Finnoon kartanon kuohuvat kevätkatkerokarkelot

Janne Keskisarja kävi äskettäin Kaliforniassa, keskilännessä ja Texasissa, joten oli aika kokoontua maistelemaan tuliaisia. Muut osallistujat toivat mukaan ns. välioluita. Kokoonpano oli nyt viritetty kapasiteetin ylälaitaan, eli mukna Jannen ja minun lisäksi Juha Heinänen, Matias Kainulainen, Micael Näse ja Matti Saarinen. 

Avauksena Kalifornian Belmontissa sijaitseva erittäin lupaavan niminen panimo Alpha Acid, jonka west coast IPAssa Citra Image vähän myös Columbusta, 7,1 %. Näyttää ns. kuselta. Yrttinen tuoksu, ei kovin raikas. Maltaisuus hallitsee, vähän tukkoinen. Selvä pettymys heti kärkeen. Oaklandin Tenma Beer Project on tehnyt yhdessä Montereyn Alvarado Streetin kanssa west coastin Dream Circuit, 6,8 %, Mosaic, Simcoe, Nelson, Krush ja Columbus. Hyvin vaaleaa. Raikkaampi tuoksu. Nyt on hedelmää maussakin. Vähän katkeroakin. Oikein näppärää. Oregonin Portlandista American Stout Von Ebert Waning Echoes, 6,7 %. Paahteinen tuoksu. Kuohkeaa, maussakin paahdetta, hyvin kuiva, jälkimakuakin löytyy. MIellyttävää.

Iowan jättiläiseltä tuplaheizi Toppling Goliath Mosaic Mamba, jossa myös Galaxya, 8,5 %. Sameaa, trooppista tuoksua. Pehmeää nektarisuutta, kuivahko jälkimaku. Nautinnollista. Tässä vaiheessa muut joivat suoraan Olarin tölkityslinjalta tuomani Griptapen, jonka itse maistoin hanasta pari päivää aiemmin. Dallasista perussumu Celestial Stellar Remnants, 7,0 %, Citra ja Galaxy. Trooppista tuoksua. Kuivaa ananasta ja aprikoosia. Raikkautta on. Baijerin Fränkische Schweizista saapunut Held Bräu Hell (4,9 %) oli kirkasta, hieman ruohoinen, hunajainen, oikein puhdasta. Viikistä hikiset kukkulat eli CoolHead Sweltering Heights IPA, 7,0 %, Dolcita, Krush ja BRU-1. Sameaa, mehuinen, greippiä. Kuivaa on, ihan ryhdikästä. Positiivinen yllätys, joskus CoolHeadkin onnistuu.

Des Moinesin Lua Brewing tehnyt Tulpa-nimisen west coast pilsner, 5,9 %, Mosaic ja Citra. Ruohoa, kuivaa, hedelmäinen, ei juuri maltaisuutta, jäi hieman matalaprofiiliseksi. Santa Rosan legendaariselta Russian Riveriltä sessioon mahtui heizi Mind Circus, 7,0 %, Nelson Sauvin ja Strata. Enpä muista panimolta ennen sumukaljaa juoneenikaan. Trooppinen tuoksu. Pehmeää, ei kovin täyteläinen. Kuiva, hyvää on. Sacramenton läheltä session toinen west coast pils Moksa Code 5.5, jossa siis 5,5 %, Tropical Fusion, Nectaron, Simcoe ja Mosaic Cryo. Tropical Fusion on uusiseelantilainen humalablendi. Hyvin kevyt utuisuus. Trooppista hedelmää, kuivaa, ruohoa. Pehmeää ja tasapainoa. Mukavaa.

Dallasista maustettu berliner weisse Celestial Dreamhack, 5,2 %. Punainen, hyvin vadelmainen tuoksu. Kuivahkoa, ei ihan onneton. Lua Brewing Fire Starter Red IPA on tehty yhdessä Iowan Sioux Cityn Marto Brewingin kanssa. Mosaic, Simcoe, Chinook, Chinook ja Columbus. Melko punainen tosiaan. Kuivaa, maltaista, katkeroa, vähän hedelmäisyyttä. Oikein hyvää, erittäin hyvä juotavuus. Enpä muista näin hyvää red IPAa ennen juoneeni, tyylissä on selvästi potentiaalia. CoolHead Methodrone on west coast IPA, Citra, Mosaic ja Simcoe, 7,0 %. Hieman samea, heikko tuoksu. Nyt on vähän tunkkaisempi tapaus. Kehnoa on. Tässä oli sitten paluu Viikin tavanomaisemmalle tasolle. 

Schreckenskammer Kölsch, 5,0 %. Ennen kokeilematon kölsch Kölnistä, panimo kertoo olevansa vanha, mainittu vuosiluku 1442. Kultainen ja kirkas. Pehmeä, vähän hedelmäinen, oikein tasapainoista. Toimii hyvin. Espoosta Fat Lizard Winter Ale Kyrö BA, 7,0 %. Kaunis kirkas ruskea väri. Hapan tuoksu. Pehmeää, puuta, hillitty maku. Kuiva marjaisuus. Ei kummoinen. Nebraskan pääkaupungista Lincolnista tuplasumu Corn Coast Citra Soaker, 8,0 %. Hyvin vaaleaa ja sameaa. Ananas tuoksuu. Pehmeää hedelmäisyyttä. Oikein hienoa, makeahkoa. Session kärkeä ilman muuta.

Sitten taas hyppäys Kaliforniaan, Alvarado Street K-Hop Hazy Hunters on NZ-heizi, K-Hop tarkoittanee siis kiwi-humalia, Waimea, Nectaron ja Southern Cross, 7,2 %. Vaaleaa ja sameaa. Ananastuoksua tässäkin. Pehmeää, täyteläinen hedelmäisyys. Hyvää on. Texas-kalifornialaistuplasumukollabo Celestial Bottle Logic Fire It In There, 8,0 %. Citra, Amarillo, Strata ja Galaxy. Vaaleaa ja sameaa. Pehmeää trooppista makua, puhdasta. Mukavaa. Sacramenton läheltä tulee Claimstake-panimon tripla-IPA Ain't Getting Any Younger, 10,0 %, Amarillo, Citra, El Dorado, Mosaic ja Simcoe. Kirkasta, neutraali tuoksu. Pehmeää, lievää mausteisuutta, täyteläistä. Oikein maukasta tasapainoista hedelmän ja maltaan makua. Session kärkeä, kuivaa, hyvä juotavuus. Nimi viitannee Russian Riverin sesonkiklassikkoon Pliny the Youngeriin.

Celestial Mailer Daemonin jätin itse väliin, koska join sen jo syksyllä panimolla. Altamontin pahamaineisen festivaalipaikan nimeä kantavalta Altamont Beer Worksilta hauskasti nimetty Juice Above the Clouds on imperial IPA, 9,0 %. Tölkissä vielä manifesti "Make beer clear again". Lievää utua silti. Hedelmäisyys tuoksussa. Pehmeää ja hyvää. Täyteläistä tavaraa kaikin puolin. Kovaa kamaa. Lisää Sacramenton alueen antia, Flatland-panimolta triplaheizi Roots, 10,5 %, Citra, Tangier ja Peacharine. Yakima Valleyn uusi humalalajike Tangier tuli nyt ensi kertaa vastaan. Sameaa, pehmeää. Hedelmäistä, edelleen hyvää tavaraa. Ei katkeroa. Sitten ponnahdus Örebroon, Apex Chaos Lantern,  6,5 %, Citra, Nelson Sauvin ja Peacharine. Paksua sameisuutta. Hedelmää taas vahvasti. Kuivaa, oikein puhdasta tämäkin. Ei jälkimakua.

Sir John À L'ombre De L'Ange on barleywine tai strong ale Kanadasta Montrealin liepeiltä, 11,9 %, puolitoista vuotta Heaven Hill -bourbontynnyrissä. Pehmeää, puuta, kuivaa. Miellyttävää, kuivattua hedelmää, oikein näppärää tämäkin. Stavangerin eteläpuolelta tulee RYGR Hugin Cold Mash, vahva imperial stout, 15,5 %, bourbonissa yli kaksi vuotta. Mustaa, pehmeää, suklaisuutta, ei kovin makea, ei mitään ongelmaa. Mukavaa on. Latviasta sessio-IPA Nurme Fairy Dust Shining, 6,0 %, Manilita ja Peacharine. Vaaleaa ja sameaa. Pehmeää trooppista hedelmäisyyttä. kieltämättä tuntui hieman ohuelta edellisten jälkeen.

