tiistai 18. helmikuuta 2020

Thornbridge Hirundo, cask ale


Kuikassa Derbyshirestä golden alea, 4,5 %, selvästi jenkkihumaloitua sitruskamaa, pehmeää, kuivaa, katkeraa. Tasapainoa on mallikkaasti, hedelmäisyys, kohtuullinen mallaspohja ja tuntuva peräkärry lomittuvat, jos ei nyt harmonisesti, niin ainakin ilman repiviä saumoja. Kävelin baarista Brahenkentän ohi kohti asuntoa, muistan nähneeni täällä takavuosien Helsinki-vierailuilla jääpalloa. Nyt siellä pelattiin masentavasti jääkiekkoa. Jalkapallon lähisukulainen jääpallo alkaa olla sukupuuttoon kuollut laji, ainakin täällä. En koskaan Oulussakaan käynyt matseja katsomassa, mutta tiedostin sentään pelin läsnäolon siellä. Kuikka, 18.2.2020.

Salama De Moersleutel Hazy Perversions

Espoolais-alkmaarilaista kollaboa, NEIPA, 6,8 %, Vic Secret ja Citra. Samea, tuoksu hyvin mehuinen. Maussa kirpeää hedelmäisyyttä, lievästi karkeamman puoleista, ei kovin tuoreeltakaan tunnu. Selvästi liikaa hiilihappoa. Mallas jää liian pieneen rooliin, samoin katkeruus. Puhdasta silti, ei Salama tällä orastavaa mainettaan täysin töhri, mutta selvä pettymys kuitenkin. Panema, 18.2.2020.

Cool Head Nightmare On Wax, cask ale

Toinen Paneman cask-olut milk stout, 7 %. Suklainen tuoksu. Hyvin makeaa, karamellia, liian kylmää. Vähän katkeroakin, ei paahdetta. Hieman mausteinen, kohtuullisesti hedelmäisyyttäkin. Ei tämä porterina innosta erityisemmin, mutta tykkäsin enemmän kuin edellisestä Hulkista. En tunne Paneman cask-systeemiä, mutta ei nämä oluet tunnu läheskään samanlaisilta pehmeiltä cask-oluilta kuin vaikkapa Malmgårdin tuotteet Angleterressa ja Black Doorissa. Jotain nyt puuttuu.  Panema, 18.2.2020.

Cool Head Hulk Juice, cask ale

Luin UEFAlta tulleen meilin puolen tunnin viiveellä saapumisesta. EM-lopputurnauksen Kööpenhaminan Tanska-Suomi -peliin olisi palautunut lippuja myyntiin. Jonotin sitten verkkokauppaan tunnin verran ja yhtä restricted view categorya näytti olevan tarjolla. Klikkasin sitä, mutta sekin muuttui loppuunmyydyksi. Ns. otti päähän enemmän kuin pitkään aikaan mikään muu juttu. Näissä merkeissä siirryin iltaoluelle Panemaan. Siellä ei maksupäätteet toimineet. Siirryin takaisin Raatteentielle ja kävin nostamassa käteistä Hurstin Valinnan automaatista. Olo ei parantunut yhtään. Cool Head on ilahduttavasti ryhtynyt caskittamaan oluitaan Paneman pumppuihin ja uusimpana nyt Gamman ja Sudden Deathin kanssa tehtyä DIPAa, 8 %. Cask-version kohdalla ei partnereita mainittu, mutta ehkä krediitti reseptistä menee edelleen heillekin. Tätähän tulin juoneeksi jo toista viikkoa sitten keg-versiona. Hedelmäisyys kirpeänä liikaa esillä, caskaus ei tuo brittityyliin tarpeeksi pehmeyttä mukaan. Mallas ja katkeruus häipyvät tapettiin ja pääsyyllinen on tietysti kveik-hiiva, josta en ainakaan tässä kontekstissa tykkää yhtään. Panema, 18.2.2020.

