La Rulles Triple (2021)

Pitkästä aikaa laatutripeliä, tosin tätä versiota olen ehkä juonut hanasta juuri 2021. Pulloversion arvio löytyy vuodelta 2010. Pehmeää hedelmäisyyttä, kuivaa mausteisuutta. Oikein maistuvaa tavaraa. Pikkulintu, 25.7.2026.

Wagner Merkendorf Bock Hell

Frankenin bockia, parasta ennen 18.07.2026. Vaaleaa, hieman sameaa, 7,5 %. Mallasta on täyteläisesti, kuivaa, hieman pisteliäästi katkeraa. Ehkä johtuu iästä. Sinänsä ihan hyvää. Pikkulintu, 25.7.2026.

Chris Jones: England's Nadir?

Kesän jalkapallon MM-turnauksen otteluraporteissa totesin inhoavani Englannin maajoukkuetta. Tunteella on pitkähkö tausta. Alkupisteenä voinee pitää Länsi-Saksan voittoa Englannista neljännesfinaalissa 1970. Sitten vielä Brasilia vei koko turnauksen täysin ylivoimaisella esityksellä. Olin siihen asti luullut, että Englanti on jalkapallon synnyinmaan ohella myös paras maa. Se oli hallitseva maailmanmestari ja Suomen vakioveikkauksen kohteina oli vain Englannin liigan otteluja. Niitä ja Englannin Cupin finaalia esitettiin televisiossa. Nyt ymmärsin asian olevan monimutkaisempi. Seuraavaksi Länsi-Saksa pudotti Englannin EM-kisojen 1972 loppupeleistä, mutta se ei oikein noussut tutkaani. Vuonna 1974 seurasin kiihkeästi MM-lopputurnausta, josta Englanti puuttui kokonaan törmättyään Puolan superjoukkueeseen. Turnauksen aikana Englannin maajoukkueen uudeksi päävalmentajaksi valittiin suosikkijoukkueeni Leeds Unitedin tarunhohtoinen Don Revie. Ajattelin, että ehkä nyt uusi nousu alkaa. Toisin kävi. Revien aikakausi oli täydellinen pohjanoteeraaus. Revie ei valinnut taitopelaajia joukkueeseen, joka putosi taas EM-kisoista 1976 ja MM-kisoista 1978. Lahjonnasta ja muista epäselvyyksistä syytetty Revie pakeni Lähi-itään ja kuoli 61-vuotiaana halveksittuna hylkiönä. Suomessa Englantia kannatettiin kuitenkin edelleen laajalti, selvästi enemmän kuin mitään muuta vierasjoukkuetta. Noin vuonna 1975 sain julkaistua urheilusarjakuvalehti Busterin lukijapalstalla kiihkeän räntin, jonka sanoma suunnilleen oli: ettekö te urpot tajua, ettei Englanti ole mikään todellinen jalkapallon suurmaa? Muualla pelataan paljon parempaa jalkapalloa. Se oli ensimmäinen paperiprintissä julkaistu juttuni.   

Nyt Pitch Publishing on julkaissut Chris Jonesin tuoreen (revisionistisen?) analyysin Revien toimikaudesta. Kansikuvassa ovat Revien ohella Kevin Keegan, Alan Ball ja Mick Channon. Revie varttui Middlesbrough'n kurjimmilla kaduilla. Siihen aikaan ja vielä Revien pelaajaurallakin ammattijalkapalloilijoilla oli palkkakatto, jonka seurauksena peliuralla kohtuullisesti tienanneet palasivat 35-vuotiaana köyhyyteen. Näin kävi Revien suurelle idolille Wilf Mannionillekin, vaikka hän oli parhaimmillaan maailmanluokkaa. Revie päätti, ettei hänelle käy samoin. Lyhyen taustoituksen jälkeen Jones lähtee käymään Revien kautta läpi ottelu ottelulta. Heti aluksi Revie kutsui noin 80 pelaajaa kahden päivän tutustumisleirille manchesteriläiseen hotelliin. Tapaus tuntuu saaneen ristiriitaisen vastaanoton. Ilmeisesti liikaa pelaajia kutsuttiin paikalle, jopa Nottinghamin skotti John Robertson sai kutsun. Osa tylsistyneistä pelaajista pakeni Manchesterin pubeihin. Ensimmäinen peli oli heti EM-karsintavoitto 3-0 Tšekkoslovakiasta, joka lopulta voitti koko turnauksen. Komeista numeroista huolimatta Revie tuntuu ajatelleen, että hänellä ei ole käytettävissä Leedsin Bremnerin (skotti) ja Gilesin (irlantilainen) tasoisia pelaajia. Leedsin pelaajien suosimisesta Revietä ei ainakaan voi syyttää. Uransa huipulla olleelle Norman Hunterille tämä oli viimeinen maaottelu. Seuraavaan Portugali-peliin Revie valitsi kaksi vuotta aiemmin jalkansa katkaisseen Leedsin Terry Cooperin, jonka viimeiseksi maaotteluksi se myös jäi. 

