Mallaskoski Premium Pils

Ensimmäinen vierailu Kabackaan 10 vuoteen ennen Pasilan junaan hyppäämistä. Ensin Solar Nectar Mallaskoskelta, joka ennestään tuttu.  Pilsissä 5,0 %, 50 IBU, tšekkityylinen, omalla hiivalla ja gluteeniton. Kirkas ja kultainen, maltainen tuoksu. Kuiva ruohoinen ja hieman yrttinen maku, erittäin kuiva. Katkeruuttakin tulee havaittavasti mukaan. Tämähän oli positiivinen yllätys ja ryhdikäs päätös huippuviikonlopulle. Parasta tarjontaa Mallaskoskelta pitkään aikaan, positiivinen yllätys. Ollut varmaan tarjolla jo pitempään, mutta ei pitäisi laittaa nimeen premium-sanaa. Yleensä kartan premium-oluita kuin ruttoa. Seinäjoki, Kabacka, 7.6.2026.

Kurikan Lakkitehdas Kulo Synninsumu

Viimeisenä Lakkitehtaan näytteenä tumma lager, 4,5 %, käytännössä mustaa. Paahteisuutta löytyy yllättävän paljon.  Muuten perusmaltaisuutta, mutta oikein miellyttävä olut. Panimon parasta tasoa vehnän ohella. Lakkitehtaan jälkeen vilkaisimme vielä kaatosateessa Miedon patsasta Kurikan torilla. Mietohan tykkäsi hiihtää vesikelillä. 

Otimme vielä tuntumaa Kurikan baarielämään Wanha Mestari -nimisessä paikassa, joka vakuutti olevansa karaokevapaata aluetta. Pullosta Budvaria. Sitten vielä mielijohteesta ponnahdimme Pitkä-Jussi -majataloon, joka oli muuttanut nimensä Hotel Kurikaksi. Aulan vitriinissä Miedon vahanukke tms. ja palkintoja uran varrelta. Kvarkenin porteria pullossa. Baaritiskillä törmäsin yllättäen ex-kollegaani Olliin, joka oli menossa Ilmajoen musiikkijuhlille. Juteltiin it-asioista niin pitkään, että meidät heitettiin ulos baarista. Baari meni siis kiinni. Kurikka, Kurikan Lakkitehdas, 6.6.2026.

Kurikan Lakkitehdas Kulo Kusikivi A

Lakkitehtaassa tarjolla hyvää pizzaakin. Hieman pannupizzaotetta, mutta myös rapeutta hybridityylisesti. Paikallisen huippunähtävyyden mukaan nimetty keltainen vahvahko lager, 6,1 %. Nimessä siis varmennetaan asiakkaille, että kyseessä on A-olut. Tieto oluen veroluokkien lakkauttamisesta 1994 on ollut valtakunnan tiukimmin varjeltuja salaisuuksia, heti Tiitisen listan jälkeen. Raikasta kamaa, kevyen maltainen. Ei paljoa makuja tässäkään. Kurikka, Kurikan Lakkitehdas, 6.6.2026.

Kurikan Lakkitehdas Kulo kaksIPApoikaa Kurikasta

Etelä-Pohjanmaan rundin pääpäivä. Hieman sateinen sää, mutta se ei pahemmin haitannut, kun Juha Pentinmäki toimi kuskina pitkän päivän. Aluksi piipahdettiin Koskenkorvalla USA-fanaatikko Jari Mäen elämyspuistossa. Esillä ja tarjolla oli monenlaista varustetta. Itse sheriffikin oli paikalla. Mielessä kävi heittää kysymys välivaalien asetelmista, mutta aikeeksihan se jäi. Sitten tsekattiin Ilmajoella useampikin nuijasotaan liittyvä muistomerkki ja pieni tykistömuseo, joka keskittyi paikallisten tykkimiesten toimintaan talvi- ja jatkosodissa. Kuultiinpa ilmaiseksi pala Ilmajoen musiikkijuhlien esityksestä.

Sitten tulikin jo päivän pääkohteen Kurikan Lakkitehtaan avaamisaika. Etäisyydet Jalasjärvi-Kurikka-Ilmajoki -alueella vaikuttivat lyhyiltä ja tiestö hyvätasoiselta, verrattuna vaikka Kainuun tilanteeseen. Lakkitehtaassa on toiminut nelisen vuotta panimoravintola, jolla on aikaisempaa Härmän Rati -historiaa Järvenpäässä. Mukavan robusti ja rosoinen sisustus toisessa kerroksessa. Kokoa on, vaikka ei Varikon luokkaa. Mukavasti jengiäkin. Ei kuitenkaan hanaoluita. Hauskasti nimetyssä IPAssa vain 5,0 %, Hallertau Tradition ja Ariana. Ruskeaa, maltainen maku. Pehmeää, puhdasta, mutta melkoisen mautonta, raaka-aineissa on säästelty. Ei juuri peräkärryä. Toki tässä on ehkä ajateltu paikallisten olutmieltymyksiö, ottamatta sen kummemmin kantaa heidän ammattiinsa tai elinkeinoonsa. Kurikka, Kurikan Lakkitehdas, 6.6.2026.

