perjantai 10. heinäkuuta 2026

Third Moon Messorem Crown


Vierailin huhtikuun lopulla Third Moonin panimolla Ontarion Miltonissa Toronton liepeillä, mutta tätä olutta ei silloin näkynyt esillä. Siis ehkä tuoreempaa kamaa, tölkityspäivää ei ole esillä. Kumppanina Montrealin Messorem ja tyylinä tuplaheizi, 8,0 %, Citra, Peacharine ja Waimea. Vaaleaa ja sameaa. Limeä, ananasta ja melonia tuoksussa. Maku on samaa suuntaa, varsin kuivaa mehuisuutta, silti täyteläisesti. Varsin onnistunutta olutta, mallaskin jopa kuikkii taustalla ja ei jälkimakukaan jää aivan tyhjäksi. Tykkään kovasti. Ostopaikka Helsinki, Ruoholahden K-Citymarket.

Badlands The Horncackler


Perjantai-illan sumuteema jatkuu Ontarion laatuvalmistajan tuotteella. 6,5 %, Citra ja Peacharine, tölkitetty 22/APR/26, vaaleaa ja sameaa. Ei niin intensiivisiä aromeja kuin edeltävissä keravalaisissa, ymmärrettävästi tietysti. Trooppisia hedelmiä, hieman kalkkisen verhon läpi. Maku on pehmeää mehuisuutta, appelsiinia ja mangoa, monipuolisesti ja miellyttävästi. Rumko on riittävän tukeva, ei horjumista. Jälkimaku jää ohimeneväksi, mutta mukavaa juotavaa on tämäkin. Ostopaikka Helsinki, Ruoholahden K-Citymarket.

Factory Encore


Viikon toinen Factory-uutuus on tuplaheizi Encore, taas Juha Heinäsen toimittamana. 8,0 %, Nelson Sauvin, Citra ja Rakau. Taas tölkitetty 07.07.2026. Väri on nyt täyteläisemmän keltainen, erittäin samea edelleen. Tuoksussa on nyt mangoa ja persikkaa, nektariinia myös. Maussa on mehuisuutta tanakasti, mutta nyt kuivuus tulee päälle aiempaa äkimmin. Factoryn tuplista taatusti kuivimpia ja kokonaisuuden täydentää todellakin tuntuva katkeruus. Saattaa olla jopa Factoryn katkerin olut. Oluen taustalla on mielenkiintoinen tarina. Tarkoitus oli tehdä quad IPA, mutta siitä tuli liian makea. Niinpä se oli ennen kuivahumalointia sekoitettu Reveries Of... Nelson Sauvinin kanssa ja tuloksena tämä tupla. En täysin ymmärrä miten se on vaikuttanut katkeruuteen, mutta mitäpä siitä. Ostopaikka Kerava, Etko/Factory Taproom.

Factory Core of Nature


Juha Heinänen vieraili taas tällä viikolla Keravan panimon myyntipisteellä ja toi sieltä viikon uutuudet. Ensimmäisenä heizi IPA, 7,3 %. Peacharine, Wakatu, Motueka, Citra ja Topaz. Tölkitetty 07.07.26, kolme päivää sitten. Maitoisen vaaleaa ja sameaa. Tuoksussa on ananasta ja hunajamelonia, hieman papaijaakin. Maku on pehmeän mehuinen, nektarisuuteen asti, erittäin raikasta ja tuoretta. Runko jää miellyttävän kuivaksi ja hienoinen katkeran tapainen jälkimaku seuraa nielaisua. Tuttua laatutavaraa taas Factorylta. Ostopaikka Kerava, Etko/Factory Taproom.

Anne Prokofjeff: Kohtalonpyörä


Tänä vuonna ilmestynyt suomalainen vakoilutoimintatrilleri. Kaksi päähenkilöä, kuvankaunis nuori Supon naisagentti ja selloa soittava inkeriläistaustainen nuori mies, joka painostetaan CIA:n toimihenkilöksi. Tarinassa on jengisotia, huumekauppaa, asekauppaa ja runsaasti väkivaltaa. Terrori-iskuja drooneja myöten. Kahden henkilön näkökulmasta kirjoitettua kohtuullisen sujuvaa dialogipainotteista proosaa. Mutta täysin yhdentekevää tauhkaa. Uskottavuus on koko ajan nollassa. Miksi kuusikymppinen mies saa ylennyksen Supon turvallisuusselvityksistä terrorismintorjuntaan samaan aikaan kuin kolmekymppinen nainen? Ja mies vaikuttaa silti kokeneelta. Stereotyyppisiä hahmoja, kuusikymppinen mies on seksistirasisti, nuoremmat miehet muotimalleja ja toimintaelokuvien tähtiä. Paljon perusvirheitäkin, sotketaan reserve ja reverse -sanat. Supon huumejengitutkijan äiti on vankilassa huumejengiyhteyksiin liittyen. Puuroon sotkeutuu myös MI6, Venäjä ja Isis. Todistajansuojeluohjelmasta varsin löysiä väitteitä. Ikään kuin yksittäiset poliisit voisivat päättää hillittömän kalliista operaatiosta. Ja ohjelma voidaan muka lopettaa, kun uhkaaja passitetaan pariksi vuodeksi linnaan. Oli raskas lukukokemus, kun ei pystynyt välittämään vähääkään miten seitinohuille henkilöhahmoille käy. Lopussa vielä pedataan kömpelösti romaanille jatko-osaa, kannessakin mainitaan sarjan nimi. Omalta kohdaltani sarja oli tässä.

