Arsenal - Sunderland 3-0

 Saka, Merino ja Ødegaard poissa sarjajohtajalta, Eze ja Gyökeres penkillä. Xhaka poissa Sunderlandilta. Sateisessa säässä ote enemmän Arsenalilla, mutta Sunderlandilla ensimmäinen tekopaikka maalivahti Rayan mokan jälkeen, hollantilaissentteri Brian Brobbey ei kuitenkaan saanut sisään, Havertz pelasti. Lopulta johtomaali 42. minuutilla, Zubimendin tarkka alanurkkalaukaus upposi tolpan kautta. Heti perään Jesús pääsi läpiajoon, joka päättyi pilkkutilanteeseen. Olkapää oli kuitenkin startissa paitsiossa. Tauon jälkeen peli vaikutti yllättävän tasaiselta, Sunderlandin paras tasoituspaikka tuli 50. minuutin kohdalla, mutta Raya torjui Talbin hyvän vedon. Ottelun ratkaisu tuli 66. minuutilla, kun sisään tulleen Gyökeresin kääntölaukaus yllätti hollantilaiskoppari Roefsin. Yliajalla vielä Martinelli rakensi läpiajollaan Gyökeresille toisen maalin. Ei Arsenalin peli hyvästä tuloksesta huolimatta vaikuttanut mestarisuosikin tyyliltä, mutta eihän Arsenalin peli koskaan erityisen näyttävää ole ollut. Ainakaan Bergkampin aikojen jälkeen.

Flight Level Bird Strike Pilsner

Triplan festareilla ensi kertaa pilsiä Haagan kiertolaiselta, varmaankin Salamalla tehtyä, 5,5 %, Saaz, Hallertau Mittelfrüh ja Centennial. Lievää utuisuutta. Viljaa, maltaisuutta. Puhdasta kamaa, mutta ei  katkeruutta. Tavallaan ok, mutta pienpanimopilsienkin taso Suomessa on niin kova, että ihan kärkeen ei nyt päästä. Tripla, Tower Beeer Festival, 6.2.2026.

Fat Lizard Gilded Hedgehog

Triplan Towerin Beeer Festivalilla tuli testattua Hagström Thunderin kunto. Hyvää oli edelleen. Espoon suurimman panimon uutuuksista kokeilin belgi-IPAa. 7,7 %, Magnum, Simcoe, Mosaic, Krush. Lievästi utuista, esteristä tuoksua. Hedelmäisyyttäkin on, vähän ohutta. Kuivaa, mutta katkeruus lievää. Tämä on ihan ok. Tripla, Tower Beeer Festival, 6.2.2026.

Fuerst Wiacek Thermal Drift

Tsekkasin Hagström Thunderin kunnon Roudaribaari Ihmeessä ja sitten Hakaniemeen. Berliinistä sumua, 6,8 %, kirpeää mehuisuutta. Melko täyteläinen, kuiva runko, hedelmäisyyttä. Yllättävän kova katkeruus. Panimon parhaita ilman muuta. Oluthuone Haka, 6.2.2026.

Other Half Tomato Juice

Vaaleaa ja sameaa, 8,5 %, Citra, Vic Secret, Riwaka ja Sabro. Trooppista hedelmäisyyttä täyteläisesti. Kuiva runko, tuntuva katkeruus. Tämä panimo on kyllä laadukas oluesta toiseen. Juova, 6.2.2026.

Alkon uutuusmaistelu 6.2.2026

10 uutuutta pakkasaamuna Alkon helmikuun teistingissä. Tummalla oluella aloitus. Paahdetta on ruskean oluen tuoksussa. Pehmeää maltaisuutta mukavasti, ehkä vähän enemmän hedelmäisyyttä kuin leipäisyyttä. Matala hiilihappoisuus, lyhyt jälkimaku. Kakkosena keltaista sameutta. Sitruksisia aromeja rutkasti tuoksussa. Todella mehuinen ja dänkki maku. Kuiva runko, kohtuullisen pitkä jälkimakukin. Aika mukavaa.

