Kutsuvieraita alkoi saapua mukavasti baariin. Poliisikin kävi tarkkailemassa ulkopuolella, ettei Hakan ovella synny mitään mellakkaa tai muuta epämääräistä. Kaikki pääsivät kunnialla sisään. Helatorstain aatto ei välttämättä ollut paras mahdollinen ajankohta, ainakin Pienpanimoliitolla ja ex-päivätyökollegoillani oli päällekkäisiä tilaisuuksia. Hyvä tunnelma joka tapauksessa. Mallasseppien Jaakko Hartemaa ehti paikalle noin klo 17 ja pääsimme lyhyesti esittelemään olutta. Hakassa oli samaan aikaan pohjoisamerikkalaisten uutuuksien tap takeover, kolme olutta Kanadasta ja kolme USA:sta. Niihin en kyennyt keskittymään illan mittaan. Olutta on tarjolla lähiaikoina Hakan ohella ainakin Juovassa ja One Pint Pubissa. Naantalissa Mallasseppien taproomissa ja tavanomaisissa Hagström-jakelupisteissä Turussa, Tampereella, Kuopiossa ja Oulussa. Viimeinen kuva on Jussi Weckmanin ottama. Oluthuone Haka, 13.5.2026.
torstai 14. toukokuuta 2026
Hagström XPA, julkistus
Kolmas Mallassepillä tehty Hagström-olut XPA, Extra Pale Ale, julkistettiin jo perinteiseen tapaan Oluthuone Hakassa. Tankkasimme Ari Nyforsin ja Rik Poppiuksen kanssa iltaa varten kulman takana Cliff-ravintolassa. Porsaanleike oli ihan ok. Olin maistanut XPA:ta edellisellä viikolla Arin Naantalista tuomasta growlerista, joten erityistä jännitystä oluen tasosta ei tällä kertaa ollut. Hakan Amit ja Hilla valmistelivat oluen tarjoilukuntoon, tuoksussa lähinnä sitrusmaisia elementtejä, trooppisiakin vivahteita tulee mukaan. Alkoholia on Hagström-oluelle suhteellisen vähän, 6,0 %, joten mallasrunko on varsin ohut ja Maris Otterin keksimäiset maut jäävät vähemmälle. Sitä vastoin 75 IBUn katkeruus tulee sitäkin hyökkäävämmin esiin, massiivisesti ja nopeasti, mutta pitkäkestoisesti. Tällaista kokonaisuutta haettiinkin, koska haluttiin varsin kevyt terassijuoma, jossa on tarpeeksi juotavuutta. Ulkonäkö oli pienoinen yllätys. Kirkasta olutta ei haettu, mutta ei myöskään NEIPA-tyylistä sameutta. Sellaiselta olut kuitenkin näyttää. Syy tähän jäi jokseenkin arvoitukseksi. Vehnää ei ollut mukana ja kauraakin todella vähän. Joko kauraa oli sitten riittävästi tai sitten humalat Vic Secret ja Azacca ovat niin jalostuneet tuottamaan sumukaljaa, että sellaista tuli automaattisesti. Tämä on hieman paradoksaalista, kun muistelee NEIPA-buumin ensimmäisiä kotimaisia oluita. Kestävää NEIPA-sameutta ei tuntunut syntyvän millään. Nyt sellainen tuli puolivahingossa. Mutta ei ulkonäkö olutta huononna, maku on ehtaa Hagström-tasoa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)












Ei kommentteja:
Lähetä kommentti