Parish Actias Prime

Seuraavaksi tripla-IPAa Louisianasta, 9,6 %, Strata ehkä ihan sinkkuhumalana.  Makeaa hedelmäisyyttä nyt mukavasti. Tykkäsin tästä eniten Parishin kolmikosta. Juova, 25.6.2026.

Parish Braincake

Tuplasumujatkoa, 8,4 %, Strata, Cashmere, Citra. Hyvin appelsiininen tuoksu ja maku. Kuivahko runko, mutta ei tämäkään oikein kolahda. Jotain epämääräistä, ainakin liian makeaa. Sosiaalinen tilanne jälleen. Juova, 25.6.2026.

Parish Gulf Coast

Louisianasta sessio-IPAa, 6,0 %, lievästi samea. Hyvin hedelmäinen tuoksu. Niin on makukin. Mallasrunko hintelä ja katkeruus olematonta. Ei oikein kolahda, nyt odotin enemmän pihkaisuutta. Selvä pettymys. Juova, 25.6.2026. 

ZZ Top @ Veikkaus-Areena

Seurasin rock-musiikkia kohtuullisesti vuodesta 1969 noin vuoteen 1976. Sen verran kuin radion ja lehtien kautta oli mahdollista. En koskaan omistanut levysoitinta tai ostanut valmiiksi äänitettyiä kasetteja. Sitten kiinnostukseni hiipui, myyntilistoilla ja radiossa alkoi olla Bay City Rollersin kaltaisia mitättömyyksiä. Hieman omituisesti samoihin aikoihin lopetin jalkapallon peluun. Asuin Vaalassa ja harrastuksen jatkaminen olisi edellyttänyt harjoitus- ja pelimatkoja Kajaaniin tai Ouluun. Päätin vanhempieni myötävaikutuksella, että se ei ole mahdollista. Vanhempieni työtilanne oli hankala, rahaa ei ollut sellaiseen. Jälkeenpäin se on tietysti kaduttanut jonkin verran. Jos kaikki olisi mennyt hyvin, minusta olisi tullut ensimmäinen suomalainen kansainvälinen supertähti ennen Litmasta. Minulla oli tarvittavaa taitoa, pelikäsitystä ja asennetta. Olisin luultavasti pelannut 80-luvun lopulla Rijkaardin paikalla Milanissa. Arrigo Sacchin pelisysteemi olisi sopinut minulle hyvin ja olisin ruokkinut van Bastenia ja Gullitia tehokkaammin kuin Rijkaard. Vuoden 1994 MM-lopputurnauksessa olisin pelannut Litmasen takana, Suomi olisi pärjännyt ainakin paremmin kuin Ruotsi. Tämä on tietysti halpaa spekulointia kieli tukevasti poskessa. Baaritiskeillä kuulee usein samanlaista jorinaa. Todennäköisemmin olisin pelaamista jatkaessa katkaissut jalkani 18-vuotiaana ja ura olisi ollut ohi. Mutta Litmanen asui Lahdessa ja hänen molemmat vanhempansa olivat huippujalkapalloilijoita, lähtökohdat olivat paljon otollisemmat. Joka tapauksessa peliuran jälkeen 1976-81 keskityin jalkapalloon kaikilla muilla tavoilla, mm. ulkomaisten kirjojen ja lehtien kautta. Televisiossa näytettiin Englannin liigan ohella vain cup-finaalit ja arvokisat. Suomalainen jalkapallo ei kiinnostanut minua vähääkään. Huipputasolla jalkapallo vaikutti silloin (ja tavallaan nytkin) kokonaan eri lajilta kuin Suomessa pelattu. Kaavailin jopa jonkinlaista ammattia jalkapalloon liittyen. Luin paljon myös (muita) kirjoja, musiikkiharrastus hiipui. Se on jälkeenpäin ajatellen sääli, koska rock-musiikissa oli juuri silloin hyvin kiinnostava vaihe. Missasin punkrockin käytännössä kokonaan. 

