torstai 31. maaliskuuta 2022

Ophiussa Genesis DDH DIPA



 Poikkeuksellisesti siis ostin Libeerdade-olutkaupasta tölkillisen paikallista IPAa ja roikotin sitä takin taskussa kilometrikaupalla. Ajattelin aluksi juoda sen huomenna aamupäivällä aamiaisen ja hotellihuoneen luovutuksen välissä, mutta päätin testata sen nyt. Se ehti kuitenkin viiletä uudelleen minibaarissa. Libeerdaden daami kertoi oluen olevan hyvin helppo juotava verrattuna baarissa tsekattuun Basquelandin tuotteeseen. Ophiussan nimen näin viikon varrella jossakin, mutta en päätynyt sen olutta juomaan. Sijaitsee joen takana Setúbalissa. 


Genesisissä (Genesiksessä?, no ei) 8,0 %, El Dorado, Azacca, Sabro ja Citra, tölkitetty 070322, eli varsin tuoretta kamaa. Sameaa on, jopa kuulasta. Tuoksussa on sitrusta, makeampaa appelsiinia lähinnä. Maku on pehmeä, hedelmäinen, sitruksinen, makeahko tosiaan. Hyvä juotavuus, vahvuus ei oikein tunnu. Sabro ei tunnu pääsevän sotkemaan kokonaisuutta. Katkeruutta ei ole kyllä yhtään, tämä on pelkkää mehukaljaa. Mutta puhdasta sellaista, oikein näppärää. Ostopaikka Lissabon, Libeerdade. 



A.M.O. Chocolate Porter



 Suklaaporter oli AMO:n vahvinta hanaolutta, 8,0 %, toivoin sen lämmittävän yllättäen todellakin hyytäväksi muuttuneessa säässä. Mustaa, makeahkoa, kahvia ja odotetusti suklaata on. Yllättävän kevyttä ja ohutta. Jokin kaakaotyyppinen vivahde, joka ei täysin miellyttävä. Baarissa notkuvat tyypit ilmeisesti täällä asuvia brittejä, valittivat takatalvesta. Totesin, ettei suomalaisesta näkökulmasta vielä kovin pahalta vaikuta. Lissabon, A.M.O., 31.3.2022.

A.M.O. Long Neck Double IPA


 Vaaleampaa vahvempaa kamaa, 7,9 %. Liikaa hiilihappoa, mutta nyt on sitrusta mukavasti. Näppärä etupurenta siis, kuivaa, jopa vähän katkeroa. Selvästi parempi kuin edellinen, puhdasta kamaa tämäkin. Yllättävän viileä navakka tuuli terassilla, varsin korkealla tämäkin paikka. Lissabon, A.M.O., 31.3.2022.

A.M.O. Most Wanted IPA







 Takaisin kiipeäminen rinteeseen ja AMO-panimossa olikin jo pöhinä päällä. Jotain brittityyppejä, ehkä kanta-asiakkaita, ehkä omistajan tuttuja, ehkä itse omistajia. Hyväntahtoista herjaa tuli havumetsämiehelle, sehän on ihan mukavaa. Yllättävän mittava tarjonta baarissa, tällaista en todellakaan odottanut LX:n pettymyksen jälkeen. Yhdeksän olutta hanassa, istumapaikkoja vain katukäytävällä tai sitten jyrkkien portaiden johtamalla parvella. Kokeilin ensi katua, mutta sadekuuron takia nousin sitten ylös. IPAssa 6,7 %. Ruskeaa, pehmeää, maltaista, ei katkeroa. Ei sinänsä tökkinyt mikään, mutta tuttuun tapaan tästäkin WCIPAsta puuttuu hedelmäisyys kokonaan. Lissabon, A.M.O., 31.3.2022.

CANIL Imperial Milk Stout



 Toinen odotteluolut CANILissa vahva laktoosistout, jossa saattoi olla kookostakin mukana. 9,0 %. Hieno beige vaahto, hieno La Trappe-lasikin. Odotetusti aika makea tuoksu. Lakritsaa, vähän suolaakin, karamellia, suklaata. Ei onneksi ällömakea, vaikka kovin kaukana ei olla. Katkeruutta ei ole, joten 25 senttilitraakin oli aika työläs tuhottava. Lissabon, CANIL Santa Marta, 31.3.2022.

