Pühaste Ivory Tower Peacharine

Tallustelin takaisin kohti Tampereen keskustaa. Vielä jäi aikaa yhdelle oluelle Kennelissä. Tartosta sinkkuhumalasumua, 6,8 %. Sameaa, hieman tummempaa. Tuhtia mehuisuutta, trooppista hedelmäisyyttä on, kuiva runko.  Pehmeää kamaa, Tartossa homma toimii. Ei kovin katkeraa, tai ei siis ollenkaan. Mutta oikein mukava olut ennen Pasilan junaan hyppäämistä. Tampere, O'Connell's, 13.8.2026.

Vilja Beer Fest 2026

Tykkäsin kovasti, kun olin kaksi vuotta sitten ensi kertaa Tampereen Vilja Bistron järjestämillä festivaaleilla. Nyt olin paikalla jo ensimmäisenä päivänä ja täytyy sanoa, että kävely Konttorista Viljaan oli melkoisen karu. Raitiotietä laajennetaan juuri tähän suuntaan ja koko matka oli työmaata. Ehdin kuitenkin ihanteellisessa säässä paikalle heti avaamisen jälkeen. Jengiä oli jo kohtuudella paikalla. Avasin pelin Tujun uutuudella Lamatanssit.  Lappeenrannasta siis hybrididipaa, 8,0 %, Simcoe, Nectaron , Idaho 7. Melko samea. Hedelmäisyyttä mukavasti. Puhdasta, täyteläistä, hyvin vähän katkeroa.  Berliiniläisen BRLOn baltic porterissa 7,0 %, 30 IBU. Ruskea, maltainen tuoksu. Kuivaa. Vähän karkeaa on. Ei niin hyvää kuin Flying Couchin aiempi olut tänään.

Oulusta naïlo Lucid NEIPA, 7,0 %. Maitoisen vaalea. Pehmeää ananasmaisuutta, hyvää mehuisuutta. Sosiaalinen tilanne alkoi vähentää olutluonnehdintoja tässä vaiheessa. Himon Oksastus, tuplasumu, 8,0 %, Idaho 7, Nectaron ja sekoitus Falconer's Flight. Sameahkoa, ika kevyt alkumaku. Ei kovin mehuinen tai täyteläinen.  Puhdas kyllä. Ei ehkä Himon parhaita. Olin nyt palaamassa samana iltana Helsinkiin, joten kovin moneen olueen ei ollut nyt tilaisuutta. Päätin session Tuju Hammer Smashed Hops (2026) -oluella. Tätähän on ollut tarjolla ainakin 2019 ja 2021. Mutta nyt siis uusi versio. 8,5 %. Citra, Mosaic, Idaho 7 ja El Dorado. Vaaleaa ja sameaa. Hyvää täyteläisyyttä, hieman kirpeyttä. Jälkimaku heikompi. Makeutta hieman mukana. Tähän oli hyvä päättää pikainen festivaaliotos. Mukavia keskusteluja ehdin käydä erinäisten tahojen kanssa. Tampere, Vila Bistro, 13.8.2026.

Flying Couch Ports of Call

Pitkästä aikaa tämä tanskalainen panimo tuli vastaan. Baltic porter, 7,9 %. Mustaa, paahteinen, ehkä hieman kovahko tuoksu. Maku on onneksi pehmeämpi, paahteisuus kevyempää, hedelmäisyyttä löytyy, olut pysyy kuivana. Silti pehmeys puuttuu, tämä ei kohoa tyylin valioihin. Mukavaa olutta kuitenkin. Hyvin sain ajan kulumaan Konttorissa ennen Vilja-festivaalin alkua, tarjonta on laadukasta, tai ainakin kiinnostavaa. Tampere, Konttori, 13.8.2026.