Coloradosta WeldWerks Hot Cocoa Medianoche. Pitkään Weller Wheated -bourbonissa kypsytettyyn imperial stoutiin lisätty kaakaojauhetta ja vaahtokarkkeja, kyllä vaan. Alkoholimäärää ei ole kerrottu. Suffelituoksua. Suklaata, varsin yksiulotteinen. Mutta ei kuitenkaan imelän makea. Himo Ultraposessoitu on NZ-pils, muistaakseni tämä oli äskeisellä Turku Craft Beer -festivaalilla, mutta jäi juomatta. Moutere ja Vic Secret, 5,5 %. Hyvin samea, ananastuoksua, aika hiilihappoinen, kuiva, erittäin kuiva, miellyttävää. Katkeraa todellakin. Wild Alea Missourin Side Projectilta, kollaboraattorina Kalifornian Sante Adairius, Coeur de Cuvée (Blend #11). Monenlaisia temppuja sekoituksessa, vielä kuivahumaloitukin Nelson Sauvinilla, 7,0 %. Kirkasta ja kultaista. Hapan tuoksu. Intensiivistä happamuutta maussa. Hedelmää on myös, mutta ei ole omaa suosikkityyliä.

Westerbottens Sävar Jubileum on quadrupel Sävarin pikkukylästä läheltä Uumajaa. Tosin vain 8,7 %. Sameaa, ruskeaa. Hedelmäistä ja karamellista. Maltaisuuttakin löytyy, pähkinää. Ei oikein quad, enemmän brown ale. Varsin erikoinen. Firestone Walker Stickee Pig on myös quad, nyt 11,0 %. Ruisviskikypsytystä ja vaahterasiirappia. Tummanruskeaa. Pehmeää puumaista tuoksua. Oikein pehmeää, mutta sangen makeaa, 

Torontosta pastry stout Blood Brothers Captain Howdy 2025, kookospähkinää ja hasselpähkinää, tynnyrikypsytystä, 13,5 %. Makeaa tuoksua. Rommitynnyrin kontribuutiota en oikein löydä, makea kookos hallitsee. Missourista imperial milk stout, 13,8 %, 4 Hands Madagascar Las Lajas (2026). Suklaatuoksua. Suklaata on vähintään tarpeeksi maussakin. Karkea olut on epämiellyttävää, session alapäätä. Emperor's Brewery on englantilainen, mutta Executor-niminen pastry stout on tehty Ruotsissa Duggesilla, 14,7 %. Mustaa, pehmeää, kuivempaa, ei ihan niin huono kuin edellinen. Ei ehkä kaikkein tyylikkäin päätös massiiviseen sessioon, mutta näin tällä kertaa. Kokonaistasohan oli vallan huikea. 

Salikatt Voltage Drop

Stavangerista tuplasumu, 8,0 %, Sabro, Eclipse ja Mosaic. Vaaleaa, sameaa. Kirpeää, täyteläistä. Vähän persoonallinen mehuvivahde, johtuu totta kai Sabrosta. Nyt se tuntuu kuitenkin mielenkiintoiselta, ei epämiellyttävältä. Ei katkeroa ole mainittavasti, mutta onhan tämä ihan mukavaa. Oluthuone Haka, 20.3.2026.

Roma - Bologna 3-4 j.a.

Eurooppa-liigan pudotuspeli Stadio Olimpicolta, kaksi Serie A -joukkuetta. Ensimmäinen ottelu päättyi Bolognassa 0-0.  Roman maalissa Mile Svilar, jonka isä Ratko Svilar oli myös huippumaalivahti, mukana Jugoslavia MM-ryhmässä 1982. Roman kokoonpanossa muutenkin selvästi tunnetumpia nimiä kuin Bolognalla. Silti Paulo Dybala ja Artem Dovbyk isänniltä pois. Roma hallitsi alkuvaiheita, mutta Bolognakin pirteä vastahyökkäyksissä. 22. minuutilla upea maali vieraille, argentiinalainen Santiago Castro rakensi hyvän paikan englantilaiselle Jonathan Rowelle, joka kiskoi boksin rajalta ohi Svilarin verkkoon. Bologna jatkossakin terävä, Bernardeschi hukkasi avopaikan. Ewiga. Roma piristyi, vaihtomies Pellegrini kiskoi ensin 31. minuutilla hienosti maalivahdin sormia hipoen riman ja tolpan liitoskohtaan. Seuranneen kulman Pellegrini antoi norsunluurannikkolaisen Evan Ndickan päähän, josta pallo maaliin. Roman kapteeni  Cristantella myöhemmin puskumahdollisuus johtoon. 45. minuutilla epäselvässä tilanteessa pilkku Bolognalle. Federico Bernardeschi niittasi varmasti sisään. Eloisaa peliä.

