Naparbier 13 Aniversario

Barleywine Navarrasta, 13,0 %. Punaruskeaa. Fariinisokeria tuoksussa, hedelmäisyyttä myös. Maussa on hedelmää, mutta aika karkeasti. Tätä voisi selvästi kypsytellä vielä pitempään. Punaviinimäisyyttä, nihkeää. Juova, 27.8.2026.

Old Kemi Lager

Toisena Old Kemin näytteenä lager, 4,6 %. Kirkasta ja kultaista olutta. Maltaista täyteläisyyttä. Pehmeää ja puhdasta tavaraa, mutta aika makeaa. Mutta ei mitään erityisempää ongelmaa. Tämä nyt ehkä tämän kesän kolmesta Old Kemistä onnistunein. Ihme, 27.8.2026.

Old Kemi IPA

Kaisaniemen roudareille omistetussa baarissa pienimuotoinen Old Kemin oluiden esittely. Tap takeoverista ei voida puhua, koska oluet tarjolla tölkistä. Sikäli ymmärrettävää, että viime kuussa Oulussa juomani Old Kemin kegiporter ei tuntunut olevan kunnossa. Ensikokemus Old Kemin oluista tuli jo covidin aikana. UG:llä tehty stout oli silloin ihan mukavaa. Nyt Old Kemi tekee oluensa Espoon Salamalla. Taustalla on hieno tarina, alkuperäinen panimo toimi Kemissä 1920-30. Panimon perustajan suora jälkeläinen Ivan Kalishevich esitteli oluita.

IPAssa on 5,44 %, 66 IBU. Kirkas kuparin tai meripihkan väri. Neutraali tuoksu. Hyvin maltainen maku. Ei juuri hedelmäisyyttä. Vähän pihkaa, vielä vähemmän katkeruutta. Ei sivumakuja, mutta paljon enemmän makuja yleensäkin pitäisi saada. Englantilaiseksi IPAksi tätä kuvataan, mutta tämä on vaisu jopa brittibitteriksi. Jos englantilaisuudella tarkoitetaan sitruksen puuttumista, niin jotain muuta hedelmäisyyttä pitäisi silti olla. Ihme, 27.8.2026.

Salama Lust For Blood

Keravalta west coast IPAa, 6,5 %, Riwaka, Idaho 7, Columbus. Pehmeää sitrusta. Mallasrunko on tukeva ja pihkaakin vähän. Kuiva, mutta ei katkera. Ei siis täysin onnistunut, mutta sitrus sentään mukana. Oluthuone Haka, 27.8.2026.

Himo Punoitus

Pirkkalasta Red IPA, 5,8 %, Centennial humalana. Kirkas ja mukava väri, tumman punertava. Maussa karamellia, silti kuivaa. Jopa katkeruutta löytyy. Puhdasta kamaa. Lakoniset kommentit johtuvat sosiaalisesta tilanteesta, kuinkas muutenkaan. Oluthuone Haka, 27.8.2026.

Mallassepät Smoked Pilsner

Hakaniemessä Naantalista uutta savupilsiä, 4,5 %. Lievästi savuinen tuoksu. Maussa yllättävänkin paljon savua. Toimii ihan mukavasti näinkin kevyenä. Oluthuone Haka, 27.8.2026.

Factory Mind Games

Tätä olutta ei ollut enää tänään tarjolla Factoryn taproomissa hanassa, mutta onneksi tölkki lähti mukaan. Tuplaheizi, 8,0 %, NZ Cascade, Motueka, Simcoe, tölkitetty 18.8.2026. Maitoista sameaa sumukamaa on tämäkin. Tuttuja hedelmäisiä aromeja erittyy. Täyteläistä mehuisuutta, kuiva runko ja nyt vähän katkeruutta mukana. Erinomaisen raikasta ja miellyttävää juomaa. Factory toistaa itseään, mutta tuote pysyy laadukkaana. Huonomminkin panimotoimintaa voi harjoittaa. Ostopaikka Kerava, Etko/Factory Taproom.

Factory Tipping Point

Uusiseelantilaista tuplaheiziä Savion tuotantolaitoksilta, 8,0 %, Nelson Sauvin, Motueka ja Riwaka. Tölkitetty 18.8.2026. Maitoista vaaleaa olutta kaatuu lasiin. Tuoksussa on raikkautta ja trooppisten hedelmien aromia. Pehmeää ja kuohkeaa, tasapainoista ananaksen ja mangon makua oikein kuivalla tavalla. Nyt ei jälkimaun katkeruus erotu. Jälleen kerran laadukas suoritus, horjahdusta ei tule nytkään. Ostopaikka Kerava, Etko/Factory Taproom.

