keskiviikko 12. toukokuuta 2021

Kvarken Fisherman's Smoked


Viimeinen Kvarkenin näytepakkauksen maistamattomista oluista on rauchbier, 6,2 %, 38 EBU. Tummanruskea olut, paljon kuohkeaa vaahtoa. Tuoksussa ei juuri savuisuutta, hieman maitoista happamuutta. Maku on pehmeän hedelmäinen, ei todellakaan savuinen. Paneutuneesti maistellessa lievää mausteisuutta löytyy, lakritsan tapaista, mutta ei tosiaan savua. Jos unohdetaan savu, niin ihan miellyttävää tummasävyistä olutta tämä on, kypsää hedelmäisyyttä, hyvä maltaisuuden ote sivussa, ei liikaa makeutta. Jälkimaku on lyhyt ja varsin olematon. Kuivahko tumma vahva lager tai brown ale, miten vain.  Hämmentävästi nimetty olut siis, mutta muuten kunnon tavaraa.

Kvarken Mild Ale



Jatkoa Patrik Willförin näytepaketin tutustumisessa. Nyt vuoroon setin kevein olut, mildissa on 3,5 %. Taas Brewers Limited -sarjaa, näkyypä olevan Small Batch No. 1. Varsin tummaa, tumman ruskeaa, heikohko vaahto. Leipäinen, talkkunainen, maltainen tuoksu, mukana hieman paahteisuuttakin. Maku on varsin pehmeä, hillitty hiilihappotaso, maltaisuus esillä eniten, ruismaista leipäisyyttä tulee hivenen mukaan. Ohut runko tietysti, mutta makua on runsaasti. Ei käänny makeaksi, pysyy kuivana. Oikeaoppisesti jälkimakua ei ole yhtään, mild'han viittaa juuri siihen, ei katkeruutta. Onpa tyylipuhdas tuote, juuri sellainen, joksi mildin olen aina mieltänyt olevan. Caskaus vielä tähän pehmentäisi ja syventäisi sävyjä. Selvästi Kvarkenin vakuuttavin tuote tähän mennessä.

Stallhagen 24/7 Session IPA


Peter Tammenheimo oli vieraillut Ahvenanmaalla Stallhagenin panimolla ja toi pikkujäynänä tuliaisena näytteen panimon osaamisesta. Ympärivuorokautiseen käyttöön tarkoitettu sessio-IPA, vain 2,8 %, Cascade ja Rakau, EBU 25. Tuoksu on esanssisen makea, vähän tunkkainenkin, syksyn kuolleiden mätänevien lehtien aromia. Maku on polkupyörän sisärenkaan kumia lähenevä, kuivaa nihkeää vetoa, ohut maltaisuus hieman tuntuu taustalta. Kun Stallhagen ei saa normioluitaan toimimaan, niin oli odotettua ettei se onnistu minimaalisella sessiotasollakaan. Näin todellakin on. Perunakellarin maatunutta juuresmaisuutta juoma tarjoilee kauttaaltaan. Oluen nimeksi sopisi osuvammin 0/0.

CoolHead Infinite Haze V2


Samaan aikaan tarjolla jo kakkosversio Infinite Hazesta, samat 6,8 %, tässä humalina Australia-vetoisesti Vic Secret, Galaxy ja El Dorado. Ehkä aavistuksen tummempi. Mausteisempi tuoksu, jotain kirpeämpää ehkä. Maku on pehmeämpi ja täyteläisempi, aavistuksen makeampi. Silti jälkimaku katkera ja kuiva. Suhteellisen samanlaisia silti. Hyvä kaksikko nyt CoolHeadiltä, vaikka ei vielä Suomen huipputasolle näilläkään palata. Kuvassa oikealla.  

Edelleenkin suurin osa Paneman hanoista pelkkää CoolHeadiä ja siis käytännössä karkkisoureja. Käsittääkseni kyseessä ei ole kuitenkaan pysyvä degeneraatio vaan koronatilanteen sanelema käytännön ratkaisu. Baari ei ole muuttumassa pelkäksi CoolHeadin outletiksi, vierailijoita on tulossa jatkossa huomattavasti enemmän, toivottavasti palataan vanhaan malliin. Panema, 12.5.2021.

CoolHead Infinite Haze V1


Paneman terassilla vain aurinkopaikkoja hellepäivänä, ei pysty istumaan auringossa, joten sisätila oleskeluratkaisu. Yllättävän väljää baarissa, ilmeisesti muut paikat vetävät nyt ihmisiä, tai sitten minimaaliset aukioloajat eivät houkuttele ollenkaan. Ehdin kyllä havaita, että Vaasankadun baarien terassit pullistelivat täysinä. Tuusulasta uutta NEIPAa, 6,8 %, humalina tässä ykkösversiossa Citra, Mosaic ja Centennial. Ruman samea, mangon tuoksua.  Mehuisaa makua, kuivaa silti, katkeroakin kunnolla. Aika hyvää tuoretta kamaa, vaikka ehkä vähän hartsia seassa. Kuvassa vasemmalla. Panema, 12.5.2021.

tiistai 11. toukokuuta 2021

Kvarken Czech Pils


Brewcats-kollabon jälkeen Kvarkenin soolona tekemä tšekkipils, 5,1 %. Tämäkin Brewers Limited -sarjaa. Samea on tämäkin olut, mutta ei niin samea kuin Zen Pils. Melko neutraali tuoksu, maltaisuutta hennosti. Maku on pyöreän pehmeä, hyvä hiilihappotaso, ruohoinen mallas hallitsee, lievästi myös hedelmäisyyttä. Onkohan Kvarkenin käyttämissä tšekkihumalissa jotain moderneja hedelmäisiä lajikkeita? Tämä on ehkä tasapainoisin session kolmesta pilsistä, mutta tästäkin puuttuu pilsin lähes keskeisin ainesosa, katkeruus. Se on harmi, kun IPAan Kvarken sai kunnon takapotkun. Hyvää tavaraa tamä kuitenkin on, vaikka ei ehkä nouse vielä valtakunnan kärkipilsien joukkoon.

Kvarken Brewcats Zen Pils


Enpä ole huomannutkaan, että Brewcats / Tytötkin panee ovat käyneet Kvarkenilla. Tuloksena pils, 5,3 %. Huomattavasti sameampi pils kuin aiempi Svallka, jopa kellerbier-tasoa. Heikompi vaahto, tuoksu on nyt viljainen ja lievästi hedelmäinenkin. Maku on hieman sitruksinen, raikas, maltaisuus tuntuu, mutta kokonaisuus on makeahkon hedelmäinen. Jälkimaku jää tyhjäksi, mutta IPL-mielessä tämä on puhdasta jälkeä, vaikka ilmeisesti käytössä ollut tšekkihumalia. Täyteläisyyttä saisi olla enemmän, mutta nyt hiilihappotaso on kohdallaan, tykkäsin enemmän kuin Svallkasta.

Kvarken The Blacksmith IPA


Myöskään tämä Kvarkenin IPA ei ole aivan tuntematon. Join sitä pikaisesti viime vuoden Lakeuden Panimojuhlilla, mutta nyt paneutuneempi testaus. Lupaavat numerot 6,7 % ja 70 IBU, parasta ennen 25/01/22, ei siis ehkä aivan tuoretta. Citra ja Mosaic. Panimon Brewers Limited -sarjaa, mitä se nyt sitten tarkoittaakin. Vierailijana kotipanija Kim Smeds. Hieman samea keltainen ulkomuoto, enemmän west coast -näköä kuin NEIPAa. Tuoksussa yrttejä ja pihkaa, vähemmän sitrusta. Maku on hedelmäisempi, kuivaa sorttia, mutta enemmän brittiläistä geneeristä hedelmäisyyttä kuin sitrusta tai trooppisempaa vivahdetta. Maltaisuus on myös hyvin esillä, riittävää täyteläisyyttä on, mutta ei kovin paljon raikkautta. Pihkalla jatketaan kohti jälkimakua, joka on ilahduttavan katkera, tässä on kunnon takapurentaa. Onneksi tuoksun yrttisyys ei kertaannu maussa, kyllä tämä on ihan kunnollista vanhan liiton IPAa.

