torstai 2. joulukuuta 2021

Roosters Strength In Numbers


 Yorkshiren posh-kaupungista Harrogatesta west coast IPAa, 7,0 %. Täysin kirkas meripihkainen väri. Pihkaa on tuoksussakin, maltaisuutta ja kuivattuja hedelmiä. Maku on pehmeä, hyvin pihkainen tosiaan, kuiva, pähkinäinen, ei oikein sitrusta. Muistuttaa aika lailla panimon erinomaista Baby-Faced Assassinia, mutta sitrus ei kohoa esiin aivan samalla tavalla. Olen usein kritisoinut eurooppalaisia viimeaikaisia WCIPOja sitruksen puutteesta ja siihenhän tämäkin näyttää syyllistyvän. Pientä synninpäästöä olen kuitenkin taipuvainen Roostersille antamaan, lievästi hedelmäisyys kuitenkin on mukana. Katkeruus voisi olla tanakampaa. mutta kokonaisuutena kohtuullisen miellyttävää. Ostopaikka Helsinki, Triplan Alko. 

Ruosniemi DDH IPA


 CCCC:n jälkeen toinen porilainen uutuus-IPA. Tämä DDH IPA jatkaa Ruosniemen uutta linjaa, jossa olutta ei nimetä ammattinimikkeellä ja alkoholipitoisuus täsmäsuunnataan hiuksenhienosti yli maitokaupparajan. 5,6 % siis, en jaksa ymmärtää miksi tästä ei ole tehty täysipainoista seitsenprosenttista IPAa. Kevyt pale ale siis kyseessä, 36 IBUa vain, Amarillo, Cashmere, Mosaic. Samea, kinuskisempi ruskea väri. Tuoksu on laimea, yleishedelmäisyyttä jonkin verran. Maku on pihkainen, hieman mausteinen, jokin epämiellyttävä ylikypsää hedelmää muistuttava vivahde. Nimetyt humalat eivät pitäisi tällaista erittää, joten jostain muualta se lienee peräisin. Ohut tämäkin on ja ei ikävä kyllä maistu hyvältä. Ostopaikka Helsinki, Triplan Alko. 

Beer Hunter's Mufloni CCCC NEIPA


 Porilainen CCCCC on kai suomalaisessa IPA-kontekstissa jo klassikko, vaikka harmittavasti tasalaatuinen ei olekaan. Maitokauppoihin on tehty kevyempi CCC pale ale, jota olen kyllä kokeillut, mutta ilmeisesti en ole blogiin arvioinut. Nyt huomasin monopoliputiikissa neljällä C:llä varustetun NEIPAn saapuneen tarjontaan. 6,0 %, Citra, Comet, Chinook, Cascade, 35 IBU. Tölkissä makua kuvataan mm. viidakkoiseksi. Samea väri, oikeastaan aika hyvän näköinen. Tuoksussa on raikkaasti sitrusta ja ananasta. Maku on pehmeän sitruksinen, matalahiilihappoinen, ehkä keskimääräistä makeampi, trooppisempaakin vivahdetta. Ohuehko tosin, muuten olisi oikein näppärää. Raikkaus ja kuohkeus toimii hyvin, tässä ei ole CCCCC:tä usein vaivaavaa yrttisyyttä. Ohuus jatkuu jälkimaussakin, ei tarpeeksi otetta siellä, en toki juuri odottanutkaan. Miellyttävää juomaa kuitenkin. Ostopaikka Helsinki, Triplan Alko. 

Mallassepät Black Heart




 Edellisen melassipläjäyksen huuhtomiseen Mallasseppien soolosuoritus, imperial kaurastout, 12,0 %. Valmistaja kertoo käyttäneensä San Diego Super -hiivaa. Musta, paahteinen kahvinen suklainen tuoksu. Nyt intensiivisempää maltaista otetta. Makeutta on tässäkin, mutta ei imelyyteen asti. Kuivahkoa hedelmää, paljon parempi kuin edellinen, mutta kylmästä ilmasta huolimatta suosin kyllä enemmän IPA-pohjaisia sessioita. Join vielä jonkin verran Pühasten Sanctum: Cocos Rum BA Silver Seriesiä. Sosiaalinen tilanne stavangerilaisen pariskunnan kanssa äityi niin intensiiviseksi etten ehtinyt mitään muistiinpanoja siitä tehdä. Ehkä muistutti saman sarjan viskiversiota Theobromaa, mutta vaikea sanoa. Juova, 1.12.2021.

Salama Mallassepät Purple Blood



 Espoolaisten ja naantalilaisten yhteinen imperial baltic porter, 11,0 %. Tummanruskea, ainakin hämyisessä baarissa. Makea, vaniljainen, karamellinen, marsipaania. Tämä pääsi vähän yllättämään, en odottanut näin pastry stoutin imelyyttä. Pakko nyt tietysti juoda pois, kun tuli tilattua. Nälkämaan kainuulainen perimä tuntuu vahvana, mitään ei jätetä lautaselle tai lasiin. Mutta vaikeaa oli, jotain epämiellyttävää yrttisyyttä ja lievää happamuutta seassa, saattaa tulla mustikoista (blueberry), joita ilmeisesti mukana. Juova, 1.12.2021.

Tuju Remains


 Lappeenrannasta harvinaisempi hanatarjontatuote, kahdeksan kuukautta konjakkitynnyrissä kypsynyt barleywine, 11,0 %. Samea ja ruma juoma, hedelmäinen kirpeä tuoksu. Maku lievästi mausteinen, puumainen, lämmittävä, hedelmäinen, pähkinää, sherryä, viikunaa, rusinaa. Monimuotoisuutta on hienosti, mutta ehkä vielä enemmän syvyyttä ja pehmeyttä voisi odottaa. Oikein hyvää tavaraa kyllä nytkin.  Juova, 1.12.2021.

Baxbier Bandwagon 419



 Baxbier ennenkokeilematon panimo Pohjois-Hollannin Groningenista, Friisinmaan kupeesta. Pils on näillä seuduilla parhaimmillaan, mutta tässä oluessa panimo on hypännyt tuttuihin vankkureihin, eli sameaa IPAa tarjolla. Tuplavahvuisenakin, 8,5 %, vain 26 IBU. Citra ja Mosaic mukana odotetusti, mutta varsinainen kuivahumalointi uudemmilla pelureilla Nectaron ja Sultana. Makeaa, hyvin mehuista. Puhdas runko, jossa maltaisuus kuitenkin vain häivähtävänä varjona. Lievää kuivumista, mutta silti liian makea. Ei epämiellyttävä kuitenkaan. Juova, 1.12.2021.

tiistai 30. marraskuuta 2021

Ayinger Celebrator Edition 2021


 Brukettin näytesession itsestään selvänä huipentumana Celebrator Doppelbock Dunkles Bayrisches Starkbier 75 cl pullossa. Etiketissä todellakin maininta Edition 2021, mutta tuskinpa itse oluen reseptiin on tehty muutoksia. Celebratoriakin olen arvioinut jo blogin alkuhämärissä. 6,7 %, 28 EBU (Alkon mittauksessa on siis saatu eroa Winter Bockiin, mutta mitätönhan ero on). Tummanruskealta näyttää, ehkä syntyi hieman ohuempaa vaahtoa kuin Winter Bockissa. Tuoksussa on maltaisuutta, paahdetta ja karamellia. Ehkä aavistuksen laimeammin nyt. Maku on pehmeän maltainen, nyt ei osu alkumakeus niin selvästi kuin Winterissä, täyteläisyyttä ja juotavuutta on loistavasti. Hyvin samanlaiselta olut tuntuu, tuskin löytäisin mitään eroja sokkomaistelussa.

Ayinger Winter Bock 2021


 Brukettin näytteissä vaihto weizeneista bockeihin. Noin vuonna 2010 Brauerei Ayingin edustaja myönsi, että panimon kaksi tummaa bockia Winter Bock ja Celebrator ovat yksi ja sama olut. Tätähän moni oli epäillyt jo aiemmin. Sittemmin supermaistaja-besserwissereitä on ilmaantunut väittämään toisin ja panimokin on ollut vaiteliaampi asiasta. Joissakin mittauksissa pieniä eroja on löytynyt. Itse arvioin oluet blogiin jo 00-luvulla, tämän Winter Bockinkin sekä hanasta että pullosta. Tykkäsin tästä ja tykkäsin Celebratoristakin. Silloin tämänkin oluen nimi kirjoitettiin väliviivalla. Se on sittemmin pudonnut, mutta tämän oluen nimen panimo kirjoittaa kahdella sanalla toisin kuin Weizenbockin. Saksan kieltähän on joskus pidetty loogisena, mutta se on myytti. 


6,7 %, 25 EBU. Hyvin tummanruskeaa, erinomainen vaahto. Aromeina paahteisuutta ja karamellia, poltettua sokeria, maltaisuutta. Maku on pehmeähkö, makeahko, vähemmän paahteinen kuin tuoksu antoi odottaa. Maltaisuus hallitsee täyteläisesti, ensituntumasta huolimatta olut on suhteellisen kuiva. Kuivuus lisääntyy perätilassa, lähes kevyeen katkeruuteen asti. Juotavuus on taas erinomaista. Saksalaista tummaa bockia aivan huipputasolla, tätä on viimeistelty lähes täydellisyyteen asti. Mikään ei häiritse, makua on paljon, mutta kaikki särmät on hiottu. Oluiden Mercedes, jota Lamborghinin fani saattaa pitää persoonattomana, mutta tässä nautinto on tasalaatuinen. 



