itselleni täysin tuntemattomaksi jäänyt Janis Carter. Näytellyt varsin monissa tuntemattomissa B-filmeissä, mutta olisi ansainnut ilman muuta suurempia rooleja. B-filmihän myös Framed oli budjetiltaan, mutta lopputulos on parasta A-ryhmää. Käänteitä tarinassa on riittävästi, Guffeyn kuvaus on priimaa ja kaikki näyttelijätkin onnistuvat hyvin. Pienimuotoinen mestariteos ilman muuta.

Joseph H. Lewis: So Dark The Night

Tänään piti lähteä Serbiaan, mutta flunssa iski eilen, kuumetta 38.4, jouduin peruuttamaan matkan. Ainakin kahdesti ennen olen joutunut peruuttamaan lomareissun viime hetkellä, mutta nyt ensi kertaa oman sairastumisen takia. Väistelin koronankin, viimeksi kuumetta ollut joskus 90-luvulla. Mutta nyt siis voi jatkaa noir-maanantai -kuviota. Tänään ajattelin katsoa kaksi ennennäkemätöntä Burnett Guffeyn kuvaamaa elokuvaa. Pitkän uran tehnyt Guffey oli noirin keskeisimpiä kuvaajia, mm. Johnny O'Clock, The Reckless Moment, In a Lonely Place, Private Hell 36, Human Desire, The Harder They Fall ja äskettäin katsomani Nightfall. Noirin ohjaajamestari Joseph H. Lewis teki tämän YouTubesta löytyvän teoksen 1946 heti My Name Is Julia Ross -klassikon jälkeen. Tämä leffa on jäänyt tuntemattomammaksi. Rikosdraama sijoittuu omalaatuisesti Ranskaan. Ylirasittunut myöhäiskeski-ikäinen pariisilaispoliisi matkustaa lomailemaan maaseudulle. Jokseenkin naurettavasti siellä kehittyy romanssi vanhan kurpan ja majatalon omistajan nuoren tyttären kanssa. Sitten seuraa sarja murhia, onpa yhtenä hahmona jopa kyttyräselkäkin. Ratkaisuksi osoittautuu freudilaisittain skitsofreninen kuvio. Freudhan oli Hollywoodissa muodissa näihin aikoihin. Kankeasta juonesta huolimatta Guffeyn kuvauksessa on ajoittain hyvää noir-tenhoa ja Lewisin ohjaus rulaa mukavasti kompaktissa 70 minuutin leffassa. Näyttelijät ovat poikkeuksetta kolhoja. Ei Lewisin klassikkojen tasoa, mutta mielenkiintoinen tapaus kuitenkin.

Mallassepät Märzen

Naantalista vahvaa lageria, 6,0 %. Ruskeaa, kirkasta. Maltaista makua, pähkinää löytyy, mutta ei kovin raikasta. Jos tämän tarkoitus on olla sesongin juhlaolutta, niin ei pärjää Varikon tai Kellotornin oluille. Makua silti on, kuivaa, mutta vähän tahmaista. Oluthuone Haka, 19.9.2026.

Ever Grain Shani's Raven

Craft Beer Expressillä nyt pohjoiseen Hakaniemeen, jossa tarjolla Pennsylvaniasta sumua, 7,0 %. Peacharine ja Citra. Hyvin vaaleaa ja sameaa. Passionia, persikkaa ja vähän mausteisuutta. Ei oikein kolahda. Raikkautta ei kunnolla synny, ei katkeruutta. Oluthuone Haka, 19.9.2026.

TEST Omnipollo Nuclear Mysticism, hanaversio

Juovassa hanassa newyorkilaista TIPAa, 10,0 %. En tilatessa huomannut juoneeni juuri samaa olutta pari viikkoa aiemmin tölkistä, jopa tässä samassa baarissa. Täyteläistä sameutta. Appelsiinia tuoksussa. Makeampaa makua, oikein täyteläistä. Pehmeää, greippiä myös. Ei ollenkaan katkeroa. Näin nyt kävi, eipä hanaversio juuri uutta kulmaa löytynyt. Toki hyvää olutta voi juoda useammankin kerran. Juova, 19.9.2026.

