Left Handed Giant Verdant Hidden Volumes

Lounais-Englannin huippupamoiden kollaboa, tuplaheizi, 8,0 %. Mosaic, Simcoe, Nectaron, Nelson Sauvin. Vaaleaa ja sameaa. Kuivaa, hieman mausteista. Pehmeää, mukavaa. Vähän katkeruuttakin löytyy. Oikein hyvää. Ja edelleen suppeat kirjaukset tästä oluesta. Juova, 18.6.2026. 

Fine Balance Triple Oats & Cream

Ontarion Kingstonista triplaheizi, 10,0 %, Nectaron, Nelson Sauvin ja Simcoe Vaaleaa ja sameaa. Pehmeää ja täyteläistä. Pelkäsin nimen perusteella laktoosia, mutta sellaista ei tunnu. Ei katkeruutta. Aika hyvää. Sosiaalinen tilanne jatkui ja muistiinpanot viitteellisiä. Juova, 18.6.2026.

Bas-Canada Lolev Luminis

Gatineausta tuplaheiziä yhteistyössä Pittsburghin Lolevin kanssa. 8,2 % Nelson Sauvin, Riwaka, Motueka. Citra. NZ-kamaa siis pääosin. Vaaleaa ja sameaa. Hieman mausteinen, hedelmäisyys intensiivistä. Ei oikein katkeroa. Puhdasta kamaa. Sosiaalinen tilanne tiivistyi, muistiinpanot suppeita. Tykkäsin kyllä oluesta kovasti. Juova, 18.6.2026.

Fidens The Sound Of Rain

Muuan olutharrastaja Jani tarjosi maistiaisen Albanyn huippupanimon tuplaheizistö. 8,5 %, Citra ja Strata. Vaaleaa ja sameaa. Ananasta tuoksussa. Pehmeää ja kuivaa, vähän katkeroa. Täyteläistä, mehuista. Oikein hyvää tavaraa tyylissään. Juova, 18.6.2026.

Lolev Priscus III

Sessio Juovassa juhannuksen aatonaattona. Baari onkin sitten kolme päivää kiinni. Pittsburghista ultra hopped ale, 8,0 %. Citra, Motueka, Nelson Sauvin, NZ Cascade. Sameaa ja vaaleaa. Kuivaa ja pehmeää hedelmäisyyttä. Raikasta on. Pirteää menoa. Tässä ei ole juuri katkeruutta. Puhdasta tavaraa. Samassa hanassa oli ollut aiemmin ukrainalainen tomaattijalapenogose ja seuraavissa laseissa tuntui ainakin tuoksua siitä. Mielestäni sain ihan kunnossa olevaa tavaraa, mutta kieltämättä haistoin tomaattia muiden laseista. Baaripäällikkö veti oluen pois myynnistä. Hana oli pesty neljä-viisi kertaa, mutta nyt ilmeisesti käytettävä kovempia aineita. Tai sitten purettava koko hana pois. Hyvä esimerkki siitä, että älyttömimpiä etikkapläjäyksiä kannattaisi välttää. Juova, 18.6.2026.

Englanti - Kroatia 4-2

Taphouse tyhjeni kokonaan, kun Dallasin matsi alkoi. Ihmettelin hieman tilannetta, mutta oluen pystyi siirtämään Market Hallin puolelle, jossa isompi skriini ja kohtuudella jengiäkin. Asetuin eturiviin. Etukäteen varsin kiinnostava matsi. Englannin saksalaisvalmentaja Tuchel ei ottanut avaukseen Guéhia tai Sakaa. Kroatialla Gvardiolin rinnalla taas uusi nuori topparilahjakkuus Vušković. Muuten valmentaja Dalić luottaa edelleen vanhaan kaartiin, avauksessa sekä Modrić että Perisić. Modrić aloitti matsin kehnosti potkaisemalla englantilaista boksissa nivusiin. Livaković torjui Kanen laukauksen, mutta liikkui viivalta eteen liian aikaisin. Uuden vedon Kane upotti. Suhteellisen vauhdikasta peliä, ote enemmän Englannilla. Kroatiakin lämpeni vähitellen tasoitus 36. minuutilla, 19-vuotias Martin Baturina laukoi hienosti. Viisi minuuttia myöhemmin Kroatian puolustus jäätyi kulmassa ja Kane puski helposti taas Englannin johtoon. Dramatiikka ei loppunut vielä tähänkään, yliajalla Perisić vapautti FC Dallasissa pelaavan Petar Musan maalintekoon. Kroatia on edelleen varsin sitkeä ja vaarallinen. 