Ayinger Weizenbock 2021


 Brukettin Ayinger-paketin toisena näytteenä panimon vahvin weizen, jonka arvioin blogin alkuaikoina sekä hana- että pulloversiona. Silloin en erityisemmin innostunut. Silloin oluen nimi kirjoitettiin väliviivalla ja etikettikin oli erilainen. 7,1 % on edelleen, 10 EBU, vaaleampi väri kuin Urweissessa, yhtä samea. Tuoksussa samoja aineksia, esterisyyttä, hedelmäisyyttä, nyt ei ehkä toffeeta. Maku on paksumpi, täyteläinen, makea, purukumimainen. Hyvää on, mutta ehkä tuntuu nyt liian raskaalta. Urweissen kuohkea juotavuus oli aivan omaa luokkaansa. Tässä makeuden ohella korostuu pippurinen mausteisuus. Banaania ei tässäkään mainittavasti ole. Paremmalta maistui nyt kuin 13 vuotta sitten.

Ayinger Urweisse


 Tänään talvisodan syttymispäivänä oli tarkoitus lentää viikoksi Lissaboniin, niin kauas Venäjästä kuin Euroopan mantereella pääsee. Tein varauksen elokuussa, kun luulin rokotusten avaavan matkailun, ainakin Euroopan sisällä. Lauantai-iltana huomasin Portugalin kiristävän covid-rajoituksia, vastoin yleistä EU-linjausta. Tänään olisin vielä päässyt luikahtamaan maahan koronapassilla ilman koronatestitulosta, mutta huomenna en olisi baariin päässyt ilman tuoretta testausta. Matka oli jo muutenkin ehtinyt hermostuttamaan ja tämä tyrmistyttävä tieto katkaisi kamelin selän. Lisälevottomuutta toi uusi eteläisestä Afrikasta löytynyt omikron-virusmuunnos. Arvasin omikronin liikahtavan saman tien Lissaboniin, koska entisiin siirtomaihin Mosambikiin ja Angolaan on tietysti tiiviit lentoyhteydet. Viikon reissulla testejä olisi joutunut tekemään useita, testit maksavat, niiden aikoja olisi pitänyt varata, testauspaikoille olisi pitänyt siirtyä ja tuloksia olisi joutunut odottamaan. Ei kuulosta sellaiselta toiminnalta, jota haluan lomamatkalla tehdä. Omikronin ilmaantuminen lisäsi riskiä joutua vaikeuksiin Lissabonista palatessa.  


Sunnuntaiaamuna sitten peruutin kaikki matkajärjestelyt. Olin nuotittanut viimeisen päälle vierailut kaikkiin craft-baareihin, ekskursiot valmiiksi suunniteltuina Cascaisiin ja Sintraan, melkein oli jo lippukin paikalliseen legendaariseen futisderbyyn Benfica-Sporting. Otti ns. päähän aika lailla. Lissabon sinänsä on jo ennestään tuttu kahdelta vierailulta 1992 ja 2005. Olisi vaan tehnyt hyvää lähteä viikoksi Lissabonin valoon ja suhteelliseen lämpöön keskellä Suomen tylyintä vuodenaikaa. Varsovan ja Bambergin reissut aiemmin syksyllä olivat uskomattoman onnistuneita. Mitä ilmeisimmin viikkoa aikaisemmalla aikataululla myös Lissabonin turnee olisi ollut menestystarina. Ajoitin reissun tähän kohtaan tietysti itsenäisyyspäivän ympärille, jotta selviän yhtä vähemmällä lomapäivällä. Korona kuritti taas kovemmalla kädellä.

 
Tuskaa lieventämään saapui Brukettin näytepaketti Ayingerin kausituotteista. Tai no, mukana yleistarjontaakin kuten tämä ensimmäisenä maisteltavaksi osunut Urweisse. Olut on tuttu, mutta jostain syystä en ole sitä ennen blogiin arvioinut, löytyy vain kevyempi Bräuweisse. Panimon tarjontaa on tietysti muutenkin ollut hyvin tarjolla Suomessa jo pitempään. Kävin paikan päälläkin Ayingin kylässä ensimmäisellä Saksan vierailulla 1999. 5,8 %, ei siis vielä bock-tasoa, vain 13 EBU. Tummahko samea väri, kaunista paksua vaahtoa. Intensiivisesti aromeja, esteriä, hedelmää, vähän mausteisuutta, toffeeta. Maku on kuohkean täyteläinen, toffeisuus tulee nytkin esiin. Sehän voisi kieliä diasetyylistä, mutta ei se sellainen toffeisuus ole, tämä on oikein miellyttävää. Makeahkoa, mutta ei banaanisuutta. Maku kuivuu loppua kohti, ei katkeraksi, mutta makuja säilyy kohtuullisen pitkään. En ole vehnäoluen ystävä, mutta onpa mukavasti monimuotoisuutta alan valiossa. Mitään epäilyttävää tai epämiellyttävää oluessa ei ole. Toimii jopa pakkasellakin näin lievästi normivehnää vahvempana.


maanantai 29. marraskuuta 2021

CoolHead Blurred Lines: El Dorado + Nelson Sauvin + Sabro


 Tuusulan viikkiytymässä olevan panimon Blurred Lines -sarjassa toinen kokeilu. 8,0 % tässäkin. Aika tumma, samea. Makeahko, trooppista hedelmää, karamelliakin. Ei kovin raikasta. Vähän katkeruutta sentään. Ei kovin miellyttävä, mutta ei merkittäviä virheitäkään. Keskitason kamaa. Panema, 29.11.2021.

