Sudden Death: My Precious Riwaka

Kolmas Keravalta raahaamani lyypekkiläinen tölkki nyt maisteltavaksi. Viime tiistaina join My Precious -sarjasta tripla-Nelsonia. Tämä on tuplasumu, 8,0 %, pääroolissa uusiseelantilainen huippuhumala Riwaka. Sarjan oluet eivät ole sinkkuhumalakamaa, tässä Riwakan tukena Mosaic ja El Dorado. Tölkityspäivä 07/07/26. Vaaleaa sameutta paksulta näyttäen. Hunajameloni, verkkomeloni, lime, ananas, mango ja papaija erottuvat aromeista. Trooppisen puolen tunnelmaa siis. Maku on kirpeämmän hedelmäinen, jopa hieman yrttinen, erittäin kuiva. Täyteläistä mehuisuutta on, erittäin raikkaasti ja tuoreesti. Persoonallisuutta tässä on vähemmän ja jälkimakukin lyhyempi, joten edellinen west coast veti kyllä pitemmän korren. Oikein miellyttävää silti tämäkin. Ostopaikka Kerava, Etko/Factory Taproom.

Sudden Death: Freakazoid

Vahvaa west coast IPAa Lyypekin laatupanimolta, 7,5 %, 84 IBU, DDH, Citra, Mosaic ja Ekuanot. Tölkitetty tasan kuukausi sitten 31/07/1926. Ei ole kirkasta, mutta ei NEIPA-sameutta. Tuoksu on mehuisen mandariininen, satsumaa ja klementiiniä myös. Maku on miellyttävän sitruksinen, tukevan maltainen kuiva runko, kevyen yrttinen, lievästi pihkainen ja kohtuullisen katkera. Onpa hyvä tasapaino monimuotoisessa oluessa, huomionarvoisesti pääroolissa kaikkein suosituimmat humalat Citra ja Mosaic. Vielä on vanhoissa sotaratsuissa virtaa jäljellä. Yrttinen miellyttävä vivahde todennäköisesti Ekuanotin tuottama. Kesän kovin olut elokuun viimeisenä iltana? Selvästi parhaita juomiani Sudden Deatheja, saattaapa olla paraskin. Ostopaikka Kerava, Etko/Factory Taproom.

Salikatt Skyhook

Vahvaa sumua Stavangerista, 7,5 %. Sameaa lientä. Mehuista appelsiinia ja tangeriinia, katkaisee janoa pehmeästi. Jälkimaku kuivassa oluessa on lyhyt, mutta oikein miellyttävää juomaa elokuun viimeisenä baarioluena. Täproom, 31.8.2026.

Joseph Losey: The Prowler

Loseyn neljäs ja USA:n kauden kovamaineisin elokuva on myöskin YouTubessa saatavilla. Ensimmäistä kertaa pääsin tämänkin teoksen näkemään. Hitaasti Los Angelesissa käynnistyvä intohimodraama muuttuu vähitellen täysiveriseksi James M. Cain -muunnelmaksi Las Vegasissa ja Barstowin seudun aavikolla. Loppuun saadaan vielä High Sierra -tyyppinen ratkaisu. Aloin kyllästyä jo alussa, kun Van Heflinin nilkkipoliisi ahdistelee Evelyn Keyesin kotirouvaa. Keyesin hahmo on niin voimattoman alistuva, että elokuvaa on väkinäistä seurata. Loppupuolisko on kuitenkin rivakampaa noiria, joten homma saadaan kohtuudella maaliin. Pieneksi pettymykseksi tämä kuitenkin kääntyi. Elokuvan käsikirjoituksen on signeerannut Hugo Butler, mutta todellinen kirjoittaja oli tunnetumpi mustalistalainen Dalton Trumbo, joka esiintyy elokuvassa myös radiojuontajaäänenä. Keyesin aviomies John Huston oli tuottajana ilman krediittiä.