Tauolla yritin hakea uuden oluen Taphousen puolelta, mutta se olikin lukittu kiinni. Eipä tyhjää baaria tietenkään kannata yöllä pitää auki. Market Hallin puolella jokin Kronenbourgia kovasti mainostava baaritiski, josta löytyi Solmun tölkki. Englanti ei ollut masentunut tauolla tasoitukset. Menetetty (?) lupaus Jude Bellingham purjehti oikealta läpi kroaattipuolustajien seuratessa katseella tilannetta, taas Tuchelin ryhmä johtoon. Englanti myllytti nyt jatkuvasti Livakovićin maalia ja seuraava maali roikkui ilmassa. Toisin kuin aiemmassa ottelussa Martínez, Dalić älysi ottaa yli-ikäisen joutomiehen pois kentältä eli Modrić siirtyi penkille. Se ei oleellisesti helpottanut Kroatian tilannetta, mutta pahin paine sentään lakkasi. Lopullinen niitti sitten 85. minuutilla Tuchelin vaihtopelaajien toimesta, Saka syötti ja Rashford viimeisteli loppunumerot. Oikein viihdyttävä ottelu, Englannille on helppo povata jatkossa menestystä, vaikka puolustus jäi vielä kysymysmerkiksi. En jaksa oikein enää uskoa Kroatian mahdollisuuksiin, vaikka varmaan pudotuspeleihin pääseekin. Market Hall osoittautui hyväksi katselupaikaksi, varmaan saavun jatkossakin tänne MTV-peleissä.

Amity Pomona Island River & Mountain Bright IPA

Olarin Panimo oli menossa kiinni klo 24 eli kesken sesuraavaa Englanti-Kroatia -peliä. Tiedustelutiedon mukaan uuteen Vallilan sporttibaariin Fat Tony'siin joutuisi taas jonottamaan. Ei satanut, mutta kolme tuntia keskiyöllä ulkosalla ei innostanut, joten suoritin ohimarssin väljän Konepaja Biergartenin edestä. Taphouse Train Factory oli käytännössä tyhjä, joten asetuin sinne. Varmistin vielä, että matsi näytetään, vaikka tämäkin baari normaalisti keskiviikkona kiinni klo 24. Hanaan tullut uusi Amity sitten ensivierailun, kumppanina Salfordin Pomona Island. 7,4 %, ruskeaa, mutta sameaa nimestä huolimatta. Odotetusti pihkaa maussa, ikävämmästi myös toffeista makeutta. Ei hedelmäisyyttä eikä katkeruutta. Valmistaja vertaa tuotettaan Pliny the Elderiin, mikä on kyllä poikkeuksellisen paksua. Taphouse Train Factory, 17.6.2026.

