Edward Dmytryk: Broken Lance

Kuningas Lear -sovitus 1880-luvun Arizonasta vuodelta 1954. Spencer Tracyn esittämä karjaparoni joutuu vaikeuksiin neljän pojan perimystaistoissa. Kyseessä on myös Joseph L. Mankiewiczin noirin House of Strangers uusintaversio. Molemmat Philip Yordanin kirjoittamia ja tällä westernillä on yhtymäkohtia muihinkin Yordanin leffoihin. Olen ehkä nähnyt elokuvan ennenkin, mutta kauan siitä on. Joe MacDonaldin upea Technicolor- ja CinemaScope-kuvaus. Tracy on hyvässä vedossa ja Robert Wagnerkin pärjää sankaripojan roolissa. Richard Widmarkilla on vaikeampaa hyväksikäytetyn vanhimman veljen muuntumisessa täydeksi nilkiksi. Dmytrykin ohjaus ei ole tarpeeksi sulavaa, mutta kyllä hienolla takaumarakenteella varustettu teos rullaa hyvin.

Pip Williams: Kadonneiden sanojen kirja

Historiallinen romaani vuodelta 2020, sijoittuu noin vuosiin 1886-1928. Päähenkilö on äiditön nuori tyttö, jonka isä osallistuu Oxfordissa jättimäiseen sanakirjahankkeeseen, Oxford English Dictionary. Tyttö avustaa ja kerää sellaisia sanoja, jotka eivät mahdu julkaisuun mukaan. Tuttuja Oxfordin pubeja vilahtelee taustalla, jopa Jerichossa Morse -tv-sarjan tapaan. Naisasialiikkeen vaiheita tulee mukaan kertomukseen, lähinnä liittyen naisilta evättyyn äänestysoikeuteen. Myös kirosanoja ja vastaavia karkeuksia on "kadonneissa" mukana. Vähitellen kirkastuu, että virallisesta teoksesta putoavat sanat keskittyvät naisten alistettuun asemaan. Se onkin romaanin keskeinen teema. Ensimmäisen maailmansodan puhkeaminen tuo traagisuutta lisää ja kirjan loppu on varsin melankolinen, jopa ahdistavan alakuloinen. Kertoja-päähenkilö on fiktiivinen, mutta muuten teos nojaa todellisiin aikakauden henkilöihin ja tapahtumiin. Oxford English Dictionaryn ensimmäinen nide julkaistiin 1888 ja viimeinen vasta 1928. Samana vuonna naiset lopulta saivat äänioikeuden Britanniassa. Williams on syntynyt Englannissa, mutta elänyt käytännössä koko elämänsä Australiassa, viime aikoina Adelaide Hillsin pikkukylissä, joiden kahviloissa hän on tämän esikoisromaaninsa kirjoittanut. Ehkäpä Uraidlassa, jossa kävin 2019. Sujuvasti kirjoitettu romaani, ei kovin paljoa tapahtumia, mutta jännite tiivistyy loppua kohti. Harmittavasti loppu sitten niin masentava. Luin Tuulia Tipan suomennoksen, ehkä olisi kannattanut lukea englanniksi, koska koko teos pyörii englanninkielen sanojen ympärillä. Suomennokseenkin on jätetty paljon englantia.

Alkukesän tasting 2026

Saimme vielä mahdutettua kalentereihin Finnoon kartanon oluttastingin ennen kesäkiireitä. Kokoonpano nyt totutusti laajennettu kuuteen maistelijaan eli Juha Heinänen, Matias Kainulainen, Janne Keskisarja, Micael Näse ja Matti Saarinen. Tällä kertaa toin itse oluita tavallista enemmän, Kanadasta ja Oulunsalon Pikkaralasta. Osan olin jo maistanut ennestään, joten pystyin skippaamaan ne tai ottamaan hyvin pienen annoksen. Näin kapasiteettia säästyi muihin oluisiin ja kestävyys riitti tällä kertaa oikein hyvin. Aloituksena Karu Schwarzbier, joka oli auennut oma-aloitteisesti jo Jannen ostoskassissa. Olut minulle ennestään tuttu, joten siitä ei sen enempää. Pikkarala First Time Pilsner, 4,3 %. Veltto, vähän epämääräinen. Yrttimäinen, omalaatuinen. Pikkarala Hedonisti Latte Stout. 5,1 %. Heikko, vähän maitoinen maku, ohut, en tykkää. Karu American Lager, tämäkin varmaan tehty 1000 Lakes Distilleryssa, 4,5 %. Hyvin vaalea, hieman maltaisuutta, muuten hyvin mauton. Sinänsä puhdas. Kurikan Lakkitehdas Kulo A Kusikivi, 6,1 %. Vahva lager, makeahko, vaisu. Kulo Iisakki Dubbel 5,1 %. Ruskea, samea. Hieman makea. Ei belgiesteriä. Kehno.

Third Moon All My Friends All My Buds, 6,5 %. Trooppista hedelmää tuoksussa. Hedelmäistä on, ehkä vähän ohut, join jo aiemmin Kingstonissa. Blood Brothers Father of the Sun, 7,0 %. Hyvin vaalea. Pehmeä, kuiva, varsin ohut tämäkin. Third Moon Past Lords 2026 9,5 %. Vahva doppelbock. Tummanruskea. Maltainen, makeahko. Pehmeä, täyteläinen. Ei juuri jälkimakua eikä saksalaista otetta, mutta muuten ihan ok. Barrel Aged Past Lords Heaven Hill 12 years. 10,5 %. Tuoksuu viskille. Todella viskinen makukin. Todella erilainen, omaperäinen, makea. Viski hallitsee oikeastaan liikaa. Destihl Spicy Pickle Sour Beer, 5.5 %. Vaalea, kirkas. Suolakurkkuliemimäinen aromi. Tulinen, hapan, hirveä. Monkish West Coast Thora, 7,0 %. Kaliforniasta uudella Thora-humalalla maustettu IPA. Kirkas, pehmeä, ei katkera. Edellinen suolakurkkuolut tuhosi väistämättä makukokemuksen tästä Monkishista. Flying Monkeys Meet Your Shadow, imperial black ipa, 8,3 %. Makeahko, ei paahdetta. Ei katkeruutta. Join jo Barriessa, mutta vasta nyt näin, että olueen sekoitettu mm. blackberrya. Huono lopputulos.

Herttoniemestä kotiolutta Ihme & Romu -kollabo, Eastside Nuggetz DIPA. 8,5 %, Cascade, Citra, Nectaron ja Motueka. Samea, trooppista aromia, hyvin laadukas. Hyvin Factory-tyyppinen. Kanadasta vahvaa heiziä, Bad Bones Élo 9,5 %, Citra, Riwaka Ja Southern Cross. Samea, pehmeää trooppisuutta. Hyvää on, n´myös vahva juotavuus. Weißtaubenbräu Weisse Taube Weizen, 5,5 %. Bambergista sopimusvalmistaja. Esteriä hyvin tuoksussa. Vähän ohut, ei oikein vakuuttava. Mallaskoski Hera Sherry Aged Imperial Red Ale, 10,5 %. Tynnyriä maistuu, aivan liian makeaa. La Malpolon Grappe Blancs 2025. Etelä-Ranskasta läheltä Montpellieriä grape alea, 7,5 %. Vaalea, omenainen tuoksu, rypälemäinen. Hieman hapan, hedelmäinen, kohtuullisen raikas. Kirpeästi mukavaa tavaraa. La Malpolon Secateur, 7,8 % punainen ja hapan. Hedelmäinen, ihan ok tämäkin.

Sitten Nivalan perunakellarista kolme Struisea vuodelta 2010. Struise Pannepeut 2010, 10,0 %. Tummanruskea, tammituoksua. Hieman väljähtynyt maku, hedelmäisyyttä. Vetinen. Struise Pannepot 2010, 10,0 %. Tummempi, vaisu tuoksu. Lakritsaa enemmän. Pirteämpi, makeutta. Ihan ok. Struise Pannepot Reserva 2010, 10,0 %. Lähes mustaa, vaisu tuoksu. Makeampaa kamaa, ei huono. Stigbergets Clandestino, 5,7 %. Sameaa, trooppista tuoksua. Mukavaa sessiokamaa väliin. Hedelmäisyyttä, ihan ok. Town Brewery All My Friends Twin Turbo Terp DIPA, 8,0 %. Sameaa, hedelmäisyyttä. Dänkkiä, mehuisuutta, kuivaa. Ei terpeenioluiden parasta tasoa. Mikkeller San Diego Øl Fashioned, 11,7 %, barleywine. Tumman ruskeaa. Tammen tuoksua. Lisätty Orange Bitteriä ja Cherry Bitteriä, sekä bourbon-kypsytystä. Monimuotoisuutta kohtuullisen miellyttävästi. Leedsistä Northern Monk Even More Faith, 8,0 %. Samea, trooppista hedelmää. Ei kovin raikas, ei katkeruutta. Toinen kotiolut, Ihme Vessari #6, 12,0 %, Coconut ja Vanilla. Mustaa ja makeaa. Puhdasta, mutta toivotonta pastrya, ei minun makuuni.

Viikistä Glass Pyramid Project Freshly Squeezed Banana Strawberry Vanilla. 7,0 %, marjapuuroa, lievä happamuus, makeaa, ei oikein vakuuta. Tiettyä raikkautta on. Third Moon Triple We Are Each Other Hazy IPA 10,5 %. Tuttu Kanadan turneen viimeiseltä päivältä, Sameaa, trooppista hedelmää. Oikein hyvää, sai muiltakin hyvää palautetta. Blood Brothers Badlands Third Moon Quad IPA, 11,0 %, west coast -tyyliä. Hedelmää, alkoholi saattaa tuntua. Ei nyt täysin vakuuttanut. Boon Geuze VAT 108bis Mono Blend 2018. 8,0 %, kirkas ja kultainen. Hapan, kuiva, lievästi hedelmäinen. Tymäkkää tavaraa, pirteää. Struise Black Damnation 29 Masters of Darkness II, 12,0 %. Mustaa, hedelmäisyyttä, monimuotoista. On syvyyttä. Third Moon Fountain of Endless Life Blend 2, 13,5 %, 21 vuotta Heaven Hill -tynnyrissä. Musta barleywine. Hedelmäisyyttä, ei ole liian makeaa, tasapainoa.

Struise Black Damnation 33 Masters of Darkness III, 12,0 %. Mustaa, 72 IBU. Vähän vaisu turveversio. Ei oikein kolahtanut. Third Moon From The Underneath 2025 Imperial Chocolate Porter, 10,0 % Suklaata tuoksussa, kaakaota, en innostunut. Della Fonte Anniversary VIII, 12,3 %, barleywine. Mustaa, tammi tuoksuu. Makeaa, hedelmäisyyttä. Täyteläistä, oikein näppärää. Dieu du Ciel! Solstice d'Hiver Acorum 2024, 10,2 %. Tummanruskeaa, kuivaa ja vahvaa. Ei huonoa. 

Dieu du Ciel! Rigor Mortis Abt Bourbon 2025, 10,5 %, tummanruskeaa, lievää belgiesteriä. Tämän oluen perusversion join jo 2011 Pikkulinnussa. Lopuksi hieman kepeämpää kamaa, CoolHead Dr Clebber Cola Sour, 4,0 %. Tummahkoa, omituinen tuoksu. Ei tule kirsikkaa esiin. Kehno, Lakkitehdas-tasoa. Salama Esport Oilers NEIPA, 6,5 %. Lievästi sameaa. Tuoksussa hieman hedelmäisyyttä. Sitrusta on. Kuivahkoa, mukavaa. Ehkä vähän saippuainen. Lua Brewing Sonder No 4. 4,2 %, kevyt belgi, hyvin vaalea, kirkas. Hieman hapanta, raikasta. Mukavaa kamaa. Olipa taas hieno sessio, kiitoksia kaikille. 

Messorem Temporalis #0053

Messoremilta tietysti uutta kamaa vahvemmassakin sarjassa, 10,0 %, Krush, Simcoe, Citra. Vaaleaa ja sameaa. Huumaavaa trooppista tuoksua. Pehmeää mehuisuutta, täyteläisyyttä. Silti kuiva mallastuki. Eipä tähänkään nouse erityistä jälkimakua. Ja kuten arvata saattaa, sosiaalinen tilanne tiivistyi. Oluthuone Haka, 15.5.2026.

Messorem Demoliri #0024

Kanadan kuuluisimmalta craft-panimolta kevyemmässä Demoliri-sarjassa uutuus, 7,0 %, Nelson Sauvin ja Nectaron. Vaaleaa ja sameaa. Tuoksussa raikasta trooppista hedelmäisyyttä. Lievää mausteisuutta maussa. Tuhti hedelmäisyys nousee kyllä vähitellen mukaan täyteläisenä. Ei katkeruutta. Hyvin toimii. Oluthuone Haka, 15.5.2026.

BreWskey Fusion Tropicale

Siirtyminen Pitkänsillan pohjoispuoliselle entisten työläisten entiselle punaiselle alueelle. Keskiviikon Hagström-lanseerauksessa en täällä pystynyt keskittymään muihin oluisiin, joten ne jäivät kokeilematta. Eipä nytkään kovin hermeettinen arviotilanne, mutta jotain yritin kirjoittaa muistiin. Montrealista sumua, 6,5 %. Vaaleaa ja sameaa. Raikasta mehuisuutta on. Ananasta, mangoa ja melonia. Kuiva runko. Ei juuri katkeruutta. Puhdasta laatukamaa on. Oluthuone Haka, 15.5.2026.