Blake Edwards: Operation Petticoat

Tony Curtis tunnetusti imitoi Cary Grantia Billy Wilderin klassikossa Some Like It Hot vuonna 1959. Samana vuonna he näyttelivät yhdessä tässä Blake Edwardsin sukellusvenekomediassa. Koomisuus on erilaista kuin Wilderilla, mutta oikein mukava feelgood-komedia Petticoat edelleen. Huolimatta hieman vanhentuneista sovinistisista asenteista. Tyynenmeren verinen sota näytetään poikkeuksellisen hilpeässä valossa. Japanilaiset syöksypommittajat tekevät hyökkäyksiä säännöllisesti, mutta yhtään uhria ei taida syntyä. Grant ja Curtis näyttelevät suhteellisen vähäeleisesti, mikä sopii leffan tunnelmaan oikein hyvin. 

Varikko Stepa Lemmenjuoma

Vajaa kuukausi sitten pääsin Hagström Maibockin keittopäivänä maistamaan oululaisen Stepa-muusikon kanssa työstettyä Varikon lageria. Silloin se ei vielä ollut julkistettu, joten arvio vasta nyt. 5,5 %, suhteellisen sameaa keltaisuutta. Melko paljon hiilihappoa, kevyesti hedelmäisyyttä, kuiva runko. Ruohoa ja mallasta löytyy, jälkimaku jää melko ohueksi. Täysin tyhjä se ei kuitenkaan ole, pitkällä viiveellä hienoista katkeruutta esiintyy. Soveltuu taatusti hyvin käyttökohteeseensa, mutta yleisemmin ei varmaankaan ole Varikon muistettavinta antia. Juova, 8.3.2026.

Messorem Ārpus Courte Visite

Montrealin ja Latvian yhteistyötä. 8,5 %, Superdelic, Nectaron, Motueka, Citra. OVaaleaa ja sameaa. Trooppista hedelmää on tiheästi tuoksussa. Pehmeää mehuisuutta löytyy, kuiva runko, oikein miellyttävää. Katkeruutta nyt ehkä enemmän kuin Messoremin missään aikaisemmassa tuotoksessa. Juova, 8.3.2026.

The Bruery Long Distance Relationship

Kaliforniasta Westwardin viskitynnyrissä kypsynyttä imperial stoutia, 13,9 %. Mustaa. Paahteisuutta ja tynnyriä tuoksua. Hieman vaniljaista suklaisuutta. Makeutta on, mutta ei ällösiirappia. Viski kevyesti tuntuu. Hyvä juotavuus, melkein tykkään tästä. Pystyin vielä vertailemaan Hagström Thunderiin, koska Salaman pilkkimestari Juha Jurvanen toi baariin tölkin, jonka Amit jakoi paikalla olleiden kanta-asiakkaiden kesken. Kovin erilaisia tietysti, mutta taatusti suosin Hagströmin tyyliä enemmän. Oluthuone  Haka, 8.3.2026.

Messorem Temporalis #0049

Juha Heinäsen tölkistä maistiainen. Messoremin aiempi tripla-IPA, tässäkin 10,0 %. Cascade, Motueka, Superdelic, Citra. Pehmeää, mehuista, alkoholia ei tunnu yhtään. Trooppista hedelmäisyyttä taas. Ei niin makea kuin #0050. Täyteläistä tasapainoa. Jopa hieman katkeroa. Oluthuone Haka, 8.3.2026.

Salikatt Factory Sauna King

Stavangerista edellistä ohuempi sumukalja, 8,0 %. Motueka, Eclipse ja Vic Secret. Factoryn Jirka käynyt ilmeisesti opastamassa miten heizi vääntyy suoraksi Kuivaa hedelmäisyyttä, puhtautta ja tasapainoisuutta on. Katkeruus jää nyt vähemmälle. Oluthuone Haka, 8.3.2026.

Messorem Temporalis #0050

Viimeisin yksilö Montrealin laatupanimon pitkästä vahvasumusarjasta. 10,0 %, Motueka, Nelson Sauvin, Citra. Vaaleaa ja sameaa. Hieman makeaa trooppista hedelmäisyyttä. Intensiivisyyttä on, ei katkeroa. Pehmeää ja raikasta, mutta mulle nyt liian makeaa. Oluthuone Haka, 8.3.2026.