Kolmosessa käytännössä sama ulkonäkö. Nyt aromit ovat huomattavasti kirpeämpää, jopa pistävämpää trooppista hedelmäisyyttä. Ehkä vähän happamuuttakin. Maussa ei happamuutta, pehmeä mehuinen sumukalja on tämäkin. Mango, meloni, ananas. Lyhyt jälkimaku. Neljännessä ehkä enemmän vaaleaa kuulautta. Tuttu dänkkinen ja mangoinen parfyymisyys leviää tästäkin. Maku on pehmeää trooppista sekamehua puhtaasti. Kuiva mallaspohja, tässä on viipyilevää kuivuutta peräkärryssäkin, joka sinänsä hintelähkö.

Viidennen ulkonäkö lähes identtinen edellisen kanssa. Appelsiinin pehmeitä aromeja tuoksussa. Kuiva mehuinen maku, jossa myös passionin ja papaijan vivahteita. Tasapainoa on aluksi, mutta jälkimaku jää hyvin ohueksi. Tsekkasin nyt tässä puolivälissä, mitkä ensimmäiset viisi olutta olivat. Ensimmäinen oli Leedsin Midnight Bell Rich Dark Ale, 4,8 %. Sitä join caskista ennen covidia Tukholmassa. Kakkonen To Øl Lost All Reason, peräti 8,2 %. Näin vahvaksi en olettanut. Krush, El Dorado ja Citra. Sama vahvuus kolmosessa, joka oli Pühaste Haka High Hazy DIPA. Haka ei viittaa Hakaniemen loistobaariin, vaan NZ-humaliin Southern Cross, Riwaka ja Nelson Sauvin. Alko pääsi yllättämään, yleensä olutjonon alkupäässä ei ole ollut näin vahvaa kamaa. Ja eikun jatkuu vahvana. Neljäntenä Fuerst Wiacek Feral DDH DIPA, 8,2 %, Galaxy ja Simcoe. Viides oli Frontaal Come Back To Earth DIPA, 8,5 %, Sabro ja Idaho 7.

Toinen puoliaika käyntiin. Numero 6 jatkaa sumukaljasarjaa ulkonäöllään. Tuoksussa on aprikoosia ja persikkaa. Pehmeää mehuisuutta, mutta voisi olla raikkaampi. Oletettavasti tämäkin nyt varsin vahva, mutta runko jää ohueksi. Jälkimakukin pysähtyy lyhyeen. Seitsemäntenä session ensimmäinen kirkas ja kultainen olut. Hyvin makeaa maltaisuutta. Ehkä vähän alkoholin polttavuuttakin. Maku on pehmeän maltainen, hyvin täyteläinen. Makua valuu yllättävän miellyttävästi jälkimaun puolellekin. Maku paljon tuoksua miellyttävämpi. Lievää hedelmäisyyttä, mutta voi olla bockikin.

Numero 8 on edellistä hieman utuisempi, mutta kullanvärinen myös. Tuoksu on melko tukkoinen. Kevyesti yrttistä maltaisuutta. Maku on pehmeän maltainen, mutta ei kovin täyteläinen. Jälkimakukin jää hyvin hailakaksi. Yhdeksikkö lähes musta, ruskea ohut vaahto. Paksu viskositeetti. Paksua mausteista tuoksua. Täyteläinen pehmeä maku, mutta varsin kuivasti. Lievää hedelmäisyyttä. Voisi olla monimuotoisempi. Tarttuu hieman huuliin, eli kyllä makeuttakin löytyy.

Viimeisenä myös mustaa olutta. Ehkä vielä paksumpi tuoksu, todella täyteläinen. Jotain marjaisuutta myös. Pehmeää hedelmäisyyttä, ei kovin kuivaa. Mutta aika miellyttäväö, paahteisuutta heikommin. Hieman löytyy jälkimakuakin. Sitten katsotaan kakkosjakson identiteetit. Kuutonen oli Revenant Obelisk 26 DIPA, 8,4 %. Frontaalilla tehty, Citra, Nelson Sauvin, Galaxy. Seiska oli Ridgeway Imperial India Pale Ale, 8,5 %. Kahdeksas Mikkeller Hop Opera, 9,0 %. Yhdeksäs Moersleutel Extravagant Long Boil, 12,0 %. Viimeisenä Dugges Mega Imperial Stout, 15,0 %. Olipa raskas setti, Arkadian korttelissa ei näin vahvaa pruuvia ole ennen osunut kohdalle.

