Track Refrain

Tuplaheiziä Manchesteristä, 8,0 %. Ilmeisesti Peacharine sinkkuhumalana. Täyteläisen näköinen tapaus. Tuoksu ei kovin intensiivinen. Pehmeää aprikoosin, ananaksen ja mangon makua. Maku on oikein hieno, tasapainoa ja tuoreutta löytyy. Tämä on päivän loppupuolen oluista paras, mutta aloituksen Third Mooniin jää vielä kovin pitkä matka. Eli voisinpa rohkeasti heittää, että Britannian modernien panimoiden heizit jäävät kovin kauas Kanadan ja USA:n parhaista. Toki otos on nyt rajallinen ja Britanniastakin löytynee parempaa kuin tänään Helsinkiin päätyneet.  Oluthuone Haka, 27.2.2026.

Track Superflux Here For You

West coast IPAa Manchesteristä, 7,2 %. Vancouverista kumppani, humalina Krush, Nectaron ja Motueka. Lievää utua, mutta melkein kirkasta. Hieman sitrusta tuoksussa. Appelsiini, mallas ja lievä pihkaisuus tuntuvat maussa. Hyvin kuivaa, hyvin puhdasta, hyvin raikasta. Katkeruutta ei ole riittävästi, mutta on jonkin verran kuitenkin. Ihan ok. Oluthuone Haka, 27.2.2026.

Beak Myth

Sussexista heiziä, 6,5 %, Citra, El Dorado, Galaxy ja NZ Cascade. Varsin vaaleaa tämäkin on. Persikkaa ja ananasta tuoksussa. Melko pehmeää, mutta ei täyteläistä. Puhdasta ja raikasta. Kohtuullista, mutta ei nyt säväytä. Oluthuone Haka, 27.2.2026.

Two Flints Settle Down

Juovan tapaan Factoryn viikonloppufestarin brittivieraiden oluita tarjolla Hakassakin. NZ Pilsiä Windsorista, 5,0 %. Melkein kirkasta, kultaista. Aprikoosia on tuoksussa. Kuiva maku, hedelmäisyys yhdistyy maltaisuuteen varsin rapeasti. Katkeruutta on, mutta ei läheskään tarpeeksi. Miellyttävän puhdaspiirteistä ilman muuta. Oluthuone Haka, 27.2.2026.

Polly's New Fires

Toinen walesiläinen, 7,0 %. El Dorado, Galaxy, Bru-1. Edelleen vaaleaa ja sameaa. Taas melko neutraali tuoksu. Maussa hieman mausteisuutta, ei täysin miellyttävästi. Ehkä jotain kalkkisuutta. Makeutta myös liikaa, ei oikein iske nyt yhtään. Tässäkin heiveröinen kärry, jos ollenkaan. Juova, 27.2.2026.

Polly's Smooth Silver

Parin tunnin Anikó Lehtinen -haastattelun jälkeen session jatkoa Walesista. 6,4 %, vaaleaa ja sameaa. Ehkä Sabroa, kookos maistuu. Melko ohut runko. Ei jälkimakua. Selvästi päivän vaisuin so far. Citra, Nelson Sauvin ja Talus, viimeisestä tietysti kookos peräisin. Juova, 27.2.2026.

Left Handed Giant Dream House

Pitkästä aikaa tarjolla Bristolin panimon oluita. 6,2 %, Citra, Vic Secret, Galaxy, Mosaic. Vaaleaa ja sameaa, edelliseen verrattuna vaisuhko tuoksu. Maku on kirpeän passionhedelmäinen. Vähän hedelmäistä happamuuttakin. Ei nyt oikein kolahda. Jälkimaku on tyhjä. Toki joutui hankalaan saumaan. Juova, 27.2.2026.

Third Moon BreWskey Fright Eyes

Kanadasta tuplasumua. Pelon silmät on kyllä osuva nimi päivän pääkallokelin aiheuttamiin reaktioihin. Alunperin Halloween-teemaa. 8,0 %, Riwaka ja Rakau. Vaaleaa ja todella sameaa. Voimakas tropiikin hedelmien tuoksu. Pehmeän täyteläinen maku, yllättävän nopeasti kuivuu jopa katkeraksi. Sitrus ehkä hallitsee enemmän maussa kuin pehmeämmät hedelmät. Äärimmäisen puhdasta ja raikasta. Tässä on nyt taas tyylissään käytännössä täydellinen olut, kaikki toimii. Kanadassa kilpailu on tiukkaa, mutta Third Moon saattaa olla ehkä kaikkein kovin. Juova, 27.2.2026.