Portugali - Kongon DT 1-1

 Menin taas Olarin Panimolle katsomaan MTV:n esittämää matsia. Muistan hyvin Zairen surkuhupaisat MM-kisat 1974, sen jälkeen Afrikan jättiläinen ei ole selvinnyt lopputurnaukseen ja maan nimikin on ehtinyt muuttua. Nyt varmaan liikkeellä huomattavasti ammattimaisemmalla ryhmällä. Houstonissa Portugalilla avauksessa Cristiano puhtaana sentterinä, hahhah. Portugali aloitti vahvasti hallitsemalla palloa ja João Neves puski näyttävästi johtomaalin kuudennella minuutilla. Jatkossakin Portugali hallitsevampi, mutta ei saanut luotua kunnon tilanteita. Kongon hyökkäykset eivät näyttäneet järjestelmällisiltä, mutta silti yliajalla ennen taukoa Wissa pääsi puskemaan vapaasti maalin. Paha puolustusmoka. Tauko ei auttanut, Portugali oli pysyvästi shokissa. 55. minuutilla kyllä näyttävä saksipotkumaali, mutta selvä paitsio. Kongokin sai pallon kerran tolppaan. Kokonaisuutena todella väsynyttä ja aneemista peliä Portugalilta ja syyllinenkin on selvä. En ole koskaan arvostanut Cristianoa (en käytä Ronaldo-nimeä, koska se olisi loukkaus oikeaa Ronaldoa kohtaan), mutta parhaina vuosinaan hän oli nopea ja pystyi tekemään maaleja. Nyt hän on vajonnut Neymarin kaltaiseksi näyttelyponiksi, josta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Portugalilla olisi hieno joukkue, jos he pelaisivat ilman Cristianoa. Valmentaja Roberto Martínezilla ei ollut cojonesia vaihtaa pois kiusankappaletta. Ehkä jatkossa näin käy, potentiaaliahan Portugalilla olisi mestaruuteen asti. Kongo ei kunnolla vakuuttanut, ei taida olla vieläkään Afrikan kärkitasoa, vaikka tänne selvisikin.

Éric Rochant: Le Bureau des légendes, 1.kausi

Kun tätä ranskalaista vakoilusarjaa esitettiin Suomessa ensi kerran, luin siitä poikkeuksellisen paljon positiivisia arvioita. En tullut sitä katsoneeksi, vaikka olen juuri tällaisesta ollut kiinnostunut jo pitkään. Ilmeisesti olis silloin liian kiireistä. Nyt sarjan kaikki viisi kautta ovat ilmaantuneet Yle Areenaan ja aikaakin tuntuu olevan enemmän. Niinpä sain nyt parin viikon aikana katsottua sarjan ensimmäisen kauden 10 jaksoa. Täytyy heti sanoa, että sarja on maineensa veroinen. Koukutuin heti välittömästi ensimmäisestä jaksosta lähtien. Kyseessä on mitä ilmeisimmin niin realistinen teos kuin tällaisesta aiheesta on mahdollista tehdä. Bureau on siis Ranskan ulkomaantiedustelu DGSE, johon on aiemmin sulautunut mm. vakoilufiktiosta itselleni tutumpi Deuxième Bureau. Sarjassa on vakoiluun liittyviä toiminnallisia aineksia, mutta enimmäkseen seurataan Pariisin toimiston elämää. Toimistossa lähinnä tuijotellaan näyttöjä, joiden kautta myös toiminnallisuudet osuudet välittyvät, varsin vähäeleisesti. Ensimmäisellä kaudella on noin kolme juonilinjaa, jotka osittain lomittuvat toisiinsa. Algeriassa on kadonnut DGSE:n agentti, joka yritetään pelastaa takaisin. Pariisissa koulutetaan nuorta naispuolista seismologia vakoilun kenttätöihin Iraniin. Erinomaisen coolin Mathieu Kassovitzin esittämä päähenkilö on juuri palannut vastaavasta kenttäkomennuksesta Syyriasta, jossa hän on sotkeutunut romanttisesti paikalliseen naiseen. Sehän ei yleensä tiedä hyvää. Ensimmäinen kausi sijoittuu noin vuoteen 2015, jolloin Syyrian sisällissota on kiihkeimmillään. Kassovitzin ohella kaikki muutkin näyttelijät ovat loistavia, mm. Kassovitzin esimiestä esittävä Jean-Pierre Darroussin, tuttu mm. Aki Kaurismäen Le Havresta. Sarjan ohjaaja ja kirjoittaja Rochant on tehnyt elokuviakin, mutta niitä en tunne. Rochantin jälki on todella vakuuttavaa. Vakoilufiktion klassikot on varmaan luettu ja tunnelma muistuttaa ajoittain John le Carréa. Rytmi on hitaahko, mutta hypnoottisen tiheä, paljon ekonomisempi kuin le Carrélla. Huumoria ei ole paljon ja se on mustaa. Katsojalle tarjotaan sopivan rennosti pieniä tiisereitä, jotta suspense tehostuu. Pariisin ja miksei Algeriankin miljööote on riittävällä tasolla. Käsittääkseni tehot ovat vain paranemassa seuraavilla kausilla, joten pakkohan tätä on jatkaa.

