Saksa - Suomi 4-0

Mainzissa Saksan viimeinen valmisteluottelu Euroopassa MM-lopputurnausta varten, mukavasti lähes 35 000 katsojaa. Saksalla varsin vahva avauskokoonpano, toki Havertz puuttui, samoin Neuer. Mukana 18-vuotias Lennart Karl oikealla laidalla. Saksa pelasi mielenkiintoisesti sinisissä vieraspaidoissa. Suomen ykkösstarat Pohjanpalo ja Skyttä penkillä, Friisillä taas outoja aivoituksia, Alhokin taas mukana. Saksa hallitsi odotetusti, Undavilla ensimmäinen paikka 8. minuutilla. Alhon mokasta Wirtz pääsi vetmään, mutta Hradecky torjui. 27 min Undav pääsi läpiajoon, taas Hradecky peitti. Suomella yksi hyvä tilanne, Keskisen hieno pujottelu päätyyn, Waltan laukaus ei onnistunut. Johtomaalin Saksa sai helposti, kulman jälkeen Kimmichin keskityksessä Undav aivan vapaana, ei edes tarvinnut hypätä, pallo maaliin. Saksalla hyökkäyspäässä näppäriä lyhytsyöttöjä pienessä tilassa. Suomi ei ollut paniikissa, mutta ei pystynyt järjestelmällisiin hyökkäyksiin. Tauon jälkeen 48. minuutilla Marhiev teki hirveän virheen boksissa, Undav riisti ja Wirtz viimeisteli. Karl veti tolppaan myöhemmin. Vajaan tunnin kohdalla Marhiev ja Koski mokailivat keskialueella, Karl pääsi irti, hieno syöttö Undaville, joka ei erehtynyt. Pohjanpalo, Håkans ja Antman tulivat sisään, mutta asetelma ei muuttunut. 63. minuutilla Musiala laukoi helposti vasurilla sisään, Hradecky näytti hitaalta. Waltalla hyvä vapaapotkupaikka, mutta muuriin. Loppu sitten löysää pelailua.

Les Intenables Master of Strata #3 - Mosaic

Samat numeroarvot tässä kuin Citra-versiossa, eli 6,7 % ja 16 IBU. Sameaa, vaaleaa. Pehmeää, kuivaa, hedelmäisyyttä on raikkaasti. Ei juuri katkeruutta. Varsin samaa tasoa kuin aiempi variaatio. Mukavaa tavaraa. Juova, 30.5.2026.

Fidens Superbus

Juha Heinänen tarjosi hankkimastaan tölkistä siivun Albanyn huippupanimon tripla-IPAa. 10,0 %, pelkkää australialaista lajiketta humalissa, eli Galaxy, Vic Secret ja Eclipse. Vaaleaa ja sameaa, trooppista hedelmäisyyttä tuoksussa. Pehmeää ja raikasta. Juotavuus todella hyvää. Intensiivisyyttä alusta loppuun. Erinomaista olutta. Juova, 30.5.2026.

Les Intenables Master of Strata #1 - Citra

Ranskalainen laatupanimo Les Intenables on virittänyt uuden IPA-sarjan, jossa päähumala Strataa tukee jokin toinen lajike. Ykkösvariaatiossa Citra, 6,7 %, 16 IBU. Sameaa, pehmeää, hedelmäisyyttä löytyy. Aika ohutta, mutta puhdasta ja miellyttävää. Sosiaalinen tilanne sordinoi enemmät muistiinpanot. Juova, 30.5.2026.

Badlands Tree Crawler

Siirtyminen vielä etelämmäs Kaisaniemen Juovaan. Ontariosta tuplaheiziä, 8,0 %, humalissa pelkkää Citraa. Pehmeää, mehuisuutta. Herkullista hedelmäisyyttä löytyy intensiivisesti, mangoa ja persikkaa. Upeaa kamaa. Ero kahteen edelliseen kroatialaiseen oli hämmentävän massiivinen. Ei heizitasoero yleensä ole näin räikeä Pohjois-Amerikan ja Euroopan välillä, mutta tällä kertaa kävi näin. Juova, 30.5.2026.