Aloin kiinnostua musiikista uudelleen vasta armeija-aikana 1981-82. Kuulin Springsteenin uutta musiikkia ja CCR:n vanhaa. Myös ns. uusi aalto kolahti. Eräällä 24 tunnin vartiovuorolla kuulin toistuvasti vartiotuvassa Hassisen Koneen Rumat sävelet -kasetin alusta loppuun. Kaksi tuntia vartiossa ja neljä tuntia vartiotuvassa lepoa Hassisen Konetta kuunnellen, tämä neljä kertaa peräkkäin. Sitten ensimmäisen yliopistovuoden lopulla ilmestyi texasilaisen ZZ Topin Eliminator-levy. Ennestään täysin tuntematon trio. Kuuntelin hittejä radiosta ja katsoin videoita MTV:stä. Olin myyty, kappaleet olivat todella kovia ja bändi äärimmäisen cool. Hankin levyn ja pidin sitä käänteentekevänä. Jälkeenpäin ajatellen se ei ehkä ole täydellinen mestariteos, mutta lähellä sitä. Kolahdus on hieman merkillinen, koska pidin puhtaasta streitistä kitararockista ja Eliminatorilla ovat syntetisaattorit kuuluvasti esillä. Joka tapauksessa vähitellen hankin bändin koko siihenastisen tuotannon. Paljon uudempiakin levyjä sittemmin, vaikka Eliminator jäi bändin uran huippukohdaksi. Mutta jostain syystä livenä en bändiä koskaan nähnyt, vaikka se vieraili usein Suomessa. Vuonna 2000 bändi oli tulossa Ouluunkin, mutta keikka peruutettiin basisti Dusty Hillin sairauden takia ja tilalle tuli myöhempien aikojen Lynyrd Skynyrd. Kesällä 2014 ZZ Top sitten esiintyi lopulta Oulussa, mutta olin muuttanut Helsinkiin viikkoa aiemmin. Lisäksi samana päivänä pelattiin Brasiliassa jalkapallon MM-lopputurnausta, edellisten kisojen finaalin uusinnassa Hollanti voitti Espanjan 5-1. Hill kuoli 2021 ja alaskirjasin ZZ Topin live-kokemuksen menetettynä mahdollisuutena. Bändi kuitenkin korvasi Hillin ja jatkoi olemassaoloaan. Kun nyt sitten Helsingin keikka julkistettiin, olin lopulta kypsä hankkimaan lipun. Vaikka tiesin, että nytkin samaan aikaan pelataan MM-lopputurnausta. 

Toki odotukset eivät kovin korkealla olleet. Mielenkiintoista oli palata ns. Hartwall-areenalle, viimeksi olin täällä 2019 John Fogertyn keikalla. Paikkani oli permannolla aivan edessä, kolmannella rivillä keskellä. Kun pääsin paikalle, lämmittelijä Peer Günt oli juuri aloittanut. En tätäkään bändiä ole ennen livenä nähnyt, vaikka musiikkityyli minua miellyttääkin. Soundi oli aika puuroinen, laulu ei kuulunut kunnolla esim. tunnetussa Backseat-kappaleessa. Vain puolen tunnin setti. Sitten joutuikin odottamaan toiset puoli tuntia ennen pääaktin ilmaantumista. Homma käyntiin Got Me Under Pressurella, nyt soundi oli jo paljon parempi. Rumpali näytti omituisen nuorelta ja paksutukkaiselta, eihän sekään alkuperäinen Frank Beard ollut, yli vuosi sitten jo mies jäänyt sairauden vuoksi pois, "väliaikaisesti". Näinhän se menee, nykyään saa olla tyytyväinen jos klassikkobändissä soittaa originaaliyhtyeen roudarin lapsi tms. Ehkä osuvampi otsikko orkesterille olisi nykyään Billy Gibbons Band. Mutta hyvältä kuulosti, setissä paljon 70-luvun kamaa, uudempi syntikkamatsku jätettiin pois. Mukana kolme muuta Eliminator-hittiä ja bluesahtava Texas-boogie rullasi kyllä mukavasti. Rummuissa näytti lukevan omituisesti Sir Douglas Quintet, eli toinen klassinen Texas-bändi. Setti vaikutti netin perusteella aika vakiolta aiempiin keikkoihin verraten, ehkä nyt encoreita oli enemmän 90 minuutin konsertissa. Mikään show-bändihän ZZ Top ei ole koskaan ollut, se toimisi pienellä klubilla luontevammin. Mutta viihdyin kyllä hyvin, 76-vuotias Gibbons tuntui olevan vetreässä kunnossa. 

