Brewski Liquorice Vanilla Cake Imperial Stout

 Toisena Mikki Nymanin Brewski-näytteenä puhdasoppinen pastry stout. 12,0 %, 50 IBU, lakritsijuurta ja vaniljaa. Taas varsin vähän vaahtoa, musta väri. Tuoksu on suklainen ja toffeinen, suffelinen siis, vaniljaa mukana. Makeasti, ehkä lakritsaakin ohuesti kohoaa. Maku on pehmeä, suklainen, mausteinen, makea. On todellakin niin makea, että oma mielenkiinto alkaa nopeasti hiipua. Edelleenkään en erityisemmin lakritsaa irti saa, enemmän vaniljaista suklaata. Alkoholi saadaan tällaisella seoksella pois, mutta hinta on liian kova. Ei siis kovin miellyttävää, mutta ystäviä olut löytynee kyllä toisaalta.

Friends Blackcurrant Cupcake Sour

 Eteläruotsalainen Friends Company on siis mukana Mikki Nymanin maahantuonti/baarikuviossa. Se on omaa panimoa suunnitteleva mustalaispanija, joka tekee useimmat oluensa Helsingborgissa Brewskilla. Tölkitkin samaa mallia. Friends kuulostaa keskittyvän "pastry soureihin". Jotenkin tuntuu, että Friendsistä ei tule minun suosikkipanimoa. Ensimmäisenä Friends-näytteenä maistoon mustaherukkasour, joka on tyypitetty berliner weisseksi. 4,7 %. Vaaleanpunaista vaahtoa, tummanpunainen runko. Tuoksussa todella runsaasti vaniljaa ja marjaisuutta, hyvin makeaa. Maku on kuivempi, täyteläisesti marjaa, lievää happamuutta, mutta todellakin lievästi. Kirpeää tavaraa, maltaasta ja humalasta ei mitään havaintoa. Varsin intensiivistä tämä on, ei niin makeaa kuin pelkäsin, mutta ei minun mielijuomaa.

Brewski Pango IPA

 Festivaalimoguli Mikki Nyman on avaamassa joulukuussa Kaivopihalle helsingborgilaisen Brewskin taproomin, jossa mukana myös toinen ruotsalainen valmistaja Friends. Sain nyt maistiaisiksi ennakkopaketin tarjolle tulevista oluista. Kapeita korkeita tölkkejä. Ensimmäisenä testiin Brewskin Pango, jota maistoin pikaisesti Tallinnan festarilla 2017. 5,9 %, 50 IBU, seassa ananasta, passionia ja mangoa. 

Samea keltainen NEIPAn ulkonäkö, vaahtoa muodostuu, mutta se haihtuu todella nopeasti. Tuoksussa ei ole nyt aromaattisia humalia vaan oikeita trooppisia hedelmiä. Tuoksut eivät siis erityisen intensiivisiä. Varsin paljon hiilihappoa yllättävän kuivassa maussa. Hedelmät tietysti maistuvat, mutta mieleen tulee enemmän greippi kuin ananas. Positiivinen yllätys, tämä on miellyttävää. Peräkärrykin on selvästi mukana, humalapainotus saattaakin nyt olla enemmän katkeropuolella. Tämä on parhaita koskaan juomiani hedelmä-IPOja, joskin karbonointia pitäisi ehdottomasti sordinoida.

 

