Sudden Death Rivington Cloudwater Nailed Shut

Lyypekistä tuplasumua, Pohjois-Englannista kaksikin tunnettua kollaboratööriä mukana. 8,0 %, Nelson Sauvin, Krush, El Dorado, Galaxy. Ananas, mango ja meloni tuoksussa. Maku on mehuinen, persikkaa ja aprikoosia riittää edellisten hedelmien ohella. Täyteläisyyttä, raikkautta ja puhtautta riittää. Ja kuivana olut kestää, mainittavasti katkeruuttakin takatilassa. Tämä panimo on toki ollut koko ajan laadukas, mutta nyt status vielä vahvistuu. SalamaNation, 17.1.2026.

Takatalo & Tompuri Kyntö India Black Ale

Oikeaoppisesti nimettyä black IPAa Virolahdelta, 6,0 %, 65 IBU, Cascade, Centennial ja Citra. Mustaa on, hedelmää ja paahdetta, hyvin kuivaa. Vähän katkeroakin. Oikein mallikasta kamaa. Tavallistakin aktiivisempi sosiaalinen tilanne nyt vähensi muistiinpanoja. Tuli käytyä mm. Ruotsin suurvalta-aikaa läpi perusteellisesti. SalamaNation, 17.1.2026.

Gallows Bird Vasemman Käden Polku

Villen oluista seuraavana black IPA, 6,0 %, Chinook, Citra ja Hydra. Soundtrackina Bob Segerin Night Moves. Mustaa on. Tuoksussa hillitysti paahdetta ja hedelmää. Maussa on samaa settiä, varsin monimuotoisesti, hieman yrttisyyttäkin, katkeruus jatkaa hienosti kokonaisuutta jälkimakuun. Periaatteessa pitäisi olla näillä volteilla ohuehko, mutta sitä ei huomaa, kyllä täyteläisyyttäkin on kohtuudella. Oikein hyvää kaikin puolin. Espoo, Gallows Bird Tapiola, 17.1.2026.

Gallows Bird Kadotus

Porter, 5,4 %, humalina Jester ja Styrian Goldings. Varsin mustaa. Lievää paahteisuutta tuoksussa. Kuiva maku, kahvia ja tummaa suklaata paahteen rinnalla. Jopa peräkärrykin kytketty. Panimon parempaa tuotantoa ilman muuta. Espoo, Gallows Bird Tapiola, 17.1.2026.

Gallows Bird Kolmas Silmä APA, cask ale

Tapiolan brewpubissa jenkkialea caskattuna, 5,4 %, 50 IBU, Cashmere. Hedelmäinen ja pehmeä.  Vähemmän katkeroa. Ei ehkä Gallowsin parhaita caskeja, Cashmere ei sinkkuhumalana oikein toimi. Espoo, Gallows Bird Tapiola, 17.1.2026.

Hoppy Road Gipsy Queen

West coast IPAa Ranskasta, oikeastaan tuplaa, 8,0 %. Melko kirkas. Mukavan sitruksinen maku. Pihkaa ja maltaisuuttakin löytyy. Jälkimaku vähän heikompi, mutta positiivinen yllätys ilman muuta. Juova, 17.1.2026.

Pulfer Lagerica

5,5 %, 17 IBU. Kroatiasta taas lageria, ilmeisesti helles lähinnä. Puhdasta kamaa. Ehkä vähän liian matalaprofiilinen, mutta tietysti hellesin rajoissa on vaikea liikkua. Omituisesti tunnen kaikki Juovan paikalla olevat asiakkaat. Alanen, Keskisarja, Saukkonen. Juova, 17.1.2026.

