Tom Lund pelasi koko uransa Lillestrømissä, vaikka sai lukuisia tarjouksia aikakauden suurimmilta ulkomaisilta seuroilta. Kuuluisin tapaus oli Ajaxin yritys saada Lund Amsterdamiin Johan Cruyffin korvaajaksi. Myös Leeds United yritti värvätä hänet. Lund oli pahasti lentopelkoinen ja hylkäsi kaikki tarjoukset. Muistan nähneeni Lundin 70-luvulla pari kertaa Norjan paidassa Suomea vastaan televisioiduissa otteluissa. Suunnilleen kymppipaikkaa tai valeysiä pelannut Lund teki suuren vaikutuksen. Tarkkoja vuosia en muista, mutta Lund näkyy pelanneen Suomea vastaan olympiakarsintaa 1975 Helsingissä. Suomi johti 3-2, mutta Lund tasoitti ja Norja voitti 5-3. 1977 Lund pelasi Stavangerissa harjoitusmatsissa Suomea vastaan 1-1. 1981 myös Stavangerissa, samanlainen ystävyysottelu, tasan 1-1. Norja oli lähellä selvitä Argentiinan MM-kisoihin 1978. On mielenkiintoista spekuloida olisiko Lund lähtenyt laivalla matkaan. Kuuluisimpia Lundin pelejä on MM-karsintavoitto 2-1 Englannista 1981. Kuitenkaan Norjalla ei ollut siihen aikaan muita samantasoisia pelaajia, jotta arvokisoihin olisi päästy. Vähän samanlainen tilanne kuin George Bestilla aiemmin tai Jari Litmasella myöhemmin. Mutta Tom Lund oli vielä traagisempi tapaus, kun kansainvälistä menestystä ei tullut seuratasollakaan. Mutta aivan huikea pelaaja.
East Rutherfordissa Ancelotti luotti edelleen Casemiroon, Ryerson nyt Norjalla Viníciusta vastaan oikealla. Norjalla terävä alku ja paitsiomaali syntyi jo 3. minuutilla. Sørloth selvästi paitsiossa. Brasilia tuli peliin mukaan ja 11. minuutilla kaato boksissa, VARin kautta pallo pilkulle, Bruno Guimarães veti, Nyland torjui. Sitten tempo hidastui, Haaland sai ensimmäisen yrityksen vasta 37. minuutilla, Alisson torjui helposti. Ødegaardilla paha virhe boksissa, Vinícius sai paikan, mutta Nyland torjui taas. Puoliskon yliajalla Ødegaard hukkasi vielä avopaikan. Brasilia vaikutti huomattavasti vaarallisemmalta, Norja ei löytänyt oikein aseita hyökkäyspäähän.
Bobb tuli tauolla Sørlothin tilalle. Kovin hidasta peliä, olosuhteet varmaan vaikuttivat. 58. minuutilla Matheus Cunhan tilalle 19-vuotias Endrick, joka pääsi heti läpiajoon Viníciuksen nerokkaasta syötöstä. Tilannetta edelsi Ødegaardin virhe, mutta ohi meni. Norja ei tuntunut keksivän mitään, mutta 67. minuutilla he rakensivat näyttävän kuvion, Haaland myöhästyi hieman luukulta. Ancelotti teki oudon siirron 68. minuutilla, Neymar sisään. Se ratkaisi ilmeisesti pelin Norjalle. 80. minuutilla vaihtomies Schjelderup keskitti ja Haaland puski aivan uskomattomalla päättäväisyydellä verkkoon. 85. minuutilla Norjan maalia kohti ihmeroikku, ilmeisesti omalta pelaajalta, ottelun toinen sankari Nyland onnistui torjumaan tolpan kautta. Minuuttia myöhemmin Casemiro veti hyvästä paikasta ohi. 90. minuutilla taas Schjelderup syötti Haalandille, joka laukaisi vastustamattomasti alanurkkaan. Näytti melkein puolihuolimattomalta suoritukselta. En jaksanut vieläkään uskoa Norjan voittoon ja tämän jälkeenkin tosiaan tapahtui. Pelattiin suunnilleen 13 minuuttia yliaikaa, vaikka tuomari antoi vain seitsemän. Neymar otti ensin varoituksen Ødegaardin kaadosta. Sitten vaihtotoppari Østigård antoi Brasilialle pilkun, jonka Neymar sai sisään. Lopussa ei onneksi mitään enempää. Upea voitto Norjalle ja olen todella onnellinen Brasilian tappiosta. Ja pelkästään Neymarin takia. Kyseessä on niin surkea ihminen, että kaikki hänen vastoinkäymiset ovat nautinnollisia. Häntä ei olisi missään nimessä pitänyt valita joukkueeseen, tappio on hänen syytään. Toki Raphinhan loukkaantuminenkin vaikutti. Mutta Ancelotti ei ollut tarpeeksi tiukka, alunperinhän hän ei Neymaria halunnut. Seuraavaksi Norjalle vastaan Meksiko tai Englanti.
