Buxton LupulusX Krush

Derbyshirestä sessiokamaa. 5,4 %. Vaaleaa, hyvin vaaleaa, sameaa. Vähän hapanta hedelmäisyyttä tuoksussa. Maussa runko tuntuu vähän ohuelta. Hedelmäisyyttä  maussa hallitsevimmin, ei jälkimakua. Tämä oli vähän pettymys. Oluthuone Haka, 30.3.2026.

Rivington Left Handed Giant Accounts Are Grim

Hakassa ei vielä tämä Rivington myynnissä, mutta hana jo kytketty. 6,5 %, El Dorado, Motueka, Rakau, Strata. Vaaleaa ja sameaa. Pehmeää sitrusta tuoksussa. Mehuisuutta on täyteläisen intensiivisesti. Trooppisella tavalla, oikein näppärää. Oluthuone Haka, 30.3.2026.

Brukettin kevään valikoimatasting 2026

Viime syyskuun tupaantuliaisissa tutuksi tulleissa Brukettin hulppeissa Konepajan tiloissa järjestettiin nyt hieman pienimuotoisemmat kevätvalikoiman maistelut. Mukana oluita, viinejä ja väkeviä. Oluet oli nyt keskitetty näyttävän baaritiskin yhteyteen ja sen ympärillä tulikin pääosin pyörittyä. Brukettin maahantuonnissa on nykyään Cornwallin Verdant ja sieltä tuli maisteltua heti kärkeen viisi tuotetta. Lightbulb XPA, Sundialer Pale Ale, Bloom IPA, Pulp DIPA ja Why Am I Like This West Coast IPA. Kaikki oikeastaan aika näppäriä, ehkä tykkäsin Bloomista eniten. Nc'nean on uusi single malt -tislaamo Skotlannin länsirannikolla lähellä Obania ja Tobermorya. Kolme viskiä maistelin, Nc’nean Organic Single Malt, Nc’nean Organic Quiet Rebels Simon ja Nc’nean Organic Huntress Lemon Meadow. Nuorehkoja vielä, mutta pirteitä floraalisia, mausteisia ja hedelmäisiä vivahteita löytyi. Lopuksi vielä paluu oluttiskille, Northern Monk Beyond Classic, Suomenlinnan Lantinhausen Helles ja Kirkstall Superdelic kävivät lasissa. Hieman kiireisempi vierailu nyt, kun eläkeläisharjoittelijan kiireet veivät taas toisaalle. Mukavaa oli, tosin nyt vähemmän tuttuja kuin tupaantuliaisissa, enemmän ravintoloiden ihmisiä.

Taylor Hackford: Parker

 Tuottelias Donald E. Westlake julkaisi omalla nimellään mm. koomisia Dortmunder-romaaneja, mutta Richard Starkin nimellä julkaistuissa Parker-trillereissä huumori jää sivuun tylymmän kerronnan tieltä. Starkia on filmattu usein onnistuneesti, mm. 60-luvulla John Boormanin Point Blank ja 70-luvulla John Flynnin The Outfit. Mm. noir-klassikko Out of the Pastin remakesta Against All Odds tunnettu veteraaniohjaaja Taylor Hackford sai valmiiksi 2013 tämän pelkällä Parker-nimellä kulkevan leffan, joka pohjautuu Starkin romaaniin Flashfire vuodelta 2000. Tapahtumat käynnistyvät maatalousnäyttelyn ryöstöstä Ohion pääkaupungissa Columbuksessa ja siirtyvät sitten pääosin Palm Beachiin. Mukana on Starkin tyyliin ryöstöjä, kostohommia ja rivakasti väkivaltaa.  Jason Statham ei kyllä ole tarpeeksi karismaattinen astumaan Lee Marvinin bootseihin. Jennifer Lopez hieman omituisesti pienehkössä ressukkaroolissa. Toimintaa on runsaasti, mutta rytmitys on laiskaa ja elokuva ei saa kunnolla ilmaa alleen. On tämä parempi kuin Mel Gibsonin Parker-leffa Payback vuodelta 1999, mutta ei paljoa.

