Tom George: See How They Run

Dekkariparodia vuodelta 2022. Sijoittuu Lontooseen 1953, Agatha Christien The Mousetrap -näytelmän teatteriympäristöön. Käynnistyy lähes noir-tyylisellä voice-overilla. Nopearytmistä kamaa, komediaa, loistavia näyttelijöitä. Ehkä vähän ylinokkelaa fiilistä, mutta äärimmäisen viihdyttävää. Sam Rockwell esittää kyynistä viinaan menevää veteraanipoliisia ja Saoirse Ronan nuorta innokasta konstaapelia. Varsin monitasoinen metarakenne, mutta ei mitään teennäistä temppuilua, hyvin kuohkeasti homma etenee. Christien ohella henkilöinä on muitakin aikakauden historiallisia hahmoja. Leffassa on jopa Molotovin cocktail. Kokonaisuus jää ehkä ohueksi, mutta katsomiskokemus on ilman muuta positiivinen.

Argentiina - Espanja 0-1 j.a.

Espanja ei vaihtanut pelaajia finaaliin, Fabián Ruiz taas avauksessa. Lionel Scaloni vaihtoi keskikentän koostumusta, kentälle Nico González ja Rodrigo De Paul. Erittäin tunnusteleva alku. 5. minuutilla Yamalilla puolittainen paikka. Messi oli päästä läpi, mutta kisojen ykkösveskari Unai Simón tuli vastaan. Espanja vaikuuti vaarallisemmalta tai ainakin aktiivisemmalta, Rodri edelleen majesteettinen keskikentän pohjalla. Mutta kovin järjestelmälliseen hyökkäyspeliin ei kumpikaan pystynyt. Messi hyvin vähän pallossa. 39. minuutilla Oyarzabalilla hieman mahdollisuuksia, mutta huono suoritus. Ennen taukoa Lisandro Martínez sai varoituksen ja loukkaantui, tilalle veteraani Otamendi. 

Taukoshow'n yllättävin esiintyjä Muppet Show -bändin rumpali Animal. González pois, rikkoja Paredes tilalle. Peli muuttui rikkonaisemmaksi, mutta Espanja hallitsi koko ajan tilanteita, mutta ei viimeistelykykyä. Argentiinalla ei yhtään tilannetta, Messi täysin ulkona pelistä. Paljon vaihtoja, Espanja otti mm. Merinon ja Williamsin sisään. Toppari Pau Cubarsilla ehkä paras laukaus, mutta Emiliano Martínez venyi torjuntaan. Hyvän turnauksen pelannut Enzo Fernández nappasi turnauksen Darwin-palkinnon. Ensin mussutuksesta varoitus ja toinen lisäajan taklauksesta, punainen nousi. Se oli Argentiinalle jatkoajalle ratkaiseva heikennys. Martínez piti joukkuettaan hengissä, mutta 96. minuutilla pallo maaliin. Otamendi onnistui näyttelemään uhria sen verran, että tämä maali hylättiin. Rodri otettiin pois, Merino puski vähän ohi ja Scalonikin sai varoituksen. 106. minuutilla lopulta ratkaisu, Williams puski päädystä taaksepäin ja Ferran Torres sai pallon verkkoon. 113. minuutilla Torres teki toisenkin maalin läpiajosta, mutta niukka paitsio. Argentiina tietysti yritti vielä, vaihtotoppari Senesi oli lähellä maalintekoa, mutta Espanja kesti loppuun asti. Argentiina oli kyllä yllättävän aseeton, Messikin todella näkymätön ja Enzo tietysti tyhmin syyllinen. Erittäin ansaittu voitto Espanjalle. Argentiinalta melkein yhtä heikko suoritus kuin vuoden 1990 finaalissa. 

