Paul Wendkos: The Burglar

Toinen pitkään metsästämäni 1950-luvun David Goodis -sovitus The Burglar löytyy myös YouTubesta. Tätäkään en siis koskaan ennen ole nähnyt. Tyylillisesti kovin erilainen elokuva kuin edellisen vuoden Nightfall, mutta paljon on yhtäläisyyksiäkin. Ikävä kyllä esikoisohjauksessaan Paul Wendkos ei ole samanlainen mestari kuin Jacques Tourneur. Goodis teki itse käsikirjoituksen, mutta silti tyhjäkäyntiä on havaittavissa. Kuvaaja Don Malkamesin jäljessä on Orson Welles/Gregg Toland -tyylittelyä, elokuva alkaa newsreelillä, ylimitoitettuja lähikuvia ja omalaatuisia kuvakulmia riittää. Se toki sopii hieman groteskilla tavalla noir-fiilikseen, oikein nautittava film noir tämäkin on. Goodis sijoittaa nyt tapahtumat kotikaupunkiinsa Philadelphiaan ja läheiseen Atlantic Cityyn. Noirin sadistilegenda Dan Duryea esittää nimiroolissa tuhoon tuomittua jalokivivarasta ja jokseenkin hämmästyttävästi myöhempi seksipommi Jayne Mansfield on ns. hyvän tytön roolissa. Kaikkein yllättävimmän roolisuorituksen tekee kuitenkin The Big Sleepin unohtumaton Martha Vickers, tässä yhtä kohtalokkaana ja kauniina kuin 10 vuotta aiemmin. En ole aiemmin nähnyt Vickersiä missä muussa elokuvassa kuin Big Sleepissä. Alun ryöstökohtaus on toteutettu omalaatuisen koomisesti, mutta suspensea silti syntyy. Duryean kopla jää odottamaan poliisin innon hiipumista ennen kuin lähtevät myymään saalista. Hikisissä oloissa hermot kiristyvät liikaa ja homma leviää käsiin. Ei siis mikään mestariteos, mutta hyvää jälkeä silti. Olen lukenut aikoinaan tämänkin Goodisin romaanin, mutta nytkään en juonta tarkemmin muista.

Jacques Tourneur: Nightfall

Jacques Tourneurin David Goodis -tulkinta Nightfall vuodelta 1956 on ollut yli 40 vuotta niitä elokuvia, joita olen kiihkeimmin halunnut nähdä. Nyt satuin tsekkaamaan Youtubesta ja siellähän se köllötti kokonaisena. Hyvä kopio, äänenlaatu melko alhainen, mutta selvää saa hyvin. Kompakti leffa, alle 80 minuuttia. Startti Los Angelesin hikiseltä Hollywood Boulevardilta, useissa takaumissa siirrytään Wyomingin talvisiin vuoristomaisemiin Jackson Hole -laakson Moose-kylään. Okinawa-veteraani Aldo Rayn esittämä Okinawa-veteraanipäähenkilö pakenee poliisia ja pankkiryöstömurhaajia sotkeutuen nuoren Anne Bancroftin kohtalokkaaseen naiseen ja vakuutusetsivään Double Indemnityn tavoin. Rytmi on hengästyttävän kiivas ja lopussa on varsin persoonallinen toimintakohtauskin. Ei tämä Tourneurin Out of the Pastin sfäärejä saavuta, mutta yllättävän lähelle pääsee. Jos kolhohkojen Rayn ja vakuutusetsivä James Gregoryn paikalla olisi ollut Robert Mitchumin tai Edmond O'Brienin kaltaisia hahmoja, niin kuolematon klassikko olisi valmis. Anne Bancroft on häkellyttävän hyvä, samoin konnakaksikko Brian Keith ja Rudy Bond. Burnett Guffeyn kuvaus on mestariluokkaa. Käsikirjoittajana Stirling Silliphant, jonka ensimmäisiä töitä tämä oli. Olen lukenut Goodisin upean romaanin, mutta juonta en muista tarkkaan, joten en osaa arvioida sovituksen uskollisuutta. Aivan loistava leffa kuitenkin, 1950-luvun jälkipuoliskon parhaita noireja ilman muuta. Harmittavan tuntemattomaksi on jäänyt.