Kehrwieder Seehafen VII


 Hampurilaiselta Kehrwiederiltä olen paria olutta päässyt aiemmin kokeilemaan. Ei ole oikein vakuuttanut. Nyt tarjolla tynnyrikypsytettyäsaisonia, 7,2 %. Tynnyreissä käsittääkseni moscatel-rypälettä ja väkevämpää Marsalaa, joten viinimäisyyttä pitäisi löytyä. Varsin ruskea väri, hapan tuoksu. Hedelmäinen ohuehko, ei mausteita, mutta happamuutta on maussakin. Ei tarpeeksi raikas, en oikein innostunut. Panema, 29.11.2021.

Verdant ALLEN


 Cornwallilainen Verdant on ennenkin tehnyt oluita beatisti Allen Ginsburgin kunniaksi ja tässä on lyöty olueen suoraan poeetan etunimi. 8,0 %, Citra, Simcoe, Mosaic, Nelson Sauvin, tupla-IPA siis. Samea, trooppista hedelmää. Makeahkoa, ei katkeroa. Voisi olla raikkaampi, mutta kyllä tämä silti kohtuudella toimii. Enemmänkin olisin odottanut, mutta nyt ei kunnolla kolahtanut. Panema, 29.11.2021.

Salama Derezzed Wonderland


 Ei vieläkään lunta kuin nimeksi, mutta todella talvinen keli Helsingissä marraskuun lopulla. Pakkasta reilusti ja poikkeuksellisen pureva pohjoistuuli. Panema ei ole talvioloissa tunnettu erityisen lämpimänä kodikkaana baarina, mutta sinne nyt päädyin maanantai-illan sessioon. Ensimmäisenä espoolaista west coast IPAa, 7,0 %, Ahtanum. Centennial, Chinook. Hieman samealta hämärässä näyttää, appelsiininen tuoksu. Kirpeämpi maku, sitrusta. Ei todellakaan kovin mehuinen, muttei kovin raikaskaan. Kuivahko muttei katkera. Kieltämättä lähellä WC-tyyliä, mutta ei Salaman parhaita, ainakaan tässä muodossa. Panema, 29.11.2021.

lauantai 27. marraskuuta 2021

Fuerst Wiacek Lost And Grounded Berliner Landbier


 Berliiniläiseltä craft-tuottajalta yllättävämpi tarjous, landbier on epämääräinen saksalaistermi, varmaan Baijerista lähtöisin. Joskus landbier on tummaa, joskus vaaleaa suodattamatonta, mutta lageria se kuitenkin aina on. FW:n tulkinta on täysin kirkas keittomäskätty helles, 5,0 %, yhteistyöpartneri Lost And Grounded tulee Länsi-Englannin Bristolista. Humalina Select, Tradition ja Hallertau Mittelfrüh. Maltaisuutta vahvasti tuoksussa. Kuivaa, mutta kirpeähköä. Ei hellesin täyteläisyyttä, mutta ei pilsin katkeruutta. Puhdasta on silti. En kuitenkaan oikein innostunut. Sori Taproom, 27.11.2021.

Fuerst Wiacek Dream #2


 Paluu idästä Kaisaniemeen. Viikko sitten join berliiniläisen Fuerst Wiacekin ykkösunelmaa, nyt vuoroon kakkonen. Samat 6,8 %, Citra ja Mosaic, ainoa ero maltaissa, tässä enemmän kauraa. Sitrusta tuoksussa. Greippiä maussa, trooppisempaakin, mutta ei oikein raikasta. Hyvin vähän katkeroa, vaikka muuten kuivaa. Varsin samanlainen kuin ykkösversio. Sori Taproom, 27.11.2021.

Lehe Must Siid


 Vehnäporteria Virosta, 6,5 %, mustaa, hieno vaahto. Makeutta, vaniljaa, mausteita. Pakkaspäivän piristeeksi sopivaa, vaikka yleensä en piittaa näin makeista juomista. Pikkulintu Kontula, 27.11.2021.