Jari Tervo: Eeva ja Aatami

Jari Tervo on sikäli mielenkiintoinen kirjailija, että hän on kiinnostunut samoista asioista kuin minä. Ainakin Suomen lähihistoria ja jalkapallo. Olemme samaa ikäluokkaa, Tervo kolme vuotta vanhempi. Molemmat olemme pohjoisesta kotoisin. Itsekin olisin voinut ryhtyä toimittajaksi ja ehkä sitä kautta jopa kirjailijaksi, mutta pääsiäisenä 1980 päätin valita helpomman tien hakeutumalla IT-alalle. Olen kuitenkin lukenut suhteellisen vähän Tervoa, viimeksi Myyrän yli 15 vuotta sitten. Nyt käsiin sattui Tervon uusin romaani vuodelta 2024.

Teoksen alaotsikkona on epähistoriallinen romaani. Se on myös jonkinlainen 1900-luvun ensimmäisen puoliskon sukukronikka, jossa ihmiset kietoutuvat itsenäisen Suomen pöyristyttäviin alkuvaiheisiin. Romaani starttaa 20.6.1944, joka on vahva ehdokas Suomen historian synkimmäksi päiväksi. Se on päivä, jolloin Viipuri menetettiin venäläisille sotarosvoille. Samana päivänä samaiset rosvot pommittivat Elisenvaaran rautatieasemaa, joka oli täynnä evakkojunia. Yleiseen tietoon murhapommitus tuli vasta 2006. Nimihenkilöt Eeva Kyyhkynen ja Aatami Rautaparta ovat Elisenvaarassa juuri silloin, mutta säilyvät hengissä. Kahdeksan Eevan lähisukulaista kuolee. Tervon romaani liikkuu tästä ajassa taaksepäin 20-luvulle asti kuvaten lähinnä Rautaparran suvun vaiheita Suomessa ja Venäjällä. Oleellista on kuitenkin mitä tapahtuu loppuvuodesta 1944. Ilkka Remeksen esikoisromaanin tapaan Tervon tarinassa Tali-Ihantala murtuu ja siviilejä raiskaava, kiduttava ja murhaava puna-armeija vyöryy Helsinkiin. Lokakuussa vallataan Vaasa ja koko Suomi on miehitetty. Urho Kekkonen julkaisee pamfletin nimeltä "Onko maallamme malttia sovjetisoitua?". Tervo on kirjoittanut teoksen helmikuun 2022 jälkeen ja se näkyy. Jälki on Suomessa samaa kuin Ukrainassa keväällä 2022. 

Kirjan lopussa on henkilöhakemisto, jossa kerrotaan myös sellaisia asioita, jotka itse tekstistä puuttuvat, tai mainitaan ohimennen. Se on kovin hyödyllinen, koska henkilöitä on paljon. Tuttuun tapaan teos vilisee oikeita historiallisia henkilöitä fiktiivisten seassa. Se tuntuu toimivan nyt paremmin kuin Myyrässä. Tervo kirjoittaa hyvin, mutta lukeminen oli silti aika raskasta. Huumori on karua ja tapahtumat ovat erittäin synkkiä. Jostain syystä henkilöhahmot jäävät jokseenkin etäisiksi ja niihin on hankala samaistua. Ehkä nimipariskuntaan tarkemmin keskittyvä kerronta toimisi intensiivisemmin. Vaikuttavan massiivisen eepoksen Tervo on kuitenkin punonut kasaan.

Turku Craft Beer Festival 2026

Turun keväinen olutfestivaali on ollut aiemmilla kerroilla niin mukava, että hyppäsin nytkin Pasilassa kahden tunnin junaan. Juhla-areena on hulppea ja panimoita sopiva määrä, mitään suorittamispaineita ei synny. Tuttuja on lähinnä tiskien takana, joten välillä voi paneutua rauhassa muistiinpanojen tekoon. Jonoja ei muodostunut, vaikka loppuillasta yleisöä oli mukavasti. Aloitin pirkkalalaisella black IPAlla, runollisesti nimetty Karkaamme yli vuorten. Humalina Himon oluessa on Idaho 7 ja Falconer's Flight -kokoelma, eli seitsemän C-humalaa Cascade, Centennial, Chinook, Citra, Cluster, Columbus ja Crystal. Paahteinen tuoksu. Lievästi hedelmäisyyttä maussa paahteen ohessa. Katkeruuttakin löytyy, todella hyvää. Naantalin Mallasseppien 8 Epic Years -sarjassa nyt IPA Sunva, johon luvataan aitoa pössyttelyaromia, 7,0 %. Kirkasta, tuoksussa pihkaa ja mallasta, miksei marijuanaakin. Maussa sitrusta, kuiva miellyttävä runko, vähän katkeruuttakin. Paikallisen vankilapanimon Kakolan Atelier -sarjassa jo numero 60. Premium Pils, 5,0 %. Kirkasta ja ruskeaa. Raikasta, maltaista, kuivaa. Voisi olla enemmän katkeroa, mutta puhdasta on.