Tammitasting, 2026

Otimme uusinnan viime marraskuun maistelusessiosta samalla porukalla, eli Roineenpuiston laidalla taas Juha, Teemu ja Ville. Aloituksena Etko Nelson Sauvin West Coast IPA, 5,5 %. Kirkas ja kultainen. kissanpissaa ja herukkaa. Ihan ok. Sitten Keski-Uusimaalta Keski-Baijeriin, Ingolstadtista Herrnbräu Zwickl, 5,0 % Ei kovin samea. Makeahko, maltainen. Ei katkeroa. Mörkö kuulostaa hassulta paikalta, mutta se on siis Pimeäsaari, iso saari Itämeressä Södertäljen eteläpuolella, siellä majailee Lövnäs Bryggeri, jonka New Mörkö NEIPA saatiin Teemun tuomana mukaan. 6,5 %. Omituinen tuoksu, omenainen, ylikypsää päärynää. Ei kummoinen maku, ei ole onnistunut. Taattua laatua edusti sitten Thornbridge Theakston Masham Ale From The Union, viimeisin tuotos Burton Union -systeemistä, 6,5 %. pullokäyvää kamaa. Hillitty tuoksu. Miellyttävää hedelmäistä ja maltaista olutta perinteiseen tapaan. Maistelun runkona jälleen Villen virolaiset BA-oluet. Niistä ensimmäisenä Põhjala Triple Barrel BA Barley Wine, 13,0 %, aika tummaa. Tynnyrien (sherry, bourbon, rye whiskey) tuomat aromit tuoksuvat monimuotoisesti. Pehmeää sherryisyyttä maussa. ei läheskään niin makeaa kuin aiemmin päivällä juotu Sibeerian barleywine.

Pienenä kuriositeettina Kiinasta Tsingtao Strong, 8,9 %. Viinalager siis. Maltainen tuoksu, puhdas maku. Alkoholi yllättäen peittyy täysin ja muutenkaan ei töki pahemmin millään alueella. Jos haluaa päihtyä nopeasti, niin paljon huonompiakin tuotteita on saatavilla. Sitten hyppäys Kanadaan, Badlands Ãrpus From Riga With Hops. Latvian huippupanimo käynyt siis paikalla ja tölkkiin on saatu oikein Sean Conneryn kuva, rakkaushumalina Riwaka ja Nelson Sauvin. 6,5 %. Sameaa, vaaleaa. Herukkaa. Pehmeää ja varsin raikasta, session parhaita ilman muuta. Factory Casual Eyes olikin minulle jo ennestään tuttu. Oikein hyvää taas. Põhjala Black Jam BA Imperial Porter, 11,9 %, sherry- ja bourbontynnyrit. Pehmeää, kuivahko. Ihan ok, vaikka seassa mustaherukkaa, siitä nimen jam. Toisena mörköläisenä Lövnäs Fruity Mango IPA, 6,5 %. Talon tuoksuna taas ylikypsää päärynää. Ehkä vähän parempi kuin aiempi, mutta ei paljoa. Klassikkotapauksena La Trappe Quadrupel, joka minulle myös tuttu ennestään. Upea tuoksu, pehmeää hedelmäisyyttä.

Malmöstä uuden panimotuttavuuden Hyllie Parachutes NEIPA, 6,5 %. Ilmeisen kokeellista CIP 014 -humalaa. Melko sameaa, hillitty tuoksu. Ei paljon makua, keskiketterää. Selvästi liian vähän humalaa. Põhjala Vanilla Pillow Double Vanilla Strong Ale. 12.9 %. Tätä join hieman erilaisena versiona viitisen vuotta sitten, mutta nyt taatusti erilaisessa kuosissa. Kahta eri vaniljaa. Pehmeää ja makeaa. Ei liian makeaa. Tykkäsin kohtuudella. Nyköping Bryggerin The Artist NEIPAssa 6,6 %, Citra ja Mosaic. Hyvin vaaleaa ja sameaa. Aika hillitty ruotsalaistapaus taas. Puhdas kyllä, ihan hyvää keskitasoa. Anderson's Applehoff Mezcal BA Imperial Sour Ale. Kanelipullan tuoksua. Pehmeää, omaperäinen. Omenainen. Alan jopa pikkuhiljaa lämmetä näille pastry soureille, näissä voi olla jotain ideaa. Makeus ei ole samanlaista ällöä kuin pastry stouteissa. Perinteisempää vetoa sitten Mathildedal Ruukki West Coast DIPA, 8.0 % Kirkasta ja kultaista. Sitrustuoksu, pihkaa maussa, ok-kamaa. Põhjala Dark Times Sherry & Rye Whiskey BA Imperial Stout, 12,0 %. Musta, pehmeää, kahvia, hedelmää. Mukavaa kyllä. Kävin keväällä Bulgariassa Burgasin lähellä Metalheadin panimolla. Huikea paikka ja innostuin kovasti, kun huomasin Ruoholahdessa panimon oluen. Sekosin jopa niin, että luulin sitä tupla-IPAksi. Hämmästyttävä moka, kyseessä on imperial pastry sour Metalhead Figgin' in the 'Riggin', 8,0 %. Viikunaa ja chipotlea. Vaniljatuoksua, maussa laktoosia ja chilin poltetta. Mielenkiintoinen, ikään kuin Ahvenanmaan pannukakkua. Ei täysin huono. Istunto päättyikin sitten tähän, olipa oikein viihdyttävä ja monipuolinen sessio.

