Other Half Double Citra Daydream

Brooklynista tuplaheizi, 8,5 %. Citraa eri muodoissa. Mutta myös laktoosia, joka toi uhkaavan varjon oluen ylle. Hyvä ulkonäkö, vaaleaa ja sameaa. Hedelmäistä on, sitrusta ja trooppisempaakin fiilistä mukana. Ei niin makeaa kuin pelkäsin. Mutta makeaa silti, ei oikein kuivumista kohti jälkimakua, joka jää tyhjäksi. En innostunut, ei panimon parhaita. Juova, 14.2.2026.

Bas-Canada Mega Plante

Québecin Gatineausta tuplaheizi, 8,2 %. En ole varma onko tämä kunnianosoitus jääkiekkomaalivahtilegenda Jacques Plantelle, mutta miksi se ei olisi. Citra, Rakau ja Idaho 7. Vaaleaa ja sameaa. Paksu trooppinen tuoksu. Melkoisen makeaa ja paksua mehuisuutta maussa. Raikkaus hieman uupuu raskauden alla. Mutta puhdasta on, kuivuu vähitellen. Pientä kuivaa jälkimakuakin löytyy. Ei Bas-Canadian parhaita, mutta oikein ryhdikäs rytistys ilman muuta. Juova, 14.2.2026.

Tired Uncle Pow Shredder

Tired Uncle on lopulta saanut tuotannon pyörimään Arabialla ja nyt valmiina sessiotasoinen west coast IPA, 6,1 %. Amarillo, Citra, Simcoe, Vic Secret. Aivan kirkasta vaaleanruskea olut ei ole. Tuoksu jää aika neutraaliksi. Maussa on pihkaa ja mallasta, hedelmäisyys jää varsin kaukaiseksi. Ohut runko on, jopa vetinen. Katkeruutta löytyy hieman yllättävästikin, mutta kyllähän tämä varsin vaisuksi jää. Juova, 14.2.2026.

Tilted Barn The Other One

Sinkku-tupla -hybridisumu vahvuudella 7,9 %, kyllähän tämä perus-NEIPAn puolelle jää Rhode Islandin panimon omasta mielipiteestä huolimatta. 83 IBUa jopa. Vaaleaa ja sameaa, persikkaa ja papaijaa irtoaa tuoksussa. Melko raikasta, makeampaa hedelmäistä laitaa, varsin täyteläistä. Katkeruutta kyllä tuntuu, mutta ei IBU-lukeman arvoisesti. Miellyttävää ilman muuta. Juova, 14.2.2026.

Salama Claws Vs Cheeks

Sumua Keravalta, 6,5 %, Vic Secret, El Dorado, Hallertau Blanc, Motueka. Ei niin samea kuin edellinen Mallassepät. Tuoksussa ananaksen ja aprikoosin aromeja. Pehmeä hedelmäinen maku, mutta raikkaus häviää taas edelliselle oluelle. Toki ohuempi, mutta tässä ei ole tarpeeksi täyteläisiä makuja, jäävät tukkoisiksi. Pikanttia mausteisuutta on kyllä, ehkä Hallertau Blancista peräisin. Ei Salaman parhaita, mutta toimii kohtuudella. Oluthuone Haka, 14.2.2026.

Mallassepät Naantali Vice

Tuplasumua Naantalin yllä, 8,0 %, 80 IBU. Nelson Sauvin ja Simcoe. Vaaleaa ja sameaa. Mangon ja passionin tuoksua. Maussa trooppista dominanssia oikein raikkaasti. Kuivuu melko nopeasti ja katkeroa on kieltämättä. IBU-numero antoi kuitenkin odottaa enemmänkin. Onhan tämä silti vakuuttavaa, viime aikojen kovinta jälkeä Mallassepiltä. Oluthuone Haka, 14.2.2026.