Kurikan Lakkitehdas Kulo Rompalesnisu

Vietimme iltaa Reijo Pentinmäen mailla Jalasjärvellä henkevien keskustelujen ja paskan musiikin merkeissä. Jossain vaiheessa kellarista nousi tällainen kurikkalainen olut, jota en ole ennen kokeillut. Jalasjärvihän kuuluu nykyään Kurikkaan, vaikka paikkakunnalla tiettävästi liikkuu edelleen separatistisia aineksia. Saksalaistyylinen vehnäolut. Rompales liittyy kuulemma siihen, kun pullataikinaa ei jaksa letittää pitkoksi. Pullapötkö työnnetään sellaisenaan uuniin, se on rompales. 5,1 %, Hallertau Tradition ja Saaz. Katajanmarjaakin lisätty. Hyvin vaaleaa, hieman samea. Vähän esteriä, vähän hedelmäistä, lievästi mausteisuutta. Kohtuullista kamaa. Varmaan paras juomani olut tältä panimolta.

 

Mallaskoski Folke West Coast Pils

Takavuosina tuli käytettyä blogissa termiä Jalasjärven turkistarhaajat. Jos esimerkiksi Mallaskoski sattui tekemään huomattavasti peruslagerista poikkeavan oluen, niin arvelin, että tuote ei nyt kyllä taida upota Jalasjärven turkistarhaajille. Turkistarhat olivat silloin enemmän esillä uutisissa ja Jalasjärvi nyt sattui olemaan random-paikkakunta Seinäjoen lähellä.

Jalasjärveltä kotoisin oleva osittain oululaistunut kaverini Reijo Pentinmäki tarttui tähän ja kutsui tutustumaan Jalasjärven turkistarhaukseen. Epäilin hieman kutsun motiiveja ja homma jäi puheiden asteelle. Vuosia kului ja koronan jälkeen Reiska on entistä enemmän asunut kotitalossaan Jalasjärvellä. Nyt sitten kalentereista löytyi sopiva viikonloppu ja hyppäsin Seinäjoen junaan. Aseman liepeillä Reiska ja hänen serkkunsa Juha Pentinmäki jo heiluttivat Jalasjärven turkistarhaajien liittokokouksen kutsuplakaatia.

Pyörähdimme samantien Mallaskosken panimoravintolan terassille. Kävin täällä aiemmin 2011, varsin tutulta paikka tuntui. Lämmin, mutta melko tuulinen sää. Uusi west coast pils hanasta, hauska nimi.4,2 %, 40 IBU,  Citra, Nelson Sauvin, Chinook, Perle. Maltainen, kuiva, vähemmän hedelmäisyyttä. Lievää katkeruutta. Jää vähän ohueksi väistämättä.

Ennen Jalasjärveä koukkasimme vielä Peräseinäjoelle, jossa halusin nähdä Peräseinäjoen Suden, mahtijuoksija Ville Ritolan, patsaan ja haudan. Pääosin USA:ssa elänyt Ritola halusi tosiaan tulla haudatuksi syntymäpaikkakunnalleen. Sitten oli vuorossa tunkeutuminen itse Jalasjärveen. Seinäjoki, Mallaskoski, 6.5.2026.

Tuju Crumb's Crunchy Delights, Motueka

Tujun NZ-farmhousesta Motueka-versio. Tätä on ollut Helsingin baareissa jo pitempään, mutta vasta nyt sain kotiutettua. 6,6 %, 50 IBU. Kevyesti utuinen, hedelmäistä esterituoksua. Maussa fenoliset esterit jyräävät todella nautinnollisesti. Kylläpä tekee hyvää puraista pitkästä aikaa kunnon belgihiivaa. Varsin täyteläinen, hyvin puhdas, lievää mausteisuutta. Kuiva kokonaisuus, jopa lievä katkeruus. Motuekaa ei ole päästetty dominoimaan ja hyvä näin. Juova, 5.6.2026.

Badlands March DIPA (2026)

Ontariosta NZ-tuplaheiziä, 8,2 %, Peacharine, Wai-iti ja Riwaka. Vaaleaa ja sameaa. Lähes huumaavaa limen ja hunajamelonin aromia. Täyteläistä ja intensiivistä mehuisuutta. Suhteellisen makeaa. Ei paljoa jälkimakua. Totuttua laatua tältäkin panimolta. Juova, 5.6.2026.