Joseph Losey: M

Fritz Langin M on tietysti erittäin tunnettu ja kestävä klassikko. Toisen mestarin Joseph Loseyn remake vuodelta 1951 on huomattavasti tuntemattomampi ja harvoin esitetty. En ole sitä koskaan itsekään nähnyt takavuosien ponnisteluista huolimatta. YouTubesta löytyy nyt erittäin korkealaatuinen restauroitu kopio vuodelta 2015. Tavallaan on ymmärrettävää, että Loseyn teos on jäänyt vähemmälle huomiolle. Se on tehty melko pienellä budjetilla ja se ei ole mikään feelgood-elokuva, pikemmin häiritsevän epämiellyttävä, mutta vaikuttava leffa kumminkin. Lastenmurhaajan jahdista on siis kyse. Losey on siirtänyt tapahtumat Düsseldorfista Los Angelesiin, erityisesti Bunker Hillin alueelle. Heti ensimmäisessä kuvassa David Waynen esittämä murhaaja astuu klassiseen Angels Flight -funikulaariin. Loseyn myöhempien mestariteosten visuaalisuus on jo tässäkin nähtävissä, peilit ja yllättävät kuvakulmat ovat suuressa roolissa Ernest Laszlon virtuoosimaisesti kuvaamassa tyylipuhtaassa noirissa. Tuottaja on hämmästyttävästi sama Seymour Nebenzal kuin 20 vuotta vanhemmassa Langin teoksessa. Kiihkeärytmisessä trillerissä on parasta Los Angelesin miljöiden haltuunotto. Karuselli pyörii kuin samaan aikaan tehdyssä Hitchcockin Strangers on a Trainissa ja pitkä kiihkeä kiinniottokohtaus on kuvattu Bradbury Buildingissä. Käsikirjoitus on hieman kulmikas saarnaavuudessaan, Loseylla oli varhaistöissään tapana tunkea sanomaa katsojan kurkkuun kovakouraisesti. Näyttelijätyökin on hieman hysteeristä. Wayne ei ole huono, mutta ei mikään Peter Lorre. Muusta joukosta erottuvat poliisi Howard Da Silva, gangsteri Raymond Burr ja Hitchcockin luottonilkki Norman Lloyd. Mutta tämä on huomattavasti parempi kuin Loseyn kaksi aiempaa työtä The Boy With Green Hair ja The Lawless.

Bill Forsyth: Local Hero

Tällä skottikomedialla vuodelta 1983 on sympaattisen feelgood-leffan maine. Näin tämän elokuvan nyt yli 40 vuoden tauon jälkeen ja tajusin miksi en tykännyt siitä juuri yhtään ensi-iltakierroksella. Olin nähnyt Forsythin edellisen elokuvan Gregory's Girl, joka oikeasti on näppärä romanttinen jalkapallokomedia. Local Hero alkaa suhteellisen mukavasti Texasin Houstonista absurdilla huumorilla pökkelöstä Burt Lancasterista huolimatta. Kun päästään Skotlannin läntisen Ylämaan rantakylään, niin aluksi hirttäydytään 1940-luvun Whisky Galore! -klassikon kuvioihin. Kun elokuva niistä vähitellen pyristelee eroon, niin sitten ei mitään jääkään jäljelle, elokuva lysähtää kasaan. Öljyfirma siis haluaa ostaa kokonaisen kylän, sataman ja jalostamon tieltä, ja kyläläiset haistavat suuret rahat. Osa nylkee jo kaatamatonta karhua. Tämä toimii kohtuudella, mutta tosiaan lainailee Mackendrickin klassikon aineksia laimeasti. Romanttiset viritykset ovat täysin alkeellisia. Peter Riegert jonkinlaisessa pääosassa on täysin onneton nobody ja kömpelö paikallinen sidekick Peter Capaldi on vielä heikompi. Kylän monitoimimiestä esittävä Denis Lawson yrittää pelastaa elokuvaa jotenkin kuiville. Hehkeät Jenny Seagrove ja Jennifer Black eivät saa tilaa juuri ollenkaan. Kylään rantautuu jopa stereotyyppinen venäläinen kalastaja. Mark Knopflerin juhlittu musiikki on hyvin matalaprofiilista, joka tietysti soundtrackiksi sopiikin, mutta ei siitäkään ole elokuvan pelastukseksi. Tämä komedia ei siis ole vähääkään hauska. Ja kuka hahmoista on "local hero"?

