keskiviikko 31. tammikuuta 2024

Mallassepät Takomo



Metrosiirtymä Helsingin puolelle. Naantalin laatupanimo on juuri laajentanut panimona taproomia Takomo-nimiseksi ja nimikko-oluena tupla-NEIPAa, 8,0 %, 40 IBU ja sinkkuhumalana Strata. Samea,sitrusta raikkaasti. Kirpeää, tuoretta. Ei paljoa katkeroa. Oikein mukavaa, mutta Strata ei kuitenkaan jaksa kantaa vastuuta yksinään, jää hieman yksiulotteiseksi. Miellyttävää juotavaa silti. Harmittavasti oluesta jäi muistoksi epätarkka kuva. Juova, 31.1.2024.


Olari Burn & Shine Pils


Luulin juoneeni jo aiemmin tätä NZ-pilsiä, mutta ilmeisesti näin ei ole. 5,2 %, Riwaka sinkkuhoppina. Hieman samea, hyvin viljainen, ruohoinen. Täyteläinen maku, mallasta rutkasti. Kärryä jonkin verran. On kyllä maistuvaa, Olarin parhaita pilsejä. Espoo, Olarin Panimo, 31.1.2024.

Olari Crusty Curb 2024


Hirvittävän liukkaassa kelissä horjuin Otaniemen taproomiin. Kahden ja puolen vuoden takaisesta pizzaoluesta uusi keitto. Ilmeisesti resepti ei kuitenkaan ole muuttunut. 7,1 %, Idaho 7, Simcoe, Cascade, Centennial, Columbus. Kirkasta kamaa, herukan lehtien tuoksua Mosaicin tapaan. Ehkä Idaho 7 reagoi nyt Mosaicin roolissa. Pehmeää, trooppista hedelmää, kuivaa. Hieman katkeroakin. Tuoretta kyllä, ei ongelmia, mutta ehkä ei aivan huippua. Espoo, Olarin Panimo, 31.1.2024.



tiistai 30. tammikuuta 2024

Sonnisaari Tukaani


Oulun vanhimmasta toimivasta panimosta keskelle talvea länsirannikon tupla-IPAa, 9,0 %. Humalina Magnum, Chinook, Azacca, Cashmere ja Citra. Kirkas ja ruskea. Pihkaa, pehmeää, sitrusta. Mallasrunko hyvä. Aika kova tapaus taas. Katkeruutta tuttuun tapaan reippaasti. Kuiva kokonaisuus. Hieman alkoholi saattaa tuntua. Ehkä hedelmäisyyskin voisi olla enemmän esillä. Ei siis kuitenkaan panimon ehdotonta kärkeä, vaikka ei mitään ongelmaa. Juova, 30.1.2024.

Smith Street DIPA [Klara]


Hedemora on 7000 asukkaan taajama Taalainmaalla, jossa sijaitsee ruotsalainen panimokuuluisuus Oppigårds. Nyt samasta kylästä ponnistaa toinen valmistaja Smith Street Brew. Tupla-IPA tarjolla, 9,0 %, Amarillo, Citra, Simcoe. Suluissa nimen Klara taitaa viitata naisen nimeen eikä kirkkauteen. Olut ei kirkas olekaan. Punertava hailakka samea väri. Tuoksu neutraali. Maltaista, karkeaa. Ei hedelmäisyyttä. Yllättävän heikko tapaus. Esimerkiksi äskeisellä Barcelonan reissulla ei tullut vastaan yhtään läheskään näin kehnoa tuotetta. Pikkulintu Ruttopuisto, 30.1.2024.

Eichhorn Schwarzer Adler


Tummaa lageria Frankenista, dunkelia siis, suhteellisen vahvaa, 6,0 %. Tumman ruskea, mallasta ja leipää. Ei liian makea, mutta ei katkeroakaan. Onhan tämä tyylinmukaista, mutta yksi tylsimmistä tyyleistä. Pikkulintu Ruttopuisto, 30.1.2024.