Kvarken Svallka Modern Pils


Kvarken Breweryn Patrik Willför oli huomioinut Janne Keskisarjan ja Micael Näsen sissimarkkinointi-iskun vappua edeltäneeseen tastingsessioon. Tai ehkäpä koko operaatio oli mastermaindattu Merenkurkun rannoilta käsin. Joka tapauksessa tämän tulivalmistelun vanavedessä saapui sitten varsinainen rintamahyökkäys, näytepaketti bloggaajalle Kvarkenin tämänhetkisestä tuotepaletista. Olen arvioinut aiemmin blogiin kuusi Kvarkenin olutta ja merkillepantavasti mukana olivat myös nämä oluet. Päinvastoin kuin monet muut modernit panimot Kvarken ei siis näytä tekevän kertakeittoja. Kaikki tehdyt oluet pysyvät tuotannossa. Tai lähes kaikki, näkyy Ratebeerista ja Untappdista löytyvän muutama muukin olut kuin nyt saapuneet. En nyt aio näistä aiemmista (Smuggler Golden Ale, Lighthouse Watchman Pilsner. Tax Relief Session IPA, Home Port Porter, The Baker Rye Ale, Baywatch Witbier) kirjoittaa, jos makuarviot vastaavat aiempia. Mutta mukana oli uusiakin lanseerauksia. Ensimmäisenä kesäisessä illassa maistoon modern pils, 5,4 %, yhteistyö Moikipään ravintolan Strand-Möllen kanssa. Kovasti poreilevaa kirkasta kultaista olutta, hyvä vaahtokerros. Tuoksu on tuhdin maltainen. Maku on varsin hiilihappoinen, kuivan maltainen, keksinen, mutta ei yhtään hedelmäinen. Ei tietysti saakaan olla, tai ainakaan tarvitse. Hiilihappojakin saa olla pilsissä tuntuvasti, mutta tässä niitä on kyllä selvästi liikaa. Maltaan täyteläisyys ei pääse sen takia kunnolla esiin. Myöskään jälkimaku ei ole pilsmäisen katkera, joten aika vaisuksi kokonaisuus nyt sitten jää.

maanantai 10. toukokuuta 2021

Maistila Mouru Belgian Strong Ale


 Vielä klo 17:n kohtalokkaan kellon kumahdusten ahdistamana ostin oululaista vahvaa belgialea pullosta, normioloissa tähän tuskin olisin tarttunut ainakaan näin aikaisessa vaiheessa. Taas esimerkki siitä, että rajoitettu päihdesaatavuus johtaa ylilyönteihin. Pystyin pyöräilemään takaisin ongelmitta, mutta onnettomuusriski oli varmaankin lisääntynyt. One Pintin pullokaapissa oli tätä runsaasti tarjolla, mutta pullossa hämmentävästi parasta ennen 02/2021. 35 IBU, 10,0 %, joten tuskin tuoreus tässä tyylissä olennaisinta. Kypsää hedelmäisyyttä tuoksussa, kuivattujakin hedelmiä, vähän mausteita. Maussa makeaa hedelmäää, mutta vähän tunkkaisuuttakin. En oikein tykkää, ei monimuotoisuutta. Ehkä tämä oli jo tosiaan ohittanut parhaat päivänsä. One Pint, 10.5.2021.

Paloasema Stydi Tysoni



 One Pintin oman taustapanimon imperial stoutia, 9,5 %. Musta väri, hyvin kahvinen tuoksu, paahteisuutta myös. Maku on makeampi ja mausteisempi, karamellia ja yrttejä. Kylmänä hanaoluena tuntuu aluksi varsin karkealta. Maussa on luumuista hedelmää, jälkimaussa ei katkeroa. Sosiaalisessa tilanteessa niukat muistiinpanot, mutta ei tämä erityisen sykähdyttävää vaikutusta tehnyt. One Pint, 10.5.2021.

Fat Lizard 59 Bundesstraße



 Otaniemestä uutta kamaa, 59 Bundesstraße yhdistää Reininmaalla Günter Netzerin futiskaupungin Mönchengladbachin kölsch-kaupunki Kölniin. Nimisuojattua kölschiä ei espoolaisessa oluessa tietenkään nimetä, olut on "German lagered ale", kylmässä kypsytetty pintahiivaolut. 5,0 %, Mandarina Bavarialla humaloitu ja gluteeniton. Kirkas kultainen väri, karviaismarjan ja hunajan tuoksua. Maussa hedelmää runsaasti. Eihän tämä perinteistä kölschiä muistuta millään tavalla, mutta ihan ok-olutta, ei jälkimakua, mutta reunaehdoissaan puhdasta ja raikastakin olutta. Kuuman kakkoskoronakesän ehdoton terassisuosikki? One Pint, 10.5.2021.

Tuju Too Many Pencils?