Jones ei tunnu arvostavan ns. maverickejä. Siis noin seitsemän kuuluisaa taitopelaajaa, joita Revie ei peluuttanut, tai peluutti vain muutamissa peleissä. Alan Hudson, Rodney Marsh, Stan Bowles, Tony Currie, Charlie George, Frank Worthington ja Peter Osgood. Alan Hudson debytoi kuuluisalla tavalla vuoden 1975 ystävyysotteluvoitossa Länsi-Saksaa vastaan, mutta Jones ei tunnu yhtyvän ylistyskuoroon. Revie ei tykännyt boheemityypeistä ja Hudson pelasi vain yhden pelin tämän jälkeen. Jones kertoo laveasti Alan Ballin ja Revien välirikosta. Revie kutsui 30-vuotiaan maailmanmestari Ballin kapteenikseen, mutta pudotti kuuden ottelun jälkeen tylysti anonyymillä kirjeellä. Ball katkeroitui ja parjasi Revietä koko loppuelämänsä ajan. Jones ja Revie tuntuvat olevan samaa mieltä siitä, että SuperMac Malcolm Macdonald ei ollut kansainvälisen tason hyökkääjä. Macdonaldista tuli toinen äänekäs Revien mustamaalaaja.      

Tässä vaiheessa kirjaa alkaa tuntua, että Jones on ainakin osittain puhdistamassa Revien mainetta. Kritiikkiähän on tullut paljon Revien kansioista (dossiers), joilla pelaajille kerrottiin vastustajan pelitavasta ja pelaajista. Revie lanseerasi käytännön Leedsissä ja toi sen mukanaan maajoukkueeseen. Nämä kansiot olivat aikalaiskertomusten mukaan tuhansia sivuja paksuja opuksia. Nyt tarkentuu, että niiden koko oli tyypillisesti 5-6 sivua. Mutta sekin oli ilmeisesti liikaa Macdonaldin tapaisille lukutaidottomille pelureille. Macdonald tiettävästi käytti asiapapereita oven pönkkänä ja piti kääntöpuolella kirjaa korttipeliveloistaan. Yhdessä esimerkissä väitetään, että Revien dossierissa kuvattiin Tšekkoslovakian laitapelaajaa Marián Masnýa niin taitavaksi, että Englannin laitapakki Ian Gillard pelasi paniikissa tätä ilmeisesti George Bestiäkin kovempaa staraa vastaan. Toisaalta Gillard oli QPR:n mies ja siellä valmentaja Dave Sexton harrasti myös dossiereja, joten Gillard oli tottunut niihin. Jones toteaa tyynesti Revien olleen aikaansa edellä valmistautumismenetelmissä.