Kimiton tiskillä Michael ja Tony tarjoilivat jemmakegistä viimesyksyistä Hagström Källarbieriä, jonka Untappd juuri julisti tyylissään viime vuoden parhaaksi Suomessa.  Yllättävän hyvässä kunnossa edelleen. Ehkä katkeruus hiipunut, mutta muut elementit hyvin kasassa. Himolta jo toinen olut, uunituore Tampere Film Festival Lähde Hazy Pils, 5,0 %,  sangen heizi tosiaan, herukkaa ja kissanpissaa tuoksussa. Aromihumalat hallitsevat voimallisesti, lagerin maltaisuus ei pääse esiin juurikaan. Hienoinen katkeruuskin. Tässä vaiheessa päätin kokeilla juhlallisuuksien vahvinta olutta, Kakola Atelier 56 Megastout 2.0, 18,0 %. Mustaa, paksun maltainen tuoksu. Todella täyteläinen maku, erittäin kuivaa maltaisuutta. Talkkunaisuutta, ei monimuotoisuutta, mutta alkoholi ei tunnu. Se on hyvä saavutus. Ei tullut kysyttyä, onko käytössä ollut jotain spesiaalihiivaa tai jäätislausta. 

Mallassepät Harbor Light Pils todellakin kevyt, vain 4,2 %. Melkein kirkas. Maltainen, raikas, rapeakin. Eturintamalla kaikki kunnossa, mutta peräkärry puuttuu. Himon Matkustus on sessiosumu, 5,5 %. Hyvin vaalea ja samea. NZ-humalaista tuoksua intensiivisesti. Maussa samaa, oikein mehuista. Rungon ohkaisuus ei häiritse. Ei kyllä jälkimakukaan häiritse katkeron vieroksujaa. Humalina tosiaan Nectaron ja Pacific Sunrise. Illan lopuksi vielä Salaman tiskiltä Hagström Thunder. Oikein hyvää taas. Näillä eväillä oli mukava tallustella uudelle Turun "asemalle" idän pikajunan kyytiin. 

Koulu Edelweiß

Pizzaa 450°C -pizzeriassa. Vehnää Koulussa, 5,9 %. Ruskeaa ja kirkasta. Kristall sisään. Banaania hieman, ei kovin paljon esteriä. Lievää mausteisuutta. Ei paljoa jälkimakua. Mutta todella kuiva kokonaisuus. Turku, Koulu, 7.3.2026.

Revenant Embrace The Uncertainty

Turussa imperial stoutia Kuopion kiertolaiselta, Frontaalilla tehty. 12,5 %, vaniljaa Ugandasta. Taitaa olla ensimmäinen tumma olut Revenantilta itselleni.  Suffelia, makeaa suklaisuutta, todella makeaa, vaikka kylmää vielä. Ei minun makuun, paljon kuivempaa pitäisi olla. Turku, Mallaskukko, 7.3.2026.

Naistenpäivän aatonaaton tasting 2026

Kokoonnuimme nyt kolmatta kertaa Roineenpuiston reunalle Ville Harjun, Juha Heinäsen ja Teemu Mikosin kanssa maistelemaan herkkuoluita. Näiden maistelujen löyhänä teemana on tyhjentää Villen kellarista lähinnä virolaisia vahvoja kypsytystä kestäviä oluita. Niiden ympärille sitten sekalaista uudempaa tarjontaa. Pitemmittä puheitta oluiden ruotimiseen. Aloituksena Keravalta Factory Nimbus, 8,0 %, Wai-iti, Waimea, Motueka, Southern Cross. Vaaleaa ja sameaa. Trooppista hedelmää. Pehmeää, pyöreää, kauraisuutta. Ananasta ja mangoa, kuivaa. Vähän katkeruuttakin. Tuttua tasoa. Sitten Montrealista pilsiä, Messorem The Pils of the Modern Man, 5,2 %. Todella vaaleaa ja kirkasta. Ruohoinen tuoksu. Maussakin ruohoa ja maltaisuutta. Vähän makeutta, katkeruutta voisi olla enemmän. Romaniasta merkillisesti nimetty Clandestin John Lenin, DDH NEIPA, 6,5 %. Idaho 7, Sabro, Simcoe. Vaaleaa ja sameaa. Hieman makea, ananasta. Hyvä juotavuus, ei katkeruutta, puhdasta.

