2008 join Innis & Gunnin rommikypsytettyä skottiolutta. Nyt tarjolla lähes samannimistä kamaa, hieman kevyempää, 6,8 %. Tummanruskeaa, maltainen täyteläinen tuoksu. Maku on melkoisen suoraviivainen, kuivahko, yleishedelmäinen, rommista vaikea saada otetta. Ei erityisen tamminenkaan maku. Pehmeyttä kyllä on ja vahvuuteen suhteutettuna mukavan täyteläinenkin. Jälkimaku on odotetusti tyhjä. Hyvä juotavuus, mutta enemmän monimuotoisuutta odotin. Ostopaikka Kajaani, Citymarketin Alko.
perjantai 26. heinäkuuta 2024
Innis & Gunn Caribbean Rum Cask Scottish Red Beer
torstai 25. heinäkuuta 2024
Teerenpeli WBA Scottish Ale
Elif Shafak: The Island of Missing Trees
Mielenkiintoni Shafakin romaaniin lopahti huomattavasti, kun yhdeksi kertojaksi saapuu viikunapuu. En yleensä voi sietää fantasia-aineksia romaaneissa. Shafakin puufanatismi muistuttaa yllättävän paljon viime kesänä lukemaani hieman vanhempaa Richard Powersin Overstorya. Shafak ei kirjan jälkikiitoksissaan kuitenkaan mainitse Powersia. Onneksi puu muuttuu vähitellen yleisemmäksi kertojaksi, joka ei identifioidu enää suoraan puuksi tai yleensä miksikään muuksi kuin kirjailijan omaksi ääneksi. Harmittava vesittävä ratkaisu kuitenkin.
Oletin ensin myös Shafakin olevan kyproslainen. Kesken romaanin lukua selvitin kuitenkin, että Elif Shafak tai Şafak on Strasbourgissa 1971 syntynyt naisoletettu turkkilainen, joka kirjoittaa sekä turkiksi että englanniksi. Hän näyttää asuneen Ankarassa ja Istanbulissa, mutta myös monessa muussa maassa. Vuodesta 2013 Britanniassa, koska joutui Turkin viranomaisten hampaisiin kirjoitettuaan armenialaisten kansanmurhasta 1915. Hänen tuotantonsa pääosa näyttää käsittelevän Istanbulin kaupunkia. Kypros ei siis liity suoraan hänen yksityiselämäänsä, mutta Britanniassa turkinkielisenä emigranttina asuminen on omakohtaista osuutta tässäkin romaanissa.
Shafak kirjoittaa oikein sujuvasti, varsinkin puoliväliin asti jännite kestää mukavasti romaanin edetessä napakasti lyhyillä luvuilla. Takaumissa liikutaan 1950-luvulle asti Kyproksen siirtomaakauteen brittien kynsissä ja vastarintaliike EOKAn terrorin alkuvaiheisiin. Ikävästi romaanin jälkipuolisko on tylsempi ja tapahtumien kulku ennalta-arvattava. Rönsyily kasvaa edelleen, sävy muuttuu välillä saarnaamiseksi, fokukseen tulevat puiden ohella pikkulinnut, perhoset ja hyönteiset. Kohtuullisen kunnialla maaliin Shafak saa romaaninsa, mutta kaksijakoinen fiilis kokonaisuudesta jäi. Aihe on kyllä oikein kiinnostava, mutta ilman fantasiakuorrutuksia pitäisi asiat saada kerrottua. Aivan verrannollisesti IPA pitää saada hedelmäiseksi pelkillä humalilla eikä hedelmälisäyksillä.
keskiviikko 24. heinäkuuta 2024
UG Get Hoppy West Coast IPA
Pravda Lviv IPAAAA
Karvila Korven Kutsu Wild Spruce Lager
tiistai 23. heinäkuuta 2024
Kanava Aava Belgian IPA
Haapala Se Kainuulainen Legenda, hanaversio
lauantai 20. heinäkuuta 2024
Zinc Craftbeer Festival 2024, 2. päivä
Hyvä sää jatkui. Jengiä enemmän kuin perjantaina iltapäivällä, mutta löysin silti varjoisan istumapaikan jokaiselle oluelle. Aloituksena nyt Uumajasta Bryggverket Stoorn IPA, 8,5 %. Vaaleaa, sameaa, mehuisaa, herukkaista. Raikasta, tuoretta. Merenkurkun yli kuljetus näköjään toimii hyvin. Seuraavana Rockmill Phantasmania IPA, 6,5%, HBC586, Galaxy ja Nectaron. Kirkkaampi tiolitapaus GdańskIsta. Edelleen kuuluu vain ruotsia. Vähän ohut edellisen jälkeen, hedelmäisyyttä kyllä on. Ei jälkimakua. Ei virheitä, mutta vaisu.
Anderson's Spruce And Justice IPL 8,0 %. Tarton panimolta ensimmäinen festariolut. Imperial-tason IPL siis. Kuusenkerkkiä, Chinookia ja Simcoeta. Käytännössä kirkasta. Olarin äskeisestä oluesta tuttu kerkkämaku hallitsee. Olen siedättynyt siihen, se on mainiota, pitäisi melkein lisätä Reinheitsgebotiin. Tanakka runko jaksaa kantaa sitä ja hedelmää, peruspihkaakin saadaan mukaan. Onpas hieno, ehkä paras Anderson'silta juomani. Raikkautta, tuoreutta ja juotavuutta riittää.
Sofia Electric 84 IPA, 8,4%, Citra, Idaho 7 ja Amarillo. Tarkoitus oli tässä kohtaa vetää Blackoutin barleywine, mutta sitä ei enää tänään ollutkaan. Paikkauksena etelämpää Balkania, vahvaa sumua Sofiasta. Pehmeää herukkaisuutta, ananasta ja mangoa, oikein puhtaasti. Erittäin hyvää. Tasapainoinen ja täyteläinen, heikko jälkimaku, mutta melkein kaikki kunnossa mukavasti.
Alvinne Cuvée Jonny Sour, 13,5%. Tynnyrikypstyksessä käytetty Marsalan, Banyulsin ja vermutin astioita. Tummaa, mausteinen ja puumainen tuoksu. Maussa kieli pyörii suussa, monipuolisia efektejä, happamuutta, tammea, hedelmää, yrttejä. Kuivaa on, hapanta, silti hyvä juotavuus. Alkoholi peittyy täysin. Jälkimaku on todella kuiva, vaikka normaalia katkeruutta tästä ei ehkä löydykään. Alvinnelta on takavuosina tullut juotua kovin vaihtelevan tason oluita, mutta Vaasassa kaksi tsekattua aivan superlatiivisia. Ei tätäkään varmaan puolta litraa vetäisi, mutta pienempinä annoksina kiehtovaa. Oikein sopiva olut hienon festarin päätteeksi. Siirryin ruokailun kautta Seinäjoen junaan.
Bock's Corner Doppelbock, hanaversio
Bock's Corner Summer Ale X=Solero
Klassinen bierstube puupenkkeineen sisällä. Kovin paljoa ei uutuuksia. Kesäalessa Solero-humalaa varmaankin. 4,5 %, aika makeaa, raikasta, hyvä juotavuus, hyvä janonpoisto. Yksinkertaista, mutta varmaan monen mieleen. Vaasa, Bock's Corner, 20.7.2024.