2nd Shift Dissatisfied DIPA

Craft Beer Expressillä edelleen sateen suojassa Kaisaniemestä Hakaniemeen. Hakassa tarjolla Missourin St. Louisista tuplasumua, 8,0 %, TDH, Idaho 7, Citra ja Simcoe. Sameaa, ei raikasta, mutta täyteläistä. Kuivaa vetoa on. Kypsää hedelmää. Ei oikein hyvältä tuntunut, tuoreus päässyt karkaamaan. Tuttuja henkilöitä täällä vielä Juovaakin enemmän, mutta muistiin jäi todellakin pettymys tämän oluen kohdalla. Oluthuone Haka, 22.8.2026.

Badlands Nelly Juice

Bussimatka Forssasta Kamppiin sujui notkeasti. Espoossa alkoi kaatosade, mutta Kampistahan pääsi metrolla kuivana Juovaan, jossa tarjolla kanadalaista sumua, hieman hämmentävästi viikon toinen kanadalaisolut vasta nyt. 6,5 %, pelkkää Nelson Sauvinia, hyvin vaaleaa ja sameaa. Täyteläistä mehuisuutta, täysin puhdasta, ei katkeruutta. Sosiaalinen tilanne laajeni, joten muistiinpanot jäivät vähäisiksi. Hämmennyksessä jäi ainoaksi kuvaksi väärin tarkentunut tapaus. Juova, 22.8.2026.

Fantôme Turatti Cerveja Fantôme

Pub Hukan pullolistalla oli siis kaksi tuotetta belgialaiselta kulttipanimolta Fantômelta, 750 ml ja 12€ hintaa. Fantômen oluita ei kai ole ollut vuosikausiin Suomessa tarjolla, saati sitten tällaiseen hintaan. Alkoi olla jo kiire bussiasemalle, mutta jaoimme toisen pulloista Jannen kanssa. Kyseessä Fantômen tyyliin jonkinlainen perverssi saisonvariaatio, nyt kollaboraattorina Brasilian Fortalezasta Cervejaria Turatti, 5,2 %. Mukana brasilialaista humalaa, lupolo brasileiro. Kuparin väriä, aika hapan tuoksu. Hedelmäisyyttä, melko ohut ja hapan on makukin. Kuiva kuitenkin ja pullon pohjalta hiivaa lisäämällä täyteläisempää. Mielenkiintoista kamaa ilman muuta. Pub Hukka oli muutenkin viihdyttävä. Näyttävä baarimestari tuntui tuntevan nimeltä kaikki muuta asiakkaat, jotka heittivät viereisissä pöydissä hervotonta läppää koko ajan. Täällä olisi voinut olla pitempäänkin, mutta tosiaan etukäteen ostettu bussilippu painosti siirtymään Forssan onnikka-asemalle. Forssa, Pub Hukka, 22.8.2026.

Deya DosKiwis The Scale Is Not Linear

Kuulimme Forssa Pilsner Fabrikin terassin paikallisilta asiakkailta, että Taksi Häme on luotettava paikallinen kuljetuspalvelu. 02 Taksi -sovellus löysikin Taksi Hämeen palvelun, mutta lopputulos oli sama kuin aiemmin Uberilla. Sovellus jäi etsimään autoa. Soitin sitten suoraan Taksi Hämeen numeroon, josta asiakaspalvelija vastasikin saman tien. Hän lupasi auton yhdeksässä minuutissa ja lähetti karttalinkin, jossa voisi seurata auton lähestymistä. Linkki käyttäytyi 15 minuutin ajan samoin kuin aiemmat yritykset, jäi etsimään autoa. Operoimme Forssassa tiukalla aikataululla, joten Olutmylly-vierailusta oli luovuttava. Otti aika lailla päähän, koska kyseessä olisi ollut tällä viikolla jo kahdeksas panimovierailu Viaporin, Kellotornin, Varikon, Olarin, Kimiton, Ektan ja Forssa Pilsner Fabrikin jälkeen. Onhan seitsemänkin panimoa kunnon craftmaxxingia, mutta enemmän on enemmän. Juho Juntusen Helvetin Tulirotko -arvio Forssasta näytti siis pätevältä edelleen. Siirryimme Jannen kanssa kävellen läheiseen Pub Hukkaan, jossa oli jo terassilla mukavasti jengiä paikalla. Tiedustelutietojen mukaan täältä voisi löytyä jopa craftia. Niin olikin, hanassa Deyan ja DosKiwisin kollabosessiosumua, jota en ollut ennen kokeillut. 5,0 %, Nelson Sauvin ja Simcoe. Sitrusta raikkaasti, pehmeää, vähän ohutta. Puhdasta, oikein hyvää, hedelmäisyys mainiossa kunnossa. Tuskin olin ehtinyt oluesta ottaa pari siemausta, kun Janne painoi hälytysnappia. Hän oli tiskillä huomannut pullolistalla jotain ällistyttävää. Janne otti listasta kuvan, koska epäili etten muuten usko tapausta. Forssa, Pub Hukka, 22.8.2026.