Ken Follett: The Key to Rebecca

Kun luin kuusi vuotta sitten Len Deightonin WW2/Egypti -trillerin City of Gold, Juha Nakari vinkkasi samantyyliseen Ken Follettin romaaniin. Aikaa kului, mutta nyt asia palautui mieleen ja ostin teoksen Kindleen. En ole siis walesiläistä Follettia aiemmin lukenut, mutta hänen läpimurtoteoksensa Eye of the Needlen elokuvasovitus on tuttu. The Key to Rebecca on samalta aikakaudelta, vuodelta 1980. Sijoittuu siis toisen maailmansodan aikaiseen Egyptiin vuonna 1942. Erwin Rommelin johtama Afrika Korps vyöryy lännestä kohti Kairoa. Kaupungissa toimii saksalainen vakooja, joka hankkii Rommelille tärkeitä tietoja brittiarmeijasta. Romaanin nimen Rebecca viittaa Daphne du Maurierin samannimiseen teokseen, jota vakooja käyttää sanomiensa salaukseen. Rebecca tunnettaneen nykyään paremmin Hitchcockin filmiversiosta. Philip Kerrin ja Jari Tervon tapaan Follett käyttää fiktiossaan historiallisia henkilöitä, Rommelin ohella mm. Anwar Sadat on tarinan sivuhenkilö. Pääosin kaksi näkökulmahenkilöä, itse vakooja ja häntä jahtaava brittiupseeri. Rakenne on yksinkertainen, mutta tehokas. Lukija tietää enemmän kuin hahmot ja jännitys rakentuu luontevan kiihottavasti. Len Deighton taatusti tunsi tämän romaanin ennen omansa kirjoittamista. Follett kirjoittaa fokusoidummin, Deightonin rönsyjä ei ole tässä ollenkaan, henkilöitä ei ole paljoa. Jonkinlaista bestseller-laskelmointia Follettilla on havaittavissa, esimerkiksi seksiä on mukana huomattavasti enemmän kuin tässä tyylisuunnassa keskimäärin. Se on kyllä perusteltavissa, juoni rakentuu osittain senkin varaan. Paikallisväri tuntuu uskottavalta ja lukukokemus oli oikein nautittava. Romaanilla on ilmeinen todellisuuspohjakin, vakoojahahmo perustuu Kairossa lyhyen aikaa toimineeseen Johannes Eppleriin. Anthony Minghellan menestysleffa The English Patient sivuaa myös näitä tapahtumia. Follettin romaani on suomennettukin merkillisellä Aavikkoleijona-otsikolla.

Visa Koiso-Kanttila: Kaiken se kestää

Kompaktia kotimaista tummaa draamaa vuodelta 2017. Sijoittuu 1970-luvun Ouluun arkkitehtiympyröihin, varmaankin ohjaajan omakohtaisia muistoja pohjalla. Näkökulma on kahden nuoren pojan, selviä viittauksia Rintalan/Niskasen Oulu-teokseen Pojat. Seksiä, alkoholia ja väkivaltaakin, Perämerellä elämä on tylyä. Kotimaisen elokuvan helmasynti heikko äänitys vaikeuttaa katselua, dialogista ei aina saa selvää. Tunnettuja näyttelijöitä suhteellisen groteskissa tarinassa, näyttelijäsuoritukset ovat välillä hieman väkinäisiä. Leffassa nähdään myös J-P Metsävainion avaruuskuvia. Lyhyehkön elokuvan kyllä katsoo mielellään jo Oulu-näkymien vuoksi, mutta melko kolhoksi ja etäiseksi leffa jää. Erityisesti tökki neutraali musiikki, sillä olisi niin helposti saanut syvennettyä ajankuvaa.

Ranska - Englanti 4-6

Nöyryytettyjen häväistysrituaali. Sellainenhan ns. pronssiottelu on jalkapallon MM-lopputurnauksessa. Sitkeästi sitä on kuitenkin pelattu vuodesta 1954 lähtien. Itsekin olen tainnut katsoa kaikki matsit 1974 alkaen, silloin Puola voitti Brasilian ja Grzegorz Lato varmisti turnauksen maalikuninkuutensa. Usein semifinaaleihin yllättäen päässyt pienempi futismaa on ollut motivoitunut vielä tässäkin pelissä kuten Ruotsi 1994 ja Kroatia 1998. Ranskalla ja Englannilla ei ole taatusti mitään motivaatiota tähän irvokkaaseen näytelmään, ehkä maalikuninkuus silti saattaisi kiinnostaa tilaston kärkipelaajia. Itsekin asetuin katsomaan yöpeliä, kun seuraavana aamupäivänä ei ohjelmassa ollut mitään olennaista.

Miamissa Kane ja Bellingham penkillä, joten maalikuninkuus ei kiinnosta. Mbappéa se vaikutti kiinnostavan, myös Olise kentällä, mutta Dembélé sivussa. Englanti aloitti reippaasti ja jo 3. minuutilla Rice sai pallon harhasyötöstä, kuljetti kaarikuvion ja kiskoi aivan vapaasti takanurkkaan. Hyvin avointa peliä, odotetusti tietysti. Saka teki paitsiomaalin ja 18. minuutilla Englannin toppari Konsa puski kulmasta hyväksytyn maalin. Ranskallakin oli paikkoja, mm. Guéhi pelasti viivalta, tosin tässäkin paitsio aiemmin. 35. minuutilla Englannin varaveskari Henderson torjui Mbappén vedon. Pari minuuttia myöhemmin Ranskan maalivahti Maignon seikkaili ulkona ja Rashford pelasi Sakalle maalipaikan. Ensimmäisen puoliskon yliajalla ehkä tyylikkäin maalin ottelussa tähän mennessä, Eze vapautti Sakan taas maalintekoon. Ranska oli todella hengetön varsinkin puolustussuuntaan, mutta se tuskin yllätti ketään. Vedenkantaja Deschampsille varsin nolo loppu tulossa valmentajauralle.

