Yllättävän lämmin sää verrattuna edellispäivään. Olin liikkeellä aivan liian runsaalla vaatetuksella. Hakeuduin heti itse Markku Ristevirran isännöimälle Pikkulinnun tiskille. Pettymys oli musertava, kun näin kaikkien oluiden olleen jo aiemmin tarjolla Pikkulintu-baareissa. Tämä ei ollut varsinainen yllätys, mutta elätin toivetta festivaalispesiaaleista. Se oli naiivia ja yritinkin sitten etsiä festivaalin muilta tiskeiltä jotain juotavaa. Toki viihtyvyys tapahtumassa oli taattua, kun tapasin monia tuttuja olutskenestä.
Karvilan tiskiltä löysin Tuplakerkkälagerin. 6.6 %. Täyteläinen ja mausteinen, maltainen myös. Kuusankosken Hoppa on muuttanut nimensä jokseenkin tylsästi Kouvolan Juomatehtaaksi ja heiltä kokeilin Hoppa American IPAa, 5,0 %. Varsin mauton olut, hyvin anonyymi. Jatkoin sitten kerkkäteemaa ja testasin Lapin Panimon Ylläs Kerkkä IPAn. 5,5 %. Makeahko ja mausteinen olut, ei mitenkään merkittävä tuote, mutta maistui kohtuudella.
Tampereen Atmokselta join paikallisen Rajaportin Saunan 120v-juhlaolutta, 6,0 %, dortmunder-tyyliä. Maltainen, täyteläinen ja hieman mausteinen. Lopuksi vielä Espoosta Masis Kaunis Kuolematon Mielenvalta. Mahtipontinen nimi todellakin, 5,7 %, 66 IBU. Pehmeä ja lievästi katkera. Tämä riitti tällä kertaa.
Rawhide oli kuuluisa tv-sarja television alkuaikoina, mutta sillä ei ole mitään tekemistä tämän leffawesternin kanssa. Tehty 1951, noirahtavaa alalajia. Kompakti tarina, vankikarkurit kaappaavat postivaunuaseman henkilökunnan vangiksi odotellessaan kultakuljetusta paikalle. Dudley Nicholsin käsikirjoitus ja Foxin päätähdet Tyrone Power ja Susan Hayward rooleissa. Mielenkiintoisin hahmo on ylivoimaisesti Hugh Marlowen ristiriitainen lainsuojaton. Ylivoimaisesti mieleenpainuvin hahmo on taatusti mielipuolinen psykopaatti Jack Elam, joka antaa tässä näyttöjä myöhempiä huippuroolejaan varten. Synkkä huumoriton leffa, jossa on välillä tyhjäkäyntiäkin. Hathawayn laatutyötä, mutta ei nouse genren klassikoiden tasolle.
Dekkariparodia vuodelta 2022. Sijoittuu Lontooseen 1953, Agatha Christien The Mousetrap -näytelmän teatteriympäristöön. Käynnistyy lähes noir-tyylisellä voice-overilla. Nopearytmistä kamaa, komediaa, loistavia näyttelijöitä. Ehkä vähän ylinokkelaa fiilistä, mutta äärimmäisen viihdyttävää. Sam Rockwell esittää kyynistä viinaan menevää veteraanipoliisia ja Saoirse Ronan nuorta innokasta konstaapelia. Varsin monitasoinen metarakenne, mutta ei mitään teennäistä temppuilua, hyvin kuohkeasti homma etenee. Christien ohella henkilöinä on muitakin aikakauden historiallisia hahmoja. Leffassa on jopa Molotovin cocktail. Kokonaisuus jää ehkä ohueksi, mutta katsomiskokemus on ilman muuta positiivinen.
Espanja ei vaihtanut pelaajia finaaliin, Fabián Ruiz taas avauksessa. Lionel Scaloni vaihtoi keskikentän koostumusta, kentälle Nico González ja Rodrigo De Paul. Erittäin tunnusteleva alku. 5. minuutilla Yamalilla puolittainen paikka. Messi oli päästä läpi, mutta kisojen ykkösveskari Unai Simón tuli vastaan. Espanja vaikuuti vaarallisemmalta tai ainakin aktiivisemmalta, Rodri edelleen majesteettinen keskikentän pohjalla. Mutta kovin järjestelmälliseen hyökkäyspeliin ei kumpikaan pystynyt. Messi hyvin vähän pallossa. 39. minuutilla Oyarzabalilla hieman mahdollisuuksia, mutta huono suoritus. Ennen taukoa Lisandro Martínez sai varoituksen ja loukkaantui, tilalle veteraani Otamendi.