Muistan kohtuullisen hyvin, kun 1998 Ranska voitti Lensissä kotikisoissaan Paraguayn 1-0. Silloinkin pelattiin pääsystä neljännesfinaaliin ja Paraguay puolusti tiukasti, mutta ei rikollisesti. Laurent Blanc teki jatkoajalla voittomaalin. Nyt USA:n 250v-syntymäpäivänä USA:n syntymäkaupungissa Philadelphiassa Ranska oli vieläkin suurempi suosikki ja argentiinalaisen valmentaja Alfaron johdolla Paraguay valitsi toisenlaisen taktiikan. He lähtivät hakemaan rangaistuspotkukilpailuvoittoa, johon he ylsivät Saksaa vastaan. Ja nyt kaikin mahdollisin keinoin häiritsemällä Ranskan pelaajia. Suurin nilkki oli keskikenttäpelaaja Matías Galarza, joka löi nyrkillä vastustajaa ainakin viisi kertaa. Kyseessä oli selvästi yhteisesti Alfaron johdolla sovittu taktiikka, koska myös muut Paraguayn pelaajat tekivät samoin, tosin hieman Galarzaa peitellymmin. En muista nähneeni vastaavaa sitten 1970-luvun tällä tasolla. Erikoisinta tässä oli uzbekistanilaisen tuomarin toiminta. Galarza ei saanut edes keltaista korttia, vaikka mies olisi pitänyt passittaa suoraan vankilaan. Ei varoitusta saanut kukaan muukaan paraguaylainen. Sen sijaan kolmea ranskalaista uzbekki rankaisi kortilla. Uzbekistan kuului Neuvostoliittoon ja Neuvostoliitossa uhrit (kuten sotavangit) olivat syyllisiä. Uzbekistanissa esiintyy myös tietääkseni laajamittaista korruptiota ja väistämättä jonkinlainen lahjonta tulee mieleen. Teoriaan ei sovi se, että tuomari kuitenkin VAR-tarkastelun jälkeen antoi Ranskalle rangaistuspotkun, joka ratkaisi ottelun. Ehkä VAR-tuomarit eivät antaneet uzbekille mitään muuta mahdollisuutta. Mysteeriksi jää sitten vielä se, miksi VAR-tuomarit ja muut avustavat tuomarit antoivat Paraguayn sikailun mennä läpi.
Philadelphiassa oli lämpöä +37 C, mutta erityisemmin se ei pelitempossa näkynyt. Ehkä Mbappé ja kumppanit välttivät kaikkien pisimpiä spurtteja. Ranska piti palloa, mutta ei saanut luotua ennen taukoa yhtään tilannetta. Paraguaylla oli hyvä maalivahti Gill ja kenttäpelaajat sotkivat ranskalaisten kuviot. Tauon jälkeen Ranska nosti tempoa ja tilanteita alkoi syntyä. 50. minuutilla maalivahti Maignon avasi todella pitkällä potkulla Mbappén läpiajoon, mutta jotenkin hän onnistui sössimään viimeistelyn. Sitten 65. minuutilla Barcolan tilalle tullut Doué kaadettiin selvästi boksissa ja Mbappé pystyi pilkulta rankaisemaan, vaikka paraguaylaiset käyttivät häirinnässään kaikkia vilppejä. Huvittavin tapaus oli yritys survoa kentän rangaistuspilkku kuopalle kengillä. Alfaron taktiikka siis kusaisi ja hän ei pystynyt muuttamaan kurssia. Ei tässä Paraguayn joukkueessa tainnut ollakaan maalintekoon kykeneviä resursseja. Rikollisilla otteilla jatkettiin loppuun asti, mutta käsittääkseni vakavampia loukkaantumisia ei onneksi sattunut. Kohtuullinen seuraus tästä olisi Paraguayn sulkeminen kansainvälisestä toiminnasta vähintään 10 vuodeksi, mutta eihän FIFA sellaista tee. Ehkä uzbekkijuristi sentään kotiutetaan kisoista.
Houstonissa poikkeuksellisen tylsä avauspuolisko. Kanada oli yllättäen aktiivisempi, mutta ei sekään luonut maalintekotilanteita. Marokko oli omituisen apaattinen verrattuna alkulohkon hyviin suorituksiin. Kaiken huipuksi huippuvireinen sentteri Saibari loukkaantui 22. minuutilla ja jätti kentän. Hyvin rikkonaista peliä. Marokko piristyi tauon jälkeen, 50. minuutilla hieno vapaapotkukuvio, josta Ounahin veto upposi alanurkkaan. Kanada ei nytkään pystynyt järjestelmällisesti hyökkäämään. Paras tilanne ehkä 76. minuutilla, mutta 16 rajalta saadusta vapaapotkusta ei saatu mitään aikaan. Kanada kuitenkin yritti, mikä avasi Marokolle vastahyökkäysmahdollisuuksia. 82. minuutilla yhdestä sellaisesta Ounahi teki toisen maalin. Kaksi minuuttia myöhemmin pallo saatiin Kanadan poikkipuuhun. Loppuluvut viimeisteli Rahimi yliajalla. Kanada oli todella heikko ja tällaisella materiaalilla ei pitäisi olla asiaa lopputurnaukseen. Myös Marokon osakkeet heikentyivät tällä esityksellä, jos eivät aivan romahtaneetkaan. Jos Ranska selvittää Paraguayn, niin ei tällaisesta Marokostakaan ole vastusta. Toki siinä pelissä olisi aivan erilaiset jännitteet jalkapallon ulkopuolisistakin syistä.
