Ruokapaikassa tölkkiolutta, enemmän pastaan kai suunniteltu, mutta vedin pizzaa. 5,0 %. Columbus, Centennial, Citra. Panimo jossain Hertfordshiressä. Hyvin vaaleaa ja poreilevaa. Kevyttä hedelmäistä olutta. Ei suuria makuja, niitä en toki odottanutkaan. Tällaisessa yhteydessä oikein toimivaa. Olipa hyvää pizzaa, ohut ja rapea pohja, juustoa tarpeeksi. Plymouth, Zizzi, 2.11.2026.
maanantai 2. marraskuuta 2026
Dartmoor Jail Ale, cask ale (2026)
Nyt jo meren rannassa Plymouthissa, merihenkinen peruspubi. Samaa olutta kuin Exeterissä 2012. Vaihtoehto olisi ollut Salcombe Gold, jota en ole juonut. Aargh! Tappioita tulee. Mutta bitteriä lasissa siis, ruskeaa, 4,8 %. Kuohkeutta on, pähkinää ja keksisyyttä. Jälkimaku jää pettymykseksi, ei katkeruutta. Mukavaa olutta kuitenkin. Sivumennen sanoen ei ole vielä satanut ollenkaan Englannin reissulla, hämmästyttävää. Nytkin selkeää, mutta koleaa tuulta puskee mereltä. Plymouth, The Maritime Inn, 2.11.2026.
Stannary Winnemucca
Stannaryn tupla-IPA oli tylyn baarimestarin mukaan "all gone", joten samalta panimolta vielä sameaa kamaa, 5,4 %. DDH, Columbus, Mosaic ja Citra. Varsin perinteisin menoin siis tehty. Tämä on parempaa kuin aiempi palmupuuolut. Jopa mehuisuutta löytyy sitruspuolelta. Ei jälkimakua, mutta usko palautuu panimoon. Plymouth, Taproom, 2.11.2026.
Steel Brew Marama
Steel Brew on nanopanimo Plymouthissa. Näyttää olevan Stannaryakin enemmän esillä baarin tarjonnassa. Marama on NZ pale ale, 5,2 %. Ruskea ja kevyesti samea. Nyt on pehmeää hedelmäisyyttä, lähes cask-fiilistä. Ei tämä kovin ihmeellinen ole, mutta puhdasta miellyttävää tavaraa. Plymouth, Taproom, 2.11.2026.
PS. Tämä on blogipäivitys numero 20000. Alle 20 vuotta siihen meni. Ehkä otan oluen sen kunniaksi.
Tunnisteet:
baarit,
blogiarviointi,
olut,
Olutmatkailu: Englanti
Stannary Palm Trees And Dungarees
Olin yksin aamiaisella vanhassa prameassa hotellissa Exeterissä. 2012 mietin 50-vuotiaana Exeterissä, että Etelä-Englanti voisi olla mukava eläköitymislokaatio. Nyt ajattelen toisin. Brexit hankaloitti asiaa ja asuttuani Helsingissä 2014 alkaen tämä seutu vaikuttaa aivan liian syrjäiseltä.
Tunnin junamatka Plymouthiin, vähän matkaa meren rannassakin. Hotellihuonetta ei vielä saanut, mutta samassa korttelissa aukesi juuri moderni craft-salonki, 30 hanaa. IPA, 7,3 %. Panimo Devonin Tavistockissa, olut ei näytä olevan Untappdissa. Hyvin sameaa ja vaaleaa. Erittäin kirpeää hedelmäisyyttä. Ei kovin raikasta, epäilin jo hieman happamaksi, mutta ei se sentään sellaista ole. Ei kuitenkaan kovin miellyttävää. Lievä katkeruus. Plymouth, Taproom, 2.11.2026.
sunnuntai 1. marraskuuta 2026
Exeter Avocet, cask ale
Päädyin vielä Exeterissä perinteiseen Ship Inniin, täällä kävin jo 2012. Paikallista kevyttä alea, vain 3,9 %. Kirkasta ja kultaista. Pehmeää, hedelmäistä, kuivaa. Lievä katkeruus myös. Kaikin puolin onnistunutta olutta näissä puitteissa. Exeter, The Ship Inn, 1.11.2026.
Turks Head HasselHops Festbier
Hienosti nimetty festbier, 5,5 %. Hyvin utuinen, lähes kirkas. Erittäin maltainen, pehmeä. Puhdasta kamaa. Ehkä voisi olla kuivempaa. Varsin kylmä tarjoilukin, brittityyliin tottuneena. Odotin tästä vähän enemmän, mutta ei tosiaan mitään isompaa ongelmaa. Exeter, Turks Head, 1.11.2026.
Turks Head Fat Boy IPA
En aluksi huomannut panimobaarin tiskin takahanoja, siellähän on lisää tarjontaa. Fat Boy on panimon jonkinlainen lippulaiva, 5,8 %. Lievästi sameaa kamaa. Hedelmäinen maku, sitrusta, mutta suhteellisen hillitysti. Kuiva runko, mutta makuja ei ole tarpeeksi. Varsinkin peräkärryn puuttuminen tässä jää harmittamaan. Exeter, Turks Head, 1.11.2026.
Turks Head Maddy's Mark, cask ale
Nyt itse Turks Headin panimoravintolassa, bitterissä 4,3 %. Hieman sameaa, keltaista. Pehmeää ja kuohkeaa. Hedelmäisyyttä on hyvin, kohtuullisen täyteläinenkin. Mukava jälkimaun puraisu. Exeter, Turks Head, 1.11.2026.
Topsham Terraform Helles Lager
Kevyttä hellesiä Topshamilta, 4,5 %. Kirkasta ja kultaista. Pehmeän maltainen, yllättävänkin täyteläinen. Puhdasta kamaa, tässä ei katkeruutta mukana. Mutta eihän sitä tähän tyyliin ole syytä odottaakaan. Ainakin näillä seuduin siis pienpanimot tuntuvat onnistuvan lagereissa. Ainahan näin ei Englannissa ole ollut. Exeter, Topsham Brewery, 1.11.2026.
Topsham I Aim To Misbehave
Toisena Topsham-näytteenä heiziä tavaraa. 5,5 %, Nectaron, Krush, Citra. Hyvin vaaleaa ja sameaa. Trooppista hedelmäisyyttä on hyvin maussa. Ananasta ja mangoa. Kuiva runko, oikein miellyttävää. Exeter, Topsham Brewery, 1.11.2026.
Topsham Light The Beacons
Exeterissä on näköjään viime vuosina kehitetty kovasti Exe-joen rantaa. Siellä myös Topsham-panimon taproom. Aloitin west coast IPAlla, 5,6 %, Amarillo, Centennial, Simcoe. Varsin kirkasta. Hedelmäisyyttä on. Kuivaa ja puhdasta. Melko vähän katkeroa, mutta muuten toimii hyvin. Exeter, Topsham Brewery, 1.11.2026.
Tunnisteet:
baarit,
matkailu,
olut,
Olutmatkailu: Englanti
Otter Witch Otter, cask ale
Exeterin keskustassa katedraalin kupeessa Otter-pubissa bitteriä, 4,0 %. Nyt on tummanruskeaa. Tällä kertaa kunnolla pähkinää ja kypsää hedelmää. Kuohkeaa oikeassa lämpötilassa. Kuivaa ja lievästi katkeruutta loppuvaiheessa. Oikeaoppista tavaraa ensiluokkaisessa kunnossa. Exeter, The Holt, 1.11.2026.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

















