maanantai 17. helmikuuta 2020

Narva Kajo Pale Ale

Käydessämme Jussi Kuivilan kanssa Etkon panimokaupassa toista viikkoa sitten, Jussi roudasi minullekin yhden pullon vesilahtelaista pale alea, 5,3 %. Ruskean bitterin väri, tuoksussa luumuista ylikypsää hedelmäisyyttä. Maussa makeaa vierteisyyttä, leipää, karamellia. Matalat hiilihapot, sinänsä hyvä juotavuus, mutta juoma ei maistu hyvältä. Pale ale on vanha nimitys pullotetulle bitterille, joten ei sen nykyäänkään tarvitse sitrushedelmälle maistua. Mutta sitten siinä voisi olla pähkinämäisyyttä, yleisempää hedelmäisyyttä, keksisyyttä, eli bitterin ominaisuuksia. Tässä on nyt keskenkäyneen brown alen vivahteita, joten ei tunnu erityisen onnistuneelta. Aiemmin kokeilinkin Narvalta brown alea, joka tuntui hieman tätä paremmalta, ainakin etukäteisodotukset vastasivat paremmin toteutunutta. Ostopaikka Helsinki, Kannelmäen Prisma.

lauantai 15. helmikuuta 2020

Buxton BA Speyside Imperial Stout

Mustaa olutta, tuoksussa paahdetta ja makeaa mausteisuutta. Makea on makukin, ei kovin pehmeä, viskiä hieman vaikea löytää seasta. Kuivempi jälkimaku. Puumaisuutta on. 10,5 %, alkoholi peittyy, mutta jää lieväksi pettymykseksi. Pikkulintu Ruttopuisto, 15.2.2020.

Edge Trad Jazz Returns

Barcelonassa ESBiä, 6 %. Lievästi samea, pihkainen, vähän mausteinen. Ei kunnolla hedelmää tai pähkinää. Surkea suoritus, ei katkeroakaan. Pikkulintu Ruttopuisto, 15.2.2020.

Fuller's Vintage Ale 2019, cask ale

Kun japanilaisomistukseen siirtynyt Fuller's nyt kertoi lopettavansa caskien viennin Englannista, niin tämäkin Vintage Suomessa siis viimeistä kertaa tarjolla. 8,60 eurolla irtosi vain 30 cl olutta, 8,5 %. Kirkasta ja punertavaa. Ikävä kyllä jo tuoksussa etikkainen löyhkä, joka jatkuu maussa. Pilalle mennyt siis. Liian kylmää, hedelmäistä, luumua. Angleterren pumpuissa on edelleen cask marque -merkit, mutta ei sekään laatua takaa. Angleterre, 15.2.2020.

Social Brewing Lab Brut Oak Aged Imperial Stout



Bruuveri-ravintolan takaosan panimo ilmeisesti tunnetaan nyt nimellä Social Brewing Lab, ainakin se oli valmistuspanimon nimeksi merkitty ravintolan infotaululla. Vahvaa porteria tarjolla, 9,5%. Hieman hapan, kuiva, nihkeä, yllättävän ohuelta tuntuu. Ei kovin miellyttävä. Tahmeaa talkkunamaisuutta tässäkin edellisen Ridgewayn tapaan. Bruuveri, 15.2.2020. 

Ridgeway Foreign Export Stout, hanaversio

Ridgewayn tuhtia stoutia olen käsitellyt blogissa jo alkuvaiheissa yli 12 vuotta sitten, mutta nyt olut tuli vastaan hanassa Kampin S-baarissa after cinema -oluena. Sitä ennen olin ehtinyt tsekata Tennispalatsin William K:n, jossa hämmentävästi ei ollut tarjolla yhtään hanaolutta, Baarimestari kertoi, että koko baari suljetaan. Ei varsinaisesti jää kaipaamaan, kovin kummoisia elämyksiä siellä ei tullut esiin lyhyen Sonnisaari-buumin jälkeen. Ridgewayn oluessa karkeaa makua, hedelmää, mallasta, leipäisyyttä, pehmeys puuttuu. Katkeroa on aika hyvin, mutta olut silti epämiellyttävä. Rotterdam (Helsinki), 15.2.2020. 

Bong Joo-ho: Gisaengchung

Eteläkorealainen elokuva, joka ensimmäisenä ei-englanninkielisenä elokuvana voitti parhaan elokuvan Oscarin. Kyseessä ei silti varmastikaan kuitenkaan ole elokuvahistorian paras ei-englanninkielinen elokuva. Enemmän kyse on aikojen muuttumisesta. Elokuva tunnetaan Suomessakin silti englanninkielisellä nimellä Parasite. Musta komedia köyhien ja rikkaiden vastakkainasettelusta. Tyylikästä visuaalista otetta, dynaamista kameratyöskentelyä. Lopussa tilanteet kärjistyvät väkivaltaisiksi. Bunuel tulee mieleen useaan otteeseen, se on tietysti hyvä juttu. Kokonaisuutena en kuitenkaan erityisemmin innostunut, vaikka vinoilut pohjoiskorealaiseen mediaan tuntuivatkin hilpeiltä. Korea on kulttuurieroltaan niin kaukana kainuulaisangloamerikkalaisesta taustastani, joten vaikea on saada otetta. Katsoin kyllä leffan kiinnostuneena. Bong itselleni tuntematon ohjaaja, mutta näkyy tehneen elokuvia jo 20 vuotta.  

