Northern Monk Thornbridge A Whole Lot of Faith And Jaipur

Viime vuonna join Derbyshiren Thornbridgen ja Yorkshiren Northern Monkin yhteistyötä panimoiden lippulaivojen Jaipurin ja Faithin kombona. Se oli tehty Thornbridgellä. Nyt sitten vastaava yhteistyö Leedsissä tuotettuna, selvästi vahvempana ja kahdesti kuivahumaloituna. 8,4 %, 68 IBU, Simcoe, Chinook, Citra, Mosaic.  Vaaleaa ja sameaa. Pehmeää ja kirpeää. Hedelmäistä, ei täysin raikasta. Ihan mukavaa ja täyteläistä. Taphouse Train Factory, 2.9.2026.

Olari Solid Fill-In NEIPA

Pitkästä aikaa growleriuutuusolut Konepajan panimolla totuttuun aikaan keskiviikkona klo 15. 7,0 %, Nectaron, Vic Secret, Citra. Vaaleaa ja sameaa. Pehmeää mehuisuutta, mango, meloni, ananas, passion. Hyvin kuiva runko ja tuntuva katkeruus. Parasta Olaria tänä suvena, nyt on tasapainoa, syvyyttä ja raikkautta. Parasta sumu-Olaria ylipäätään. Olarin Panimo Konepaja, 2.9.2026."

Pikkarala Sweet As Brew

Kalasataman baarissa hieman yllättäen sessioheiziä Oulunsalosta. 5,5 %, Riwaka ja Nectaron. Vaalea, mutta ei maitoisen samea. Hedelmäisyyttä on, mutta ei mehuisuutta. Puhdasta, mutta vaisua ilman jälkimakua. Käytetty liian vähän humalaa. Haavi, 2.9.2026.

Sudden Death Urban Chic

Hanaan iskeytyi Juovassa vielä lyypekkiläinen heizi, 6,0 %. Citra, Dolcita, Galaxy. Vaaleaa ja sameaa. Kirpeyttä on tässäkin. Kuiva runko, hedelmäisyyttä. Pehmeää on, mutta ei varmaan panimon parasta jälkeä. Erittäin puhdasta, ei kovin täyteläistä eikä jälkimakua. Juova, 1.9.2026.

Messorem Temporalis #0061

Tölkistä Montrealin vielä uudempaa tripla-IPAa Juha Heinäsen kanssa jaettuna. Citra, Nectaron ja hienosti myös Strata. Vaaleaa ja sameaa. Pehmeää, hedelmäistä, hyvä juotavuus. Tasapainoa on, kuohkea. Onhan tämä nyt hyvää. Tölkin päiväys 01/07/2026, eli kaksi kuukautta vanhaa. Silti raikasta. Juova, 1.9.2026.

Messorem Temporalis #0060

Kaisaniemessä Montrealin tripla-IPA -sarjan viimeisin edustaja hanassa, 10,0 %. Citra, Nelson Sauvin, Motueka ja Mosaic. Vaaleaa ja sameaa. Pehmeää, trooppista hedelmää runsaasti. Kuiva runko. Huipputavaraa taas kerran. Toki nämäkin Kanadan herkut muistuttavat toisiaan hyvin paljon. Juova, 1.9.2026.

Tired Uncle Dust Devil

Helsingin Arabiasta uutta tuplasumua, 8,3 %, Superdelic ja Nectaron. Sitrustuoksua. Maussakin appelsiinia, kuivaa sitrusta. Yllättävästi ei kovin täyteläinen. Puhdasta kyllä. Ei jälkimakua. Enemmän makuja voisi toivoa. Juova, 1.9.2026.

Sofia Electric 13 Months Behind Schedule

Pari viikkoa sitten join täällä Jätkäsaaressa Bulgariasta kuuden kuukauden kestoista baltic porteria. Nyt tarjolla 13 kuukauden versio. 12,0 %, 33 IBU. Mausteinen tuoksu. Maku on täyteläinen, hyvin makea. Ei ihan ällömakea, mutta on vaikeaa kyllä juoda. Huulet liimautuu yhteen. Jälkimaku sentään kuivempi. Barley & Bait, 1.9.2026.

Himo Kiihdytys

Pirkkalasta saapunut sumukaljaa Jätkäsaareen taas kerran. 7,0 %, Citraa ja sitten harvinaisempia humalia eli Moutere, Pacific Jade ja Pacific Sunrise. Vaaleaa ja sameaa. Ananasta ja mangoa tuoksussa. Maku samaa suuntaa, suhteellisen kirpeänä. Hieman ohut yllättäen. Ei oikein jälkimakua. Pienistä ongelmista huolimatta kokonaisuutena ihan mukava. Barley & Bait, 1.9.2026.

