Thornbridge Gold, cask ale

Momentinille siirtynyt Bruuveri avautui uudelleen festaripäivänä klo 17, joten siellä oli mukava käydä jäähdyttelemässä hikisen festarisession jälkeen. Äkikseltään en huomannut baarisalissa ja vessassa isompia muutoksia, takahuoneen vieressä oli nyt panimon paikalla keittiö. Noin 30 hanaa, kaksi cask-pumppua. Tarjonta vaikutti lähes identtiseltä verrattuna saman konsernin Black Door -baariin. Monessa mukana ollut Mikki Nyman tarjoili käsipumpusta Thornbridgen kevyttä golden mildia, vain 3,6 %. Lievästi utuista, kultaista. Hedelmäistä juomaa, pehmeää on, olemattomat katkerot niin kuin mildiin toki kuuluukin. Toki mukava, että tämäkin lokaatio säilyy laatuolutpaikkana, mutta kieltämättä odotin hieman radikaalimpia muutoksia. Bruuveri, 27.6.2026.

Craft Beer Helsinki 2026, lauantaipäivä

En halunnut katkaista hyvää keskikesän festivaaliputkea, joten ajauduin vielä lauantainakin Rautatientorin festivaaliin. Sää paljon kuumempi kuin torstaina, mutta onneksi kompensoiviakin tekijöitä mukana. Vaikka en torstaina kovin monta olutta juonutkaan, niin rääppiäistunnelmaa ei nyt voinut välttää. Esim. Messorem oli jo myynyt lähes kaikki oluensa. Kyseessä oli 10v-juhlatapahtuma. Kaukaisten vieraiden Trilliumin, Messoremin ja Willibaldin lisäksi oikein spesiaalimpaa ei sitten tainnut ollakaan, useimmat panimoista olleet aiemminkin Löysin varjoisan pöydän Janne Keskisarjan, Timo Klimoffin ja kumppanien seurasta. Käynnistin session Williband Farmin sessioheizillä Oasis, 6,6 %, Nelson Sauvin ja Peacharine. Melko lämmintä, ikään kuin kegi olisi ollut läpi yön ilman jääähdytystä. Hedelmäistä, kuivaa. Ei oikein kolahtanut. Seuraavaksi kävin noutamassa Jari Ollilan Masis-tiskiltä tapahtumaan sorvatun juhlaoluen Tenfold Celebration, joka on west coast IPA juuri oikeilla spekseillä eli 7,0 %, 100 IBU, Cascade, Centennial, Chinook, Citra ja Columbus. Ja olihan se, kuivaa, maltaista, pihkaista, katkeraa. Ehkä IBU-lukema antoi odottaa tarttuvampaakin takapurentaa, mutta Masiksen parasta tuotantoa ilman muuta. 

Seuraavaksi vierailin Juha Heinäsen isännöimällä Factory-tiskillä, josta mukaan tarttui Double Reveries... Of Riwaka. Tämä oli ennestään tuttu, mutta kovin laadukkaalta ja intensiiviseltä vaikutti edelleen. Jatkojuomaa Stavangerin Salikattilta, west coast IPA Green Belt, 6,5 %, Idaho 7, Cascade ja Citra. Hedelmäinen tuoksu, mallasta ja pihkaa mukavasti. Mutta ei tällä kertaa pärjännyt Masikselle. Kuopiolaiskiertolaisen Revenantin viimeisimmät oluet on tehty Barcelonassa, tai tarkemmin esikaupunki L'Hospitalet de Llobregatin Tibidabo-panimolla. Vahva heizi, 7.9 %, Riwaka, Citra ja Nelson Sauvin. Vaaleaa ja sameaa. Mausteinen hedelmäisyys, melko makea. On tämä selvästi parempi kuin Frontaalilla tehdyt. Salikattilta toinenkin olut, Cin Cin Italian Lager. 5,5 %, Citra-humalaa. Kultaista ja kirkasta. Aika hillittyä ja puhdasta, mutta makua saisi olla enemmän. Viimeisenä oluena Strasbourgin liepeiltä Les Intenablesin tuplaheizi Road to New Horizon, 8,0 %, Citra ja HBC 1183. Hedelmäistä, kuivahkoa ja pehmeää. Tähän loppui festivaalijuhliminen tällä erää, mutta kesää ja tapahtumiahan on vielä jäljellä.