Nova Runda Double KettleBrew

Toinen kroatialainen näyte, 7,6 %, 50 IBU. Sameaa, mutta vähän tummempaa kuin edellinen. Hedelmäisyyttä nyt löytyy. Puhdasta, mutta ei katkeruutta tässäkään. Suppeat muistiinpanot, koska sosiaalinen tilanne. Oluthuone Haka, 30.5.2026.

Nova Runda A Nightmare In Celine Street

Siirtyminen Vallilasta Hakaniemeen. Kroatiasta IPAa. Zagrebissa on todellakin Čeline ulica. En tiedä viittaako se ranskalaiseen huippukirjailijaan Louis-Ferdinand Célineen. Loistavia romaaneja kirjoittanut tyyppi oli tiukka antisemiitti ja käytännössä natsi toisen maailmansodan aikana. Myös Kroatiassa Ustaša-natsit olivat vallassa samaan aikaan. Ehkä nämä kuviot nyt eivät kuitenkaan liity tähän olueen mitenkään. 6,4 %, 20 IBU. Mosaic, Talus ja Sabro. Vaaleaa tavaraa, kirpeää tuoksua. Vähän hapanta makua, voisiko pahamaineiset humalat Talus ja Sabro toimia näin tylysti? Mehuisuus ei pääse esiin. Ei katkeroa. Selvä pettymys. Oluthuone Haka, 30.5.2026.

Olari The Final Boss - King L. Ouie

Kesäinen päivä suvivirsilauantaina Vallilassa. Ajauduin kuitenkin panimobaarin pimeään nurkkaan juomaan uutta Olarin west coast IPAa. 6,8 %, Simcoe ilmeisesti sinkkuhumalana, mutta oluen pointtina kannabiksestä irrotetut terpeeniöljyt. King Louie on terpeenilajikkeen nimi. Maltainen lähtö, pihkaa ja dänkkiä vivahdetta löytyy. Vähän katkeruuttakin. Oikein mukavaa tavaraa. Taisin juoda tätä panimolla jo aiemmin hieman keskeneräisessä muodossa, joten olut ei tullut yllätyksenä. Pohjois-Amerikan massiivisen laillisen kannabisbisneksen myötä tällaiset terpeenioluet ovat taatusti uusi vahva trendi olutpuolella. Rahakkaat kannabisfirmat panostavat tutkimukseen ja pienemmät oluttoimijat hyödyntävät tuloksia. USAsa ja Kanadassa tämä kuvio alkaa olla jo useamman vuoden ikäinen. Olarin Panimo Konepaja, 30.5.2026.

Monkish Bling Bling Bon Bon

Taas ennenkokeilematon heizi Torrancesta Juovassa. Nyt tuplaversio, 8,7 %, DDH, Citra, Riwaka, Motueka. Vaaleaa ja sameaa. Raikasta hedelmäisyyttä tuoksussa, ehkä enemmän trooppiselta puolelta. Maussa on makeita viidakon hedelmiä, mango, papaija, lime, ananas, hunajameloni. Pehmeyttä ja intensiivistä mehuisuutta löytyy tuntuvasti. Oikein oikeaoppista sumukaljaa. Tosin monet eurooppalaisetkin pääsevät nykyään samalle tasolle. Käsittääkseni Tree Housen heizit tekevät suuremman maihinnousun Suomeen lähipäivinä, joten hauska nähdä miten kaikkein maineikkaimman  heizihypevalmistajan tuotteet otetaan vastaan. Juova, 29.5.2026.