Basqueland Juguetes Perdidos Eclipso Facto


 Kontulinnun baarimestari varoitti, että tässä baskioluessa on DMS:ää, jos se häiritsee. Sain pienen maisteluannoksen, jossa hieman toffeinen tuoksu ja ylimakeaa otetta. Ei siis erityisen miellyttävää, mutta päätin silti kokeilla täyden annoksen. Tupla-NEIPA siis Donostian liepeiltä, kollaboraatio argentiinalaisen Juguetes Perdidosin kanssa, 8,0 %. Kuivahumalina Simcoe, Vic Secret ja Bravo. Sameaa ja makeaa siis. Hedelmäisyys kyllä mukana, mutta ei katkeruutta. Burning Skyn olueen verrattuna huomattavasti heikompaa tasoa. Sosiaalinen tilanne tiivistyi, kun Nyforsin Ari liittyi seuraan. Pikkulintu Kontula, 27.11.2021.

Burning Sky West Coast Blues


 Sovittiin edellisiltana Juovassa Kanniaisen Timon kanssa, että jatketaan oluenjuontia Kontulassa lauantaina jo päivällä. Sää vain kylmenee, pakkasta reilusti ja pureva tuuli, mutta ei lunta vieläkään. Burning Sky on mielenkiintoinen panimo Sussexissa Etelä-Englannissa, Brightonin koillispuolella. Baarimestari varoitti, että olut ei ainakaan näytä west coast IPAlta. 6,5 % ja todellakin erittäin heiziä kamaa. Tuoksu on miellyttävän sitruksinen. Maussa samaa otetta intensiivisesti, hyvin kuivaa, käytännössä greippisyyttä. Katkeruuteen ei paljoa potkua jää, mutta suoraviivaisessa otteessaan poikkeuksellisen miellyttävää. Hyvin puhdasta ja tuoretta, ei mitään tökkäävää millään tavalla. Pikkulintu Kontula, 27.11.2021.

Paul McGuigan: Film Stars Don't Die in Liverpool

 Olen nähnyt aiemmin skotlantilaiselta McGuiganilta pari leffaa, Wicker Parkin ja Lucky Number Slevinin, ei ole oikein vakuuttanut. Liverpool-teos on vuonna 2017 valmistunut biopic Gloria Grahamen loppuvaiheista. Grahame oli naimisissa In a Lonely Placen ohjaajan Nicholas Rayn kanssa ja esiintyi monissa muissakin film noirin merkkiteoksissa. Tässä elokuvassa nähdään pätkä vuoden 1954 Naked Alibista, jota en ole onnistunut näkemään. Liikutaan pääosin Englannissa, Liverpoolin ohella ainakin Lontoossa. Lyhyitä jaksoja Atlantin toisella puolen. Melkoisen synkkä fiilis, keittiörealismia syöpää sairastavan Grahamen kujanjuoksusta. Hyviä aineksia, mm. näyttävä pubikohtaus ja soundtrackilla mm. Elvis Costellon Pump It Up. Annette Bening vakuuttava pääroolissa. Loppua kohti rakenne löystyy, mutta kohtuullisen mielenkiintoinen teos silti.

Ganza Courage Sacred Serenity



 Ganza uusi panimotuttavuus Pietarista. Tupla-IPA on yhteistyö moskovalaisen Couragen kanssa, sekään ei aiemmin tuttu. 8,0 %, 24 IBU, humalina Triumph ja Strata. Sameaa on. Makeaa ja karamellista, ei katkeroa. Liian karamellinen, en tykkää, ei tarpeeksi hedelmäisyyttä. Juovassa monipuolinen sosiaalinen tilanne, kun saavuttiin Nyforsin kanssa spåralla Barley & Baitista. Paikalla ainakin Sonnisaaren Kanniaiset, Himon Teemu ja Olarin Hanna ja Samuli Lehikoinen. Juova, 26.11.2021.

Maku IPA, cask ale



 Jätkäsaaren laatubaari Barley & Bait vain parantaa menoaan. Nyt anniskelupaikkaan on asennettu real ale -pumppu, ilmeisesti nimenomaan Tuusulan Makulle dedikoituna. Ensimmäisenä jakeluun panimon IPA, jota ei ole ennen cask-versiona näkynyt. 7,3 % siis, eli harvoin Britanniassa näin vahvaa caskeissa tarjoillaan. Hyvä vaahto. Pehmeää, pihkaa, katkeroa, yleishedelmäisyyttä. West coast -meininkiähän tämä on, mutta voisi olla enemmän sitrusta. Hyvää mallasvoittoinen olut on, mutta ei aivan huippua. Cask-käsittely vaikuttaa erinomaiselta. Barley & Bait, 26.11.2021.

perjantai 26. marraskuuta 2021

Olari Bock Me Amadeus Aged In Rum Barrels With Cacao Nibs





 Perjantai-ilta marraskuussa 2021. Uusi monsterikorona hyökkää Afrikasta, paluu edessä nollapisteeseen maaliskuuhun 2020. Vielä ei jaksaisi menettää kaikkea toivoa kaikenlaisen sosiaalisen elämän katoamisesta lopullisesti. Fish & Chips Ari Nyforsin suosittelemana Kampissa Fisu & Ranes -kioskista, aivan uskomattoman onnistunut annos. Sitten metrolla Otaniemeen, pakkanen puree, pimeää. Kun oven aukaisee Olarin Panimolle, niin hirveä kaoottinen ryysis esillä, kaikki paikat varattuina. Näin täytenä en ole ennen tätä baaria nähnyt. Istumapaikat kuitenkin löytyy, kun hieman odottelee. Juodaan paria aiemmin tuttua IPAa hanasta. 


