lauantai 16. helmikuuta 2019

Sori Taproom 2v Juhla -maistelutilaisuus


Kaisaniemen Sori Taproom on nyt toiminut kaksi vuotta ja jonkinlainen juhla-teisting -tilaisuus järjestettiin. Agendalla näytti olevan aiemmin maistelemattomia oluita, joten ilmoittauduin mukaan, homman vetäjänä itse Heikki Uotila. Baarin takahuoneessa siis, ensimmäisenä Sori C Tangerine Shake DIPA, peräti 8,4%,  sameaa, pehmeää, maitoisuus sotkee hedelmäisyyttä. Alkoholi ei tunnu. Liian makeaa, en oikein tykkää. Katkeroa hieman hiipii mukaan, mutta ei se paljoa paranna. Melkoisen epämiellyttävää, Citra-humalan ohella hedelmää lisätty,  se tuntuu jo melko vanhanaikaiselta ysärimeiningiltä, no ehkä 00-luvulta.  Voinee todeta, että mikään oikealla hedelmällä buustattu IPA ei enää herätä mitään myönteistä vaikutelmaa vuonna 2019.


Toinen samanlainen, Sori D Watermelon Shake DIPA, 8,3%. Pehmeää, vaisumpaa kuin edellinen, odotetustikin, koska vesimelonissahan ei titenkään maistu veden ohella mikään muu. Liian makeaa tämäkin. Mosaicia kai seassa, mutta ei erotu maussa.


Seuraavaksi Öllenautin kanssa tehty Lost Antiques, imperial gruit, 10,8%. Tumman ruskea,  paahteista sokeria tuoksussa. Makeaa, karamellia. Mausteinen, tavallaan mielenkiintoinen, ei peräkärryä, mutta ei mitään virhemakuja. Ei oikein maistu millekään, mutta juotavuutta silti olemassa.


Sori Lost Room on imperial baltic porter, todella vahva, 11,5%. Tehty pennsylvanialaisen Voodoon kanssa. Tumma, maltainen, pehmeä, kahvisuuttakin, ei liian makea. Taas alkoholi peittyy. Ei huono, mutta ei silti tehnyt suurempaa vaikutusta. Hedelmäisyyttä ja mallas tuntuu hyvin taustalla.


Lopuksi Sori Midsummer Melancholy Brandy Barrel Aged, yhdessä venäläisen AF Brew'n kanssa,  12,1%. Suklaakonvehteja, hyvin makeaa. Alkoholi nyt esillä tuntuvasti, mutta makeus hallitsee. Nyt jo sellainen juoma, joka ei kiinnosta minua millään tasolla.

Stigbergets Dunder

Sorin maistelusessiota odotellessa Göteborgista uutta NEIPAam 7%. Samea, mehuinen tuoksu. Maussa mehua myös, mutta samalla kirpeämpää vetoa, jotain epämääräistäkin mukana, tuntematonta hedelmää ehkä. Ei kyllä nyt nouse lähellekään eilisen Keskisarja-teistingin oluita. Kalkkisuuttakin kerääntyy. Sori, 16.2.2019.

Kanava Pikkulintu Celtic Gose


Sour-putken jatkoksi Euphemoksen suosittelemaa gosea. Tuoksussa reilusti savua, 4,5%. Maussa omituisesti happamuuden, hedelmän ja turvesavun komboa. Onhan tämä mielenkiintoista, mutta ei se välttämättä kestävä kuvio ole. Kertakuriositeetiksi taitaa jäädä. Kitty's, 16.2.2019.

Cloudwater Evil Twin Pét Nat Slushie

Hieman harkitsemattomasti menin tilaamaan Cloudwaterin ja Evil Twinin yhteistyötölkin. Peräti 8,8%, luulin tämän olevan streitin brut IPAn, mutta tilauksen jälkeen kuulin Erkki Hämeeltä, että sekään sotkettu souria. Kuivaa, hedelmäistä ja kevyesti hapanta. Tuntuu kuin pienimmältä yhteiseltä nimittäjältä, laimeaa kaikilla osa-alueilla. Vahvuus ei tunnu, mutta kokonaisuus on tunkkainen ja epämiellyttävä. Paha pettymys. Pien, 16.2.2019.