Forssa Pilsner Fabrik Vehnä

Kolmantena FBF-näytteenä vehnäolut, tämäkin joko 5,1 tai 5,4 %. Ei vaahtoa, vaaleasti sameaa. Neutraali tuoksu, lievää esterisyyttä maussa. Ohutta on, mutta kuivaa myös. Ei oikein nyt kunnossa, flätti olut on kaiketi epäpuhdas, paljon parempia ominaisuuksia weizenissa pitäisi olla. IPA oli selvästi kolmikon paras, joten varsin lupaavaksi starttia voinee kutsua. Forssa, Forssa Pilsner Fabrik, 22.8.2026.

Forssa Pilsner Fabrik IPA

Pilsner Fabrikin terassilla oli mukava istuskella, joten ei kun lisää juomaa maisteluun. Forssan Sahti oli päässyt harmittavasti loppumaan, mutta toisaalta upouusi IPA oli ensimmäistä päivää tarjolla. Vain 4,8 %, joten sessio-kamaa. Varsin samea appelsiinin värinen olut, siis aito NEIPA-ulkonäkö. Kirpeää hedelmäisyyttä, todella kirpeää, voisi olla pyöreämpi. Mutta mehuisuutta on mukavasti kuivalla rungolla. Yllättäen todella tuntuva jälkimaun peräkärry mukana. Mielenkiintoinen olut, humalaa ei todellakaan oltu säästelty. Henkilökunta varoittelikin paikallisia asiakkaita, että nyt saattaa olla käsillä tylyä tavaraa. Forssa, Forssa Pilsner Fabrik, 22.8.2026.

Forssa Pilsner Fabrik Pilsner

Forssa on ollut yksi suurimmista Suomen kaupungeista, joissa en ole koskaan käynyt. Ainakin Sastamala ja Valkeakoski taitavat olla vähän suurempia. Mutta kun Forssaan nyt ilmaantui jo toinenkin panimo, niin pakkohan paikalle oli ponnahtaa. Suoralta kädeltä on vaikea hahmottaa, mihin maakuntaan Forssa kuuluu. Se putoaa Satakunnan, Pirkanmaan, Kanta-Hämeen ja Varsinais-Suomen tuolien väliin. Todellisuudessa Forssa on osa Kanta-Hämettä. Forssa on tietysti monella tavalla kuuluisa, siellä 1903 Suomen Työväenpuolue omaksui marxilaisuuden ja muuttui SDP:ksi. Koripallossa ja jääkiekossa Forssa on menestynyt. Muistanpa myös Malin lauluntekijäveljekset, jotka kutsuivat paikkaa Tyykikyläksi. Sukulaispoika Juho Juntunen kai kärysi moottoripyörällään ylinopeudesta Forssassa ja on sittemmin tuotannossaan luonnehtinut Forssaa Helvetin Tulirotkoksi.