Roberto Ampuero: The Neruda Case

Chileläinen romaani vuodelta 2008, tämä Carolina De Robertisin englanninnos on vuodelta 2012. Ampuero on sittemmin toiminut Chilen ulkoministerinä 2018-2019. Sitä ennen hän on asunut Kuubassa, molemmissa Saksoissa, Ruotsissa, Espanjassa ja Meksikossa, nykyään professorina Iowassa. Romaani starttaa Valparaísosta 2006, mutta siirtyy nopeasti takaumana vuoteen 1973. Asetelma on poikkeuksellinen, jopa nerokkaalta vaikuttava. Päähenkilö on parikymppinen Cayetano Brulé, Floridan kautta naisen perässä Chileen pari vuotta aikaisemmin muuttanut kuubalainen. Mies aloittelee yksityisetsivän hommia ja Nobel-palkittu runoilija Pablo Neruda palkkaa miehen etsimään meksikolaista lääkäriä. Etsinnän kohde vaihtuu myöhemmin. Salvador Allenden hallinto on kulkemassa kohti Pinochetin sotilasvallankaappausta ja Pariisin suurlähettiläänä toimiva Neruda sairastaa syöpää. Brulén tutkimukset vievät hänet Ciudad de Méxicoon, Havannaan, Itä-Berliiniin, Leipzigiin ja Bolivian La Paziin. Samalla tarkentuu Nerudan aikaisemmat vaiheet, Ampueron tapaan hänkin asusteli eri puolilla maailmaa. Neruda vaikuttaa olleen narsisti, täysmulkku, raiskaaja ja oman vammaisen lapsensa hylkääjä. Tutkimukset ajoittuvat sopivasti ennen Allenden kaatumista Pinochetin sotilasvallankaappaukseen 11.9.1973. Chileen palannut Brulé saa juuri kaappausyönä Nerudan kaipaaman tiedon varmistettua. Brulé kuitenkin vangitaan kahdeksi viikoksi. Vapautumisen jälkeen hän yrittää tavoittaa Nerudaa turhaan, hän ehtii kuolla juuri ennen. Siis selvää trilleriotetta varsinkin lopussa. Kokonaisuutena romaani on kuitenkin pettymys. Kerronta on laahaavaa ja tylsääkin. Henkilöhahmot ovat moniulotteisia, mutta lukukokemus oli silti työläs. En tiedä johtuisiko se käännöksestä. Pikanttina yksityiskohtana vallankaappauksen jälkeen Chilessä yksi romaanin henkilö aikoo hakea turvapaikkaa Suomen lähetystöstä. Tämä ja monet muut asiat ovat todellisuuspohjaisia, mutta pettymykseksi romaani silti kallistui.

Varikko Kaks Päällä

Varikon uusi belgi-IPA ei ollut vielä Hagströmin keittopäivänä torstaina taproomin hanassa eikä edes tölkkinä siellä nautittavissa. Kaupan puolelta saimme sitä kuitenkin tölkissä mukaan ja nyt sitten testaus. Tämä ei ole "kollabo", mutta Himon kanssa tehty yhteistyöolut kaikkien lakien mukaisesti, Kalle Hirvikoski ja Teemu Lahtinen ovat olleet Lipporannalla paikan päällä. 7,0 %, Magnum, Citra, Nelson Sauvin ja hiivana Saccharomyces Bruxellensis Trois. Keltainen, lievästi samea. Tuoksu on sitruksinen, selvästi myös esterinen. Raikas maku noudattelee samoja suuntaviivoja, kuivalla tavalla. Hedelmäisyys on runsasta, esterisyys jää hieman sivummalle. Kyllä tämän silti belgiolueksi tunnistaa, vaikka katkeruus on Varikon tapaan todella tuntuvaa. Erinomaista kamaa Varikko tuottaa päntiönään, tämä liittyy jo melko pitkään laadukkaaseen ketjuun. 

Olari Ibudrama 800

Seitsemän tuntia junassa Kajaanista Pasilaan. Pendolino oli jäätynyt Mikkelissä ja minun juna tuli täyteen pakolaisista siitä. Kaikki eivät mahtuneet istumaan, käytävät täynnä seisovia asevelvollisia. Vessoihin jonoa koko ajan. Kävin vessassa Pasilan asemalla, perjantaina klo 21:45 asiakkaina persoonallista porukkaa. Kävelin sitten rivakasti raikkaassa ilmassa Konepajalle.