Brekeriet Vanilj

Toinen Euphemos-jako, nyt 6,5%. Tällä kertaa tuntuu vaniljaa selvästi, mutta myös hapan ote pinnassa. Tynnyrikypsytetty, ei eritelty tynnyriä tarkemmin. Vähemmän hapan kuin edellinen, mutta aika näppärä tasapaino, pehmeämpi ehkä voisi olla. Pien, 16.2.2019.

Brekeriet Sourbon

Hervannan olutkardinaalin Euphemoksen kanssa tuli jaettua pari Brekerietin souria  Pienessä. Ensimmäisenä vahvaa marjaista kamaa, 7%. 9 kk bourbon-tynnyrissä. Tymäkkä tuoksu, ruusunmarjaa happamassa maussa, vaniljaa heikosti, kohtuullisen miellyttävä. Kuiva ja riittävän hapan. Pien, 16.2.2019.

Malmö 8th Anniversary Imperial Stout

Hämmentävän lämmin päivä Helsingissä, käveleskelin Vallilasta alas Ateneuminkujalle, Pienen hanoissa ei oikeastaan mitään erityisempää, hätäpäissä valitsin lasiin Malmön porteria, 9,4%. Vaniljaa, karamellia, kuiva jälkimaku. Mausteita, tulisuuttakin, selvästi jotain chilin tapaisuutta suklaan seassa. Eli siis naurettavan kehno olut kaikin puolin. Taas meni rahat hukkaan, mutta näinhän elämä etenee. Pien, 16.2.2019.

perjantai 15. helmikuuta 2019

3 Fonteinen Framboos

Hillittömän IPA-humalasession jälkeen Toni Tiainen tarjosi makuaistien hygienisoimiseksi kunnon hapanta neutralisointikamaa. Huippuvalmistamon framboise vuosikertaa Oogst 2017. Huikea hapan tuoksu, vadelmaa kuivasti, 5,3%. Intensiivistä kamaa, erittäin kuivaa. Lähes naurettavan huikea ero edeltävään IPA-istuntoon, olutmaailmassa riittää laveutta ja syvyyttä.

USA Hazy Juicy IPA Tasting by Janne Keskisarja


Vuosi sitten Janne Keskisarja järjesti Oulussa ikimuistoisen state of art -maistelun New England IPA -tyylin oluista suorana maahantuontina. Nyt sitten vedettiin homma potenssiin x Helsingissä, Janne on ehtinyt käydä alkuvuodesta kaksi kertaa USA:n itärannikolla ja tuomisia oli sen mukaisesti. Maistelupaikkana oli vaatimaton majani Vallilassa ja mukaan saatiin pääkaupunkiseudulta alan arvostajia mittavasti, Matti Saarinen, Micael Näse, Toni Tiainen ja vielä jälkipuoliskolle Matias Kainulainen. 

Sessio käyntiin Iowasta Toppling Goliathin Pompeii IPAlla, 7,2%, 60 IBU, Mosaic-humala sinkkuna, sameaa tietysti, mehuisuutta,  puhdasta, ananasta,  hieman katkeroakin, vaikutti erittäin hyvältä. 


Seuraavaksi kulttipanimo Kane Brewing Company New Jerseyn Oceanista. Sijainti on keskellä Bruce Springsteen -aluetta Asbury Parkin ja Freeholdin välillä. En ole ennen panimon oluita päässyt kokeilemaan. Head High IPA, 6,6%, 80 IBU, Cascade, Centennial, Citra, Columbus, Chinook. Ulkonäkö melko samea, mutta kuten humalacocktailista voi nähdä, ollaan klassisemman länsirannikon old school -IPAn äärellä. Vähemmän mehua, enemmän pihkaa, hieman kramellisempi, katkeruutta reippaasti. Hyvin raikas, iowalaista tuoreempi, erittäin hyvää.


Musta hevonen Illinois'sta Chicagon läheltä, ennestään tuntematon Solemn Oath-panimo, Six Whistlers NE-style pale ale, 6,5%. Aivan oikein tämä on luokiteltu pale aleksi, ei vielä olla oikeassa IPA-vahvuudessa. Kirpeämpää hedelmää, ei kovin raikas. Hiilihappoa melko paljon, katkeroa kohtuudella, varsin mukava, mutta silti heikoin tähän mennessä. 


