Kellotorni Ratanaula Bitter

Tämän bitterin cask tietysti kiskottu jo torstain avajaisissa, mutta keg-tavaraa jäljellä. Vain 3,7 %. Kauniin ruskea, hieman samea. Täyteläisyyttä on saatu mukavasti, maltaisuus hallitsee, lievä hedelmäisyys ja kunnon katkeruus. Kuivaa, pehmeää ja miellyttävää. Kellotorni, 27.6.2026.

Belgia - Uusi-Seelanti 5-1

Heräsin taas aikaisin ja asetuin katsomaan jalkapalloa Vancouverista. Belgialla nyt Doku avauksessa, mutta Lukaku ja Meunier penkillä. Belgia loi tilanteita alusta asti, mutta maalintekoyrityksiä ujosteltiin oikein porukalla. 11. minuutin kohdalla pallo palautui tolpasta maaliviivaa pitkin, mutta NZ-puolustaja pelasti. Pilkullekin palloa aseteltiin käsivirheestä, mutta VAR peruutti tuomion. Lopulta 28. minuutilla Trossard sai pallon maaliin. Uusi-Seelanti heräsi tässä vaiheessa hieman pelaamaan, mutta ilman tulosta. Tauon jälkeen Trossard teki toisen ja 66. minuutin kohdalla De Bruyne kolmannen. Belgia tarvitsi lohkovoittoon kolmen maalin voiton ja ehkä löysäsi, ainakin henkisesti. NZ yllättäen rankaisi Justin kavennusmaalilla. Belgia ei kuitenkaan hätkähtänyt, vaan kentälle tullut Lukaku puski uudelleen tarvittavan johdon. Yliajalla vielä Saelemaekers viimeisteli loppunumerot. Belgia näytti nyt pirteämmältä, mutta vastus oli kyllä kevyttä tasoa.

Lepra Beer Fest 2026

Vuosi sitten kävin ensi kerran Tujun järjestämässä Lepra Beer Festissa, jossa oli mainio tunnelma. Silloin olin liikkeellä lauantaina, nyt avauspäivänä perjantaina. Ajankohta oli muuttunut kesäkuun lopulle ja paikkakin uusi. Nyt taproomista pari sataa metriä keskustaan päin Hotelli Rakuunan edessä. Hiekkakenttä, varmaankin entinen kasarmin äkseerausalue. Tilaa nyt huomattavasti enemmän kuin ennen taproomin seinustalla. Panimoiden tiskit oli hauskasti järjestetty keskelle neliön muotoon. Nyforsin Ari tietysti tapansa mukaan verkostui panimotyyppien seassa, kun itse keskityin sivummalla oluiden maisteluun. Sosiaalisia tilanteita tietysti syntyi ja viimevuotiseen tapaan törmäsin blogin pitkäaikaiseen lukijaan. Kaveri oli Kiteeltä/Outokummusta ja yllättäen löytyi yhteinen tuttu olutskenen ulkopuoleltakin, hänen työkaverinsa on minun lukiokaveri. Hauskaa oli taas ja sää täysin optimaalinen. 

Oluttarjonta oli monipuolista, tuntui jopa paremmalta kuin edellispäivänä Craft Beer Helsingissä. Se voi olla hieman kohtuuton näkemys, mutta tällainen mielikuva syntyi. Aloituksena luonnollisesti Varikon Pohojosen Pils. Kanniaisen Timo on ehtinyt tätä jo hehkuttaa mm. Jeverin tappajaksi, joten odotukset olivat korkealla. 4,9 %, Mittelfrüh, Saphir, Magnum, 45 IBU. Kirkas ja kaunis, yrttiruohoiset aromit, pehmeää viljaista maltaisuutta, raikkautta. Katkeruutta on runsaasti ja jälkimaku herkullisen, ehkä jopa hekumallisen viipyilevä. Onhan tämä melkoinen, reseptiä on ilmeisesti viilattu pitempään kuin koskaan ennen Sonnisaari/Varikolla. Tasapainoa on ja haluttaisi tehdä rinnakkaisvertailu Jeverin kanssa. Hagström-puitteissa katkeruutta olisi lisätty, mutta tässä vahvuudessa tämäkin katkeruus tuntuu kyllä tosi hienolta.  