Sibeeria Napečeno

Tšekistä imperial porter, tosin vain export-vahvuutta, 7,0 %. Ehkä ei suvivirsiviikonloppuun sopivin olut, valmistajakin höpöttää jotain joulusta. Tummanruskeaa, makeahko pähkinäinen tuoksu. Hieman mausteinen maltainen maku onkin. Ei paahteisuutta, enemmän tummaa suklaata kuin kahvia. Mutta kyllä taustalla väijyy jotain joulumausteiden tapaista yrttisyyttä, jopa lääkemäisyyttä. Mutta onneksi ei ole erityisen makea. Kyllä tämän juo ihan mielellään. Pikkulintu Ruttopuisto, 29.5.2026.

Plevna Tupla Hannu XX Pils, hanaversio

Hannu Nikulaisen juhlaolut nyt sitten hanasta. Vahva pils, Ruttolinnussa vain 30 cl tarjoiluannos, 8,0 %, 120 IBU. Humalina saksalaiset Perle ja Hallertau Tradition. Ruskea, melkein kirkas. Tanakka maltaisuus tuoksussa. Täyteläistä viljaista maltaisuutta maussa ja välittömästi hyökkäävä voimakas katkeruus. Ehkä katkerampaa kuin tölkkisiivu, joka olikin hieman lämmin. Upeaa tavaraa, otin toisenkin. Pikkulintu Ruttopuisto, 29.5.2026.

Markus Pantsar: Jalkapallon MM-kisojen kaikkien aikojen finaali

Markus Pantsar julkaisi neljä vuotta sitten mittavan teoksen MM-kisojen parhaista otteluista, hänen mielestään tietysti. Sehän oli mukavaa luettavaa, vaikka en kaikista Pantsarin valinnoista ollutkaan samaa mieltä. Nyt uusien MM-kisojen alla Pantsar on julkaissut tavallaan suppean jatko-osan. Otsikon mukaisesti hän pitää Qatarin finaalia kaikkien aikojen parhaana. Sain tälläkin kertaa Vastapainosta arvostelukappaleen teoksesta. Käytännössä reaaliajassa tekemässäni otteluraportissani kuvasin ottelua yhdeksi dramaattisimmaksi finaaliksi. Dramatiikkaa siis oli riittävästi, mutta oliko ottelu kokonaisuutena kaikkien aikojen paras? Lukaistaanpa nyt Pantsarin näkemys.

Pantsar jatkaa aiemmasta kirjasta tuttua tyyliä ja esittelee Argentiinan tien finaaliin Qatarin turnauksessa, Ranskan eteneminen jää vähemmälle huomiolle. Itse finaalista ei tule oikeastaan uutta esille, mukana ovat samat tapahtumat kuin omassakin raportissani, toki hieman laveammin kuvattuna. Kirjan räväkkää otsikkoa vesitetään jo takakannen esittelyssä ja tekstissä ottelua arvioidaan "yhdeksi" parhaista finaaleista. Dramatiikkaa toki oli, mutta valtava määrä pelaajavaihtoja sotki joukkueiden pelityylin ja jopa -tason, varsinkin Ranskan kohdalla. Maalit syntyivät pääosin virheiden seurauksena, ei laadukkaan hyökkäyspelin ansiosta. Kyseessä ei siis kaunista ja älykästä jalkapalloa arvostavan kannalta missään nimessä voi olla kaikkien aikojen finaali. Ohuesta kirjasta finaalin kuvaus kattaa vain muutaman sivun. Pantsar käy vielä läpi Qatarin kisoihin liittyneet poliittiset epäkohdat. Hieman odottamattomasti lähes puolet teoksesta käsitellään tulevia Pohjois-Amerikan kisoja. Lopputurnaukseen osallistuvien joukkueiden ennakkoasetelmat jäävät kuitenkin tyystin analysoimatta. Pantsar keskittyy jälleen järjestelyjen ongelmiin ja varsinkin USA:n nykyisen hallinnon todennäköisesti aiheuttamiin ongelmiin. FIFAn korruptiota unohtamatta. Ongelmiahan on jo nähty ja ne tulevat ehkä mediassa jättämään kisojen aikanakin pelitapahtumat varjoonsa. Kisojen paisuttaminen älyttömään kokoon vähentää Pantsarin omaa intensiivisyyttä turnauksen seuraamiseen ja niinhän se tekee omallakin kohdallani. 

