Edmund Goulding: Nightmare Alley

Yhden film noirin kirkkaimmista mestariteoksista signeerasi 1947 britti Edmund Goulding, jonka CVssä ei ole mitään muuta kiinnostavaa. Nightmare Alleyn todelliset auteurit olivatkin ehkä toisaalla, käsikirjoittaja Jules Furthman ja kuvaaja Lee Garmes. Kyseessä on ehkä kaikkien aikojen sirkusleffa, vaikka puolet leffasta liikkuukin sofistikoituneiden yökerhomentalistien ympärillä. Tässä on poikkeuksellisen kiihkeärytminen melodramaattinen noir, jossa siloposkinen Tyrone Power vetää Dick Powell -tyyliin täydellisen vakuuttavan suorituksen vuoristoratakokemuksen noir-hahmona. Alkoholismi piinaa painavasti, katuoja odottaa koko ajan päähenkilöitä. Garmes vetää kehiin todella kovat kontrastit kuvauksessa, vaihtoehtoina ovat vain helvetti ja paratiisi, kompromisseja ei tunneta. Powerin ohella naisnäyttelijät ovat huippuvedossa, puumanainen Joan Blondell, seksikäs mutta viaton Coleen Gray, seksikäs mutta petollinen Helen Walker. Murder My Sweetin Moose Malloy Mike Mazurki myös kuvioissa. Aikakauden psykoanalyyttista trendiä mukaillaan nautittavasti, kaikki ihmissuhteet ovat perverssisti kieroutuneita. Aivan mahtavaa kamaa edelleen.