Olari The Simcoe 900

Kolmas versio, todella kirkasta ja kultaista. Sitruksinen tuoksu. Maltaisin ja pihkaisin kolmikosta. Mäntyä todellakin löytyy. Pehmeää, tasapainoa, täyteläisyyttä. Kuivaa, hyvin on katkeroakin. Idaho 7 oli tosiaan kolmikon kovin. Olarin Panimo Konepaja, 14.10.2026.

Olari The Citra 900

Ehkä vähän vaaleampi. Kissanpissaa tuoksu, herukanlehtiä siis. Trooppista hedelmää maussa. Kuivaa, mutta jotenkin hieman laimeampaa. Vähemmän katkeroakin. Mutta silti, korkealla tasolla liikutaan taas monimuotoisesti. Huippuolutta miellyttävässä muodossa. Olarin Panimo Konepaja, 14.10.2026. 

Olari The Idaho 7 900

Olarilta pukkaa ulos kokonainen kolmen oluen sarja. West coast DIPA, 8,0 %. Idaho 7 neljässä eri muodossa. Kirkas, ruskea. Sitrusta, vähän trooppistakin. Greippiä, mangoa. Pihkaa on, maltaisuutta myös. Ja todella hyvät katkerot. Oikein hyvää tavaraa. Olarin Panimo Konepaja, 14.10.2026.

Macallan Harmony Collection Series

Yli kolme vuotta ehti vierähtää edellisestä Pub Ludvigin viskiteistingistä. Nyt sattui kohdalle sopiva tilaisuus, Macallanin Harmony-sarjan kuusi viskiä. Teistingin veti Jarkko Nikkanen, jonka kyvyt eivät tunnu millään ruostuvan. Macallan on viskimaailman supertähtiä, muuan pullote 60-vuotiasta tavaraa vaihtoi äskettäin omistajaa 2.8 miljoonalla eurolla. Harmony-sarjan pullotteet ovat vuosilta 2021-26, sama raakatisle, ei ikämerkintää, ilmeisesti samanikäisiä, ei väriaineita, vahvuus noin 44 %, vain tynnyrit vaihtuvat. Macallan on tunnettu sherry-tynnyreistään ja suurin osa sellaisia on tässäkin sarjassa. Toki löytyy muitakin. Hintaa on Suomessa ilmeisesti yli 200 euroa kaikilla.  

Ensimmäisenä Rich Cacao, 2021. Hedelmää tuoksussa, tammea maussa, suklaakonvehtia. Pehmeää, kuivaa. Toisena Intense Arabica, 2022. Vähän tummempi ehkä. Paahteisempi, päärynää. Karumpi, erot pieniä. Varmaan nimen kahvisuuttakin esiintyy. Kolmantena 2023 Amber Meadow. Hedelmäisempi. Floraalinen, hunajaa, vaniljaa, varsin makeaa. 

Nelosena Vibrant Oak, 2024. Vähän edellisiä ohuempi, kuivempaa tammea. Pientä salmiakkisuuttakin. Vitosena Phoenix Honey Orchid Tea, 2025. Teemäisyyttä tosiaan luvattu. Suhteellisen laimea tuoksu. Ensin hunajaa maussa, sitten kukkainen. Varsin kova, ehkä paras tähän mennessä. Mukana bourbon-astiaakin. Viimeisenä sitten Fresh Coconut, 2026, vähän vahvempi, 46,3 %. Sitrusta, täyteläistä, vaniljaa, silti kuivaa. Ehkä koko session paras, vitonen tosin kyllä hyvin lähellä. Kylläpä kannatti taas lähteä paikalle, oikein mukava tapahtuma. Kuvat ovat melko hämäriä, koska pubin valaistus on hyvin maltillinen. Pub Ludvig, 13.10.2026.

Asbury Park Dragon Juice

Springsteen-kaupungin panimon toinen näyte tupla-IPA, 8,0 %. Ruskeaa, hieman sameampi kuin edellinen. Makumaailma hyvin samanlainen. Pihka ja mallas edellä mennään, ehkä makeutta nyt enemmän. Kuivaksi kokonaisuus silti kääntyy ja katkeroa on kohtuudella. Puhdasta kamaa kaikin puolin. One Pint, 13.10.2026.

Asbury Park Sea Dragon

New Jersey Shoren musiikkikaupungissa Asbury Parkissa on nyt panimo. Paikallisten muusikkojen perustama. Osoitekin on 614 Cookman Avenue eli viereisessä korttelissa sijaitsi 60/70-luvuilla Upstage Club, Bruce Springsteenin ensimmäinen kantapaikka.  East Coast IPA, 7,0 %, 65 IBU, kirkasta ja ruskeaa. Tölkitetty 070626. Pehmeää, sitrusta. Pihkaa hallitsevasti. Vanhanaikaista menoa, mutta oikein nautinnollisesti. Katkeroakin löytyy. One Pint, 13.10.2026.

Northern Monk Oath Opulent

Leedsistä kevyehkö imperial stout, 8,4 %. Mustaa tavaraa. Paahteista, mausteista, kuivaa. Yllättävänkin mausteinen, mutta ei sentään hallitsevasti. Jälkimaussa hieman katkeruuttakin. Ihan näppärää. Barley & Bait, 13.10.2026.