Kellotorni Ratanaula Bitter

Tämän bitterin cask tietysti kiskottu jo torstain avajaisissa, mutta keg-tavaraa jäljellä. Vain 3,7 %. Kauniin ruskea, hieman samea. Täyteläisyyttä on saatu mukavasti, maltaisuus hallitsee, lievä hedelmäisyys ja kunnon katkeruus. Kuivaa, pehmeää ja miellyttävää. Kellotorni, 27.6.2026.

Belgia - Uusi-Seelanti 5-1

Heräsin taas aikaisin ja asetuin katsomaan jalkapalloa Vancouverista. Belgialla nyt Doku avauksessa, mutta Lukaku ja Meunier penkillä. Belgia loi tilanteita alusta asti, mutta maalintekoyrityksiä ujosteltiin oikein porukalla. 11. minuutin kohdalla pallo palautui tolpasta maaliviivaa pitkin, mutta NZ-puolustaja pelasti. Pilkullekin palloa aseteltiin käsivirheestä, mutta VAR peruutti tuomion. Lopulta 28. minuutilla Trossard sai pallon maaliin. Uusi-Seelanti heräsi tässä vaiheessa hieman pelaamaan, mutta ilman tulosta. Tauon jälkeen Trossard teki toisen ja 66. minuutin kohdalla De Bruyne kolmannen. Belgia tarvitsi lohkovoittoon kolmen maalin voiton ja ehkä löysäsi, ainakin henkisesti. NZ yllättäen rankaisi Justin kavennusmaalilla. Belgia ei kuitenkaan hätkähtänyt, vaan kentälle tullut Lukaku puski uudelleen tarvittavan johdon. Yliajalla vielä Saelemaekers viimeisteli loppunumerot. Belgia näytti nyt pirteämmältä, mutta vastus oli kyllä kevyttä tasoa.

Lepra Beer Fest 2026

Vuosi sitten kävin ensi kerran Tujun järjestämässä Lepra Beer Festissa, jossa oli mainio tunnelma. Silloin olin liikkeellä lauantaina, nyt avauspäivänä perjantaina. Ajankohta oli muuttunut kesäkuun lopulle ja paikkakin uusi. Nyt taproomista pari sataa metriä keskustaan päin Hotelli Rakuunan edessä. Hiekkakenttä, varmaankin entinen kasarmin äkseerausalue. Tilaa nyt huomattavasti enemmän kuin ennen taproomin seinustalla. Panimoiden tiskit oli hauskasti järjestetty keskelle neliön muotoon. Nyforsin Ari tietysti tapansa mukaan verkostui panimotyyppien seassa, kun itse keskityin sivummalla oluiden maisteluun. Sosiaalisia tilanteita tietysti syntyi ja viimevuotiseen tapaan törmäsin blogin pitkäaikaiseen lukijaan. Kaveri oli Kiteeltä/Outokummusta ja yllättäen löytyi yhteinen tuttu olutskenen ulkopuoleltakin, hänen työkaverinsa on minun lukiokaveri. Hauskaa oli taas ja sää täysin optimaalinen. 