Willibald Farm Hop Death

Vaalea ja samea IPA, vahvuutta peräti 17,0 %. Mosaicia ja jotain muuta. Näin vahvaa IPAa en muista juoneeni. Tuoksussa trooppista hedelmää. Täyteläistä on, ehkä hieman alkoholi aistiutuu läpi, mutta yllättävän kevyesti. Ihan nautinnollista. Pehmeyttä on. En tiedä valmistusmenetelmää, ehkä jotain erikoishiivaa, mutta hyvin toimii. Oluthuone Haka, 24.6.2026.

Willibald Farm Messorem Cloak & Dagger

Tuplasumu, 7,8 %. Southern Cross, Nectaron, Superdelic. NZ-kamaa siis yhdessä Montrealin Messoremin kanssa. Vaaleaa ja sameaa. Trooppista hedelmää tuoksussa ja maussa. Nyt on taas jo parempaa tavaraa. Ei kyllä katkeruutta ollenkaan. Oluthuone Haka, 24.6.2026.

Willibald Farm Love Child

Sumua Kanadasta, 6,3 %, Superdelic ja Simcoe. Ohutta hedelmäisyyttä, raikasta kyllä. Hieman hapantakin vivahdetta, tämä ei läheskään edellisen tasoa. Ei katkeruutta. Oluthuone Haka, 24.6.2026.

Willibald Farm All My Friends Galactic

Craft Beer Helsingin kanadalaisvieraalla tap takeover Hakaniemessä. 7,1 %, Cascade, Centennial, Chinook, Simcoe, terpeenejä. Melko kirkas, omaperäinen hedelmäinen tuoksu. Makukin on omaperäinen, raikkaan pihkainen, oikeastaan havuinen tai mäntyinen. Katkeruus vahvaa. Todella miellyttävää. Oluthuone Haka, 24.6.2026.

Éric Rochant: Le Bureau des légendes, 3.kausi

Katsoin ripeästi ranskalaisen vakoilusarjan kolmannenkin kauden 10 jaksoa. Mathieu Kassovitz on joutunut Isiksen vangiksi ja käytännössä koko kausi keskittyy hänen vapauttamisyrityksiin. Fokus on siis aiempia jaksoja keskittyneempi ja yleisvire on synkempi ja masentavampikin. Huumoria ei enää juuri ole ja julmuudet entistäkin brutaalimpia. Venäjän FSB ja Israelin Mossad ovat nyt mukana keskeisesti. Hieman kevennystä tarjoaa Iranista selvinnyt seismologivakooja, joka lähetetään uuteen tehtävään Bakuun, vaikka hän ei selvästikään ole enää tasapainoinen. Bakun jaksot ovat kuitenkin hieman valoisampia kuin Isiksen kalifaattiin sijoittuva päätarina. Intensiteetti on edelleen vahvaa ja näyttelijät ilmiömäisiä. Artus-niminen koomikko esittää uutta hahmoa, huipputerävää analyytikkoa, joka ei todellakaan ole millään tavalla koominen. Ehkä tykkäsin silti hieman enemmän aikaisemmista kausista, tämä oli jo jokseenkin raskasta. Jäljellä on vielä kaksi kautta ja on selvää, että ei hommaa voi tähän jättää.  

Englanti - Ghana 0-0

Market Hallin iso skriini sammutettiin, joten siirryin katsomaan Bostonin peliä Taphousen mediakuutiosta. Kuution hyödyllisyys hieman pohdituttaa tässä tilassa. Yhden sivun näkevät vain baarimestarit. Heillä hyvänä iltana ei ole aikaa katsoa peliä. Kaksi sivua on ok, mutta neljänteen on kunnon näkymä vain yhdestä pöydästä. Periaatteessa myös viereisten loosien toisista puolikkaista, mutta melko vähän se on silti. 