Kalifornialaisen Bottle Logicin ja Toppling Goliathin kollabona Iowassa tehty session ainoa pullo-olut seuraavaksi tarkasteluun. Täytyy sanoa, että session tahti oli varsin kiivas, Janne halusi päästä pitkästä aikaa Helsingin baareihin ja tämä maistelu hoidettiin alta pois rivakasti. Itselläni oli takana poikkeuksellisen rankka viikko monessakin mielessä, mutta yritin pysyä nuorison rytmissä mukana. Gamma Gamma Ray on etiketin mukaan kunnianosoitus punk rockille (google löytää hampurilaisen Gamma Ray -nimisen metallibändin, en tiedä onko yhteys se), 8,1%. Todella samea, mehua taas, mentholin otetta. Kuivaa, katkeroakin, jälkimakua hyvin ja pitkäkestoisesti. 


Seuraavaksi sitten lopulta Massachusettsin kuumimpien hypepanimoiden kimppuun. Trillium DDH Congress Street, 7,2%. Erittäin tiukka intensiivinen hedelmäinen tuoksu, kuivaa makua täyteläisesti,  paksu mehuisuus, tuore, rivakka. Katkeruuskin kunnossa. Äärimmäisen hyvää. Galaxy vetää aromisoolot, Columbus komppaa katkerona. Tätä voisi juoda loputtomiin, pelkkää nautintoa. 


Jatkoksi Trillium Scaled Way Up, 8,0%, Galaxy, Mosaic, Nelson Sauvin. Multiple dry hopping, ei siis edes tarkennettu iteraatioita. Tuoksu on taas kunnossa, hyvin täyteläinen ja erittäin mehukas. Katkeraakin tämä on, ei ehkä kohonnut aivan edellisen tasolle, mutta lähes tasoihin silti huikeana oluena. 


Toppling Goliathin King Sue tupla-IPA, 8,5%, Citra sinkkuna. Tämäkin samea. Kirpeämpää hedelmää, tuntuu hieman karkeammalta kuin edelliset Trilliumit. Katkeroa taas ilahduttavasti, tätä ei ole USA:n keskilännessäkään unohdettu, toisin kuin Euroopan moderneissa IPA-valmistamoissa. Hiilihappoa edellisiä enemmän, mutta hämmentävän hyvää tämäkin.


Siirtyminen New Yorkin Brooklyniin, Other Half Oh ... Forever, imperial IPA, 8.0%. Hieman edellisiä eri suuntaan mennään, makeampi, vähemmän mehuinen, erittäin raikasta, tästä en kunnolla saanut muistiinpanoja tehtyä, tykkäsin kovasti, mutta en saanut ominaispiirteitä dokumentoitua. Tilanne ei erityisen sosiaalinen, kaikki muutkin tekivät tietysti muistiinpanoja, mutta jostain syystä keskittyminen herpaantui. Tölkki poikkeuksellisen epäinformatiivinen, oluen nimi erottui vain tiettyyn kulmaan kohti valoa kallistaessa.



Lopulta sitten kaikkein kiihkeimpää mainetta niittävän massachusettsilaisen panimon Tree Housen tuotteisiin kiinni. Aaalterr Ego!ssa tökkää jo nimi ärsytyskynnykseen kiinni,  6,8%. Mehuinen tuoksu, pehmeää appelsiinia, tasapainoa on. Katkeruutta kyllä reippaasti, mutta ei niin paljon kuin Tree Housella yleensä. Erittäin hyvää, mutta aavistuksen omainen pettymys. Tölkki oli hyvin vaikea saada auki, ehdin jo epäillä, että koko Tree House -osasto jää tällä kertaa haaveeksi. 


Toisena Tree House -näytteenä In Perpetuity, 6,7%, Citra ja Nelson Sauvin. Erittäin herkullinen tuoksu. Erittäin vakuuttavaa sitrushedelmäisyyttä, mallas tulee mukaan tanakasti ja katkeruus huikeaa. Tasapainoa on, ei mitään valittamista, ehkä niin täydellinen olut kuin juuri nyt voi kuvitella. 


Tree House Curiosity Fifty Eight (58), 8,1%, sameaa olutta niin kuin kaikki muutkin tässä sessiossa. Nyt leveämmällä pensselillä pehmeitä hedelmiä, ananasta, hunajamelonia, mangoakin. Ei ehkä aivan kahden edellisen oluen tasolla, tasapaino hieman horjuu, katkeruus ei pääse kontraamaan aivan samalla intensiteetillä. Huipputavaraa tietysti tämäkin.