Len Deighton

Len Deighton on kuollut maaliskuun puolivälissä Guernseyllä 97-vuotiaana. Kuulin tapauksesta vasta nyt, kun uudessa Ruumiin kulttuuri -lehdessä oli Keijo Kettusen laatima muistokirjoitus. Olin kuoleman aikaan Hollannin reissulla, ei tullut seurattua uutisvirtaa. 1970-luvun puolivälissä aloin lukea brittiläisiä vakoilutrillereitä käännöksinä. Ensin Ian Flemingin James Bond -kirjoja, ehkä John le Carréa ja Graham Greeneä, myös muutama Len Deightonin romaani. Ei oikein kolahtanut, kirjailija unohtui, aika kului. Rautaesirippu romahti 1989 ja seuraavana vuonna tartuin Deightonin uudehkoon Berlin Game -teokseen, nyt alkukielellä. Se kolahti totaalisti. Berlin Game on 1983 ilmestynyt ensimmäinen osa Bernard Samson -sarjasta, myöhemmin niitä tuli yhdeksän lisää. Deightonin noirahtava tyyli iski täysin omiin makumieltymyksiin. En ollut silloin vielä käynyt Berliinissä, Deightonin romaanin miljöökuvaus viehätti erityisen intensiivisesti. Myöhemmillä Berliinin reissuilla jäljitin sitten Deightonin tarinoiden tapahtumapaikkoja. Luin sitten ahmien kaikki siihen mennessä ilmestyneet Samson-teokset, viimeinen saapui 1996. Samalla tutustuin Deightonin muihin romaaneihin, joista erityisesti pidin toisen maailmansodan Egyptiin sijoittuvasta City of Goldista. Sen ja Berlin Gamen olen lukenut sittemmin toiseenkin kertaan, se on hyvin harvinaista, toisena esimerkkinä tulee mieleen Raymond Chandler, jonka teoksista olen nauttinut useampaan kertaan. Luin myös Deightonin varhaisia 60-luvun teoksia, englanniksi nekin avautuivat paljon paremmin. Kollega John le Carré ei hätkähtänyt kylmän sodan päättymistä vaan löysi uusia aiheita ja paransi jopa tasoaan, jos mahdollista. Deightonille taisi käydä toisin. Saatuaan Samson-sarjan päätökseen 1996 hän ei enää julkaissut mitään. Ehkä miehellä oli muitakin kiinnostuskohteita kuin kirjoittaminen ja hän pystyi viettämään vielä 30 vuotta eläkkeellä. Pysyvän jäljen hän joka tapauksessa ehti jättää kirjallisuuteen.