Englanti ja Ghana voittivat avauspelinsä, joten varsin mielenkiintoinen kohtaaminen. Englanti toki selvä suosikki. Tarkkaan ottaen pelipaikka sijaitsee Foxboroughissa, melko kaukana Bostonista etelään. Rhode Islandin suurkaupunki Providence on lähempänä. Ghanan valmentajana 73-vuotias Carlos Quieroz. Englannin topparina nyt Guéhi, yllättävästi penkille tippui Stones. O'Reillyn paikalla myös yllättäen Spence. Ghanan sentterinä Nicon isoveli Iñaki Williams ja laidalla Manchester Cityn Antoine Semenyo. Englanti hallitsi alkua totaalisesti, mutta ei tilanteita. Omituista apaattisuutta verrattuna Kroatia-peliin. Ennen taukoa Ghanakin pystyi hieman hyökkäämään. Mutta Ghanan puolustuspeli vakuuttavaa.

Hyvin vähän ottelun katsojia jäljellä Taphousessa tauon jälkeen. Lievästi vaivautunut olo, mutta baari mainosti somessa vielä tänään näyttävänsä pelin. Minun lisäksi seitsemän asiakasta, joista kaksi brittiä katsoo peliä, muut ei. Pelissä ei muutosta. Ghana puolusti, Englanti väänsi väkinäisesti. 74. minuutilla Tuchel otti Ezen sisään. Tässä vaiheessa ne brititkin olivat tupakalla. Katsoin peliä ainoana. Ghanalla sekava vastahyökkäys 79. minuutin kohdalla, mutta sekin valui tyhjiin. 86. minuutilla Englannin vaarallisimmat tilanteet. Vaihtomies Sakan hienon laukauksen torjui Ghanan maalivahti. Sitten O'Reillyn pusku ylärimaan ja reboundin kiskoi Kane yläkatsomoon. Yliajalla hillitön Englannin painostus. Kiihkeää tunnelmaa, mutta ei tulosta.

Rye River Coastal IPA

Futismatsien välissä sessio-IPAa Irlannista. 5,2%, lievää sameutta. Sitruksinen tuoksu, melko pehmeää ja kuohkeaa makua. Hedelmäisyyttä ja pihkaa on mallasrungon päällä. Kohtuullinen täyteläisyyskin mukana. Ei sentään katkeruutta. Tilanteeseen hyvin soveltuvaa virvoketta. Taphouse Train Factory, 23.6.2026.

Portugali - Uzbekistan 5-0

Konepajan Market Hallissa nyt katsomassa MTV-peliä. Houstonissa João Félix avauksessa, toki myös Cristiano. Bernardo Silva penkillä. Uzbekistanin valmentaja näytti kovin tutulta ja sehän on Fabio Cannavaro. Neuvostoliiton aikana Uzbekistanissa oli hyvä joukkue Pahtakor Taškent, jonka huippusukupolvi tosin kuoli bisarrissa lento-onnettomuudessa 1979. Uzbekkien nykymaine ei ole kummoinen. Kuudennella minuutilla yllättäen João Cancelon syötöstä Cristiano sai pallon maaliin. Vartin jälkeen Nuno Mendes kiskoi voimalla vapaapotkusta toisen maalin. Uzbekit näyttivät täysin aloittelijoilta. Mutta ihme tapahtui 29. minuutilla. Ganiev kiskoi 16 takaa takaylänurkkaan, komea maali. VARin mukaan maalia edelsi virhe. 39. minuutilla Bruno Fernandes syötti hyvin Cristianon läpi, joka onnistui taas. 

Tauon jälkeen tasaisempaa ja löysempää peliä, jännite oli lauennut. Tunnin kohdalla Portugalin kulmasta suomalaistyylinen hässäkkä luukulla, maalivahti haroi itse pallon häkkiin. 87. minuutilla vielä vaihtomies Rafael Leão tempoi tarkasti ylänurkkaan. Portugalin potentiaalista tämä ei oikeastaan kertonut mitään vastustajan heikkouden takia.

