Kauko Röyhkä: Kusessa

Kun muutin opiskelemaan Ouluun 1982, Kauko Röyhkä oli oikeastaan ainut oululainen nuoremman polven julkkis. Hän oli julkaissut levyjä ja jopa kirjoja, esiintyi televisiossa. Kolme vuotta vanhempi Röyhkä oli jo aikaa sitten muuttanut Turkuun, mutta se ei oikein ollut tiedossani, Röyhkä leimautui julkisuudessa oululaiseksi. Katsoin silloin paljon elokuvia ja muutamat samoissa näytöksissä pyörivät tyypit alkoivat tulla ulkonäöltä tutuiksi. Yllättäen näin kerran pari Röyhkän heidän kanssaan näytöksissä. Päättelin siitä niiden muidenkin olevan musiikkityyppejä. Se oli totta, paljon myöhemmin huomasin kyseessä olleen Kansanturvamusiikkikomission ja Radiopuhelimien Jarno Mällinen ja Jyrki Raatikainen. Olin kuullut Röyhkän musiikkia radiosta ja tv:stäkin, mutta ei kolahtanut, omalaatuista kamaa. Mielenkiintoni lopahti kokonaan, kun Röyhkä alkoi tuottaa Lauralle-tyyppistä hempeää iskelmän tapaista musiikkia. 

1980-luvun puolivälissä Röyhkä sai yllättäen aktinsa kasaan. Syntyi levyt Maa on voimaa, Pikku enkeli, Mielummin vanha kuin aikuinen, Paha maa. Tykkäsin niistä kovasti ja pidin Röyhkää Tuomari Nurmion jälkeen kovimpana suomalaisena musiikintekijänä. Näin Röyhkän ja Narttu-yhtyeen ensi kerran livenä Oulun Rauhalassa 1988. Musiikki vakuutti livenäkin. Sittemmin olen nähnyt Röyhkän eri kokoonpanojen kanssa viitisen kertaa, viimeksi 2012, silloin edelleen hyvässä iskussa. Uudet levyt alkoivat kuitenkin menettää kiinnostavuuttaan 1980-luvun lopulla ja lopullisesti kyllästyin 1993, kun Röyhkä alkoi vaahdota satanismista. Lapsellista erikoisuuden ja varmaan julkisuudenkin tavoittelua.

Röyhkän kirjallista tuotantoa tunnen heikommin. Joskus 90-luvun alussa luin Magneetti-romaanin, joka sijoittuu pääosin Lapin sotaan. Pidin siitä kohtuudella ja tartuin seuraavaankin teokseen Kaksi aurinkoa, joka puolestaan ajoittuu jatkosotaan. Se oli kuitenkin pettymys, itsetarkoituksellista sadismia ja väkivallalla mässäilyä. Sittemmin olen kai lukenut vain 1970-luvun Ouluun sijoittuvan Farkku-Suomi -romaanin, joka olikin kiinnostavampi. Tosin nähtyäni elokuvasovituksen luin romaanin uudelleen vähemmällä innostuksella. Aivan viime kuukausina olen lukenut Facebookista Röyhkän päivittäisiä tarinoita elämästään ja teoistaan. Viihdyttävää sujuvaa tekstiä, jonka löyhänä teemana tuntuu olevan "rahaa ei ole, mutta seksiä sitäkin enemmän". 

Rahapulaan liittyy Röyhkän yksi uudempi hanke, romaanien julkaiseminen joukkorahoituksella ilman kustantajaa ja muita välikäsiä. Uutuusromaani Kusessa sattui äsken Kallion kirjastossa silmiin. Röyhkä itse olisi ollut tavattavissa samassa paikassa edellisenä iltana, mutta en tullut menneeksi paikalle. Romaanin päähenkilö on oululaistaustainen kuusikymppinen syöpää sairastava kirjailija Elias Ruukki, joka on menettänyt vaimonsa, äitinsä, asuntonsa, kissansa ja uuden tyttöystävänsä. Mies on ajautunut Fuengirolaan, jossa häneltä ryöstetään kännykkä, luottokortti ja rahat. Tarinassa rönsyillään taaksepäin Ruukin aiempiin vaiheisiin. Fuengirolassa asuu myös hänen vanha kaverinsa muusikko Lefa. Sekä Lefassa että Ruukissa tuntuu olevan samanlaisia aineksia kuin Röyhkän omassa urassa. Ikävä kyllä teksti on kovin tylsää ja ennustettavaa, tarina ei mielenkiintoisen lähtökohdan jälkeen liikahda minnekään. Lopun näkökulmavaihdos ei auta asiaa yhtään. Selvä pettymys, mutta toivottavasti parempaa seuraa jatkossa. Facebook-kirjoitusten perusteella Röyhkä tuntuisi olevan vireässä vedossa.

Jonathan Hensleigh: Kill The Irishman

Mafialeffojen spesialistilla Martin Scorsesella on vuodelta 2019 The Irishman -niminen leffa, mutta tämä teos on vanhempi tapaus. Tuntematon ohjaaja Hensleigh signeerasi tämän gangsteribiopicin vuonna 2011. Päähenkilö on 1970-luvun Clevelandissa vaikuttanut irlantilaissuurrikollinen Danny Greene. Ajankuva on saatu tuttuun tapaan autoilla ja asusteilla haltuun, mutta musiikki tässä on varsin anonyymiä. Niin on meininki muutenkin. Vauhtia, toimintaa ja väkivaltaa on todellakin riittävästi. Verrattuna vaikkapa Coppolan Godfathereihin kanssarikollisia listitään todella rivakkaan tahtiin. Taas tulee ihmeteltyä miten USA:ssa ammattiyhdistystoiminta on ollut käytännössä järjestäytynyttä väkivaltarikollisuutta pahimmasta päästä. Ehkä tämä ei täysin tosipohjainen leffa ole, mutta riittävästi Clevelandissa näyttää tapahtuneen. Pääroolin vetää perusjantteri Ray Stevenson, mutta tukena on Christopher Walkenin tapaisia kulttikasvoja. Silti kokonaisuus jää harmittavankin rutiinimaiseksi rymistelyksi.

Other Half Racquet Juice

Brooklynista sessiosumua, 6,5 %, Citra, El Dorado ja Peacharine. Vaaleaa ja sameaa. Mangoa ja melonia on tuoksussa. Ehkä vähän ohut runko, mutta raikkautta ja kuohkeutta on. Kuiva runko, jopa kevyt peräkärry. Toimii mukavasti. Juova, 3.10.2026.

Hop Butcher For The World Quarter Stick

Pulssi ehti jo kohota kotiolutkilpailun loppukahinoissa, mutta pääsin Leppävaarasta sujuvasti rauhoittumaan Juovaan. Chicagosta tuplasumua, 8,2 %. Motueka, Citra, Sabro, Vic Secret, NZ Cascade. Vaaleaa ja sameaa. Mukavasti appelsiinia tuoksussa. Pehmeää mehuisuutta, jopa nektarisuutta. Toimii oikein hyvin. Mutta lämmetessä Sabron kookosminttuisuus puskee kyllä läpi. Puhdasta on, mutta parempaankin olisi mahdollista päästä. Ei katkeruutta. Juova, 3.10.2026. 

Olutliiton kotiolutkilpailu 2026

Monivuotiseen tapaan osallistuin tänäkin vuonna Olutliiton valtakunnallisen kotiolutkilpailun tuomarointiin. Lokaatioksi oli nyt vaihtunut jokin Laurea Espoon skutsissa, mutta suhteellisen lähellä Leppävaaran asemaa paikka kuitenkin oli. Tänä vuonna oluita oli ilmoitettu hieman aiempaa vähemmän, 186, mutta suuruusluokka kuitenkin edelleen suunnilleen sama. Tuomareita oli mukavasti, 11 kolmen hengen joukkuetta. Omassa tiimissäni olivat tällä kertaa Markus Heinonen ja Jere Nyström. Jere osallistui itse kilpailuunkin lager- ja belgisarjoissa, joten niitä oluita emme arvioineet. Homma meni BAP-sovelluksen kautta jo vanhalla rutiinilla. Paljon pale aleja, jokunen IPA, nippu stouteja ja lopuksi muutama hapan olut. Pientä erimielisyyttä tuli joissakin oluissa, joten jouduimme hakemaan ylituomarineuvoston ohjeistusta parissa tapauksessa. Hyvää tasoa oli, yhtään todella pilalle mennyttä olutta ei kohdalle osunut. Keittolounastakin saatiin samoissa tiloissa.

Osallistuin tälläkin kertaa IPA-sarjan finaalin tuomarointiin. Aiemmin homma on saatu maaliin kohtuullisen jouheasti, mutta nyt oli toisin. Mukana oli kahdeksan olutta, kaksi west coastia, viisi NEIPAa ja yksi west coast double. Mielipiteet menivät rankasti ristiin, yhteisymmärrystä oli vaikea saavuttaa. Sarjavoittajasta äänestettiin 3-3 ja toinen sai enemmän ykkössijoja. Se ei ollut oma suosikkini. Katkeraa menoa, ei tosin lasissa, mutta muuten. Verenpaine nousi väännössä sen verran, että häivyin paikalta, vaikka vielä pari finaalia oli tuomaroimatta. Leikkimielistä hommaa tietysti, mutta miten sen nyt ottaa. Voittajat julkistetaan ensi lauantaina, jolloin parhaat kisaavat jo saman tien Pohjoismaisesta mestaruudesta. Samassa yhteydessä järjestetään Laurealla jonkinlaiset kansainväliset kotiolutfestivaalit, jonne aion itsekin suunnata.

BreWskey Le Ketch Moor Transat

Montrealista saman provinssin kumppanin kanssa tehtyä NZNEDIPAa. 8,5 %, Motueka, Rakau, Nelson Sauvin, NZ Cascade, Southern Cross. Factoryn maitoisuutta löytyy. Ananasta ja mangoa tuoksussa. Raikasta mehuisuutta, täyteläisyyttä. Ei juuri katkeruutta. Toimii kyllä taas tämäkin hyvin. Oluthuone Haka, 2.10.2026.

Brujos Omnipollo Unholy Chvrch

Vielä kolmaskin Brujosin tölkkikaato, tässämukana Ruotsin kirkollinen panimo. 10,0 %, Galaxy. Vaaleaa, sameaa. Trooppista hedelmää. Hieman mausteinen tuoksu. Kuivaa nektarisuutta löytyy. Pehmeää on, täyteläistä. Mutta ehkä Brujosin kanssakin on sama kuin Factoryn kohdalla. Sumukaljat muistuttavat liikaa toisiaan. Pien, 2.10.2026.

Messorem Destructio 0014

Jaettu tölkki Matias Kainulaisen ja Juha Heinäsen kanssa. Montrealista tupla-IPAa, 8,5 %. Southern Cross, Eclipse, Nelson Sauvin. Vaaleaa, sameaa. Vähemmän tuoretta kuin Brujos. Hedelmää on mukavasti. Kuivaakin tämä on, mutta ehkä pieni pettymys. Pien, 2.10.2026.

Brujos Sitra Achra

Tässä Oregonin tripla-IPAssa pelkkää Citraa, 9,6 %.Vaaleaa ja sameaa, pehmeyttä taas huikeasti. Persikka, mango, hunajameloni. Täyteläistä on. Toki aika samanlaista kuin edellinen. Kuivuutta ehkä hieman enemmän.  Loistavaa kamaa ilman muuta. Pien, 2.10.2026.

Brujos Death To The False Wizards (2026)

Pienessä Oregonin Portlandista Brujosin tuoreita tölkkejä 15 cl kaatoina. Ei erityisen halpaa. 10,0 %, Rakau, Nelson Sauvin, Galaxy ja Citra. Vaaleaa ja sameaa. Pehmeää, kuivaa, täyteläistä. Trooppinen hedelmäisyys hallitsee. Puhdasta ja intensiivistä. Ei juuri katkeruutta. Erinomaista tavaraa. Pien, 2.10.2026.

La Quince Oinktober

Madridista juhlakauden märzeniä, 5,6 %. Pehmeää, maltaista, täyteläistä. Ehkä aavistuksen liian makeaa, mutta vakuuttavaa olutta näin kaukaa oktoberfestin ydinseuduilta. Sosiaalinen tilanne harvensi muistiinpanoja. Juova, 2.10.2026.

Kellotorni Länsimetro West Coast IPA

Kellotornin ensimmäisessä IPAssa 6,4 %, jopa 86 IBUa. Comet, Chinook, Simcoe. Pehkolan mallasta. Kullanvärinen ja kirkas. Tuoksussa kevyesti sitrushedelmiä. Maussa on lievästi myös sitrusta, mutta mallas ja pihka korostuvat enemmän ennen kunnon katkeraa jälkimakua. Oikein mallikasta.  Joensuun kotiolutmestari Jani "HallaBrew" Hietala saapui kaupunkiin huomiseen kotiolutskabaan liittyen. Tuli juteltua täällä ja myöhemmin Juovassa. Kellotorni, 2.10.2026.

Alkon uutuusmaistelu 2.10.2026

Reippaasti 11 olutta tällä kertaa Arkadian yläkerroksessa maisteltavana. Ykkönen on keskiruskea, makean maltaiset aromit. Täyteläistä makeutta on maussa, varsin puhtaasti. Ei katkeroa oikeastaan ollenkaan. Toisena tummanruskea liemi. Neutraali, lievästi paahteinen tuoksu. Maku on kuivahkon maltainen, melkoisen vaisu, mutta ei mitään  epämääräistä. Jälkimaku uupuu tästäkin. Kolmas on kirkas ja vaalea. Makea vähän outo odööri. Maussa on lievää happamuutta, hieman estereitä, mutta melko tunkkainen kokonaisuus. 

Nelosessa punertavaa tummaa ruskeaa. Kunnon lämpimät aromit, makeaa paahteista mallasta. Hyvin paksu täyteläinen maku. Lähes siirappista makeutta, soijakastiketta. Katsoin jo tässä vaiheessa avauskvartetin identiteetit. Ensimmäinen oli Ayinger Festmärzen, 5,8 %. Ei yllätystä tässä. Toisena Thornbridge Winter Warmer, 6,5 %. Olisi voinut odottaa tältä enemmän. Kolmonen Nokia Keisari West Coast IPA, 5,0 %. Hahhah, onpa taas kovin kehno tuote suurelta pienpanimolta. Neljäs Lervig Rackhouse Paragon 2022, 14,4 %. Huhhuh, ilmankos tuntui täyteläiseltä. 

Numero viisi on tummahkon ruskea. Paksua täyteläistä aromia nytkin. Erittäin makeaa, jopa sokerista lientä. Jopas nyt on imelää kamaa tarjolla. En tykkää ollenkaan, mutta lämmittävää juomaa talvi-iltoina taatusti. Kuutonen on vielä tummempaa ruskeutta. Savuinen mausteinen aromi. Paksulta tuntuu tämäkin. Maku on huomattavasti ohuempi, nyt on kuivaa kevyttä paahdetta. Ei enää oikein savuinenkaan, ainakaan paljoa. Tavallaan miellyttävä. Seiska samaa väriä. Paahteista maltaisuutta tuoksussa. Maku on epämiellyttävän juureksinen, kuiva, mutta ei puhdas ollenkaan. Erikoinen, tällaista en muista pitkään aikaan saaneeni. Ehkä vähän paranee ensihörpyn jälkeen, mutta en kyllä innostu.