CANIL Dry Stout


 LX:stä siirtyessä kävelin ohi AMO-panimon, joka näytti avautuvan klo 17. Jäin sitten tappamaan aikaa Santa Marta -kadun CANILiin, jossa varoin nyt visusti sotkeutumatta itsepalvelusysteemiin. Otin siis panimon omia oluita, ensimmäisenä kuivaa stoutia, vain 4,6 %. Maltaista, vähän talkkunaista, ei kovin pehmeää. Ei tarpeeksi kuivaa, jokin häiritsevä maustekin. Lissabon, CANIL Santa Marta, 31.3.2022.

Basqueland Double Cream Of Greens






Laskeuduin alas tutulle Santa Marta -kadulle. Vetäisin pizzan Luzzo-nimisessä paikassa, jossa sai valita otetaanko valittu lätty napolilaisella vai roomalaisella tyylillä. Aivan loistava systeemi, tällaisen toivoisin yleistyvän havumetsävyöhykkeelläkin. 

 

Räpläilin sitten kännykkää samalla kadulla vähän sivummalla, kun Libeerdade-olutkauppa yllättäen avautui klo 15:28. Ennakkotietojen mukaan torstaina se avautuisi klo 15 tai sitten vain viikonloppuisin. En jäänyt asiaa ihmettelemään, vaan painuin sisään. Äärimmäisen pieni ja kapea kauppa, kaksi hanaolutta tarjolla. Perällä pieni neliskanttinen patio, jonka päällä pressu täynnä vettä. Vähän tippui keskeltä. Pelkäsin koko ajan sen hajoavan. Päivän tihkuista ei kyllä tuollaista määrää ollut syntynyt, pitempää kertymää varmaan, ehkä tälläkin viikolla öisin on satanut. Tempaisin ripeästi Basquelandin tupla-IPAa, 8,0 %, Cashmere, Simcoe ja Azacca. Kauraa ja laktoosiakin ikävä kyllä ilmeisesti mukana. Samea, melko täyteläistä, mutta puhdasta. Makeaa sitrusta, ei katkeruutta. Hyvin toimi päivän aiempien vaisujen oluiden jälkeen, ei onneksi liian makea. Kauppa avaamassa uuteen tilavampaan lokaatioon, mutta se vielä salaisuus. Oikein mukava leidi omistajana, jututti pitkään muukalaista. Ostin sitten mukaankin yhden setubalilaisen tupla-IPAn, varsin poikkeuksellista käyttäytymistä minulta. Lissabon, Libeerdade, 31.3.2022. 

LX Weiss


 LX:n vehnäoluessa vain 4,2 %. Ei siis tämän ihmeellisempää tarjontaa ollut. Samea, hieman savuinen ikävä kyllä, makean hedelmäinen, pientä esterisyyttä. Aika mauton tämäkin. Eksentrinen ja mieleenjäävä vierailu, mutta oluet eivät siis todellakaan vakuuttaneet. Varsinkin vessavierailu oli lähes entisen One Pintin tasoa. Lissabon, LX, 31.3.2022.


LX Pilsen










 Aamupäivän kävelykiipeily tällä kertaa länsipuolelle linnan ja Alfaman suunnille. Palatessa huomasin CR7-nimisen näyttelyponin sijoittaneen rahaa hotellibisnekseen. Tänään tarjolla epävakaista säätä, silloin tällöin tuli pieni tihkukuuro. Ajauduin hieman ilman päämäärää pohjoiseen päin, siellä oli pari panimobaaria, joiden aukioloista ristiriitaista tietoa. Matkan varrella huuhdoin kurkkua Sagresilla jossain anonyymissa pystybaarissa. LX-panimo löytyi sitten syrjäkujan sisäpihalta. Kun kylttejä osoitti paikkaan, painuin sisälle. Ei se vielä pitänyt olla auki, mutta esitin tyhmää. Ovet oli auki, ystävällisiä ihmisiä, avasivat hanat ja pääsin pilsin kimppuun. Työpajan tai autokorjaamon oloinen paikka, höyläpenkki-tyylistä kalustusta. Hanatarjonta melko masentavaa, vain pilsen, weiss, green tea ale ja kombucha hanassa. Todellakin pilsen, ei siis pils, pilsner tai pilsener. 4,5 %. Kuivaa, vetistä, aika mauton, ei kylläkään virhemakuja. Jokin tislainsysteemikin esillä. Ensimmäisessä kuvassa sivumennen sanoen on riikinkukko parvekkeella. Ehkä olisi pitänyt zoomata kamerassa, ei taida onnistua oikein enää blogia lukiessa. Lissabon, LX, 31.3.2022.

keskiviikko 30. maaliskuuta 2022

Oitava Colina Joe Da Silva APA


 Vielä toinen Colina, APAssa, 5,5 %, 37 IBU. Lievästi utuinen. Sitruksinen maku, kuivahko, ohut, mutta raikas ja puhdas. Vähän tuhkaisuutta jopa aistittavissa. Vaikka jälkimaku ei oikeastaan katkera olekaan. Ihan ryhdikäs kokonaisuutena, vaikka pientä tökkimistä olikin. Lissabon, The Beer Station, 30.3.2022.