Alkon uutuusmaistelu 5.6.2026

Pääsin taas pitkähkön tauon jälkeen Alkon uutuusoluita tsekkaamaan, tällä kertaa seitsemän yksilöä tarjolla. Ensimmäinen näyttää vadelmamehulta. Tuoksuukin sellaiselta. Maussa on marjaista kirpeyttä, suhteellisen kuivaa, ohuehko, ei happamuutta paljoa, jos ollenkaan. Omalla tavallaan miellyttävääkin, mutta oluttyyli ei ole kiinnostavimpia. Kakkosessa on syvänpunaista väriä, olisiko sitten kirsikkaa. Nyt on navettaa ja happamuutta tuoksussa. Samat vivahteet jatkuvat kuivassa maussa. Ei yhtään makeutta, pirteää marjaisuutta varsin voimallisesti. Happamuus heikkenee loppua kohti, sanoisin ettei tämä ainakaan Cantillon ole. Jää nyt muutenkin vähän puolitiehen. 

Sitten vuoroon keltaista ja sameaa. Persikkaa ja aprikoosia vahvasti aromeissa. Pehmeää mehuisuutta maussa, ei kovin täyteläisesti. Kuivaa on, mutta ei katkeruutta. Puhdasta ja miellyttävää, mutta makuja saisi olla enemmän. Numero nelosessa sama ulkonäkö, tuoksu neutraalimpi, ananaksen ja mangon elementtejä kainosti. Matalahiilihappoinen ja pehmeä on tämäkin, kirpeyttä maussa. Liian ohueksi ja mauttomaksi jää tämäkin.

Tässä vaiheessa vilkaisin ensimmäisten identiteetit. Ensimmäinen oli tanskalainen, To Øl Bramble Berry Sour, kattilahapatettu karhunvatukkaolut, 5,0 %, 20 EBU. Vadelmaiseksi Alkokin makua luonnehtii. Kakkonen oli Fiskars Cerise Kirsikka Sour Ale, 5,5 %. Ei yllätyksiä tässäkään, sellaiselta tämäkin maistui. Fiskars näköjään jatkaa sourien tekoa Jari Leinosen potkujen jälkeenkin. Kolmantena Verdant 300 Laps Of Your Garden Hazy Pale, 4,8 %, 36 EBU. Jep, laittiheizihän tämä oli. Verdantilta mukavaa raikkautta kuitenkin. Nelosena Mikkeller Mood Lightning New England Pale Ale. 4,8 %, 10 EBU. Totta, Mikkeller ei nykyään pysty sessiosumuissa samaan raikkauteen kuin Verdant.

Viidentenä myös sameaa ja vaaleaa tavaraa. Nyt tuoksussa mausteisempaa vetoa, jopa pippuria. Vähän epämiellyttävämpää maakellarimaista vihannesta. Perunaa ja naurista. Maku on lähes flätti, melko mauton, ei kunnolla hedelmäisyyttä. Ohut, mutta kevyt katkeruus kuitenkin lopussa. Se ei tätä kuitenkaan pelasta, en ymmärrä mitä tässä oli tavoiteltu. Session epämiellyttävin ilman muuta. Kutosena tummanruskea tuote. Makeaa tuoksua. Maltaisuutta myös, mutta hyvin imelästi. Maku on hieman mausteisempi ja kuivempi, varsin ohut. Tyyli hieman arvoituksellinen, ei stoutin täyteläisyyttä. Vähän old alen ominaisuuksia, mutta kovin ohueksi jää. Pehmeää ja tavallaan puhdastakin.

Viimeisenä sitten kirkasta ja kultaista olutta. Viljainen aromi, mukana makeuttakin. Varsin miellyttävä maku, vaalean bockin elementtejä. Edelleen varsin makeaa, mutta loppuun kerääntyy nokare kuivaa purentaa, lähes katkeruutta. Ehkä tässä on session paras tuote, kokonaisuutena taso oli nyt pettymys. 

Numero viisi oli Põhjala Limoncello IPA, 5,5 %, 30 EBU. En täysin ymmärrä, raikkaus puuttuu täysin. Kutonen oli Rooster's Peculiar Assassin, 5,4 %, 52 EBU. Todellakin siis kai kevyt old ale, nimi viitanneet Old Peculier -klassikkoon. Caskattuna varmaan toimisi paremmin. Viimeisenä pieni yllätys, Olari Wicked Value Pils, 5,8 %, 60 EBU. Olen juonut tätä äskettäin hanasta panimolla. Makeus vei ajatukset bockin puolelle, kohtuullisen vahvahan tämä pilsiksi onkin. 60 EBUa pitäisi maistua suurempana katkeruutena, mutta ehkä enää pysty kunnolla aistimaan näin pieniä pitoisuuksia. Laatujuomaa kuitenkin Olarilta.