 Kuopion Ari Nyfors saapui pitkän koronatauon jälkeen Helsinkiin ja sovittiin pikainen sessio Ruoholahden laatubaariin vallitsevien aukioloaikojen puitteissa. Pyöräilin paikalle selvästi lämpenevässä ilmanalassa. Lappeenrannasta uutta American DDH IPAa aloitukseksi, 7,0 %, Schwarzeneggerin Predator-leffasta inspiroitunut olut, humalat ja muut speksit eivät tarkemmin tiedossa. Sameaa on, vaahtoakin täyden pintin päällä. Mehuinen maku, ananasta, mangoa, appelsiinia. Kuiva, tarpeeksi tanakka mallastuki. Pihkaa vai hartsia, ehkä sentään pihkaa tai marijuanaa. Kuivuutta on riittänyt peräkärryynkin, vaikka ei olut millään tavalla katkera ole. Ei erityisen raikas, mutta ei tässä mitään heikennystäkään ikämielessä ole tullut. Session parhaaksihan tämä jäi, mutta tässä vaiheessa sitä ei voinut tietää. One Pint, 10.5.2021.

John Hillcoat: The Road

Tykkään alavireisistä ja melankolisista elokuvista, mutta jonkinlainen raja on minullakin. Tämä Cormac McCarthy -filmatisointi vuodelta 2009 alkaa todella synkissä merkeissä ja jatkuu yhtä syvissä vesissä käytännössä loppuun asti. Isä ja poika vaeltavat dystooppisessa maailmanlopun jälkeisessä maisemassa. Katastrofin alkuperää ei kerrota. Ollaan jossain USA:n sisäosissa, metsät ovat palaneet, kaikkialla on tuhkaa, aurinko ei paista, on kylmä ja sataa koko ajan. Ehkä Yellowstonen supertulivuori on purkautunut, ehkä jotain muuta on tapahtunut. Elokuvassa on kauttaaltaan harmaat sävyt, jolloin lyhyet pastellisävyiset unitakaumat yms. erottuvat kovalla kontrastilla. Ilmapiiri on uhkaava, ryöstöjoukkiot kiertävät ympäriinsä, ruokaa ei ole, viidakon laki rehottaa ja kannibalismi on yleistä. Olen nähnyt australialaisen Hillcoatin edeltävän elokuvan The Propositionin, joka ei sekään ollut romanttinen komedia. Synkistely on tässä elokuvassa kuitenkin aivan eri tasoa, olin jättää elokuvan keskenkin, kun viikonlopun päätös meni tällaiseksi. Nick Caven musiikkia tässäkin elokuvassa Propositionin tavoin. En ole lukenut McCarthyn romaania, mutta ilmeisesti siinä esiintyy voimakkaammin inhimillistä lämpöä. Hillcoatin elokuva on (lähes) kompromissiton ja sinänsä vaikuttava suoritus. En täysin innostunut näyttelijäsuorituksista ja fiilis on todellakin kylmä ja etäinen. Ja se kompromissi on minusta loppuratkaisu, joka tuntuu päälleliimatulta.

lauantai 8. toukokuuta 2021

Saimaa Social Brewing Lab Test Batch #6 Lager



 Saimaan sivutoimipistepanimo Kampissa tehnyt nyt gluteenitonta lageria, 4,5 %. Ei aivan kirkas, lievästi utuinen. Viljainen tuoksu, maltainen maku. Melko täyteläinen, mutta ei sitten kuitenkaan enempää mielenkiintoista. Lievästi makea, ei yhtään jälkimakua. Sinänsä puhdasta, ei virhemakuja. En muista, että aikaisemmin Saimaan nimeä olisi käytetty Bruuverissa tehtyjen oluiden yhteydessä. Bruuveri, 8.5.2021.

Salama Technicolor Wonderland


 Huomasin Untappdistä, että Mikkellerin baarissa kokeilematonta Salaman IPAa. Sisällä ei ollut tilaa, joten päädyin juomaan oluen varsin hyytävässä kelissä kadun puolella. 7,0 %, west coast -tyyliä, Centennial, Citra, Chinook, Columbus, Amarillo. Lievästi samea. Tunkkaista hedelmää, ei selvästikään enää kunnossa. Karviaismarjaa ja bensiiniä, mutta ei tosiaan enää raikkaasti. Ei katkeroa, ei muutakaan miellyttävää. Ei Salaman oluet kegissäkään kovin kauaa kunnossa pysy tämän kokemuksen perusteella. Mikkeller, 8.5.2021.

Bone Machine Mastiff


 Hullin suomalaispanimolta imperial stout, 10,5 %. Musta, makea vaniljainen tuoksu. Maussa kahvia ja suklaata, ei niin makeaa vetoa kuin tuoksu antoi odottaa. Liian kylmänä tuli vedttyä hanaoluena. Varsin yksiulotteiselta kokonaisuus kuitenkin tuntui. Pikkulintu Ruttopuisto, 8.5.2021.