Tästä olikin sitten varsin vaikea pistää paremmaksi tai edes pysyä samalla tasolla. Salaman NEIPA Lizard King tuntui kovin tavanomaiselta, vaikka ihan ok-olut onkin. Kalifornialaisvieraan Radiantin Backyard Fireworks on west coast IPA, 6,7 %. Mosaic, Citra, Strata, Simcoe ja Cashmere. Vaaleaa, lähes kirkasta. Hedelmäinen, maltainen, kuivahko. Ei katkeroa. Varsin tyylikäs olut, mutta takapurenta oli pettymys. Seuraavaksi oli yllättäen Varikon tiskillä tölkkikaatona imperial stout 11000 M. Sehän on ennestään tuttu, mutta tsekkasin nykykunnon. Ei siis mitään lisäaineita, kuivahko suutuntuma, jatkossa täyteläisempää makua, oikein miellyttävää tämäkin. Prahasta oli saapunut Sibeeria Zesty Zebra, 6,8 %. Usvaolutta, Riwaka, Citra, New Zealand Cascade, Columbus. Vaaleaa ja sameaa. Hedelmäisyyttä on, mutta ei katkeruutta. Jää vähän vaisuksi. Lissabonista tuplausva Dois Corvos Monster Reveal Party, 8,0 %. Varsin raikasta, hedelmäistä. Puhdasta on, mutta ei tässäkään katkeruutta. Isäntäpanimon Tujun Immolation Roast Wine BBA, 13,5 %. Imperial stoutin ja barleywinen sekoitus. Mustaa, bourbon tuoksuu. Pehmeää, enemmän stoutin fiilistä. Ei makeaa, lievästi mausteista. Mukavaa kamaa.

Tallinnasta Tuletorn Tramm NR2, 6,5 %, DDH NZIPA, Nectaron ja Motueka. Appelsiininen tuoksu, oikein raikasta. Enempää muistiinpanoja ei enää irronnut. Kyproslaisen Radical Wayn oluet eivät ehtineet keskiviikoksi Hakaniemen etkoihin ja myöhästyivät täältäkin kolmisen tuntia. Perille ne kuitenkin tulivat ja kokeilin tuplasumua Legacy of Sin, 8,0 %, 20 IBU. Hieman mausteista, hyvää kuitenkin. Bredan Frontaalin Andreas oli tripel, 8,5 %, hedelmäinen, kuivahko, lievästi mausteinen. Aika kova. Timișoaran liepeiltä tripla-IPA Pure Excess, 9,7 %. Citra, Talus, Motueka ja Mosaic. Sameaa ja vaaleaa. Mehuista, pehmeää, kuivaa, miellyttävää. Lopuksi Tanskasta To Øl 365 Days of Darkness, tynnyrikypsytetty triplabock, 12,0 %. Käytännössä mustaa. Pehmeää, maltaista, kuivaa. Mielenkiintoinen tapaus. Tässä vaiheessa oli aika palata kävellen viimeiseen Pasilan junaan, olipa kyllä mukavaa.

Warpigs Threeborg

Jäi vielä aikaa toiselle oluelle ennen festivaalin porttien avautumista. Henkilökunta suositteli tätä tanskalaista pilsneriä. Tynnyri kuitenkin loppui, mutta saimme puolikkaat molemmat. Nimi taitaa olla huumoriväännös Tuborgista. 4,9 %, hieman samea, yllättävän hedelmäinen, ruohoinen, lopuksi kuitenkin varsin kuiva. Lappeenranta, Tuju Taproom, 26.6.2026.

Tuju Kolme simpukkaa

Junalla Lappeenrantaan, asemalla samasta junasta purkautui muitakin olutharrastajia. Kävelimme Johanna Siikin ja Ari Nyforsin kanssa hyvässä säässä pari kilometriä Rakuunamäelle. Johanna meni valmistautumaan Lepra Beer Festin työvuoroonsa ja Arin kanssa söimme pizzat taproomissa. Uutta sumukaljaa painikkeeksi, 6,5 %, Motueka, Nelson Sauvin ja Idaho 7. Vaaleaa ja sameaa. Pehmeän mehuista. Raikasta, mutta ei kovin katkeraa. Puhdasta, miellyttävää ja virkistävää. Ei pizzakaan huono ollut. Lappeenranta, Tuju Taproom, 26.6.2026.