torstai 13. helmikuuta 2020

Milan - Juventus 1-1

Coppa Italia, semifinaalin ensimmäinen osa. Melkoinen dinosaurusnäyttely San Sirolla: Buffon 42, Ibrahimovic 38, Cristiano 35. 70 000 katsojaa, sideshow kiinnostaa Italiassa. Juventuksen penkillä Higuain. Altavastaaja Milan paljon terävämpi avausjaksolla, Rebicillä useampi vetopaikka, samoin pakki Davide Calabrialla, mutta Buffon kesti vaivattomasti. Zlatan pääsi kerran kokeilemaan boksikikkaa, mutta ohi meni. Vähitellen ottelu meni rikkonaisemmaksi ja Juven Cuadradollakin hyvä laukaus, mutta Donnarumma hyvin mukana. Mielenkiintoinen vapaapotku, jonka Dybala aiheutti rikkomalla Zlatania. Juventuksen muurin taakse asettui makaamaan De Sciglio, joten maanuoliainen ei olisi päässyt muurin alta läpi.  

Juventus toisellakin jaksolla omalaatuisen apaattinen. Rebicille tuli avopaikka heti alkuun, mutta Buffon kesti vielä. Samoin Zlatanin etukulmalaukauksessa, mutta tunnin kohdalla verkko heilahti. Castillejon syötöstä Rebic onnistui kääntämään alanurkkaan. Paljon vaihtoja, sekavampaa peliä. 72. minuutilla tyhmä ratkaisu Theo Hernandezilta rikkoa keltainen pohjalla Dybalaa. Ulosajo ja Juventus sai parempaa otetta. Sitten 88. minuutilla boksissa Cristiano potkaisi pallon selin olevan Calabrian käteen. En olisi pilkkua antanut, mutta säännöt monitulkintaiset ja Cristiano pääsi yhdestätoista kiskaisemaan keskelle maalia. Milanille huono tulos, vaikka ottelu periaatteessa oli hallinnassa.

Etko Indian Summer Sour IPA

Etkon kauppa oli täynnä soureja, niinpä tietenkin. Yhden otin mukaan, kun siinä IPA otsikossa. Arvasin kyllä, että pettymyshän siitä tulee. 6,0 %, passionia ja mangoa, laktoosia (tätä en huomannut ennen ostamispäätöstä, se olisi ollut showstopper), Citra ja El Dorado, IBU 20. Varsin sameaa melko paksua nestettä, vähän kinuskin näköä. Tuoksu on makean juuresmainen, ei varsinkaan happamuutta havaittavissa. Maussa sitä on havaittavasti, ei niin makea kuin pelkäsin. Laktoosi pysyy aisoissa.  Hedelmät hallitsevat makua selvästi, juuri muuta ei sitten lievän happamuuden ohella oikeastaan olekaan. Varsin yksiulotteinen. Olutmaisuus säilyy juuri ja juuri, ehkä jonkinlainen ohran häivähdys ainakin mielikuvapinnistyksellä erottuu. Jälkimaku on kuiva, mutta ei miellyttävä. Sain juotua loppuun. Ostopaikka Helsinki, Etko.

Etko Grind and Shine India Pale Ale

Toinen Etko-ostos, ilmeisesti vanhan koulukunnan IPA, 6,9 %. Simcoe, Amarillo, cascade, Chinook, Columbus. IBU-numerona peräti 80. Ehkä joulun alla tölkitetty, melkoisen vanhaa jo siis. Vaahtoa runsaasti, tämäkin samea, mutta edellistä ruskeampi. Tuoksussa on kuusimetsäistä pihkaa ja ohuehkoa sitrusta. Taas hyvä matala hiilihappotaso, makeahkoa hedelmäisyyttä, ehkä enemmän trooppista kuin sitrusta, ei varsinkaan greippisyyttä. Ei erityisen raikas, mutta ei tunkkaisuuttakaan. Karamellisuus tässä hieman häiritsee, se peittää pihkaisuutta. Ihmettelen hieman IBU-arvoa, tässä on selvästi vähemmän katkeruutta kuin vaikkapa Seinäjoella juomassani Sonnisaaren hellesissä. Hyvä juotavuus, ei mitään virhemakuja, mutta selvästi jää pettymykseksi NEIPAn jälkeen. Ostopaikka Helsinki, Etko. 