Mike Scott: Adventures of a Waterboy - Remastered

Kolme vuotta sitten Waterboysin mahtava keikka Kulttuuritalolla palautti mielenkiinnon tähän 80-luvun suosikkibändiini. Nyt sain Ismo Erikssonilta lainaksi yhtyeen päähahmon Mike Scottin kirjoittaman muistelmateoksen. Alunperin kai julkaistu 2012 ja tämä "remasteroitu" painos 2017. Kerronta pysähtyy kuitenkin noin vuoteen 2002, ehkä on ollut tarkoitus julkaista jatkoakin. Pääpainotus on Waterboysin tunnetuimmissa levyissä This Is The Sea (1985) ja Fisherman's Blues (1988). Itse en muita levyjä tunnekaan. Teksti painottuu lähes kokonaan Scottin musiikilliseen uraan, muusta yksityiselämästä nähdään vain väläyksiä. Muutama parisuhdekumppani mainitaan ja 1970 12-vuotiaan Scottin elämästä  kadonnut isä tavataan uudelleen 1998.

Scott kirjoittaa hyvin ja yksityiskohtaisia hauskojakin anekdootteja riittää. Patti Smithin kohtaaminen teini-ikäisenä näkyy tehneen vaikutuksen ja se näkyy tietysti musiikissakin. Lontooseen muuttaneen Scottin 1983 perustaman Waterboysin kaksi ensimmäistä levyä ohitetaan lähes kokonaan, jostain syystä. This Is The Sean syntyprosessi kuvataan sitten sitäkin tarkemmin. 10 vuotta vanhempi amerikkalainen tyttöystävä Kate Lovecraft sekoittaa bändiä ja manageriporrasta. Lovecraft palaa tapahtumiin myöhemminkin silloin tällöin lähes vainoamishengessä. Tammikuussa 1986 Scott muuttaa Dubliniin ja kaksi vuotta myöhemmin Galwayhin. Monia studiosessioita kansanmusiikkisoittimien kanssa ja lukuisia miehistövaihdoksia. Tämä on ehkä kirjan antoisin vaihe, tuottajien kanssa on ongelmia, bändin sisäiset ristiriidat kärjistyvät lähes tulitaistelun asteelle. Äänityksiä kertyy valtava määrä, joista 1988 julkaistaan vain 54 minuuttia Fisherman's Blues -levyllä. Seuraavan vuoden kiertue ulottuu Ruisrockiin asti ja kirjaan on päässyt sama sauna-anekdootti, jonka Scott kertoi Kulttuuritalolla. 

Scott menettää 1990 otteensa bändistä, traditionaaliset soittajat poistuvat, pari levyä floppaa. Kirjankin kerronta tylsistyy, mystiikkaan vivahtavia meditaatiopohdiskeluja on aika rasittava lukea. Vuonna 1994 Scott viettää kuukausia retriitissä Skotlannin pohjoisrannikolla Findhornissa. Avioerokin tulee. Scott tekee soolona akustisen ja sähköisen levyn, mutta kaupallinen menestys puuttuu. Vuosituhannen vaihteessa Scott kasaa bändin uudelleen ja levy A Rock in the Weary Land on ainakin arvostelumenestys. Vaikka kirjan aihe on kiinnostava ja Scott hyvä kirjoittaja, niin lukeminen oli jostain syystä raskasta ja katkonaista. Luin samaan aikaan paria muutakin kirjaa. Scottin teoksessa on vain vähän yli 300 sivua, mutta tekstiä tuntuu silti olevan loputon määrä. Informatiivinen kirja kyllä on ja varmaan erityisen kiinnostavaa luettavaa muille muusikoille. Levyntekoprosessien kuvaus on todella yksityiskohtaista.

Olarin uutuusmaistelua, maaliskuu 2026

Olarin Panimolla oltiin Ari Nyforsin kanssa melko tiheässä tunnelmassa, kun itse Ville Lehto saapui paikalle. Saimme maistiaisen uudesta tuplasumusta, kolmisen viikkoa panopäivästä, tulee ehkä ulos Olaron-nimellä. Pääroolissa kokeellinen humala HBC 630. Noin 8,0 %, aika sameaa, jopa paksua. Makeutta on, ehkä vähän raakaa vielä. Hedelmäisyyttä on intensiivisesti ja katkeroa tuntuvasti. Ei huono ja varmaan valmiina vielä parempaa. Olarin Panimo Konepaja, 28.3.2026.

