Thornbridge Ouroboros

Kävimme iltapalalla Skaalin paikalle ilmaantuneessa brittityylisessä gastropubissa Old Mates. Jengiä oli paikalla pubivisassa, mutta oluttarjonnassa ei mitään uutta kokeiltavaa. Ennen junalle palaamista vielä pysähdys Alvarissa, josta löytyi Thornbridgen impeial IPAa. Ouroboros on antiikin symboleja, hännänsyöjä. Lyonin lähellä on samanniminen panimokin. Derbyshiren otuksessa on 7,4 %, humalina Galaxy, Mosaic, Amarillo, Simcoe. Varsin sameaa, perushedelmäinen tuoksu. Ei kovin pehmeää, yrttistä kirpeyttä. Ei paljoa jälkimakua, ei oikein kolahda. Turku, Alvar, 31.3.2026.

Buxton LupulusX Pink

Palasimme Ari Nyforsin kanssa bussilla Turkuun ja katsastimme hieman baaritarjontaa toisella puolen jokea. Aluksi Cosmiciin, jossa ei kovinkaan paljoa paikallista tarjontaa. Valinnaksi tuli Buxtonin humalasarjasta Pink, a.k.a. ID-158, Idaho 7:n jälkeläinen. 5,4 %, keskisamea. Melko karamellinen tuoksu, hieman karkeaa. Ohut runko, hedelmäisyyttäkin toki löytyy. Ei juuri katkeruutta. Edellispäivän Krushin tapaan tämä kyllä jäi pettymykseksi. Turku, Cosmic Comic Cafe, 31.3.2026.

Hagström XPA:n keittopäivä

Päivätöiden lopettamisen jälkeinen funemployed-vuosi tuli täyteen Hagström-harrastustoiminnan merkeissä. Nyforsin Arin kanssa ponnahdimme junalla Turun Logomoon ja sieltä bussilla Naantalin Lieskalaan. Rik Poppius ei päässyt nyt mukaan työesteiden takia. Kyseessä oli kolmas panovierailu Mallassepille West Coast DIPAn ja Sticke Altin jälkeen. Tuttuun tapaan mäskäys oli jo menossa, kun saavuimme paikalle. Tällä kertaa tavoitteena oli kepeähkö loppukevään tai alkukesän terassijuoma. Tyyliä pähkäiltiin pitkään, mm. erilaisia vehnäoluita. Lopulta päädyttiin noin kuusiprosenttiseen extra pale aleen tai XPAan, saattoipa Juovan Sami Ylävaara itse asiassa jossain keskustelussa sitä ehdottaa. Kyseessä ei ole mikään tarkasti määritelty tyyli. XPA on viime vuosina ollut suosittu Australiassa. Adelaiden lähellä toimiva Prancing Pony onkin pohdiskellut ansiokkaasti XPA:n luonnetta. Hagströmin ja Mallasseppien tulkinta XPA:sta on lähellä pale alea tai APAa tai sessio-IPAa. Sinkkuohramaltaana on englantilainen Maris Otter, pieni määrä kauraa. Katkeruutta tavoitellaan Magnum-pohjaisesti noin 75 IBUn verran. Aromihumalina tasapuoliset määrät australialaista Vic Secretiä ja amerikkalaista Azaccaa. Olut myös kuivahumaloidaan samoilla lajikkeilla. Jaakko Hartemaa kasasi reseptin näistä elementeistä ja käytännön valmistuksen hoiti Slava Granlund Kalle Maljasen avustuksella. Osallistuimme taas perinteiseen tapaan humalointiin manuaalisilla ponnistuksilla. Ohessa nautimme Mallasseppien tuotteita Takomo Taproomissa, mm. uutta piispanmunkkia/berliininmunkkia jäljittelevää Piispis Souria, joka on ilmeisesti aiheuttanut lähes raivoisaa kysyntää. Odotin varsin makeaa juomaa, mutta kohtuullisen kuiva ja hapahko sour on kyseessä. Lounasta nautittiin läheisen thai-ruokarekan antimilla. Kaikki meni odotusten mukaan ja olut saatiin käymistankkiin. Toukokuussa sitten päästään maistamaan. Ryhmäkuva on Hanna Peltokankaan ottama. Naantali, Mallassepät, 31.3.2026.

