Stigbergets Mega Muffin

Göteborgista sumukaljaa, 7,5 %, 50 IBU, Citra, Nelson Sauvin. Tölkin kyljessä maininta YCH 701-boosted. Se tarkoittaa Yakima Chief Hopsin Mosaic-pohjaista humalaöljyä.  Todella samea, keskiruskea, voisi olla vaaleampi. Pitsimäistä pienikuplaista vaahtoa. Erittäin voimakas ja kirpeä sitrustuoksu. Täyteläinen maku, hyvin mehuista, nektariinimaista. Hieman trooppisempi ote kuin tuoksussa, mutta kuivaa olut silti on. Valmistaja leveilee oluessa olevan hieman dieseliäkin. Miksipä ei, itse usein puhun bensiinistä, mutta diesel voisi myös olla hyvä verrokki. Peräkärrystä ei voi puhua. Hyvin puhdasta ja maistuvaa. Sumupioneeri Stigbergetsin ote ei ole kirvonnut. Ostopaikka Kajaani, Prisman Alko. 

Suomenlinna Katamaran Doppelbock

Doppelbock on suhteellisen harvinainen tyylilaji suomalaisten pienpanimo-oluiden joukossa. Kun Suomenlinnan tuote osui silmään markettihyllyssä, niin ostopäätös syntyi välittömästi. 7,5 %, Magnum, Perle, Spalter Select, 35 IBU. Tummanruskea, lähes kirkas, hyvä vaahto. Täyteläinen maltaan tuoksu. Maku on makeahkon maltainen, pähkinääkin on. Ehkä hieman liikaa hiilihappoa, mutta aika maistuvaa olut on. Kuivuu mukavasti nielaisua kohti, jopa vähän katkeraksi. Tanakka suoritus Fiskarsissa. Ostopaikka Kajaani, Prisma. 

Michael Connelly: The Waiting

 Edellisessä Ballard & Bosch -sarjan teoksessa Desert Star ikääntynyt Harry Bosch oli yllättävän suuressa roolissa. Tässä viime vuonna ilmestyneessä jatko-osassa Bosch onkin sitten todella pienessä sivuroolissa. Veteraani toipuu syövästä ja tekee pienen cameon hieman rönsyilevän kirjan sivuepisodissa. Jopa tytär Maddie Bosch on nyt paljon enemmän esillä. Päärooli on kuitenkin täysin Renée Ballardin hallussa, kerronta pysyy koko ajan hänen näkökulmassaan. Tuttua laatua edelleen, teksti on todella sujuvaa. Ballard johtaa edelleen Open/Unsolved -osastoa, mutta itse tutkimukset tuntuvat vähän puisevilta. Lopun dramatiikka on hieman perustelematonta. Capitolin hyökkäys 2021 on osittain tapahtumien taustalla. Jopa Black Dahlian tapaus on tutkittavana. Ei Connellyn parhaita, mutta todella mielellään tätä taas luki.  Nimi The Waiting on kuin onkin kunnianosoitus Tom Pettyn samannimiselle biisille. Harvinaisessa maantiedevirheessä Connelly väittää Laguna Hillsin sijaitsevan Laguna Beachistä länteen. Se on tietenkin itään. 

William Friedkin: The French Connection

 Olen nähnyt tietysti usein Friedkinin poliisielokuvaklassikon vuodelta 1971, mutta en näköjään blogiin ole siitä kirjoittanut. Leffa käynnistyy Marseillesta ja tuo mieleen alan paikallisen mestarin Jean-Pierre Melvillen. Sitten tapahtumat siirtyvät New Yorkiin, Brooklyniin ja Manhattaniin, ja leffa kääntyy aivan toisenlaiseksi tunnelmaltaan kuin Melvillen teokset. Äskettäin 95-vuotiaana traagisissa oloissa kuollut Gene Hackman ei näyttänyt filmitähdeltä, mutta oli yksi suurimmista. Popeye Doyle on Hackmanin tunnetuimpia rooleja ja näyttelijä dominoi suvereenisti elokuvaa. Leffassa käsivarakameraa ja nopea hektinen rytmi, katsominenkin on melkein hengästyttävää. Juoni ei ole kovin ihmeellinen, mutta jännite säilyy hienosti, Friedkin on ehkä nykyään aliarvostettu ja vähän unohdettukin mestari. Leffassa on tietullikohtaus, joka ehkä inspiroi Coppolaa seuraavan vuoden The Godfatherissa. Mielenkiintoisesti uusrikkaat venäläiset mainitaan. Toki Brooklynissa on ollut jo kauan Brighton Beachin venäläisyhteisö. 

