Revenant Aeons

Ilmeisesti Tujulla tehtyä tripla-NZIPAa. 10,0 %, Riwaka ja Nelson Sauvin.  Vaaleaa ja paksusti sameutta. Trooppisten hedelmien tuoksua. Maussa hieman hedelmäpastillista karamellisuutta. Ei katkeruutta. Mehuisuutta on, mutta jokseenkin makeaa, ei oikein innosta. Juova, 9.6.2026.

Varikko Humalaine Vol. 3 Nallikari Ripples

Tuiran sohjoisilta surffausrannoilta kolmas versio Humalaineesta,  6,5 %. Ella, Strata ja Riwaka. Vaaleaa ja sameaa, jopa maitoinen ulkonäkö. Kuivaa nektarisuutta maussa, trooppisia hedelmiä.  Raikasta kamaa. Tutusti tulee hieman katkeruuttakin perässä. Pehmeää olutta, kohtuullisen monimuotoisesti. Sarjan paras mahdollisesti. Juova, 9.6.2026.

Tuju Vine

Karjalan kovimman panimon Tujun villihiivaoluita tapaa harvoin hanassa, mutta nyt sellainen tuli vastaan Eerikinkadulla. Golden aleja on sekoiteltu, bretta päästetty irti, kypsytelty toista vuotta Chardonnayssa ja punaviinissäkin. Sinikuusama-nimistä mystistä marjaa lisätty mukaan. 6,0 %, tummanpunaista, hapanta tuoksua. Marjaisuutta hyvin maussa, varsin hapanta menoa. Ryhdikästä tavaraa kaikin puolin. SalamaNation, 9.6.2026.

Flight Level Sierra November Mike Squawk Ident #11

Espoon Salamalla tehtyä kiertolaista, 6,7 %,  NZ-kamaa, Southern Cross, Nectaron, Motueka. Hyvin sameaa ja vaaleaa. Trooppista hedelmää, pehmeää mehuisuutta. Ehkä löytyy vielä hieman karkeutta. Nyt ei oikeastaan katkeruutta. Hyvää kamaa kuitenkin. Barley & Bait, 9.6.2026.

Salama Nectar Of Doom

Keravalta west coast IPA, 6,8 %. Elani, Nelson Sauvin, Columbus. Lievää sameutta. Pientä hedelmäisyyttä maussa, muuten tukeva mallasrunko. Kuivaa on, kevyt peräkärrykin. Ihan OK, Salaman viimeaikaisista parempaa tuotantoa. Barley & Bait, 9.6.2026.

Kirkstall Golden Hour, cask ale

Barley & Baitissa taas uusi cask Leedsistä, 4,0 %, american hazy IPA, ei kovin heizi. Maltainen tuoksu. Pehmeää kuohkeutta. Lievästi hedelmäisyyttä. Vähän katkeruutta, oikein miellyttävää. Barley & Bait, 9.6.2026.

Tuju Bliss-Tex Willer

Pyörähdin vielä Hakaniemeen, kun tarjolle oli saapunut triplaheizi idän ihmepanimolta. 10,0 %, Nelson Sauvin ja Citra. Vaaleaa ja sameaa. Trooppisten hedelmien tuoksua. Paksua nektarisuutta vahvasti, raikkautta ja tuoreutta löytyy. Kuiva runko, huomattavasti katkeruuttakin. Nyt on käsillä Tujun parasta tasoa, hakkaa kevyesti esim. Factoryn tarjonnan tässä tyylissä. Oluthuone Haka, 8.6.2026.

Roineenpuiston alkukesän kevyt tasting 2026

Viime huhtikuun Kanadan reissulta oli vielä jäljellä pari tölkkiä ja Ari Nyfors toi pari tuliaista tuoreemmalta Vilnan matkalta. Bonuksena vielä yksi kuopiolainen uutuustuote, joten pidimme pienen session kesäisessä Vallilassa.

Aloituksena Dundulis Serbentis, 6,0 %, mustaherukkavillihiivaolut, vahva marjainen hapan tuoksu. Kuivaa happamuutta. Täyteläistä. Ihan hyvää tyylissään. Ontarion Bloomfieldin pikkukylästä Matron Rodeo. 6,6 %, Citra, Dolcita ja Krush. Keltaista sameutta. Hedelmäisyyttä tuoksussa. Mehuisuutta. Kuivaa. Ei juuri jälkimakua. Ei ollut ehkä tuoreimmillaan. 

