tiistai 21. syyskuuta 2021

New Belgium Voodoo Ranger Hazy IPA


 Coloradon panimolta tölkkikamaa suomalaisessa maitokaupassa. Ei ennennäkemätöntä, mutta varsinkin S-ryhmässä edelleen varsin harvinaista. Japanilainen Kirin omistaa nykyään New Belgiumin, jolla on tehdas myös USA:n itäpuolella North Carolinan olutkeskittymässä Ashevillessä. Tölkissä lukee kuitenkin pienellä präntillä, että olut on pantu Lontoossa. Sielläkin varmaan Kirinillä jokin tuotantolaitos. Voodoo Ranger on ollut alunperin ehkä jokin NEIPA-variaatio perus-Rangerista, jota join originaalilokaatiossa 2014. 5,3 %, tämä on varsin sameaa, ei tosin samaa kuulautta kuin kauneimmissa yksilöissä. Vaahtoakin syntyy hyvin, tosin melko lyhytikäistä. Fragranttista menoa löytyy, karamellisuutta ja hedelmää, jopa ruohoisuutta. Maku on matalaprofiilisempi, geneerisempää hedelmäisyyttä, makeampaa sitrusta myös. Runko jää ohueksi ja takatila on jo varsin tyhjä. Ei erotu tarpeeksi nykytarjonnassa edukseen. Ostopaikka Helsinki, Vallilan S-Market. 

Olvi NEIPA


 Olvilta uutuustuote, otsikkona trendikkäästi NEIPA, jolle ei ole nyt keksitty vitsikästä savolaista termiä. Se avataan suoraan New England India Pale Aleksi, alaotsikkona fruity hops from Iisalmi. 5,0 %, Lemondrop, Citra, El Dorado, Ekuanot, EBU 31. Täysin kirkas kultainen olut, taitaa olla Suomen kirkkain NEIPA Plevnan Not So Hazyn ohella. Vähän harmittavaa pelleilyä Olvilta, nyt kansan syville riveille syntyy helposti mielikuva, että NEIPA olisi tällainen. Tuoksussa on mukavasti kirpeää hedelmäisyyttä, sitrusta ja trooppista, jotain mausteisempaakin aromia. Maku on bensiinisen karviaismarjainen, kypsää hedelmäisyyttä, suhteellisen ohut. Peräkärryä ei löydy, maku muuttuu takaosassa vain hieman tukkoisemmaksi. Kohtuullinen golden ale kyseessä, mutta kyllähän NEIPAksi nimeäminen sotkee tunnelman pahasti. Olvin sinänsä mukavassa ale-sarjassa tämä jää selvästi vaatimattomampaan päähän. Ostopaikka Helsinki, Vallilan S-Market. 

Vakka-Suomen Prykmestar Keller Bier


 Ennen kokeilematonta tuotetta Uudestakaupungista. Suodattamaton lager, 5,0 %, gluteeniton, saksalaisilla humalilla "pyörrehumaloitu", viitannee whirlpooliin. Yllättävän kirkas, vain kevyesti utua. Maltaisuutta ja öljyisyyttä tuoksussa. Maku on puhtaan maltainen, varsin hiilihappoinen, lievästi makea, ei katkeruutta. Ei mitään virhemakuja, mutta liian neutraalilta tämä tuntuu. Kellerbier-termi antaisi odottaa hieman monimuotoisempaa tai täyteläisempää makua. Ostopaikka Helsinki, Vallilan S-Market. 

maanantai 20. syyskuuta 2021

Tyrell Kaffirweisse


 Aproboon Jukka Väätäseltä saadussa näytepaketissa oli mukana myös näyttävä 75 cl pullo samppanjakorkilla. Kun hieman silmäilin etikettiä, aloin epäillä pientä jäynää. Pistetäänkö boomerille nyt mahdollisimman laitaradikaalia hipsterikamaa? "Tripel Berliner Weiße trifft Ingwerzitrusbier", 9,8 %, 3 IBU, villihiivaa, inkivääriä ja Citrus Hystrixin lehtiä. Kyseessä näkyy olevan ns. ryppylimetti eli kafferilimetti Kaakkois-Aasiasta, siitä siis oluen nimi. Ja kyllä, kaffir/kafferi-sana on samaa arabialaista perua kuin Etelä-Afrikassa käytetty rasistinen termi. Tyrell BrauKunstAtelier on ennestään tuntematon valmistaja Berliinin koillispuolelta Börnickestä. Hieman samantyylistä nimeä kuin Hessenin Atelier der Braukünstellä, mutta kyllä Thomas Tyrell on eri tekijä. Tyrell näyttää keskittyvän oluisiin, joita voi säilöä tai kypsyttää pitkään, tätäkin ainakin vuoden 2026 loppuun. Kaikki tähänastiset oluet noin 10-prosenttisia, pari mielenkiintoista barleywineakin repertuaarissa. 