Sudden Death Forest Folly

Viikon Kerava-reissulla kaupan kaapista tarttui mukaan Lyypekin sumukaljakeittämön uusimpia seoksia. Tölkityspäivä näkyy olevan niinkin tuore kuin 27/07/26. 8,0 %, Amarillo, Columbus ja Citra. Terpeenejä myös. Vaaleaa ja sameaa. Herukanlehtiä ja trooppisia aineksia vahvasti aromeissa. Maku on makeahkon hedelmäinen, sitrusta vahvasti, myös passion, papaija, persikka. Hyvin raikasta ja pehmeää, petollisen juotavaa. Pieni peräkärrykin raahautuu mukaan kuvioon. Laadukasta juomaa kaikin puolin. Ostopaikka Kerava, Etko/Factory Taproom.

Tuju Lamatanssit

Tujun henkilöt olivat kiinni tänä viikonloppuna Tanskan ja Ruotsin festivaalikiireissä, joten he eivät ehtineet Porin bakkanaaliin. Jonkinlainen Tujun tap takeover järjestyi kuitenkin Humala CraftFestin edessä Kokemäenjoessa kelluvaan Barcon ravintolalaivaan. Ei kovin monta olutta hanassa, mutta tölkkejä oli pitempi lista. Porin reissun päätteeksi tsekkasin nyt tarkemmin Lamatanssit, joka tuli tietysti jo aiemmin pikaisesti tsekattua Tampereen Viljassa. Todellakin hieno laivabaari. West coast -tupla-IPA, 8,0, Nectaron, Idaho 7, Simcoe. Samea. Kirpeää makua, kuiva, hedelmäinen. Todella pehmeää, toimii hyvin, katkeroakin mukana. Hauskaa keskustelua laivan isännän kanssa. Sade ei tullutkaan kunnolla päälle. Hyvä meininki Porissa loppuun asti. Pori, Barco, 29.8.2026.

Humala CraftFest 2026, 2. päivä

Pilvisempi ja tuulisempi päivä Porissa, mutta ei vielä sadetta. Ainakaan paljoa. Virittäydyin festivaaliin Havana Barissa, jossa Tujuja ja Varikkoa, toki tuttuja oluita. Itse juhlapaikalla aloitin UG:n Daddy R U OK NEIPAlla, 6,5 %. Humaloven ideoima olut, Motueka, Nelson Sauvin ja Citra. Sameaa, hedelmäistä, jopa mehuista. Kuiva runko, jopa hieman katkeroa, positiivinen yllätys ilman muuta ja OK.

Seuraavaksi Beer Hunter's Mufloni Hazy Hop Idaho 7. 5,5 %. Tämäpä olikin jo helmikuussa juotu, joten ei sen enempää. Sitten Forssasta Olutmylly Mylläri Hunaja Saison, 6,3 %., Citra, Magnum ja Saaz Varsin tummaa. Melko maltainen tuoksu. Ei oikein esteriä esillä. Ohuehko maltainen maku. Tämä ei ollut kummoinen. 

Hoppy Traveller -tiskiä en enää tänään löytänyt, joten pikasession viimeiseksi jäi Etkon Appelsiini Kölssi, 5,1 %. Peruslagerin ulkonäkö. Todellakin hedelmäinen maku. Ehkä kölsch jää nyt appelsiinin jalkoihin, mutta jotain maltaisuutta taustalta löytyy. Hillitty oluthan tämä on ja tavallaan toimiikin. Nyt oli jo aika poistua Kokemäenjoen laivabaarin kautta kohti juna-asemaa.