Ranska - Marokko 2-0

Jalkapallon MM-lopputurnaus pelattiin viimeisen kerran "klassisella" formaatilla 1970. Se oli sattumoisin ensimmäinen turnaus, jota seurasin. Neljä lohkoa, 16 joukkuetta, jokaisesta kaksi parasta jatkoon ja sitten neljännesfinaalit, semifinaalit ja finaali. Tämänkertainen äärimmilleen turvotettu turnaus on nyt edennyt neljännesfinaalivaiheeseen, joten voidaan lopulta jatkaa klassisella asetelmalla. Ranska ja Marokko kohtasivat runsaat kolme vuotta sitten Qatarissa semifinaalissa, nyt siis kierrosta aiemmin. Bostonissa Marokolla sentteri Saibari sivussa. Ranskalla vasemmalla Doué Barcolan paikalla. 4. minuutilla Mbappén laukaus vähän ohi, heti perään Bono torjui Upamecanon puskun. 25. minuutilla Olise vapautti Mbappén, joka kaadettiin. Saman miehen pilkun Bono torjui helposti. Vielä 35. minuutilla Doué sai avaopaikan, mutta taas Bono kesti. Marokko puolusti tarkasti, piti paljon palloa omalla puoliskollaan, ei hyökännyt käytännössä juuri ollenkaan. Marokko hieman aktiivisempi tauon jälkeen, mutta ei tilanteita. 56. minuutilla Olisen esityöstä Mbappé veti ohi. Mutta ei enää neljä minuuttia myöhemmin, puolittaisesta paikasta hieno kierteinen laukaus upposi takanurkkaan. Lopullinen ratkaisu 66. minuutilla, Dembélén soolomaali, Bonon käsien kautta maaliin. Marokko oli erittäin passiivinen ja heikkokin kaikin puolin, oikeastaan ainoa paikka 85. minuutilla kulmasta pusku ohi. Ranskan ei tarvinnut käyttää kaikkia vaihteitaan.

torstai 9. heinäkuuta 2026

Kellotorni Portaat Pilsner



Rautatieaseman panimo saanut nyt ulos pilsin, 5,5 %, 38 IBU, Saphir, Tettnanger, Herkules. Lähes kirkas. Tuoksussa viljaisia aromeja. Maltainen maku. Hyvin kuivaa. Yrttisyyttä löytyy, myös katkeruutta. Ryhdikästä kamaa ilman muuta. 


Join Kellotornin Helles Lagerin maisteluannoksen taannoisessa mediatilaisuudessa. Nyt 40 cl samaa olutta, mutta arvio jäi nytkin tekemättä poikkeuksellisen intensiivisen sosiaalisen tilanteen takia, tuli juteltua pitkään Perinteisen Oluen Seuran siiderilegenda Harri Aholan kanssa. Kellotorni, 9.7.2026.

Eichhorn Braurausch Helles


Lisää Frankenin hellesiä, nyt pullossa, 4,8 %. Tuoksu on viljainen, maussa hienoista makeutta, raikasta maltaisuutta myös. Mutta eipä tässäkään erikoisempaa katkeruutta ole. Laatutavaraa ilman muuta. Pikkulintu Ruttopuisto, 9.7.2026.

Wagner Merkendorf Helles


Tämä Wagner on mennyt aiemmin itseltä ohi. Kirkasta ja kultaista, 4,7 %. Maltaista ja täyteläistä. Simppeliä, mutta hyvää. Makua on riittävästi. Jälkimakua toki saisi olla enemmän. Pikkulintu Ruttopuisto, 9.7.2026.