Vaaleanruskeaa, sameaa, melko rumaa, ei paljoa vaahtoa. Tuoksussa on sitrusta ja inkivääriä, niin kuin pitääkin. Savua ja happamuutta myös. Maussa on jotain parfyymistä, hedelmäisyyttä, mausteisuus onneksi pienemmässä roolissa kuin tuoksussa. Lievästi makeuttakin, ei savua, happamuus myös varsin heikkoa. Ei tämä niin paha ole kuin odotin. Alkoholi ainakin peittyy ja makeutta ei ole niin paljon kuin limusoureissa yleensä. Happamuuden lisääminen ehkä raikastaisi kokonaisuutta, mutta ei tämä tunkkainen ole, oikeastaan jopa tasapainoinen. Olipa jopa mielessä etukäteen, että saattaa joutua viemäröimään. Ei ollut lähelläkään. Positiivinen yllätys siis, mutta ei toki minun erityisempiä suosikkityylejä.



sunnuntai 19. syyskuuta 2021

Alfred Hitchcock: Psycho

 Hieman hämmästyttävää, etten ole blogiin aiemmin Psychosta kirjoittanut. Ehkä elokuva tuli nähtyä liian monta kertaa jo viime vuosituhannella, ei ole blogin aikana tullut paneuduttua. Nyt katsoin siis uudelleen, pitkästä aikaa, mutta kaikki kohtaukset tuttuja. Nyt nähtynä suihkukohtausta enemmän säväytti elokuvan alku. Janet Leigh asettelee rintaliivejään paikoilleen, hän on juuri pannut John Gavinin kanssa lounastauolla. Tällaista ei Hollywoodissa yleensä näytetty 1960. Toinen mieleenpainuva kohta on pakomatkalla poliisia näyttelevän Mort Millsin aurinkolasit. Bernard Herrmannin musiikki ja Saul Bassin avaustekstit johdattelevat tutusti liikkeelle ja koko alkupuolisko on Hitchcockin uran parasta jälkeä siihen asti, kun auto uppoaa suohon. Jälkipuolisko puolestaan laahaa selvästi enemmän ja tunnetusti lopun selittelykohtaus melkein onnistuu vesittämään koko tarinan. Mutta ei sentään, kyllä Psycho on ryhdikästä jälkeä. Mutta halvaltahan se näyttää Vertigon ja North by Northwestin jälkeen, Hitchcockin viimeinen mustavalkoleffa.

lauantai 18. syyskuuta 2021

Hiisi Ikiiurso


 En ole oikeastaan koskaan päässyt samalle kanavalle tai aaltopituudelle Jyväskylän Hiisi-panimon kanssa. Alkuvaiheessa panimo teki hyviä portereja ja stouteja, mutta viime vuosina en ole erityisemmin tuotteista innostunut. Mika Oksasen Donut Island -projekti hämärrytti lisää brändiä. Nyt huomasin, että Hiisin Ikiiurso-niminen olut on voittanut monta vuotta peräkkäin Suomen Paras Olut -skabassa stout tms -sarjan. Tällaisen oluen olemassaolo tuli yllätyksenä, tsekkasin aikoinaan Iku-Turson ja olen olettanut saman oluen jatkaneen elinkaartaan. Onhan nimissä eroa, mutta olen kuitannut ut:n vaihtumisen tupla-i:ksi painovirheeksi.   