Tuju Ooppelsorsa


Olen ajanut Opel Corsalla ainakin Málagan seudulla, Gran Canarialla ja Madeiralla. Eivät olleet parhaita ajonautintoja. Nyt sitten Tujulta ja Pikkulinnulta kunnianosoitus kompaktille ihmemobiilille. 6,0 %, Cascade sinkkuna, kirkasta ja ruskeaa. Maltaista menoa, kuivaa, keksistä. Pihkaa on, sitrustakin irtoaa, mutta ei runsain mitoin. Pikkulintu Ruttopuisto, 30.1.2024.

sunnuntai 28. tammikuuta 2024

Garage Sudden Death Mirage Helm


Tupla-IPAa session ja oikeastaan koko reissunkin päätteeksi Lyypekin ihmepanimon myötävaikutuksella. Todella sameaa, 8,2 %, Simcoe, Strata ja Columbus. Tuoksussa mangoa ja melonia reippaasti. Maku on todella mehuinen, erittäin raikkaasti nektarinen. Vahvuus tuntuu täyteläisyytenä, mutta nyt se tuntuu korostavan nimenomaan mehuisuutta. Mallasta tästä ei löydy, eipä paljoa katkeroakaan. Miellyttävää silti, jopa kuivaksi tätä voi kuvailla. Parempaakin näillä spekseillä kuitenkin syntyy. Nyt hedelmät vyöryy liikaa yli. Suomen vaalijännitys kieltämättä puski tuopin jälkipuoliskolla mieleen, koska jatkokaksikon kokoonpano taitaa jo kertoa tulevan presidentin identiteetin. Barcelona, Garage, 28.1.2024.

Garage Some Other Nebula


Black IPA, 6,5 %. Tyyli on mukavan suosittu jälleen täällä. Tosin netistä tarkemmin tsekattuna tämä onkin cold black IPA. Lager-hiiva siis käyttövoimana. Simcoe, Amarillo ja Columbus. Hmm. Mustaa on. Tuoksu olematon. Maussa on paahdetta, pehmeyttä, ei kovin täyteläinen. Hiilihappoa hieman liikaa. Kuiva runko, mutta lyhyt. Hedelmäisyys tästä auttamatta puuttuu. Se johtunee hiivasta ja siitä, ettei humalia ole tarpeeksi. Häviää selvästi tämänpäiväiselle Abirraderolle, tosin hiiva jo taisi ratkaista asian. Ei Garagekaan aina onnistu, tämä jää kuriositeetiksi. Barcelona, Garage, 28.1.2024.

Garage Riba Pils


Yhtä kirkasta kuin edellinen IPA, totta kai. Pilsissä 5,0 %. Taitaa olla jopa reissun ensimmäinen pilsner, muutama muu lager on ollut. Hallertau Mittelfrüh, Tettnang ja Saphir. Tuoksu voisi olla näillä aineksilla voimakkaampi. Maku on kuitenkin vakuuttava, maltainen täyteläisyys jyrää totaalisti. Jopa katkeruutta kerääntyy hiljalleen jälkimakuun vähitellen. Ei tämä mikään Sonnisaari tai Hagström ole, mutta asianmukaisesti tyyliin on paneuduttu ja lopputulos on paljon parempi kuin saksalaisilla "pilseillä" keskimäärin. Vahvistaa sitä käsitystä, että Garage ottaa homman tosissaan kaikilla osa-alueilla. Se on johtava toimija edelleen ainakin Kataloniassa, jos ei laajemminkin Pyreneiden eteläpuolella. Barcelona, Garage, 28.1.2024. 

Garage Unzipped




Kun reissun ensimmäisenä iltana ryntäsin Garageen, niin oletin käyväni täällä vähän väliä matkan aikana. Toisin kuitenkin kävi, mm. siksi että panimobaari aukeaa vasta klo 16. Se on toivottoman myöhään kaltaiselleni päiväcraftaajalle. Nyt sitten kuitenkin viimeisenä iltana lopulta comeback ja rauhallisempi tsekkaus tarjonnasta. Unzipped on WCIPA, 6,5 %. Äärimmäisen kirkasta ja kultaista, kuin saksalaista pilsiä. Herukkainen vahva tuoksu. Hedelmäisyys hallitsee makuakin. Nyt täytyy sanoa, että west coastiksi trooppisen tyyppistä hedelmäisyyttä on jopa liikaa. Se on harvinaista. Jälkimakua on heikommin, mutta onhan tämä todella hyvää. Äärimmäisen raikasta. Barcelona, Garage, 28.1.2024.

Caravelle Frothy Lips DIPA






Päätin sittenkin yrittää Caravelleen ja juuri ennen keittiön sulkeutumista sain tilauksen sisään klo 16. Hipsteripaikka todellakin viimeisen päälle, tuskin kukaan muu yli 30v. Tupla-IPA todella samea, 7,6 % vain, 30 IBU,  Mosaic, Galaxy ja hieman Sabroa. Trooppista hedelmää tuoksussa, sama jatkuu maussa, Sabro ei liikaa haittaa. Ei katkeroa, mutta raikasta ja tuoretta, hyvin makujakin. Chicken schnitzel -burger juuri sopiva tähän saumaan, oikein maukas. Barcelona, Caravelle, 28.1.2024.

Barna Ceci N'est Pas Une IPA


Magritten lausunnolla leikittelevä Barnan belgiale, 6,0 %, 45 IBU. Tyylisuunnaksi kerrottu kuitenkin belgian IPA, joten kai jenkkihumaloitu belgihiivapläjäys. Varsin tumma väri, ruskeaa ja hieman sameaa. Melko neutraali ote, belgiesterit hieman taustalla, jos nyt tuntuvat ollenkaan. Hieman yleistä hedelmäisyyttä ja sitten pelkkää tyhjyyttä. Paljon enemmän makua tähän olisi pitänyt saada, nyt jää todella pliisuksi. Varsinkaan jälkimausta ei mitään havaintoa. Tämä oli selvä pettymys ryhdikkään Cascadianin jälkeen. Barcelona, Barna Brew, 28.1.2024. 

Barna Ovella Negra




Barna Brew on Sant Antonin alueella sijaitseva belgityyleihin keskittyvä panimobaari. Aloitin kuitenkin black IPAlla, 6,7 %. Miellyttävä korkea kahvilamainen tila, ehkä vähän belgialaista sävyä. Panimolaitteet takana. Vain kuusi omaa olutta. Cascadian käytännössä musta, hieman lakritsainen tuoksu. Se ja muu mausteisuus korostuu maussakin, hyviny kuiva, lähes salmiakkinen. Tavallaan mielenkiintoinen, mutta joutui pahaan paikkaan Abirraderon erinomaisen mustan jälkeen. Ei todellakaan yhtä vakuuttava, vaikkei mitään varsinaista ongelmaa. Hedelmäisyyttäkin on mausteiden rinnalla, paahdettakin vähän. Katkeruutta ensin hieman olin aistivani, mutta kyllä sekin on enemmän mausteisuutta. Barcelona, Barna Brew, 28.1.2024.

Abirradero Dark Elves


Lopulta Abirraderon omaa olutta. Double Black IPA, 8,0 %, 60 IBU, ruista mukana. Lähes mustaa, vaalea vaahto. Tuoksussa hyvin hedelmäisyyttä, lievästi paahteisuuttakin. Maku on samantyyppinen, hedelmän ja paahteen tasapainoa, kuohkeasti. Onpa hienoa, reissun huippuja. Täyteläinen olut, mutta juotavuus säilyy hienosti. Selvä puute on takalinjoilla, ei kunnon kärryä tule perässä. Hyvin raikasta ja pehmeää, tätä olisi voinut juoda enemmänkin. Nyt paikalla mukavasti muitakin asiakkaita, tosin ruokaan painottuen. Barcelona, Abirradero, 28.1.2024.

Caravelle Electric Relaxation Pale Ale


Koska tuskin mahdun Caravelleen iltapäivälläkään, päätin tsekata Abirraderossa tarjolla olevan näytteen. Gluteeniton pale ale, 5,5 %, 22 IBU. Sameahko, vaalea. Melko neutraali tuoksu. Viljainen maku, hieman yrttisyyttä, jopa maakellaria. Ei hedelmää, ei juuri katkeroakaan. Juuri kun eilen pääsin kehumaan oluiden yleistasoa täällä, niin eteen tulee kalkkunanpoikanen. Voi johtua siitä, että olen juonut lähes poikkeuksetta tätä vahvempia oluita. Virheet korostuvat matala-alkoholisissa oluissa. Nyt ei paljoa harmita Caravellen missaaminen. Barcelona, Abirradero, 28.1.2024.