Ehdin lukea teoksen ennen sen julkistustapahtumaa Postitalon Rosebudissa. Tässä kaupassa en ollut ennen käynytkään. Toinen futiskirjailija Sami Kolamo haastatteli Pantsaria. Aika vähän yleisöä. Tutut pointit tästä ja aiemmasta kirjasta käytiin läpi ja sitten keskustelu rönsyili aina Suomen alasarjojen korruptioon asti. Ihan viihdyttävää, joskaan ei kovin ennenkuulematonta debattia. Kukaan ei kysynyt mitään, en minäkään. Harkitsin ylläolevien pointtien kommentointia Qatarin finaalin pelin tasosta, mutta ujona poikana pidättyin. Ehkä jos olisi syntynyt enemmän keskustelua, niin olisin voinut väliin kommentoida. Nyt ilmapiiri oli liian jäykkä suomalaiseen tyyliin.

Factory Fleeting Moments

Factoryn toinen uusi west coast IPA ei ollut eilen hanahuoneessa tarjolla, joten ostin sen tölkissä mukaan. 7,8 % tämäkin, samat 108 IBUa, Citra, Cascade, Strata ja Nectaron. Tölkitetty 12.5.2026. Nyt lähes kirkas, kirkkaampi kuin Collective Minds. Makeahkoa sitrusta tuoksussa. Herukkainen maku, vähän pihkaakin, sitrusta löytyy, maltaisuus tukee mukavasti. Katkeruutta toki löytyy, mutta ei nytkään IBU-lukemaa vastaavasti. Oikein miellyttävää, mutta tässä tyylissä Factorylla on vielä hiottavaa. Tölkin takaetiketissä ja Untappdissa oluen nimi on Fleeting Moment. Ostopaikka Kerava, Factory Brewing.

Factory Double Reveries of ... Riwaka

Tuplaheiziä Keravalta, sinkkuhumalana uusiseelantilainen Riwaka, 8,0 %. Tölkitetty tasan kuukausi sitten, 28.4.2026. Maitoista sameutta, erittäin voimakas ananastuoksu. Täyteläistä mehuisuutta, oikein raikkaasti. Kuivempi loppumaku, ei kunnolla katkeruuteen asti kuitenkaan. Laadukkuus ei ole tietenkään mikään yllätys, Factory on hionut tässä tyylissä taitonsa huippuunsa. Vaikka humalat vaihtelevat, niin erot oluiden välillä ovat vähäisiä. Erinomaista tavaraa taas. Ostopaikka Kerava, Factory Brewing.  

Factory Static Motion

Paluu Factoryn heizien pariin, nyt tripla-tasoa, 10,0 %, Citra, Nelson Sauvin ja Motueka. Tuttu maitomaisuus taas esillä. Nyt on makeutta, sekä tuoksussa että maussa. Aprikoosi, persikka, papaija. Paksua täyteläistä nektarisuutta. Puhdasta ja raikasta on, mutta jotkut Factoryn vahvat ovat olleet tätä kuivempia. Makeus tosiaan hieman häiritsee. Kerava, Etko/Factory Taproom, 27.5.2026.

Factory Collective Minds

Taitaa olla Factoryn toinen west coast Lucid Dreamsin jälkeen, 7,8 %, Nelson Sauvin, Riwaka. El Sorado. Peräti 108 IBU. Se on ennenkuulumatonta Factorylla. Juuri luin netistä, että Masis tekee CBH 2026:lle 100 IBUn west coastin. Hagströmin elvyttämä ja Olarin vahvistama IBU-epidemia riehuu nyt panimosta toiseen. Mikäpä sen mukavampaa. Ei täysin kirkas, mutta ei sameakaan. Tuoksussa appelsiinia. Maussa täyteläistä sitrusta, kuiva runko, katkeruus ei hyökkää päälle. Mutta se leviää vähitellen kuin imeytyneenä limakalvojen sisäpinnoille. Ehkä silti odotin lukeman perusteella vieläkin tuntuvampaa kärryä, mutta hyvä näin. Tasapainoa ja täyteläisyyttä on, puhdas raikas huippuolut. Kerava, Etko/Factory Taproom, 27.5.2026.

Factory Alchemy 2026

Uusi versio Trackin kanssa tehdystä heizistä, 7,3 %, Motueka ja Citra. Tuttu maitomainen vaalea sameus. Kuivaa trooppista hedelmäisyyttä. Raikkautta on ja pienehkö katkeruus. Oikein näppärää ja olut on aina panimolla parhaimmillaan. Kerava, Etko/Factory Taproom, 27.5.2026.

Buxton Lupulus X Vera

Buxtonin sinkkuhumalasarjasta olen juonut aiemmin vain Chinookia ennen covidia. Nyt sitten vuorossa Vera, johon törmäsin viime syksynä Oklahoma Cityssa. 5,4 %, sameutta kevyesti, vaaleaa Sitrus tuoksuu. Trooppista hedelmää maussa. Kuiva runko, oikein puhdasta ja raikasta. Jälkimaku heikkoa, mutta pehmeää. Ehkä kokonaisuus jää kuitenkin keskinkertaisen puolelle. Black Door, 26.5.2026.

Huyghe St. Idesbald Tripel

Siirtyminen Ruttopuiston toiselle puolen perinnebaariin. Huyghen jättipanimolta olen aiemmin juonut St. Idesbald -brändillä vain perusblondia pari vuotta sitten Rennesissä. Nyt tarjolla tripeliä, jopa 9,0 %. Kirkasta ja kultaista. Hedelmäinen makeahko tuoksu. Esterejä on maussa, makeutta löytyy täältäkin. Ihan mukavaa, akoholi ei tunnu. Black Door, 26.5.2026.

Temperance Pass This On

Naispanijoiden tekemää pilsiä Hämeenlinnasta. 5,5 %. West coast pils, mutta humalia ei julkistettu. Lievästi sameaa, käytännössä melkein kirkas. Ruohoinen tuoksu. Pehmeää ja maltaista, kuohkeaa myös. Kuivaa on, kohtuullinen katkeruuskin löytyy. Ihan mukavaa kyllä. Pikkulintu Ruttopuisto, 26.5.2026.

Cloudwater Factory Take It With You

Kolmantena Jätkäsaaren session oluena 7,0-prosenttista sumua manchesteriläiskeravalaisena yhteistyönä. Nelson Sauvin, Manilita, Riwaka, Motueka. Ei oikein kolahtanut talvella Factoryn festareilla. Hyvä samea ulkonäkö. Sitrusta tuoksussa. Makeampaa hedelmäisyyttä maussa. Tuntuu nyt tosiaan paremmalta, ehkä ympäristö ja tilanne vaikuttavat. Barley & Bait, 26.5.2026.

White Dog Basically Juice

NEIPAa Hollannin Dordrechtista, 6,0 %. Citra, Motueka, El Dorado. Tummahkoa sameutta. Hyvää hedelmäisyyttä maussa. Ohkaisuus ei tunnu, mutta ehkä raikkautta saisi olla enemmän. Katkeruutta ei löydy. Sosiaalisessa tilanteessa upposi nopeasti. Barley & Bait, 26.5.2026.