Nyt sitten Ikiiurso tietoisesti maisteltavana. Islay Barrel Aged Imperial Stout, 12,0 %. Musta olut, muutama beige kupla, mutta ei varsinaista vaahtoa. Viskitynnyri kyllä tuntuu tuoksussa, savua on paahteisuuden rinnalla. Nahkasohvaa, tupakkahuonetta, vanhoja kirjoja, ehkä vähän sateen kastelemaa labradorinnoutajaa. Maussa pyöreää maltaisuutta, terävähköjä mausteita, tervaa ja savua kyllä, mutta ei pehmeyttä. Nyt voi sanoa oluen olevan liian tuoretta, tämä kaipaa selvästi ikäännytystä. Alkoholikin tuntuu selvästi. Jos tämä versio on se kilpailun toistuva voittaja, niin hieman hämmentää. Tammisuus tulee lämmetessä enemmän esille, mutta jokseenkin karkeana kokonaisuus silti pysyy. Ostopaikka Helsinki, Kallion Alko. 

 

Saimaa Vahva IPA


 Mikkelistä vahvaksi nimettyä IPAa, tosin vahvuus on normi-IPAn 7,0 %. Aivan kirkas kultainen olut, kohtuullista vaahtoa. Tuoksussa metallia ja bensaa toksisen maskuliinisesti. Maku on maakellarinen, ei kunnolla hedelmäinen, mausteisen yrttinen, kova ja karkea. Kuivuutta on, mutta se ei kokonaisuutta paranna, varsinkaan kun se ei syvene katkeruuteen asti. Saimaan korpivaellus tuntuu jatkuvan, ei hyvää tavaraa ole vieläkään päässyt markkinoille. Ostopaikka Helsinki, Kallion Alko.

Overtone Pearl Clouds


 Glasgow'sta tripla-IPAa, 10,5 %. Citraa, Mosaicia, Galaxya, ikävä kyllä laktoosiakin. Samea, upean sofistikoitunut sitruksinen tuoksu. Makeampaa appelsiinia maussa, täyteläinen, mehuinen. Kuivuu edetessään, muttei oikein katkeruuteen asti. Hyvä dokabiliteetti, alkoholi ei paista läpi, tykkäsin kovasti. Pikkulintu Kontula, 18.9.2021.

Piggy Amiral Porter


 Ranskasta porteria, vain 5,5 %. Musta, paahteisuutta runsaasti, kahvia ja tummaa suklaata. Lievästi katkeruuttakin, hyvin on makua ja täyteläisyyttäkin varsin kevyessä porterissa. Teepaidassa huomattavan kylmä istua baarissa. Ulko-ovi kyllä kiinni, mutta jotenkin kesäilmastointi ehkä vielä päällä. Pikkulintu Kontula, 18.9.2021.

Kahakka Festbier


 Perinteinen lauantai-iltapäivän sessio tällä kertaa Kontulassa. Aloitin uusiseelantilaisella Deep Creekin Brewtiful Hazella, en muistanut enkä tsekannut, että olen juonut sitä aiemminkin. Tuntui hieman kalkkiselta, vaikka tropiikin hedelmätkin esillä. Seuraavaksi ensimmäinen hanaolut koskaan Kokkolan panimolta. 6,1 %, kirkas kultainen olut. Maltainen, täyteläinen, hieman mausteinen, kuivahko. Aika näppärä ja puhdas vahva lager. Oikein mukava. Pikkulintu Kontula, 18.9.2021.

perjantai 17. syyskuuta 2021

Gurinder Chadha: Blinded by the Light

 Tuore brittileffa vuodelta 2019, perustuu Sarfraz Mansoorin omaelämäkerralliseen romaaniin. Ollaan Lutonissa 1987, 16-vuotias pakistanilaistaustainen poika kamppailee monenlaisten paineiden ristitulessa, mm. National Frontin natsit marssivat kaupungissa. Musiikkikin on paskaa, Tiffanya ja Debbie Gibsonia, toki alkutekstien aikana soiva Pet Shop Boysin It's A Sin kuulostaa nyt ihan ookoolta, vaikka en kyllä aikalaisena tykännyt yhtään. Sikhi-kaverinsa kautta päähenkilö löytää Bruce Springsteenin hämmästyttävän musiikin ja tarttumapintaa ympäröivään todellisuuteen syntyy mittavasti. Vauxhallin tehdas kengittää jengiä ulos ja Thatcherin Britannia näyttää muutenkin tylyt puolensa. Varsin vaikuttava elokuvallinen toteutus, Springsteenin laulujen tekstit lomittuvat tarinaan todella hyvin, varsinkin Dancing in the Dark -diskohitin poikkeuksellisen kompromissiton alakulo iskee erityisen lujaa. Vähitellen elokuva alkaa muistuttaa lähes musikaalia, niin keskeisessä asemassa Springsteenin laulut ovat. Melodramattisuus kuitenkin lisääntyy liikaa ja varsinkin visiitti New Jerseyyn Springsteenin kotikulmille ei ole kovin uskottava, vaikka taustalla ilmeisesti onkin tositarina. Feelgood-leffahan tässä loppupeleissä on kyseessä ja toimii oikein näppärästi. Lopputekstien aikana soi Springsteenin aiemmin julkaisematon kappale, I'll Stand By You Always, kosketinvoittoinen balladi. Ehkä kuului siihen albumiin, joka rakennettiin 90-luvulla Secret Garden -biisin ympärille, mutta ei koskaan julkaistu. 