Tosin tuuli kääntyi tauon jälkeen. Ranskakin alkoi hyökätä ja avoimet ovet jatkuivat, kun ei mitään paineita ollut. 48. minuutilla Olise syötti kisojen kuudennen maalinsa Mbappélle, joka siirtyi nyt maalipörssin kärkeen yksin. Ja jakaa kaikkien aikojen tilastokärjen Messin kanssa. 54. minuutilla Barcola irtosi vasemmalta läpiajoon ja taas maali. 66. minuutilla upea kuvio, jossa Olise vapautti taas Mbappén maalintekoon. Sitten Olisella itsellään oli kaksikin täysin avointa maalintekopaikkaa, mutta aina ohi. Olise ei tehnyt yhtään maalia tässä turnauksessa. 85. minuutilla Gusto Kaatoi Spencen boksissa ja Saka veti pilkulta taas Englannin kahden maalin johtoon. Yliajalla vielä kaksi maalia, ensin Dembélé ja sitten vaihdosta sisään tullut Bellingham hienolla soolosuorituksella loppunumerot. Vaikka viihdyttävää katsottavaa, niin arvoton näytelmähän tämä oli kokonaisuutena.

Stu Mostów American IPA

Puolasta west coast IPA, 6,8 %, 63 IBU, lievästi utuinen. Pihkaa ja appelsiinia tuoksussa. Maussa maltaisuus hallitsee varsin brutaalisti. Hedelmäisyyttäkin hieman löytyy. Ei kyllä katkeroakaan. Tämä on varmaan käytännössä sama olut kuin kahdeksan vuoden takainen Salamander. Oluthuone Haka, 18.7.2026.

Kellotorni Tornipöllö Porter

Kellotornin viides olut nyt jakelussa. Porterissa 5,8 %, 38 IBU, Jester, Target ja Chinook humalina. Tummanruskeaa, paahteinen tuoksu. Makuja runsaasti, mausteita, kahvia, tummaa suklaata, kuivattuja hedelmiä. Hyvin kuivaa, vähän katkeroakin. Kellotorni, 18.7.2026.

3 Fonteinen Oude Honungslambik

Hanasta edullista hunajalambicia. 8,1 %. Tymäkkä tuoksu. Happamuutta on railakkaasti, hieman hedelmäisyyttä, hunaja ei oikein tunnu. Ei kuitenkaan Cantillon-kuivuutta. Kun hapanta juo, niin sitten kunnolla hapanta. Siihen tämä sopii hyvin. Juova, 18.7.2026.

Badlands Soft Sound (2026)

Tuplaheiziä Ontariosta, 8,2 %, pelkkää Mosaicia. Vaaleaa ja sameaa. Sametin pehmeää hedelmäisyyttä. Täyteläisyyttä, raikkautta, tuoreutta, puhtautta. Badlands on Kanadan vakuuttavimpia tekijöitä. Juova, 18.7.2026.

Left-Handed Giant Far From Earth

Pasilassa heiziä, 6,5 %, Strata, Chinook ja harvinaisempi Audacia. Vaaleaa ja sameaa. Strata ehkä hallitsee, sitrusta on kunnolla. Muutenkin raikasta ja virkistävää pitkän junapäivän päälle. Ensin Oulusta Kajaaniin ja tauon jälkeen Pasilaan. Melko lämminkin junassa. Puhdasta ja onnistunutta olutta taas Bristolista. Täproom Tripla, 17.7.2026.

naïlo Thorns

Menin ensin Mallaskellariin, mutta se oli kesäiltana tyhjä, kaikki olivat ylhäällä sisäpihalla Mallasterassilla. Täällä olen toki ollut ennenkin. Uutta tuotetta Heinäpäästä, 5,8 % New England Pale Ale, ei mitään tarkempaa tietoa Hyvin sameaa, vaaleaa. Karkeaa mehuisuutta, ei pehmeyttä. Ananasta ja mangoa on tuoreesti. Ei jälkimakua. Kuiva kokonaisuus. Ohuus häiritsee. Tavallaan ryhdikästä kamaa, mutta en kuitenkaan nyt innostunut. Oulu, Mallasterassi, 16.7.2026.