La Sitgetana Trinitat







Caravelle-niminen brewpub on ollut kartallani, mutta jostain syystä en ole siihen reagoinut, vaikka kulkenut läheltä ohi. Nyt sitten menin paikalle siellähän oli jonoa ulos asti ennen klo 12. Sisällä näytti todellakin täydeltä. Uskomatonta, kun yleensä olen näinä aikoina lähes poikkeuksetta ainoa asiakas. Google Mapsinkin mukaan paikkaan on noin vartin odotusaika. Ei ole ollut tapana jonottaa kovempiinkaan baareihin, joten kohautin olkapäitä ja jatkoin matkaa. 


Abirradero-niminen craft-baari näköjään ollut ihan vieressä, kun eilen palasin futisottelusta. Täällä tutumpi meininki. Klo 12.10 krapulaisen oloinen baarimestari nosteli tuoleja pöydiltä ja palvelu oli flegmaattista. Peräti 36 hanapaikkaa, joista täytettä noin 27 raanassa. Baarimestari viittasi paperiseen olutmenuun, jossa ei mainittu esimerkiksi tämän Trinitat-oluen panimoa. Myöhemmin baarin seinälle syttyi informatiivisempi Untappd-näyttö. Untappdin nettiversiossa ei kuitenkaan hanalistaa. Omiakin oluita näyttäisi olevan tarjolla. 


Kuusi olutta tarjolla La Sitgetana -nimiseltä Sitgesin panimolta. Trinitat on west coast IPA, 6,5%, 70 IBu. Kirkasta on, sitrusta, pihkaa, maltaisuutta ja katkeroa. Kuiva kokonaisuus. Sitrus hieman piilossa, mutta muuten ok. Barcelona, Abirradero, 28.1.2024.

Espiga CoolHead What A Night


Katalonialais-viikkiläinen kveik-yhteistyötupla-IPA. 8,0 %, 32 IBU. Harvinaisempaa Elani-humalaa käytetty, muut mausteet Idaho 7, Citra ja El Dorado. Näyttää samalta kuin edellinen olut. Kuohkeaa, pehmeää, täyteläistä. Ehkä pieni twisti trooppisessa hedelmäisyydessä. Ei katkeroa. Periaatteessa näppärää ja raikasta. Ehkä jokin pieni nihkeys tässä on mukana. Sanonpa nyt, että Kveik on aina riski minun mielestä. Se voi tuottaa yllättäviä juttuja ja ne ovat käytännössä kaikki negatiivisia IPAn kannalta. Neutraali hiiva on aina parempi, silloin ei mennä sotkemaan humalien hoitamaa hommaa. Barcelona, El Drapaire, 27.1.2024.

La Quince Guineu Superfusion





Päästyäni kauhujen vuorelta ihmisten ilmoille kapusin Ramblaa ylöspäin ja piipahdin rauhoittumaan sivukadun craft-baariin, jonka olin huomannut edellispäivänä aamukävelyllä. Pieni kapea baari, jossa mukavasti oluthanoja. Guineun nimiin baarissa merkitty tupla-IPA netin mukaan kuitenkin La Quincella tehty. 8,0 %, 70 IBU. HBC:t 580 ja 630 käytössä, Strata myös. Sameaa, pehmeää, ei katkeroa. Trooppista, hyvä juotavuus. Tykkään kyllä. Adrenaliinimyrskyssähän tämä vielä janoon meni, mutta ei tökkinyt. Barcelona, El Drapaire, 27.1.2024.

Barcelona - Villarreal 3-5











Ryhdyin varmaan kannattamaan FC Barcelonaa heti syksyllä 1973, kun Johan Cruyff siirtyi sinne. Keväällä 1973 Leedsistä oli tullut varsinainen suosikkijoukkueeni, mutta Ajaxia olin kannattanut jo aiemmin. Näihin aikoihin myös Celtic kohosi tähän joukkoon, samoin Borussia Mönchengladbach. Barcelonan peliä taisin nähdä vasta 1979 Cup-Voittajien Cupin finaalissa. Barcelona pelasi loistavasti ja sitkeä Fortuna Düsseldorf kaatui jatkoajalla 4-3. Francisco Carrasco oli uusi tähti ja Johan Neeskens pelasi viimeisiä pelejään Barcelonassa. Fanitus saavutti sitten täydellisen täyttymyksen 1992, kun olin vanhalla Wembleyllä näkemässä Cruyffin valmentaman "Dream Teamin" Euroopan Cupin voittoa.