Joe Gores: Glass Tiger

 Joe Goresin viimeistä edellinen romaani vuodelta 2006. Aika kauan ollut jo Kindlessa, mutta vasta nyt sain luettua. Teoksella ei ole kovin hyvä maine ja ei tämä nousekaan Goresin parhaiden tasolle. Sujuvasti kirjoitettu trilleri kuitenkin, vaikkakin vanhojen aiheiden uudelleenlämmitystä. Presidentin murhaa suunnitellaan ja omalaatuinen yksinäinen susi on jälleen murhaajan jäljillä. Kuviota kiepautetaan muutaman kerran eri asentoon ja lukukokemus pysyy varsin kuohkeana. Parhaaseen antiin kuuluvat taas miljöökuvaukset, joita Gores kasaa tähän lähes best of -tyylisesti. Ei sentään San Franciscoa, mutta Kaliforniassa liikutaan Los Angelesissa, California Delta -alueella ja vuoristossa Yosemiten/Lake Tahoen suunnilla. Idahon ja Montanan rajaseutua kammataan tiheästi ja Goresin omat syntymäkulmat Minnesotan Rochesterissa valottuvat myös. Unohtamatta Itä-Afrikan Tsavoa ja Serengetia. Tarina ei ole kovin uskottava, jotenkin omituinen vihanpitoasetelma kunnianhimoisen FBI-pikkupomon ja itsenäisenä konsulttina toimivan päähenkilön välillä. Siitä huolimatta siis kelpo romaani.

BrewHeart If I Should Fall From Haze With God

 BrewHeartin nimiratkaisut ovat koetelleet huumorintajuani, mutta nyt kyllä naamalle vääntyi leveä virnistys. Pogues-väännös on lähes nerokas kunnianosoitus. Arvokkaalle nimelle on keitetty katettakin, tanakka tupla-NEIPA, 8,5 %, Nelson Sauvin, Citra, Mosaic. Appelsiinia, edellistä Soria kirpeämpi, marjaisempaa otetta, mutta hyvin puhtaasti. Raikkaastikin, erinomainen juotavuus. Katkeruus on samaa tasoa kuin ilmoitettu IBU-arvo 14. BrewHeartin parasta tarjontaa ilman muuta, oikein miellyttävää. Angelina, 20.10.2021.

Sori Apocalypse Snow

 Eilisen Pummisedän jälkeen toinen Coppola-leffan nimiväännös, tällä kertaa Tallinnasta. Angelina on siis aiemmalta nimeltään Signor Smith, Pasilan asemalla ykkösraiteen päällä. Mitään olennaista muutosta oluttarjonnassa ei ole ollut havaittavissa, Sori edelleen jonkinlainen ykköstoimittaja. Ilmestyskirja Lumi on NEIPA, 6,5 %, 40 IBU, Vic Secret, EXP-035, Mosaic. Melkoisen tummaa, kuvassa molemmissa laseissa samaa olutta, väri vaihtelee valon ja muiden tekijöiden mukaan. Sitrushedelmäinen ja kohtuullisen täyteläinen, puhdas, ei oikeastaan katkeroa. Ehkä yksiulotteinen ja suoraviivainen, mutta varsin onnistunut suoritus. Angelina, 20.10.2021.

Krecher Chaoswraith

 Vielä yhdelle IPAlle Kaisaniemessä kadun toiselle puolen. Norjalaisessa tupla-IPAssa  8,0 %, Mosaic, Citra ja Nelson Sauvin. Aika tummaa, trooppista hedelmää tuoksussa. Pehmeää, makeahkoa, karamellia, ylikypsää kiiviä, vähän mausteitakin. Kuivuu edetessään, mutta ei katkeraa. Täysin toisenlainen DIPA kuin Tujun Pummisetä. Tässä vähän alkoholikin lyö läpi, juotavuus heikompaa. Sori Taproom, 19.10.2021.

Naparbier Caleya Lateral Thinking

 Pamplonalaisten yhteistyökumppanina tässä IPAssa Caleya Asturiasista, Oviedon kaakkoispuolelta. 6,5 %, Citra, Mosaic ja Simcoe. Kuivaa, yrttistä. Selvästi vähiten tuore kolmesta Juova-oluesta. Hedelmät eivät pääse esiin, yrttimallasta. Pihkaakaan ei ole, se auttaisi. Nyt laimea hedelmäisyys yrittää puskea esiin vihannesten takaa, mutta tulos jää vaisuksi. Eipä oikein katkeroakaan. Juova, 19.10.2021.