Bloomfieldin toiselta panimolta All My Friendsiltä yhteistyö Québecin Le Ketchin kanssa, Dosed, 6,8 %, Citra, Riwaka ja kannabis-terpeenejä. Dänkkiä tuoksua voimakkaasti. Raikasta hedelmäisyyttä. Paksua täyteläisyyttä, vähän makeuttakin. Huippukamaa, vaikka kärry puuttuukin. Dundulis Pi Kvadratu on vahva oatmeal stout, bourbon barrel aged, 9,8 %. Tammea tuoksussa, pehmeää, kuivahkoa, viski vähän tuntuu. Oikein mukavaa. Voisi olla vahvempikin, mutta hyvä näinkin. Lakritsaakin tulee viiveellä. 

Lopuksi vielä Barrel Aged -versio Iso-Kallan Bellywasher Scotch Alesta, viskitynnyri käytössö, 9,0 %. Ruskeaa, tuoksussa jo viskiä. Karamellisuutta maussa, mutta pehmenee hyvin viskin sylissä. Mukava variaatio ilman muuta. Monimuotoisuutta, oikein kuivaa. 

Salama Yippee Ki Haze

Bierhaus-ketjun kesäheizi, 6,5 %. Melko samea, keskikeltainen. Hedelmäistä, melko täyteläistä, kuivahko jälkimaku. Nyt on nielaisun jälkeen yllättäen selvää katkeruuttakin. Ihan näppärää. Bierhaus Berlin, 8.6.2026.

Mallaskoski Premium Pils

Ensimmäinen vierailu Kabackaan 10 vuoteen ennen Pasilan junaan hyppäämistä. Ensin Solar Nectar Mallaskoskelta, joka ennestään tuttu.  Pilsissä 5,0 %, 50 IBU, tšekkityylinen, omalla hiivalla ja gluteeniton. Kirkas ja kultainen, maltainen tuoksu. Kuiva ruohoinen ja hieman yrttinen maku, erittäin kuiva. Katkeruuttakin tulee havaittavasti mukaan. Tämähän oli positiivinen yllätys ja ryhdikäs päätös huippuviikonlopulle. Parasta tarjontaa Mallaskoskelta pitkään aikaan, positiivinen yllätys. Ollut varmaan tarjolla jo pitempään, mutta ei pitäisi laittaa nimeen premium-sanaa. Yleensä kartan premium-oluita kuin ruttoa. Seinäjoki, Kabacka, 7.6.2026.

Kurikan Lakkitehdas Kulo Synninsumu

Viimeisenä Lakkitehtaan näytteenä tumma lager, 4,5 %, käytännössä mustaa. Paahteisuutta löytyy yllättävän paljon.  Muuten perusmaltaisuutta, mutta oikein miellyttävä olut. Panimon parasta tasoa vehnän ohella. Lakkitehtaan jälkeen vilkaisimme vielä kaatosateessa Miedon patsasta Kurikan torilla. Mietohan tykkäsi hiihtää vesikelillä. 

Otimme vielä tuntumaa Kurikan baarielämään Wanha Mestari -nimisessä paikassa, joka vakuutti olevansa karaokevapaata aluetta. Pullosta Budvaria. Sitten vielä mielijohteesta ponnahdimme Pitkä-Jussi -majataloon, joka oli muuttanut nimensä Hotel Kurikaksi. Aulan vitriinissä Miedon vahanukke tms. ja palkintoja uran varrelta. Kvarkenin porteria pullossa. Baaritiskillä törmäsin yllättäen ex-kollegaani Olliin, joka oli menossa Ilmajoen musiikkijuhlille. Juteltiin it-asioista niin pitkään, että meidät heitettiin ulos baarista. Baari meni siis kiinni. Kurikka, Kurikan Lakkitehdas, 6.6.2026.

Kurikan Lakkitehdas Kulo Kusikivi A

Lakkitehtaassa tarjolla hyvää pizzaakin. Hieman pannupizzaotetta, mutta myös rapeutta hybridityylisesti. Paikallisen huippunähtävyyden mukaan nimetty keltainen vahvahko lager, 6,1 %. Nimessä siis varmennetaan asiakkaille, että kyseessä on A-olut. Tieto oluen veroluokkien lakkauttamisesta 1994 on ollut valtakunnan tiukimmin varjeltuja salaisuuksia, heti Tiitisen listan jälkeen. Raikasta kamaa, kevyen maltainen. Ei paljoa makuja tässäkään. Kurikka, Kurikan Lakkitehdas, 6.6.2026.

Kurikan Lakkitehdas Kulo kaksIPApoikaa Kurikasta

Etelä-Pohjanmaan rundin pääpäivä. Hieman sateinen sää, mutta se ei pahemmin haitannut, kun Juha Pentinmäki toimi kuskina pitkän päivän. Aluksi piipahdettiin Koskenkorvalla USA-fanaatikko Jari Mäen elämyspuistossa. Esillä ja tarjolla oli monenlaista varustetta. Itse sheriffikin oli paikalla. Mielessä kävi heittää kysymys välivaalien asetelmista, mutta aikeeksihan se jäi. Sitten tsekattiin Ilmajoella useampikin nuijasotaan liittyvä muistomerkki ja pieni tykistömuseo, joka keskittyi paikallisten tykkimiesten toimintaan talvi- ja jatkosodissa. Kuultiinpa ilmaiseksi pala Ilmajoen musiikkijuhlien esityksestä.