Martin McDonagh: Three Billboards Outside Ebbing, Missouri

Erinomaisen In Bruges -leffan irlantilaisbrittiläinen ohjaaja McDonagh on tehnyt omasta käsikirjoituksestaan synkän humoristisen tarinan USA:n surkeimmilta takapihoilta. Coen-tähti Frances McDormand on pääroolissa ja McDonaghin elokuvaa onkin verrattu Fargoon. Tässä ei kyllä ole huumoria lähellekään samalla tavalla kuin Coen-ohjauksissa, itselle tuli enemmän mieleen Daniel Woodrellin romaani Winter's Bone ja siitä tehty elokuva. Niissä taas ei ole huumoria ollenkaan, joten melkoisen persoonallisen keiton McDonagh on saanut aikaan. Missourin kartalta ei Ebbing-nimistä paikkaa löydy, elokuva on kuvattu North Carolinassa, melko lähellä olutparatiisi Ashevilleä. Raiskatun ja murhatun tyttären äiti McDormand hakee oikeutta vuokraamalla kaupungin laidan mainostaulut, joissa viranomaisia syytetään laiminlyönneistä. Alkuasetelmalla on todellisuuspohjaa Texasista, mutta McDonaghin elokuva lähtee nopeasti omielle teilleen. Kärjistyksiä on paljon, mutta nauru kyllä juuttuu kurkkuun tapahtumien traagisuuden takia. Amerikkalaisten syrjäseutujen asukakiden sivistymättömyydellä ei ehkä ole mitään rajaa, mutta toivottavasti McDonaghin maalaama kuvaus ei sentään vastaa todellisuutta. Elokuva jää taatusti mieleen, mutta ei ole varsinaisesti kovin onnistunut. Vaikka huumoria on Coenia vähemmän, niin paradoksaalisesti McDonaghin uskottavuus on heikompi. Se voi johtua McDonaghin ulkopuolisuudesta, Woodrellin syvyydestä jäädään kauas. Elokuvassa on mielenkiintoista musiikkia ja baarikohtauksessa kuullaan Four Topsin soul-versio obskuurin The Left Banke -bändin barokkisesta klassikosta Walk Away Renée. Kuulin biisistä aikoinaan  ensimmäisenä Southside Johnnyn version, joka loksautti leuat auki. Pidän edelleen Johnnyn versiota kovimpana.

Olari Reliable Crew

Konepajalla stamina pysyy tiiviinä, uutta heiziä Olarilta growlerissa taas, nyt fokuksessa luotettava humalajoukkue, Nelson Sauvin, Nectaron, Citra. 6,4 %. Ananastuoksua, pehmeää mehuisuutta. Tuhti runko. Vähän katkeruutta, on tasapainoinen. Oikein hyvää. Ei nouse lähellekään Olarin terävintä kärkeä, mutta mukavan laadukasta tavaraa tulee panimolta jatkuvalla syötöllä. Olarin Panimo Konepaja, 25.2 2026.

Toivo Särkkä: Kovaa peliä Pohjolassa

Kotimainen rikoskomedia vuodelta 1959, esikuvina ilmeisesti samaan aikaan Ranskassa suositut Eddie Constantine -leffat. Alkaa suhteellisen ryhdikkäästi toiminnallisina kohtauksina, mutta junnautuu nopeasti naurettavaan juoneen, jossa on MacGuffinina jopa ydinasesalaisuuksia. Kaksoisroolin heittää pahasti turvonnut Tauno Palo, joka on hilpeästi koko ajan nuorten missityttöjen intohimojen kohde. Viisikymppinen Palo näyttää noin 70-vuotiaalta. Näyttelijäsuoritukset ovat lievästi sanoen kankeita ja parodia-ainekset eivät naurata ollenkaan. Seksistiset asenteet tuntuvat arkeologisilta, mutta tietysti niitä pitäisi suhteuttaa aikaansa. Parhaiten ovat säilyneet välähdykset Helsingin kaduilta. Kehnoa kamaa, mutta jotain kevyttä viihdyttävyyttä kuitenkin löytyy.