Mutta en ollut koskaan nähnyt joukkuetta kotikentällään, muuten kuin televisiosta tietysti. Kävin Barcelonassa ensi kerran 1999 työmatkalla, mutta joukkueella ei ollut kotiottelua. Camp Noulla kyllä kävin, stadion ja museo oli lähes uskonnollinen kokemus. Vuoden 2016 lomareissulla ei silloinkaan osunut peli kohdalle. Nyt sitten näin kävi, mutta julmahkon kohtalon takia Camp Nou meni remonttiin viime kesänä. Barcelona pelaa nyt kolme kautta olympiastadionilla. Päätin kuitenkin hankkia lipun. 


Stadion on siis Montjuïc-vuoren päällä. Kävin vuorella 1999 katsomassa, kun Chrissie Hynden Pretenders lämmitteli skottilaista Texas-bändiä Palau Sant Jordissa. Kuulostaa oudolta, mutta Texas oli vähän aikaa isompi nimi kaupallisesti. En muista miten silloin kiipesin vuorelle, mutta nyt lähestyin kohdetta Espanya-metroaseman suunnasta. Useiden liukuportaiden kautta pääsinkin kivuttomasti stadionille. Takaisintulo tulisikin sitten olemaan huomattavasti vaikeampaa.


Lippuni oli kallis, mutta paikka melko kehno melkein kulmassa. Juoksuradat oli peitetty, mutta ei loivat katsomot kovin huikeaa tunnelmaa tuoneet. Melkoisen täynnä katsomo kyllä näytti olevan, yli 46000 katsojaa. Hiljainen hetki alussa, Beckenbauerin ja futisvalokuvaaja Horacio Seguin kunniaksi. Villarreal teki heti paitsiomaalin, mutta Barca hallitsi palloa. Cruyffin 14-numerolla pelannut Portugalin lainamies Joâo Félix ehkä näyttävin hyökkäyspäässä. Tulosta ei kuitenkaan tullut. Villarrealilla oli toinen epäselvempi paitsiomaali ja sitten puoliajan lopulla Gerard Moreno teki kovalla laukauksella vierasmaalin. Barcelonan puolustus vaikutti hataralta.


Barca painoi tauon jälkeen, useita tilanteita. Pilkkuakin kaivattiin. Luulin tässä vaiheessa, että VAR ei ole La Ligassa käytössä. Vastahyökkäyksestä Villarreal teki sitten helpon maalin. Barcan puolustus ei tosiaan toimi. Kavennus syntyi sitten väkisin suhteellisen pian, Gündoğan runnoi sisään. Tasoitus sitten ruuhkan takaa vähän onnekkaalla laukauksella, jonka veti Félixin tilalle tullut Pedri. Barcan johtomaali Frenkie de Jongin vapaapotkusta, merkittiin Baillyn omaksi maaliksi. Sain otettua kolme kuvaa tilanteesta. Kaikki kolme isäntien maalia syntyi 10 minuutin sisään tunnin kohdalla.


Villarrealin synkän jakson jälkeen arvelin Barcan hoitavan homman. Merkillinen loppu oli kuitenkin edessä. Villarreal onnistui tasoittamaan 83. minuutilla suoraviivaisella hyökkäyksellä. Sitten Barca sai käsivirheestä pilkun. Nyt yllättäen VAR otettiinkin käyttöön ja tuomio peruutettiin. Tilanne näyttikin epäselvältä. Katsomo tyrmistyi ja pelaajat lamautuivat. Yliajalla Villarreal teki helpon näköisesti kaksi maalia. Tuli mieleen Suomen kohtalot eri joukkuelajeissa. 12 minuuttia lisäaikaa, jokainen Villarrealin maali eri pelaajan nimiin. Ensi kertaa viisi maalia Barcan kotipelissä 60 vuoteen. Xavi ilmoitti kuulemma lopettavansa valmentajana kauden loputtua.