Sitten paikalle saapuu panimon mestari Ville Leino ja tarjoaa maistiaisiksi suoraan käymistankista uutta kaurastoutia. Neljää eri kauratyyppiä käytetty, 5,7 %. Hyvä vaahto, lähes mustaa. Paahteinen tuoksu, kahvia. Raikasta, kuohkeaa, todella tuoretta, 40 % kauraa käytössä. Ei paljoa katkeroa, mutta todella maistuvaa ja miellyttävää, yksi Olarin huipuista ilman muuta. Ville mietti vielä sentrifugin käyttöä tämän viimeistelyssä, mutta ehkä ei kannattaisi. Tämä toimii jo nyt erinomaisesti. Oluella ei vielä nimeä.


Sitten vielä maistoon uusi versio Amadeus-bockista, rommitynnyrikypsytystä ja kaakaohippuja lisätty. 11,9 %, intensiivinen sherryinen tuoksu. Aika ruma ulkonäkö. Makeaa, mutta ei häiritsevästi. Aikamoinen bock, hedelmäisyyttäkin mukana, ehkä sarjan paras toistaiseksi. Baarissa edelleen kova meno, Edu Kehäkettunen dj:nä. Espoo, Olarin Panimo, 26.11.2021. 



Etko Struggle Is Real




Herttoniemestä tupla-NEIPAa, 8,0 %, Citra, Nelson Sauvin, Strata. Hyvin sameaa. Karamellimaista, hedelmäpastilleja. Burgers & Winen Fat Lizard -hampurilaisen jälkeen ehkä en ollut parhaassa maisteluvedossa. Jotenkin ristiriitaiset fiilikset tästä nyt jäi, hedelmäisyys ei pääse esiin kunnolla, katkeruuskin on mitätöntä. Tower Tripla, 25.11.2021.

Ārpus DDH HBC 586 Citra Galaxy



 Latviasta taas ytimekkäästi nimetty tuplakuivahumaloitu IPA, 6,5 %. NEIPA-sameutta, hyvä vaahto, laimea tuoksi. Mangomaista trooppista hedelmää maussa, varsin intensiivisesti, mutta tasapainoisesti. Tasapainoisesti NEIPA-mielessä, eihän tässä paljon maltaisuus tai katkeruus tunnu. Bierhaus Berlin, 25.11.2021.

Anderson's Hel York Spruce Springsteet


 Hel York -baarissa on myös kaksi omalla nimellä myytävää hanaolutta, lager ja imperial baltic porter. Ne on kuulemma tehty Tarton Anderson'silla. Kokeilin imperial porteria, jonka nimi väännelty New Jerseyn rock-veteraanilta. Kuusenkerkkää ehkä nimen perusteella mukana, mutta siitä ei vahvistusta. 11,0 %, tämä oli kohtuullisen edullista, 20 cl 4,90€. Musta väri, tuoksussa vaniljaa ja kahvia. Makeahko mako, tummaa suklaata. Jälkimaussa selvää kuivenemista. Ehkä vähän simppeli, mutta mukava lämmittävä juoma. Hel York, 24.11.2021.

Garden Thin Man New England IPA


 Jo tutun zagrebilaisen panimon NEIPAa, yhteistyökumppanina Buffalon Thin Man, jolta on tuotu maahan omiakin oluita. 6,5 %, 20 IBU, kveik-hiivaa. Melko rapea hinta entisen rautaesiripun takaisen alueen tuotteeksi, 10,80€, 30 cl. Ihan samannäköinen kuin edellinen Salaman olut. Kirpeämpi ja mausteisempi. Hedelmäisyys maistuu hieman epäilyttävästi sellaiselta kuin oikeaa hedelmää lisätyissä oluissa. Ilmeisesti sellaista ei kuitenkaan ole tehty. Kuivahkoa sitrushedelmäisyyttä, ei varsinaisia ongelmia, mutta Salaman oluen jälkeen jäi selvästi vaisummaksi. Hel York, 24.11.2021.