Sibeeria Zima 2023

Pullojakona Juovassa tšekkiläistä English Barleywinea, 13,8 % ja konjakkitynnyrissä kypsytystä. Tummanruskeaa, tuoksussa lämmittävää hedelmäistä maltaisuutta. Miksei vähän konjakin rypälemäisyyttäkin. Varsin makea maku, odotin hieman kuivempaa, hedelmäisyys on eniten pinnalla. Jälkimaussa on sentään kevyt kuivempi tempaisu. Ei oikein minun makuun, mutta monet voi tykätä. Juova, 16.1.2026.

Badlands Mingle (2025)

Tätä kanadalaista heiziä on kuulemma tullut Eurooppaan vain tämä yksi kegi, joten pakkohan tätä oli rynnittävä kokeilemaan. 6,5 %, Sabro, Talus ja Dolcita. Eli hieman arveluttavat voimalähteet. Vaaleaa ja sameaa, tuoksussa mausteista menoa. Minttua on maussa mukana väistämättä, mutta hedelmäisyyttäkin on tarpeeksi. Ihan ok, vaikka ilman peräkärryä onkin päästetty liikenteeseen. Juova, 16.1.2026.

Alkon uutuusmaistelu 16.1.2026

Tammikuun uutuuksissa maltilliset viisi olutta. Ensimmäinen on vadelman punainen.  Oikein makeaa vadelman aromia on tuoksussakin. Maku on kirpeän marjaisa, paljon kuivempi kuin tuoksu. Happamuus on hyvin lievää, lähes  Alkon uutuusmaistelu 16.1.2026. Kakkosessa hyvin heikosti vaahtoa, kirkas, punertavan ruskea. Tuoksu on nahkean maltainen, ei kovin voimakas. Jotain leipäistä talkkunamaisuutta myös. Maku on myös laimea, hyvin kuiva, kevyesti maltainen, ei juuri jälkimakua.

Kolmosessa on vaahtoa, tummanruskeaa. Tuoksussa on mäntyä, nahkaa ja maltaisuutta. Ehkä vähän lakritsaakin. Pehmeää kypsää hedelmää maussa, ei juuri paahteisuutta. Matala hiilihappotaso on miellyttävää, mutta melko matalaksi jää makuprofiilikin. Jälkimakuun ei ole nytkään satsattu. Voisi olla kuiva dubbel, mutta belgiesteritkin on minimissä. Numero neljässä lievää utua vaaleassa värissä. Raikas sitruinen aromi, hieman herukan lehtiä. Tasainen mehuisuus hallitsee makua, hieman tasapaksusti myös. Katkeruus puuttuu, kokemus jää lyhyeksi. Sinänsä puhdas tapaus, ei horjuntaa, mutta liian Matti Vanhanen.

Viimeinen on täyteläisemmin keltainen. Varsin samea. Tuoksussa trooppisempaa hedelmää, hennosti yrttisyyttäkin. Kuivaa mangoa ja ananasta, nyt on lähes nektarinen runko. Täyteläinen tapaus, jossa jatkuvuutta jälkimakuun asti. 

Sitten katsotaan mitä tuli maistettua. Ykkönen oli Skotlannista Vault City Last Christmas Fruited Sour, 4,1 %. Ehkä lämmetessä tullut hieman happamuutta mukaan. Numero kaksi on To Øl 45 Days of Xmas. 4,7 %. Hyvin vaikea saada otetta tähän juomaan.