En itsekään muistanut, että Revien ensimmäinen vuosi oli onnistunut. Ei tappioita, huonoin tulos kotitasapeli Portugalia vastaan. Kauden päätteeksi 5-1 -voitto perivihollinen Skotlannista. Ottelussa loisti 23-vuotias Gerry Francis, jonka Revie nimitti kapteeniksi kesällä 1975. Samalla tuli Ballille kenkää. Ballin korvannut Tony Currie pelasi ainoan Revie-ottelunsa harjoitusmatsissa Sveitsiä vastaan. Syksyllä 1975 tuli ratkaiseva tappio Tšekkoslovakialle Bratislavassa, ottelu jouduttiin pelaamaan sumun takia uudelleen seuraavana päivänä 20 minuutin pelin jälkeen. Tšekkoslovakia pelasi brutaalisti ja toppari McFarland loukkaantui uudelleen oltuaan pari vuotta sivussa. Ottelun jälkeen Revien avainpelaaja Colin Bellin ura loppui karmeaan loukkaantumiseen ja Lissabonista tuli vain tasapeli. Se tarkoitti Tšekkoslovakian menoa EM-loppupeleihin. Tähän asti Revie oli käyttänyt melko suppeaa pelaajamateriaalia, mutta tilanne muuttui keväällä 1976.

Revien ote tuntui kirpoavan 1976. Hän vaihtoi pelaajia tiheästi pelistä toiseen. Myös Francis loukkaantui ja Revie valitsi uudeksi kapteeniksi Kevin Keeganin. Jones kuvaa pitkään Revien ja Keeganin suhdetta. Miehet ilmeisesti tulivat hyvin toimeen ja pitivät tiiviisti yhteyttä Revien eroamisen jälkeenkin. Revie suosi muitakin Liverpoolin pelaajia, hieman paradoksaalisesti huomioiden Leedsin ja Liverpoolin vastakkainasettelun 70-luvun alkupuoliskolla. Ikävä kyllä nämä pelaajat eivät olleet kovin laadukkaita, Keegania lukuunottamatta. Ja oliko äskettäin edesmennyt Keegankaan, itse en ole häntä koskaan arvostanut. En voi vieläkään sulattaa Keeganin Ballon d'Or -voitttoja Revien aikakauden jälkeen 1978 ja 1979, kun Rob Rensenbrink ja Ruud Krol olivat niin ylivoimaisesti parempia pelaajia siihen aikaan. Revien toinenkaan vuosi ei ollut täysin katastrofaalinen, vaikka EM-putoaminen olikin kova isku. Sen sijaan kolmas kausi 1976-77 oli kehno. Reviellä oli johtoportaassa pelkkiä vihamiehiä, jalkapalloliiton Harold Thompson ja Ted Croker sekä liigan Alan Hardaker. Kun tulokset heikkenivät, he ryhtyivät savustamaan Revietä pois. Varsinkin Thompsonia Jones kuvaa värikkäästi. Kun Stalinilla, Hitlerillä ja Maolla oli joitakin arvostajia, niin Thompsonista ei pitänyt kukaan. 

Tunnetusti Revien Englanti pelasi kaksi kertaa Suomea vastaan MM-karsinnassa 1976. En muista kesäkuun Helsinki-matsia, joka päättyi Englannin 4-1 -voittoon. Mutta lokakuun Wembley-ottelun muistan lähes kuin eilisen päivän. Suomi-pelien välissä Revie valitsi supermaverick Charlie Georgen ensimmäiseen maaotteluunsa harjoitusmatsissa Irlantia vastaan. George ei pelannut hyvin, tunnin kohdalla Revie otti hänet pois ja George solvasi Revietä. Georgen maajoukkueura oli siinä. Suomea vastaan Revie yritti suurta voittoa hyökkäysvoittoisella kokoonpanolla. Tueart teki alussa maalin, mutta Jyrki Nieminen tasoitti toisen jakson alussa. Englanti pystyi vielä tekemään voittomaalin, mutta käytännössä Englannin MM-paikka Argentiinassa kirposi Suomen takia. Kuten Jones toteaa, Italia meni maalierolla kisoihin voitettuaan Suomen 6-1. Jones mainitsee suomalaisista vain maalivahti Göran Enckelmanin nimeltä, mutta toteaa Suomen pelanneen laadukkaasti. Suomi pelasi ilman Arto Tolsaa, toppareina Ari Mäkynen ja Erkki Vihtilä.