Itävalta - Jordania 3-1

Piilaakson Santa Clarassa Itävalta ensi kerran MM-lopputurnauksessa sitten 1998, niissä kisoissa pelasi Marokon paidassa Jordanian valmentaja Jamal Sellami. Itävallan valmentajana jatkaa prässiprofeetta Ralf Rangnick, tosin prässääminen soveltuu enemmän Jordaniaa aktiivisempiin joukkueisiin. Kapteeni David Alaba pitkästä aikaa arvokisoissa loukkaantumiskierteen jälkeen, Arnautović penkillä. Jordania puolusti tiukasti ja oli varsin taitava vastahyökkäyksissä. Odeh kiskoi, Schlager torjui. Mutta 21. minuutilla Romano Schmid veti hienosti ylänurkkaan johtomaalin. Jordania ei hätkähtänyt, Olwan sai kulmasta pallon ylärimaan. Tempo hieman hiipui tämän jälkeen. Tauon jälkeen Arnautović sisään, mutta 50. minuutin kohdalla Olwan teki hienon soolomaalin tolpan kautta. Alaba otettiin pois 59. minuutin kohdalla, ehkä ei vieläkään täydessä kunnossa. Rangnick teki muitakin vaihtoja, Itävalta piristyi. 67. minuutilla boksihässäkkä kulmasta, maalivahdin virhe, Arnautović rankaisi. Maalille kuitenkin VAR-hylkäys, tilannetta edelsi Poschin käsivirhe. 78. minuutilla seuraava kulma, nyt jordanialaiset sössivät omaan maaliin. Yliajalla Arnautovićilla seuraava paikka, maalivahti torjui. Vielä ihan lopussa Jordanian käsivirhe Arnautovićin laukauksessa. VAR-tarkistus, pilkku, Arnautović onnistui. Vaikea vielä arvioida Itävallan potentiaalia kovempia joukkueita vastaan. Jordania oli kyllä ilman muuta positiivinen yllätys, Algeria saattaa olla vaikeuksissa.

Ranska - Senegal 3-1

New Jerseyssa Ranskalla hyvin odotettu kokoonpano. Senegalilla kokeneita hieman tuntemattomampia nimiä, kärjessä edelliskisoista loukkaantumisen takia puuttunut 34-vuotias Sadio Mané. 7. minuutilla Senegalin Sarr oli päästä läpi, mutta Upamecano sai estettyä. Mbappé pelasi puhtaana sentterinä, ei oikein saanut syöttöjä haltuun. 25. minuutilla paras tilanne, Mbappé menetti, Nicolas Jackson läpi, hieno laukaus tolppaan, josta maalivahti Maignanin jalan kautta niukasti ohi. Maali todella lähellä. Ranska piti enemmän palloa, mutta ei saanut luotua tilanteita. Ensipuoliskon yliajan viime hetkillä unelmamaalintekopaikka Sarrilla, todella karkeasti yli. Pahin näkemäni moka näissä kisoissa.

Tauon jälkeen Ranskan Olisella aika hyvä paikka, mutta maalivahti Mendy torjui. Tempo nousi nyt selvästi. 57. minuutilla Olise vapautti hienosti Mbappén, mutta Mendy taas edessä. 58. minuutilla Mané kaatoi Mbappén boksissa. Näytti pilkulta, mutta Mbappélle VAR-filmaustuomio. Ei kuitenkaan keltaista. Ja heti perään Olise taas vapautti Mbappén, ei tulosta. Ja sitten 66. minuutilla Oliselta nerokas syöttö, nyt Mbappé sai sisään. Heti perään Jackson heilutti verkkoa, mutta selvä paitsio. Senegalin Jacksonilla vielä hyvä paikka, mutta yli meni. 82. minuutilla Ballon d'Or -mysteerivoittaja Dembélén tilalle tullut Barcola meni läpi ja viimeisteli varmasti. Loppu oli jo vähän löysempää pelailua, mutta yliajalla 18-vuotias Ibrahim Mbaye teki hienon soolomaalin. Ja vielä sitten Mbappé teki kaukolaukauksella loppunumerot. Ranskan jälkipuoliskon esitys oli kyllä vakuuttavaa.