Taukoshow'n yllättävin esiintyjä Muppet Show -bändin rumpali Animal. González pois, rikkoja Paredes tilalle. Peli muuttui rikkonaisemmaksi, mutta Espanja hallitsi koko ajan tilanteita, mutta ei viimeistelykykyä. Argentiinalla ei yhtään tilannetta, Messi täysin ulkona pelistä. Paljon vaihtoja, Espanja otti mm. Merinon ja Williamsin sisään. Toppari Pau Cubarsilla ehkä paras laukaus, mutta Emiliano Martínez venyi torjuntaan. Hyvän turnauksen pelannut Enzo Fernández nappasi turnauksen Darwin-palkinnon. Ensin mussutuksesta varoitus ja toinen lisäajan taklauksesta, punainen nousi. Se oli Argentiinalle jatkoajalle ratkaiseva heikennys. Martínez piti joukkuettaan hengissä, mutta 96. minuutilla pallo maaliin. Otamendi onnistui näyttelemään uhria sen verran, että tämä maali hylättiin. Rodri otettiin pois, Merino puski vähän ohi ja Scalonikin sai varoituksen. 106. minuutilla lopulta ratkaisu, Williams puski päädystä taaksepäin ja Ferran Torres sai pallon verkkoon. 113. minuutilla Torres teki toisenkin maalin läpiajosta, mutta niukka paitsio. Argentiina tietysti yritti vielä, vaihtotoppari Senesi oli lähellä maalintekoa, mutta Espanja kesti loppuun asti. Argentiina oli kyllä yllättävän aseeton, Messikin todella näkymätön ja Enzo tietysti tyhmin syyllinen. Erittäin ansaittu voitto Espanjalle. Argentiinalta melkein yhtä heikko suoritus kuin vuoden 1990 finaalissa.
Kompaktia kotimaista tummaa draamaa vuodelta 2017. Sijoittuu 1970-luvun Ouluun arkkitehtiympyröihin, varmaankin ohjaajan omakohtaisia muistoja pohjalla. Näkökulma on kahden nuoren pojan, selviä viittauksia Rintalan/Niskasen Oulu-teokseen Pojat. Seksiä, alkoholia ja väkivaltaakin, Perämerellä elämä on tylyä. Kotimaisen elokuvan helmasynti heikko äänitys vaikeuttaa katselua, dialogista ei aina saa selvää. Tunnettuja näyttelijöitä suhteellisen groteskissa tarinassa, näyttelijäsuoritukset ovat välillä hieman väkinäisiä. Leffassa nähdään myös J-P Metsävainion avaruuskuvia. Lyhyehkön elokuvan kyllä katsoo mielellään jo Oulu-näkymien vuoksi, mutta melko kolhoksi ja etäiseksi leffa jää. Erityisesti tökki neutraali musiikki, sillä olisi niin helposti saanut syvennettyä ajankuvaa.
Nöyryytettyjen häväistysrituaali. Sellainenhan ns. pronssiottelu on jalkapallon MM-lopputurnauksessa. Sitkeästi sitä on kuitenkin pelattu vuodesta 1954 lähtien. Itsekin olen tainnut katsoa kaikki matsit 1974 alkaen, silloin Puola voitti Brasilian ja Grzegorz Lato varmisti turnauksen maalikuninkuutensa. Usein semifinaaleihin yllättäen päässyt pienempi futismaa on ollut motivoitunut vielä tässäkin pelissä kuten Ruotsi 1994 ja Kroatia 1998. Ranskalla ja Englannilla ei ole taatusti mitään motivaatiota tähän irvokkaaseen näytelmään, ehkä maalikuninkuus silti saattaisi kiinnostaa tilaston kärkipelaajia. Itsekin asetuin katsomaan yöpeliä, kun seuraavana aamupäivänä ei ohjelmassa ollut mitään olennaista.
Miamissa Kane ja Bellingham penkillä, joten maalikuninkuus ei kiinnosta. Mbappéa se vaikutti kiinnostavan, myös Olise kentällä, mutta Dembélé sivussa. Englanti aloitti reippaasti ja jo 3. minuutilla Rice sai pallon harhasyötöstä, kuljetti kaarikuvion ja kiskoi aivan vapaasti takanurkkaan. Hyvin avointa peliä, odotetusti tietysti. Saka teki paitsiomaalin ja 18. minuutilla Englannin toppari Konsa puski kulmasta hyväksytyn maalin. Ranskallakin oli paikkoja, mm. Guéhi pelasti viivalta, tosin tässäkin paitsio aiemmin. 35. minuutilla Englannin varaveskari Henderson torjui Mbappén vedon. Pari minuuttia myöhemmin Ranskan maalivahti Maignon seikkaili ulkona ja Rashford pelasi Sakalle maalipaikan. Ensimmäisen puoliskon yliajalla ehkä tyylikkäin maalin ottelussa tähän mennessä, Eze vapautti Sakan taas maalintekoon. Ranska oli todella hengetön varsinkin puolustussuuntaan, mutta se tuskin yllätti ketään. Vedenkantaja Deschampsille varsin nolo loppu tulossa valmentajauralle.
Tosin tuuli kääntyi tauon jälkeen. Ranskakin alkoi hyökätä ja avoimet ovet jatkuivat, kun ei mitään paineita ollut. 48. minuutilla Olise syötti kisojen kuudennen maalinsa Mbappélle, joka siirtyi nyt maalipörssin kärkeen yksin. Ja jakaa kaikkien aikojen tilastokärjen Messin kanssa. 54. minuutilla Barcola irtosi vasemmalta läpiajoon ja taas maali. 66. minuutilla upea kuvio, jossa Olise vapautti taas Mbappén maalintekoon. Sitten Olisella itsellään oli kaksikin täysin avointa maalintekopaikkaa, mutta aina ohi. Olise ei tehnyt yhtään maalia tässä turnauksessa. 85. minuutilla Gusto Kaatoi Spencen boksissa ja Saka veti pilkulta taas Englannin kahden maalin johtoon. Yliajalla vielä kaksi maalia, ensin Dembélé ja sitten vaihdosta sisään tullut Bellingham hienolla soolosuorituksella loppunumerot. Vaikka viihdyttävää katsottavaa, niin arvoton näytelmähän tämä oli kokonaisuutena.