Ratkaiseva isku tuli sitten Roomassa, Italia voitti selvästi 2-0 Revien Englannin. Liverpoolin kapteeni Emlyn Hughes oli Revien äänekkäimpiä kriitikkoja, koska Revie pudotti hänet Englannin kapteenin paikalta kokonaan pois 1974, samaan tapaan kuin Alan Ballin vuotta myöhemmin. Nyt Revie peluutti kuitenkin Hughesia topparina yhdessä loukkaantumisherkän Roy McFarlandin kanssa. Luottotopparit Todd ja Watson poissa. Revie valitsi yllättäen huipputärkeään otteluun maverick Stan Bowlesin. Lopputulos oli siis katastrofi. Sitten seurasi helmikuussa 1977 kuuluisa ystävyysottelu Hollantia vastaan Wembleyllä. Johan Cruyff pelasi yhden hienoimmista otteluistaan. Voittonumerot olivat nytkin 0-2, mutta ilmeisesti tasoero Englantiin oli yhtä suuri kuin Unkarilla 1953. Viimeistään tässä ottelussa tuli selväksi, että Englannilla ei ole tarpeeksi laadukkaita pelaajia. Jones arvelee, että Revie teki lähtöpäätöksensä tässä ottelussa. 

Revien kauden nadiiri oli kaksi Wembley-tappiota toukokuussa 1977, Walesille ja Skotlannille. Revien viimeiset pelit olivat tasapelit Etelä-Amerikan turneella, Brasiliaa, Argentiinaa ja Uruguayta vastaan. Revie tosin ei ollut paikalla Brasilia-ottelussa, hän kävi tekemässä työsopimuksen Arabiemiraateissa. Revie ilmoitti lähdöstään lehdessä, ei kertonut esimiehilleen. Jättimäinen palkka Emiraateissa nostatti raivoa. Häntä vastaan nostettiin syytteitä, mutta mistään ei tullut tuomiota. Maine meni kuitenkin totaalisti. Jones osoittaa tilastoilla, että Revien kausi ei ollut olennaisesti heikompi kuin edeltäjä Ramseyn viimeiset vuodet tai seuraaja Greenwoodin ensimmäiset vuodet. Englannilla ei vain kertakaikkiaan ollut tarpeeksi hyviä pelaajia Revien aikaan. Itselleni jää vielä kuitenkin epäilys, että erityylinen valmentaja olisi saanut hyödynnettyä maverick-pelaajien taidot.  

Craft Beer Garden 2026, 1. päivä

Tulin siis tällä kertaa Viikin festarille hyvissä ajoin ja verryttelin taproomin puolella oluiden parissa. Käväisin ulkona ottamassa rannekkeenkin etukäteen, koska tämä festivaalihan on tunnettu hillittömistä jonoistaan. Se ei paljoa auttanut, koska turvatarkastus veti hitaasti rannekejonoa. Itse asiassa nopeinta olisi ollut jättää lipun ostaminen vasta tänne, koska siinä jonossa ei ollut ketään. VIP-lippulaiset olivat olleet jo tunnin sisällä ja vieneet kaikki varjopöydät. Tämän festivaalin ongelmahan on aina ollut auringonpaiste, jolta ei ole suojaa läheskään tarpeeksi. Tilanne ei ollut parantunut tänäkään vuonna. Vihaan aurinkoa ja yritän olla sen kohteena mahdollisimman vähän. Tällä kertaa ratkaisuksi valikoitui puiden alla oleva penkkirivi. Pöytää ei siis ollut, mutta toimihan homma näinkin. 

Festivaalin ulkomainen osasto oli tällä kertaa todella vakuuttava, peräti seitsemän amerikkalaista panimoa. Tällaista ei ole taidettu Suomessa ennen nähdä. Niinhän siinä sitten kävi, että nyt ensimmäisenä päivänä join pelkästään amerikkalaisia oluita. Aloitin Seattlesta Fast Fashion Hoppy Pilsillä, 4,9 %. Hedelmäinen kevyesti, mallasta ja katkeroa. Seuraavaksi Marylandin Salisburysta Burnish-panimon King Winks Barrel Aged Barleywine, 11,0 %. Kävin tässä pikkukaupungissa 2017, mutta silloin vierailin Evolution-panimossa. Ehkä Burnish uudempi toimija. Rumaa olutta, tynnyri tuoksuu. Mausteinen, täyteläinen, oikein hieno. Kolmantena Floridan Dania Beachista (Miamin ja Fort Lauderdalen välistä) 3 Sons The Coreo, imperial stout, 16 kuukautta Heaven Hill -tynnyreissä, kookospähkinää ja Oreo-kekesejä, 14,6 %. Ruskea vaahto, varsin kylmä. Makeaa suklaisuutta, jäätelökastiketta ja todellakin runsaasti suklaata. En tykännyt yhtään.