Oluttarjonta oli monipuolista, tuntui jopa paremmalta kuin edellispäivänä Craft Beer Helsingissä. Se voi olla hieman kohtuuton näkemys, mutta tällainen mielikuva syntyi. Aloituksena luonnollisesti Varikon Pohojosen Pils. Kanniaisen Timo on ehtinyt tätä jo hehkuttaa mm. Jeverin tappajaksi, joten odotukset olivat korkealla. 4,9 %, Mittelfrüh, Saphir, Magnum, 45 IBU. Kirkas ja kaunis, yrttiruohoiset aromit, pehmeää viljaista maltaisuutta, raikkautta. Katkeruutta on runsaasti ja jälkimaku herkullisen, ehkä jopa hekumallisen viipyilevä. Onhan tämä melkoinen, reseptiä on ilmeisesti viilattu pitempään kuin koskaan ennen Sonnisaari/Varikolla. Tasapainoa on ja haluttaisi tehdä rinnakkaisvertailu Jeverin kanssa. Hagström-puitteissa katkeruutta olisi lisätty, mutta tässä vahvuudessa tämäkin katkeruus tuntuu kyllä tosi hienolta.  

Tästä olikin sitten varsin vaikea pistää paremmaksi tai edes pysyä samalla tasolla. Salaman NEIPA Lizard King tuntui kovin tavanomaiselta, vaikka ihan ok-olut onkin. Kalifornialaisvieraan Radiantin Backyard Fireworks on west coast IPA, 6,7 %. Mosaic, Citra, Strata, Simcoe ja Cashmere. Vaaleaa, lähes kirkasta. Hedelmäinen, maltainen, kuivahko. Ei katkeroa. Varsin tyylikäs olut, mutta takapurenta oli pettymys. Seuraavaksi oli yllättäen Varikon tiskillä tölkkikaatona imperial stout 11000 M. Sehän on ennestään tuttu, mutta tsekkasin nykykunnon. Ei siis mitään lisäaineita, kuivahko suutuntuma, jatkossa täyteläisempää makua, oikein miellyttävää tämäkin. Prahasta oli saapunut Sibeeria Zesty Zebra, 6,8 %. Usvaolutta, Riwaka, Citra, New Zealand Cascade, Columbus. Vaaleaa ja sameaa. Hedelmäisyyttä on, mutta ei katkeruutta. Jää vähän vaisuksi. Lissabonista tuplausva Dois Corvos Monster Reveal Party, 8,0 %. Varsin raikasta, hedelmäistä. Puhdasta on, mutta ei tässäkään katkeruutta. Isäntäpanimon Tujun Immolation Roast Wine BBA, 13,5 %. Imperial stoutin ja barleywinen sekoitus. Mustaa, bourbon tuoksuu. Pehmeää, enemmän stoutin fiilistä. Ei makeaa, lievästi mausteista. Mukavaa kamaa.

Tallinnasta Tuletorn Tramm NR2, 6,5 %, DDH NZIPA, Nectaron ja Motueka. Appelsiininen tuoksu, oikein raikasta. Enempää muistiinpanoja ei enää irronnut. Kyproslaisen Radical Wayn oluet eivät ehtineet keskiviikoksi Hakaniemen etkoihin ja myöhästyivät täältäkin kolmisen tuntia. Perille ne kuitenkin tulivat ja kokeilin tuplasumua Legacy of Sin, 8,0 %, 20 IBU. Hieman mausteista, hyvää kuitenkin. Bredan Frontaalin Andreas oli tripel, 8,5 %, hedelmäinen, kuivahko, lievästi mausteinen. Aika kova. Timișoaran liepeiltä tripla-IPA Pure Excess, 9,7 %. Citra, Talus, Motueka ja Mosaic. Sameaa ja vaaleaa. Mehuista, pehmeää, kuivaa, miellyttävää. Lopuksi Tanskasta To Øl 365 Days of Darkness, tynnyrikypsytetty triplabock, 12,0 %. Käytännössä mustaa. Pehmeää, maltaista, kuivaa. Mielenkiintoinen tapaus. Tässä vaiheessa oli aika palata kävellen viimeiseen Pasilan junaan, olipa kyllä mukavaa.