Humala CraftFest 2026, 1. päivä

Siirryimme Ari Nyforsin kanssa Hagström-vermeet niskassa juhlapaikalle Kokemäenjoen rantaan. Viime vuonna Humala CraftFest oli Kauppahallissa, nyt lokaationa Porin Suomalainen Klubi, joka tunnetaan hilpeästi myös Svenska Klubbenina. Pöydät ja varjot oli aseteltu rakennuksen sivulle ja taakse viihtyisälle pihalle. Panimoiden tiskit olivat pääosin taaemmassa tallirakennuksessa ja päärakennus oli ilmeisesti väistötilana mahdollisen huonon sään sattuessa. Siitä ei nyt tarvinnut huolestua.

Aloitin Kalle Hirvikosken Himo-tiskiltä, american IPA Tykitys, 6,0 %. Hedelmäinen, pihkaa, havua. Sitten päätimme Arin kanssa hieman kiihdyttää vauhtia ottamalla reippaan annoksen Hagström Thunderia, jota vielä löytyi Salaman tiskiltä. Kuiva imperial stout siis, ei lisäaineita, 11,5 %. Sitten yllättäen meidät värvättiin tapahtuman olutkisan tuomareiksi Timo Klimoffin ja Petteri Toroskan toimesta.

Eipä siinä mikään auttanut. Siirryimme Klubin sisätiloihin. Tuomareita meidän lisäksi Timo ja Petteri itse sekä porilainen olutharrastaja Iiro Sammalkorpi. Festivaalin 11 panimolta kaikilta yksi olut. Arvostelimme tuoksun, maun, suutuntuman ja yleisvaikutelman skaalalla 1-5. Kauniita oluita, ei tosin yhtään tummaa. Ei siis vaarana, että Hagström olisi mukana. Tasaista kamaa, yhden oluen tunnistin sokkonakin. Vain yhdessä oli minun mielestä jotain ongelmaa, mutta muut eivät olleet aivan samaa mieltä. Oluet saatiin järjestykseen kertamaistolla, voittajasta ei tarvinnut järjestää uusintamaistoa.

Pihalla oli nyt hirveä tungos, craft-olut tuntuu kiinnostavan porilaisia. Ilmapiiri oli todella miellyttävä. Jatkoin nyt maistelua Kanavan Salko-festbierillä. Maltainen ja täyteläinen, oikein näppärä. Seuraavaksi Salaman Fat Cat Fighter. Samea IPA, jolle annoin tuomaroinnissa itse eniten pisteitä. Saimme siis tietää oluiden nimet tuomaroinnin jälkeen. Samea, vaalea, raikas. Pehmeää, toimii hyvin.

Hiisin tiskiltä hain Hölliä. Sameaa tämäkin, kuivaa pehmeyttä. Ihan ok. Himon tripel Kuori pärjäsi myös skabassa. Kahvinpavun kuorta cascaraa lisätty, 8,0 %. Belgihiivan esterit eivät lle pinnassa. Nyt hyvin kylmää, mutta tämä hedelmäinen olut oli mielenkiintoinen ja monimuotoinenkin. Hyvin mielenkiintoisia keskusteluja tuli käytyä ja fiilis oli todella mainio. Varmaan tänne on tultava jatkossakin. Jossain välissä otin iltapalaa ja kisan voittojakin julkistettiin. Se on Factoryn Core of Nature. Tänään vielä pikaisesti ehdin käydä toisen päivän alkua tunnelmoimassa.

Food Factory Notgrund NEIPA

Junalla Poriin ja pizzaa Nuåvossa. Sitten oluelle Hunter'sin. Turusta nuoremman Tuhkasen olutta, 5,5 %. Pitäisi olla sameampi. Herukkaisen hedelmäinen. Puhdas ja kuiva. Ohueksi tietysti jää ja katkeruus melko hintelää. Pori, Beer Hunter's, 28.8.2026.