Craft Beer Helsinki 2026, 1. päivä

Helsingin kesän olutskenen pääfestivaali taas Rautatientorilla. Paljon tuttuja paikalla, mutta yritin maistelluista oluista jotain kirjoittaa muistiin. Ensimmäisenä haaviin tarttui Trillium Express Way, 7,2 %, Peacharinea mausteena. Vaaleaa ja sameaa. Kuivaa hedelmäisyyttä, pehmeää, miellyttävää. Vähän katkeroakin. Hyvin puhdasta ja raikasta. Messoremin One Hunna: Nectaron. Hyvin vaaleaa ja sameaa. Oikein raikasta, intensiivistä ja pehmeää. Tykkäsin kyllä. Erittäin miellyttävää.

Takatalo Kaski Savusahti. 6,9 %. Tuttu Takatalon savuinen tuoksu. Kuivaa, tuttua sahdin esterisyyttä. Kevyt savuisuus, muutenkin hillittyä. Liian kevyttä. Stavangerista Salikatt Clouds of Citrus. 8,2 %. Southern Cross, Idaho 7. Vaaleaa ja sameaa. Pehmeää, kuivahkoa, oikein puhdasta, hyvää kamaa. 

Temperance Generique Helles. Hyvin viljainen, täyteläinen. Varsin kova. Tired Uncle Helsinkisahti, 8,3 %. Uskottava ulkonäkö. Hyvin kylmää. Hedelmäistä, silti kuivahkoa. Tykkäsin tästä nyt enemmän kuin Takatalon sahdista.

Pulfer Harpy's Wail

Zagrebista vahvaa sumua, 7,8 %, Nectaron, Citra, Mosaic, Riwaka. Sameaa, vaaleaa. Kirpeää hedelmäisyyttä, pehmeää, kuivaa, ei katkeroa. Todella hyvää. Tuntuu paremmalta kuin edeltäneet Parishit. Euroopassa siis syntyy vähintään yhtä hyvää sumuolutta kuin Amerikan alueellakin. Juova, 25.6.2026.

Parish Actias Prime

Seuraavaksi tripla-IPAa Louisianasta, 9,6 %, Strata ehkä ihan sinkkuhumalana.  Makeaa hedelmäisyyttä nyt mukavasti. Tykkäsin tästä eniten Parishin kolmikosta. Juova, 25.6.2026.

Parish Braincake

Tuplasumujatkoa, 8,4 %, Strata, Cashmere, Citra. Hyvin appelsiininen tuoksu ja maku. Kuivahko runko, mutta ei tämäkään oikein kolahda. Jotain epämääräistä, ainakin liian makeaa. Sosiaalinen tilanne jälleen. Juova, 25.6.2026.

Parish Gulf Coast

Louisianasta sessio-IPAa, 6,0 %, lievästi samea. Hyvin hedelmäinen tuoksu. Niin on makukin. Mallasrunko hintelä ja katkeruus olematonta. Ei oikein kolahda, nyt odotin enemmän pihkaisuutta. Selvä pettymys. Juova, 25.6.2026. 

