keskiviikko 15. heinäkuuta 2026
Popihn DIPA DDH Citra Talus Krush
Popihn l'Apaisée La Dérive NEIPA DDH Enigma Idaho 7 Citra
Popihn Popihls Pils
Other Half Bird Cage
Kellotorni Lager
Sudden Death Khazad-Doom
Salikatt Even Keel
Ranska - Espanja 0-2
Dallasin semifinaalissa Pedri penkillä, Tchouaméni ja Barcola avauksessa. Hyvin tunnustelevaa peliä aluksi. 8. minuutilla Espanjalla vapaapotku, Baena veti muuriin. 20. minuutilla Digne potkaisi boksissa ryntäävää Lamine Yamalia ja pilkulta Oyarzabal onnistui. 29. minuutilla toppari Saliba loukkaantui, tilalle kokematon Lacroix. 38. minuutilla ottelun hienoin syöttökuvio Espanjalla, Fabián epäonnistui viimeistelyssä. Ranska oli todella suuri pettymys ensimmäisellä puoliskolla, Espanja pelasi hallitusti.
Tauon jälkeen sama meininki jatkui, Ranska ei pystynyt parantamaan. Ratkaiseva isku tuli 58. minuutilla, upealla kuviolla laitapakki Pedro Porro vapautettiin helppoon maalintekoon. Yamal teki jo kolmannenkin maalin, mutta kiistaton paitsio. 72. minuutilla Cherki tuli Michael Olisen tilalle. Olise oli alkuturnauksen ylivoimainen tähti, mutta otteet lässähtivät pahasti ratkaisupeleissä. 81. minuutilla Unai Simon oli pahasti ulkona, mutta Doué ei saanut sisään. 86. minuutilla Mbappé menetti hermonsa, päällekarkaus Unai Simonin kimppuun. Ranska yritti väkinäisesti lopussa, mutta ei mitään todellisia mahdollisuuksia maalintekoon. Espanja oli täysin ylivoimainen ja kiistaton ansaittu voitto, tässä pelissä ei VARia katseltu. Ranska kulki turnauksessa tähän asti kuin ruusuilla tanssien, mutta todellisuus iski tässä pelissä tylysti turpiin. Se oli yllätys kieltämättä, pidin ilman muuta Ranskaa suosikkina. Espanja ei tätä ennen näyttänyt olevan entisellään, jotenkin ollut liian eleetöntä suoritusta. Nyt oli tyrmäävä esitys ja Espanja menee finaaliin suosikkina.
tiistai 14. heinäkuuta 2026
Olari SMaSH Golden Promise & HBC 638
Olari Dropping In
Varikko Trivialis
Marble Velocette, cask ale
Mad Hopper Tipsy Summer
Mad Hopper 53 Pale Ale
Gordon Douglas: Rio Conchos
Gordon Douglas ei jättänyt elokuvahistoriaan kovin korkeaa profiilia, mutta yllättävän hyviä elokuvia hän ehti ohjata. 1950-luvulla syntyi James Cagney -noir Kiss Tomorrow Goodbye ja 60-luvulla Frank Sinatran tähdittämä Tony Rome -rikosleffatrilogia. Niiden välissä 1964 syntyi tämä cinemascope-western. Elokuvassa on vaikutteita Anthony Mannin ja Budd Boetticherin neuroottisista lännensaagoista, mutta lopputulos on kuitenkin paljon pinnallisempi. Hyvin väkivaltaisessa tarinassa revitään vielä auki sisällissodan avohaavoja ja intiaanien kohtaloon ei juuri ymmärrystä riitä. Boetticherin tapaan pieni porukka vaeltaa Meksikon rajamailla aavikon ja ihmisvihollisten uhkaamina. Varsin nopea rytmi, jokseenkin huonosti nivoutuvaa huumoria suoraviivaisessa tarinassa. Edmond O'Brienin hahmo tuntuu jo ennakoivan Peckinpahin The Wild Bunchin anarkiaa.























