Seven Bro7hers Throw Away IPA

 Todella aikainen herätys lentokenttähotellissa, Amsterdamin lento lähti 05:55. KLM käyttää Manchesterin kentän kakkosterminaalia. Finnair on ykkösessä, josta en edellisenä iltapäivänä löytänyt Beavertownin Neck Oilia kummempaa olutta. Kakkosessa oli yllättäen Seven Bro7hersin oma ravintola, tarjolla koko setti panimon tarjontaa. Liverpoolissa join siis Juicy IPAa, nyt aamuvarhaisella kokeilin toista IPAa, 5,0 %. Hieman samea, ananasta ja melonia, raikasta on, ei katkeruutta. KLM osoittautui (nyt) luotettavaksi palveluntarjoajaksi ja lennot menivät sujuvasti. Helsinkiin saavuin 15 tuntia myöhemmin kuin Finnairin lennon piti tulla. Manchester, Manchester Airport, Terminal 2, Amber Alehouse, 21.2.2023. 

Camden Town Camden Pale Ale

 Transpennine Express -ongelmat eivät loppuneet Liverpooliin saapumiseen. Vaikeuksia oli myös päästä pois kaupungista. Aseman näyttötaululle lävähtivät taas tutut delayed-statukset jokaisen junan kohdalle. Jonkinlainen onnettomuus oli nyt viiveiden syynä. Perjantain kaltaista kaaosta ei syntynyt, mutta juna lähti puoli tuntia myöhässä. Manchesterin Victoria-asemalla missasin tietysti jatkoyhteyden Manchesterin lentokentälle. Victorialta ei oikeastaan edes näkynyt seuraavaa junaa kentälle. Kysyin neuvoa virkailijalta, joka kehotti hankkiutumaan jotenkin kaupungin Piccadilly-asemalle. Sieltä olisi kunnolla lentokenttäjunia. Olin tietysti ollut varomaton, kun olin tällaisen Victoria-jumin rakentanut. Menetin kuitenkin nyt uskoni raideliikenteeseen ja hyppäsin taksiin, jolla pääsinkin sujuvasti lentokentälle.

Vähänpä aavistin tässä vaiheessa, että siihen astiset kulkuneuvo-ongelmat olivat pelkkää mitätöntä alkusoittoa kunnon vaikeuksille. Kaikki näytti pitkään hyvältä. Finnairin kone laskeutui Helsingistä ja rullasi portille. Matkustajat tulivat ulos ja kaikki valmistautuivat koneen boardaukseen. Sitten lävähti puhelimeen viesti, jonka mukaan koko lento peruuntui. Mitään selitystä en koskaan kuullut ja kentällä alkoi tietysti hillitön härdelli. Räpläsin puhelimessa Finnairin appia ja sieltä tarjottiin korvaavaa yhteyttä seuraavaksi aamuksi Amsterdamin kautta KLM:n lennoilla. Mitäpä muutakaan oli tehtävissä. Virkailijat rupesivat keräilemään jengiä kamoineen kasaan lentokenttähotellille siirtymistä varten. Homma näytti kestävän ja kun kuulin hotellin nimen, hyppäsin taksiin ja ajoin sinne. Hotellissa oltiin tilanteen tasalla ja huone järjestyi rivakasti. Kävin suihkussa ja siirryin hotellin baariin oluelle. Eipä caskia tietenkään, mutta kyllä Camdenin kevyt keg-alekin maistui ihan mukavalle. 4,0 %, lievää hedelmäisyyttä. On tällaista sattunut kohdalle ennenkin, mutta eihän se paljoa lohduta. Altrincham, Brasserie Blanc at Marriott Manchester Airport, 20.2.2023.

Fire Island Buffalo, cask ale

American amber ale, 4,6 %. Meripihkan väriä todellakin, kirkasta. Lämpötila nytkin alakanttiin. Pehmeää, maltaista, pähkinää, mantelia, ohuehko runko. Nyt on katkeruutta mukana, ei paljoa, mutta tuntuvasti. Liverpool, The North Western, 20.2.2023.

Peerless The North Western, cask ale

Ajantappopäivä myöhäistä lentoa odotellessa. Laukun kanssa en viitsinyt mennä kauemmaksi kuin Lime Streetin aseman Wetherspooniin. 4,0 %, baarin nimikko-olutta, kirkas ja kultainen. Pehmeää, hieman sitruksinen. Hieman liian lämmintä. Jälkimaku jää puuttumaan. Liverpool, The North Western, 20.2.2023.