Dry & Bitter Flowers Go To Die

Tanskasta tuplasumua, 8,0 %. Nelson Sauvin, Chinook, Riwaka. Vaaleaa ja sameaa. Hyvin hedelmäinen maku. Sitrusta ja trooppista hedelmäisyyttä. Raikasta ja puhdasta. Oikein näppärää. Barley & Bait, 13.10.2026.

Serbia-maistelu Tampereen Huikas-nimisessä kaupunginosassa

Otsikon kankea ilmaus johtuu siitä, että eri henkilöillä tuntui olevan erilaisia mielipiteitä siitä, miten Huikas-nimeä pitäisi taivuttaa. Vetäydyn mielelläni väittelystä, kaikki käy, koska suomen kieli on mitä on. Mutta siis kyseessä oli Timo Alasen ansiokkaasti järjestämä lohdutusmaistelu sen takia, kun jouduin flunssakuumeen takia peruuttamaan Serbian matkan syyskuun lopulla Timon ja Rauno Nissilän seurassa. Juha Heinänen saatiin myös mukaan maistelemaan Serbian tuliaisia. Ensimmäisenä Nišistä Komitet Todor Pils, 5,0 %, myös nimi Stanković etiketissä esiintyi. Varsin sameaa. Mallasta maussa, pehmeää, kuivahkoa. Ei katkeroa, mutta puhdasta, ok-kamaa. Toisessa oluessa hypättiin suoraan naapurivaltio Montenegron puolelle. Mammut American Pale Ale, 5,0 %, 31 IBU. Panimon kotipaikka ilmeisesti Nikšić. Ruskeaa ja sameaa, tuoksussa mallasta. Pihkaa maussa, kuivahkoa. Kuohkeaa, pehmeää. Mutta makua voisi olla enemmän.

Seuraavaksi vuorossa kolmen oluen setti Pohjois-Serbian Vojvodinasta Somborista Ravangradin panimosta. Ensimmäisenä High Five, 6,5 %, Citra, Krush, Motueka, Idaho 7 ja El Dorado, sumukaljaa. Sameaa, appelsiinin tuoksua. Ei kovin raikasta tai täyteläistä, mutta ei mitään viallisia makuja. Jatkoksi Ravangrad Denver Sombor Cold IPA, 7,0 %. Yhteistyö coloradolaisen Denver Beer Companyn kanssa, epämääräinen firma, joka kuuluu Wilding Brands -konserniin. Hieman samea. Kohtuullisen mauton, kuiva ja puhdas. En innostunut. Kolmantena Ravangrad Odžačar Stout, 5,5 %. Mustaa. Paahteinen tuoksu, kuivaa, hyvin kuivaa. Pehmeää, ryhdikästä. Tämä on miellyttävää olutta, kahvisuutta.

Seuraavaksi hypättiin Belgradin pohjoispuolelle Novi Sadiin, Soulcity Honolulu Grooves, 6,8 %. Sameaa, appelsiinituoksua. Hedelmäisyyttä on maussa, mutta suhteellisen laimeasti. Ihan ok. Edelleen Novi Sadista Carstvo Harambaša. 7,31 %, 60 IBUa. Kirkasta kamaa, kuivaa tuoksua. Pihkaa maussa, mallasta, kuivaa, jopa katkeroa mukavasti. Varmaan session paras tähän mennessä. Sitten Serbian kuuluisimmalta panimolta Belgradin Dogmalta 10th Anniversary Celebration West Coast IPA, 6,4 %, 35 IBU. Aika sameaa minun lasissa, mutta muilla maistelijoilla oli varsin kirkasta. Sitrusta tuoksussa. Pehmeää, vähän pihkaakin, hyvää kamaa. Nyt toimii hyvin.

Tähän asti oluet olivat ihan hyvässä kunnossa, mutta lopulta saapui tarjolle erilaistakin kamaa. Belgradista Robocraft Energon, double NEIPA, 8,0 %. Sameaa ja vaaleaa. Limsaista tuoksua. Hiilihappoa hillittömästi, selvää happamuutta myös. Hedelmäisyyttä on lievästi, mutta pilallahan tämä on. Vanhahko tölkki, näinkin voi Serbiassa käydä. Viimeisenä serbialaisena Belgradista Tron All On Black, stout 6,3 %. Ihan mustaa, paahteinen tuoksu. Kuivaa, pehmeää. Ei huono, toimii mukavasti. Kahvisuutta löytyy.

