Uusi panimotuttavuus Milanon eteläpuolelta Chignolo Pon pikkukylästä. Etiketissä Kekkosen näköinen vanha mies kävelykepin kanssa. IPAssa 7,0 %, 51 EBU, Simcoella sinkkuhopitettu. Pikkuenkeli on kirkas, punaruskeaa, meripihkan väristä olutta. Heikko vaahto, karamellinen ja maltainen tuoksu. Maku on hieman saippuainen, maltainen, makea, kuivattuja hedelmiä, hapanlimppua. Varsin tunkkaista kamaa, nihkeä, pihkainen. Makua on kohtuudella, mutta hyvältä ei maistu. Simcoesta ei ole jälkeäkään. Katkeruutta ei juuri ole, jälkimakukin on lähinnä nahkean leipäinen. Ostopaikka Kajaani, