Alvinne Land Van Mortagne

Näköjään olen käynyt kolmisen vuotta sitten Tukholman Pressklubbenissa, luulin että paikka kokeilematta. Belgit eivät niin ihmeemmin (enää) kiinnosta, joten baari tullut ohitettua.  Olen myös välillä sotkenut paikan viereiseen Duvel-baariin, jossa kävin joskus 00-luvulla. Kohtuullisen mielenkiintoinen baari kuitenkin. Huonoa musiikkia, ruokapainotusta, mutta tiskillä voi kiskoa oluita ilman syöntipakkoa. Paljon belgejä hanassa. Gulden Draakista imperial stout ja smoke -versiot. Kuulostaa absurdilta 90-luvulla vahvaa vaaleaa Draakia juoneesta. Alvinnen quadrupelia hanassa, 12,8 %. Varsin tumman punertavaa, hämärässä baarissa vaikea tarkemmin havainnoida. Hapantahan tämäkin on, varmaankin panimon rasittava Morpheus-hiiva jyllää. Mutta nyt siis hapanta tai fankia tarkoituksella. Makeaa hedelmäisyyttä, puuta ja karamellia. Ei kovin miellyttävää oikein millään tavalla. Alkoholi kyllä peittyy. Tukholma, Pressklubben, 23.1.2020.

Gun Hill Wheelie Poppin' IPA

Kyllästyin Bishops Armsin kehnoon tarjontaan ja siirryin pari korttelia Vasagatania pohjoiseen. Olen pitänyt Tukholman Flying Dogia samannimisen panimon jakelupaikkana ja ohittanut baarin olankohautuksella.Tarjolla oli kuitenkin muita panimoja, USA-painotusta silti vahvasti. Gun Hill tulee Bronxista, 7,2%, samea. Hapan ikävä kyllä, sitä en olisi halunnut.  Vähän karviaismarja yrittää nousta seasta. Yritin etsiä netistä olisiko kyseessä jokin bretta/belgi/sour -IPA, mutta ei. Tämä on pelkästään pilalla. Joten ensivierailu tähän paikkaan jäi myös viimeiseksi. Ei anna kovin hyvää kuvaa Tukholman olutkulttuurista, että näin surkea paikka toimii pitempään keskeisellä paikalla. Tukholma, Flying Dog, 23.1.2020.

Edge Padrino Porter

Barcelonasta mustaa porteria, 6,9%. Kovin makea ja mausteinen. Vaniljaa ja suklaata, toffeetakin. Suffelia, ei paljoa muuta. Todella surkea porter. Tukholma, Bishops Arms Vasagatan, 23.1.2020. 

Rogue Batsquatch

Hazy IPA, 6,7%, 54 IBU, Mosaic, El Dorado ja Belma. Samea ja ruma. Makean hedelmäinen, karamellia, jotain mausteisuuttakin. Sitrusta on, mutta ei tarpeeksi raikkautta. Matkaa on Oregonista taitettu, se ei ole tehnyt hyvää. Tukholma, Bishops Arms Vasagatan, 23.1.2020. 

Kvarnagårdens Bishops Personalbira

En jaksanut lähteä repun kanssa pitemmälle baarikierrokselle ennen Bromman paluulentoa, joten parkkeerasin Vasagatanin Bishops Armsiin. Session aluksi pale alea Smålandista, baariketjun nimikko-olutta. Alunperin suunnattu Växjön baarille, mutta nyt siis Tukholmassakin tarjolla.  5,2%, IBU 30, Amarillo, Citra. Kevyt hedelmäinen pale ale, hyvin hillitty ja tasapaksu, suunnattu suurelle yleisölle, joten jäljelle on jäänyt pienin yhteinen nimittäjä. Tukholma, Bishops Arms Vasagatan, 23.1.2020. 

Kent Mandarina, cask ale

Sekä Akkurat että Oliver Twist eivät anna periksi muotivirtauksille, molemmissa on edelleen klassista brittiläistä cask alea tarjolla. Päätin session Kentin sitrusoluella, 4,5 %. Lievästi utuinen. Tuoksu on hieman arveluttava, jotain epämääräistä siinä on. Huikeaa sitrusta kuitenkin maussa, kuohkeaa pehmeyttä. Raikasta kamaa, johon kiinnittyy välittömästi kuin takiainen katkera jälkimaku. Aika näppärää, mutta tuoksun lemahduksesta ei silti pääse irti. Ehkä tämä ei kuitenkaan aivan parhaassa kunnossa ollut. Katkeroa on tässä todella merkittävästi. Tukholma, Akkurat, 22.1.2020. 

Ten Hands Crystal Lake

Aivan uusi panimotuttavuus Värmlannin Karlstadista, heiziä tupla-IPAa, 8,5 %. Samea, itse asiassa ihan samannäköinen kuin edellinen Apex-olut.  Hedelmää intensiivisesti, raparperi jostain syystä tuli mieleen, mutta ei tässä vihannesta ole. Raikkaampi kuin edeltävä olut. Vahvuus ei suoraan tunnu, jälkimaku on varsin kuiva, ehkä vähän katkerakin. Ei kohoa NEIPOjen parhaiden joukkoon, mutta kovaa yritystä on näköjään uusilla ruotsalaispanimoillakin tässä sarjassa. Tukholman kaksi vanhaa pioneeria, Akkurat ja Oliver Twist eivät ole antaneet periksi esim. Pikkulinnun tapaan. Kumpaakaan ei löydy Untappdin verified venues -listalta. Tukholma, Akkurat, 22.1.2020. 

Apex Messor IPA

Siirtyminen Akkuratiin, jossa en ole koskaan muistini mukaan käynyt, ettei paikka olisi pullistellut täytenä. Silti tiskiltä löytyy yleensä jonkinlainen jakkara, jossa tätä ehkä Pohjoismaiden kovinta olutbaaria pääsee tsekkaamaan. 25 vuotta tulee tänä vuonna mittariin baarilla ja suosio näyttää edelleen vahvalta. Aloitin istunnon Nora-kylästä Örebron pohjoispuolelta saapuneella NEIPAlla.  6,5%, Nelson Sauvin, Mosaic, Citra, Simcoe. Todella samea, hyvä vaahto. Hedelmää on, mutta ei nytkään raikkaus aivan maksimissaan. Trooppista hedelmää, varsinkin ananasta. Lievästi katkeroa, kohtuullinen kokonaisuus. Pehmeämpi voisi olla, en riehaantunut. Tukholma, Akkurat, 22.1.2020. 

FrauGruber Collapsing Dreams

Toisena OT-oluena modernia saksalaista DIPAa, lähes kirkas, 8,0 %. Kissanpissaa tanakasti. Hedelmää, mutta bensiiniä ehkä liikaa, ei oikein raikkautta. Kohtuukatkerot kuitenkin. Vahvuus tässä eniten tuo vinoutuneisuutta nautintoon, ei millään tavalla valioyksilö. Tukholma, Oliver Twist, 22.1.2020.

Gamla Enskede Enskede Pale Ale, cask ale

Tukholmassa kävelyä ytimestä Söderiin, melkoinen labyrintti Slussenin työmaalla. Oliver Twistissa vanha meininki, rankka tungos after work -aikaan, ilmaisia hotdogeja edelleen tarjolla. Helsingissähän tätä samaa kokeili Black Door Kaisaniemen väistötiloissaan, muttei ilmeisesti menestynyt. Itse kuittasin tällä systeemillä iltasyönnin. Paikallista caskia kyytipojaksi, 4,4%, tältä panimolta ennenkin tullut caskia vastaan. Pihkaa ja hedelmää, ei kovin puhdasta. Ei katkeroa, ei pehmeää, kohtuullinen mallaspohja. Ei siis mestariteos, mutta kannatettavaa toimintaa siitä huolimatta. Tukholma, Oliver Twist, 22.1.2020.

Beachwood Mocha Machine

Beachwoodiin harvemmin törmää Suomessa, panimo Kalifornian Long Beachissä. Imperial porter, 9,2 %, 46 IBU. Nimenmukaisesti kahvisuus pinnalla, sitä on tässä eksplisiittisestikin Costa Mesan Portola-paahtimosta. Paahteisuutta ja pehmeyttä , mutta myös makeaa nahkeutta. Ei tehnyt suurta vaikutusta, eri ainekset jäävät puolitiehen, intensiivisyyttä ei saavuteta millään suunnalla. Panema, 21.1.2020.

Cool Head Heart Of Gold

Onko NEIPA-trendi viimein taittumassa, kun Tuusulan NEIPA-maanikotkin tekevät west coast IPAn? Nimi ehkä viittaa Neil Youngin Kaliforniassa tehtyyn biisiin, ehkä ei. Oikeastaan tämä on DIPA, koska 8,0 %. Simcoe, Chinook, Cascade, Columbus, Centennial. Pihkaa, ei täysin puhtaalta tunnu, jokin sivuvivahde. Sitrus ei pinnalla, vähän mausteinen. Liian vähän katkeruutta, kirkkaampikin olut voisi olla. Selvästikään old school IPA ei noin vain synny nykykontekstissa, takaisin suunnittelupöydän ääreen on syytä palata. Panema, 21.1.2020.

Fuerst Wiacek Jejune

Hieman väärässä järjestyksessä maisteluun berliiniläisen käkipanimon uutuus-IPAt, tässä vahvuutta vain 6,8 %. Mosaic ja Simcoe. Vähän vaaleampi sameus kuin edellisessä . Vähemmän hedelmää, kuivempi, katkeroa vähän enemmän. Kokonaisuutena jäi kuitenkin vaisummaksi. Muistiinpanot alkoivat vähentyä, koska sosiaalisessa tilanteessa mukana Sonnisaaren Outi ja Timo. Panema, 21.1.2020.

Fuerst Wiacek Don't Get Hit By Lightning

Berliiniläistä NEIPAa, 7,6 %. Oluen pohjana erinomainen Exploding Rainbows, jota on kuivahumaloitu lisää Mosaicilla mukana myös Columbusta. Samea, hedelmää, tasapainoa, lievää kirpeyttä, vähän katkeroa. Ei nyt iskenyt ihan samalla tavalla kuin Rainbows-olut. Vaikea tästä tyylistä on paljoa uutta enää keksiä, ainakaan kirjoitettavaa. Näitä on jo liikaa samanlaisia. Ei tässäkään mitään ongelmaa, mutta ei erotu mitenkään kaltaisistaan. Panema, 21.1.2020.

New Belgium Oscar Aged In Blackberry Whiskey Barrels

Alkukuusta Alkon hyllystä silmiin sattunut BA-sour Coloradosta. Ei muistaakseni ollut ihan halpa, about 15€, 375 ml. New Belgium on tietysti USA:n modernin olutaikakauden pioneereja, jonka omistajat äskettäin möivät firman japanilaiselle Kirin-godzillalle. Kävin itsekin muutama vuosi sitten pääkallopaikalla Fort Collinsissa. Panimon oluet eivät koskaan suuria suosikkejani ole olleet, mutta nyt siis karhunvatukkasour sai tilaisuuden tehdä vaikutuksen. Viskiyhteys jotenkin epäselvä, mutta tislaamo on denveriläinen Leopold Brothers. Bourbonin kaltaista tislettä oletettavasti ollut tynnyrissä, ehkä marjat sotkettu jo tisleeseen, mutta ei ehkä sentään. Kypsytysaika kohtuullisen pitkä 14 kuukautta. 8,8 %. Tummanpunaista, heikohko vaahto. Tuoksu marjainen ja hapan. Melkoisesti hiilihappoa, kuivan hedelmäinen, omalaatuisesti hapokkuudesta huolimatta tuntuu varsin pehmeältä. Happamuus on hillittyä, tässä on selvää puun tuomaa pyöristyneisyyttä mukana. Vaihteeksi limukkasourtulvassa mukava maistella tällaista, mutta ei ehkä tyylissään mikään erityinen helmi ole. Hillittyä meininkiä, mutta myös yksiulotteisuutta. Etiketissä luvataan kirsikkaa, vihreää omenaa, hiiltyneisyyttä (char) ja vaniljaa. Kirsikkaisuus on selvää, muut ainekset jäävät sivummalle. Maltaasta ja humalasta ei ole merkkejä, mutta oluessa on kyllä pitkäkestoinen kuiva nahkea jälkimaku. Suuhun jää epämiellyttävä tunne, se on huono juttu. Ostopaikka Helsinki, Kallion Alko.

ZooBrew Poussinzilla

Vahvaa IPAa Montpellieristä,  9,3%, 70 IBU. Lähes kirkas vaalea olut. Hyvä kissanpissan herukkainen tuoksu. Maussa enemmän mallasta ja pihkaa. Trooppisen hedelmän tuntua ja sitten tiukka peräkärry. No huh. Reissun viimeinen olut yllättää erittäin positiivisesti, selvästi turneen paras. Näin vahvaksi olueksi välttää hienosti makeuden ja alkoholisuuden karikot. Erittäin tasapainoinen, yksi parhaita yleensäkin tässä sarjassa kohtaamistani. Ehkä lievä yksiulotteisuus on miinusta, monimuotoisempi hedelmäisyys toisi vielä lisää kiksejä. Mutta näin vahvalla tasolla operoidessa sekin on ehkä kohtuuton toive. Montpellieristä tärähtää nyt niin kovaa, että kaupunki menee samantien matkasuunnitelmalistalle. Nyt baarissa hyvin muitakin asiakkaita. Nice, Beer District, 18.1.2020. 

Hoppy Road 1984

Saison acidulée Nancystä, mitä sitten tarkoittaakin, happomaisuutta? Jotain laktobasillia kai mukana ja kuivahumalointiakin. Nimessä Orwell-viittaus? 6,5 %, Melkein kirkas, hyvin kuiva, sitruksinen, lievästi hapan. Ei paljoa belgiestereitäkään. Tuntuu hyvin ohuelta, ei maltaan tuntua ollenkaan. Varsin persoonallinen, mutta ei kovin miellyttävä. Ei jälkipotkuakaan. Nice, Beer District, 18.1.2020.