Kanava Tolppa

Extra IPA Vääksystä, 8,2 %. Kirkas keskiruskea ulkonäkö. Varsin mausteinen maku, hedelmäisyys jää sivummalle. Sangen karkealta tuntuu. Makeuttakin vähän mausteisuuden rinnalla. Ei nyt kolahda ollenkaan. En osaa sanoa mitä tässä on tavoiteltu. Katkeruus hintelää. Pikkulintu Ruttopuisto, 28.3.2026.

Anderson's Paavo Escobar NEIPA

Tartosta hauskasti nimettyä sumua, toimii sekä Pabloa että Väyrystä ajatellen. 7,1 %. Eclipse, Citra ja Southern Cross. Varsin sameaa, trooppisia hedelmiä tuoksussa. Hieman karamellinen maku, kovahkoa otetta. Ei oikein jytise. Tosiaan liian makea eikä yhtään jälkimakua. Pikkulintu Ruttopuisto, 28.3.2026.

Witzgall Landbier

Toinen näyte tältä Baijerin panimolta. Alkuviikon Vollbier oli kevyempi kuin tämä Landbier. 5,3 %, luokiteltu kellerbieriksi. Kevyttä sameutta kieltämättä on. Tuoksussa on tuttua kiihkeää maltaisuutta. Maussa hieman makeutta, jopa hedelmäisyyttä, sehän ei ole kellereissä täysin vierasta. Kokonaisuus on kuitenkin ruohoisen kuivaa maltaisuutta, näppärällä hienoisella katkeruudella. Näitä Frankenin oluita on aina yhtä nautinnollista juoda. Pikkulintu Ruttopuisto, 28.3.2026.

Gallows Bird Ilmestys

New Zealand India Pale Ale, 6,5 %, 40 IBU, Nectaron, Riwaka, Nelson Sauvin. Varsin samea, mutta ei New England -samea. Makeaa trooppista hedelmäisyyttä tuoksussa. Maku on kuivempi, mangoinen ja passionhedelmäinen. Ehkä raikkaampi voisi olla. Jälkimaun katkeruus on kyllä mukana, tosin hillitysti. Vähän putoaa nyt tyylien väliin, ei kunnolla WC eikä NE. Hieman yllättäen tämä olut jäi session kolmesta oluesta heikoimmaksi. Espoo, Gallows Bird Tapiola, 28.3.2026.

Gallows Bird Reinkarnaatio

Hazy lager, 4,5 %, tässäkin jopa 70 IBU. Herkules, Saphir, Hallertau Blanc. Heiziys hyvin hillittyä, olut näyttää melkein kirkkaalta. Hyvin yrttinen tuoksu, jopa mausteinen. Maussa samat elementit, ei mitään helppoa terassijuomaa. Kuivaa on, runko tietysti ohuenpuoleinen. Katkeruus kerääntyy hiljalleen, mutta lopulta sitä kasaantuu tuntuvasti. Gallows on ryhtynyt tekemään kärryoluita? Yllättävän paljon makuja tässä on, ehkä en kuitenkaan tykkää näin mausteisesta vedosta. Humalat on tuttuja, mutta en muista niistä ennen irronneen tällaisia tehoja. Ehkä humalan määrät suuria. Mutta kovin persoonallinen ja omaperäinenkin tuote. Espoo, Gallows Bird Tapiola, 28.3.2026.

Gallows Bird Kaitselmus, cask ale

Tapiolan brewpubissa APA, 5,0 %, jopa 80 IBU. Chinook, Citra, Nelson Sauvin. Lievää utua. Todella pehmeää sitrusvoittoista makua. Brittiläiset modernit golden ale caskit tulee mieleen, erittäin onnistunut tapaus. Kuiva runko, taustalla mallas tuntuu ja peräkärry on huomattavan hyvin raiteilla pysyvä, varsin raskaskin. Panimon kärkituotteita ilman muuta ja alkukevään parhaita oluita ylipäänsä. Espoo, Gallows Bird Tapiola, 28.3.2026.

