Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
lauantai 25. huhtikuuta 2009
John Ford: The Searchers
Ford ja muut tekijät lähtivät The Searchersistä tekemään tavanomaista westerniä. Täydellinen osasten klikkaaminen ja kokonaisuuden kohoaminen paljon lajityypin siihenastisten rajojen ulkopuolelle oli siis osittain sattuma. Tätä on hieman vaikea uskoa, niin harkitulta kaikki vaikuttaa. Monista elokuvan hienouksista kaikkein vakuuttavin on varmaan Ethan Edwardsin hahmo, moderni ahdistunut ristiriitainen henkilö, jollaista ei ennen hevosoopperoissa oltu nähty. Samoihin aikoihin valkokankaalla näkyi Anthony Mannin ja Budd Boetticherin westerneissä katkeroituneita koston riivaamia ihmiskuoria, mutta Ethan-setä on moniulotteisuudessaan ainutlaatuinen. John Wayne oli kai siviilissä tavanomainen nilkki, mutta tässä roolissa kaikki on pelissä ja kaikki onnistuu. Elokuva ei tunnu 50 vuodessa menettäneen tehojaan, se on ajaton esitys elämän oleellisista kysymyksistä. Fordilainen sentimentaalisuus on tässäkin mukana, mutta saumattomasti lomittuneena kokonaisuuteen. Elokuva tuntuu sijoittuvan koko ajan Utahin Monument Valleyyn, vaikka Natalie Woodin etsintä kattaa valtavan alueen Meksikosta Kanadaan. Tällä katsontakerralla huomio kiintyi Vera Milesin hehkeyteen, tätä näyttelijätärtä ei pystytty kunnolla hyödyntämään.
1969 kuulee Creedence Clearwater Revival -yhtyeen kappaleen Proud Mary.
1970 näkee Gerd Müllerin tekevän jatkoajalla Länsi-Saksan voittomaalin Meksikon MM-kisojen neljännesfinaalissa hallitsevaa mestaria Englantia vastaan.
1973 lukee Raymond Chandlerin novellin Punainen tuuli (Red Wind).
1981 näkee Howard Hawksin elokuvan Rio Bravo.
1990 juo Samuel Adams Boston Lager -oluen.
2014 pienosakkaaksi Sonnisaari Panimoon.
2022 mukaan kiertolaispanimo Hagströmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti