BeerMarko-teisting Roineenpuistossa

Runsas viikko sitten perjantaina juteltiin Ari Nyforsin kanssa Porin Humala-festivaaleilla paikallisen kotiolutmestari Marko "BeerMarko" Jokisen kanssa. Marko tarjosi maisteltavaksi pari hänen oluttaan, hän toisi oluet paikalle festivaalin toisena päivänä. Kun sitten lauantaina poistuin festivaaleilta Timo Klimoffin vartioiman portin kautta, niin käteen työnnettiin kassi, jossa oli peräti viisi olutta. Mikäpä siinä, sain kotiutettua koko setin Vallilaan asti. Nyt sitten kokoonnuimme Roineenpuiston reunalle maistelemaan oluita, mukaan saatiin myös paikallinen konnossööri Juha Heinänen. Ensimmäisenä maistoon baltic porter Kokomusta, sessiovahvuinen, 5,5 %, 67 IBU. Musta, täyteläinen tuoksu, vähän mausteinen. Ohuempi maku, kuiva. Hiilihappoja vähän liikaa. Paahteisuutta toimivasti, jälkimaku lyhyempi. Seuraavaksi toinen hieman puoluepoliittisesti nimetty Kristallis Dipakraatti, tupla-IPA siis, 8,2 %, 112 IBU. Kirkas ja ruskea. Hedelmäinen tuoksu, hieman fariinisokeria tuoksussa. Ei tunnu maussa, hedelmää ja pihkaa. On katkeroa, mutta ei läheskään IBU-lukeman veroisesti. Hiilihapot nyt kunnossa, kuiva runko, puhdasta jälkeä.

Seuraavaksi Sheriff Strong Ale, oak aged, 9,0 %, jaloviinassa uitettuja tammilastuja käsittääkseni. Ruma kuraveden ulkonäkö. Kylmänä aika neutraali tuoksu. Makeahko, hedelmäinen, ei alkoholi maussa häiritse. Rypälemäisyyttä ehkä jaloviinasta. Aika pehmeä kokonaisuus. Mielenkiintoinen. Helmikuussa 2024 pullotettu. Vielä jäljellä kaksi imperial stoutia. Synkk Is 9,0 %, 76 IBU, Pilgrim, Magnum ja Perle. Hävikkileipää ja kahvia. Täyteläinen ja mausteinen tuoksu. Pehmeää kahvisuutta. Hyvä lämpötila, kun pidin vähän yli tunnin temperoituna huoneenlämmössä. Kuivaa on, oikein mukavaa. Setin kovin ilman muuta tähän mennessä. Lopuksi vielä Juniper Aged Synkk Is, 9,0 %. Muuten sama kuin edellinen, mutta nyt neljä kuukautta jaloviinaisten katajanpalojen kanssa kypsynyt. Pullon mukana myös voimakkaasti katajalle tuoksahtava katajapuinen härpäke. Mustaa kamaa, tuoksu monimuotoisempi. Pehmeää tavaraa, edellisestä tosiaankin edelleen jalostettu. Kuivaa on ja selvästi jaloviinakin tuo lisäarvoa. Puumaisuus mukana, lämmittävää tavaraa, onhan tämä vielä kovempi kuin edellinen. Olipa nautinnollinen sessio, kiitoksia kovasti Markolle.