Kellotorni Toivonkipinä Rauchbier

Toinenkin uutuus, 6,0 %. Nyt on tummaa meripihkan väriä. Tuoksussa on tuntuvasti savua, jopa kinkkua. Maku on hieman erilainen, aaltoilee makeamman karamellisen vivahteen ja savuisuuden kanssa. Ihan maistuvaa, mutta jotain sekavaa tässä nyt on. Kellotorni, 19.9.2026.

Kellotorni Kuluerä Festbier

Oktoberfestin alkamisen kunniaksi Kellotornin uutta juhlalageria. Vaaleanruskea väri, 6,1 %. Hieman samea. Maltainen tuoksu, pehmeän maltainen lievästi makea maku. Täyteläistä on. Kuivuu hienosti kohti takaosaa. Vähän on katkeruuttakin. Puhdas, raikas ja tasapainoinen. Kellotorni, 19.9.2026.

Other Half Lax Juice

Toinen tuplaheizi Brooklynista, tämäkin 8,0 %. Citra, Mosaic ja Krush. Tuttu ulkonäkö tässäkin. Edellistä hieman kuivempi, mutta mehuisuutta löytyy. Mangoa, ananasta, passionia. Lievä katkeruus tulee perässä. Miellyttävää juomaa. Täproom, 18.9.2026.

Other Half Burial I Left My Wallet In A Bed-Stuy Juice Bar (Part 2)

Pitkän junapäivän päätteeksi Pasilan craft-luolaan. Paikka täynnä hyvinpukeutuneita ihmisiä, julkkiksiakin. Ilmeisesti jokin kutsuvierastilaisuus. Menin röyhkeästi sekaan ja juomaahan sai ostettua. Upea Burial Beer Ashevillestä ollut kollabona tässä Other Halfin tuplasumussa. 8,0 %, humalina Nectaron, Motueka ja upouusi amerikkalainen Ramosa, vaaleaa ja sameaa. Pehmeää, mehuista, makeahkoa. Trooppisia hedelmiä, papaijaa, mangoa, meloneja. Kuivuu mukavasti loppua kohti. Laatukamaa tietysti, tuntuu jopa raikkaalta. Täproom, 18.9.2026.

Pōhjala Baltic Amber 2026

Kajaanin Terva Pubissa jo mittavat oktoberfestjärjestelyt vireillä. Iso teltta terassilla ja pöytäliinat sisälläkin. Viime vuodelta tuttua Tallinnan juhlaolutta, mutta ehkä resepti vaihtunut. Sama vahvuus 5,5 % ja meripihkan kirkas väri. Lievästi paahteinen maltainen tuoksu. Täyteläinen maltainen maku, hyvin puhdasta, kuivaa, mutta ei katkeraa. Oikein mukavaa. Kajaani, Terva Pub, 18.9.2026.

Le Ketch Dock 149

Sessiosumua Québecin rannikolta. Aika reipas hinnoittelu Perämeren rannalla. 6,5 %, Southern Cross (joka tuntuu juuri nyt olevan trendihumala) ja Nelson Sauvin. Dock-sarjan mukaisesti tässäkin siis hunajaa. Ulkonäkö on tutun sumuinen. Tuoksussa mango jyllää. Maku on hyvin hedelmäinen totta kai. Ehkä se siitä hunajasta johtuu, ettei oikein lähde raikkaaseen nektariseen lentoon. Miellyttävää juomaa silti. Oulu, Mallaskellari, 17.9.2026.

Verdant Caution! Internal Traffic

Roosterissa Cornwallista sessioheiziä, 6,5 %, Citra, Krush, Nelson Sauvin. Itse asiassa baarissa näyttää olleen eilen Verdantin tap takeover. Nyt kolmessa hanassa panimon tuotteet. Mangomelonia aromeissa. Mehuinen ja täyteläinen maku, ehkä tätä nyt ei kannata sessio-olueksi luokitella. Puhdasta ja raikasta. Kevyt katkeruuskin löytyy. Oulu, Rooster, 17.9.2026.