Beartown Best Bitter, cask ale

Vahvojen IPA-oluiden jälkeen klassista kevyttä bitteriä, vain 3,7 %. Cheshiren Beartowniin olen törmännyt aiemmin vain kerran. Kirkasta meripihkaista tavaraa. Pehmeää, pähkinää, mallasta, keksiä, katkeroa. Aika hyvä tasapaino ja mielenkiintoisesti oluen vivahteet erottuu hyvin vahvojen oluiden jälkeen. Muutenkin hauska vastakkainasettelu sunnuntai-iltana. Jos ihan loppuun asti pitää valita, niin ehkä olen sittenkin näiden sessiojuomien puolella. Ainakin jos makua yhtä hyvin kuin tässä. Liverpool, The Excelsior, 19.2.2023.

Wander Beyond Finback Pablo And The Whale

Manchesterin Wander Beyondiin en ole oikein saanut vielä otetta, ehkä liikaa temppuilua. Nyt streitti tripla-IPA Finbackin kanssa, 10,0 %, Mosaic ja El Dorado. Sameaa, mutta ei läpitunkematonta. Edellistä kirpeämpää, passionia ja mangoa, kuivuutta ja pihkaakin mukana. Selvästi monimuotoisempi ja miellyttävämpikin, vaikka ei tässäkään katkeroa. En toki nyt odottanutkaan. Mutta reissun craft-osaston parhaimmistoa ilman muuta. Liverpool, Dead Crafty Beer Company, 19.2.2023.

Pomona Island Hubcap Diamond Star Halo

Pitkästä aikaa Salfordin Pomona Islandilta kamaa, 8,0 %, Ekuanot, Simcoe, Citra, Mosaic. Sameaa, ei kovin kuulasta. Kovasti kypsää hedelmää aromeissa. Pehmeää, todella trooppista hedelmää makeasti, persikka, litsi, kiivi. Mehuisuus poikkeuksellisen puhdasta, menisi todellakin läpi pelkkänä mehunakin. Haittapuolena sitten maltaan ja katkeron puute. Tykkään silti kovasti. Liverpool, Dead Crafty Beer Company, 19.2.2023.

Riverhead Wessenden Mist, cask ale

Päädyin vielä syömään Fly In The Loafissa ja toinen olut mukaan. Nyt täysi pint läheltä Huddersfieldiä, 4,5 %. Sameaa tällä kertaa  lähtökohtaisesti ja sellaisena tosiaan pysyy, tai ainakin utuisena. Hyvä vaahto. Voimakasta sitrustuoksua. Hieman bensaa seassa maussa, mutta hyvin toimii. Ei paljoa katkeruutta, hedelmäisyys hallitsee. Kuohkeaa ja raikasta on. Liverpool, Fly In The Loaf, 19.2.2023.

Wilde Child Circadian Rhythm, cask ale

Kari Ylänne taisi mainita Fly In The Loafin, joten tsekkasin paikan. Modernimpi leipomobaari, jossa hyvä olutvalikoima. Jostain syystä sain halfpintin kyselemättä  oluesta, mutta ei se mitään. Kirkasta kultaista tavaraa, pehmeää, hedelmäistä, puhdasta, oikein mukavaa edellisen epäonnisen Grapes-oluen jälkeen. Ei katkeruutta tässäkään, mutta toimii silti. Liverpool, Fly In The Loaf, 19.2.2023.

Cwrw lâl Community Brewing Crank High Ball, cask ale

Kävin vielä vilkaisemassa Grapesia ja nythän se lopulta oli auki. Mukavasti asiakkaitakin. Suhteellisen valoisa moniosainen tila, tästä muistikuvat vuodelta 2002 hämärämpiä. Paljon caskeja tarjolla, vaikea valinta. Päädyin walesiläiseen hazy paleen, 4,5 %, Huell Melonia ja Nectronia humalina. Heisiä on, nyt vähän leipäisempi maku, ei hedelmää erityisesti. Pehmeää kyllä, kuohkeaa. Ei katkeruutta ja makean leipäinen sivumaku väistämättä häiritsee, lämmetessä jopa pistävästi. Ei todellakaan reissun huippuja valitettavasti. Liverpool, The Grapes, 19.2.2023. 