Elizabeth Strout: Lucy by the Sea

Covid-romaani vuodelta 2022. Pandemian puhjettua kuusikymppinen leskikirjailija muuttaa ex-miehensä kanssa New Yorkista Mainen rannikolle. Romaani tuntuu aluksi masentavalta, kun kaikki on niin tuttua. Haluttaisi unohtaa koko tuo aika. Kauppareissun jälkeen kehotetaan pesemään vaatteet, sellaisesta en ole ennen kuullut. Paikalliset haluavat hätistää newyorkilaiset pois. Tämä tuntuu hieman liioittelulta, vaikka Suomessakin Uusimaa suljettiin. Strout kirjoittaa sujuvaa helppoa tekstiä minä-muodossa, näkökulma ei kertaakaan vaihdu muualle. Teksti siis rullaa oikein mukavasti. Mutta henkilöitä on paljon, kimurantteja ihmissuhteita, romaani alkaa hieman junnaamaan paikallaan. Loppua kohti romaani muuttuu tummasävyisemmäksi, ihmisiä kuolee, ja samalla romaani muuttuu kiinnostavammaksi. Loppu on taas vähän löysempi, mutta kyllä lukukokemus suhteellisen myönteiseksi jää. Romaani ajoittuu myös Trumpin ensimmäisen kauden viimeiseen vuoteen ja varsin hienovaraisilla viittauksilla Strout kuvaa USA:n polarisoitumista poliittisesti. Kovin hienovaraista puolestaan ei ole se. että päähenkilön ex-miehen varallisuus on peräisin natsirikoksista. Se tuntuu vähän kaukaa haetulta nykyajassa, vaikkei tietenkään mahdotonta. Strout on käsittääkseni kirjoittanut samoista henkilöistä aiemmin, mutta se ei lyhyistä viittauksista huolimatta häirinnyt. Esimerkiksi yhden sivuhenkilön nimi on Olive Kitteridge ja Strout on kirjoittanut samannimisen romaanin.

Ettl Helles

Eilisen Festbierin ohella pitkäripaisen hyllylle on päätynyt Teisnachin baijerilaiskylästä paikallista käyttöolutta hellesiä. Mutta tämäkin modernisti tölkissä. Vain 4,8 %, vaaleaa, kirkasta ja kultaista. Viljaisen maltainen tuoksu ilmaantuu tuopista esiin voimakkaasti vyöryvänä. Maku on ehkä vähemmän intensiivinen, se jää hillitysti maltaiseksi täyteläiseksi elämykseksi. Simppeliä, mutta hyvää. Saksalaiset tämän ymmärsivät aikoja sitten ja nyt onneksi me muutkin saamme siitä vielä nauttia. Ostopaikka Helsinki, Kallion Alko.

Underwood Capital DIPA

Metrolla Puotilasta Hakaniemeen. Ukrainasta jo tuttu Underwood-panimo, mutta nyt tarjolla uutta kamaa. 8,0 %. Maltainen ja pihkainen. Ei hedelmäisyyttä, mutta ei nyt mitään virhemakuja. Kuivaa on, vähän katkeruutta. Ei tämä huono ole, mutta ei nyt innostakaan. Oluthuone Haka, 5.9.2026. 

Outer Range Sun in the Clouds

Meni pilveen ja alkoi sataa, joten pääsin takaisin terassille, ei enää liian kuuma. Toinen olut Ranskan Alpeilta, sameaa, vaaleaa. 7,2 %, Mosaic ja Nelson Sauvin. Appelsiinia maussa. Raikkaasti toimii tämäkin, täyteläistä mehuisuutta. Kuiva runko, ei ehkä jälkimakua mainittavasti. Tykkäsin kyllä. Pikkulintu, 5.9.2026.

Outer Range Agronet Clear Sight

Ulkona auringossa tuli jo liian kuuma, joten seuraava Puotilan olut sisällä. Ranskalaisessa west coastissa 6,6 %, Vista ja Idaho 7. Pehmeää sitrusta, maltaisuutta, pihkaa. Puhdasta ja vähän katkeroakin. Hyvää kamaa kokonaisuutena. Isäntä Markku Ristevirtakin piipahti puheilla. Pikkulintu, 5.9.2026.

Anderson's Estoni Porter

Kaksi vuotta sitten olin Tartossa olutfestivaalilla. Õllepidu on taas tänään, mutta en paikalle jaksanut vääntäytyä. Puotilassa kuitenkin voi fiilistellä tarttolaisella baltic porterilla, 6,5 %. Mustaa, hyvin paahteinen tuoksu. Täyteläinen maltaisuus jyllää pehmeän kuivana. Ei juuri jälkimakua tässäkään, mutta miellyttävää on. Pikkulintu, 5.9.2026.