Kakola Atelier 52

Kakolan Atelier-sarjaa olen ehtinyt seuraamaan hyvin satunnaisesti. Nyt huomasin uuden DIPAn Kajaanin pitkäripaisessa lankalauantaina. Ennen vanhaan Alko oli kiinni pääsiäislauantaina ja pimeän viinan myyjillä oli kissanpäivät. Onneksi se on jo menneisyyttä. 9,0 %, melkein TIPA-tasoa. 77 IBU, humalina Centennial, Motueka ja puolalainen Oktawia, johon en ole ennen törmännyt.  Keskiruskea, kinuskin väri, sameahko. Tuoksussa kuivaa sitrusta, greippiä oikeastaan. Täyteläinen maku, hyvin kuiva, sitrusta löytyy. Mallas tukee hyvin, lievää yrttisyyttä ja hämmentävästi todella raskas peräkärry. Tätä en Kakolalta odottanut. Tämähän on todella miellyttävää, ei mitään ongelmaa. Ei makeutta, ei liiallista maltaisuutta, hedelmäisyys on hyvin esillä, ei virhemakuja. Selvästi paras koskaan juomani Kakolan olut.  Ostopaikka Kajaani, Prisman Alko. 

naïlo Shore West Coast IPA

Kajaanissa sää viilentynyt huomattavasti kiirastorstaista, ei oikein enää terassikeli. Toisaalta mukava kävelysää, löntystelin Pioppoon 4 km. Paikka täynnä pizzanmutustajia, mutta olutta pääsi ikkunalaudalla juomaan. Haapalalta ei uutuuksia, Oulusta west coastia, hyvin vaaleaa, käytännössä kirkasta. 7,0 %, Amarillo, Cascade, Ekuanot. Hentoinen sitrustuoksu, maussa herukkaa, appelsiiniä ja lievää mausteisuutta. Oikein pehmeää ja kuohkeaa. Kevyt katkeruus. Melko matalaprofiiliseksihan tämä jää, mutta saattaa silti olla paras juomani naïlo-tuote. Puhdasta ainakin on. Puoli litraa 11€, melko halpaa nykyoloissa. Kajaani, Pioppo, 19.4.2025.

The Lost Abbey Lost and Found

Kajaanin tukikohdan naapuri Pasi Nieminen kutsui kiirastorstaina epäviralliseen dubbel-maisteluun Luotikujalla Saint Kukkossa. Järjestäjänä Kajaanin Olutseuran tyyppejä Toni Keräsen johdolla. Hikinen sää, taksikuskin mukaan +20 C. Rochefortia ei lopulta baariin oltu saatu ja Westmallen dubbel tietysti kovinkin tuttu. Mutta kiinnostavin tapaus oli ennenkokeilematon The Lost Abbeyn dubbel Kaliforniasta. Isoissa 75 cl pullossa, korkkia oli todella hankala saada auki. Jaoin pullon Pasin ja kolmannen herran kanssa. 8,0 %, sherryn tuoksua, mahongin ruskeaa, pehmeää, hedelmäisyyttä. Täyteläinen, pähkinää, kahviakin. Oikein miellyttävää. Kajaani, Saint Kukko, 17.4.2025.

Olari SMaSH Maris Otter & Vic Secret

Taas uutta growleria Olarilta pukkaa. Single maltina Maris Otter ja single hopina Vic Secret, joka tuntuu olevan uusi hype-humala juuri nyt, vaikka ei uusi humala olekaan. 6,6 %, lievää utua. Appelsiinin tuoksua. Todella kuivaa, appelsiinia, pihkaa, katkeraa. Oikein näppärää. Marjaisuutta, vadelman pienten kivien pirteyttä. Tarpeeksi katkeruutta Olarin nykytyyliin. Nautinnollista tavaraa. Olarin Panimo Konepaja, 16.4.2025.

