Mount St. Bernard Tynt Meadow

Kun pääsin äskettäin osallistumaan Helsingin Sanomien luostarioluttestiin, niin syytä nyt tsekata ensimmäinen englantilainen trappistiolut Tampereella alan tunnustetussa baarissa. Vanhoina hyvinä aikoina trappistioluita tekeviä luostareita oli kourallinen Belgiassa ja yksi Hollannissa. Nyt niitä on alkanut ponnahdella sinne tänne melkein NEIPA-verstaiden tahtiin. Olen rekisteröinyt olutmunkkeja ainakin Itävallasta, Italiasta ja USA:sta. Nyt siis Keski-Englannistakin, Mount St. Bernard Abbey näkyy sijaitsevan Derbyn ja Leicesterin välissä. Tynt Meadow on luostarin toistaiseksi ainoa tuote. 

Melkoisen täyttä tiistaina Tuulensuussa. Brittitrappistissa 7,4%, tarjoilu La Trappe -lasissa. Tummahko olut, hämärässä baarissa adventtikaamoksessa hankala havainnoida kovin tarkkaan. Maltainen kypsän hedelmäinen tuoksu. Maku paahteisempi kuin dubbeleissa, enemmän old alen tai stoutin suuntaan. Mausteinen, piparkakkua, anista, piparminttua. Kuiva olut, mutta liian mausteinen minun makuun. Ei kuitenkaan niin huono kuin pelkäsin. Hieman katkeruutta ja myönteinen piirre belgihiivan esterien poissaolo. Tampere, Tuulensuu, 11.12.2018.

Plevna Joulun Tähti

En ole vielä käynyt Tampereella Pyynikin Brewhousessa. Nyt oli alustava suunnitelma käydä syömässä siellä. Plevnan Sam Viitaniemi ehti kuitenkin somessa kehottaa tsekkaamaan oman paikkansa hanojen kunnon. Olen vaikutteille altis ja päätin painua tuttuun ja taattuun Plevnaan sitten syömäänkin. Kieltämättä Pyynikkiin liittyy edelleen henkilökohtaista torjuntafiilistä, alkuaikojen oluiden huono laatu on jättänyt pysyvän muistijäljen enkä tykkää firman tavasta tehdä bisnestä muutenkaan.

Plevnassa yritin asettua pieneen kahden hengen pöytään syömään, kun olin yksin liikkeellä. Henkilökunta ohjasi kuitenkin tilavampaan loosiin. Uutta jouluolutta tarjolla, 5,5%, saksalaistyylistä dunkelia, humalina Northern Brewer ja Hallertau Tradition. Täyteläinen, melko paljon hiilihappoa. Ei onneksi makea, vaikka suklaamallasta mainostetaan. Ei katkeroa, mutta eihän tältä tyyliltä sitä oikein odotakaan. Puhdasta, hyvä juotavuus. Porsaanleikkeessä hillittömästi venäläistyyppistä kastiketta, muutenkin hyvää. Erittäin hyvää palvelua kaikin puolin, ehkä Sam ehti hälyttää henkilökunnan kohotettuun valmiustilaan. Tampere, Plevna, 11.12.2018.

Electric Bear Werrrd!

Kävin Tampereella uudessa BrewDog-baarissa Ratinan stadionin lähellä. Tilasin Cloudwaterin Cashmere-lageria ja panimon omaa Albino Squid Assassinia. Molemmat sattumoisin jo ennen juotuja. En viitsinyt tarkistaa sitä ennen tilauksia. Ei kovin kummoisia oluita, mutta hintaa oli kyllä kovasti. Ei mikään kovin viihtyisä baari, en oikein lautaseinistä tykkää. Sorin Pyry Hurulakin paikalla. Kuulemma lambiceja myydään täällä nollakatteella. Toivottavasti tästä ei nyt tule yhtä lyhytikäistä tapausta kuin Turun dogibaarista.