ZZ Top @ Veikkaus-Areena

Seurasin rock-musiikkia kohtuullisesti vuodesta 1969 noin vuoteen 1976. Sen verran kuin radion ja lehtien kautta oli mahdollista. En koskaan omistanut levysoitinta tai ostanut valmiiksi äänitettyiä kasetteja. Sitten kiinnostukseni hiipui, myyntilistoilla ja radiossa alkoi olla Bay City Rollersin kaltaisia mitättömyyksiä. Hieman omituisesti samoihin aikoihin lopetin jalkapallon peluun. Asuin Vaalassa ja harrastuksen jatkaminen olisi edellyttänyt harjoitus- ja pelimatkoja Kajaaniin tai Ouluun. Päätin vanhempieni myötävaikutuksella, että se ei ole mahdollista. Vanhempieni työtilanne oli hankala, rahaa ei ollut sellaiseen. Jälkeenpäin se on tietysti kaduttanut jonkin verran. Jos kaikki olisi mennyt hyvin, minusta olisi tullut ensimmäinen suomalainen kansainvälinen supertähti ennen Litmasta. Minulla oli tarvittavaa taitoa, pelikäsitystä ja asennetta. Olisin luultavasti pelannut 80-luvun lopulla Rijkaardin paikalla Milanissa. Arrigo Sacchin pelisysteemi olisi sopinut minulle hyvin ja olisin ruokkinut van Bastenia ja Gullitia tehokkaammin kuin Rijkaard. Vuoden 1994 MM-lopputurnauksessa olisin pelannut Litmasen takana, Suomi olisi pärjännyt ainakin paremmin kuin Ruotsi. Tämä on tietysti halpaa spekulointia kieli tukevasti poskessa. Baaritiskeillä kuulee usein samanlaista jorinaa. Todennäköisemmin olisin pelaamista jatkaessa katkaissut jalkani 18-vuotiaana ja ura olisi ollut ohi. Mutta Litmanen asui Lahdessa ja hänen molemmat vanhempansa olivat huippujalkapalloilijoita, lähtökohdat olivat paljon otollisemmat. Joka tapauksessa peliuran jälkeen 1976-81 keskityin jalkapalloon kaikilla muilla tavoilla, mm. ulkomaisten kirjojen ja lehtien kautta. Televisiossa näytettiin Englannin liigan ohella vain cup-finaalit ja arvokisat. Suomalainen jalkapallo ei kiinnostanut minua vähääkään. Huipputasolla jalkapallo vaikutti silloin (ja tavallaan nytkin) kokonaan eri lajilta kuin Suomessa pelattu. Kaavailin jopa jonkinlaista ammattia jalkapalloon liittyen. Luin paljon myös (muita) kirjoja, musiikkiharrastus hiipui. Se on jälkeenpäin ajatellen sääli, koska rock-musiikissa oli juuri silloin hyvin kiinnostava vaihe. Missasin punkrockin käytännössä kokonaan. 

Aloin kiinnostua musiikista uudelleen vasta armeija-aikana 1981-82. Kuulin Springsteenin uutta musiikkia ja CCR:n vanhaa. Myös ns. uusi aalto kolahti. Eräällä 24 tunnin vartiovuorolla kuulin toistuvasti vartiotuvassa Hassisen Koneen Rumat sävelet -kasetin alusta loppuun. Kaksi tuntia vartiossa ja neljä tuntia vartiotuvassa lepoa Hassisen Konetta kuunnellen, tämä neljä kertaa peräkkäin. Sitten ensimmäisen yliopistovuoden lopulla ilmestyi texasilaisen ZZ Topin Eliminator-levy. Ennestään täysin tuntematon trio. Kuuntelin hittejä radiosta ja katsoin videoita MTV:stä. Olin myyty, kappaleet olivat todella kovia ja bändi äärimmäisen cool. Hankin levyn ja pidin sitä käänteentekevänä. Jälkeenpäin ajatellen se ei ehkä ole täydellinen mestariteos, mutta lähellä sitä. Kolahdus on hieman merkillinen, koska pidin puhtaasta streitistä kitararockista ja Eliminatorilla ovat syntetisaattorit kuuluvasti esillä. Joka tapauksessa vähitellen hankin bändin koko siihenastisen tuotannon. Paljon uudempiakin levyjä sittemmin, vaikka Eliminator jäi bändin uran huippukohdaksi. Mutta jostain syystä livenä en bändiä koskaan nähnyt, vaikka se vieraili usein Suomessa. Vuonna 2000 bändi oli tulossa Ouluunkin, mutta keikka peruutettiin basisti Dusty Hillin sairauden takia ja tilalle tuli myöhempien aikojen Lynyrd Skynyrd. Kesällä 2014 ZZ Top sitten esiintyi lopulta Oulussa, mutta olin muuttanut Helsinkiin viikkoa aiemmin. Lisäksi samana päivänä pelattiin Brasiliassa jalkapallon MM-lopputurnausta, edellisten kisojen finaalin uusinnassa Hollanti voitti Espanjan 5-1. Hill kuoli 2021 ja alaskirjasin ZZ Topin live-kokemuksen menetettynä mahdollisuutena. Bändi kuitenkin korvasi Hillin ja jatkoi olemassaoloaan. Kun nyt sitten Helsingin keikka julkistettiin, olin lopulta kypsä hankkimaan lipun. Vaikka tiesin, että nytkin samaan aikaan pelataan MM-lopputurnausta. 