Etko Mix and Match NEIPA











Jussi Kuivila tarjosi viime perjantaina autokuljetusta Herttoniemen Etko-panimon myymälään, joka on auki vain perjantai-iltapäivisin. Sehän sopi, ei panimo kovin kaukana metrolinjasta ole, mutta pienehkön kynnyksen takana kuitenkin. Yhden kylmäkaapin tölkkimyymälä, kohtuullisesti ennen kokeilematonta kamaa. Vilkaisimme myös panimon puolelle, ei ihan pieni operaatio ja tynnyrikypsytystäkin käynnistellään porterin kanssa. Melkoisen paljon olen jo panimoita ehtinyt nähdä, mutta tässä on yksi ainutlaatuinen piirre. Panimo sijaitsee nimittäin kerrostalon kolmannessa kerroksessa. Ei tämä aivan normaali asuinkerrostalo taida olla, mutta kuitenkin. En muista muualla vastaavaan törmänneeni. 

Ensimmäisenä maistoon uusi NEIPA. Ei paljoa vaahtoa, mutta kaunista sameutta. Raikas satsuma-ananaksinen aromi, matalahiilihappoinen mehuinen maku. Aika miellyttävää, ilman muuta. Runko huojuu hieman, mutta ei tätä ohueksi voi väittää, maltaan tuntee taustalta. Peräkontti on tyhjä, mutta niinhän tilanne usein nykyään on. Selvästi raikkain ja paraskin juomistani Etkon oluista. 5,5 %, Galaxy, Nelson Sauvin, Citra, IBU 35. Tämä oli käsittääkseni tölkitetty 5.2.2020. Ostopaikka Helsinki, Etko.

keskiviikko 12. helmikuuta 2020

Urhon Porterpäivät 2020



Töölön mahtavan pubin vuotuinen huipentuma, pääsin muiden sitoumusten takia paikalle vasta klo 16:10, mutta tilaa oli vielä hyvin. Ilahduttavasti tapahtuman nimi oli taas muuttunut, nyt otsikkona Stout- ja porterpäivät. Aiemmin nimessä on esiintynyt portteri, mutta on todellakin jo aika jättää hyvästit tälle muinaisjäänteelle. Kansainvälisesti oluttyyli tunnetaan porter-nimellä ja portteri viittaa Suomessa hankalasti alkoholittomaan virvoitusjuomaan. Seuraava suositeltava askel on tiputtaa myös stout pois nimestä. Stout tarkoittaa nykyään samaa kuin porter, joten sen toistaminen on turhaa. 



Vetäisin aluksi maisteluun Kimiton porterit. Vuoden kegissä kypsynyt 2019 Porter tarjoaa aluksi maitoisuutta ja leipämäisyyttä. Paahteisuus hillittyä, ehkä hiilihappoa liikaa, vähän ohut, karamellia lievästi, silti kuiva. 6 %, jälkimaku tyhjähkö. Täyteläisyyttä kaipaisi lisää puhtaaseen olueen. Laphroaig-tynnyrissä neljä viikkoa viipynyt Smoked Barrel Aged Porter -versio on aivan erilainen. Turpeinen tuoksu tyrmäävää ja sama veto jatkuu maussakin, savuisuus hallitsee voimakkaasti ja tuo tukevuutta ja täyteläisyyttä mukaan, toimii varsin hyvin. En yleensä ole innostunut viskitynnyrioluista, mutta tässä on mielekkyyttä, koska lopputulos on paljon parempi kuin perusversio. 