Lumikuuro yllätti kulkumiehen, mutta painoin tiukasti ohi Nordicin Konttoriin. Hanoissa samoja Alefarmeja ja Cloudwatereita kuin Helsingin craft-palatseissa, tähän on tultu. Baarimestari epäili minua kaulahuivin perusteella Guinness-mieheksi. Ymmärrettävä, mutta ei kattava diagnoosi. Ehkä sää olisi jo riittävän kylmä, jotta voi siirtyä käyttämään paksumpaa Sonnisaari-huivia. Ennen kokeilematon APA kuitenkin hanarivistöstä löytyi, Bathin ihmeellisestä muinaiskaupungista. 4,2%, samea, ohut, ei tarpeeksi mehuinen, ei katkeroa. Jotenkin tuttu fiilis viime viikoilta, ei oikein mikään tunnu jytisevän. Varmaan henkilökohtainen ongelma, muutenhan elämme huikeita aikoja. Tampere, Konttori, 11.12.2018.

BrewDog Brewgooder Clean Water Lager

Heathrow'n kolmosterminaalin ilmapuolen baaritilanne surkea, ei edes hikistä Wetherspoonia. Curator-nimisestä loosista poimin tölkkilageria. 4,5%, Sorachi Acea mukana. Maku sen mukainen, tillilihaa pahvin läpi. Hieman yllättäen BrewDogin projekti, vaikka tölkistä ei valmistaja yksiselitteisesti selvinnyt. Makeaa maissisuuttakin havaittavissa surkeassa liemessä. Oikeastaan tämä oli loppujen lopuksi erittäin osuva henkilökohtainen lähtö viimeistä kertaa EU-Britanniasta. Exit not with a bang but with a whimper. Lontoo, Heathrow Airport, Terminal 3, Curator, 9.12.2018.

Marble Hopoplata

Lähes kirkas kultainen IPA, 7,2%, Simcoe, Amarillo, Chinook. Täyteläinen, hedelmää hieman nihkeästi, jopa alkoholikin tuntuu. Ehkä se johtuu reissun kevyiden riilien kiskomisesta. Mutta ei siis kovin vaikuttavaa, katkerokin jää kovin vajaaksi. Marble on vanha luottopanimoni, mutta tämä erä ei vaikuta onnistuneelta. Manchesteristä on pitkä matka, ehkä jo vanhaa settiä. Lontoo, Craft Beer Co. Islington, 9.12.2018.

Totally Brewed Slap In The Face, cask ale

Parista Craft Beer Co -pettymyksestä huolimatta päätin reissun päätösbaariksi ketjun Islingtonin anniskelupaikan, joka tuttu jo aiemmalta reissulta. Nottinghamin Totally Brewediä tuli testattua jo reissun avausbaarissa, mutta niin se vain nytkin valikoitui kokeiltavaksi. Tarkoittaa myös sitä, että cask-valikoima ei kovin monipuolinen ollut. Tässä kevyessä (4%) pale alessa keksiä ja hedelmää. Taas aika ohutta, mutta puhdasta ja tässä on kuitenkin useampia ulottuvuuksia. Hyvin raikasta ja kuohkeaa, hedelmäisyys pehmeän nautinnollista. Burgerikin ok, ei liian raskas myöhäisen aamiaisen jälkeen. Lontoo, Craft Beer Co. Islington, 9.12.2018.

Boundary Push & Pull Citra Mosaic

Earl of Essexin toiseksi olueksi valitsin keg-IPAn Boundary-panimosta, joka näyttää sijaitsevan hieman yllättäen Belfastissa. Näitä 5,5-prosenttisia Push & Pull -oluita näyttää olevan peräti ainakin 30 erilaista. Baarissa ei selvinnyt, mikä variaatio kyseessä, mutta jälkeenpäin netistä tarkistettuna se luultavasti oli Citra Mosaic. Ruma samea soran väri, itseasiassa aika harvinainen ulkomuoto, en muista aivan vastaavaa nähneeni. Maku kirpeän hedelmäinen, todella mehuinen. Maltaisuus heikkoa, samoin katkeruus. Pettymys, vaikka ei sinänsä sivumakuja. Lontoo, Earl of Essex, 9.12.2018.