Roosters Easy Going Assassin, cask ale

Kuljen taas down memory lanea Liverpoolissa 2002, vähän kuin Beatlesin Penny Lanessa. Joka on sivumennen sanoen vastenmielinen teos. Peter Kavanagh’s oli silloin kauimpana keskustasta sijainnut pubi, jossa kävin. Katosta belgibaarien tyyliin roikkuvat esineet jäivät mieleen. Tänne Egerton Streetille päädyin nytkin. Kaikki näyttää olevan ennallaan, ei kummoinen valikoima, mutta Roostersin kokeilematon sessiojuoma sentään tarjolla. Baby-Faced Assassin ennestään tuttu, nyt siis kevyempi variaatio. 4,3 %, aivan kirkasta ja kultaista. Pehmeää, kuivaa, maltaista, hedelmäistä, erinomaisessa kunnossa. Katkeruuttakin kerääntyy kunnollisesti. Liverpool, Peter Kavanagh’s, 19.2.2023.

Pentrich We Fly Balloons, cask ale

The Grapes näyttää olevan kiinni koko sunnuntain, joten se jäänee nyt väliin. Onneksi Liverpoolissa klassikkoja riittää ja kulman takana on The Belvedere. Tämäkin jäi mieleen 2002. Pieni pääbaari, ei ole isoja huoneita muutkaan. Neljä caskia, craftiakin on. Ei muita asiakkaita aluksi, se on jo sunnuntainakin aika harvinaista. Pentrichin pale jää sameaksi, niin kuin hanalätkässä lukee, 4,3 %, Ekuanotia. Pehmeää, sitrusta, litsiä ja kiiviä. Vähän ohueksi ehkä jää, jälkimaku on aika tyhjä. Mutta silti hyvää. Liverpool, The Belvedere Arms, 19.2.2023.

Rat Brewery King Rat IPA, cask ale

The Dispensary klassinen cask-pubi, muistan käyneeni 2002. Perjantaina ollut Ossettin hanavaltaus, niitä jonkin verran vielä jäljellä. Valitsin kuitenkin Rat Breweryn. Rats The Wayn cask meni juuri vaihtoon, mutta King Ratissa eloa. 5,0 %, kirkkaan kultainen. Kuivan hedelmäinen, maltaisuus hallitsee, pehmeää. Nyt tuntuvaa katkeruuttakin. Reissun kärkikastia. Liverpool, The Dispensary, 19.2.2023.

Black Sheep Finisher, cask ale

Pieni aamukävely Mount Pleasantille katolisen katedraalin, ns. Paddy’s Wigwamin juurelle. Onhan se aika merkillisen näköinen. Kryptassa pidettiin siis eilen päättynyt Liverpool Beer Festival. Olisi melkein miljöön vuoksi kannattanut sittenkin tsekata. Ehkäpä ensi vuonna. The Grapes ei ollut vielä auki ennakkotiedosta huolimatta. Vähempimaineinen The Flute otti sisään asiakkaita ja kahdessa pumpussa olutta. Black Sheepin Finisheriä näkynyt reissulla vähän väliä, nyt testiiin. 4,0 %, English pale ale, Ernest-humalaa, johon en muista ennen törmänneeni. Kunnon bitteriä, keksisyyttä ja lievää trooppista hedelmäisyyttä maltaisuuden seassa. Mukana pieni katkeruuskin. Liverpool, The Flute, 19.2.2023.

Chapter Unconsenting Soul Session IPA

Hobo Kiosk merkillinen baari Liverpoolin kartallani. En enää muista miksi sen sinne lisäsin. Omalaatuinen kellaribaari, epämääräinen yleisvaikutelma, erikoisia tyyppejä henkilökunnassa ja asiakkaissa. Loistava tunnelma anyway. Chapterin IPAa, 4,2 %, vain 26 IBUa, Chinook, Citra ja Comet. Melko sameaa, sitrusta ja herukkaa voimakkaasti. Ohueksi jää, vaikka onhan tässä makua. Ei kuitenkaan jälkimakua. Liverpool, Hobo Kiosk, 18.2.2023.

Love Lane New England IPA

Hieman uskomatonta, mutta Black Lodgen karuilla kulmilla on toinenkin panimobaari. Love Lane on isompi, softimpi ja näyttävämpi tapaus, mutta vain neljä olutta hanassa. Kyselemäni Baltic Haze puuttui, samoin Baltic Porter. Päädyin sitten perus-NEIPAan, 5,0 %. Hyvin sameaa on. Sitrusta rutkasti, hiilihappoa paljon, kuiva runko, sitrus hallitsee, mutta karkeasti. Ei peräkärryä. Eipä siis oikein vakuuttanut. Jotenkin omalaatuista holhoavaa palvelua, en tykännyt. Ilmeisesti paikkaan odotetaan myöhemmin hillitöntä väenryntäystä, näin tulkitsin asenteen. Ja toivottavasti näin tapahtuu, ei panimobaareilla yleisesti hyvin mene. Liverpool, Love Lane Brewery, 18.2.2023.