Hagström Thunder Imperial Stout, julkistus

Hagströmin toistaiseksi vahvimman oluen julkistus SalamaNationissa sattui Runebergin päivälle. Oli myös penkkaripäivä, vanhojen tanssipäivä ja parin suurehkon firman muutosneuvottelujen tulosten informointipäivä. Onneksi oli myös rivakka pakkaspäivä, koska 11.5 -prosenttinen lämmittävä imperial stout toimii parhaiten kylmissä oloissa. Tankkasimme Nyforsin Arin kanssa viereisessä Argegnon ravintolassa ennen raskasta iltaa. SalamaNationin puolella Allu ja Juuso virittelivät jo baaria iltaa varten. Olin maistanut tuotosta pari viikkoa aiemmin Keravalla käymistankista, joten nyt ei tarvinnut jännittää lopputuloksen laadukkuutta. Ensimmäistä kertaa Hagströmin olutta saatiin tölkkiinkin ja Rik Poppiuksen suunnittelema etiketti on kyllä hieno. Tölkin hopeinen väri heijastuu upeasti etiketin tekstinkin värinä. Kyseessä on Hagströmin 19. olut, nyt ensi kertaa 2000 litran erä. Tuoksu on lievästi happaman marjainen, maku on täyteläisen paahteinen, kuivaa tummaa suklaata, kahvia, puolukkaa, hedelmäisyyttä ja tanakasti katkeruuutta. Kaikki peräisin maltaista, hiivasta, humalasta ja vedestä, ei mitään lisäaineita. Onnistui jälleen hienosti.

Muutamia vieraita saapui heti klo 16, mutta noin 16:20 ei oikeastaan enempää. Rupesi jo arveluttamaan, että onko pakkanen pelotellut kaikki Hagströmin ystävät jäämään kotiin. Puoli viiden jälkeen kuitenkin jengiä saapui laumoittain ja SalamaNation saatiin täyteen. Tunnelma oli välittömästi katossa ja useampi vieras kertoi olevan hienoa, että Hagström järjestää nykyään suunnilleen ainoana tällaisia tapahtumia, joissa tapaa kavereita. SalamaNationin Allu Laurila oli hankkinut bileisiin suklaavadelmakakun, joka toimi erinomaisesti Thunderin kanssa. Salama Brewingista paikalle pääsivät Juha Jurvanen, Rosa Hiltunen ja panimomestari Jaakko Ailio, jonka kanssa tuttuun tyyliimme esittelimme hieman uutuusolutta. Tarkoitus oli esittää suurella volyymillä ennen esiintymistä AC/DC:n Thunderstruck-biisiä, jonka intron Thunder-huudot olisivat kohottaneet tunnelmaa entisestään. SalamaNationin äänentoistojärjestelmä ei kuitenkaan nyt taipunut siihen, mutta se ei liikaa häirinnyt. Oluesta saatiin jälleen hyvää palautetta, juotavuuttakin kiitettiin, vaikka olut näin vahva onkin. Kyseessä oli jo kolmas tumma Hagström-olut putkeen, mutta seuraavaksi on tulossa vaaleampaa tavaraa. Viimeinen kuva on Janne Karilan ottama, siinä harvinaisesti koko Hagström-tiimi hymyilee Jaakon vierellä. SalamaNation, 5.2.2026.

Equilibrium eMCee

New Yorkin lähiöistä sessiosumua, 6,0 %, Citraa ainakin mukana. Hyvä ulkonäkö. Lievää hedelmäistä happamuutta, mehuisuutta myös. On tässä aineksia, mutta ei silti oikein vakuuta. Oluthuone Haka, 4.2.2026.

Atelier Vrai Never Ever On A First Date

Hessenistä sumua, 6,9 %. Sameaa, tummahkoa. Vähän karkeaa mehuisuutta, ei oikein kolahtanut. Kuiva runko, vähän katkeruutta. Pettymys todellakin. Oluthuone Haka, 4.2.2026.

Radical Way Branded And Exiled

Kyprokselta American IPAa, 6,8 %. Ruskea ja melkein kirkasta. Sitruksinen perusrunko, mallas ehkä vielä hallitsevampana. Pieni peräkärrykin. Ehkä vähän liikaa karamellia. Ei nyt oikein pudonnut. Oluthuone Haka, 4.2.2026.