Kahdeksannessa taas sama rungon ruskea väri, nyt myös hyvin tummaa vaahtoa. Perusmaltainen tuoksu. Maku on pehmeän maltainen, keskitäyteläinen, lievästi kirpeä, kuivahko. Varsin miellyttävää, ehkä session tasapainoisin tähän mennessä. Numero viisi oli Baladin Xyauyu Riserva Teo Musso 2020. Puolen litran pullolla hintaa 35,85€. 14,0 %. Hiilihapoton barleywine. Sherry tai madeira tosiaan tulee mieleen eikä yhtään miellyttävällä tavalla. Kutonen on A. Le Coq Jõuluporter, 6,5 %. Seiska on Beer Hunter's Mufloni Huurupukki, 7,0 %. Baltic porter. Masentavasti taas jokseenkin epäonnistunut tuote kotimaiselta toimijalta. Numero kahdeksan sitten Lervig Konrad's Stout, 10,4 %. Todellakin kuivan miellyttävä vahva stout, vahvuus peittyy hienosti. 

Yhdeksikkö jatkaa samaa väriskaalaa, tummanruskeaa. Hyvin kahvinen makean mausteinen kanelinen aromi. Maussakin korvapuustimaista leivonnaisfiilistä. Ei överimakea, jollain tavalla jopa toimii. Kymppi samaa sävyä, ehkä aavistus punertavampaan suuntaan. Nyt on kuivempi tuoksu, ehkä vähän tervainenkin. Ohut kuivan paahteinen maku. Paksujen pommien jälkeen tuntuu liiankin ohuelta, mutta puhdasta ja miellyttävää tummaa janojuomaa. Viimeinen 11 on sitten meripihkainen, kirkas. Hyvin pyökkisavuinen kinkkuinen tuoksu. Maku on samaa tasoa, voisi arvata Schlenkerla Eicheksi. Tervaleijonaa, salmiakkia, savua, mallasta. Monipuolinen herkku. 

Ysi oli Omnipollo Andromeda 2026, 12,4 %. Kymppi jokseenkin yllättäen Guinness Special Export Stout, 8,0 %. Kylläpä juotavuus on mallissaan ja jopa ohuus pääsi kyllä yllättämään. Viimeinen oli tietenkin Eiche.

Roineenpuiston syysmaistelua, 2026

Parin kuukauden välein on maisteltu porukalla uutuusoluita Ville Harjun, Juha Heinäsen ja Teemu Mikosin kanssa, viimeksi elokuun alussa. Nyt oli vuorossa alkusyksyn tuotteet, toki kellareista oli kaivettu kaikenlaista muutakin. Homma käyntiin Portugalista Ophiussa Eclipse IPAlla. Humalina Eclipse, Citra, tölkitetty 150526, 7,0 %. Vaaleaa ja sameaa. Ananaksinen, pehmeää, kuivaa. Jopa hieman katkeruuttakin. Seuraavaksi uutta kamaa Keravalta, Factory Fixed Expressions, tupla-IPA, 8,0 %. Tölkitetty 29.9.2026. Nelson Sauvin, Motueka. Maitoinen, mausteisempi hedelmäinen tapaus. Kuivempi, katkeroakin enemmän. Yllättävän särmikäs, Nelson Sauvin tässä eniten tuntuu maussa. FrauGruber Pils 4,8 %.  Hallertauer Mittelfrüh, Hallertauer Select, Tettnanger, Opal. Nuo humalat Untappdin mukaan, tölkissä mainittu myös Hallertauer Hersbrucker. Aiemmin olen juonut tuorehumaloitua pilsiä samalta panimolta. Lievästi utuinen. Mallasta, hedelmäisyyttäkin. Kuivaa, mutta ei katkeraa. Ihan ok modernilla twistillä, kukkainen kokonaisuus. 