CoolHead Finback Whale In The Garden

Viikistä tupla-IPAa New Yorkin kumppanin kanssa. 8,0 %, Krush ja Waimea, trooppista hedelmää. Melko makeaa. Ei jälkimakua. Vähän karkeaa, ei vieläkään CoolHeadillä tunnu kaikki klikkaavan kohdalleen. Oluthuone Haka, 16.4.2025.

Tuju Eka Demoni

Lappeenrannasta NZ Pils, 4,8 %. Motueka, Rakau. Ruohoa, lievää hedelmäisyyttä. Pienoinen peräkärry. Puhdasta ja maistuvaa. Oluen nimi viittaa sekä sielunviholliseen että demo-nauhaan. Oluthuone Haka, 16.4.2025.

Thornbridge The Kernel Burton Ale On The Union

Arkadiasta tarttui mukaan IPAn lisäksi toinenkin Thornbridgen Burton Union -menetelmällä pantu olut. Tämä on varsinainen Burton Ale ja kumppanina perinnetietoinen The Kernel Lontoosta. Kernel mukana ainakin alkuperäisessä Burton Alessa, mutta ei ehkä tässä Union-versiossa. 7,2 %, bottle conditioned, totta kai. Goldings-humalaa, etiketin tekstissä mainitaan myös winter warmer, joka on melkein oma oluttyylinsä sekin. Todellakin rubiininpunainen olut, ehkä itse olisin mahongin maininnut. Mutta kirkasta on. Nyt on marjainen tuoksu, vähän mallastakin. Maku on pehmeän marjainen, luumua, erittäin kuivaa silti. Katkeruus melkeinpä tuntuvampaa kuin eilisessä IPAssa. Tämä on ikään kuin india dark ruby red ale, oikein miellyttävää. Toivottavasti Thornbridge jatkaa Union-settinsä hyödyntämistä, nämähän ovat upeaa kamaa. Ostopaikka Helsinki, Arkadian Alko.

Fermentage Street Monks

Lissabonista quadruple, 9,0 %. 30 IBU. Punaruskea, kirkas. Makeahko tuoksu, kuiva maku. Hedelmäisyyttä, hyvä juotavuus, jonkinlaista oksaisuutta. Ei erityisen belginen, ei estereitä, ei makeutta, vaikka lievää karamellisuutta. Imperial red ehkä lähempänä tyyliä kuin quadruple. Ei jälkimakua, ihan ok silti. Mutta ei oikein tyylin mukaista. Mikkeller Running Clubin tyypit valtasivat baarin nyt tiistainakin, luulin niiden kokoontuvan vain lauantaisin. SalamaNation, 15.4.2025.

Sante Adairius Saison Bernice (Batch 26)

Farmhouse alea Pohjois-Kaliforniasta Santa Cruzin vierestä. 6,5 %. Kirkas ja kultainen Pilsner Urquellin ulkonäkö. Tuoksu on fenolisen esterinen, ei kuitenkaan hapan tai fankinen, vaikka brettaa on käytössä. Maussa villihiivan funky kyllä tuntuu, mutta mukavan raikkaalla tavalla. Kitalaki supistuu, mutta hedelmäisyys tulee silti esiin. Ei juuri jälkimakua, mutta kirpeän pirteää olutta on vaihteeksi mukava siemailla. Hallittu suoritus hillityllä tyylillä. Pien, 15.4.2025.

Perennial ESB

St. Louis, Missouri ei ole todennäköisin kotipaikka extra special bitterille, mutta sieltä tämä nyt on kotoisin. 5,3 %, eli melkoisen kevyt tulkinta. Vaaleanruskeaa ja kirkasta, voisi olla vähän tummempaa. Mukavan maltainen tuoksu. Pehmeää, ohuehkoa, maltaista, kuivaa, leipää, ihan mukavaa. Keksisyys, pähkinäisyys ja marmeladin säväys nyt jää uupumaan, mutta kun ollaan Mississippin eikä Thamesin rannalla, niin onhan tämä ryhdikäs lopputulos. Oluthuone Haka, 15.4.2025.