Kirkstall Nectar, cask ale

Leedsistä hunaja-alea real alena. 4,1 %, odotukset eivät kovin korkealla. Pehmeää makua, hunaja ei onneksi erityisemmin hallitse. Toki lievää makeutta tulee. Kuivuu hyvin loppua kohti. Laatucaskia loppujen lopuksi. Barley & Bait, 1.9.2026.

Kellotorni Piper Sanctum Blonde Ale Vol. 2

Belgiblondi Kellotornissa, ensimmäinen versiohan oli Jaakko Järvisen edellisessä panopaikassa Gallows Birdillä viime kesänä. Kulttipanimo nytkin mukana, samoin nimeen liittyvä mustapippuri. 8,0 %, Saaz ja Saphir sekä korianteria. Keskiruskea, lähes kirkas. Tuoksussa yllättäen omenaa ja estereitä. Pehmeässä maussa estereitä on enemmän ja pippuri todellakin tuntuu. Ei tosin niin paljon kuin ykkösversiossa. Hedelmäisyyttä on kuohkeassa rungossa, pippurisuus säilyy jälkimakuun asti. Kyllähän tämä menettelee, mutta tykkään vähemmän mausteisista belgeistä. Kellotorni, 1.9.2026.

Sudden Death: My Precious Riwaka

Kolmas Keravalta raahaamani lyypekkiläinen tölkki nyt maisteltavaksi. Viime tiistaina join My Precious -sarjasta tripla-Nelsonia. Tämä on tuplasumu, 8,0 %, pääroolissa uusiseelantilainen huippuhumala Riwaka. Sarjan oluet eivät ole sinkkuhumalakamaa, tässä Riwakan tukena Mosaic ja El Dorado. Tölkityspäivä 07/07/26. Vaaleaa sameutta paksulta näyttäen. Hunajameloni, verkkomeloni, lime, ananas, mango ja papaija erottuvat aromeista. Trooppisen puolen tunnelmaa siis. Maku on kirpeämmän hedelmäinen, jopa hieman yrttinen, erittäin kuiva. Täyteläistä mehuisuutta on, erittäin raikkaasti ja tuoreesti. Persoonallisuutta tässä on vähemmän ja jälkimakukin lyhyempi, joten edellinen west coast veti kyllä pitemmän korren. Oikein miellyttävää silti tämäkin. Ostopaikka Kerava, Etko/Factory Taproom.

Sudden Death: Freakazoid

Vahvaa west coast IPAa Lyypekin laatupanimolta, 7,5 %, 84 IBU, DDH, Citra, Mosaic ja Ekuanot. Tölkitetty tasan kuukausi sitten 31/07/1926. Ei ole kirkasta, mutta ei NEIPA-sameutta. Tuoksu on mehuisen mandariininen, satsumaa ja klementiiniä myös. Maku on miellyttävän sitruksinen, tukevan maltainen kuiva runko, kevyen yrttinen, lievästi pihkainen ja kohtuullisen katkera. Onpa hyvä tasapaino monimuotoisessa oluessa, huomionarvoisesti pääroolissa kaikkein suosituimmat humalat Citra ja Mosaic. Vielä on vanhoissa sotaratsuissa virtaa jäljellä. Yrttinen miellyttävä vivahde todennäköisesti Ekuanotin tuottama. Kesän kovin olut elokuun viimeisenä iltana? Selvästi parhaita juomiani Sudden Deatheja, saattaapa olla paraskin. Ostopaikka Kerava, Etko/Factory Taproom.

Salikatt Skyhook

Vahvaa sumua Stavangerista, 7,5 %. Sameaa lientä. Mehuista appelsiinia ja tangeriinia, katkaisee janoa pehmeästi. Jälkimaku kuivassa oluessa on lyhyt, mutta oikein miellyttävää juomaa elokuun viimeisenä baarioluena. Täproom, 31.8.2026.

Joseph Losey: The Prowler

Loseyn neljäs ja USA:n kauden kovamaineisin elokuva on myöskin YouTubessa saatavilla. Ensimmäistä kertaa pääsin tämänkin teoksen näkemään. Hitaasti Los Angelesissa käynnistyvä intohimodraama muuttuu vähitellen täysiveriseksi James M. Cain -muunnelmaksi Las Vegasissa ja Barstowin seudun aavikolla. Loppuun saadaan vielä High Sierra -tyyppinen ratkaisu. Aloin kyllästyä jo alussa, kun Van Heflinin nilkkipoliisi ahdistelee Evelyn Keyesin kotirouvaa. Keyesin hahmo on niin voimattoman alistuva, että elokuvaa on väkinäistä seurata. Loppupuolisko on kuitenkin rivakampaa noiria, joten homma saadaan kohtuudella maaliin. Pieneksi pettymykseksi tämä kuitenkin kääntyi. Elokuvan käsikirjoituksen on signeerannut Hugo Butler, mutta todellinen kirjoittaja oli tunnetumpi mustalistalainen Dalton Trumbo, joka esiintyy elokuvassa myös radiojuontajaäänenä. Keyesin aviomies John Huston oli tuottajana ilman krediittiä.