Sodankylästä Paihalas Bear The Dreams, 7,6 %. Villihiivakamaa tietysti. Punainen, villi ja hapan tuoksu. Marjainen ja tamminen maku. Voisi olla happamampi. Vähän vaisu, vaikka puhdasta kuitenkin. Selvästi jäi nyt pettymykseksi. Smedsbo Slott Archangelus 2024 Ruotsista. 12,5 %, Bière des festivités. Tumman punaruskeaa, tuoksu vähän epämääräinen. Täyteläistä hedelmäisyyttä, pehmeää. Tyylinä kai brittiläinen winter warmer, toki paljon vahvempana. Ihan mukavaa, kuivuu loppua kohti. Tarton syyskuun alun festivaaleilta suoraan Pühaste 10. Imperial stout bourbon BA, 13,0 %. 24 kk tynnyrissä, spesiaalisekoitustölkki, joita ilmeisesti jaettiin festivaalin osallistujille. Aika suklainen tuoksu, vaniljaa. Suffelipatukkaa. Kuiva runko. Ei omaan makuun oikein väräytä, mutta kyllä tämä lajissaan toimii.  

Oregonin Portlandista Brujos The Staff III (The Gold Moon Edition), 6,7 %. IBU 60. NZ Style West Coast IPA. Aika kirkas, hyvin vaalea. Pehmeää, hedelmäistä, suhteellisen täyteläistä. Kuiva runko, puhdasta, lievät katkerot. Factory The Carrier, tupla-IPA, 8,0 %. Tölkitetty 29.9.2026. Motueka, NZ Cascade, Vic Secret, Galaxy. Taas vähän mausteita tuoksussa. Maitoinen, pehmeää, kuivaa trooppista hedelmäisyyttä. Raikasta ja tuoretta. Põhjala Drayman's Blend Whisky BA Stoutwine, vaahterasiirappia, Sauternesia myös. 11,5 %. Tuoksussa hikistä sukkaa. Maku on tunkkainen. Erittäin kuiva, mutta flätti ja tönkkö. Ei mitään eloa, kehnoa. Tavallaan hauskaa juoda välillä täysin pilalle mennyttä olutta. 

Smedsbo Slott Mare Nostrum Baltic Imperial Porter. 14.5 %, 2026. Kuivahko tamminen tuoksu. Pehmeyttä, nyt on makua kuohkeasti. Kuivaa, vaikka hedelmäisyyttäkin löytyy. Suklaata tulee jälkimaussa, lämpöäkin mukana. Wetterstadens Tuffe Uffes Piratlager, 5,6 %. Pientä utua, kevyt tuoksu, saippuainen. Hieman pahvinen, jää aika vaisuksi. Pōhjala Banaananen BA Imperial Stout, rommissa kypsytetty, 13,5 %. Hedelmäinen tuoksu. Nyt on pehmeämpää tavaraa, kuivaa. Hedelmää löytyy, banaani ei häiritse, suklaatakin, oikein hyvä.

Emporium Le Ketch Nano Cinco, 7e Anniversaire de l'Empo. NZ NEIPA, Peacharine, 6,8 %. Kanadasta maitoista vaaleaa sameaa IPAa. Hyvä hedelmäinen tuoksu. Pehmeää, raikasta, toimii hyvin. Sudden Death Alien Space Meal. 9,5 %, Sabro, Citra, Nectaron, Riwaka. Vaaleaa ja sameaa. Jopa maitoinen, pehmeää, tasapainoista. Erittäin hyvää. Lopuksi vielä Factory Solitary Motion, tripla-IPA, 10,0 %. Tölkitetty 29.9.2026. Riwaka, Nelson Sauvin, Wakatu. Maitoisuutta ulkonäössä. Trooppista hedelmää runsaasti tuoksussa. Raikasta, hyvin juotavaa. Loistavaahan tämäkin on. Mutta ei Sudden Death paljoa häviä, jos ollenkaan. Loistava sessio taas kerran, kiitokset kanssamaistelijoille.

Olari Emerald Ooze

Jo toinen uusi west coast Olarilta tällä viikolla. Nyt jo melkein sessio-kamaa, 6,1 %, Citra, Simcoe, Ekuanot. Pehmeää herukkaisuutta. Hyvä juotavuus. Hedelmäisyyttä trooppisesti mukavasti. Kuivaa on, vähän katkeroakin. Hieman täyteläisempi voisi olla, mutta Olarin laatu ei horjahtele. Olarin Panimo Konepaja, 30.9.2026.