Bereta Juicebag

Tämä sessiosumu piti olla tarjolla jo viime viikonlopun Hakan Bereta tap takeoverissa, mutta kegi oli ajautunut Etelä-Karjalaan. Nyt se oli onnistuneesti kotiutettu takaisin Hakaniemeen. 6,0 %. Vaaleaa ja sameaa. Persoonallinen tuoksu. Maussa on trooppisia hedelmiä, mutta jollain twistillä tämäkin. Täyteläistä vahvuuteen suhteutettuna. Jotain mausteisuutta ehkä myös. Raikasta, Beretan oluista parempaa päätä. Oluthuone Haka, 27.3.2026.

Nano Cinco Bad Bones Robert Le Chat

Siirryin Pitkänsillan pohjoispuolelle, mutta olut pysyi kanadalaisena ja ranskankielisenä. Nyt kamaa itse Québecin kaupungista, tuplasumukollabo, 8,5 %. Southern Cross ja Riwaka. Vaaleaa ja sameaa, pehmeää, raikasta. Taas ananaksen, mangon, aprikoosin ja persikan harmoniaa. Valmistaja mainitsee myös kumkvatin. Tuoretta kamaa taas. Miellyttävää juomaa ilman muuta. Oluthuone Haka, 27.3.2026.

Messorem Bas-Canada Aussi Green, Plus de Hops, Aussi Chér

After cinema -oluelle Juovan tiskille. Kollabotuplasumua Québecistä. 8,0 %, Nectaron, Citra, Riwaka. Vaaleaa ja sameaa. Pehmeää mehuisuutta täyteläisesti. Mango, meloni, lime ja papaija nivoutuvat jälleen kerran saumattomaan elämykseen. Juova, 27.3.2026.

Stanley Kubrick: Fear And Desire

En ole ennen onnistunut näkemään tätä Kubrickin ensimmäistä pitkää elokuvaa vuodelta 1953. Pitkää ja pitkää, kestoa kompaktilla leffalla on 62 minuuttia. Reginan näytöksen avauksena oli Kubrickin aiempi dokumentaarinen 10-minuuttinen lyhytelokuva Flying Padre. Se kertoo New Mexicossa toimivasta katolisesta papista, joka liikkuu laajassa seurakunnassaan omalla pienkoneellaan. 

Fear And Desiren ytimessä on neljä amerikkalaista sotilasta, jotka ovat päätyneet vihollisen selustaan lentokoneensa tuhouduttua. Ajattelin ensin toista maailmansotaa ja mahdollista sijoittumista vuoden 1943 Italiaan. Elokuva on kuitenkin kovin abstrakti ja allegorinen, joten ajalla ja paikalla ei ole merkitystä. Metsissä ja jokimaastossa liikutaan, mutta yhtä hyvin voitaisiin olla vaikka yhdessä rakennuksessa. Sodan mielettömyyttä tässä tietysti kuvataan, mutta kovin vaatimattomaksi harjoitelmaksi tämä kääntyy. Selviä kaikuja Kubrickin myöhemmässä tuotannossa on ainakin Paths of Gloryssa ja Full Metal Jacketissä. Myöhempi ohjaaja Paul Mazursky esittää järkensä valon menettävää soturia.

Thornbridge Imperial Stout From The Union, cask ale

Toinen cask-näyte Thornbridgen Burton Union -systeemin kautta tuotettu stout. Tämähän oli tarjolla Alkon pruuvissa äskettäin. Nyt sitten mielenkiintoisesti parhaalla jakelutavalla. Siis vain 7,7 %, 75 IBU. Lakritsiruoksua, pehmeää. Lievää paahteisuutta. Tämä on paljon vakuuttavampi kuin Spike. Tässä on vähän katkeruuttakin. Kuohkeutta ja tuoreutta. Kokonaisuus on kuiva ja herkullinen. Kovin erilainen kuin tölkki tai pullo, vai mikä se Alkon astia olikaan. Urho, 27.3.2026.