North Brewing Pale Azacca Rakau, cask ale

Docklands-junalla takaisin Bankiin, josta Northern-linjalla Islingtonin Angeliin. Kovaa tungosta Islington High Streetillä, mutta kävelin hieman sivummalle hiljaiselle kadulle, jossa olin kuullut Earl of Essex -pubin keräävän suosiota. Ulospäin pieni klassisen näköinen kulmapub, ei kovin suuri neliömäinen tila sisältäkään, mutta silti jonkinlainen saaribaari, tiskin ympäri saattoi siis kiertää. Todella runsaasti jengiä, lapsiperheitäkin, sunday roast -perinne on edelleen täysissä voimissaan. Mittava valikoima panimotuotteita, kuusi caskia (joista tosin puolet perryjä tai siidereitä), 15 kegiä. Informaatiotaululla luki North Brew Azacca Rakau Pale Ale, jonka valmistaja mitä ilmeisemmin leedsiläinen North Brewing Company. 4,0%, Kirkas ja kaunis olut, trooppiset hedelmät hillitysti esillä, hyvin pehmeää. Mutta liian ohueksi auttamatta jää, ei katkeroa. Lontoo, Earl of Essex, 9.12.2018.

Hackney Boogie Van

Craft-kegejä Limehousen CBC:ssä sentään kohtuullisesti esillä ja valinnaksi tuli Hackneyn west coast pale, 5,5%. Hackneyn panimon cask Push Eject oli kotikenttäfestareillaan tapahtuman parhaita, joten odotukset korkealla tähänkin. Ne kuitenkin romahtivat varsin nopeasti ja jouduin katumaan kokonaisen pintin tilaamista. Sameassa oluessa juuresmainen, lähes tunkkainen vihanneksisuus hallitsee kauttaaltaan yksipuoleista kokonaisuutta. Hedelmäinen raikkaus puuttuu, samoin kaikki muutkin vivahteet. Onko aika jo ajanut seitsemän vuotta vanhan Craft Beer Companyn ohi, vai eikö laadunvalvonta enää toimi näissä uusissa timipaikoissa? Lontoo, Craft Beer Co. Limehouse, 9.12.2018.

Bad Seed In the Red, cask ale

Matkustin ensi kertaa Docklands Light Railwaylla, tosin vain kaksi pysäkinväliä Towerista itään. Mielenkiintoinen Limehouse Basin -alue, entistä satama-aluetta, muutettu asuntoalueeksi, olipa asuntolaivojakin altaassa. Craft Beer Company on perustanut tännekin toimipisteen, kiskaisin ovea 12:05, lukossa oli vaikka siis puolelta päivin piti aueta. Ei mikään ennenkokematon tilanne Englannissa, joten tein pienen ketunlenkin ja sitten pääsin sisäänkin. Olin toista tuntia paikalla ja toinen asiakas saapui sisään vähän ennen poistumistani. Henkilökuntaa kaksi kappaletta, joten kovin tuottoisaa bisnes ei ainakaan tässä kohti ollut. Kuudesta pumpusta vain kolmessa täytettä. Muutenkin baari tuntui ketjun vaatimattomimmalta, olen ehkä nyt kaikissa käynyt Brightonia myöten. Brixtonista en tosin ole varma. Bad Seedin New England Redissä 5,3%, hieman samea, karamellinen, jotain mausteista sivumakua, ei kovin miellyttävää. Jälkimaku pikemmin karkea kuin katkera. Tämä oli selvä pettymys. Lontoo, Craft Beer Co. Limehouse, 9.12.2018.

By The Horns Hopadelic, cask ale

Reissun kolmas aamiais-Wetherspoon The Liberty Bounds prameudeltaan suunnilleen Crosse Keysin ja Goodman's Fieldin välimaastosta. Monikerroksinen tila arvorakennuksessa Towerin linnan kupeessa. Aasialaisturistit parveilivat ulkopuolella, mutta kyllä ruuhkaa oli sisälläkin. Palvelu toimi silti ripeästi, vaikka en Nakarin Juhan suosittelemaa pöytätilausappia testannutkaan. Lontolaista sessio-IPAa caskissa, 4,3%, IBU 40. Kirkas ulkonäkö, pehmeästi hedelmäistä, karviaismarjaa, kevyesti katkeroita. Hyvä tasapaino, ehkäpä jopa reissun parhaita oluita. Lontoo, The Liberty Bounds, 9.12.2018.