Outer Range Messorem Over Seas

Coloradosta tai Ranskan Alpeilta sumukaljaa, 7,0 %, Citra, Motueka ja Riwaka. Montrealin trendipanimo mukana kuvioissa. Sama ulkonäkö pysyy sessiossa. Selvästi kirpeämpää kuin edelliset oluet, ohuempaa myös. Ja sanotaan nyt suoraan, että myös huonomman makuista. Nykyään tulee juotua niin paljon hyvää mehukaljaa, että unohtuu se, että kaikilta se ei onnistu. Outer Rangen aikaisempien laatua en heti muista, mutta tässä on jotain vialla. Mehuisuus jää karkeaksi eikä muitakaan ansioita löydy. Baarissa soitetaan Bob Segerin Against the Wind -balladi vuodelta 1980, harvinainen tapaus. Tampere, Konttori, 13.8.2026.

BreWskey Méga Super Charge

Montrealista triplausvaa, 10,0 %. Citra, Nelson Sauvin, Riwaka. Sameaa ja vaaleaa taas. Ananasta tuoksussa. Pehmeää tavaraa näinkin vahvana. Kuivana pysyy, mutta ehkä ei aivan niin raikasta ja juotavaa kuin edellinen kanadalainen. Laadukasta kamaa koko ajan tältäkin tuottajalta. Tampere, Konttori, 13.8.2028.

All My Friends Boujee Juice (2026)

Ontarion Prince Edward Countysta vahvaa tuplasumua, 9,2 %, Citra ja Mosaic eri muodoissa. Hyvin maitoista ja sameaa. Herukan lehtiä ja ananasta aromeissa. Pehmeää mehuisuutta maussa. Raikkautta ja kuivuutta on. Jotain omaperäisempääkin vivahdetta on saatu irrotettua vanhoista sotaratsuhumalista. Tampere, Konttori, 13.8.2026.

Plevna Surffari Ocean IPA

Tampere-päivä, ensimmäistä kertaa buffet-lounas Plevnassa. En ole ennen taaempaa salia edes huomannut. Kirkas sessio-westcoast, 5,3 %. Sitrushedelmäisyyttä, kuivaa maltaisuutta ja oikein mukava katkeruus jälkimaussa. Selvästi Koskipanimon parasta IPA-osastoa viime ajoilta. Tampere, Plevna, 13.8.2026.

Paris St.Germain - Aston Villa 2-1

Super Cup Salzburgissa. Aston Villan valmentaja Unai Emery on aiemmin valmentanut kahta muutakin "Villaa" eli Sevillaa ja Villarrealia. Molemmilla joukkueilla odotetusti tähtiä penkillä. PSG:llä esim. Dembélé, Barcola ja maailmanmestari Fabián Ruiz; Villalla Emiliano Martínez, Amadou Onana, Ollie Watkins ja Ezri Konsa. Odotetuski tasainen alku, muttta sitten PSG otti aloitteen. 20. minuutilla Kvaratskhelia rakensi pallonriiston jälkeen itselleen vetopaikan ja johtomaali syntyi. PSG:llä useampiakin paikkoja, mutta sitten Villa tuli mukaan suvereenisti peliin. 17-vuotias massiivinen sentteri Brian Madjo sai useita tilanteita, mutta epäonnistui. 19-vuotiaalla George Hemmingsillä oli hyvä läpiajo. Skottikapteeni John McGinn rakensi mehukkaita maalintekopaikkoja toistuvasti. Yhden kerran Madjo kiskoi tolppaan, kunnes lopulta lisäajalla veti hienon volleyn verkkoon. Vähintäänkin ansaittu tasoitus ja yllättävänkin eloisaa peliä. Tauon jälkeen Dembélé sisään ja PSG vähitellen lipui ohi. Sitä ennen kuitenkin Madjo rakensi McGinnille paikan, mutta Safonov torjui. Dembéléllä itsellään oli puolittainen paikka ennen kuin tunnin kohdalla Doué vapautui paitsiomaalin tekoon. VAR kuitenkin käänsi tuomion, Matty Cash oli liian alhaalla. Tämä ratkaisi pelin, Villan paras vire hiipui. Peli muuttui sekavaksi ja rikkonaiseksi. Muutamia puolittaisia hyökkäyksiä Villalta, mutta ei enää todellisia tilaisuuksia.