Cloudwater Somewhere Within

 Manchesteristä sessiokamaa, 6,0 %, amerikkalaisia ja uusiseelantilaisia humalia. Samea, vähän karamellinen, trooppista hedelmää, selvästikin vähemmän tuore kuin edellinen Tuju. Kuivuu loppua kohti, mutta hyvin minimaalinen katkeruus. Laatukamaa, mutta jotenkin arkipäiväinen ja tylsä. Juova, 19.10.2021.

Tuju Pummisetä

 After cinema -olueksi hieman elokuvallisesti nimettyä tupla-IPAa Lappeenrannasta. Hobo With a Hopgunin uusi variaatio hieman vahvempana, 8,5 %, Galaxy, Citra ja Mosaic, eli vain parasta A-ryhmää. Samea ja appelsiininen, miksei meloniakin. Täyteläinen, herukkainen, kuiva, vähän kärryäkin. Raikasta, hyvä juotavuus, oikein hyvää. Lasi tyhjeni niin ripeästi, että mikään ei todellakaan tökkinyt tässä. Vaikea sanoa olisiko Tujun all-time ykkönen, kun paljon hyviä tullut vastaan ennenkin. Top-3 -kamaa ilman muuta. Juova, 19.10.2021.

Michelangelo Antonioni: La signora senza camelie

 En ole koskaan nähnyt Antonionin Il Gridoa (1957)  edeltäviä elokuvia. Harmittavasti missasin nytkin päällekkäisyyksien takia KAVIn Antonioni-sarjan kaksi ensimmäistä teosta. En ole aiemmin kuullutkaan, että esikoispitkä Cronaca di un amore perustuu kiihdyttävästi James M. Cainin hardboiled-järkäleeseen The Postman Always Rings Twice. Olen luullut, että Viscontin Ossessione on ainoa italotulkinta tästä perusteoksesta. Myös episodielokuva I Vinti olisi kiintoisa nähdä, episodit sijoittuvat Pariisiin, Roomaan ja Lontooseen.

Ehdin kuitenkin Reginaan tähän kolmanteen teokseen vuodelta 1953. Nimi on muunnelma Dumas'n Kamelianaisesta, kyseessä on mustavalkoinen metaelokuva. Lucia Bosè on kaunis kassaneiti Milanosta, josta tehdään vauhdilla filmitähteä. Liikutaan Cinecittassa ja Venetsian elokuvajuhlilla. Melodramaattinen juoni on itse asiassa kestänyt kohtuullisen hyvin aikaa, tässä on selvää raaka-ainetta metoo-kuvioille. Tuottaja painostaa Bosèn avioliittoon ja yrittää saada tätä vaihtamaan elokuvauran kotirouvakuvioihin. Muutkin ympärillä pörräävät miehet ovat petollisia. Huvittavasti tarina ennakoi Bosèn omaa kohtaloa. Kovassa vauhdissa ollut elokuvaura loppui avioliittoon 1955 espanjalaisen härkätaistelijan kanssa. 

Antonionin teos ennakoi selvästi L'Avventurasta alkanutta huippukautta, varsin kompromissiton ja tyly on näkemys. Selvästi elokuva on aliarvostettu, tässä on helpommin sulavassa muodossa monia samoja teemoja kuin tunnetummissa teoksissa. Tulee usein mieleen myös Truffaut'n La nuit américaine, vaikka ei Antonioni tässä aivan samalle tasolle yllä.

Tuju Sumurai

 Tujun tölkitetty maitokauppaheizi tuli vasta nyt kokeiltua. 5,5 % siis, DDH pale ale, Citra, Mosaic, El Dorado. Tölkityspäivä 27.8.2021. Samea, mutta ei kuulas, kirpeästi sitrusta tuoksussa. Maku pehmeä, pihkainen, vähän mausteinen. Hedelmäisyyttä on myös, trooppisempana versiona. Ihan ok tässäkin elinkaaren vaiheessa, mutta eihän tämä erityisen suurelta elämykseltä nyt tuntunut. Tower Tripla, 18.10.2021.