Forssassa sijaitsevan Olutmyllyn Mylläri-oluita on tullut jo useampi kokeiltua, mutta nyt tosiaan paikkakunnalla on saanut tuotantonsa käyntiin myös Forssa Pilsner Fabrik. Hyppäsimme Janne Keskisarjan kanssa Kampissa Porin bussiin kohti Forssaa. En ole ennen kulkenut kakkostien eteläisempää osaa. Ei kovin kaunista maisemareittiä, pääasiallinen nähtävyys tuntui olevan hirviaita. Olimme Forssassa hieman etuajassa 13:30 lähellä Fabrikia, joka aukeaisi klo 14. Olutmylly oli jo auki vajaan parin kilometrin päässä, joten päätimme Jannen kanssa suunnata ensin sinne. Olimme Citymarketin parkkipaikalla, mutta ehta lehmänpaska haisi todella voimakkaasti. Jotain pirullisia pikkuhyönteisiäkin pörräsi kimpussa. Tervetuloa Forssaan. Bolt ei aktivoitunut, mutta Uber tarjosi kyytiä. Sovellus jäi kuitenkin maksun imaisun jälkeen junnaamaan varttitunniksi, joten peruutin tilauksen ja sain rahat takaisin. Tässä vaiheessa emme taksitilanteesta sen kummemmin huolestuneet, eiköhän kumijalka perinteisillä systeemeillä löydy täältäkin. Siirryimme kävellen idylliselle puutaloalueelle Fabrikiin. Vieressä oli säväyttävästi Forssan Työväentalo. Se ei kuitenkaan ole sen vuoden 1903 kokouksen rakennus, joka paloi pian, samoin sen seuraaja. Tämä nykyinen on vuodelta 1930. 

Fabrik ei vielä auki, vaikka henkilökunnan näköistä jantteria kuikuilikin terassilla muukalaisia. Painuimmekin sitten sisään. Hyvin pieni taproom, pari jakkaraa, mutta kolme omaa olutta hanassa. Aloitin Pilsnerillä, joka siis panimon nimen mukaan ilmeisesti lippulaivatuote. 5,1 tai 5,4 %, kahta eri tietoa kuului. Varsin tumma kuparinen väri, näyttää enemmän wiener lagerilta kuin pilsiltä. Maussa karamellia, siis aika makea, keksisyyttä myös. Maltaisuutta on kohtuullisen täyteläisesti, mutta jälkimakukin on varsin makea. Ei sinänsä mitään virheitä, mutta väärää tyyliä. Forssa, Forssa Pilsner Fabrik, 22.8.2026. 

Track Thornbridge Headstone

Vielä Tammisaaresta Karjaan kautta palatessa Pasilassa pikainen west coast IPA Englannista. 7,2 %, Cascade, Centennial, Riwaka, Nectaron. Kultainen väri, lievää utua. Trooppista hedelmäisyyttä kuivasti. Voisi olla raikkaampi. Jotenkin ei nyt kolahtanut, vaikka ei tässä mitään erityisempää ongelmaakaan ole. Täproom, 21.8.2026.

Ekta Malte Stout

Vielä panimon vahvaa stoutia, 9,2 %. Paahteisuutta tuoksussa. Kahvinen maku, kuiva, ihan miellyttävää. Liian kylmää toki. Ei kovin monimuotoinen. Makeutuu lämmetessään. Todella paljon paahtopaistia smörrebrödissä. Tammisaari, Ekta Bryggeri, 21.8.2028.

Ekta IPA

Jonas Sahlberg kuskasi meidät keittopäivän päätteeksi Tammisaaren Ekta Bryggeriin, jossa näyttävä iso panimoravintola. 6,2 %. Hyvin punaista tummaa olutta. Neutraali tuoksu. Hyvin maltainen maku, karamellimallas tuntuu, ei hedelmäisyyttä. Jonkin verran pihkaa, ei katkeruutta. Kovin keskinkertaista tavaraa. Tammisaari, Ekta Bryggeri, 21.8.2026.

Hagström Imperial Redin keittopäivä

Kesätauon jälkeen taas vuoroon uuden Hagströmin oluen valmistusta. Kimito Brewingilla jo perinteinen loppukesän keitto neljättä kertaa. Baltic Porterin, Wee Heavyn ja Källarbierin jälkeen nyt tyylivalintana imperial red ale. 

Jonas Sahlberg nouti tuttuun tapaan Salon asemalta Ari Nyforsin ja minut. Rik Poppius saapui paikalle lähitukikohdastaan. Michael Hardmanilla oli mäskäys jo pitkällä, kun saavuimme perille. Väriä säädettiin vielä ennen humalien lisäystä. Päädyimme tällä kertaa moderneihin saksalaishumaliin eli Polaris, Tango ja Hallertau Blanc. Katkeruutta vielä lisää Herkulesilla. Vahvuutta noin 8,0 % tai vähän alle. Nautimme ohessa Kimiton virvokkeita, mm. kolme vuotta vanhaa Hagström Baltic Porteria, joka edelleen hyvässä kunnossa. Kaikki meni suunnitelmien mukaan ja valmista olutta voi odotella lokakuun puolella.