Algeria - Jordania 2-1

Jostain syystä aikaisin aamulla ei enää nukuttanut, joten nousin katsomaan jalkapalloa. Santa Clarassa pelattava ottelu ei ollut etukäteen kovin hohdokas, eikä laadukasta peliä nähtykään. Algerialla avauksessa nyt 35-vuotias Riyad Mahrez ja maalissa jatkoi Zinedinen poika Luca Zidane. Algeria oli alussa hieman aktiivisempi ja Mahrez hukkasi maalintekotilaisuuden 20. minuutilla. Jokseenkin yllättäen Jordania meni johtoon 36. minuutilla Alrashdanin ulkosyrjälaukauksella, joka upposi melkoisen helpon näköisesti Zidanen taakse. Algeria lamaantui maalista ja tauon jälkeenkin yritti varsin väkinäisesti tasoitusta. Keskikentän Maza vaikutti terävimmältä pelurilta. Ottelu kuitenkin kääntyi loppuvaiheissa, Algeria teki kaksi maalia kulmapotkuista. Ensin 69.minuutilla Benbouali puski ja 82. minuutilla melkein paitsiosta Gouiri viimeisteli voittomaalin. Hidastempoinen matsi, tuskin Algeriakaan kovin pitkälle etenee.

Argentiina - ltävalta 2-0

Dallasissa Gregoritsch nyt Rangnickin sentterinä. Argentiinalla Álvarez ja Otamendi penkillä. Lautaron kaadosta VAR-pilkku pitkällä mietinnällä viiden minuutin kohdalla. Messi veti ohi, ei päässyt vielä Klosen ohi MM-maalitilastossa. Ehkä halusi siirtyä pelitilannemaalilla tilaston kärkeen. Itävalta pääsi peliin mukaan. Messillä avopaikka 19. minuutilla. 32. minuutilla seuraava Messin paikka, Alaba esti. 38. minuutilla sitten helähti, Facundo Medinan syöttö, Thiago Almadan nerokas päästö ja Messi kiskoi häkkiin. Maali numero 17.

Tauon jälkeen suhteellisen hidasta tempoa. Itävalta pystyi suhteellisen tasaiseen esitykseen, mutta ei pystynyt luomaan maalipaikkoja. Messin kulmasta vaihtomies Nico González puski voimalla, mutta niukasti ohi. Myöhemmin Gonzálezilla toinen loistava paikka, mutta veto blokattiin. Yliajalla Itävallalla tasoituspaikka, mutta Wimmerin pusku ohi. Messi syötti ensin upeasti maalipaikan Álvarezille, ei onnistunut, monimutkainen jatkotilanne johti Messin maalintekoon. Maali numero 18. Vielä Messin vapaapotku niukasti ohi. Argentiina oli odotetun hyvä ja ei tainnut edes olla kaikki panokset käytössä. Itävalta pelasi laadukkaasti ja saattaa edetä hyvin, toki vastustajasta riippuen. Materiaali ei riitä aivan huipulle.

Belgia - Iran 0-0

Arvelin että juhannussunnuntaina ei ole jonoa naapuritaloni sporttibaariin Fat Tony'siin, kun ohjelmassa Belgia-Iran. Lämpöäkin vielä klo 22 saman verran eli +22 C. Olin oikeassa, tosin kohtuudella jengiä sisällä. Sokkeloisempi tila kuin odotin, isompia skriinejä vain yksi. Monenlaista aktiviteettia ja ruokapainotusta. Olut halvempaa kuin Biergartenilla. Täytyy sanoa, että tähän mennessä tsekatuista Vallilan katseluympäristöistä paras on Market Hall.

Inglewoodissa Belgialla paineistettu peli Egypti-tasapelin jälkeen, lämpöä +30 C. Lukaku avauksessa. Lukaku törmäsi heti alussa Iranin maalivahtiin, pitkä tauko. Belgia hallitsi, mutta 14. minuutilla Iranilla hyvä tilanne, mutta Courtois torjui. Belgia ei saanut luotua maalipaikkoja hallinnasta huolimatta. 25. minuuttia sitten vapaapotkukuviolla Iran teki maalin. Hylättiin paitsiona. Ei ole Belgian otteissa kulta-aikojen loistetta, vaikka De Bruyne, Lukaku, Courtois ja Meunier vielä niistä ajoista mukana. Belgia yritti liikaa keskeltä, unohti laidat.