Salama Trucks Use Low Gear





 Hel York on uusi craft-baari Sörnäisissä Kurvista vähän alaspäin kohti Suvilahtea. Suhteellisen pieni tila, isot ikkunat, pastellisia neonvaloja. Tummat seinät. Logo näyttää Juho Juntusen suunnittelemalta, mutta ehkä ei ole. New York -teema näkyy aluksi lähinnä ruokapuolella, täytettyjä bageleita ja NY-tyylistä pizzaa. Ruokaa ei tosin nyt tullut kokeiltua. 16 hanaa, kaikissa ei vielä täytettä. Samaa henkilöstöä kuin Sori Taproomissa. Salaman heizissä hauska nimi, tuttu ilmaus USA:n vuoristoseuduilla roadtrippailleille. 7,0 %, Galaxy ja Motueka. Sameaa appelsiinimaisutta, raikasta ja kuivaa, vähän katkeroakin. Tasapainoa mukavasti, mutta sosiaalisessa tilanteessa muistiinpanot jäi viitteellisiksi. Hel York, 24.11.2021. 

 

maanantai 22. marraskuuta 2021

Beavertown X Crosstown Pastry Stout


 Yleensä välttelen pastry stouteja kuin ruttoa, tai ehkä modernimmin kuin koronaa, mutta nyt jonkinlaisena heikkona hetkenä mukaan lähti Heineken-konsernin tulkinta tyylistä. Heinekenin Tottenhamin panimolla tehty siis, Crosstown vastaa leivonnaisista. 12,0 %, 55 EBU, jälkiruokastandardi crème brûlée kai ollut inspiraationa. Mustaa on, kohtuullinen vaahto. Tuoksu on makea ja alkoholinen, rommimaisuutta. Maku on erittäin makea, karamellinen, mutta ei ollenkaan crème brûléen herkullisuutta. Tämä on jopa  karkeaa. Juoman kyllä tunnistaa olueksi, maltaisuus ja lievä paahteisuuskin tuntuu taustalla. Mausteisuuttakin on, aivan tyylin pahimpia inhokkeja tämä ei ole, mutta mitään miellyttävää en tuotteesta löydä. Monet tuntuvat tykkäävän paljon makeammistakin stouteista, joten varmaan tällekin ystäviä löytyy. Ostopaikka Helsinki, Kallion Alko. 

Abbaye d'Aulne Bière de Noël


 Vanhoina hyvinä aikoina ennen koronaa Belgian suurlähetystöllä oli tapana tarjota oluita alan, öh, silmäätekeville. No, käytännössä mukaan oli varsin helppo päästä ihan olutbloggaajanakin. Neljä vuotta sitten järjestetyssä tapahtumassa pääsin maistamaan Vallonian toiseksi suurimman kaupungin Charleroin (tarkkaan ottaen Charleroi saattaa olla jopa suurin, mutta kyllä minusta Liège on isompi, pitää ajatella fiilispohjalta eikä tuijotella kuntarajoja) kupeesta ponnistavan Aulnen Sambrée-olutta, joka ei tosin erityisemmin säväyttänyt. Nyt Alkon joulutarjonnasta löytyi panimon jouluolut. Pullossa lukee isolla Christmas Beer, mutta belgiolutta ei haluta englanniksi otsikoida, kun sentään pienemmällä lukee ranskalainenkin termi. Olut on ehkä ollut aiemmin liikkeellä nimellä Super Noël. Etiketistä löytyy myös Triple 9° -termi, josta voisi päätellä tämän olevankin vaalea tripel eikä yleensä tummempi joulupläjäys. 9,0 % on alkoholia, katkeruutta Alko on mitannut 56 EBUa.

Varsin tummaa, punaruskeaa, kirkasta, mukava vaahdonmuodostus. Ei siis näytä tripeliltä, mutta jouluoluelta kyllä. Mausteinen makea tuoksu. Ei nyt pahinta neilikkamyrskyä, mutta kyllä odotukset laskivat välittömästi. Vaikka tietysti joulumausteita voi jouluoluelta odottaakin. Maku on kohtuullisen pehmeä, maltainen ja hedelmäinen, yllättävän hillitty, mausteitakin löytyy, mutta ei yltiömäisesti. Maku on liiankin hillitty, tämä jää jopa vaisuksi, jonkinlainen saippuaisuus tuntuu neutralisoivan vivahteita. Olut ei tosiaan lähde liikkeelle ollenkaan, lennosta puhumattakaan. Mitään erityisen epämiellyttävää ei ole, ei vaan tarpeeksi makua. Makeus tulee lämmetessä hieman enemmän mukaan, mutta sitä ei voi pitää parannuksena. Ostopaikka Helsinki, Triplan Alko. 