Rokan olutveteraaniveljekset Urhon ydinryhmän kanssa ovat taas käyneet Perhossa panemassa oman porterinsa. 6,45 %. Hyvin mausteinen tuoksu, inkivääriä, tervaa, uuniomenaa. Pehmeää, ei hiilihappoa oikeastaan ollenkaan, hieno juttu. Mutta lihainen maku on todella epämiellyttävä perverssisti hedelmäisyyteen yhtyen. Tästä tulee ikävästi mielikuva, jossa huonon itsetunnon omaava hipsteriryhmä on päästetty oluen tekoon ja naurettavilla lisäaineksilla yritetään peittää täydellinen ammattitaidottomuus. Maistilan Colonia oli selvästi puhdaspiirteisempi. 7,2 %, hedelmää, öljymäinen, makeahko, ei paahdetta. Vähän yksiulotteinen, lievää mausteisuutta, ei jälkimakua. Tässä vaiheessa iltaa paljastettiin myös uusi valokuva baarin seinälle, Ilta-Sanomien arkistosta. Kyseessä klassinen lentokenttäkuva, jossa asevelisosialistista takinkäännön neuvostodemariksi tehnyt alkoholiongelmainen ulkoministeri Väinö Leskinen seisoo muovikassi kädessä Kekkosen rinnalla. Muovikassin sisältö paljastettiin nyt 50 vuotta myöhemmin. Se sisälsi suklaata ja meetvurstia. Hilpeästi myös Urho's tarjosi asiakkaille samoja tuotteita, ehkä meetvursti maistui enemmän salamilta. 



Seuraavaksi espanjalaiskaksikko. Laugarin Black Widow, 8,0 %, puolalainen Stu Mostow kumppanina, mausteinen tuoksu. Makeutta, ei liikaa mausteita, tukevaa. Anista silti häiritsevästi, ei täysin miellyttävä. Tämä oli kuitenkin paljon nautittavampi kuin La Quincen Vanilla Milkshake, 8,5 %. Suffelia, vaniljaa, makeutta, pehmeää, mutta aivan liian makeaa. 


Viimeisessä parissa ensin Uudesta-Seelannista 8 Wiredin iStout, 10,5 %. Paahteisen tanakka, vähän rommimaisuutta. Täyteläinen, mausteisuutta maltaisuuden ohella. Ei virheitä, ei häiritseviä ominaisuuksia. Hornbeer Dirty Danish Oil peräti 12 %, vähän hapanta, mausteita tässäkin, yllättävän hyvä juotavuus, ei paahdetta, kuivaa, hieman katkeruuttakin mukana. Sosiaalinen tilanne oli koko session aikana päällä, joten muistiinpanot vain suuntaa antavia. Keskittyneemmissä olosuhteissa oluista olisi ehkä enemmän kerrottavaa löytynyt.  St. Urho's Pub, 12.2.2020.

Alefarm Sweet Slumber


Tämän oluen hanalätkässä vain abstrakti kuva, ei oluen panimoa tai nimeä. Seinällä epäselvä (ei siis terävä, teksteistä ei saanut selvää) Untappd-ruutu, johon hanaoluet pyörähtivät esiin noin minuutin välein. Hanaoluen selville saaminen edellytti siis joko henkilökunnalta kysymistä 1990-luvun jo unohtuneeseen retrotyyliin tai oman päätelaitteen Untappd-sovelluksen käynnistämistä. Turvauduin luonnollisesti jälkimmäiseen, mutta luin sieltä väärin tämän oluen tyylin imperial IPAksi. Kyseessä on tietysti Alefarmin imperial stout, vieläpä cocoa nibseillä, kanelilla ja rukiilla. Baarihenkilö kävi lämmittämässä lasin kuumavesihanan alla, mielenkiintoista, mutta kannatettavaa toimintaa. 10,5 %, ylimakeaa kamaa siis, karamellia ja vaniljaa, 65 IBUa, yhteistyö Sidekick Brewingin kanssa. Kaneli ja ruis eivät tunnu, makeusmössö hallitsee. Onneksi otin vain 20 cl. Bierhaus München, 11.2.2020.

Fuerst Wiacek Sic Alps



After cinema -oluelle vaihteeksi rautatieaseman Bierhausiin. Pienen maahantuomia mehukaljoja täälläkin tarjolla, ei varsinaisesti kovin edulliseen hintaan. 40 cl berliiniläistä NEIPAa 11,60€. 6,8 %, Simcoe, Chinook, Loral. Mehua pehmeästi ja puhtaasti, lievästi katkeruutta. Ananas päällimmäisenä, appelsiinia myös. Hyvin kuivaa, vaikka ei siis erityisempää greippisyyttä. Mitään tässä ei ole oikeastaan vialla, ei erityisempää parannuskohdetta. Silti ei kuitenkaan täydellinen vau-elämys, jostain syystä. Baarin cocktail- listalla IPA Old Fashioned. Jameson Caskmates IPA, bittereitä ja IPA-syrup. En ole ennen kuullut IPA-siirapista. Bierhaus München, 11.2.2020.