Mallaskoski Oidipus

 Viimeinen Mallaskosken näytepaketin vahvoista oluista. Bourbon-tynnyrikypsytetty imperial ruis-stout, tukevasti 13,4 %, vain 24 IBU. Lähes musta, ei vaahtoa. Tuoksu vähän epämääräinen, mausteita, paahdetta. Maku on varsin makea, vaniljaisuutta, karamellia, lähes imelyyteen asti. Selvästi heikompi tapaus kuin Cerberos. Yksiulotteinen tunnelma, ei jälkimaussakaan parantavia elementtejä. Ruis ei yleensä paranna oluen tasoa, mutta harvemmin se näin paljon sitä heikentää. Jos siis verrataan edelliseen Cerberosiin. Mutta siltä nyt tuntuu, tämä oli selvä pettymys.

Buster Keaton & Eddie Cline: The Frozen North

 Tämäkin restauroitu lyhäri vuodelta 1922, 17 minuuttia. Western-variaatio sijoitettuna Alaskaan, joka on muka metron päätepysäkki. Alussa enemmän western-meininkiä rulettiuhkapelisaluunoineen, sitten irrotetaan eksotiikkaa koiravaljakoista, igluista ja pilkkimisestä, lunta on kainaloita myöten. Kitaroita käytetään lumikenkinä. Slapstickiä runsaasti, ei oikein saa kunnon rullaamista päälle. Ehkä en ole lyhytelokuvaihminen, ei tämäkään oikein jaksanut ilahduttaa. 

Buster Keaton & Eddie Cline: Cops

 Restauroitu Keatonin lyhytleffa vuodelta 1922. 18 minuuttia, Hollywoodin realistisia katunäkymiä hyödynnetty hienosti. Varsin hidas startti, muuttokuorman siirtoa hevosella. Poliisiparaati liittyy kuvioon ja anarkisti heittää pommin, siis varsin harvinainen viittaus aikauden poliittisiin levottomuuksiin. Loppua kohti kiihdytellään sitten akrobaattisesti massiiviseen takaa-ajoon, jossa epärealistisiakin kohtia. Varsin huikeaa ja sitten napakka lopetuskin. Kaikesta huolimatta ei kuitenkaan tavoita Keatonin parhaiden pitkien elokuvien syvyyksiä.

Mallaskoski Cerberos

 Mallaskosken näytepaketti nyt edennyt imperial stouteihin. Cerberosia on kypsennetty bourbonissa, 11,8 %, lakritsijuurta lisätty. Mustaa, ei vaahtoa, vaniljaa ja tammea aromeissa. Kahvia myös. Makea maku, vanilja hallitsee, lievää mausteisuutta, tummaa suklaata. Ehkä nyt liian kylmänä nautittu. Ehkä sitä lakritsaakin löytyy. Varsin kuivana olut silti pysyy, se on positiivista. Melkein salmiakkimaista otetta irtoaa. Tyylikästä tavaraa tämä on, vaikka ei ehkä kovin omaperäistä. Varsin vakuuttava Mallaskoski näissä vahvoissa tyyleissä on, ei horjahteluja. Se on hieman yllättävää, koska kevyemmissä tyyleissä panimo ei loista ollenkaan samalla tavalla.

Mallaskoski Barley Wine

 Seinäjoen tuiman näytepaketin keskimmäisenä vuoroon barleywine, 12,0 %, 80 IBU, Calypso-humalaa. Mallascocktailina Golden Promise, Pilsner Zero ja Red Active. Keskiruskea olut, sameaa, ei juuri vaahtoa. Sherryinen tuoksu, kypsiä hedelmiä, luumua, mantelia, taatelia. Hieman hapanta marjaisuuttakin. Maku on varsin pehmeä, luumuinen, lämmittävää alkoholia, vähän mausteisuutta, jälkimaku on hieman kuivempi, vaikka ei kokonaisuuskaan ole makea. Tämä on aika miellyttävää, jopa hieman katkeruutta takakontissa. Monimuotoisuutta ja pehmeyttä, eihän tässä oikein valittamista ole.