Buxton LupulusX Krush

Derbyshirestä sessiokamaa. 5,4 %. Vaaleaa, hyvin vaaleaa, sameaa. Vähän hapanta hedelmäisyyttä tuoksussa. Maussa runko tuntuu vähän ohuelta. Hedelmäisyyttä  maussa hallitsevimmin, ei jälkimakua. Tämä oli vähän pettymys. Oluthuone Haka, 30.3.2026.

Rivington Left Handed Giant Accounts Are Grim

Hakassa ei vielä tämä Rivington myynnissä, mutta hana jo kytketty. 6,5 %, El Dorado, Motueka, Rakau, Strata. Vaaleaa ja sameaa. Pehmeää sitrusta tuoksussa. Mehuisuutta on täyteläisen intensiivisesti. Trooppisella tavalla, oikein näppärää. Oluthuone Haka, 30.3.2026.

Brukettin kevään valikoimatasting 2026

Viime syyskuun tupaantuliaisissa tutuksi tulleissa Brukettin hulppeissa Konepajan tiloissa järjestettiin nyt hieman pienimuotoisemmat kevätvalikoiman maistelut. Mukana oluita, viinejä ja väkeviä. Oluet oli nyt keskitetty näyttävän baaritiskin yhteyteen ja sen ympärillä tulikin pääosin pyörittyä. Brukettin maahantuonnissa on nykyään Cornwallin Verdant ja sieltä tuli maisteltua heti kärkeen viisi tuotetta. Lightbulb XPA, Sundialer Pale Ale, Bloom IPA, Pulp DIPA ja Why Am I Like This West Coast IPA. Kaikki oikeastaan aika näppäriä, ehkä tykkäsin Bloomista eniten. Nc'nean on uusi single malt -tislaamo Skotlannin länsirannikolla lähellä Obania ja Tobermorya. Kolme viskiä maistelin, Nc’nean Organic Single Malt, Nc’nean Organic Quiet Rebels Simon ja Nc’nean Organic Huntress Lemon Meadow. Nuorehkoja vielä, mutta pirteitä floraalisia, mausteisia ja hedelmäisiä vivahteita löytyi. Lopuksi vielä paluu oluttiskille, Northern Monk Beyond Classic, Suomenlinnan Lantinhausen Helles ja Kirkstall Superdelic kävivät lasissa. Hieman kiireisempi vierailu nyt, kun eläkeläisharjoittelijan kiireet veivät taas toisaalle. Mukavaa oli, tosin nyt vähemmän tuttuja kuin tupaantuliaisissa, enemmän ravintoloiden ihmisiä.

Taylor Hackford: Parker

 Tuottelias Donald E. Westlake julkaisi omalla nimellään mm. koomisia Dortmunder-romaaneja, mutta Richard Starkin nimellä julkaistuissa Parker-trillereissä huumori jää sivuun tylymmän kerronnan tieltä. Starkia on filmattu usein onnistuneesti, mm. 60-luvulla John Boormanin Point Blank ja 70-luvulla John Flynnin The Outfit. Mm. noir-klassikko Out of the Pastin remakesta Against All Odds tunnettu veteraaniohjaaja Taylor Hackford sai valmiiksi 2013 tämän pelkällä Parker-nimellä kulkevan leffan, joka pohjautuu Starkin romaaniin Flashfire vuodelta 2000. Tapahtumat käynnistyvät maatalousnäyttelyn ryöstöstä Ohion pääkaupungissa Columbuksessa ja siirtyvät sitten pääosin Palm Beachiin. Mukana on Starkin tyyliin ryöstöjä, kostohommia ja rivakasti väkivaltaa.  Jason Statham ei kyllä ole tarpeeksi karismaattinen astumaan Lee Marvinin bootseihin. Jennifer Lopez hieman omituisesti pienehkössä ressukkaroolissa. Toimintaa on runsaasti, mutta rytmitys on laiskaa ja elokuva ei saa kunnolla ilmaa alleen. On tämä parempi kuin Mel Gibsonin Parker-leffa Payback vuodelta 1999, mutta ei paljoa.