Tree House Curiosity Fifty Seven (57), 8,3%, Amarilloa reippaasti, nyt herkullista appelsiinia, mutta silti suutuntuma hyvin kuiva. Katkeruutta nyt Tree Housenkin mittapuun mukaan reippaasti, todella kovaa, ehkä session kakkosolut In Perpetuityn tasolla, mutta aavistuksen tasapainottomampana, alkoholi sen saattaa aiheuttaa, sitä on nyt hyppysellinen liikaa.  


Session loppu sitten meni jo vaikeasti arvioitavaksi tiiviillä tahdilla, pieni tauko olisi voinut tehdä terää. Takaisin New Yorkiin, nyt Staten Islandin Flagshipillä Grimmille tehtyyn Magnetic Compassiin. 6,4%, uusiseelantilainen Rakau pääroolissa, myös Citra, Mosaic ja Columbus. Tuoksussa selvää bensiiniä, maussa puhtaampaa hedelmäisyyttä, mutta yleistaso jäi nyt kyllä selvästi jälkeen Tree Houseista. Ehkä jopa aavistus vihanneksisuutta, mutta se saattoi olla harha-aistimus. 


Seuraavaksi session vahvimmat oluet. Other Halfin ja  georgialaisen  REM-kaupunki Athensin Creature Comfortsin yhteistuotos Everything Is Everything, 10%. Monipuolinen humala-arsenaali käytössä, Simcoe, El Dorado, Mosaic, Motueka, Citra, Cashmere, Vic Secret, Idaho 7 ja Galaxy. Ehkä jo hieman useita lajikkeita, ominaispiirteet hämärtyvät. Alkoholikin hieman tuntuu, mutta kypsä yleishedelmäisyys hallitsee erittäin miellyttävästi. Katkeroa ehkä vähemmän, mutta hämmentävän hyvä juotavuus näin vahvaksi juomaksi.


Chicagon seudulta Hubbard's Cave Triple IIPA. Todellakin tripla-imperial, joka voisi tarkoittaa noin 30-prosenttista juomaa, mutta tällä kertaa vain 10,5%. Trooppista hedelmää on, mutta session yleistasoon verrattuna selvästi karkeampi tuote.  

Session päätteeksi Other Half Triple Mosaic Daydream. 10,5% tässäkin, ehkä hieman vihannesta tuoksussa, mutta maussa ei mitään ongelmaa, hedelmää ja mallasta tasapainossa. 

Aivan ällistyttävä maistelusessio, jota ei oikein pysty kunnolla käsittämään. Tree House tuntui täydellisimmältä viime talvisen istunnon tapaan, mutta nyt Trilliumin oluet olivat käytännössä aivan samalla tasolla. Käytännössä kaikki muutkin erinomaisia tuotteita. Sanattomaksi vetää.

torstai 14. helmikuuta 2019

Alfred Hitchcock: To Catch a Thief

Olen nähnyt Hitchcockin romanttisen ryöstökomedian lukemattomia kertoja. Kun nyt  tammikuussa kävin ensi kertaa Ranskan Rivieralla, halusin nähdä elokuvan uudelleen tapahtumapaikkoihin projisoiden. Ja loistavastihan elokuva siinä mielessä toimii, jo avauskuvassa ollaan Nicen Enkelten lahdella. 1955 valmistuneessa elokuvassa Technicolor hehkuu täyteläisimmillään. Nicen lisäksi Monaco ja Cannes ovat tunnistettavimpia lokaatioita, myös upeita näkymiä sisämaasta. Tarinahan on tunnetusti ohut ja alkupuoli hieman tylsäkin ennen Grace Kellyn entreetä. Kelly on ehkä liian virheetön eroottisessa mielessä, mutta aikamoisia tehoja hän silti irrottaa vanhempaa setämiestä Cary Grantia härnätessään. Nautinnollista eskapistista viihdettä parhaimmillaan, tavallaan Hitchcockin yhden suuntauksen huipentuma, vaikka tuskinpa kukaan tätä hänen parhaana ohjauksenaan voi pitää.

Kimito Feeling the Galaxy

Omnipollon makeiden stoutien jättämää imelää makua yritin poistaa Kimiton uudella NEIPAlla, 6,2%. Todella samea, mehua on, ananastakin. Hieman ohut, mutta raikkaus ok. Katkeroa keskimääräistä enemmän tässä sarjassa. Kuivaa, mutta lämmetessä ehkä vähän nihkeytyy. Varmaan Kimiton paras maistettu olut toistaiseksi, ei vielä missään Tujun tasolla kuitenkaan. Panema, 14.2.2019.