Warpigs Threeborg

Jäi vielä aikaa toiselle oluelle ennen festivaalin porttien avautumista. Henkilökunta suositteli tätä tanskalaista pilsneriä. Tynnyri kuitenkin loppui, mutta saimme puolikkaat molemmat. Nimi taitaa olla huumoriväännös Tuborgista. 4,9 %, hieman samea, yllättävän hedelmäinen, ruohoinen, lopuksi kuitenkin varsin kuiva. Lappeenranta, Tuju Taproom, 26.6.2026.

Tuju Kolme simpukkaa

Junalla Lappeenrantaan, asemalla samasta junasta purkautui muitakin olutharrastajia. Kävelimme Johanna Siikin ja Ari Nyforsin kanssa hyvässä säässä pari kilometriä Rakuunamäelle. Johanna meni valmistautumaan Lepra Beer Festin työvuoroonsa ja Arin kanssa söimme pizzat taproomissa. Uutta sumukaljaa painikkeeksi, 6,5 %, Motueka, Nelson Sauvin ja Idaho 7. Vaaleaa ja sameaa. Pehmeän mehuista. Raikasta, mutta ei kovin katkeraa. Puhdasta, miellyttävää ja virkistävää. Ei pizzakaan huono ollut. Lappeenranta, Tuju Taproom, 26.6.2026.

Craft Beer Helsinki 2026, 1. päivä

Helsingin kesän olutskenen pääfestivaali taas Rautatientorilla. Paljon tuttuja paikalla, mutta yritin maistelluista oluista jotain kirjoittaa muistiin. Ensimmäisenä haaviin tarttui Trillium Express Way, 7,2 %, Peacharinea mausteena. Vaaleaa ja sameaa. Kuivaa hedelmäisyyttä, pehmeää, miellyttävää. Vähän katkeroakin. Hyvin puhdasta ja raikasta. Messoremin One Hunna: Nectaron. Hyvin vaaleaa ja sameaa. Oikein raikasta, intensiivistä ja pehmeää. Tykkäsin kyllä. Erittäin miellyttävää.

Takatalo Kaski Savusahti. 6,9 %. Tuttu Takatalon savuinen tuoksu. Kuivaa, tuttua sahdin esterisyyttä. Kevyt savuisuus, muutenkin hillittyä. Liian kevyttä. Stavangerista Salikatt Clouds of Citrus. 8,2 %. Southern Cross, Idaho 7. Vaaleaa ja sameaa. Pehmeää, kuivahkoa, oikein puhdasta, hyvää kamaa. 

Temperance Generique Helles, joka toki tuttu jo viime kesältä. Hyvin viljainen, täyteläinen. Varsin kova. Tired Uncle Helsinkisahti, 8,3 %. Uskottava ulkonäkö. Hyvin kylmää. Hedelmäistä, silti kuivahkoa. Tykkäsin tästä nyt enemmän kuin Takatalon sahdista.

Pulfer Harpy's Wail

Zagrebista vahvaa sumua, 7,8 %, Nectaron, Citra, Mosaic, Riwaka. Sameaa, vaaleaa. Kirpeää hedelmäisyyttä, pehmeää, kuivaa, ei katkeroa. Todella hyvää. Tuntuu paremmalta kuin edeltäneet Parishit. Euroopassa siis syntyy vähintään yhtä hyvää sumuolutta kuin Amerikan alueellakin. Juova, 25.6.2026.

Parish Actias Prime

Seuraavaksi tripla-IPAa Louisianasta, 9,6 %, Strata ehkä ihan sinkkuhumalana.  Makeaa hedelmäisyyttä nyt mukavasti. Tykkäsin tästä eniten Parishin kolmikosta. Juova, 25.6.2026.

Parish Braincake

Tuplasumujatkoa, 8,4 %, Strata, Cashmere, Citra. Hyvin appelsiininen tuoksu ja maku. Kuivahko runko, mutta ei tämäkään oikein kolahda. Jotain epämääräistä, ainakin liian makeaa. Sosiaalinen tilanne jälleen. Juova, 25.6.2026.