Mike Scott: Adventures of a Waterboy - Remastered

Kolme vuotta sitten Waterboysin mahtava keikka Kulttuuritalolla palautti mielenkiinnon tähän 80-luvun suosikkibändiini. Nyt sain Ismo Erikssonilta lainaksi yhtyeen päähahmon Mike Scottin kirjoittaman muistelmateoksen. Alunperin kai julkaistu 2012 ja tämä "remasteroitu" painos 2017. Kerronta pysähtyy kuitenkin noin vuoteen 2002, ehkä on ollut tarkoitus julkaista jatkoakin. Pääpainotus on Waterboysin tunnetuimmissa levyissä This Is The Sea (1985) ja Fisherman's Blues (1988). Itse en muita levyjä tunnekaan. Teksti painottuu lähes kokonaan Scottin musiikilliseen uraan, muusta yksityiselämästä nähdään vain väläyksiä. Muutama parisuhdekumppani mainitaan ja 1970 12-vuotiaan Scottin elämästä  kadonnut isä tavataan uudelleen 1998.

Scott kirjoittaa hyvin ja yksityiskohtaisia hauskojakin anekdootteja riittää. Patti Smithin kohtaaminen teini-ikäisenä näkyy tehneen vaikutuksen ja se näkyy tietysti musiikissakin. Lontooseen muuttaneen Scottin 1983 perustaman Waterboysin kaksi ensimmäistä levyä ohitetaan lähes kokonaan, jostain syystä. This Is The Sean syntyprosessi kuvataan sitten sitäkin tarkemmin. 10 vuotta vanhempi amerikkalainen tyttöystävä Kate Lovecraft sekoittaa bändiä ja manageriporrasta. Lovecraft palaa tapahtumiin myöhemminkin silloin tällöin lähes vainoamishengessä. Tammikuussa 1986 Scott muuttaa Dubliniin ja kaksi vuotta myöhemmin Galwayhin. Monia studiosessioita kansanmusiikkisoittimien kanssa ja lukuisia miehistövaihdoksia. Tämä on ehkä kirjan antoisin vaihe, tuottajien kanssa on ongelmia, bändin sisäiset ristiriidat kärjistyvät lähes tulitaistelun asteelle. Äänityksiä kertyy valtava määrä, joista 1988 julkaistaan vain 54 minuuttia Fisherman's Blues -levyllä. Seuraavan vuoden kiertue ulottuu Ruisrockiin asti ja kirjaan on päässyt sama sauna-anekdootti, jonka Scott kertoi Kulttuuritalolla. 

Scott menettää 1990 otteensa bändistä, traditionaaliset soittajat poistuvat, pari levyä floppaa. Kirjankin kerronta tylsistyy, mystiikkaan vivahtavia meditaatiopohdiskeluja on aika rasittava lukea. Vuonna 1994 Scott viettää kuukausia retriitissä Skotlannin pohjoisrannikolla Findhornissa. Avioerokin tulee. Scott tekee soolona akustisen ja sähköisen levyn, mutta kaupallinen menestys puuttuu. Vuosituhannen vaihteessa Scott kasaa bändin uudelleen ja levy A Rock in the Weary Land on ainakin arvostelumenestys. Vaikka kirjan aihe on kiinnostava ja Scott hyvä kirjoittaja, niin lukeminen oli jostain syystä raskasta ja katkonaista. Luin samaan aikaan paria muutakin kirjaa. Scottin teoksessa on vain vähän yli 300 sivua, mutta tekstiä tuntuu silti olevan loputon määrä. Informatiivinen kirja kyllä on ja varmaan erityisen kiinnostavaa luettavaa muille muusikoille. Levyntekoprosessien kuvaus on todella yksityiskohtaista.

Olarin uutuusmaistelua, maaliskuu 2026

Olarin Panimolla oltiin Ari Nyforsin kanssa melko tiheässä tunnelmassa, kun itse Ville Lehto saapui paikalle. Saimme maistiaisen uudesta tuplasumusta, kolmisen viikkoa panopäivästä, tulee ehkä ulos Olaron-nimellä. Pääroolissa kokeellinen humala HBC 630. Noin 8,0 %, aika sameaa, jopa paksua. Makeutta on, ehkä vähän raakaa vielä. Hedelmäisyyttä on intensiivisesti ja katkeroa tuntuvasti. Ei huono ja varmaan valmiina vielä parempaa. Olarin Panimo Konepaja, 28.3.2026.

Kanava Tolppa

Extra IPA Vääksystä, 8,2 %. Kirkas keskiruskea ulkonäkö. Varsin mausteinen maku, hedelmäisyys jää sivummalle. Sangen karkealta tuntuu. Makeuttakin vähän mausteisuuden rinnalla. Ei nyt kolahda ollenkaan. En osaa sanoa mitä tässä on tavoiteltu. Katkeruus hintelää. Pikkulintu Ruttopuisto, 28.3.2026.