Burdock Ducks

Ulospäin iso panimoravintola, mutta sisällä jakautuu moniin osiin. IPA hybridikamaa, mutta melko sameaa. 6,3 %, El Dorado, Idaho 7,  Citra. Hyvin hedelmäistä tavaraa tosiaan. Mehuisuutta löytyy kohtuudella, mutta ei todellakaan kovin intensiivisesti. Ei katkeruutta. Vaisuhkoksi siis jää. Otin pienen leipäsysteemin, jolla jaksan aamuun asti. Toronto, Burdock Brewery, 16.4.2026.

Collective Arts Thank You Terminator

Imperial west coast india pale ale, 9,0 %, eli siis tripla-tasoa. Lievästi sameaa on. Pehmeää hedelmäisyyttä, sitrusta, ehkä hieman karamelliakin, hedelmäpastillisuutta. Hyvä juotavuus, ehkä lievä yrttisyys yhtyy hedelmäisyyteen. Katkeruutta tietysti jää odottamaan, se jää varsin viitteelliseksi. Nappasin carne asada -tacon täällä, oli aika tulinen. Se oikeastaan esti oluen pitemmän arvioinnin, mutta onneksi jotain maistoin jo aiemmin. Mutta ehkä se olut ei aivan erinomainen tyylissään ole. Toronto, Collective Arts Taproom, 16.4.2026.

Collective Arts Between The Palms

Sade jatkui ja matkaa Collective Artsiin 4 km, joten tilasin Lyftin. Melko mutkikkaalta tuntuva reitti ja sade yltyi kaatotasoon. Perille pääsin kohtuuhintaan, ulospäin näyttävä taproom. Sisältäkin valoisa, lähes 20 olutta hanassa. Itse panimohan on Hamiltonissa, täällä vain taproom. Limited Edition -kamaa tarjolla, joten tartuin tietysti niihin. Sumukaljaa, 7,1 %. Sameaa ja vaaleaa, melko neutraali tuoksu. Todella pehmeää. Mehuisuutta on mukavasti. Oikein näppärää kuivaa trooppista menoa. Mango taas tulee mieleen, miksei passion ja papaijakin. Tykkään kyllä, mutta heizit dominoivat tarjontaa selvästi Torontossa. Ei toki mikään yllätys. Sain oluen ilmaiseksi, kun olen Suomesta. Aamiaisravintolan tarjoilija oli hillitön Kimi Räikkönen -fani. Suomella menee lujaa Kanadassa. Toronto, Collective Arts Taproom, 16.4.2026.

Halo Apeiron

Kävelysiirtymä Timo Alasen suosittelemaan (vuoden 2016 käynnin perusteella) Halo Breweryyn. Jostain syystä tämä ei ollut listallani, mutta olen aina improvisointivalmiudessa. Alkoi vähän sataa matkalla, mutta ei häiritsevästi. Pieni näppärä kulmabrewpub, 12 olutta hanassa. Päädyin jo ulkona mainostettuun tuoreeseen heiziin, 6,5 %. Vaaleaa ja sameaa. Maussa hieman karamellista vetoa, jää kyllä nyt selvästi edellispanimon tasosta. Hedelmäisyyttä kyllä on, makean puoleista sekin. Ei katkeruutta. Toronto, Halo Brewery, 16.4.2026.

Blood Brothers Shumei

Tarjolla olisi west coast pale ale, mutta näköjään kaikki vahvemmat Blood Brothersit sumuja. Flagship-olut Shumeissa 7,0 %, jopa 70 IBU. Trooppisia hedelmäisiä erittäin raikkaasti esillä, mangoa, melonia, ananasta, persikkaa, aprikoosia. Oikein tuoretta ja nautinnollista, ehkä session kovin, vaikka ei se ensimmäinen paljoa hävinnyt. Humalia ei ole tästä oluesta kerrottu, varmaan vaihtelevat jonkin verran. Toronto, Blood Brothers, 16.4.2026.

Blood Brothers Bloodvar

Tšekkipilsiä tai panimon mukaan Pilsner-ish, 5,0 %, Saazia runsaasti. Kirkasta ja kultaista on. Ruohoista maltaisuutta on rapsakasti. Aika lähellä autenttista. Ei onneksi diasetyyliä. Katkeroakin löytyy, mutta ei toki tarpeeksi. Maistui oikein mahtavalle heizien jälkeen. Toronto, Blood Brothers, 16.4.2026.

Blood Brothers Witch's Hair

Toinen sumu perään, sama vahvuus 6,2 %, Nectaron, Citra ja Simcoe. Ehkä aavistuksen tummempi sameus. Maistuu hieman ohuemmalta, mutta mehuisuutta on nytkin hienosti. Kuiva kokonaisuus ei pääty katkeruuteen. Pehmeää ja tuoretta, laatutavaraa. Toronto, Blood Brothers, 16.4.2025.

Blood Brothers Swimsuit Season In The Abyss

Sateenuhkainen aamu kääntyi pilvipoutaan Torontossa, +17 alkaa tuntua hiostavalta. Subwaylla ja kävellen pohjoisen lähiöön. Kiskaisin Blood Brothersin taproom-ovea, pysyi kiinni ja näytti autiolta. Pahat aavistukset kävivät jo mielessä, kusaisiko ehkä reissun Toronto-kohteista kiinnostavin heti kärkeen. Älysin kuitenkin kiertää brittityylistä nuppia ovessa ja se aukesi, huh huh. Odotetusti karu, mutta sympaattinen tila. Bloodin oluita olen juonut vain pieniä annoksia stouteista teistingeissä. Nyt hoppy-otsikon alla yhdeksän olutta. Aloituksessa 6,2 %, Idaho 7, Citra ja Simcoe. Todella maitoinen sameus. Erinomainen trooppinen kuiva nektarisuus. Huippuavaus. Toronto, Blood Brothers, 16.4.2026.