Omnipollo Argus

Hieman hikisen sukan tuoksua, harha-aistimus ehkä, mutta naapurimaistelija löysi myös villasukkaa, joka ehkä liittyy hasselpähkinään. Liian kylmää, karkeampi kuin edelliset Omnipollon porterit, tässä taas samat 11%. Ei vaniljaa niin paljon enää, mutta ei silti vakuuttavampi. HippoDamia jäi pienimuotoisen Omnipollo-session parhaaksi, mutta kokonaistaso jäi kyllä vaatimattomaksi. Tässä on selvästi yliarvostettu panimo kyseessä tällä hetkellä. Panema, 14.2.2019.

Omnipollo HippoDamia

Tässäkin Omnipollon stoutissa 11%. Makea, hieman hedelmäinen, vaniljaa. Makeutta nyt jälkimaussakin, vähemmän mausteita. Ehkä hieman miellyttävämpi kuin edellinen Eidolon, jopa lievästi katkeruutta. Panema, 14.2.2019.

Omnipollo Eidolon

Helsingissä runsaudenpula oluttapahtumissa juuri samalla viikolla, kun itsellä kaikenlaisia muita sitoumuksia. Nytkin torstaina olisi Urhossa portteri- ja stoutpäivät, Pienessä Darkest of the Nights ja Stadin Panimolla Alvinne-teema,  mutta ehdin vain Panemaan, jossa kolme vahvaa Omnipollon porteria. Ensimmäisenä Eidolon, jossa 11%. Makea, kookosta, vaniljaa, vadelmakaramelleja. Jälkimaussa kuivempaa mausteisuutta, mutta ei tästä hyvä maku suuhun jäänyt. Litrahinta 42,75€ kaikilla Omnipollon vahvoilla tuotteilla. Panema, 14.2.2019.

keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Lumi Cameron's Cop Out


Suomen Sotahistoriallisen Seuran nuorisojaoston kevätkausi käynnistyi epävirallisemmissa merkeissä, koska itse seuran luentotoiminta on tänäkin vuonna skandaalimaisen mitätöntä. Nyt ei siis mitään luentoa, vaan pelkkä illallinen perinteiseen tapaan Kruununhaan Kolmessa Kruunussa. Jatkoille sitten yhtä perinteiseen malliin Kaislaan, jossa uutuutta Espoon länsilaidalta. Lumen uudehko avainhenkilö Thom Osborne on ehkä päässyt vaikuttamaan  tähän olueen, joka ottaa tiukasti kantaa brexit-kuvioon. 6,3%, ei ehkä IPA, koska aika ruskea ja maltainen bitterin tuoksu. Keksiä ja pähkinää maussa, kuivaa hedelmääkin ja katkeroakin. Ei sitrusta havaittavissa, joten ESBin jäljillä ollaan. Ei sinne asti ulotuta, mutta oikein maistuvaa ok-kamaa kuitenkin. Kaisla, 13.2.2019.

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Cool Head Tuju Friends With Benefit IIPA

Session yhteistyöolutkin tiukan sameaa, 8,5% taas. Tuoksussa hedelmäisyyttä, ei yllättäen. Hieman ohuempi kuin Tujun edellinen, karkeampikin, vähemmän raikas. Vihannes ei ole kovin kaukana, mutta aivan sille puolelle ei edetä. Katkeroa tässäkin on, mutta ei läheskään samaa tasoa kuin Tujun omissa. Cool Head alkaa hyytyä Tujun vauhdinpidossa? Panema, 10.2.2019.

Tuju Hammer Smashed Hops NEDIPA

New England -tyylistä tupla-IPAa Lappeenrannasta, 8,5%. Nyt on todella sameaa, tuoksussakin on mehua kunnolla. Maku on hyvin mehuinen, kuiva silti, alkoholi ei tunnu. Ei juuresta, tuoretta on. Erittäin hyvin toimii, peräkärry kytkeytyy vähitellen, mutta loksahtaa sitten hyvin kyytiin. Tällä tyylisuunnalla Tuju on parhaalla kansainvälisellä tasolla. Kilpailu on juuri nyt kovaa, mutta tässä on contender kaikille areenoille. Panema, 10.2.2019.