Hanlons Port Stout, cask ale

Tummanruskeaa stoutia, 4,8 %, humalina Sloveniasta Bobek ja paikallisesti Phoenix. Suklainen tuoksu. Maussa on paljon hedelmäisyyttä, paahteisuutta ei oikeastaan ollenkaan. Hyvin kuohkeaa ja pehmeää. Hieman kahvin ja tumman suklaan vivahteita tulee esiin. Erittäin miellyttävää, kuinkas muutenkaan. Plymouth, The Fortescue, 3.11.2026.

Dartmoor Legend, cask ale

Devonin laatupanimolta lisää kamaa caskissa, 4,4 %, täysin kirkasta ruskeaa olutta. Mallasta ja pähkinää taas runsaasti. Kuivaa on, raikasta ja pehmeää. Katkeruuttakin havaittavasti. Plymouth, The Fortescue, 3.11.2026.

Exeter Ferryman, cask ale

Fortescuessa todella erinomainen cask-tarjonta. Plymouthin listalla olisi monta muutakin kohdetta, mutta mikään ei kävelyetäisyydellä. Varmaan pysyn täällä. Edellisestä yöpymispaikasta Exeteristä tarjolla bitteriä, 4,2 %, Goldings-humalaa. Kaunis meripihkan väri. Maltaisuutta, pähkinää, kuivattua luumua. Erittäin kuivaa ja tanakka peräkärry. Loistavaa olutta. Plymouth, The Fortescue, 3.11.2026.

Summerskills Whistle Belly Vengeance, cask ale

Paikallista caskia, nyt vähän tummempaa, 4,7 %, 41 IBU. Rubiininpunaista, kuohkeaa maltaisuutta. Ehkä hieman yrttistä vetoa. Mallas hallitsee, pehmeää, oikein miellyttävää, ei katkeruutta, mutta ei häiritse. Tuli hetkeksi metafyysinen fiilis. Miksi minä kainuulainen olen täällä Englannin etelärannikon kapean pubin perällä juomassa olutta? Sitä sopii miettiä. Mutta varmaankin siksi kun voin. Pubissa sivumennen sanoen loistava tunnelma, vaikka asiakkaita ei vielä klo 17 kovin paljoa. Plymouth, The Fortescue, 3.11.2026.

Tintagel Pendragon, cask ale

Todella rankka ylämäkikävely Mutleyn alueelle, juuri kun hehkutin Uberia. Mutta toki terveellistä. Kebab-tankkaus ja sitten Fortescue-pubiin. Cask-IPAa Cornwallin puolelta. Mutta siis britti-IPAa, vain 4,5 %. Kirkasta ja kultaista. Pehmeää on, hedelmäisyyttä löytyy, raikasta, hyvä caskaus-kuohkeus. Kapea pieni katkeruusnoro valuu nieluun perinteiseen englantilaiseen tyyliin. Kunnossa on. Plymouth, The Fortescue, 3.11.2026.

Tartarus Wolpertinger

Hellesiä Leedsistä, 4,7 %. Kultainen ja kirkas. Pehmeää, maltaista, mutta ehkä jää liian ohueksi. Katkeruus olematon, mutta puhdastahan tämä on. Briteille tämä tyyli on vaikea, johtuu ehkä maltaasta tai vedestä. Sinänsä miellyttävää. Plymouth, Vessel Beer Shop, 3.11.2026.

Tartarus Tanuki

Royal William Yardin lähellä olisi ollut kaksi mielenkiintoista cask-pubia, mutta ne olisivat auenneet vasta klo 16, yli kahden tunnin päästä. Niinpä ajoin Uberilla 4 km keskustaan craft-kauppaan. Taksisovellukset ovat kyllä olleet game changer olutmatkailussa keskikokoisissa kaupungeissa, joissa ei ole metroa tms. 10 puntaa ja 10 minuuttia. Vessel on olutkauppa, jossa myös seitsemän hanaa ja noin 20 asiakaspaikkaa. Myös Plymouthin ainoa UT verified venue. Tuntematon panimo Tartarus Leedsistä esittelyssä. Pale alessa 5,5%, Comet, Eclipse ja Topaz, hieman sameaa, vaaleaa. Hyvin trooppishedelmäinen tuoksu. Varsin hiilihappoista, mutta puhdasta, raikasta ja kuivaa. Mangoa ehkä eniten maussa. Jälkimakuakin on, ei tosin kovin katkerana. Toinenkin asiakas saapui. Ikävästi Tartaruksen saisoniin ja IPAan tungettu hedelmiä, joten ne jätettävä väliin. Plymouth, Vessel Beer Shop, 3.11.2026.