Brooklynista Wild East Crow Aurora Curve, west coast IPA, 6,3 %, 50 IBU. Oslolainen Crow kumppanina. Sitrustuoksua, pehmeää, kuivaa. Ihan ok, jopa vähän katkeruutta. Tripping Animals sijaitsee myös Miamin lähellä Floridassa, Miamin keskustasta länteen sisämaassa. Double Agent nimetty DIPAksi, mutta vahvuutta vain perus-IPAn 7,0 %. kokeellinen MPA-033 -humala, lisäksi El Dorado ja Mosaic. Vaalea ja samea. Sitrusta ja tuoreutta. Oikein näppärää. Orchestrated Minds on myös floridalainen, sijaitsee Fort Lauderdalesissa. Tupla-IPA Fallen Empires, Galaxy ja Citra, 8,0 %. Ehkä pientä happamuutta aluksi maussa, mutta saatoin olla väärässä. Kuiva ja vähän katkeruutta. En nyt oikein innostunut. 

3 Sonsin tiskille oli selvästi pisimmät jonot. Ensimmäinen stout imaistiin välittömästi loppuun. Tsekkasin sitten toisen vielä vahvemman stoutin. Happy Anniversary 7 Year, 17,5 %, kolmessa eri bourbon-tynnyrissä kypsynyt, Heaven Hill, Barton 1792 ja Russell's Reserve 13 Year. Nyt tuoksuu tynnyri enemmän kuin aiemmassa. Paksua, mutta aavistuksen kuivempaa kuin aiemmin. Tykkään nyt enemmän. Öljyinen, monimuotoinen, oikein hyvä. New Yorkista tutun Finback-panimon Rolling in Clouds, 7,1 %. Vaaleaa ja sameaa. Kuivaa sitrusta. Puhdasta. Vähän katkeruuttakin, hyvää kamaa. Fast Fashionilta Stoned And Starving IPA, 6,8 %, Cashmere, Motueka ja Strata. Hyvin vaaleaa ja sameaa. Trooppista hedelmää tuoksussa. Oikein raikasta. Toinenkin 3 Sonsin vahva stout loppui saman tien, kun olin jonottamassa panimon pilsiä. Huvittavasti reitti tiskille avautui minulle kuin Punainen meri Moosekselle, kun stout-friikit vetäytyivät edestä. Siis 3 Sons Ocean Park Pils, 5,0 %, Saaz ja Perle. Hyvin maltainen, yrttinen, raikas. Hyvin kuiva. Selvää katkeruuttakin. Oikein hienoa, saattoi olla koko festivaalisession paras. Tässä vaiheessa päätin lähteä pois, mutta huomenna uudelleen.

CoolHead Strataspheric Heights

6,0 %, Strata ja Nelson Sauvin. Vaaleaa ja sameaa. Ei niin täyteläinen kuin edellinen. Puhdasta kuitenkin. Kuivaa ja juotavuus hyvä. CoolHead tuntuu parantavan tahtia. CoolHead Taproom, 24.7.2026.

CoolHead Azvex IPA '26

Festivaalin alkua odotellessa taproomin puolella paikan uutuutta. 6,0 %, Citra, Motueka, Riwaka. Hedelmäistä, todella raikasta, positiivinen yllätys. Paras CoolHead pitkästä aikaa. CoolHead Taproom, 24.7.2026.