John Huston: Heaven Knows, Mr. Allison

Näin tämän Hustonin cinemascope-leffan 1992 ja muistikuvat ovat mukavia. Valmistui vuonna 1957 ja sijoittuu Tyynenmeren saarelle 1944. Robert Mitchumin merijalkaväkikorpraali ja Deborah Kerrin irlantilainen nunna ajautuvat autiolle saarelle, jonne pian kuitenkin rantautuvat myös japanilaiset sotilaat. Varsin pienimuotoinen draama, mutta Huston saa hyvin pidettyä jännitteen yllä. Mitchum ja Kerr ovat ehkä ottaneet oppia Humphrey Bogartin ja Katherinen Hepburnin otteista aiemmassa Huston-leffa The African Queen, mutta nyt meno on kaikin puolin hillitympää. Pientä romanttista värettä toki esiintyy, jos nyt ei sentään erotiikkaa. Pohjalla olevassa australialaisen Charles Shaw'n romaanissa sellaista taitaa ollakin. Kuvattu autenttisissa oloissa Trinidadissa. Kerrin ja Mitchumin kemiat sopivat niin hyvin yhteen, että Fred Zinnemann käytti heitä kolme vuotta myöhemmin Australia-leffass The Sundowners.

Ben Young: Scrublands: Silver, 2.kausi

Australialainen minisarja on toisella kaudella saanut alaotsikon ja ohjaajakin on vaihtunut. Myös miljöö on siirtynyt Western Australiaan, startti osavaltion suurkaupungista Perthistä, mutta enimmäkseen ollaan taas pienessä yhteisössä, fiktiivisessä entisessä kalastajakylässä Port Silverissä. Kuvattu mantereen lounaiskulmassa, Augustan pikkukaupungissa. Ympäristö kiinnostaa taas henkilökohtaisesti, koska viimeisin Australian reissuni suuntautui juuri Western Australiaan. Augustaan asti reitti ei ulottunut, en tainnut löytää sieltä olutkohteita. Mutta melko lähellä kävin Margaret Riverin seudulla, jossa myös joitain kuvauksia tehty. Port Silver on edellisestä kaudesta tutun tähtijournalisti Martin Scarsdenin lapsuudenkaupunki, josta hän on häipynyt 20 vuotta aiemmin traagisten tapahtumien jälkeen. Myös ykköskaudella esiintynyt kirjakaupan myyjä on nyt Scarsdenin tyttöystävä ja he päättävät lomailla Port Silverissä. Muuten henkilöhahmot ovat täysin uusia. Mutta paljon on yhteistä. Veri lentää jo ennen kuin Scarsden itse ehtii paikalle. Menneisyyden traumojen haavat ovat auki ja taas pientä yhteisöä hallitsee brutaali mahtimies. Pohjalla on jälleen Chris Hammerin romaani. Aivan yhtä tunkkainen ja painostava tunnelma ei ole kuin ensimmäisellä kaudella, johtuen varmaankin raikkaammasta meri-ilmasta. Poikkeuksellisen mittava joukkosurma tapahtuu taas, joten aika kaavamaisesti Hammerin vasara iskee. Ei tämä mikään huippusarja ole, mutta kohtuullisen viihdyttävää menoa eksoottisessa ympäristössä. Kolmaskin kausi on jo tekeillä, tapahtumat siirtyvät Sydneyyn ja läheiselle Blue Mountains -alueelle.

Temperance Very Fond Of El Dorado

Tämä hämeenlinnalainen jäi Helsinki Craft Beerissä kokeilematta. 6,7 %. El Dorado, Ahtanum ja HBC 630. Kevyesti samea, vaaleanruskea. Klassista west coastia, sitrusta, maltaisuutta, pihkaa ja katkeroa. Todella hyvin potkii. Barley & Bait, 11.8.2026.