Polly's Livewire

Walesista heiziä, 6,7 %, Amarillo, Citra ja Ekuanot, nimetty Mötley Crüen biisin mukaan. Ei siis kovin lupaavaa, mutta maistetaan nyt ensin. Vaaleaa ja sameaa. Raikasta sitrusta tuoksussa. Hieman kalkkinen maku, mutta mehuisuus kyllä nousee hyvin esiin. Täyteläisyyttä on, mutta katkeruutta vähemmän, totta kai. Lievää mausteisuutta, persoonallisuutta siis todellakin jonkin verran. Tykkäsin lopulta. Oluthuone Haka, 15.4.2025.

Tuju Slaughterbrew The Return of the Man of Booze

Tuju on tehnyt virginialaisen olutkonsulttinsa kanssa ja kunniaksi DDH NETIPAa, 10,5 %. Hanalätkässä komeileekin Mr. J Brew Alexander himself. Krush, Bru-1 ja El Dorado. Tummahkon sameaa, kypsää sitrusta tuoksussa. Paksua, täyteläistä, mangoa ja persikkaa, melko makeasti. Kuivuu hieman loppua kohti, mutta ei katkeruuteen asti. Onhan tämä aika vakuuttavaa, kypsä trooppinen hedelmäisyys hallitsee paksua soppaa. Lievää karkeutta tähän on kuitenkin vielä jäänyt. Oivaa pääsiäisolutta kyllä. Tower, 15.4.2025.

Tuju Ten Hands Trojan Rabbit

Lappeenrannan ja Karlstadin järvenrantapanimot ovat lyöneet osaamisensa yhteen ja tuloksena on west coast IPAa, 7,0 %. Motueka, Centennial ja El Dorado. Kirkasta ja kultaista. Sitrusta, mangoa ja mallasta maussa. Pihkaa ja katkeruutta myös. Aika tasapainoista, monimuotoista ja miellyttävää. Tower, 15.4.2025.

Thornbridge The Union India Pale Ale

Oluttoimittaja emeritus Kari Ylänne raportoi äskettäin Thornbridgen tehneen IPAn, joka on valmistettu perinteisellä Burton Union -menetelmällä, Se on arkaainen käymissysteemi, joka koostuu putkilla yhdistetyistä puutynnyreistä.  Viimeisenä mohikaanina systeemiä käyttänyt Marston's on luopumassa siitä. Thornbridge on nyt hankkinut pienen pätkän kalustoa, jolla menetelmä pysyy vielä hengissä. Oluesta on sekä cask- (6%) että pulloversio. Kiinnosti sen verran, että lähdin varta vasten olutta etsimään. Alkon lippulaivamyymälästä sitä löytyikin. 

Pullossa käyvä kama on vähän vahvempaa (7,0 %), Maris Otter -mallasta, Goldings ja Northdown humalina. Panimon kaksi omaa hiivalajiketta käytössä. On tavoiteltu alkuperäisen englantilaisen india pale alen ominaisuuksia, toki tarkkaan emulointiin ei tietenkään nykyraaka-aineilla pystytä. Kirkas ja kultainen väri. Maltainen ja hieman kukkainen tuoksu. Maku on pehmeän hedelmäinen, oikein raikkaasti. Se on ehkä luumua, ehkä hieman appelsiiniin tai jopa greippiinkin vivahtavaa. Hieman yllättäen näin. Marjaisuus näihin humaliin yleensä yhdistetään, varmaan sellaistakin maistuu. Hyvin kuiva tukeva runko, keksimäisyyttä on ja oikein miellyttävä peräkärry. Toimii todella hienosti. Ostopaikka Helsinki, Arkadian Alko.

Scott Cooper: Black Mass

Bostonin gangsteripomo James "Whitey" Bulger on ollut esikuvana muutamille elokuville (mm. Scorsesen The Departed) ja romaaneille, mutta nyt nähtäväksi osui varsinainen biopic 10 vuoden takaa.  Harmittavasti elokuva on melkoisen rutiinimainen suoritus. Tarina etenee tunnetuimpien vaiheiden kautta kohtauksesta toiseen, mutta ohjaus on jotenkin löysää ja kunnon jännitettä ei synny. En aluksi tunnistanut Johnny Deppiä pääroolissa, sehän on tavallaan hyvä asia. Autoilla ja baarimiljöillä yritetään tavoitella 1970-luvun fiilistä, mutta aika vaisuksi sekin jää. Bostonin paikallisväri on myös hailakkaa, korkeita rakennuksia on ehkä liikaa aikakauteen suhteutettuna. IRA-yhteyksiä olisi voitu pohjustaa enemmän. Bulgerin raakuus tulee kyllä hyvin esille, samoin FBI:n ja paikallispoliitikoiden korruptio. Bulgerin nuorempi veli Billy oli hämmästyttävästi pitkäaikainen Massachusettsin senaatin presidentti. Ohjaaja Cooper viimeistelee parhaillaan elokuvaa Springsteenin Nebraska-levystä.

Bruichladdich Valinch Tasting

Viskin Ystävien Seuran maistelussa oli harvinaista Bruichladdich -kamaa Islayn saarelta. Edellisestä isommasta Bruicca-teistingistä onkin vierähtänyt yli 10 vuotta. Nyt kyseessä tislaamolta suoraan haettua tavaraa, tynnyrivahvuisia single cask -tapauksia. Viskimarsalkka Jarkko Nikkanen ei tainnut suoraan sanoa, että kaikki ovat hänen itsensä hankkimia, mutta niin taisi kuitenkin olla.  

Ensimmäisenä Bruichladdich X4+1 Deliverance Valinch 2007/2008 Bourbon 65,4 %. Vain vuoden ikäinen tisle, neljään kertaan tislattu Bruichladdich X4, joka on ikääntynyt bourbontynnyrissä numero 69 vuoden. Valmistettiin vuonna 2008 vaivaiset 800 pulloa. Raakatisle siis, hyvin vaaleaa, viinaa ja höylättyä lankkua. Ei turvetta. Hedelmäinen, makeaa, alkoholia, aika tasapainoton. Mutta voisi olla paljon huonompikin.

Toisena Oirthir Gaidheal, kypsynyt 16 vuotta sherrytynnyrissä numero 013. Nimi tarkoittaa rannikolla asuvaa kelttiä. Pullotuserä 1000 kappaletta, tislaamon Feis Ile -juhlapullote vuonna 2009. 53,6 %. Tummempi, omenaa tuoksussa. Hedelmäinen, ei kovin monimuotoinen. Vähän salmiakkia, ei turvetta, mutta suolaa on hieman.

Seuraavaksi kovamaineinen 16-vuotias Diaspora, joka on alkuun kypsynyt bourbon- ja lopuksi Syrah-punaviinitynnyrissä. Pullotusmäärä 400 kappaletta, 52,6 %. Tummempi, aika geneerinen kuivahko tuoksu. Sama tisle kuin edellisessä. Maltainen, ei turvetta, täyteläinen.

Neljäs pullote on tehty Bruichladdichin tislaamon uudelleenavaamisen tarinan kertovan Whisky Dream -kirjan kunniaksi. 15-vuotias, 52 %, Barbaresco-punaviinitynnyriviimeistelty, pullotettu 2008, vain 450 pulloa. Whisky Dream Dram siis. Aika samanlainen kuin edellinen, lievästi makeampi.

Session huipentumana turvesavuinen Port Charlotte Prediction, viimeistelty Chateau La Tour -viinitynnyrissä numero 130 ja pullotusvahvuus on 63,5 %, 10v 40 ppm. Bourbonissa alkukypsytys. Aika hyvää, tervaleijonaa miellyttävästi. Salmiakkia ja suolaisuutta. Tästä tykkäsin kovasti ja kokonaisuutena maistelutilaisuus oli taas kerran erinomaisen viihdyttävä.

Other Half Chicken & Broccoli

Täälläkin Other Halfin sumuja. Tämä ennenkokeilematon, 7,5 %, Citra, Motueka, Riwaka. Pelkkä Broccoli tullut tsekattua. Sameaa ja vaaleaa. Intensiivistä ananastuoksua, vähän herukkaakin. Nektarinen makeahko maku, mangoa, litsiä, passionia, luumua. Miksei persikkaakin. Kuivuu kohti loppua, mutta jälkimaku on lähinnä kuivan hedelmäinen, ei katkera. Laatu pysyy korkeana jopa tänne asti kuljetettuna. Pikkulintu Ruttopuisto, 12.4.2025.