Full Techno Beer Project Strings of Life

Satoi välillä rankastikin, mutta pääsin kävellen Lipporannasta takaisin keskustaan pienessä tihkussa tai oikeastaan märässä sumussa. Graalissa Tampereen kiertolaiselta lievästi sameaa tupla-NZIPAa, 8,0 %, Motueka ja Southern Cross. Baarimestarilla ongelmia vaahtoamisen kanssa. Ananasta ja passionia tuoksussa. Maussa on makeita sitruksia, mutta mangoa myös. Ei kuitenkaan riittävää mehuisuutta. Muutenkin tipahtaa nyt jotenkin west coastin ja New Englandin väliin. Raikkaus voisi olla parempi ja katkeruus puuttuu. On hyviäkin aineksia, mutta parantamisen varaa on havaittavasti. Oulu, Graali, 17.9.2026.

Varikko Gose Omena + Lime

Uutta goseakin Varikolla tarjolla, 4,4 %. Nykytyyliin tietysti hedelmöitettynä. Tuoksu melko neutraali. Maussa yllättävän paljon happamuutta. Omena ja lime tuntuvat toki myös, mutta ei tämä mitään limsaa ole. Melko hiilihappoista kuitenkin, mutta varsin ryhdikästä. En ole tyylisuunnan ystävä ja 40 cl oli ehkä hieman liikaa. Sain kuitenkin juotua loppuun. Oulu, Varikko, 17.9.2026.

Varikko Festbier

Poikkeuksellisesti tänään lentäen Ouluun. Junayhteydessä oli tänään jokin Pohjanmaan pätkä korvattu bussilla ja en uskaltanut ottaa riskiä myöhästymisestä. Suoritin nimittäin Blues Brothers -tyyliin ylhäältä saatua tehtävää. Tarkoitan Finnoon kartanon ylempiä kerroksia. Olin matkalla hankkimaan Suomen ehkä hankalimmin saatavilla olevia kaupallisia oluita. Kaketsun tekussa (nyk. OSAO) toimii panimo, jonka puoti on auki kerran kuukaudessa kaksi tuntia. Syyskuussa tänään klo 14-16. Ajoitus meni nappiin, taksini kurvasi OSAOn pihaan klo 14:05. Puoti löytyi takapihan peltihallista. Pienenä pettymyksenä vain kaksi neljästä luvatusta oluesta myynnissä, mutta hyvä näin. Nämä hörsitään sitten lokakuussa Finnoon kartanossa.

Pirullisen märkää sadetta, jouduin tilaamaan Boltin, jotta pääsin hotelliin. Sieltä lähtiessä sade oli lakannut, joten pääsin kävellen ruskan alkuvaiheissa Hartaanrannan suurempaan panimoon. Ryystin janooni ensin ESB:tä eli uuden keiton Good Boita. Huomasin tulleeni Varikolle kaksi päivää etuajassa, Oktoberfest alkaisi (täälläkin) 19.9. Uutta Festbieriä oli jo myynnissä kaupassa ja Aki Saarenpää järkkäsi sen mulle salin puolelle.

5,8 %. Kirkasta ja kultaista. Syvän maltainen tuoksu. Hieman makeasti maltainen maku. Puhdasta täyteläisyyttä. Tyylin mukaisesti peräkärry on jätetty varsin kevyeksi. Aika samanlaiselta tuntuu kuin viimevuotinen Syysmalja, mutta vahvuus siis ainakin muuttunut. Toimi chimichurripastramipizzan kanssa hyvin. Oulu, Varikko, 17.9.2026.

Olari Hazy Hoodz 18

Olarin olutsarja Zumeat Naapuruztot on edennyt jo numeroon 18. Growlerista tuoreena, 6,7 %. NZ-humalia, Wai-iti, Southern Cross ja Nelson Sauvin. Vaaleaa ja sameaa. Ananasta ja hunajamelonia tuoksussa. Maussa samat elementit jylläävät. Pehmeää ja mehuista. Ananas, lime, verkkomelonikin mukana oluen ominaisuuksina. Erittäin kuiva runko, lievä katkeruuskin. Oikein mukavaa. 