Desmond Bagley: Domino Island

Olin noin 10-vuotias, kun Agatha Christien tyyliset arvoitusdekkarit alkoivat tuntua toivottoman lapsellisilta. Oli siirryttävä eteenpäin. Asuin silloin pienessä kylässä Oulujärven rannalla. Koulun kirjastossa oli pitkä hylly Alistair MacLeanin trillereitä, joita asiakkaat tuntuivat suosivan. Se oli luonnollinen askel ja ponnahdin siihen genreen. Olin nopea lukija ja pian täytyi tsekata muitakin tekijöitä. Desmond Bagley oli ilmiselvä toinen mestari. Varsinkin Bagleyn Suomalainen nuorallatanssi (alkuperäinen The Tightrope Men) kutkutti, kun tapahtumat sijoittuivat osittain Suomeen ja poliittiset painotukset olivat hieman erilaisia kuin Kekkoslovakiassa siihen aikaan oli totuttu. Bagleyn suomennettu tuotanto oli sekin nopeasti tsekattu ja aloin kyllästyä tähänkin suoraviivaiseen trillerigenreen. Seuraavina steppeinä olivat Ian Fleming, Len Deighton, John le Carré ja varsinkin Raymond Chandler, joten Bagley unohtui.

Huomasin nyt Vallilan kirjastossa Bagleylta teoksen. En koskaan lukenut Bagleya alkukielellä, joten ajattelin Domino Islandin olevan jokin vanha tuttu. Kyseessä on kuitenkin postuumisti julkaistu vanha käsikirjoitus, jonka on viimeistellyt (curated by) Michael Davies. Alunperin kirjoitettu juuri avainvuonna 1972. Hetken mielijohteesta tartuin teokseen. Bagley näkyy kuolleen jo vuonna 1983 59-vuotiaana, mieshän on varmaan täysin tuntematon nuoremman lukijakunnan keskuudessa. Genre on ilmeisen kuluttava tekijälleen, myös MacLean kuoli suhteellisen nuorena 1987. Domino Islandin käsikirjoitus oli alunperin nimeltään Because Salton Died ja tämä versio on julkaistu 2019. Davies on sittemmin itsenäisesti kirjoittanut jo kaksi jatko-osaa Domino Islandille.  

Romaani sijoittuu fiktiiviselle Campanillan saarelle Karibialla. Saari on itsenäistynyt Britanniasta joitakin vuosia sitten. Päähenkilö on Bagleylle (ja MacLeanille) tyypillinen noin 40-vuotias ex-sotilas, takana kaksi avioliittoa, leski ja eronnut. Tämä Bill Kemp toimii lontoolaisen vakuutusyhtiön konsulttina, joka saapuu Campanillaan tutkimaan epäselvää kuolemantapausta. En tiedä onko Bagleyn kirjoitustyyli nykykatsannossa paljon heikompaa kuin silloin 1970-luvulla vaikutti. Vai olisiko Bagley jättänyt ihan tarkoituksella kalkkunan julkaisematta. Joka tapauksessa romaanin luku oli kovin puisevaa. Rytmi hidas, juuri mitään ei tunnu tapahtuvan. Juoni on melkein kuin vieroksumaani arvoitusdekkaria. Toki mukana on poliittisia kähmintöjä, mutta kovin vaisusti nekin kuvataan. Muistelen joissakin Bagleyn romaaneissa olleen seksiäkin. Kemp tapaa saarella pari kaunista naista, mutta mitään sen kummempaa ei tapahdu. Loppuun on sitten rakennettu Bagleylle tyypillinen hektinen toimintapuristus, mutta ei sekään omaperäisyydellään juhli. On varmaan parempi jättää Bagley lepäämään rauhassa muistojen ääreen.

Messorem Temporalis #0045

Montrealin sumukaljatehdas Messorem jatkaa tiukasti valitsemallaan linjalla. Tripla-IPAn loputtomassa variaatiosarjassa nyt 10,0 %, Southern Cross, Nelson Sauvin jaCitra. Todella sameaa ja vaaleaa. Varsin täyteläistä mehuisuutta. Erittäin paksua. Puhdasta ja raikasta tanakkaa tavaraa tuttuun laadukkaaseen tyyliin. Ei mitään valitettavaa. Juova, 3.2.2026.

Humalove X:Tenator

UG:llä tehty Humaloven 10v-juoma, doppelbock (etiketissä harmittavasti dobbelbock), 8,1 %. Varsin tumma. Hieman mausteinen tuoksu. Makeahko maku. Maltainen päätuntuma, paahteisuus kunnossa, hieman leipäisyyttä. Kuivuu mukavasti loppua kohti. Ihan näppärää. Juova, 3.2.2026.