Sitten tulikin jo päivän pääkohteen Kurikan Lakkitehtaan avaamisaika. Etäisyydet Jalasjärvi-Kurikka-Ilmajoki -alueella vaikuttivat lyhyiltä ja tiestö hyvätasoiselta, verrattuna vaikka Kainuun tilanteeseen. Lakkitehtaassa on toiminut nelisen vuotta panimoravintola, jolla on aikaisempaa Härmän Rati -historiaa Järvenpäässä. Mukavan robusti ja rosoinen sisustus toisessa kerroksessa. Kokoa on, vaikka ei Varikon luokkaa. Mukavasti jengiäkin. Ei kuitenkaan hanaoluita. Hauskasti nimetyssä IPAssa vain 5,0 %, Hallertau Tradition ja Ariana. Ruskeaa, maltainen maku. Pehmeää, puhdasta, mutta melkoisen mautonta, raaka-aineissa on säästelty. Ei juuri peräkärryä. Toki tässä on ehkä ajateltu paikallisten olutmieltymyksiö, ottamatta sen kummemmin kantaa heidän ammattiinsa tai elinkeinoonsa. Kurikka, Kurikan Lakkitehdas, 6.6.2026.

Kurikan Lakkitehdas Kulo Rompalesnisu

Vietimme iltaa Reijo Pentinmäen mailla Jalasjärvellä henkevien keskustelujen ja paskan musiikin merkeissä. Jossain vaiheessa kellarista nousi tällainen kurikkalainen olut, jota en ole ennen kokeillut. Jalasjärvihän kuuluu nykyään Kurikkaan, vaikka paikkakunnalla tiettävästi liikkuu edelleen separatistisia aineksia. Saksalaistyylinen vehnäolut. Rompales liittyy kuulemma siihen, kun pullataikinaa ei jaksa letittää pitkoksi. Pullapötkö työnnetään sellaisenaan uuniin, se on rompales. 5,1 %, Hallertau Tradition ja Saaz. Katajanmarjaakin lisätty. Hyvin vaaleaa, hieman samea. Vähän esteriä, vähän hedelmäistä, lievästi mausteisuutta. Kohtuullista kamaa. Varmaan paras juomani olut tältä panimolta.

 

Mallaskoski Folke West Coast Pils

Takavuosina tuli käytettyä blogissa termiä Jalasjärven turkistarhaajat. Jos esimerkiksi Mallaskoski sattui tekemään huomattavasti peruslagerista poikkeavan oluen, niin arvelin, että tuote ei nyt kyllä taida upota Jalasjärven turkistarhaajille. Turkistarhat olivat silloin enemmän esillä uutisissa ja Jalasjärvi nyt sattui olemaan random-paikkakunta Seinäjoen lähellä.

Jalasjärveltä kotoisin oleva osittain oululaistunut kaverini Reijo Pentinmäki tarttui tähän ja kutsui tutustumaan Jalasjärven turkistarhaukseen. Epäilin hieman kutsun motiiveja ja homma jäi puheiden asteelle. Vuosia kului ja koronan jälkeen Reiska on entistä enemmän asunut kotitalossaan Jalasjärvellä. Nyt sitten kalentereista löytyi sopiva viikonloppu ja hyppäsin Seinäjoen junaan. Aseman liepeillä Reiska ja hänen serkkunsa Juha Pentinmäki jo heiluttivat Jalasjärven turkistarhaajien liittokokouksen kutsuplakaatia.

Pyörähdimme samantien Mallaskosken panimoravintolan terassille. Kävin täällä aiemmin 2011, varsin tutulta paikka tuntui. Lämmin, mutta melko tuulinen sää. Uusi west coast pils hanasta, hauska nimi.4,2 %, 40 IBU,  Citra, Nelson Sauvin, Chinook, Perle. Maltainen, kuiva, vähemmän hedelmäisyyttä. Lievää katkeruutta. Jää vähän ohueksi väistämättä.

Ennen Jalasjärveä koukkasimme vielä Peräseinäjoelle, jossa halusin nähdä Peräseinäjoen Suden, mahtijuoksija Ville Ritolan, patsaan ja haudan. Pääosin USA:ssa elänyt Ritola halusi tosiaan tulla haudatuksi syntymäpaikkakunnalleen. Sitten oli vuorossa tunkeutuminen itse Jalasjärveen. Seinäjoki, Mallaskoski, 6.5.2026.