Bas-Canada Cassiopée

Kanadalaissessio vain jatkui. Toni Tiaisen ja Juha Heinäsen kanssa jaettuna Gatineaun tölkki. Nyt jo Quad IPAa, 11,0 %. pESHarine (Peacharine?), Rakau, Citra, Nelson Sauvin. Vaaleaa ja sameaa. Pehmeää, täyteläistä. Alkoholi peittyy täysin. Oikein hienoa, ehkä jopa päivän Kanada-putken parasta. Kaikki kanadalaiset tosiaan sumukaljoja, mutta laatu on kyllä korkealla kaikissa. Pien, 23.7.2026.

Counterpart Paranoid (2026)

Päivän toinen Counterpart on myös samea IPA, ja samaa vahvuustasoa, 6,5 %. Tässä Nelson Sauvinin ohella myös Riwakaa. Vaaleaa sumuista olutta. Appelsiinia aromeissa ja maussa. Puhdasta taas, hedelmäisyyttä tukee maltainen runko. Ei katkeruutta. Mukavaa kamaa taas tämäkin. Pien, 23.7.2026.

Counterpart Best Friend

Pudottautuminen Kaisaniemestä Kluuvinlahden pohjalle Ateneumin taakse. Täälläkin kanadalaista tarjolla, nyt Niagara Fallsin laatupanimolta, jossa ehdin huhtikuussa testata kaksi täällä tarjolla olleista oluista. Heizi IPA, 6,5 %, Nelson Sauvinia eri muodoissa. Sameaa, hedelmäinen tuoksu. Pehmeää ja makeahkoa. Täyteläistä, hyvin puhdasta, miellyttävää. Kanadalaisten taso tuntuu jatkuvan korkeana. Pien, 23.7.2026.

Messorem Temporalis #0059

Toinen uutuustölkki Montrealin maineikkaasta Temporalis-sarjasta. Tässäkin 10,0 %, Citra, Riwaka, Nelson Sauvin, Motueka, Sabro. Vaaleaa ja sameaa. Pirteämpää hedelmäisyyttä. Raikasta intensiivisyyttä. Tässä ei kyllä katkeruutta, mutta huippukamaa ilman muuta jälleen. Sosiaalinen tilanne rajoitti tarkemman kuvauksen kirjaamista, mutta tämä olut kannattaa aina tavattaessa siirtää tuulensuojaan. Juova, 23.7.2026.

Bas-Canada Marécage

Kun olin Itäkeskuksessa The Odyssey -leffan takia, niin harkitsin siirtymistä pitkästä aikaa pikaratikalla CoolHead Taproomiin, jossa olisi tarjolla ennen viikonlopun festaria 3 Sons -taptakeover. Se tapahtuma kuitenkin avautui vasta runsasta tuntia myöhemmin, joten hurautin metrolla Juovaan, josta Juha Heinänen raportoi uuden kanadalaiskuorman saapuneen baariin. Tölkkikamaa siis, Gatineausta triplasumu, 10,0 %, pelkkää NZ-kamaa, Riwaka, Nelson Sauvin, Rakau, Wakatu. Pehmeää mehuisuutta, raikkautta ja intensiivisyyttä. Vähän katkeruuttakin. Aivan erinomaista olutta kaikin puolin. Juova, 23.7.2026.