Tauon jälkeen Roman Donyell Malen pääsi kahdesti kokeilemaan tasoitusta, ei tulosta. 58. minuutilla Ndicka teki karmean virheen ja Castro sivalsi Bolognan jo kahden maalin johtoon. 68. minuutilla kovan yrityksen jälkeen pilkku Romalle, Malen rankaisi kylmästi. Roma sai hengen päälle ja Pellegriniltä taas hieno vapaapotku, mutta Bolognan maalivahti hereillä. Bologna otti tehohyökkääjät Rowen ja Castron pois ja valmistautui siis puolustamaan niukkaa johtoa. Se tietysti kostautui katastrofaalisesti,  80. minuutilla Pellegrini sekavan tilanteen jälkeen tasoitti alanurkkavedolla. Yliajalla Bolognan Freuler hukkasi nolosti avopaikasta yllättävän  niittausmahdollisuuden. Vierasmaalisääntö ei enää voimassa, joten jatkoaika tai jatko-ottelu seuraavaksi. Ehkä luovun typerästä suomalaisesta termistä jatko-ottelu, en ole siitä koskaan tykännyt.

Roman turkkilaiselta Çelikiltä hyvä veto 94. minuutilla, mutta ei ratkaisua. Bolognakin yritti maalia vielä epätoivoisesti, mutta tehotonta, kun valmennusjohto oli ottanut hyökkääjät pois. Romalla kovempi yritys, mutta ei tehoja kärjessä heilläkään. Sitten shokki, 111. minuutilla Bolognan Nicoló Cambiaghi vastahyökkäyksestä tolpan kautta sisään. Bologna pystyi jatkossakin pitämään palloa Roman hyökkäysalueella. Lopulta ansaittu voitto ja Romalta todella nöyryyttävä suoritus.

Olari Griptape

Myös uusi sessio-IPA Olarilta tarjolla. West coast -tyyliä, 5,7 %, 50 IBU. Simcoe, Centennial, Columbus, Citra. Todella kuiva ote heti alkuun, edellisen makeamman oluen jälkeen. Runko jää loogisesti ohueksi, mutta yllättävän paljon kerääntyy katkeruuttakin mukaan. Eihän tämä Olarin kärkijoukkoon päädy, mutta mukavaa käyttöolutta ilman muuta. Olarin Panimo Konepaja, 18.3.2026.

Olari Subtropical Bliss

Uutta sumua growlerissa Konepajalla, 6,9 %. Pitäisi olla mehuista, mukana "Grapefruit Kush terpenes". Marijuanameininkiä siis. On tosiaan hedelmäaromia reippaasti. Persikkaa ja aprikoosia. Maussa samat hedelmät jylläävät ja voisi epäillä lisättyä hedelmääkin. Nimittäin lievä hedelmäinen happamuuskin kurkkii mukana. Hedelmäisyys on myös hyvin makeaa. Ei juuri jälkimakua. Greippiseksi en tätä miellä, nimenomaan makeuden takia. Ehkä suu tottuu tähän, vähitellen pullon tyhjetessä alkaa tuntua kuivemmilta. Olarin Panimo Konepaja, 18.3.2026.

Heineken Studio Mokum 750

Turvatarkastuksen sisäpuolella Amsterdamin 750-vuotisjuhlaolutta megapanimolta. 5,5 %, suodattamaton vehnälager, mausteita. Melko ruskea, melko samea. Maltaista on, kohtuullisen täyteläistä. Mausteet ei erityisemmin tunnu. Mauttomaksi tietysti jää kokonaisuutena. Amsterdam, Schiphol, Salon, 17.3.2026.

Texels Skiller Wit

Texels-putki jatkuu, nyt witbier, tässäkin 5,0 %. Hyvin yrttinen ja mausteinen, korianteria ainakin. Raikkautta löytyy silti. Wit on yksi niistä harvoista oluttyyleistä, joihin lisäaineet mielestäni kuuluu. Eihän koko witiä olisi olemassakaan reinheitsgebotilla. Mutta ei se mielityylejäni silti ole. Tämä on kuitenkin ryhdikäs yksilö ilman muuta. Kesällä tietysti parhaimmillaan. Ainakin täällä uusi tuote, baarimestari pyysi makuarvion tästä. 

Tämä on sivumennen sanoen blogin postaus numero 19000. Ensi vuoden toukokuussa blogi täyttää 20 vuotta. Jos nykyinen tahti säilyy, niin silloin 20000 kasassa. Amsterdam, Schiphol, Café Rembrandt, 17.3.2026.

Texels Skuumkoppe

Lisää Texelsiä toisessa lentokenttäbaarissa. Tässä tavoiteltu pubimaisuutta ja oluet tarjonnan keskiössä. Hefeweizen, 6,0 %. Vehnäesteriä on tuoksussa. Kuivahko maku, ei juuri banaania. Hedelmäisyyttä kevyesti, mutta tämä oli kyllä aika vaisu tapaus. Amsterdam, Schiphol, Café Rembrandt, 17.3.2026.