Henkilökohtaisestikin elokuva osui tavanomaista enemmän. Sattumoisin tein ensimmäisen reissuni Lontooseen juuri lokakuussa 1987 ja lentokone laskeutui Lutonin kentälle. Olin hillitön Springsteen-fani ja seuraavana kesänä olin Springsteenin keikalla Tukholman Stadionilla. Juuri sillä samalla Tunnel of Love -kiertueella, jonne päähenkilö elokuvassa ostaa lipun. Elokuvan hahmoja hieman vanhempana olin kuullut radiosta 1981 18-vuotiaana The River -levyn kappaleita. Sherry Darling, Cadillac Ranch, The Ties That Bind, Out in the Street. Olin täysin myyty. Hittibiisi Hungry Heart ei taas siinä vaiheessa kolahtanut. Joten tässä elokuvassa oli monin tavoin omakohtaista samaistumista.
 



Mallaskoski OktoberRye


 Seinäjoeltakin löytyi oktober-olut ja tässäkin on sotkettu yhteen saksaa ja englantia. Miksi ei reilusti Oktober Roggen, kuulostaisikin enemmän rock 'n' rollilta, tai Texasilta Remun tapaan. 6,0 %, Perle, 22 EBU (Alkon mittaus 36). Meripihkaisesti tämä saksalaissessio jatkuu edelleen, nyt väri ehkä vaaleamman ruskea, lähes kirkas, heikko vaahto. Tuoksussa on nyt hapanleipäistä aromia maltaisuuden kyljessä, en oikein tykkää odööristä. Maku on lievästi tervaisen maltainen, aika tukeva, mutta karkea. Tervaleijonamaisuus jää makuun pitemmäksikin aikaa, mutta ei transformoidu katkeruudeksi. Kovahkoa, lievästi brutaalia kamaa, en oikein nyt innostunut. Jotain hapanta pysyy maussakin. Ostopaikka Helsinki, Kallion Alko. 

RPS Oktoberfest Vienna Lager


 Kuopiosta oktoberfestbieriä, englanninkieliseltä lisämääreeltään siis Vienna Lager. Onko wieniläistyyppinen lager sitten oktoberfestbieriä, mutta siihen tuskin löytyy yksiselitteistä vastausta. 5,9 %, 29 EBU. Samanlaista meripihkaista väriä kuin edellisessä bambergilaisessa, mutta nyt täysin kirkas ja vaahtoisuus hyvin estoista. Tuoksussa on mallasta, mutta varsin hailakasti. Maussakin maltaisuutta, karamellia, vähän mausteisuutta, ikään kuin kuminaa. Maku kuivenee edetessään, mutta katkeruus jää saavuttamatta. Ihan ok-tavaraa, mutta tilanne oli liian haastava edellisen oluen jälkeen. Tässä on selvästi enemmän makua kuin monissa baijerilaisissa juhlasesongin oluissa, mutta kokonaisuus silti jää jotenkin veltoksi. Ostopaikka Helsinki, Kallion Alko. 