Tuju Vermont Ravit Lähtö #23

Tujulla Vermontin hevoset jaksavat juosta edelleen. Viimeisimmässä startissa taas 6,5 %, Galaxy, Nelson Sauvin ja Citra. Hyvää sameutta vaaleasti. Mehuisuus hyökkää nopeasti päälle voimakkaan raikkaana. Kuiva runko ja selvästi katkeruuttakin nyt kerääntyy jälkimakuun. Laatu pysyy hyvänä Lappeenrannassa. Oluthuone Haka, 10.8.2026.

Mallassepät Have You Seen Him?

Naantalista uutta triplasumua, 10,0 %. Nectaron, Harlequin, Simcoe, Nelson Sauvin. Varsin sameaa. Trooppista hedelmää on hyvin tuoksussa, ehkä hieman yrttisyyttäkin.  Maussakin on kuivempaa ananasta ja mangoa. Mutta edellisen Bas-Canadan jälkeen on auttamatta karkeampi ja kulmikkaampi. Sinänsä ei mitään isompaa ongelmaa, mutta matkaa huipulle jää. Oluthuone Haka, 10.8.2026.

Bas-Canada Tempestas

Lisää Kanada-invaasiota Québecin puolelta. Triplasumua, 10,0 %. Citra, Southern Cross, Ella. Pehmeää kuohkeutta. Täyteläistä mehuisuutta. Onhan tämä puhdasta ja virheetöntä. Huipputavaraa joka tapauksessa. Juova, 10.8.2026.

Pulfer The Wendigo

Zagrebista west coastia, 6,0 %, 55 IBU. Comet, Simcoe, Mosaic, Azacca. Lähes kirkasta, sitrusta löytyy. Pehmeyttä, hieman pihkaa. Kuivaa, mutta ei katkeruutta tässäkään. Ihan ok. Mutta ei nyt aivan lajin huippua. Juova, 10.8.2026.

Badlands CLAG Can You Pho!?

Kanadalaisten maihinnousu Suomenlahden rannoille vaan jatkuu. Tässä tuplasumussa kollaboraattorina Ohion CLAG Erie-järven rannalta. 8,2 %, Riwaka, Nelson Sauvin ja Simcoe. Vaaleaa ja sameaa. Kirpeää mehuisuutta, hyvin kuivasti. Ei kuitenkaan juuri jälkimakua. Juova, 10.8.2026.

Greg McLean: Scrublands, 1.kausi

Australialainen rikossarja, sijoittuu Victorian syrjäkulmille. Kiinnostava miljöö, koska liikuin seudulla marraskuussa 2019, juuri ennen covidia. Yksi yöpymispaikkani Mildura mainitaan sarjassakin. Sijoittuu pieneen kuvitteelliseen kylään, jossa 600 asukasta. Silti kaikenlaisia palveluja tuntuu löytyvän kirjakauppaa myöten ja muutenkin paikka näyttää kohtuullisen elinvoimaiselta. Sarja onkin kuvattu huomattavasti suuremmassa paikassa Maldonissa, paljon etelämpänä Victoriassa. Melko läheltä sitäkin ajoin samalla reissulla, kun siirryin Bendigosta etelään. Sarja alkaa brutaalilla joukkomurhalla, jota sydneyläinen tähtitoimittaja saapuu tonkimaan vuotta myöhemmin. Monenlaisia mysteerejä, salaliittoja ja peittely-yrityksiä löytyykin pikkukylästä. Uskottavuus ei ole kovin korkealla, kun lähiomaisiin kohdistuva pöyristyttävä väkivalta ei tunnu erityisemmin hätkäyttävän jokseenkin sisäsiiittoisia paikallisia. Sarja perustuu Chris Hammerin romaaniin, hän on kirjoittanut samasta reportterista kolme muutakin teosta. Näyttelijät ovat kuitenkin kohtuullisia ja juonenkäänteitä riittää, joten jännite säilyy kohtuudella. Vain neljä jaksoa tällä kaudella. Toinenkin kausi on jo Areenassa.