Goose Island Shoreditch Porter Heaven Hill Bourbon Barrel-Aged

Chicagon Goose Island oli aikoinaan merkittävä itsenäinen panimo, vielä silloinkin 2010, kun kävin paikan päällä. Seuraavana vuonna sitten Budweiser osti panimon. En ole erityisemmin seurannut panimon uusia vaiheita, mutta tuskin ne kovin hohdokkaita ovat olleet. Nyt sitten ollaan jo siinä vaiheessa, että Lontoossa on avattu samalla brändillä brewpub. Paikallisesti siis tehdään kamaa, valitsin bourbon-kypsytettyä porteria, vain 4,9%. Mustaa, kuohkeaa vaahtoa. melko lämmintä, makeaa, todella pehmeää ja kuohkeaa. Erittäin hyvältä tuntuu, paahdetta kevyesti, bourbonin vanilja jää todella kauas, ei leimaa olutta. Tykkäsin kyllä. Lontoo, Goose Island, 8.12.2018.

Siren Broken Dream, cask ale

Jäin vielä toiselle oluelle Old Streetin Craft Beerissä, nyt caskista breakfast stoutia, 6,5%. Mustaa, mutta todellakin makeampaa settiä, paahteisuutta on, karamellia, ei juuri muuta. Cask-käsittely ei tuo lisäarvoa. Tämä baariketju on ehkä taantumassa tavanomaiselle tasolle, ei mitään kovin spesiaalia tarjolla ainakaan tässä toimipaikassa. Lontoo, Craft Beer Company Old Street, 8.12.2018.

Mondo Kemosabe IPA

Jätin suosiolla Four Puren sikseen ja kävelin hieman myrtyneenä takaisin päin London Bridgen asemalle asti. Parempia panimokeskittymiä löytyy kyllä muualta vielä tiiviimmin ja kovemmalla laadulla. Tubella Old Streetille, tihkusadetta, täälläkin nyt Craft Beer Companyn baari. Aika hiljaista, caskista tilaamani Inspector Remorse loppui, oikeastaan arvasin jo etukäteen niin käyvän. Siirryin kegeihin, paikallisen Mondo Brewingin IPAssa 6,4 %, samea, karkea, ei kunnolla hedelmää tai katkeruutta. Kehno siis. Samaa voi sanoa baaristakin, selvästi ketjun surkein näkemistäni. Tarjontaa silti kohtuudella, seitsemän caskia, jopa 25 kegiä. Lontoo, Craft Beer Company Old Street, 8.12.2018.

Partizan DIPA

Missasin pahasti Partizanin, kävelin ohi kun luulin sen olevan radan eteläpuolella. Etsiskelin sitten pitkään turhaan Four Pure Brewingiä, josta myös luultavasti väärät koordinaatit tarjolla. Palasin omille jäljilleni ja löysin lopulta Partizanin, joka ehkä nyt Kernelin luovutettua on Bermondseyn Beer Milen kovin stara. Yllättävän vähän jengiä taproomissa. Tupla-IPA samea, 8,2%. Pihkainen, alkoholi taitaa tuntua. Sitrusta on, mutta ei oikein raikkaasti. Täytyy kyllä sanoa, että koko Bermondsey Beer Mile tuntuu ylimainostetulta jutulta, tehokkaammin ja viihtyisemmin aika olisi tullut käytettyä Lontoon hienoissa olutpubeissa eikä näissä kuppaisissa panimojen perähuoneissa. Lontoo, Partizan, 8.12.2018.

Spartan Polemarch English IPA

Vieläkin alkeellisempi taproom Affinityn vieressä, naurettavuudessaan jo vaikuttava, neljä hanaa seinässä. Tämä on ehkä minimalistisin taproom, jossa olen käynyt. Nimi siinä mieless osuva. Mutta sentään oli muitakin asiakkaita. Oluessa kovasti hartsia ja kalkkia, 5,5%. Hedelmä ei pääse esiin, mutta ei tässä mitään yrtti- tai etikkaongelmia ole. Lontoo, Spartan, 8.12.2018.

Affinity Social Seduction

Bermondsey Beer Milen superstarilla The Kernelillä ei ole enää baaria, mutta kävin silti kuikuilemassa ovella. Pelkkää ulosmyyntiä todellakin. Seutu muuttui kaakkoon edetessä karummaksi, Affinity vielä Ubrew:täkin alkeellisemman oloinen. Ei muita asiakkaita. Henkilökunnan edustaja puuhaili omiaan, piti rykiä useamman kerran, jotta huomio asiakkaaseen aktivoitui, IPA periaatteessa ok, 6,2%, Chinookin pihka ja Simcoen sitrus kohtaavat hyvin, mutta karkeaa settiä tämä on kokonaisuutena, Lontoo, Affinity, 8.12.2018.