Oitava Colina Sete Anos Brown IPA


 Oitavan 7-vuotisjuhlaolut, vain 5,0 % ja brown IPA muutenkin aika outo tyyliluonnehdinta. Ruskeaa kyllä on, hyvä vaahto. Tuoksu voimakkaan pihkainen ja oksainen, mausteinenkin. Maku on yllättävän täyteläinen, kuivahko. Mielenkiintoinen tapaus, en osaa päättää tykkäänkö vai en. Vähän katkeruuttakin. Lissabon, The Beer Station, 30.3.2022.

HopSin Extra Strong Bitter






 Päätin nyt syödä Santo Antão -kadun kalaravintoloissa ja seabass-aterian jälkeen pieneen craft-baariin Rossion rautatieaseman vieressä. Kuusi hanaa, enemmän painotusta pulloissa. Sintra siis jäi nytkin käymättä, siellä olisi ollut pari lievästi kiinnostavaa olutkohdetta. Sikäläiseltä panimolta kuitenkin nyt jo reissun toinen näyte. Erityisen vahvassa bitterissä 5,2 %. Sameaa ja ruskeaa. Vähän karkea maku. Yleishedelmäisyyttä, ohutta, maltaista. Ei oikein keksisyyttä, se menee tunkkaisemmalla puolelle, kuin kastuneita voileipäkeksejä. Ei muita asiakkaita, mutta se nyt oli tietysti itsestäänselvää. Vähän leipäisyyttäkin kääriytyy mukaan. En oikein tykännyt. Lissabon, The Beer Station, 30.3.2022.

CANIL Russian Imperial Stout


 Täälläkin vielä pidetään Russian-määre oluttyylin edessä, 11,1 %, 80 IBU. Mustaa, beige vaahto. Aika kylmää hanasta. Lakritsaa, mausteisuutta, luumuista makeahkoa hedelmäisyyttä, suklaata. Ei juuri paahteisuutta. Puhdasta kamaa kyllä, mutta ei taida olla aivan reissun parasta vahvaa stoutia. Lissabon, CANIL Douradores, 30.3.2022.

Algarve Rock 3Monos 3rd Rock From The Sun


 Alkaa vaihtoehdot vähetä, päädyin jopa hedelmälisäolueen. Algarve Rock tulee Farosta, aurinko-oluessa kollaboraattorina andalusialainen 3Monos. DDH DIPA, tosin ei edes kunnolla perus-IPAn vahvuutta 6,7 prosentin vahvuudella, appelsiinia lisätty mukaan. 36 IBU. Lievästi sameaa, näyttää hyvin samalta kuin edellinen saison, kuva siis on kyllä eri oluesta. Kuivahkoa hedelmäisyyttä, ehkä hedelmää ei arvaisi välttämättä, ei happamuutta ainakaan. Mutta kyllä se siellä tietysti tuhojaan tekee. Liian mehuista on, ei juuri katkeroa. Lissabon, CANIL Douradores, 30.3.2022.

Musa Saison O’Connor







 Lissabonin matkailijoille yleensä suositellaan pistäytymistä Sintran vuoristokylässä, jossa näyttäviä palatseja yms. Aiemmilla reissuilla en ole asiasta innostunut, mutta tällä kertaa ajattelin sen sopivan ohjelmaan. Siis kun olin joulukuun alussa tulossa tänne. Kun matka sitten omikronin takia siirtyi maaliskuun lopulle, olin jo huomattavasti skeptisempi. Turisteja varmaan liikaa. Piipahdin silti keskiviikkoaamuna klo 10 Rossion rautatieasemalla, mutta jonot lippuautomaateille ja lipputiskeille toivottoman pitkät. Nostin kädet pystyyn, tässä vaiheessa elämää ei ole enää mitään ämpärilistasuorituspaineita enkä muutenkaan ole palatsityyppiä. Tsekkasin 1976 Leningradissa Talvipalatsin ja Pietarhovin, siinä oli minulle tarpeeksi.