Budd Boetticher: Decision at Sundown

Boetticherin ohjaamat seitsemän Randolph Scott -westerniä 1950-luvun lopulla tunnetaan yhteisnimellä Ranown Cycle. Useimmissa oli käsikirjoittana Burt Kennedy ja tuottajana Harry Joe Brown. 1957 valmistunut Decision at Sundown kuuluu sarjaan, mutta Kennedy ei ollut mukana. Yleensä tätä ei ole pidetty sarjan parhaimpiin kuuluvana. Itsekin olen nähnyt ehkä vain kerran tv:stä. Nyt tarjolla Reginan iso kangas, mutta kopio oli varsin kulunut. Saattoi olla ensi kerta, kun näin teatterissa Ranown-kamaa. Useimmat sarjan leffoista ovat preeriavaelluksia, mutta alun stagecoach-kohtauksen jälkeen tämä tapahtuu pelkästään Sundownin pikkukaupungissa. Kennedyn poissaolo näkyy, Charles Langin käsikirjoitus on aika kulmikas ja selviä aukkoja motivoinnissa löytyy. Scottin hahmon kokonaistoiminta asettuu lopussa täysin kyseenalaiseksi ja melkein naurettavaksi, elokuvalta ikään kuin putoaa pohja pois. Katsoja tuntee olonsa harhaanjohdetuksi. Paljon on silti hyvää Technocolorin hehkussa ja muussakin visuaalisuudessa. Yksittäisissä kohtauksissa on tiukkaa jännitettä. Harvoin nähty brittiläinen teatterinäyttelijä Valerie French on paljon vaikuttavampi vampin roolissa kuin hyveellistä morsianta esittävä tutumpi Boetticherin vakiovalinta Karen Steele. Kovin paljoa katsojia ei sateisessa säässä ollut vääntäytynyt Reginan isoon saliin, kaikki miesoletettuja. Klassikkowesterneillä ei ole kaikupohjaa yhteiskunnassa laajemmin.  

maanantai 10. helmikuuta 2020

Gamma Go Bang

Tanskasta samea, kirpeämpi tapaus, marjaisia hedelmiä, appelsiinia, mutta ei erityisen raikas tämäkään. 8,0 %, Cashmere, Simcoe, Mosaic, Simcoe. Nyt kyllä täyteläisyyttä, hieman katkeroakin. Kuivaa, ehkä liikaa hiilihappoa. Pikkulintu Ruttopuisto, 10.2.2020.

Pressure Drop Domino Topple

Harvemmin vastaan tullut brittipanimo, ainoa aiempi kokeilu Lontoossa viisi vuotta sitten. Nyt IPAa, 7,3 %, lievästi samea. Kissanpissaa tuoksussa, maku maltaisempi, sitrus silti hyvin esillä. Ei ehkä aivan niin raikasta kuin toivoisi. Raparperisuutta hyvällä tavalla. Illan paras katkeruus, vaikkei se paljoa olekaan. Netistä vilkaistuna tässä oli arvattavasti Mosaicia, melkein sinkkuna, katkeroa vahvennettu Magnumilla. Pikkulintu Ruttopuisto, 10.2.2020.

Keesmann Bock



Bambergista bockia, edellinen kohtaaminen lähes 20 vuoden takaa. 6,9 %, hyvin vaalea ja täysin kirkas. Ereittäin maltainen, makea. Yllättävänkin makea, ei metallia, ei peräkärryä. Pehmeähkö, ei tunnu kovin täyteläiseltä, mutta on tämä silti varsin hyvää. Ruttolinnun sivuseinällä on kirjahylly, en ole ennen huomannut. Pikkulintu Ruttopuisto, 10.2.2020.

Tornio Lapland ESB

Orionin After cinema -oluena Angleterressa ei nyt poikkeuksellisesti cask alea, vaan extra special bitteriä Torniosta. 5,9 %, tummanruskea, ruma. Maltainen, leipäinen, hieman talkkunaisen hapan. Ei kovin makea, mutta silti enemmän brown ale kuin tuhti bitter. On varsin riskaabelia nimetä olut ESBiksi, ja omaan jalkaan laukaus tälläkin kertaa osuu. Perätila on liian tyhjä, epämiellyttävä kokonaisuus. Angleterre, 10.2.2020.