Toki odotukset eivät kovin korkealla olleet. Mielenkiintoista oli palata ns. Hartwall-areenalle, viimeksi olin täällä 2019 John Fogertyn keikalla. Paikkani oli permannolla aivan edessä, kolmannella rivillä keskellä. Kun pääsin paikalle, lämmittelijä Peer Günt oli juuri aloittanut. En tätäkään bändiä ole ennen livenä nähnyt, vaikka musiikkityyli minua miellyttääkin. Soundi oli aika puuroinen, laulu ei kuulunut kunnolla esim. tunnetussa Backseat-kappaleessa. Vain puolen tunnin setti. Sitten joutuikin odottamaan toiset puoli tuntia ennen pääaktin ilmaantumista. Homma käyntiin Got Me Under Pressurella, nyt soundi oli jo paljon parempi. Rumpali näytti omituisen nuorelta ja paksutukkaiselta, eihän sekään alkuperäinen Frank Beard ollut, yli vuosi sitten jo mies jäänyt sairauden vuoksi pois, "väliaikaisesti". Näinhän se menee, nykyään saa olla tyytyväinen jos klassikkobändissä soittaa originaaliyhtyeen roudarin lapsi tms. Ehkä osuvampi otsikko orkesterille olisi nykyään Billy Gibbons Band. Mutta hyvältä kuulosti, setissä paljon 70-luvun kamaa, uudempi syntikkamatsku jätettiin pois. Mukana kolme muuta Eliminator-hittiä ja bluesahtava Texas-boogie rullasi kyllä mukavasti. Rummuissa näytti lukevan omituisesti Sir Douglas Quintet, eli toinen klassinen Texas-bändi. Setti vaikutti netin perusteella aika vakiolta aiempiin keikkoihin verraten, ehkä nyt encoreita oli enemmän 90 minuutin konsertissa. Mikään show-bändihän ZZ Top ei ole koskaan ollut, se toimisi pienellä klubilla luontevammin. Mutta viihdyin kyllä hyvin, 76-vuotias Gibbons tuntui olevan vetreässä kunnossa. 

Willibald Farm Hop Death

Vaalea ja samea IPA, vahvuutta peräti 17,0 %. Mosaicia ja jotain muuta. Näin vahvaa IPAa en muista juoneeni. Tuoksussa trooppista hedelmää. Täyteläistä on, ehkä hieman alkoholi aistiutuu läpi, mutta yllättävän kevyesti. Ihan nautinnollista. Pehmeyttä on. En tiedä valmistusmenetelmää, ehkä jotain erikoishiivaa, mutta hyvin toimii. Oluthuone Haka, 24.6.2026.

Willibald Farm Messorem Cloak & Dagger

Tuplasumu, 7,8 %. Southern Cross, Nectaron, Superdelic. NZ-kamaa siis yhdessä Montrealin Messoremin kanssa. Vaaleaa ja sameaa. Trooppista hedelmää tuoksussa ja maussa. Nyt on taas jo parempaa tavaraa. Ei kyllä katkeruutta ollenkaan. Oluthuone Haka, 24.6.2026.

Willibald Farm Love Child

Sumua Kanadasta, 6,3 %, Superdelic ja Simcoe. Ohutta hedelmäisyyttä, raikasta kyllä. Hieman hapantakin vivahdetta, tämä ei läheskään edellisen tasoa. Ei katkeruutta. Oluthuone Haka, 24.6.2026.