Tarkoitus oli palata samaa reittiä kuin tulinkin, mutta ajauduin väkijoukon mukana pimeydessä jollekin vuorta kiertävälle autotielle. Kun porrasreittiä olisin ajallisesti ollut jo alhaalla, huomasin olevani vielä korkealla vuorella. Lähdin sitten joidenkin muiden mukana laskeutumaan pimeitä jyrkkiä betoniportaita kännykän lampun avulla. Loputtomien portaiden alla oli vielä melko pitkä kalteva pätkä liukasta kosteaa savea. Uskomatonta, kun eihän Barcelonassa ole satanut miesmuistiin. Lopulta pääsin jonkinlaiselle kadulle, joka vietti kuitenkin alaspäin useampia kilometrejä, tai ainakin siltä tuntui. Päädyin lopulta Ramblan alapäähän ja saatoin hieman hengähtää.

Basqueland Three Peat


Toinen vahva Basqueland-IPA heti perään. Tämä jo TIPA-tasoa, 10,0 %, humalia ei kerrottu. Edelleen sameaa kamaa. Trooppisella pehmeällä tavaralla mennään edelleen. Kuiva runko, puhdasta, raikastakin. Hyvä juotavuus. Ei katkeroa. Vahvat IPAt todellakin toimivat hyvin nykyään, mutta ei ne silti ehkä paremmilta maistu kuin kevyemmät riittävän täyteläiset yksilöt. Edelleen siis hieman kyseenalaista alkoholin nosto tälle tasolle. Vaikka maku on kunnossa, niin sessioitavuus väistämättä heikkenee. Toki voi kyseenalaistaa 7-prosenttisenkin IPAn sessioitavuuden, vaikka britticaskbitter-näkökulmasta. Waterboysia soitossa baarissa, tähän ei usein törmää. Barcelona, BierCaB, 27.1.2024.

lauantai 27. tammikuuta 2024

Basqueland Major Tom


Tallustelin lenseässä säässä takaisin BierCaBiin, edelleen ehkä Barcelonan luotettavin craft-baari. Aukeaakin mukavasti klo 14. Baskimaasta tupla-IPAa, 8,0 %. David Bowie -homagelta vaikuttaa, ainakin Tarton Andersonilla on ollut samanniminen olut. Bravo, Mosaic, Nelson Sauvin, Zappa ja NZ Cascade. Sameaa, kuohkeaa, limeä, ananasta, täyteläistä, puhdasta, ei katkeroa. Laatukamaa jälleen kerran. Barcelona, BierCaB, 27.1.2024.




Cierzo Turbulencia


Zaragozasta DIPAa, 8,0 %. Sameaa ja keltaista tämäkin. Täyteläistä hedelmäisyyttä, trooppista lajiketta. Hienoinen happamuus häilyy oluen ympärillä, mutta se taitaa olla harha-aistimus. Kun ehdin kehumaan oluiden laatua, niin heti alkaa etsiä vikoja. Ei tässäkään niitä ole, mutta jälkimaku puuttuu kyllä tyystin. Eiköhän samat viisi brittihopeakettua seuranneet minua tännekin. Barcelona, HomoSibaris, 27.1.2024.

HomoSibaris Cierzo Eureka






Santsin pääkatu pyhitetty kävelijöille, ehkä normaali lauantaikäytäntö. Näin voitaisiin tehdä muuallakin. 2016 yritin käydä HomoSibaris -baarissa, mutta ovi pysyi silloin kiinni. Nyt pääsin sisään. Hyvin pieni baari, mutta 15 hanaa, seitsemän omaa. Cierzon kanssa tehdyssä heizissä 6,2 %. Humalina Waimea, Kohatu, Turkey's Pick, Nelson Sauvin, Pacific Sunrise ja Motueka. Sameaa on, maku varsin tahmeaa ja kuivaa. Ei mitään sivumakuja, kyllä tämä puhdasta on.  Jopa hieman katkeruutta tulee mukaan. Erityisen nektarimaista mehuisuus ei tässä ole. Baarissa soitetaan 60-70 -lukujen vaihteen rockia. CCR, Doors, Neil Young. Barcelona, HomoSibaris, 27.1.2024.