Joseph Losey: M

Fritz Langin M on tietysti erittäin tunnettu ja kestävä klassikko. Toisen mestarin Joseph Loseyn remake vuodelta 1951 on huomattavasti tuntemattomampi ja harvoin esitetty. En ole sitä koskaan itsekään nähnyt takavuosien ponnisteluista huolimatta. YouTubesta löytyy nyt erittäin korkealaatuinen restauroitu kopio vuodelta 2015. Tavallaan on ymmärrettävää, että Loseyn teos on jäänyt vähemmälle huomiolle. Se on tehty melko pienellä budjetilla ja se ei ole mikään feelgood-elokuva, pikemmin häiritsevän epämiellyttävä, mutta vaikuttava leffa kumminkin. Lastenmurhaajan jahdista on siis kyse. Losey on siirtänyt tapahtumat Düsseldorfista Los Angelesiin, erityisesti Bunker Hillin alueelle. Heti ensimmäisessä kuvassa David Waynen esittämä murhaaja astuu klassiseen Angels Flight -funikulaariin. Loseyn myöhempien mestariteosten visuaalisuus on jo tässäkin nähtävissä, peilit ja yllättävät kuvakulmat ovat suuressa roolissa Ernest Laszlon virtuoosimaisesti kuvaamassa tyylipuhtaassa noirissa. Tuottaja on hämmästyttävästi sama Seymour Nebenzal kuin 20 vuotta vanhemmassa Langin teoksessa. Kiihkeärytmisessä trillerissä on parasta Los Angelesin miljöiden haltuunotto. Karuselli pyörii kuin samaan aikaan tehdyssä Hitchcockin Strangers on a Trainissa ja pitkä kiihkeä kiinniottokohtaus on kuvattu Bradbury Buildingissä. Käsikirjoitus on hieman kulmikas saarnaavuudessaan, Loseylla oli varhaistöissään tapana tunkea sanomaa katsojan kurkkuun kovakouraisesti. Näyttelijätyökin on hieman hysteeristä. Wayne ei ole huono, mutta ei mikään Peter Lorre. Muusta joukosta erottuvat poliisi Howard Da Silva, gangsteri Raymond Burr ja Hitchcockin luottonilkki Norman Lloyd. Mutta tämä on huomattavasti parempi kuin Loseyn kaksi aiempaa työtä The Boy With Green Hair ja The Lawless.

Bill Forsyth: Local Hero

Tällä skottikomedialla vuodelta 1983 on sympaattisen feelgood-leffan maine. Näin tämän elokuvan nyt yli 40 vuoden tauon jälkeen ja tajusin miksi en tykännyt siitä juuri yhtään ensi-iltakierroksella. Olin nähnyt Forsythin edellisen elokuvan Gregory's Girl, joka oikeasti on näppärä romanttinen jalkapallokomedia. Local Hero alkaa suhteellisen mukavasti Texasin Houstonista absurdilla huumorilla pökkelöstä Burt Lancasterista huolimatta. Kun päästään Skotlannin läntisen Ylämaan rantakylään, niin aluksi hirttäydytään 1940-luvun Whisky Galore! -klassikon kuvioihin. Kun elokuva niistä vähitellen pyristelee eroon, niin sitten ei mitään jääkään jäljelle, elokuva lysähtää kasaan. Öljyfirma siis haluaa ostaa kokonaisen kylän, sataman ja jalostamon tieltä, ja kyläläiset haistavat suuret rahat. Osa nylkee jo kaatamatonta karhua. Tämä toimii kohtuudella, mutta tosiaan lainailee Mackendrickin klassikon aineksia laimeasti. Romanttiset viritykset ovat täysin alkeellisia. Peter Riegert jonkinlaisessa pääosassa on täysin onneton nobody ja kömpelö paikallinen sidekick Peter Capaldi on vielä heikompi. Kylän monitoimimiestä esittävä Denis Lawson yrittää pelastaa elokuvaa jotenkin kuiville. Hehkeät Jenny Seagrove ja Jennifer Black eivät saa tilaa juuri ollenkaan. Kylään rantautuu jopa stereotyyppinen venäläinen kalastaja. Mark Knopflerin juhlittu musiikki on hyvin matalaprofiilista, joka tietysti soundtrackiksi sopiikin, mutta ei siitäkään ole elokuvan pelastukseksi. Tämä komedia ei siis ole vähääkään hauska. Ja kuka hahmoista on "local hero"?