Factory Baby Executioner (2026)

Ostin Keravan panimolta mukaan muutamia uutuuksia, joita en ehtinyt paikan päällä testata. Tässä kevyempi versio Executionerista, perus-IPAn tasoa, eli 7,3 %. Samat humalat kuin isoveljessä, eli Motueka, Riwaka, Citra ja Mosaic. Tölkitetty 11.8.2026. Tuttu samanlainen ulkonäkö. Tuoksussa ananasta ja mangoa odotetusti. Maku on riittävän täyteläinen, kuivan nektarinen, oikein miellyttävä. Mukavaa olutta siis. En oikein enää jaksa kirjoittaa Factoryn oluiden samankaltaisuudesta, mutta sellaisiahan nämä todella ovat, vaikka humalat hieman vaihtelevat. Ehkä humalia voisi jo haalia leveämmällä haavilla, välillä jotain eurooppalaisia moderneja humalia esimerkiksi. Viime talven west coast -kokeilutkin tuntuvat jääneen nyt unohduksiin. Ostopaikka Kerava, Etko/Factory Taproom.

Track Messorem Neighbourhood '26

Siemailimme Keravalla Juha Heinäsen kanssa kaikessa rauhassa Factoryn oluita, kun henkilökunta kertoi hälyttäviä tietoja, kaikki seuraavat junat Helsinkiin on peruttu. Emme painaneet paniikkinappulaa, vaikka mahdollinen pitempi oleskelu Keravalla tuntuikin hyytävältä kohtalolta. Vedimme syvään henkeä ja tilasimme kylmän rauhallisesti Boltin pihaan ja siirryimme sillä Tikkurilan asemalle ja sieltä ilman odotusta R-junalla Pasilaan. Ilmeisesti Rekolan asemalla oli ns. henkilövahinko, joka sotki junasysteemejä. Triplan uudessa baarissa jaoimme tölkin Manchesteristä, jossa kollaboraattorina Montrealin Messorem. Triplaheizi, 10,0 %, Nelson Sauvin ja Riwaka. Sitrustuoksua. Kuivaa makua, täyteläistä mehuisuutta. Ei oikein katkeruutta, mutta alkoholi peittyy. Tuoreiden Factoreiden jälkeen olut joutui hieman huonoon saumaan. Samaa raikkautta ei tietenkään voi olla, mutta hyvin tämäkin toimii. Täproom, 26.8.2026.

Factory Double Reveries Of... Motueka (2026)

Seuraavaksi tuplaheiziä, 8,0 %. Nimen uusiseelantilainen humala Motueka siis sinkkuhumalana. Vaaleaa ja sameaa. Persikan tuoksua. Maussa raikasta trooppista makua, cantaloupea ja hunajamelonia. Tietysti vähän ohuempaa kuin edellisessä oluessa. Pehmeää kyllä ja tässäkin hieman katkeroa. Tarjolla taproomissa myös porkkanakakkua, joka toimi oikein hyvin oluen kanssa.  Kerava,  Etko/Factory Taproom, 26.8.2026.

Factory The Executioner (2026)

Vaihteeksi paikallisjunamatka Keravan Saviolle. Useampi uutuus taas Factorylta Klondyke-talon taproomissa. Aloituksena heti triplaheizi tämänvuotisena versiona. 10,0 %. Motueka, Citra, Riwaka ja Mosaic. Vaaleaa ja sameaa. Raikasta ja mehuista, ehkä lievää hedelmäistä happamuutta. Erittäin kuivaa, jopa vähän katkeruuttakin. Jälleen kerran laatutavaraa. Kerava, Etko/Factory Taproom, 26.8.2026.

Arnau Bonmont: Film Noir - Shadows, Smoke and the City at Night

Uusi kirja film noirista. Kovin syvälle ei pureuduta eikä mitään harvinaisempia leffahelmiä nouse esiin. Mutta Bonmont tarkastelee kirjan lyhyissä luvuissa noiria todella monipuolisesti eri näkökulmista. Se on varsin viihdyttävää ja helppolukuista. Jää siis varsin pintapuoliseksi esitykseksi, mutta näkemys on ainakin monipuolinen. Ehkä eniten ärsytti kirjoittajan tapa korostaa noirin ahdistavuutta, unohtaen katsojan siitä saaman nautinnon. Ehkä yksi kiinnostava nosto kirjassa oli, argentiinalainen noir Los tallos amargos, The Bitter Stems, ohjaaja Fernando Ayala, 1956. Mutta näkökulmia siis oli riittävästi. Mukana ainakin noirin esikuvat, ekspressionismi, pulp-kirjallisuus, emigrantit, sota-aika, yksityisetsivät, lähiöt, kuvaus, äänitys (erityisesti voice.over),vVaatetus, arkkitehtuuri, psykologia, ohjaajat, käsikirjoittajat, näyttelijät, teknikot (kuvaajat, lavastajat, leikkaajat, äänittäjät), ulkomaiset noirit, B-filmit, naistekijät, värifilmin vaikutukset, ylösnousemus 70-luvulla, tech noir (Blade Runner, Se7en, Heat, Sin City, Drive), televisio (erityisesti moderni prestige television: The Sopranos, The Wire ja True Detective, Better Call Saul), sarjakuvat (Will Eisner, Frank Miller), pelit (Max Payne ja Alan Wake mainitaan, mutta ei Suomea), gotiikka, western, trillerit, kaupunki roolihenkilönä, filosofia ja synnin estetiikka. Mukavaa luettavaa, mutta ei pääse lähellekään parasta noir-analyysikirjallisuutta.

Nick Murphy: A Spy Among Friends

Kim Philbysta on varmaan kirjoitettu enemmän kuin kenestäkään toisesta vakoilijasta. Tämä tuoreehko tv-sarja perustuu Ben Macintyren teokseen. Kirja ei ole tuttu, mutta Macintyrelta olen lukenut Oleg Gordijevski -opuksen, joka ei täysin vakuuttanut. Tv-sarja pureutuu Philbyn merkilliseen loikkaukseen 1963 Beirutista Odessaan ja sen jälkeisiin tutkimuksiin Britanniassa sekä Philbyn vaiheisiin Moskovassa. Paljon keritään takaumilla taaksepäin 1930-luvulle asti. Philbyn ohella toinen päähenkilö on pitkäaikainen MI6-kollega Nicholas Elliott, joka oli loikkauksen aikaan myös Beirutissa. Sarjassa esiintyy useita tunnettuja hahmoja, kuten CIA:n vastavakoiluguru James Jesus Angleton, myöhempi menestyskirjailija Ian Fleming, aiemmat brittiloikkarit Maclean ja Burgess sekä ns. neljäs mies Anthony Blunt. Sarja on laatutyötä, tarina avautuu sujuvasti ja näyttelijätyö on huipputasoa. Huumoriakin on brittityyliin riittävästi. Elliottia esittävä Damian Lewis muistuttaa aika lailla Hugh Laurieta. Elliottin käytöstä verrataan yhdessä kohtauksessa Wodehousen Bertie Woosteriin, joka oli Laurien tutuimpia rooleja. Fleming testaa hollantilaisella agentilla, voiko sukelluspuvun alla käyttää smokkia. Siis tuleva James Bond -kohtaus. Uuttakin itselle tuli esille, natsien vastarintamies Erich Vermehrenin kohtalosta en ole ennen kuullut. Vermehren siirtyi sodan lopulla Englantiin ja hänen katoliset kumppaninsa jäivät sodan loputtua venäläisten sektorille. Philby kavalsi antinatsit (ja antikommunistit) venäläisille, jotka surmasivat heidät. En tiedä oliko tekotapa yhtä raakalaismainen kuin tässä sarjassa esitetään. Sarjassa annetaan ymmärtää, että Philby yritti Moskovaan päästyään pelata kolmoisroolia. Hän uskotteli Angletonille ja muille amerikkalaisille ryhtyvänsä vakoilemaan Moskovassa CIA:n leivissä. Todellisuudessa hän paljasti aikeensa heti venäläisille, jotka eivät ymmärtäneet pelin henkeä ja eliminoivat samantien Moskovasta Philbyn jenkkikontaktit. Tämä voi olla fiktiota. Kuusi jaksoa, ehkä pari liikaa, samoja asioita pyöritetään useampaan kertaan. Ei tämä mikään Le Bureau ole, mutta kiehtovaa historiallista spekulointia.

Kimito Brown Ale

Sain tämän pullon viime perjantaina Jonas Sahlbergiltä, kun olimme Kimito Brewingillä Hagströmin uutta olutta tekemässä. 5,6 %, humalina brittiläiset Fuggle ja East Kent Goldings. Hyvin tummaa, lähes mustaa. Tuoksussa paahteisuutta, kuivattuja hedelmiä, ehkä vähän mausteisuuttakin. Maku on mausteisen maltainen, yllättävän täyteläinen vahvuuteen suhteuttaen. Kuohkeaa ja pehmeää. Jälkimaku on lyhyt, ei juuri katkeroa. Puhdasta olutta, tyyli ei ole suosikkejani, mutta hyvinhän tämä toimii. 

Olari B-Side Single Pale Ale

Yritin lähestyä Kuikan tilalle tullutta The Harpia, koska sain tiedon paikan avautumisesta tänään. Ovi ei ollut lukossa ja hypähdin keskelle rakennustyömaata. Väärää tietoa, baari avautuu vasta 28.8. Nolon tilanteen jälkeen siirtymä Olarille, Teurastamon baarille tehty olut nyt panimon taproomissa tarjolla, 5,5 %, Citraa sinkkuhumalana. Kevyesti samea. Hedelmäinen tuoksu. Maku noudattelee hedelmäistä linjaa, suhteellisen makeaa, mutta ei oikein kohoa sfääreihin. Ei jälkimakua, jää aika yksiulotteiseksi. Olarin Panimo, 25.8.2026.

Sudden Death My Precious Nelson

Lyypekistä triplasumua tölkissä, jaettuna Asko Jylhän ja Juha Heinäsen kanssa. 10,3 %. Nelson Sauvin, Citra, El Dorado. Kuivia viidakon hedelmien aromeja taas. Puhdasta tavaraa, selvää katkeruutta jälkimaussa. Oikein näppärää. Erinomaista olutta. SalamaNation, 25.8.2026.