Varikko Hartaanselän Kesäsahti, growler-versio

Ostin sunnuntaina Varikolta Kesäsahtia mukaan growlerissa. Olin tällä kertaa yötä tavallista hieman  prameammassa Lapland-hotellissa, mutta huoneessa ei yllättäen ollutkaan jääkaappia. Sahtigrowleri oli siis lämpimässä sunnuntaista klo 17 alkaen kävelymatkan Allin Matalalle, illallisen ajan siellä, sitten Boltilla Leskiseen parin oluen ajaksi, sitten hotellihuoneessa maanantaiaamuun klo 10 asti, junassa Kajaaniin, hoivakotireissun ajan repussa taas mukana, sitten junassa Pasilaan ja sporassa Vallilaan. Jääkaappiin se pääsi maanantaina klo 22, lämpimässä yhteensä 29 tuntia.

Maistelimme sahtia Roineenpuistossa Juha Heinäsen kanssa tiistaina klo 18. Growlerin etiketissä mainitaan tosiaan Hartaanselkä eikä Hartaanranta kuten hanalätkässä. Ei juuri vaahtoa, 8,5 %. Makea rukiinen tuoksu. Ei hiilihappoa. Mutta muuten ok-kunnossa. Makeaa banaanimaisuutta löytyy, makeahkoa muutenkin. Hyväähän tämä tyylissään on. Kanniaisen Timon mukaan tätä oli hieman kiehautettu, joten säilyvyys on parempaa. Hyvin siis kesti melkoisen röykytyksen. Ostopaikka Oulu, Varikko.

Suomenlinna Spithead Bitter, cask ale

Bitteriä Fiskarsista caskattuna, perusversio onkin jo tuttu. 5,0 %, onpa pihkainen bitter, kuivaa, ehkä vähän lievää happamuuttakin. Katkeruutta ja pehmeyttäkin jää kaipaamaan. Pettymys tämä nyt oli monessakin mielessä. Barley & Bait, 16.6.2026.

Radiant I'll Be There

Jätkäsaaren laatubaarin tiistaialennuspäivänä ensimmäinen kokemus kalifornialaiselta Radiantilta, aiemmin tuttu vain laittomissa kollaboissa osapuolena. Anaheimin panimo on tosin tulossa Lepra-festivaaliin juhannuksen jälkeen. Lievänä pettymyksenä normihinnalla kuudella eurolla irtosi vain 20 cl, mutta ajat ovat kovat. 7,2 %, Citra, Strata, Nectaron, Cashmere. Vaaleaa ja sameaa, pirteää hedelmäisyyttä. Satsumaa ja limeä. Täyteläisyyttä on, kuiva kokonaisuus. Vähän katkeruuttakin. Oikein näppärää. Barley & Bait, 16.6.2026.

James Lee Burke: The Hadacol Boogie

89-vuotias James Lee Burke julkaisi keväällä tämän viimeisimmän Robicheaux-sarjan romaanin. Paperikirjalla näyttää olevan mittaa 400 sivua, mutta tämä Kindle-versio tuntui kyllä paljon pitemmältä, luin kirjaa kuukauden verran. Mikään ei ole erityisen uutta, romaani sijoittuu viime vuosituhannen lopulle, jolloin kuusikymppiset Vietnam-veteraanit apulaissheriffi Dave Robicheaux ja yksityisetsivä Clete Purcel rymistelevät Louisianan lounaiskolkan rämeillä kahden naispoliisin avustamana pirullisten rikollisten kimpussa. Mukana on taas hieman yliluonnollisia aineksia, yksi tarinan henkilöistä vaikuttaa lähinnä zombielta. Myös Robicheaux'n tytär Alafair (Burkella itsellään on Alafair-niminen tytär) joutuu vaaraan jännityksen tihentämiseksi. Varsinaista juonta ei ole, kohtaukset muistuttavat toisiaan ja Burken ensimmäisen persoonan kuvaus sisältää runsaasti Robicheaux'n alakuloisia mietteitä menneistä ja tulevista. Robicheaux'n vihanhallinta on heikommassa kunnossa kuin muistaakseni koskaan. 