Päätin pysyä mukavuusalueellani ja hyppäsin metroon kohti Benfican Estádio da Luzia. Joulukuussa oli suunnitelmissa jopa tsekata Benfican ja Sportingin derbymatsi, joka olisi osunut matkan ajalle. Nyt maaliskuuhun osui Portugalin MM-jatkokarsintamatsit, jotka pelattiin Portossa. Lissabonissa ei tällä viikolla yhtään ottelua. Mutta ei se mitään, itseänihän nykyään kiinnostaa enemmän menneisyyden jalkapallo kuin nykymatsit. Eusébion patsas oli heti stadionin ulkopuolella. Paljon on harmittanut, että en koskaan nähnyt Eusébion pelaamista. Portugali ei selvinnyt vuosien 1970 ja 1974 MM-lopputurnauksiin eikä Benfica Eurocupien finaaleihin 70-luvun alussa. 


Varsinaista Benfican museota oli stadionilta hankala löytää ja kun sinne lopulta pääsin, ovelta ei saanut ostettua lippua. Piti palata patsaan lähistölle Benfica-rättikauppaan ostamaan lippu. Neuvostoliitto-meininki jyllää jopa Portugalissa. Museo varsin mittava, mutta jokseenkin sekava. Näyttely ei edennyt kunnolla kronologisesti, vaan ajassa liikuttiin edestakaisin. En mikään suuri Benfican fani ole, mutta olisin kyllä toivonut suurempaa painotusta 1960-luvun suuruuden vuosiin. Itse Eusébiosta oli paljonkin tarinaa, mutta ei muista ajan tähdistä. Itseäni lämmitti ehkä eniten vuoden 1984 EM-kisojen supertähden Nenén kengät. Museosta poistuessa muuan jenkkinainen ilmeili lasin takana pällistelevälle valkopääkotkalle, joka kuikuili samaan tahtiin takaisin. En tajunnut, että kyseessähän oli tietysti Benfican kuuluisa maskotti Vitória, joka lentelee ennen Benfican matseja ja laskeutuu sitten täydentämään olemuksellaan Benfican logoa. En älynnyt siis ottaa kuvaa, mutta onneksi bongasin julkkiksen!


Takaisin metrolla Baixaan, en oikein keksinyt muitakaan olutpaikkoja, joten tallustelin iltapäiväoluille CANILin baariin. Hiljaista oli taas, ainoana asiakkaana pysyttelin pitkään. Musalta saisonia, olisikohan nimi viittaus Linda Hamiltonin Terminator-hahmoon Sarah O'Connor.  5,8 %. Vaaleaa, sameaa, esterejä, hedelmää, mutta ei niin hyvä kuin edellispäivän belgi Cascaisissa. Kuivaa on, ei hapanta, mutta jokin mausteinen sivumaku, joka ei täysin miellyttävä. Lissabon, CANIL Douradores, 30.3.2022.

 


Colossus Vasco Imperial Stout





 Edelleen laskeutumista lähes joen tasolle Lovecraft-nimiseen gastropubiin, joka on auki varsin säästeliäästi. Pieni kapea baari, ei varsinaisesti ruokaravintolafiilistä oikeastaan ollenkaan. Colossus-oluita useampia tarjolla, panimo pohjoisessa Portossa. Vetäisin luonnollisesti ensimmäisenä Wonderlust-nimisen IPAn, koska en muistanut sitä juoneeni Portossa neljä vuotta sitten. Maistui nyt huomattavasti huonommalta kuin silloin, en löytänyt hedelmäisyyttä yhtään, tuskin oli täällä yhtä tuoreessa kunnossa. 


Yritin sitten ottaa mielenkiintoista vahvaa vaaleaa belgiolutta Bah-panimolta, mutta sitäpä ei ollutkaan tarjolla. Jatkoin sitten Colossus-kamalla, imperial stoutia, 9,0 %,  61 IBU. Mustaa on, maltainen, paahteinen, vähän hedelmääkin, luumua. Pehmeää on, ei paljoa katkeruutta. Oikein näppärää kokonaisuutena. Lissabon, Lovecraft Gastropub, 29.3.2022.


tiistai 29. maaliskuuta 2022

Oitava Colina Dias De Bazófia Imperial Stout



 Toisena oluena Cervetecassa Oitavan imperial stoutia, 9,5 %. Baarin seinällä hienosti kehystettynä Russian Riverin Pliny The Elder -pullo. Todellinen taideteos tietysti kyseessäkin. Stout on pikimustaa, paahteinen ja suklainen tuoksu. Maussa lakritsaa, makeutta, vähemmän paahdetta. Hieman hedelmäisyyttä, suklaata on. Hyvä juotavuus. Ehkä liian makeaa kuitenkin kokonaisuutena, ei jälkimakuakaan. Mutta oikein hyvää. Lissabon, Cerveteca Lisboa, 29.3.2022.