Kirkstall BYB Best Yorkshire Bitter, cask ale

Tuttuun tapaan klo 14 tiistain alennusmyyntiin tuuliselle Jätkäsaarelle. Tästä alkaa tulla jo vakioperinne, koska uusia oluita tarjolla viikosta toiseen. Leedsistä uutta cask-bitteriä, 4,5 %. Kunnianosoitus Bentley's Yorkshire Bitterille. Ruskeaa, pähkinätuoksua. Pehmeää maltaisuutta, pähkinämäisyyttä maussakin. Tuntuu täyteläiseltä, oikein hyvää. Jälkimaussakin on potkua. Barley & Bait, 26.5.2026.

Matti Tapio: Sodan ja rauhan miehet

Katsoin nyt Yle Areenasta lähes 50 vuoden tauon jälkeen uudestaan Matti Tapion hämmästyttävän merkkityön, joka pureutuu dokumentein, haastatteluin ja dramatisoiduilla kohtauksilla Suomen ja Neuvostoliiton suhteisiin 1938-41. Muistan tv-sarjan olleen silloin 1978-79 huikea kokemus, mutta onhan tämä nytkin nähtynä yli 11 tuntia armotonta tykitystä. Muistelen aikalaisten kohisseen eniten Boris Jartsevin suuresta roolista talvisotaa edeltäneissä neuvottelutunnusteluissa. Se ei silloin varmaan ollut niin yleisesti tiedossa. Nyt nähtynä mieleen jäi eniten Molotovin hirvittävä tylyys neuvotteluissa ja Paasikiven yli-inhimillinen kärsivällisyys. Risto Mäkelän ja Keijo Kompan näyttelijäsuoritukset ovat täysin uskomattomia. Jotkut näyttelijät ovat vaatimattomampia, mutta kokonaisuus on silti vakuuttava. Ei ihme, että Molotovia vihattiin Suomessa niin paljon. Erityisesti korostui Molotovin painostus välirauhan aikana elo-syyskuussa 1940, uusi hyökkäys Suomeen tuntui olevan tulossa minä hetkenä hyvänsä ja Suomessa valmisteltiin jo liikekannallepanoa. Vuoden 1978 jälkeen on tullut tietysti uutta tutkimusta, ehkä järisyttävimpänä väite, että Göring olisi jo talvisodan lopussa kehottanut Suomea tekemään rauhan. Menetetyt alueet saataisiin takaisin Saksan avulla. Se tuo välirauhan aikaisen painostuksen uuteen valoon, mutta ilmeisesti ainakaan Paasikivi ei ollut tietoinen Göringin lupauksesta. Onhan se muutenkin kiistanalainen edelleen. 

Kun tv-sarja tehtiin 1977-78 suomettumisen ollessa pahimmillaan, niin yllättävän vähän rähmällään oloa sarjassa on nähtävissä. Lähinnä loppuun päälleliimattu lyhyt valokuvakooste jatkosodan jälkeisistä tapahtumista ETYKiin asti korostuu. Paasikiven itsekritiikkiä on ehkä painotettu enemmän kuin olisi ollut tarpeellista. Väinö Tanner oli Kekkosen verivihollinen, mutta varsin myönteinen kuva Tannerista piirtyy sarjassa. Stalin nähdään leppoisana piipunpolttajana, mutta ehkä näin olikin Molotovin hoitaessa likaisen työn. Lähes kaikissa neuvotteluissa mukana ollut Johan Nykopp oli hyvissä voimissa 1978 ja neuvottelujen kuvauksen todenperäisyyttä ei liene syytä epäillä. Vaikka sarjan otsikossa mainitaan miehet, niin muutama nainenkin oli keskeisessä asemassa. Hella Wuolijoen rooli korostuu Aleksandra Kollontain kanssa käydyissä Tukholman keskusteluissa talvisodan aikana. Wuolijoen ja Tannerin välejä kuvataan läheisiksi. Ainakin jatkosodan aikana he olivat kyllä sitten kovin kaukana toisistaan. Matti Tapio kuoli 52-vuotiaana ensimmäisen jakson esittämisen jälkeen. Ilmeisesti kuolinsyyssä ei ollut mitään epäselvää, vaikka Venäjän vaiheisiin tutustuneelle yhteensattuma vaikuttaa tutulta.