Belgia jatkoi tauon jälkeen pään puskemista seinään, kun taas Iranilla oli todella hyvä maalipaikka 53. minuutilla, Courtois piti joukkueensa hengissä. 59. minuutilla hirveä hässäkkä Iranin maalilla, mutta ei tulosta. 67. minuutilla Belgian Ngoy suoralla punaisella ulos, kun repi läpiajavaa pelaajaa. Belgia vaihtoi Lukakun toppariin ja antoi Iranin pitää palloa. Vauhti pysähtyi tyystin. Iranilta hyvää puolustamista. Belgia on todellakin vaikeuksissa.

Espanja - Saudi-Arabia 4-0

Nyt niin lämmin sää, että lompsin Biergartenille katsomaan matsia. Juhannussunnuntaina odotetusti väljää paikassa. Ehkä liiankin lämmin, aurinko myös häikäisi jonkin verran, ei ideaali katsomisympäristö tämäkään. Atlantassa Espanja tuli sisuuntuneena kentälle Kap Verde -katastrofin jälkeen. Joukkue hallitsi tapahtumia täysin ja vapauttava maali 10. minuutin kohdalla. Oyarzabalin tarkka syöttö takatolpalle ja Lamine Yamal liukui pallon sisään. Oyarzabal teki ripeään tahtiin kaksi lisää ja ottelu oli jo selvä. Espanja ei esittänyt mitään ihmeitä, mutta saudit eivät esittäneet yhtään mitään. Todella avutonta pelaamista. Heti alkoi päätä särkeä ajatus, että tällaiselle jalkapallomahdille on myönnetty MM-lopputurnauksen järjestäminen.

Yamal ja Oyarzabal asianmukaisesti tauolla lepoon. Sama meininki jatkui kentällä. Cucurella laukoi kulmasta saudin kautta neljännen sisään. Muuten sitten löysää pelailua. Yliajalla Ferran Torres teki paitsiomaalin, jota syynättiin todella kauan VARilla.

Éric Rochant: Le Bureau des légendes, 2.kausi

Le Bureaun toinen kausi tuli ahmittua nyt neljässä päivässä, toki asiaa auttoi hiljainen juhannusviikonloppu. Suoraa jatkoa avauskaudelle, ollaan edelleen vuodessa 2015. Samat juonikuviot siis edelleen mukana, mutta uudenlaisilla kierteillä. Mathieu Kassovitzin päähenkilö on nyt kaksoisagentti ja stressi on entistäkin painostavampaa, se näkyy hyvin näyttelytyylissä, kumarampi ryhti ja masentuneempi yleisolemus. Kassovitzin syyrialainen naisystävä on aluksi keskeisesti mukana, mutta jää vähitellen sivummalle. Olennaisimmat elementit ovat tällä kertaa ranskalaisen Isis-pyövelin jahtaaminen lähinnä Syyriassa ja Iranissa toimivan kenttäagentin monenlaiset vaikeudet. Iranin vallankumouskaarti esitetään lähes yhtä huonossa valossa kuin Isis. Amerikkalaiset ovat keskeisesti mukana, mutta venäläiset ei. Rytmi on avauskautta rivakampaa ja väkivalta julmempaa, vaikka se esitetään edelleen suhteellisen viitteellisesti. Uusi keskeinen henkilö on Pariisin toimistossa alan temppuja opiskeleva nuori nainen, jota esittää Pauline Étienne. Hän ja oikeastaan sarjan kaikki muutkin naishahmot ovat poikkeuksellisen viehättäviä. Vakoilun ohella sarjassa on mehukkaita pointteja yleisemminkin toimistohommista. Yt-neuvottelujen veteraania ilahdutti erityisesti kaikkein klassisin irtisanomistapa, aamulla kulkukortti ei toimi. Huumori on edelleen kuivaa. Toinen kausi päättyy lähes sietämättömään cliffhangeriin, joten kolmatta kautta ei taatusti malta odotella kauaa.