Old Kemi Lakka Porter

Lakalla maustettu baltic porter Espoosta, tehty siis Salaman alkuperäisellä panimolla. 7,5 %, tumman ruskea. Paahteisuutta on, leipäistä maltaisuutta. Ehkä lievää happamuutta, jopa navettaisuutta. Jos maku  tulee lakoista, niin huono homma. Eipä lakat muutenkaan nouse esiin. Oulu, Leskinen, 16.7.2026.

Amager Stormbringer

Tanskasta Deep Purple -kamaa, aiemmin samalla nimellä olutta Buxtonilta. 8,2 %, Columbus, Citra, Simcoe, Krush, Galaxy. Sameaa tavaraa. Appelsiinituoksua. Täyteläistä mehuisuutta, kuiva runko. Ei juuri jälkimakua, mutta kunnon olutta. Tuntuu tuoreeltakin. Oulu, Leskinen, 16.7.2026.

naïlo Whim

Paikallista west coastia Leskisen terassilla lämpimässä illassa, 7,0 %. Kirkasta kevyen utuista. Maltainen ja pihkainen olut. Kuiva runko, lievää hedelmäisyyttä. Ei katkeruutta. Ei nyt selvästikään naïlon parasta tuotantoa. Oulu, Leskinen, 16.7.2026.

Hailuoto Vehnäolut

Varikolla vielä pastramipizzaa ja pari paikan tuttua olutta. Sitten maisemareittiä kävely Hailuodon Panimon Pikisaari-baariin. Ennenkokeilematon vehnä, 4,7 %. Ei niin raikas kuin odotin, hieman leipäisen esterinen. Ohut runko. Jokin ikävä mausteinen sivumaku. Ei nyt kolahtanut. Oulu, Mallassauna, 16.7.2026.

Varikko Otsonikierros

Jo tuttu Oulu-rutiini. Juna aikataulussa, reppu hotelliin ja kävely Varikolle. Melko lämmintä, mutta reipas tuuli. Uutta black IPAa. 6,5 %, Simcoe, Chinook, Idaho 7. Mustaa, maltaista, hieman hedelmäistä. Paahteisuutta. Kuivuus tulee nopeasti ja katkeruus perässä. Huipputavaraa taas. Oulu, Varikko, 16.7.2026.

Argentiina - Englanti 2-1

Kuumaverinen semifinaali Atlantassa, tosin MTV:n selostajan mukaan ottelupaikkakuntana Atalanta. Englannilla avauksessa Morgan Rogers, Argentiinalla Giuliano Simeone De Paulin paikalla. Argentiinalla siniset paidat Meksikon yhteenoton 1986 tapaan. Rikkonaista peliä kohtuullisella tempolla, ei maalitilanteita ensimmäisellä puoliskolla. Peli heräsi henkiin tauon jälkeen. Álvarez pääsi läpi oikealta, mutta Pickford torjui. 55. minuutilla Englannilla yllättävä nopea tilanne, Rogers pääsi syöttämään takatolpalle, jossa Anthony Gordon viimeisteli hienosti. Argentiina aloitti lopulta hyökkäyspelinsä, Simeone pääsi läpi, mutta Spence taklasi tyylikkäästi. Argentiina painosti nyt täysin, Englanti passivoitui aivan omituisesti. Pickford torjui läheltä tulleen puskun, sitten Mac Allister puski tolppaan. Messillä ei näyttänyt olevan paras päivänsä, mutta lopussa hän orkestroi silti voiton. 85. minuutilla Messin syötöstä Enzo Fernández veti varsin helpon näköisesti tasoituksen verkkoon. Argentiina jatkoi kiihkeää painostustaan. Yliajalla Mac Allisterin hieno veto kimposi tolpasta, jatkotilanteesta Messi syötti tarkasti luukulle, josta Lautaro Martínez puski vapaasti voittomaalin. Englanti ei saanut mitään kiriä aikaiseksi. Englannin maajoukkueen inhoajalle tämä oli kyllä todellista nautintoa. Argentiina on näissä kisoissa edelleen mysteeri, hermot pitävät tiukoissakin paikoissa ja tehdään se mitä tarvitaan. Muuten peli ei ole mitenkään loistokasta. Espanja tuntuu finaalissa selvältä suosikilta, mutta häviääkö tämä Argentiina mitenkään?