Steel Brew Walter's Lost His Head

Toinen Steel Brew -lager, 4,6 %. Hieman edellistä vaaleampi ja kirkkaampi. Makeampaa vetoa, puhdasta tämäkin, mutta tykkäsin kyllä enemmän edellisestä. Plymouth, Steel Brew, 3.11.2026.

Steel Brew Aurora

Nyt sitten panimon omaa olutta. Aurora on hieman utuinen vaaleanruskea lager, 4,8 %. Varsin maltainen, puhdas, selkeä. Ei hellesin täyteläisyyttä, mutta on makua enemmän kuin teollisuuslagerissa. Ilmeisesti Stannary ja Steel Brew ovat läheisessä suhteessa, joten netin perusteella hieman epäselvää, mitkä oluet tehty missäkin. Plymouth, Steel Brew, 3.11.2026. 

Stannary All That Jazz

Parin tunnin aamukävely Plymouthissa meren rannalla. Aluksi näyttävää maisemaa keskustan kohdalla, sitten vähän vaatimattomampaa lauttasataman ympärillä. Päivän panimovierailu Royal William Victualling Yardissa eli laivaston entisellä muonituskasarmialueella. Steel Brew toimii kunnon graniittilinnassa. Alueella on ollut laivaston omakin panimo. Tilava taproom panimolaitteiston edessä. Tyypillisesti otin ensimmäiseksi vierailijapanimon tuotteen, sitä ei mitenkään eroteltu omista infonäytöllä. Huomasin asian hanalätkästä. Hyvin kevyitä oluita kaikki, tässä 4,2 %. Erittäin sameaa, puhdasta ja raikasta hedelmäisyyttä. Kuivaa, mutta aika ohutta. Plymouth, Steel Brew, 3.11.2026.

Dartmoor Dragon's Breath, cask ale

Melko rosoinen baari Sutton Harbourin toisella puolen lahtea. 4,4 %, winter warmeria, varsin tummaa. Pehmeää maltaisuutta, toimii hyvin. Van Morrisonin Wild Night taustalla, loistavaa. Olut todella kuohkeaa, nyt on caskaus vedetty viimeisen päälle. Lämpötilakin kunnossa. Taas tulee mietittyä cask-oluen pehmeyden peittämiä makuja. Nytkin on niin kuohkeaa, että sametti ikään kuin kätkee runsaampia makuja. Tämä on itselle uusi ilmiö, pitkäikäisenä cask-fanina en ole tällaista ilmiötä ennen pohtinut. Plymouth, Thistle Park Tavern, 2.11.2026.

Summerskills Ninja Beer, cask ale

Tummempaa ja hieman vahvempaa bitteriä, 5,0 %. Mausteisempaa menoa, lievästi jotain kanelin suuntaan. Enimmäkseen maltaisena olut pysyy, pehmeyttä on. Katkeruus kyllä puuttuu kokonaan. Ja nyt lämpötila on kyllä lähes kohdallaan. Plymouth, The Fisherman's Arms, 2.11.2026.

Summerskills The Famous Mr Jones, cask ale

Saavuin Mayflowerin portaille hämärässä. Mutta täältä siis pyhiinvaeltajat lähtivät Massachusettsin nykyiseen Plymouthiin 1620. Laatupubi sataman edessä  korkealla mäellä, pari tuntematonta paikallista caskia. Vaalea bitter, 4,5 %. Pehmeää ja hedelmäistä, ehkä liian lämmintä. Se tuntuu olevan "ongelma" etelärannikolla. Ehkä Asterix oli oikeassa, jos kävi näillä seuduilla, lämmintä olut on. Mutta ei tässä mitään muuta valittamista ole. Kuohkeaa ja puhdasta kevyttä olutta. Lievä peräosan katkeruus vielä viimeistelee kunnon oluen. Plymouth, The Fisherman's Arms, 2.11.2026.