Únětické 10° Nefiltrované

Tämän tšekkipanimon nimessä on hankalia erikoismerkkejä, mutta muuta vikaa ei sitten olekaan. Aiemmin olen juonut vahvempaa 12-asteista, mutta nyt tarjolla suodattamaton desítka. Siis vain 4,0 %. Kaunis kultainen väri lumivalkealla vaahdolla. Huikea ruohoinen ja maltainen tuoksu. Maussa on ruohoa ja kevyttä yrttisyyttä, mutta herkullisen viljainen maltaisuus hallitsee suvereenisti. Vahvuuuden puutetta ei mausta huomaisi, tämä on todella täysipainoisen oluen makuinen. Diasetyyliä ei ollenkaan. Katkeruuttakin on, mutta sitä voisi toivoa enemmän. Hyvä näinkin, upeaa kamaa. Pikkulintu Ruttopuisto, 12.4.2025.

Olutpaja Porter 65, cask ale

Pälkäneeltä caskiporteria, 6,5 %. Mustaa, erittäin pehmeää ja kuohkeaa. Sopiva lämpötila, lähes huoneenlämpöistä. Hyvin lievästi paahteinen, hedelmäisyyttä enemmän. Jopa hieman karamellista makeutta. Loppuliuku on kuivempi, mutta peräkärrystä ei voi puhua. Ehkä nielaisun jälkeen hienoista nykäisyä tuntuu. Kuivemmasta kokonaisuudesta tykkäisin enemmän, mutta onhan tämä ihan ok. Pikkulintu Ruttopuisto, 12.4.2025.

Other Half Tap Takeover @Juova

Tallinnan laivalta Old Fashioned -aperitiiville Kappeliin, sitten myöhäiselle lounaalle Social Burgeriin ja päälle virvokkeille Juovaan. Baarissa oli ollut edellisenä päivänä brooklyniläisen Other Halfin tap takeover ja kaikki kuusi tuotetta olivat edelleen saatavilla. Skippasin kevyimmän oluen ja aloitin sumusession Hop Duos! Citra + Galaxy -nimisellä oluella, jossa 6,5 %. Humalat siis jo nimessä mukana, sameaa, vaaleaa. Aika kirpeää, hedelmäistä, raikasta. Sitrusta ja mangoa, hyvin vähän katkeruutta. Samassa pöydässä sattui istumaan oululainen Juka Kerätär, joka on yksi kolmesta Humaloidut-blogin kirjoittajista. En ollut häntä ennen tavannutkaan. 

Juice Pile on sitten jo tuplaheizi, 8,0 %, Citra, Strata, Nelson Sauvin ja harvinaisempi Luminosa. Sama ulkonäkö, vaalea ja samea. Kuivaa sitrusta ja makeampaa persikkaisuutta. Ei katkeruutta, mutta puhdas tasapainoinen hedelmäinen olut. Sosiaalinen tilanne otti osansa ja muistiinpanot alkoivat lyhentyä. Kolmantena oluena session vahvin Hand Truck Heroes, 8,2 %. Nyt humalina Mosaic, Citra ja Motueka. Vaaleaa ja sameaa. Trooppishedelmäinen tuoksu, täyteläinen maku. Kuiva, vähän katkeruuttakin, raikasta juomaa.

Neljäntenä Knockout Juice, 8,0 %, Citra, Galaxy, HBC1019 ja Anchovy, johon törmäsin ensi kerran joulun alla Vilnassa. Trooppista hedelmäisyyttä, makeahkoa. Puhdasta ja raikasta on tämäkin, ei katkeruuta. Viimeiseksi Pigeon Soup, 8,0 %, Simcoe, Nelson Sauvin ja Centennial. Ei muutosta ulkonäössä. Hyvin samanlainen on makukin, sitrushedelmäisyyttä ja makeaa mausteisempaa hedelmää. Ei katkeraa, mutta taas hyvää. Ehkä tuo lievä mausteisuus toi tähän olueen eniten särmikkäisyyttä koko sarjassa. Laatupanimo Other Half on edelleen, mutta nyt esillä olleet tuotteet peräkkäin juotuina tuntuivat kovin samanlaisilta. Juova, 11.4.2025.