Uutuusgrowlerissa west coast IPAa, 7,2 %. Mukavasti 800 IBUa. Magnum, Bitter Gold, Ekuanot, Simcoe ja Citra. Valmistaja Olarin Panimo on vastuullisesti pahoinvointia rakentamassa. Lähes kirkas, vaaleanruskea. Nenä tukossa pakkaskävelystä, en yrittänyt nuuskia. Maussa pihkaa, mallasta, sitrusta ja katkeroa heti etupurennassa. Onhan tämä kova. Katkeruus kerää vain voimia ennen kuin vastentahtoisesti laskeutuu nielussa kohti sisäelimiä. Ei katkeruutta ole neljä kertaa enemmän kuin esim. 200 IBUn Hagström Back to Backissa, mutta massiivisesti kuitenkin. Olut vaikuttaa silti tasapainoiselta, jos näissä korkeuksissa sellaisesta voi puhua. Tarkoitan sellaista kahden pilvenpiirtäjän väliä matkaavan nuorallakävelijän tasapainoa. Se on herkkää, mutta Olari hoitaa homman. Selvästi uusi benchmark länsirannikon IPA -osastoon. Olarin Panimo Konepaja, 13.2.2026.

Haapala Tuhti

Pakkasta on Kajaanissakin ja kahvistout Sotkamosta, 4,9 %. Kahvi peräisin Tahkoselan Paahtimosta. Jotain tammikypsytystäkin. Käytännössä musta, hyvä ruskea vaahto. Makean paahteinen tuoksu. Maku on jokseenkin hapan ja kitkerä. Eihän kahvin lisäys näin pitäisi stoutiin vaikuttaa. Ohut runko, paahteisuus ja pehmeys puuttuu kokonaan. Ei jälkimakua. Kahvikaan ei juuri maistu, toki hanaolut oli myös liian kylmää. Parin viimeisen kokeilun perusteella epäilen, että  Haapalalla on nyt prosessissa jotain pielessä. Oluet eivät ole puhtaita. Harmittava tilanne hyvän alun jälkeen. Kajaani, Pioppo, 13.2.2026.

Messorem Inner Voice What Are You Afraid Of?

Poikkesin vielä ennen hotelliin vetäytymistä Rotuaarin kellaribaariin. Montrealista tuplasumua Oulun pakkasiltaan, 8,1 %. Mosaic, Citra, Nelson Sauvin, Riwaka. Kollaboraattorina tuntematon panimo Georgiasta Atlantan kupeesta. Vaaleaa ja sameaa. Ananasta ja mangoa tuoksussa vahvasti. Hyvin mehuinen intensiivinen maku. Täyteläistä ja puhdasta. Kuiva pohjarakenne. Jälkimakua toki toivoisi näin ryhdikkääseen olueen, mutta se jää auttamatta puuttumaan. Ei ole yllätys Messoremin oluissa, mutta näinhän se tapaa olla. Oulu, Mallaskellari, 12.2.2026.

Boon Duivelsbier

Keittopäivän jälkeen Perämeren rannalla Brysselin liepeiltä hanassa wild brett beer, 6,3 %. Meripihkan väriä, kirkas, hyvä vaahto. Maltainen tuoksu. Leipäinen lievästi makea maku, ei happamuutta. Kevyesti hedelmäisyyttä, yllättävän hillitty. Hämmentävä tapaus, mutta miellyttävä. Oulu, Leskinen, 12.2.2026.

Hagström Maibockin keittopäivä

Hagström vieraili Oulussa kolme vuotta sitten, silloin Sonnisaaren vieraana Oulun eteläosissa. Nyt kohteena oli pohjoisempi Varikkopanimo, joten kyseessä oli Hagströmin kaukaisin reissu. Saavuimme Nyforsin Arin kanssa kaupunkiin jo edellispäivänä, Rik Poppius ei päässyt mukaan työkiireiden takia. Lämpöä -21 C, kuiva pakkanen on juuri oikea sää vierailla Oulussa, nyt ei edes mainittavaa viimaa. Kengän alla narskuvan lumen ääntä voisi kuunnella loputtomiin. 

Kun Arin kanssa pääsimme Hartaanrannalle, Timo Kanniainen oli jo käynnistänyt mäskäyksen. Tyylisuuntana nyt maibock, joka on ollut Hagströmin suunnitelmissa jo pitkään. Se valmistuu sopivasti huhtikuun alkuun mennessä. Tavoitteena vahvuutta 7,5 % ja täysin tyylinvastaisesti Hagströmin tapaan katkeruutta 80 IBU. Olut ei ole täysin vaalea, mukana on hieman karamellimallasta. Timon ehdotuksesta sekä varsinainen katkerohumala Magnum että aromihumalat Hersbrucker ja Spalter Select lisätään jo keiton eri vaiheissa. Ei siis kuivahumalointia eikä edes whirlpool-lisäystä. Tämä on perinteinen saksalainen menetelmä tämäntyyppisissä oluissa. Maibock ei saa olla pilsmäisen kuiva vaan rungossa on enemmän täyteläisyyttä, kukkeutta ja jopa hieman makeutta. Jälkimaku sitten totaalisen katkera. Tavoitteena saada olutta noin 2300 litraa, eli Hagströmin toistaiseksi suurin keitto. Se on myös ensimmäinen, joka tulee tölkissä maitokauppamyyntiin. Etiketin suunnittelevat Rik ja Varikon Riku Harju yhdessä. Kyseessä on myös Hagströmin ensimmäinen gluteeniton olut. 

Panopäivä eteni totuttuun tapaan. Siivilöinti kesti näin isossa erässä kauemmin kuin Hagström-oluilla yleensä. Heitimme humalat keittoon ja nautimme Varikon tuotteista, mm. vielä nimeämättömästä sameasta lagerista. Niko Pesonen ja Kalle Kuokkanen avustivat Timoa käytännön töissä. Erinomaista pizzaa saatiin  taproomin puolella auringon paistaessa lasiseinän läpi. Valmista olutta on odotettavissa pääsiäisen tienoilla. Viimeinen kuva on Riku Harjun ottama. Oulu, Varikko, 12.2.2026.

Naïlo Vortex

Baltic porteria todella ruuhkaisessa Leskisessä, ilmeisesti Hagströmin vierailun ohella jokin vetyenergiatapahtuma ja Apple-kehittäjiä Oulussa. Saksaa varsinkin kuuluu koko ajan. Meno on kuin moukarihäkissä., kun kaikki kokoontuvat kylän ykkösbaariin. 7,0 %. Mustaa, paahteinen ja suklainen maku. Hedelmäisyyttä makeahkosti, lähinnä luumuisuutta. Ei oikein esiinny itämerenporteriiin liitettyjä ominaisuuksia, mutta makeahkona stoutina menee jo sujuvammin. Oulu, Leskinen, 11.2.2026.

Naïlo Clown

Baarikierros Ari Nyforsin kanssa jatkuu Oulussa. Mallaskellarissa paikallista tupla-IPAa, 8,0 %, Citra, Cascade ja Nelson Sauvin. Vaaleaa ja sameaa. Trooppista hedelmäisyyttä tuoksussa. Vähän tukkoinen maku, ei oikein raikasta. Jälkimakukin lyhyt. Tuli ensi kertaa juteltua Naïlon Bencen kanssa, mukava mies niin kuin saattoi tietysti arvatakin. Oulu, Mallaskellari, 11.2.2026.

Varikko Seiskapakki

Uutuus Hartaanrannasta, hoppy amber lager, 5,2 %. Pehmeän maltainen maku, lievää karamellisuutta. Hyvin kuiva runko, ja kunnon jälkimaku. Muistuttaa ehkä vähän perinteistä Brooklyn Lageria, mutta enemmän makuja. Laadunvalvonta ei ole pettänyt vieläkään. Oulu, Rooster, 11.2.2026.