Ville Leino sattui olemaan paikalla ja sain käymistankista maistiaisen uudesta west coast IPAsta, jonka työnimenä on 21 To  Infinity. Humalina Herkules, Southern Cross, Warrior ja Mosaic. Lopullinen olut vielä sentrifugataan, joten olut kirkastuu. Hieman raaka tuoksu. Viljaisuus esillä, pihkaa ja sitrusta. Hyvät katkerot. Odotukset korkealla lopputuloksesta. Olarin Panimo Konepaja, 16.9.2026.

Side Project Marble Lions Batch #2

Imperial stout, 12,0 %, Elviksen suosikkieväitä seassa. Tummaa vaahtoa, musta väri. Suklaata tuoksussa, muutakin löytyy. Hyvin suklaakastikkeinen makeahko maku. Ei minun makuun, mutta kyllä tämänkin saa juotua. Juova, 16.9.2026. 

Side Project Pulling Nails Blend #17

Pullossa wild alea St. Louisista, 7,0 %. Tästä tulikin jo Blend #16 juotua viime vuonna. Tynnyrikypsytettyä kamaa. Vaniljaa ja vadelmaa mausteina Sunsets saisonissa.  Vadelmaa tuoksussa, melko makeasti. Hyvin kuivaa, nyt ei niin hapanta, vanilja ehkä peittää sitä. Puu tuntuu. Oikein miellyttävää, happamuus lisääntyy juodessa enemmän. Ehkä tykkäsin tästä enemmän. Juova, 16.9.2026.

Side Project Saison Du Ble (Blend #16)

St. Louis -teemaviikko nyt Helsingin craft-salongeissa. One Pintissa siis Heavy Riffin tap takeover ja Juovassa nyt kaupungin varsinaisen kulttipanimon kolme olutta. Yksi hanassakin, tammikypsytetty vehnäsaisonin ja villihiivasaisonin sekoite, 6,0 %. Keltaista, suhteellisen sameaa. Hapanta appelsiinia tuoksussa. Estereitä myös. Maku on kirpeä, selvästi hapan, myös hedelmäinen. Raikkautta on, mutta tietenkään saisonin ei pitäisi olla hapan. Amerikkalaiset tietysti viittaavat asialle kintaalla, joten tämä on amerikkalaistyyppinen farmhouse ale. Hyväähän tämä on ilman muuta lajissaan, joka ei ole minun suosikkeja. Juova, 16.9.2026.

Thornbridge Firestone Walker Pondera

Ruoholahdesta löytyi vielä ennenkokeilematon west coast IPA Derbyshiren luottopanimolta. Eteläisen Kalifornian tunnetusti anglofiilinen kulttipanimo ollut mukana valmistuksessa. 6,7 %, 50 IBU, Idaho 7, Mosaic, Cashmere, El Dorado, Simcoe. Kirkasta ja kultaista. Melko vaisu tuoksu. Maussa pihkaa, sitrusta, hieman yrttejä. Ei tunnu niin tuoreelta kuin missourilaiset, varsin yllättäen. Katkeroa on kohtuudella. Todellakin paradoksaalista, että tämä oli tunkkaisempi kuin edeltäneet Amerikan ihmeet. One Pint, 15.9.2026.

Heavy Riff Runnin' Riot

Missouri-session viimeisenä saintlouisinalaisena IPAna ainoa kirkas yksilö, 6,4 %, 55 IBU, Cascade ja Centennial. Kultaista ulkonäköä myös. Hunajaa ja pihkaa tuoksussa. Kuivaa hedelmäisyyttä, pehmeää yrttisyyttä ja havuja. Klassista meininkiä puhtaasti, kyllähän tämä toimii hyvin. One Pint, 15.9.2026.

Heavy Riff Disco Apocalypse

Kolmas näyte St. Louisista. Panimon nimi viittaa tietysti rock-musiikkiin ja tämän oluen kohdalla Untappdissa mainitaan vanha suosikkini Jackson Browne, joka tosiaan julkaisi 1980 samannimisen biisin. 5,7 %, 50 IBU, Mosaic ja El Dorado. Vaaleaa ja sameaa taaskin. Vähän trooppisempi tuoksu. Maussakin samaa fiilistä. Melkoisen erilainen aiempiin verrattuna. Ei kyllä parempi kuitenkaan, tämä kääntyi pettymykseksi. One Pint, 15.9.2026.