Toisena kotimaisena Vaajakosken 1000 Lakes Distilleryllä tehty Karu Brewing Schwarzbier, 5,0 %. Paahteisuutta, hyvin kuivaa, tuhkaisuutta. Vähän liikaa hiilihappoa, mutta puhdasta kyllä. Ilmeisesti vuodelta 2020 Pōhjala Cowboy Breakfast, Bourbon BA Imperial Stout. 12,5 %. Mausteinen tuoksu. Lisäaineina on mustaherukkaa, kahvia ja chiliä. Kuivaa, mausteista, aika pehmeää. Parasta ennen 2023. Chili ei oikein tunnu. Hyvä juotavuus, ei liisteriä, ei mitään ongelmia. Tanskasta Observatoriet Luminosa Oak Juice, peninsula wild ale, 6,5 %, saison-pohja, 12 kk tammessa villihiivojen kanssa. Fankinen tuoksu. Varsin hapanta maku, hieman hedelmäisyyttä, ehkä omenaa. Aika ryhdikästä.

Kanadasta tuplasumu Nano Cinco Balou, Bru-1, Nelson Sauvin, Galaxy, 8,0 %. Hyvin vaalea ja samea. Ananasta ja mangoa. Mehuista tavaraa. Pohjois-Saksasta Insel East Coast IPA, 5,6 %. Kirkasta. Vähän vaisu. Ei ongelmaa, mutta ei esim. pihkaa. Session vaatimattomin tähän mennessä. Põhjala Maplelicious, imperial dark ale, 11,5 %. 9 kk Vermontin vaahterasiirappitynnyreissä. Tämäkin vuodelat 2020. Tammi tuoksuu. Nyt on makeutta runsaasti. Siirappinen, mutta ei ällömakea. Anderson's Jean Ginie, ennestään tuttu minulle. Hyvin vaaleanruskea. Mausteinen tuoksu, kohtuullisen monimuotoinen maku. Mutta pahasti tukossa, tunkkainenkin. Lisäaineinahan tässä ovat lime, kurkku, korianteri ja suola.

Uusi panimotuttavuus Ohion Sanduskysta Erie-järven rannalta Toledon ja Clevelandin välistä. Clag Khazilla vs. King Kong, 8,0 %, tuplaheizi, Riwaka, Rakau, Wakatu. Hyvin vaaleaa ja sameaa. Trooppista tuoksua. Pehmeää, todella mehuista. Kuiva runko, intensiivistä. Jopa hieman katkeruutta. Ruotsista Apex Keller Dunkel. Meripihkaväri, 4,2 %. Paahtoleivän tuoksua. Pähkinäisyyttä vähän, runko aika vetinen, mutta ei huono. Jälleen uusi kanadalainen, nyt Ontario-järven reunoilta Prince Edwardista. Slake Sneaky Double IPA, 8,0 % Riwaka ja Waimea, NZ-humalien suosio tuntuu olevan kyllä vahvalla pohjalla. Hyvin vaaleaa ja sameaa. Trooppista hedelmää, oikein hyvää, tykkään kovasti.

Messoremilta sessiossa jo toinen lager, nyt Oktoberfest, 6,0 %. Hieman samea. Maltainen, täyteläinen. Pehmeää, ei katkeruutta. Brasserie Vika on kiertolainen Donnaconasta, hieman Québecin kaupungista yläjuoksulle päin. Yhteistyö Le Ketchin kanssa, omituisesti nimetty Full Collab, 6,5 %, Southern Cross ja Motueka. Pehmeää hedelmäisyyttä. Maistuvaa tavaraa. Põhjala Tempest Glen Noble, 160/- Shilling Ale, villikukkahunajaa ja kypsytys Glen Garioch ja Auchentoshan -tynnyreissä. Todella vahva skottiale siis, 13,2 %. Keskiruskeaa, tammi tuoksuu taas. Viski tuntuu. Hedelmäisyyttä on, kuivahkoa, jopa leipäisyyttä. Session päätteeksi vielä tuttu Salamalla tehty Hagström Thunder, kun Ville ei sitä ollut ehtinyt maistamaan. Hyvää oli edelleen.