Ajankohta on tietysti Burken tapa välttää päähenkilöiden vanhenemista tolkuttomaan kuntoon, mutta ehkä syitä on muitakin. Liberaalien amerikkalaisten mielestä 1990-luvun lopulla USA muistutti vielä "oikeaa" Amerikkaa. Uhkaavia merkkejä oli jo ilmassa, mutta ne eivät vielä olleet valtavirtaa. Ei Burke tosin pidä tämänkään ajankohdan USAa ihanneyhteiskuntana, kaikkea muuta, varsinkin Louisianan kohdalla. Rasismia ja sovinismia on tämäkin romaani täynnä. Sisällissota kietoutuu totta kai tarinaan. Tällä kertaa kyseessä ovat Etelän presidentin Jefferson Davisin väitetyt kultavarannot, jotka on kätketty Louisianaan. Burke pistää Robicheaux'n ja kumppanit muistelemaan myös Willie Francisia, 1940-luvulla kahdesti sähkötuolissa teloitettua teiniä. Romaanin nimen Hadacol oli taannoinen rohdosvalmiste Louisianassa, se sisälsi myös runsaasti alkoholia. Yskänlääke siis. Lukukokemus oli tällä kertaa melko raskas, kustannustoimittajan tiivistystä teos kaipaisi. Mutta silti näiden hahmojen maailmaan on aina mukava palata synkistä sävyistä huolimatta, tai ehkä juuri niiden takia. Romaanissa on taas paljon musiikkiviittauksia, eksoottisimpana ehkä Larry Finneganin Dear One vuodelta 1962. Itselleni tuntematon biisi, vaikka jopa Badding näkyy koveroineen sitä. Tekijäkin tuntematon, Finnegan näkyy sittemmin vaikuttaneen paljon mm. Ruotsissa ja kuoli aivokasvaimeen 1973 34-vuotiaana. Tyypillisiä Burken sankareita. Burke kertaa myös cajun-klassikko Jole Blonin 1946 levyttäneen Harry Choatesin kohtaloa. Burken mukaan hänet hakattiin kuoliaaksi texasilaisessa vankilassa 28-vuotiaana 1951. Wikipedian mukaan kuolema oli itseaiheutettu.

Hollanti - Japani 2-2

Dallasissa kisojen suurimmalla stadionilla Memphis Depuy ei Hollannin avauksessa. Hollannin valmentaja Ronald Koemanin maajoukkueura päättyi 1994 Dallasin Cotton Bowlilla. Nyt pelataan kuitenkin Arlingtonin AT&T-stadionilla. Japanin kokoonpano itselle tuntematon, mutta potentiaalia tunnetusti on. Hollanti aktiivinen ja heti 3. minuutilla Malenilla hyvä tekopaikka, maalivahti torjui. Japani tuli mukaan ja hallitsi ajoittain palloa. Hollanti jatkossa hyökkäävämpi, mutta Japani puolusti järjestelmällisesti. Ei syntynyt tilanteita. Nakamuralla oli hyvä laukaus, vähän ohi. Tarkkaa puolustamista molemmin puolin.

Tauon jälkeen 51. minuutilla van Dijk puski yllättävänkin helposti maaliin. Japani oli liian passiivinen. Mutta 57. minuutilla vastaisku, Nakamuralta terävä laukaus 16 metrin rajalta häkkiin. Homma näytti hyytyvän uudelleen, mutta 64. minuutilla hieno ex-Leeds-pelaajan Summervillen laukaus, taas 16 rajalta takanurkkaan tolpan kautta. Ilmastoitu stadion, juomatauot ovat näköjään puhtaasti mainostaukoja. Hollannin hyvä ote herpaannutettiin tässä tapauksessa. Aloite siirtyi Japanille, mutta ei  ensin kunnon maalipaikkoja. Tasoitus kuitenkin 89. minuutilla kulmasta, Ogawan pusku kimposi Kamadasta maaliin. Kova pettymys Hollannille, menestystä ei tule näillä otteilla. Japani on pirullinen vastustaja kenelle tahansa.