Christopher Nolan: The Odyssey

Christopher Nolan on nykyään kovamaineinen ohjaaja, jolta itse olen nähnyt varhaisen Mementon, Dunkirkin, Batman Beginsin ja Oppenheimerin. Hyvää kamaa on ollut, mutta ei nyt mitenkään ainutlaatuista. Nyt mies on tehnyt Odysseuksen isolla rahalla. Kuvattu kokonaan IMAX-tekniikalla, joten hankkiuduin Itäkeskuksen IMAX-teatteriin katsomaan kolmetuntista eeposta. En ole tainnut ennen nähdäkään kokonaista fiktioleffaa tällaisessa teatterissa. Näin 1970-luvulla Odysseian aiheesta italialaisen tv-sarjan, joka teki suuren vaikutuksen. Tarina oli siis nyt katsoessa yllättävänkin tuttu. 1980-luvulla luin James Joycen Odysseus-romaanin, mutta sehän oli aika vapaa tulkinta. Suurella rahalla tehty erinomaisen visuaalinen leffa, jossa jännite pysyy tiheänä koko keston ajan. Suomalaistaustainen Matt Damon ei oikein ole itsestäänselvä valinta nimirooliin, mutta kohtuudella hän homman hoitaa. Troijan sota, kyklooppi, jättiläiset, Poseidonin kosto, Kharybdis ja Skylla, Penelopea 20 vuotta piirittävät kosijat, monet olennaiset osat hyvin kasassa. Huomasin somesta, että Kauko Röyhkä valitti leffassa olevan liian vähän seksiä. Se on totta, seireenit ohitetaan hyvin nopeasti ja Odysseuksen seitsemän vuotta Kalypso-nymfin hoidossa olisi ansainnut paljon enemmän käsittelyä. Nolan rikkoo aikatasoja ansiokkaasti ja tuo hyvin esiin moderneja teemoja sivistyksen nykyisestä alhaisesta tilasta. Troijan hevosen sinänsä nerokas temppu oli kuitenkin Zeuksen lain vieraanvaraisuuden vastainen ja ihmiskunta eteni kohti moraalittomuutta. Vertauskuvia nykymeininkiin ei tarvitse pitkään miettiä. Huumoriakin olisi voinut olla enemmän, tämä on tiukkailmeinen draama, jossa koiratkin kokevat kovia. Toki tämä on hyvin onnistunut massiivinen elokuva, mutta ei mikään mestariteos.

Hoppy People Seoul Moonfall

Viimeisenä sveitsiläisenä tuplasumu, jossa kollaboraattorina eteläkorealainen Seoul Brewery. Alkuperäinen panimon nimi tietysti jotain aivan muuta. 8,0 %, Citra, Enigma, Simcoe ja Motueka. Melko samea, aika neutraali tuoksu. Varsin makeaa. Tämä on kohtuullisen raikasta. Täyteläistä ja puhdasta. Ei nytkään katkeroa. Pieniä pettymyksiä kyllä kaikki Hoppy Peoplet, ikävä kyllä. Oluthuone Haka, 22.7.2026.

Hoppy People Prizm Ça Plane Pour Moi

Lisää sveitsiläistä. Vahva sumu, 7,5 %, mukana valmistuksessa eteläranskalainen Prizm. Strata, Simcoe ja Citra.Vaaleaa ja sameaa. Trooppista hedelmää tuoksussa. Tämäkin suhteellisen makeaa. Ei oikein raikkautta. Hieman nihkeää. Ei tämäkään kolahtanut. OluthuoneHaka, 22.7.2026.

Hoppy People Le Ketch Stigmata

Toinen sveitsiläinen, 7,2 %, heizi IPA, kollaboraattorina Québecin Le Ketch, Galaxy, Citra, Riwaka. Sameaa, ei kovin raikasta tuoksua. Makeahko maku, ei erityisen pehmeää. Trooppisia hedelmiä löytyy. Ei katkeruutta. Ei oikein vakuuta. Oluthuone Haka, 22.7.2026.

Hoppy People FWD HBC 1183

Siirtyminen tutulla craft beer expressillä Kaisaniemestä täysin sisätiloissa Hakaniemeen craft baarista toiseen. Täällä sveitsiläinen tap takeover. Hoppy People tuli tutuksi hienolla black IPAllaan Genèvessä 2017. Nyt aluksi testiin pils, 6,2 %. Utuinen. Yrttinen tuoksu, hieman omalaatuinen maku. Ei katkeruutta ikävä kyllä. Ei tässä paljoa pielessä ole, mutta ei nyt lähde liikkeelle millään osa-alueella. Oluthuone Haka, 22.7.2026.

DosKiwis Sum Plum

Vielä kolmantena DosKiwis-oluena kevyempi pale ale, 6,2 %, hyvin samea. Strata, Nelson Sauvin, Nectaron ja Rakau. Hyvin NZ-painotteinen tuote siis.Pirteää hedelmäisyyttä. Kuivin kolmesta session DosKiwisistä. Mutta ohut olut väistämättä. Sosiaalinen tilanne tietysti koko ajan päällä, mutta tässä vaiheessa muistiinpanot suppenivat olennaisesti. Juova, 22.7.2026.