Le Bureaun toinen kausi tuli ahmittua nyt neljässä päivässä, toki asiaa auttoi hiljainen juhannusviikonloppu. Suoraa jatkoa avauskaudelle, ollaan edelleen vuodessa 2015. Samat juonikuviot siis edelleen mukana, mutta uudenlaisilla kierteillä. Mathieu Kassovitzin päähenkilö on nyt kaksoisagentti ja stressi on entistäkin painostavampaa, se näkyy hyvin näyttelytyylissä, kumarampi ryhti ja masentuneempi yleisolemus. Kassovitzin syyrialainen naisystävä on aluksi keskeisesti mukana, mutta jää vähitellen sivummalle. Olennaisimmat elementit ovat tällä kertaa ranskalaisen Isis-pyövelin jahtaaminen lähinnä Syyriassa ja Iranissa toimivan kenttäagentin monenlaiset vaikeudet. Iranin vallankumouskaarti esitetään lähes yhtä huonossa valossa kuin Isis. Amerikkalaiset ovat keskeisesti mukana, mutta venäläiset ei. Rytmi on avauskautta rivakampaa ja väkivalta julmempaa, vaikka se esitetään edelleen suhteellisen viitteellisesti. Uusi keskeinen henkilö on Pariisin toimistossa alan temppuja opiskeleva nuori nainen, jota esittää Pauline Étienne. Hän ja oikeastaan sarjan kaikki muutkin naishahmot ovat poikkeuksellisen viehättäviä. Vakoilun ohella sarjassa on mehukkaita pointteja yleisemminkin toimistohommista. Yt-neuvottelujen veteraania ilahdutti erityisesti kaikkein klassisin irtisanomistapa, aamulla kulkukortti ei toimi. Huumori on edelleen kuivaa. Toinen kausi päättyy lähes sietämättömään cliffhangeriin, joten kolmatta kautta ei taatusti malta odotella kauaa.