Little Rain Hangar 18

Barcelonasta vahvaa heiziä, 7,8 %. Vaaleaa ja sameaa. Pehmeää mehuisuutta, ananasta ja mangoa. Täyteläistä, kuivahkoa. Ei juuri katkeruutta, mutta laatutavaraa. SalamaNation, 24.2.2026.

Het Anker Gouden Carolus Cuvée van de Keizer Imperial Dark

Klassinen sesonkiolut Belgiasta, 11,0 %. Punaruskeaa, maltainen ja makea tuoksu, ei kovin mausteisesti. Esterisyyttä ja hedelmäisyyttä maussa, mutta makeus hallitsee. Täyteläisyyttä ja luonnetta löytyy, mutta ehkä ei sentään klassikon statusta ansaitse. Barley & Bait, 24.2.2026.

Pühaste Sudden Death Mindcatcher

Tartosta tuplaheiziä, 8,0 %. Nectaron, Citra, HQC-1. Kirpeähkö maku, karkeahkoa hedelmäisyyttä, nyt ei ole Pühasten parhaita tuotteita. Ei katkeruutta. Jotain on vähän pieleen mennyt. Barley & Bait, 24.2.2026.

Himo Kannustus

Toistaiseksi viimeinen Timo "Genraali" Alasen välittämistä Bierkkalan Himo-oluista. DIPA, 8,0 %, Krush ja Cashmere. Oletettavasti siis west coast -tyyliä. Varsin kirkas vaalea olut onkin kyseessä, nyt vaahtoa kehittyi asianmukaisesti. Herukkaa ja trooppisia hedelmiä aromeissa. Pehmeyttä on, sitrusta, vähän pihkaakin. Hieman valjuiksi vivahteet kuitenkin jäävät. Tölkityspäivä tässä on 11.11.2025. Se on tässä tyylissä ehkä jo hieman liian kaukana. Sinänsä puhdasta kamaa ja tuoreempana varmaan maukkaampaa. Ostopaikka Pirkkala, K-Citymarket, Bierkkala.

Himo Keihästys

Himolla on selvää sporttipainotusta oluiden nimissä. Keihästyksen etiketissä on selvästi tyylitelty piirros olympiavoittaja Heli Rantasesta. New England IPA, 7,0 %, hieman harvemmin käytetyt humalat Ahtanum ja Bru-1. Hyvin vaaleaa, nytkin liiallista vaahtoamista, ehkä jotain säätämisen tarvetta tölkitykselle. Voimakas limen ja guavan tuoksu. Kirpeää makua, ehkä vähän karkeasti. Mehuisuus ei ole totutun NEIPA-täyteläisyyden tasolla. Jälkimakukin jää lyhyeksi. Tämä oli nyt selvä pettymys pilsin jälkeeen. Tölkitetty 16.12.2025 eli suhteellisen tuoretta. Ostopaikka Pirkkala, K-Citymarket, Bierkkala.

Himo Nurmikenttä

En käynyt äskeisellä Tampereen reissulla Pirkkalassa, mutta Genraali Alanen oli puolestani ostanut sieltä muutamia Himo-näytteitä. Panimon oluita ei oikein liiku Helsingissä ja yllättävän vähän Tampereenkin baareissa. Ensimmäisenä testiin west coast pils, 6,0 %. Eli varsin vahvaa. Saaz ja Azacca, onnistuneet humalavalinnat. Nurmikentästä tulee itselle mieleen jalkapallo, mutta etiketin kuvat viittaavat tenniskenttiin. John McEnroe ja Andre Agassi, jota tosin ensin epäilin kotimaiseksi staraksi nimeltä Leo Palin. Kirkas ja kultainen, vahva vaahto, liiankin eläväisesti vaahdoten. Raikas ruohoinen ja sitruinen tuoksu. Maussa on samat elementit raikkaassa kokonaisuudessa. Katkeruuttakin löytyy. Tämähän on oikeastaan oikein mallikasta. Tölkitetty 14.10.2025, mutta on hyvin säilynyt. Ostopaikka Pirkkala, K-Citymarket, Bierkkala.