Zum Löwenbräu Adelsdorf Fest Löwe

Sain hälytyksen uudesta saksalaisoluesta Puotilassa, joten ponnahdin paikalle. Talon nurkalla törmäsin Ismo Erikssoniin, joka oli tämän oluen tsekattuaan lähdössä Norjaan Waterboysin keikalle. Aika tummaa punaruskeaa juhlaolutta tuntemattomalta baijerilaispanimolta Forchheimin länsipuolelta, 5,5 %. Maltaista ja hieman karamellista menoa. Kuiva suutuntuma,  karamellisuudesta ei mitään haittaa. Katkeruutta nyt ei kummemmin löydy, mutta sitä ei erityisemmin kaipaakaan. Hieno terassikelikin. Pikkulintu, 5.9.2026.

Ettl Festbier

Lähi-Alkossa oli toinenkin ennenkokeilematon saksalainen juhlaolut. Tšekin rajan lähellä Bayerischer Waldissa sijaitseva Ettl on myös ikivanha panimo, perustettu 1543. Aiemmin olen juonut panimon tuotteita 2022. Hieman hämmentävästi perinnepanimon olut on tölkissä, tällainen on Saksassa ja varsinkin Baijerissa vielä melko harvinaista. Yhtä tarkkoja tuotantotietoja kuin Wildbräulta ei nyt löydy, mutta 5,4 % on vahvuutta. Kirkasta ja kultaista on tämäkin. Tuoksussa on hieman hämmentävästi parfyymisiä sävyjä tutun maltaisuuden rinnalla. Pehmeää maltaisuutta löytyy taas mausta, tämä on ehkä aavistuksen kuivempi kuin Wildbräun olut. Jälkimaku kyllä puuttuu ja muutenkin lievästi yksiulotteisempi. Mutta kunnon olutta totta kai. Kävin aamupäivällä maistelemassa Alkon pääkonttorilla yhtiön olutuutuuksia. Nämä sesongin juhlaoluet eivät siellä olleet, mutta alkuillasta löytyivät kuitenkin lähi-Alkosta. Miksi näin on, en osaa sanoa. Ostopaikka Helsinki, Kallion Alko.

Wildbräu Grandauer Festbier

Baijerin Grafingissa sijaitsevan Wildbräun olut on tullut edellisen kerran vastaan 2009. Nyt lähi-Alkossa Oktoberfestbierien joukossa oli Wildbräun juhlatuote, lanseerattu panimon 350-juhliin 1965. 5,6 %, keittomäskäys, 10 päivän pääkäyminen yhdeksässä asteessa, seitsemän viikon kypsytys nollassa asteessa ja aromihumalana Hallertauer Perle.  Kirkasta ja kultaista. Hyvin maltainen tuoksu, ehkä makeuttakin löytyy. Samettisen pehmeää makua, täyteläistä maltaisuutta, kohtuullisen matalat hiilihapot. Yrttistä makua irtoaa myös, hieman katkeruutta jälkimaussa. Äärimmäisen hallittua laatutasoa, totta kai. Aina se saksalainen viimeistely säväyttää, ei voi mitään. Ostopaikka Helsinki, Kallion Alko.

Badlands SenseScape (2026)

Pienen odotuksen jälkeen Juovan hanaan saapui taas kanadalaista laatua. 8,2 %. Citra, Galaxy, Nelson Sauvin. Jälleen trooppista tuoksua intensiivisesti. Pehmeää, kuohkeaa, tuoretta ja täyteläistä. Ehkä ei jälkimakua. Päivän parasta jälkeä ilman muuta kovan TEST-tason ohella tai jopa edellä. Juova, 4.9.2026.

AleSmith Pace Car

Sami Ylävaara möi vielä tällaisen Speedway Stoutin pikkuveljen nitrona. 6,0 %. Mustaa on. Tuoksussa suklaata kahvin ohella. Makeahkoa, mutta ei liian makeaa. Kuohkeutta löytyy.  Ihan ok, mutta ei mitään tajunnan räjäyttäjää. Juova, 4.9.2026.

TEST Mythopoetic Imagination

Toinen näyte Brooklynista, jaoimme tölkit Juha Heinäsen kanssa. 8,5 %, Citra, Motueka, Krush. Sama ulkonäkö. Ei siis maitoinen. Sitruksisempi tuoksu. Pehmeää, herkullista tavaraa taas. Kuivaa, mutta ei katkeraa. Raikasta, puhdasta ja tuoretta. Juova, 4.9.2026.