Mahr's aU, pulloversio


 Aproboo-maahantuojan näytelähetyksessä oli mukana Mahr'sin Ungespundet-klassikko nykyisellä myyntinimellään. Tuttu olut ja blogiinkin jo pari kertaa arvioitu, mutta enpä pulloversiosta olekaan kirjoittanut. Syy se on tekosyykin. Ja saattuupa niinkin, että viime vuoden toukokuussa peruuntunut Bamberg-paluu saattaa nyt toteutua lokakuun lopulla. Bambergin Wunderburg-kadulla kohtasin tämän oluen ensi kerran ja vaikutus oli samaa luokkaa kuin Paavalilla Damaskoksen tiellä. Viimeisimmällä Bambergin reissulla kirjoitin oluesta sitten blogiin. 5,2 % siis, Hallertauer Perle humalana ja tyylinä frankenilainen kellerbier. Lähes kirkashan se on, väri näyttää nyt meripihkaiselta. Patjamainen paksu vaahto. Tuoksussa on mallasta, taatelia, rusinaa. Maku on lievästi mausteinen, täyteläisen maltainen, kevyesti kuivattuja hedelmiä mieleen tuova. Hiilihappoja ehkä hieman enemmän kuin aiemmissa muistikuvissa. Katkeruus ei ole voimakasta, mutta löytyyhän sitäkin. Tasapainoinen sessioitava lager, hillitysti erilaisia maltillisia vivahteita suuhun ja nieluun tuottava nautiskeluaine. Tuntuu nyt selvästi paremmalta kuin viime vuonna kokeiltu tölkkiversio. Tällainen lagerhan on tuoretuote, joten matka ja aika eivät tee sille hyvää. Parasta ennen 19 11 21, joten tuskin erityisen tuore tapaus. 

torstai 16. syyskuuta 2021

Pien Velocitator NEIPA


 Lähipanimolta uutta tuotosta pimeään syysiltaan. Olutta olisi ollut hanassa panimobaarissa, mutta päätin tällä kertaa siirtää kamaa growlerilla hieman pohjoiseen. 6,0 %, Amarillo, Nelson Sauvin ja Hallertau Blanc. Tyylipuhdas samea vaaleankeltainen ulkonäkö. Kirpeähkö, herukkainen tuoksu, myös jotenkin ristiriitaisesti kuivattuja hedelmiä. Maku on kuivan hedelmäinen, herukkaisuutta, hieman kuivahtanutta satsumaa. Aamiaismehussa tällainen vivahde ei välttämättä olisi toivottava, mutta oluessa se toimii hyvin. Tämä on selvästi persoonallisempi tuotos kuin Pienen aiemmat IPAt, en oikein löydä vertailukohtia kuvaamaan makua. Hallertau Blanc on harvinaisempi tässä lajissa, ehkä se tuottaa jotain tällaista. Panimo kertoo kokeilleensa uusia kuivahumalointimenetelmiä, ehkä syy siellä. Suhteellisen ohkaisuus on ilmeistä, täyteläisyyttä voisi olla enemmän. Edellisten IPOjen yllättävänkin runsas katkerointi on nyt sordinoitu normitasoon. Karbonointi on miellyttävän maltillista. Oikein mukavaa kokonaisuutena. Ostopaikka Helsinki, Pien Brewpub.

Duckpond Pien Cheaty IPA


 Pien on käynyt Göteborgissa kollaboroimassa maitokauppasessio-IPAn, 5,5 %, Talus, Mosaic ja Citra. Samea, mutta ei kaunis, liian tumma. Kirpeähkö tuoksu. Maku on lievästi liituinen, kypsää hedelmää, yllättävän täyteläinen. Ei makeutta, mutta ei katkeruuttakaan. Vaikka olut ei ole ohut, niin jotenkin kuitenkin mauton. Ilmeisesti ei ole humalaa tarpeeksi. Puhdasta miellyttävää tavaraa kyllä, ei mitään kikkailuja. Pien Brewpub, 16.9.2021.

Bearded Iris Another Suggestion


 Toinen Iris huomattavasti sameampi, 7,8 %, Nelson Sauvin, Citra, Motueka. Ananasta tuoksussa. Kuivaa, täyteläisempi, kuivuus hieman lähestyy katkeruutta. Ei oikein mehuisuutta, jää vähän tukkoiseksi. Ei tämäkään huono kuitenkaan. Pien Brewpub, 16.9.2021.

Bearded Iris Tunnel Vision (DDH Citra)


 Nashvillen panimon tuotoksia on tullut vastaan mm. koronaa edeltävässä Berliinissä, myöhemmin Sori Taproomissa. Nyt sitten pari uutta hanassa Hämeentiellä. Citra-olut on NEIPA, 6,8 %, litrahinta 42,66€. Tyylimäärittelystä huolimatta lähes kirkas. Voimakas sitrustuoksu. Pehmeää ja kuivaa, maussa kypsempiäkin hedelmiä. Ei katkeroa, lievä mausteisuus. Jotenkin liian simppeli, odottaisi enemmän, jotain. Pien Brewpub, 16.9.2021.

keskiviikko 15. syyskuuta 2021

BrewHeart When Hazy Met Sally


 Sain Aproboo-maahantuojalta uusia näytteitä, mukana ennestään tuttuja, mutta myös aiemmin maistamattomia. BrewHeart jatkaa leikittelyään elokuvien nimillä, parempiakin on nähty kuin tämä väännös. Ehkä Baijerissa Hazy on lähempänä Harrya kuin suomalaisesta näkökulmasta. Tietysti yleisemmällä saksalaisella huumoritasolla vitsikkyys nousee korkealle.  DDH Double IPA, 8,5 %, vain 10 IBU. Strata, Nectaron ja Simcoe, laatuhumalia todellakin.  Vaaleaa, läpitunkemattoman sameaa, pienikuplainen lyhytikäinen vaahto. Ananasta ja mangoa on rutkasti tuoksussa. Maku on samaa suuntaa, makeahkoa trooppista hedelmäisyyttä, lähes nektarimaisuutta. Intensiivistä, raikasta ja puhdasta, mukaan tulee hedelmäpastillien vivahdetta. Mallas ei maussa juuri tunnu, mutta täyteläistää runkoa taustalla. Loppua kohti maku kuivuu, mutta ei tavoita kunnollista katkeruutta. Erinomainen juotavuus. BrewHeart tekee tyylipuhdasta (tupla-)NEIPAa, laatu ei ole juuri heitellyt ja tämä on panimon parhaita oluita kokeilemistani. 

tiistai 14. syyskuuta 2021

Overtone Smash It


 Glasgow'n Overtone-panimolta olen aiemmin kokeillut vain yhtä olutta. Nyt tarjolle New England pale ale, 5,5 %, humalina Citra ja harvinaisempi Meridian. Samea, hedelmäinen tuoksu. Kirpeä, kuiva, sitruksinen, vähän katkera. Ohuehko, mutta mielenkiintoinen. Ei oikeastaan NEIPA-tyylistä mehuisuutta, mutta hyvä sitrusveto. Puhdas kaikin puolin ja crushabiliteettia löytyy. Panema, 14.9.2021. 

maanantai 13. syyskuuta 2021

Żywiec IPA




 Chopinin lentokentän ravintolassa Heinekenin omistaman teollisuuspanimon IPAa, todennäköisesti tarkempi nimi Sesyjne IPA, 5,0 %. Samea, ei juuri vaahtoa. Metallinen tuoksu, maltainen maku, ei hedelmää, ei katkeroa. Näin tietysti saattoi odottaakin. Quesadilla-annos näppärä, olisi todella voinut olla parempaa olutta sivussa. Craft Beer -kyltti johti tässä vähän harhaan, mutta oma moka tietysti, mikä tahansa voi olla craftia. Varsova, Chopin Airport, The Flame, 12.9.2021. 


PS. Kokonaisuutena matka meni lähes samaan tyyliin kuin vanhoina hyvinä aikoina. Maskien käyttöä hotellissa, museossa ja kulkuvälineissä, ei baareissa. Baareissa varsin tyhjää, mutta liikuinkin vain päiväsaikaan. Hotelli taas oli aivan täynnä, puolalaisia varmaan pääosa, mutta oli myös ulkomaalaisia. Ajattelin hotellin hiljenevän viikonlopuksi, mutta niin ei käynyt. Suomalaisiin en törmännyt lentokentän ulkopuolella. Oluen taso oli korkea, muutama erinomainenkin, eikä yhtään todella heikkoa tapausta. Tai olihan PiwPawin vahva olut kehno, mutta siinä otin tietoisen riskin. Miellyttäviä baareja ja riittävän paljon, joten samoissa ei tarvinnut pyöriä. Panimoja taas ei ymmärtääkseni kävelyetäisyydellä Varsovan ytimestä ole. Iso kaupunki, dynaaminen fiilis. Vanha Stalinin täytekakku on hauskasti joutunut teräslasitornien piirittämäksi. Ja tornit ovat paljon tyylikkäämpiä kuin Kalasataman Merihaka 2.0. 