Kolmas on Amager Julebryg 2025, 5,5 %. Ihan miellyttävä tavallaan. Neljäs Mikkeller Snowdrifters Cold IPA, 6,0 %. Kovin haljuiksi on Mikkellerin tuotteet menneet, lager-hiiva tuo hieman ymmärrystä asiaan. Session kuningas oli sitten Ārpus TDH Winter Double IPA, 7,5 %, laatuvalmistajahan se onkin. Hieman hämmentävästi siis kolme jouluolutta maistettavana, mutta ehkä ne olivat myynnissä jo ennen joulua.

Messorem Lancé Aux Crocros

Montrealista krokotiiliheiziä, 7,3 %, Superdelic, Nelson Sauvin, Citra, Simcoe. Tuttu lähes maitoinen sameus. Guavan, limen, papaijan ja persikan aromit nousevat esiin. Pehmeyttä, nektarisuutta ja täyteläisyyttä on runsain mitoin. Ehkä vastaavaa on tullut juotua jo aiemminkin, mutta vieläkin tästä jaksaa innostua. Täysin puhdaspiirteistä sumukaljaa niin kuin se pitää tehdä. Tasapainoisesti kaikki on kunnossa. Ostopaikka Helsinki, Ruoholahden K-Citymarket.

Fine Balance Bas-Canada Lift

Fine Balance uusi kanadalainen panimotuttavuus Lake Ontarion rannalta Kingstonista, tuplasumua, kollabo-kumppanina Gatineaun Bas-Canada. Panimon viisivuotisjuhliin suunniteltu olut, ilmeisesti niitä on ollut useampia. 8,0 %, humalina Peacharine, Sabro, Moutere, Citra ja uudempi NZ-lajike Paradisi, sekin on uusi tuttavuus. Sameaa ja vaaleaa. Mangon ja melonin aromit nousevat hyvin esiin. Täyteläistä trooppista mehuisuutta tasapainoisesti, kuiva runko, hyvä juotavuus, erinomainen maku. Tuoreutta ja raikkautta mukavasti, tölkityspäivä lokakuun neljäs viime syksynä. Tyylissään melkein sellainen, jota ei juuri voi parantaa. Toki IBU-profeettana haluaisin katkeruutta lisätä, mutta harhaoppiset ovat enemmistönä, joten ymmärrän yskän. Ostopaikka Helsinki, Ruoholahden K-Citymarket.

Sudden Death Death Drip

Session toinen Drip, nyt ESB Lyypekistä. Samea ja ruskea. Melko neutraali tuoksu. Maussa makeahkoa maltaisuutta, melko karkeasti. Varsin kehnoa kamaa. Suoyrttimäisyyttä. Juha Heinänen yritti varoittaa tästä, mutta en uskonut. Lyypekkiläinen craft-panimo ei ehkä ole kaikkein optimaalisin brittibitterin tekijä, mutta toivoin parasta. Pettymykset toki kuuluu asiaan. Oluthuone Haka, 15.1.2026.

Sudden Death Rollermania (2025)

Lyypekistä DDH-sessioheiziä, 6,0 %, Citra ja Krush. Vaaleaa ja sameaa. Aika herkullista. Raikasta hedelmäisyyttä löytyy.  Kuiva runko, hieman katkeruuttakin. Session raikkain, lähituotanto näyttää voimansa. Oluthuone Haka, 15.1.2026.

Counterpart Double Drip

Niagaran putouksilta Kanadan puolelta NZ-tuplaheiziä. 8,2 %, Motueka, Rakau, Peacharine, Southern Cross. Pehmeää mehuisuutta. Täyteläisyyttä on, hyvä juotavuus, heikko katkeruus. Oikein hyvää tavaraa. Oluthuone Haka, 15.1.2026.

Tilted Barn Cactus

Vahvempaa sumua Rhode Islandilta, 7,8 %, 70 IBU. Edellistä hieman tummempi samea tapaus. Sitruksinen tuoksu. Mehuisuutta on kyllä, mutta suoraviivaisesti. Laatukamaa tämäkin silti. Oluthuone Haka, 15.1.2026.