Timo tarjosi vielä spesiaalina kolme muuta olutta itäisestä Euroopasta. Ensimmäisenä Tšekistä Mazák Cryo Eldorado 12°, APA, 5,0 %, 40 IBU. Panimo Dolní Bojonevicessä. Lähes kirkasta, hedelmäisyyttä tuoksussa. Maussa pehmeää trooppishedelmäisyyttä, oikein hyvää. Sitten Bulgariasta Sofia Electric Day Man, No Coast IPA, 7,0 %, Taiheke, Citra ja Amarillo. Kirkasta ja kultaista. Pehmeää, kuivaa, hedelmäisyyttä. Ihan hyvää. Viimeisenä vielä Latviasta Nurme Nuts Baltic Porter, 6,5 %. Mustaa. Pähkinää hurjasti tuoksussa, pehmeää makua. Kuivaa kuitenkin, lievää paahdetta. Oikein miellyttävää tämäkin, vaikka pähkinäisyys ehkä vähän överiksi menikin. Miellyttävä sessio ilman muuta, kyllähän tämä vähän hellitti matkan peruuntumisen harmitusta, mutta kyllä Serbiaan tietysti pitäisi päästä paikan päällekin.

Revolution Double Barrel Straight Jacket

Ennestään tuttua barleywinea chicagolaiselta panimolta, nyt vielä enemmän tynnyrikypsytetympi versio, 16,5 %. Varsin tummaa. Sherryinen tuoksu. Hieman kylmää, pehmeää, hedelmäistä, ei liian makeaa. Täyteläistä, monimuotoista, tammi tuntuu, oikein miellyttävää. Tämä pelasti paljon edellisen romanialaisen jälkeen. Tampere, Konttori, 12.10.2026.

Blackout Double Aura

Romaniasta tupla-IPA, 8,0 %, Nelson Sauvin, Idaho 7.  Ei kirkas, mutta ei heizikään. Trooppinen tuoksu. Maku varsin makea. Mangoa, persikkaa, papaijaa. Nyt on kyllä aivan liian makea IPA, ikävä pettymys. Tampere, Konttori, 12.10.2026.

Kanava Tuore

Vääksystä wet hop lager, 5,0 %. Tuoreet humalat kahden tunnin jälkeen poiminnasta keittoon. Frosteruksen tilalta Ahmoo-humalalajike. Ruskea, melkein kirkas. Laimea tuoksu. Keskitäyteläinen maku, mallasta ja mausteita, ruohoinen ja yrttinen vivahde sivussa. Hieman jää kyllä kokonaisuus pettymykseksi. Tampere, Konttori, 12.10.2026.

Plevna Perus IPA

Tampere-päivä käyntiin Plevnan lounaalla. Lihapullia ja IPAa. 6,3 %, Cascade, Citra, Tomahawk. Maltainen tuoksu. Maussa sitrusta ja pihkaa. Täyteläinen mallasvoittoinen kuiva maku ja todella tanakka peräkärry. Katkerin olut ehkä Plevnalta Petolinnun jälkeen. Tykkään kovasti.  Tampere, Plevna, 12.10.2026.

Long Live Prissint

Toinen tuplasumu Hakaniemen koleassa syysillassa. Nyt Rhode Islandista, 8,0 %, nimeämättömät Uuden-Seelantia humalat. Edellistä hieman vaaleampi, sameaa on. Täyteläistä mehuisuutta on, jopa nektarisuutta. Mutta ei ehkä ihan raikkaimmillaan. Kuivaa on, ei sentään katkeraa. Ei näistä kumpikaan nyt aivan maailmanluokkaa ole. Oluthuone Haka, 10.10.2026.

Mallassepät Hadal

Tuplasumua Naantalista, 8,0 %, Rhapsody sinkkuhumalana. Tummahkoa sameutta. Tuoksussa kypsää hedelmäisyyttä. Varsin täyteläinen kirpeä mehuisuus hallitsee makua. Passionia ja persikkaa aprikoosin ohella. Kuiva runko, mutta ei juuri katkeruutta. Ei tässä kaikki toimi, mutta kohtuullisen hyvä kokonaisuus. Oluthuone Haka, 10.10.2026.

Olutliiton kotiolutkilpailun 2026 palkintojenjako yms.

Viimeviikkoisen kotiolutskaban palkintojenjako järjestettiin samassa tilassa Espoon Leppävaarassa. Pohjoismainen mittelö tapahtui tänään samassa paikassa ennen yleisön saapumista. Kaksi olutta siis viidestä maasta. Finalistioluet ja Suomen skaban kaikki oluet olivat maisteltavissa samassa yhteydessä pienimuotoisessa festivaalissa.

Ennen palkintojenjakoa tuli maistettua suhteellisen randomisti eri oluita. Kaarlo Reippaan oluet olivat etukäteenkin kiinnostavia ja hän ottikin sour-sarjassa kaksoisvoiton. Toiseksi jäänyt soleroitu ruissour oli erityisen vaikuttava. Hämmentävästi IPA-sarjassa Lauri Vuoristo otti kolmoisvoiton. IPA-finaalissahan oltiin voittajasta erimielisiä, mutta kiista käytiin siis saman miehen eri oluiden välillä. Vuoden kotipanijaksi päätyi Tuomo Äkkinen, joka pääsi palkintosijoille kahdessa eri sarjassa. Pohjoismaisen mestaruuden vei Norjan Einar Michelsen. Mielenkiintoinen tapahtuma ilman muuta, oluiden juontimahdollisuus oli selvä parannus aikaisempiin tapahtumiin verrattuna.