Monkey Brew Darwin IPA

Genraalin vinkistä kokeilin trondheimilaista IPAa. 6,5 %, 60 IBU. Tettnanger, Centennial, Chinook, Mosaic, Citra. Varsin sameaa. Tuoksu melko neutraali. Sitrushedelmäisyyttä varsin raikkaasti. Täyteläinen runko, nokare katkeruuttakin. Oikein puhdasta. Kellotorni, 6.3.2026.

Alkon uutuusmaistelu 6.3.2026

Kevätkelissä Alkon uutuuksissa seitsemän eri olutta. Läpikäynti totuttuun tapaan aluksi sokkona. Ensimmäisenä sameaa ja vaaleaa tavaraa. Appelsiinin kaltaista aromia. Pehmeää, pyöreää ja melko täyteläistä makua. Kuivahko yleisvaikutelma jatkuu hentoon katkeruuteen asti. Kakkonen hieman edellistä vaaleampi, sameutta edelleen. Kirpeämpää trooppista tuoksua. Ananaksen ja mangon elementtejä maussa, kuivaa, mutta ohuehkoa. Jälkimaku jää hyvin alikehittyneeksi. 

Kolmas on vaaleaa ja käytännössä kirkasta. Tuoksu on jotenkin epämääräinen. Maltainen maku, ei happamuutta mutta ei kyllä raikkauttakaan. Vähän pahvinen, katkeruus jäänyt kokonaan pois. Numero nelonen punertavan ruskea. Voimakkaan maltainen tuoksu, makeaa karamellisuutta, vähän paahdettakin. Hyvin makeaa dunkelimaista makua, varsin täyteläinen. Ei tässäkään kytkettyä peräkärryä. 

Tässä vaiheessa vilkaisin neljän ensimmäisen identiteetit. Ensimmäinen oli Cloudwater 11th Birthday DDH Pale. 5,0 %, 20 EBU. Ei yllätyksiä. Kakkosena Omnipollo Organ Donor, 6,8 %. 48 EBU. Maistui aluksi ohuemmalta, mutta on tässä sentään runkoa yhtä hyvin kuin Cloudwaterissa. Kolmantena Oskar Blues Dale's American IPA, 6,9 %, 55 EBU. Kovin tuttu olut, vaikka nimikin on hieman elänyt vuosien varrella. Ei nyt kyllä parhaassa vedossaan. Ei tässä varsinaista vikaa ole, mutta tukkoinen. Nelonen myös Oskar Bluesia, Old Chub Scotch Ale, 8,0 %, 25 EBU. Tätähän maistoin jo alkuviikosta Ronald de Waalin johdolla. Nyt en savua löytänyt.

Vielä kolme seuraavaa. Vitonen on tumman keltainen, samea. Tuoksuun tuli ensin jopa voimaisuutta, mutta kyllä se kypsään hedelmäisyyteen kääntyy. Maussa makeaa hedelmäisyyttä, jälkimaku aavistuksen kuivempi. Täyteläisyyttä on, mutta kuohkeus ja raikkaus uupuvat. Numero kuusi on hyvin tummanruskea, lähellä mustaa. Paahteinen, vaniljainen ja makea tuoksu. Maku odottamattoman ohut, kuivakin, selvästi paahteinen. Täyteläisyys puuttuu, ei jälkimakuakaan. Seitsemäs ja viimeinen aavistuksen vaaleampi, mutta tummanruskea tämäkin. Vähän nihkeää hedelmäistä tuoksua, epäpuhtaasti. Karamellisuutta on myös. Maku on puhtaampi, luumuinen ja pähkinäinen, ei kovin täyteläinen tämäkään. Tuoksusta huolimatta oikeastaan miellyttävääkin, vaikka makeuttakin löytyy. 

Sitten vielä kolmen viimeisen tiedot. Vitonen on Amager Nelly Neckbreaker Hazy DIPA, 8,5 %, 41 EBU. Nojoo, ei tämä pärjää vaikkapa suomalaisille tuplaheizeille. Kutonen on Anspach & Hobday London Black, 4,4 %, ilmankos maistui ohuelle, kun odotin imperial stoutia. Viimeinen oli nimellisesti imperial stout, Thornbridge Imperial Stout From The Union, mutta vain 7,7 %, 75 EBU. Viimeisin tuote siis Burton Union -systeemistä. Omituinen tuoksu, mutta maku kohdallaan. Toki enemmän foreign/extra/double/export kuin imperial.