Incognito Back To Black


 Incognito tuntematon (sic) panimo ennestään, koko nimi Incognito Browar Rzemieślniczy, sijainti lähellä Ukrainaa Kraśniczynissä. Päivän toinen black IPA, 6,0 %. Aika mustaa on. Tämäkin on paahteinen, täyteläisempi kuin kuin se aiempi CDA Kuflessa. Kuivaakin on, hieman mausteita. Katkeruuttakin yllättäen. Mukavaa ryhdikästä otetta. Tästä oli hyvä hypätä lentokenttäjunaan. Varsova, PINTA, 12.9.2021.

Zamkowy Cieszyn PINTA Kellerski


 Reissun viimeiseksi baariksi valikoitui PINTA-baari, joka on siis entinen Mikkellerin (ja BrewDogin) paikallinen toimipiste. Reissun ensimmäinen kellerbier, Zamkowy näkyy keskittyvän lagereihin. PINTA siis mukana, 5,8 %. Meripihkan väriä ja sameutta Varsin makeaa, nyt olisi ehkä pienempikin annos riittänyt. Leipäisyyttä on reippaasti, tosin ihan mukavaakin paahtoleipäisyyttä. Ei katkeruutta, puhdasta kamaa. Varsova, PINTA, 12.9.2021.

Artezan Mera IPA 2021


 Kuflessa alkoi jo hieman ahdistaa baarin tyhjyys, mutta Hoppinessista löytyi kävelykadun varrella muitakin asiakkaita. Kevyt sadekuuro osui tälle kohtaa, reissun ainoat pisarat. Enpä muistanut juoneeni tätä IPAa jo 2016 Krakovassa. Ehkä resepti kuitenkin matkalla muuttunut. Samat 6,5 %, 70 IBU, west coast -tyyliä. Lähes kirkas.  Pihkaa ja sitrusta, maltaisuus mukana. Oikein puhdasta, kuivaa, mutta ei kovin katkeraa. Varsova, Hoppiness, 12.9.2021. 

PINTA Hop Attack



 PINTA päätekijänä megakollaboraatiossa, mukana 12 muuta puolalaispanimoa. Tupla-NEIPA, 8,0 %, Amarillo, Citra, Cascade ja Simcoe. Samea on. Vähän toffeinen, jopa diasetyylinen tuoksu. Maussa pehmeästi herukkaa, kissanpissaa, trooppista hedelmää. Tuoksun lievä epämääräisyys mielenkiintoinen, tuskin hanaongelmakaan. Makeahkoa ja miellyttävää, hyvä juotavuus. Varsova, Kufle i Kapsle, 12.9.2021.

Podgórz Galaktyka Piwnix




 Hiostava sää jatkui Varsovassa. En viitsinyt enää pistää shortseja, kun lentokentällä olisi pitänyt vaihtaa ahtaissa tiloissa. Olin läkähtyä pikkulenkillä, vaikka puolipilvistä. Kauemmas ei ollut suunnitelmissa lähteäkään, koska mitään uusia baareja ei enää tsekattavana, ainakaan sellaisia, jotka sunnuntaina päivällä auki. Kuflessa ei muita asiakkaita. Tällainen harrastustoiminta ei näytä edelleenkään kovin suositulta, toki koronakin vaikuttaa. Cascadian Dark Ale eli vanha kunnon black IPA sinnittelee vielä hengissä Puolassa. 5,5 % (netin mukaan 6,0 %), 45 IBU. Paahteista, leipäistä, maltaista. Kuivaa ja vähän katkeraakin. Ihan ok. Varsova, Kufle i Kapsle, 12.9.2021.

lauantai 11. syyskuuta 2021

Maryensztadt By The Way Hazy APA




 Nowogrodzkan Drugie Dnoon uudemman kerran, APA on todella samea, 4,9 %, Citra, Mosaic, Simcoe ja Azacca. Hyvin trooppista hedelmää, pehmeää. Ohutta tietysti, mutta oikein puhdasta.  Miellyttävää, ei mitään sivuvaikutuksia, tyypillisenä haittapuolena katkeroiden olemattomuus. Burgeri tällä kertaa päivän pääateriana. Varsova, Drugie Dno, 11.9.2021.