TEST Omnipollo Nuclear Mysticism

Juovan omaa maahantuontia Brooklynistä. Kovamaineinen triplasumu, 10,0 %, Citra, Nelson Sauvin ja Riwaka. Vaaleaa ja sameaa. Trooppiset aromit voimakkaita. Pehmeää ja mehuista. Makeahkoa ja intensiivistä. Hyväähän tämä on väistämättä. Juova, 4.9.2026.

White Dog Basically Juice Batch 2

Alankomaiden sessiosumua, 6,0 %. Bru-1, El Dorado, Citra. Raikasta mehuisuutta. Sitruspainotteinen tapaus. Kuivaa, kirpeää, vähän katkeruuttakin. Unohdin ottaa kuvan täydestä lasista. Juova, 4.9.2026.

Alkon uutuusmaistelu 4.9.2026

Varsin pieni setti oluita syksyn alussakin uutuuksissa, vain viisi. Eka kertaa osuttiin paikalle yhtä aikaa Micael Näsen kanssa. Ensimmäisenä punaista tavaraa. Näyttää punaviiniltä. Hieman hapan ja hedelmäinen tuoksu. Maku on marjainen, kevyen hapan, kuiva. Ehkä mustikkainen. Toisena keltainen sameahko juoma. Hedelmäinen mehuinen tuoksu. Pehmeää persikkaista makua, matalahiilihappoista, kuivaa. Voisi olla NEIPA, voisi olla jotain muutakin. Ei jälkimakua.

Kolmas näyttää samealta sumukaljalta. Tuoksuu tosiaan ananakselle ja mangolle, limelle myös. Maku on hyvää standardinmukaista NEIPAa, puhdasta ja pehmeää mehuisuutta. Kuivaa, ei kovin täyteläistä. Tässä on ripaus katkeruuttakin. Vahvempana voisi olla oikein miellyttävää. Nelosessa tummempaa keltaista sameutta. Taas hedelmäisyyttä tuoksussa, makeampana. Pyöreää melko täyteläistä mehuisuutta, mutta nyt on liian makeaa NEIPAksi. Toki sellaisiakin on. Ei happamuutta.

Viimeinen on lähes musta. Suklaata ja vaniljaa tuhdisti tuoksussa. Jotain rommimaisuutta myös. Maku on paksu ja makea, ei tosin aivan tuoksun tasolla. Jotain kiinteääkin, ikään kuin pähkinämurua. Ei toimi silti minulle, kuivempaa stoutin pitäisi olla. Sitten vuoro katsoa oluiden nimet. Eka oli Brewski Peruvian Snow, 5,0 %, hedelmäsour. Mustikkaiseksi Alkokin olutta kutsuu. Happamuutta saisi tosiaan olla enemmän.

Kakkonen on myös Brewskiä, Double Dromedary, 8,2 %. Ei erityisen raikas tai puhdas, näin vahvaksi en olutta olisi arvannut. Kolmantena Fuerst Wiacek Hard Lunch 6,8 %. Citra, Nelson Sauvin, Riwaka. Tämä oli selvästi session laadukkain tapaus.  Nelosena Amagerin Stormbringer, 8,2 %. Join tätä heinäkuussa hanassa Oulussa Leskisessä, silloin selvästi parempaa. Nyt paljon huonommassa kunnossa, omituista. Jopa epämiellyttävän ylikypsää hedelmää ja imelyyttä. Viimeinen sitten skotti Vault City Double M*Rs Pastry Stout. Mars-patukoilla kyllästetty juoma siis. 8,0 %. Siltähän se maistuikin.

Wax Wings Nfinity

Kävin Michiganin Kalamazoossa keväällä 2010 mm. legendaarisessa Bell'sin panimossa. Nyt samassa melko karussa kaupungissa toimii myös Wax Wings -panimo, jolta on saatu Ateneuminkujalle triplaheiziä, 10,5 %. Jaoimme tölkin Juha Heinäsen kanssa. Saattaa olla tyyliltään westcoastiakin, vain lievää sameutta. Hedelmäinen tuoksu. Suhteellisen makeahkoa, mutta pehmeää, mukavaa juotavaa. Pien, 3.9.2026.