Plevna Tupla Hannu XX Pils

Ismo Eriksson toimi ansiokkaasti kuriirina, saatiin tuoreena Hannu Nikulaisen juhlaolut Tampereelta, siis kasassa nyt 40 000 maistettua olutta. Tyylikäs etiketti. Imperial pils, 8,0 %, 120 IBU. Makeahko tuoksu. Yrttistä makua, ehkä voisi olla hieman viileämpi tarjoilu. On raskas peräkärry. Kuivaa ja miellyttävää. Pitkään kestävä jälkimaku. 

Salama Kiss of Doom

Vahvaa heiziä Salamalta. 7,7 %. Sameaa, hedelmäistä tuoksua. Kuivaa hedelmäisyyttä, hieman mausteistakin vivahdetta. Lievää jälkimakua, mutta hieman vaisuksi kokonaisuus jää. Oluthuone Haka, 24.5.2026.

Salama Flamingonaut

Pilsner Keravalta, 5,0 %, Saaz-humalaa ja thioliöljyjä. Lievää utua. Maltaista makua täyteläisesti. Puhdasta vetoa, mutta ei katkeroa. Kuivaa on, mutta tosiaan liian etupainotteinen. Oluthuone Haka, 24.5.2026.

Radical Way Metalhead Severed Survival

Bulgarian huippupanimo Metalhead käynyt Kyproksella kollaboroimassa. Tässäkin 6,8 %, Citra, Nectaron, Bru-1. Sitrustuoksua. Kuohkeampaa kamaa kuin edellinen,  pehmeämpääkin. Kuivaa ja maistuvaa perusmehua. Oluthuone Haka, 24.5.2026.

Radical Way Crystal Spawn

Kyprokselta DDH NEIPA, 6,8 %, Citra, Nelson Sauvin, Rakau, Ariana. Vaaleaa ja sameaa. Kirpeää hedelmäisyyttä kuivasti. Voisi olla vähän pehmeämpää. Pettymykseksi kääntyy. Oluthuone Haka, 24.5.2026.

Salama Dripocalypse

Keravalta NZ NEIPA, 6,7 %, Nelson Sauvin, Eclipse (sic!, siis australialainen humala), Riwaka, vaaleaa ja kevyesti sameaa. Sitrustuoksua mukavasti. Maku melko persoonallisen hedelmäinen, kirpeyttä on. Ehkä hieman ohut, vähän katkeruuttakin. Ihan ryhdikäs tapaus kuitenkin. 

Monkish Backpack Full Of Cans (2026)

Tätä Monkishia tuli juotua jo kolmisen vuotta sitten edesmenneessä Barskissa. Mutta toki olut ansaitsee toisenkin maistelun. Tämäkin tripla, 10,0 %, Citra, Motueka ja Simcoe. Sameaa, vaaleaa, appelsiinituoksua. Paksua, silti rapeaa,  sitrusta hyvin maussa. Pehmeää ja täyteläistä. Kuivaa, mutta ei katkeruutta, voisi ehkä olla vähän tuoreempaa. Juova, 23.5.2026.

Monkish In My Head

Toinen Monkish-näyte jo triplatasoa, 10,4 %, Mosaicin ja Galaxyn kumppanina nyt Rakau. Vaaleaa ja sameaa tämäkin. Ananaksen tuoksua mangon ohella. Kuivaa mehuisuutta, pehmeää, hyvä juotavuus. Mutta raikkaus ei ehkä aivan optimaalista. Oikein miellyttävää silti tämäkin, eipä panimo taida juuri muuta päästääkään ulos. Juova, 23.5.2026.