Zamkowy Cieszyn Noszak





 Sleesiasta lageria aivan Tšekin rajalta Cieszynistä. Kirkasta on, ei juuri tuoksua. Varsin makeaa, maltaista, peruslageria. En ymmärrä miksi ontap.pl minut tänne ohjasi, mutta hyvää oluttahan tämä on rajoissaan. Sisätiloissa en huomannut mitään erityistä, kadulla viisi pöytää penkkineen. Baarin nimi tarkoittaa kultaryntäystä, mm. Chaplinin leffan The Gold Rushin käännöstä. Varsova, Gorączka Złota, 11.9.2021.

Podziemie Exotica NEIPA





 Beer Stationilla on toimipaikkoja Veikselin takana Pragassa ja tällä puolen keskustan eteläpuolella, johon nyt suuntasin. Se osoittautui kellaribaariksi, aika paljon liettualaista kamaa tarjolla. Hämärää on, ilmeisesti varsin samea olut, 5,2 %. Tuoksussa persoonallista hedelmäisyyttä, jopa marjaisuutta. Maussa vähän tunkkaa, ei tarpeeksi raikas. Ohuthan tämä on, ei katkeroa, mutta ei pahoja ongelmia. 70-luvun hard rockia soundtrackina Free-tyyliin. Ehkä vähän kulahtanutta jopa minun makuun. Varsova, Beer Station PUB, 11.9.2021.

Funky Fluid Holiday NEIPA





 Ontap.pl:n suosittelema paikka osoittautui grillikioskiksi omalaatuisen kauppahalliostoskeskuksen sisällä. Neljä hanaolutta tarjolla. Ontapin listauksessa kaikki olivat Waszczukowe-panimolta, mutta nyt aivan eri tarjontaa. Holiday NEIPAa tilasin, 5,4%. Ehkä Wrežel-panimo tuopin perusteella? Pitkällisen googletuksen perusteella päättelin oluen valmistajan olevan Funky Fluid. Hyvin sameaa, vähän hedelmäistä, mutta melko karkeaa. Liitua on myös. Kuivaa on, jopa katkeroa. Mutta raikkaampaa pitäisi olla. Varsova, Kiełba w Gębie, 11.9.2021.

Trech Kumpli Califia IPA







 Lauantaipäivä, hotelliaamiaisen jälkeen suuntasin nyt ydinkeskustasta etelään ja vähän kaakkoon Legia Warszawan stadionille, matkalla suurlähetystöjä yms. Kazimierz Deyna oli nuoruuteni suurimpia idoleja, vuoden 1974 MM-kisojen kirkkaimpia tähtiä, keskikentän kenraali, kymppipaikan uranuurtajia ja Legian stadionin vierestä löytyi miehen patsas. Deyna pääsi länteen uran loppupuolella, mutta ei tavoittanut samaa tasoa kuin Puolassa. Traagisesti mies menehtyi sitten liikenneonnettomuudessa San Diegossa 1.9.1989, tasan 50 vuotta Saksan hyökkäyksestä Puolaan, ei ehtinyt nähdä kommunismin kaatumista. 


Edellisiä päiviä hiostavampi keli, jatkoin puistomaastossa, mutta turvatoimet katkoivat etenemistä vähän väliä. Ilmeisesti merkkihenkilöitä kuljetettiin juuri tällä seudulla. Tein itsekin suunnistusvirheitä ja päädyin Chmielarnian toimipisteeseen mutkaisempaa reittiä. Mukava terassi puiden varjossa, ei liikaa asiakkaita, pääsin virkistymään rauhassa. Trech Kumplin IPAssa 6,9 %, melkein kirkas, lievää utua. Kissanpissaa, trooppista hedelmää. Raikasta ja kuivaa, vähän katkeraakin. West Coast -tyyliä parhaimmillaan. Ehkä reissun paras olut tähän mennessä. Sisällä laaja moniosainen tila. Yritin sitten tilata saman oluen tuplaversiota, mutta se olikin jo  loppunut. Tarjoilija esitti korvaukseksi Kingpin Reliciä, jonka muistin kyllä juoneeni jo Jabeerwockyssa. Hämmennyksessä hyväksyin kuitenkin tarjouksen. Onneksi kyseessä hyvä olut. Aika vähän oli tosiaan terassilla asiakkaita, vaikka hyviä oluita tarjolla. Varsova, Chmielarnia Marszałkowska, 11.9.2021.