Olutpaja Lontoo ESB, cask ale


Pälkäneen ESBistä cask-variaatio. 5,6 %. Pehmeä, pähkinäinen, maltainen. Kuivaa, mutta ei kovin katkeraa. Silti varsin näppärää. Mutta ei tämäkään Fuller'sin tappaja ole, appelsiinimarmeladi puuttuu. Pikkulintu Ruttopuisto, 9.7.2026.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2026

Sudden Death Panic In The Herd



Tampereelta junalla palatessa nyt Pasilassa tarpeeksi kiinnostava baari juomataukoa varten. Lyypekistä tuplasumu, 8,0 %. Paljon humalia, Amarillo, Cascade, Centennial, Chinook, Columbus, Citra, Mosaic, Simcoe. Todella sameaa ja paksua. Todella mehuinen maku, kuivaa nektarisuutta. Täyteläistä raikasta kamaa. Panimon mukaan innoittajana oluessa Vermontin Alchemist, eli siis kai Heady Topper ja Focal Banger. Ehkä ei tavoiteta niitä, mutta oikein hyväähän tämä on. Täproom, 8.7.2026.

Hervannan heinäkuu-tasting






Jokseenkin yllättäen sain kutsun Hervannassa Vesa Välitalon residenssiin maistelemaan eri suunnista haalittuja oluita. Mikäpä sen mukavampaa. Paikalla Veskun lisäksi parkkiintuneet alan miehet Hannu Nikulainen ja Timo Alanen.


Jostain Määrin pikkukylästä Nachmelená Opice Ležák 11, 4,5 %. Kirkasta ja keltaista. Maltaista ja kuivaa, ruohoisuutta myös. Melkoisen täyteläistä. Katkeroa vähän jälkimaussa. Ihan ok. 


Slovakiasta läheltä Trnavaa Wywar Coastal Whisper 12 west coast pale ale, 4,8 %. Kirkasta kamaa, keltaista, melkoisen makeaa hedelmäistä alea. Ei katkeruutta. 


Prahan länsipuolelta huippupanimo Matuškan Barrel-Aged Baltic Porter, 10,6 %. Punaruskeaa, mahongin väristä. Tynnyri tuoksuu. Bourbonia ja rommia. Pehmeää, hedelmäisyyttä. Luumua, nahkaa, rusinaa. Ei oikein portermaisuutta. Mielenkiintoista kamaa. Rommi tuntuu hyvin maussa, kun sen tietää. 


Derbyshirestä Buxton Alekhine 2024 Barrel Masters, 10,0 %. 2 vuotta paikallisen White Peak -tislaamon tynnyris. Viskiä maussa. Pehmeää, kuivaa, oikein hyvää. Monimuotoisuutta löytyy. Ei katkeruutta. Tässä kohtaa täytyi lopettaa tasting, mutta hyvää kamaa todellakinoli tarjolla. Hyppäsin Hervannassa pikaratikkaan ja sitten Pasilan junaan. 

Prairie Grand Hazelnut Reserve


Oklahomasta pullojakona (Hannu Nikulainen ja Vesa Välitalo) vahvaa stoutia. 13,5 %, bourbon-kypsytystä, hasselpähkinäuutetta ja tummaa suklaata. Tuoksussa tynnyriä, vaniljaa ja pähkinää. Täyteläistä makua, makeutta on. Ei mahdotonta kuitenkaan, monimuotoisuutta löytyy. Tampere, Kultainen Apina, 8.7.2026.

Anderson Valley West Coast IPA


Anderson Valley on Pohjois-Kalifornian klassisia panimoja pienessä kylässä tunti San Franciscosta pohjoiseen. Vierailin siellä 1997 ja 2002. Ilmeisesti panimo sinnittelee hengissä edelleen. 7,6 %, perinnekamaa, pihkaa ja nyt karamellia enemmän. Tuhtia tavaraa. Katkeruutta löytyy, mutta kokonaisuus jää liian makeaksi. Tampere, Kultainen Apina, 8.7.2026.

Bas-Canada Hypa #7


Québecin Gatineausta sumua, 6,5 %, Galaxy, Vic Secret, Enigma. Pehmeää trooppista hedelmää, mehuisuutta intensiivisesti. Laadukasta limen ja ananaksen yhdistävää harmoniaa. Tämä panimohan oli todella sympaattinen kevään vierailulla. Tampere, Kultainen Apina, 8.7.2026.

Mother Earth Boo Koo



Hervannassa Kalifornian Vistasta IPAa, 6,5 %, Simcoe ja Mosaic. Viimeksi olen juonut tämän panimon oluita San Diegossa 2013. Lähes kirkasta, ruskeaa. Hyvin pihkaista, hedelmäisyys puuttuu. Mutta täyteläistä on ja kunnon katkeruus. Tampere, Kultainen Apina, 8.7.2026.








Other Half Nowadayz


Brooklynista tuplaheizi, 8,2 %, Citra, Galaxy, Strata ja Riwaka. Keskikeltainen väri, hyvin sameaa. Kirpeämpää trooppisuutta, raikasta mehuisuutta. Laadukasta työtä tämäkin. Tampere, Konttori, 8.7.2026.