Hohenthanner Winterfestbier


 Alkolla on  tapana silloin tällöin ottaa kausioluisiinsa tuntemattomalta panimolta Baijerista näyte. Se ei ole Alkon toimintatavoista kehnoimpia, vaikka harvoin haaviin on osunut varsinaisia helmiä. Hohenthann on pikkukylä Landshutin lähellä, suunnilleen Münchenin ja Regensburgin puolivälissä ja tietysti sielläkin on panimo, vieläpä linnapanimo. Talvifestissä on 5,8 % ja lähistöltä Hallertausta poimittuja humalia. Kirkas, keskiruskea, lähes meripihkaa lähestyvä väri. Tuoksu on reilusti maltainen, lievää karamellisuutta. Maku on pehmeän pyöreä, hillitty karbonointi, leipäinen mallas hallitsee. Hyvä juotavuus, silti makua riittävästi. Katkerointi on hyvin maltillista. Suoraviivainen, viimeistelty, puhdas ja vähän tylsä. Ajaa asiansa kylmänä marraskuun maanantai-iltana. Ostopaikka Helsinki, Kallion Alko. 

sunnuntai 21. marraskuuta 2021

Helena Immonen: Operaatio Punainen kettu


 Olen lukenut innostuneita arvioita tästä viime vuonna ilmestyneestä romaanista ja nyt lopulta hankin sen itselleni. Ilkka Remeksen vaikuttamalla aihealueella liikutaan siis, mutta nyt kirjoittajana on ammatti-ihminen. Kun vielä Remeksen henkilöhahmoja ohuempia ei kukaan pysty luomaan, niin odotukset kohosivat entisestään. Ikävä kyllä ne eivät täyttyneet, ainakaan toivomallani tavalla. 


Alkuasetelma on kuitenkin herkullinen ja sen jatkokehittely vakuuttavaa. Ruotsi hakee NATOn jäsenyyttä ja venäläiset tunnuksettomat joukot valtaavat Gotlannin. Gotlanti vallataan suomalaisten avulla takaisin venäläisten poistuessa nopeasti. Sitten ilmataistelu Porvoon yllä. Sähkökatkoja, kyberhyökkäyksiä, vesijohtoveden saastuttamista, kännykkäverkon lamaannuttaminen. Venäjän tyypillistä toimintaa, mutta ehkä ensi kertaa näin johdonmukaisesti esitettynä. Kerronta on kuitenkin hieman liian mekaanista. Nämä pöyristyttävät tapahtumat otetaan liian tyynesti vastaan, tunnetta puuttuu. Toimintajaksot ovat varsin tylsiä, mutta ryhdistymistä tapahtuu, kun varsinainen perinteinen sota alkaa.  


Suurimmat ongelmat ovat nytkin henkilöhahmojen puolella, mutta eri tavalla kuin Remeksellä. Kolmeen päähahmoon kyllä saadaan syvyyttä, mutta he ovat aivan liian positiivisia, empaattisia, kirkasotsaisia ja isänmaallisia. Siis todella tylsiä hahmoja, ei kiinnosta vähääkään lukea heidän ajatuksistaan. Muutenkin kirjasta puuttuu kokonaan viides kolonna, suomalaiset petturit. Niitä on ollut jokaisessa kriisitilanteessa ja niitä tulee olemaan jatkossakin. Sammakkoperspektiivi taistelukohtauksissakin on kohtuullisen vaivaannuttavaa, vaikka sinänsä se on varmaan niin todenmukaista kuin tällaisessa teoksessa voi olla. Karhun kohtaaminen metsässä kesken pakomatkaa on jo lapsellista vertauskuvallisuutta.


Kirjan parasta antia ovatkin sitten loppujen lopuksi samat osat kuin Remeksellä. Kokonaiskuvan hahmotus valtio- ja sotajohdon tasolla toimii hyvin ja käänteet ovat uskottavia. Niistä olisi ollut mukava lukea enemmänkin kuin yksilöiden pohdiskeluista. Lupaavaa otetta teoksessa siis kuitenkin on ja toivoisi Immosen jatkavan tätäkin uraansa. 



lauantai 20. marraskuuta 2021

Floem Hands Of Time



 Hollannista uusi panimotuttavuus, 7,0 %, 60 IBU, aromihumalina Citra, El Dorado ja Amarillo. Samea, kiinteä pienikuplainen vaahto, sitruksinen tuoksu. Puhtaan sitruksinen on makukin, appelsiinia ja satsumaa. Kuiva jatko, vähän tulee katkeruuttakin mukaan. Raikkaus kohtuullista, hyvää kamaa tämä on, ei ongelmia. Katkerohumalana Pahto, joka tuli ensi kerran vastaan viime keväänä Anarchyn oluessa. Juova, 20.11.2021. 

Tuju Salil Motueka Salil Vika



 Lappeenrannasta uutta heiziä, 6,5 %. Nyt ei nimiratkaisu tunnu erityisen hauskalta, vaikka oikeaa NZ-humalaotetta siis onkin. Motuekan lisäksi Nelson Sauvin ja Amarillo. Samea, hyvin sitruksinen tuoksu. Makukin appelsiininen, hieman makea, Mallas kyllä taustalta saapuu, joten ei jää täysin mehuiseksi. Katkeruutta ei ole ollenkaan.  Jotain lievästi hapanta hedelmäisyyttäkin kerääntyy olueen, ei selvästikään Tujun parasta tarjontaa. Juova, 20.11.2021.