Dominion City Noctem Cat City

Ottawasta heiziä québeciläisten myötävaikutuksella. 6,8 %, Etelämeren humalia. Nyt on selvästi (sic!) sameaa. Mangon tuoksua. Pehmeää trooppista makua, ananas, lime, papaija ja hunajameloni tulevat raikkaasti esiin. Kuivaa kamaa, joskaan ei katkeraa. Erinomaista juomaa, tämän jälkeen oli hyvä lähteä tavoittelemaan yöunta. Toronto, King Taps First Canadian Place, 15.4.2026.

Matron Double Danky

Matron Fine Beer tulee Prince Edwardista Ontario-järven koillisrannalta, tupla-IPA, 8,5 %. Chinook, Simcoe, Strata ja Galaxy. Ei aivan kirkas. Sitrusta on maussa, mutta Chinookin ja miksei Simcoenkin pihka nousee hallitsevaksi. Täyteläistä ja kuivaa on, tuoretta myös. Nyt on katkeruuttakin, oikein näppärää. Tämä on loppujen lopuksi sporttibaarikin, vaikka myös outo musiikki lujalla. Jääkiekkoskriinejä on joka puolella. Ei tosiaan paras mahdollinen aloitus, mutta eiköhän huomenna ala löytyä viihtyisempääkin fiilistä. Toronto, King Taps First Canadian Place, 15.4.2026.

Fairweather High Grade

Paluu Torontoon 11 vuoden tauon jälkeen. Kaupungin nimi kyllä kalskahtaa hienosti, muistan jo lapsena ihastelleeni nimeä. Italiassa on Taranto, mutta siinä ei ole samaa hohtoa. Erityisesti innostuin 1973, kun Lapin mies Börje Salming lähti pelaamaan Toronto Maple Leafsiin. Maahantulomuodollisuudet vähintään samaa tasoa kuin USAssa. Express-juna lentokentältä ei kovin nopea ollut, mutta ei sentään Helsingin hitautta. Hotellissa olin kaksi tuntia laskeutumisen jälkeen klo 21 ja baarissa 15 minuuttia myöhemmin.

Kevyttä sadetta, melko lämmin kyllä. Valitsin valikoiman perusteella lähibaarin. Hanoja kyllä, mutta hämärä ja meluisa. Cocktail-baarin tunnelma, paljon jengiä. Ei nyt oikein ehdi enää muuallekaan lähtemään. Hamiltonista sumua, 6,2 %, 55 IBU. Vaaleaa ainakin hämärässä, sameaa. Mehuista makua puhtaasti, mutta ilman katkeroa. Voisi olla kuivempikin. Toronto, King Taps, First Canadian Place, 15.4.2026.

Borg Úlfur India Pale Ale Nr. 3 (2026)

Koneesta taas hidasta päästä pois, mutta passintarkastus automaatilla toimi ripeästi. Tuttuun tapaan Keflavíkin kentällä pikaisesti Borgin IPAa. Menin taas halpaan ja otin "ison", siis 60 cl. Maltaista, pihkaa, katkeraa. Hedelmäisyys heikkoa. Mutta onpa katkeraa. Oikein virkistävää. Ennen koneeseen nousua jouduin tarkkaan haastatteluun boarding-jonossa. ETA-todistus, kaikki hotellivaraukset ja paluulento käytiin läpi. Keflavík Airport, Elda Bar, 15.4.2026.

Viking Esja

Keflavíkin lennolla kevyttä olutta Akureyristä. 4,6 %, vaaleanruskeaa. Hieman makeaa ja maltaista. Pehmeää, matalahiilihappoista. Ihan ok, olosuhteet huomioiden. Icelandair FI343, 15.4.2026.

Kalajoki Bay West Coast IPA

Kokkolan Kahakassa tehty olut, Kalajoki Bay on jokin sivubrändi. 5,0 %, kirkasta kamaa. Vähän karkeaa. Ei hedelmäisyyttä. Mallasta ja pihkaa hieman, mutta liian vähän niitäkin. Ei oikein katkeroa. Heikompi tapaus.  Barley & Bait, 14.4.2026.

Maku Barley Makes Beer Unfogettable II, cask ale

Barley & Baitin henkilökunnan ideoimaa olutta, Makulla tehty. 5,0 %. Hieman ruma ulkonäkö. Kuohkeaa hedelmäistä olutta, pehmeyttä löytyy. Vähän katkeroa saisi olla, vaikka kuiva takaosa kieltämättä. Caskin viimeinen lasi, Peter Tammenheimo tarjosi. Barley & Bait, 14.4.2026.

Mallassepät Mistborn Devourer

Naantalista vahvaa IPAa, 10,0 %, Nectaron ja Harlequin. Vaaleaa ja sameaa. Mukavasti appelsiinin tuoksua. Mehuinen maku, täyteläinen, mutta hyvä juotavuus. Oikein näppärää. Barley & Bait, 14.4.2026.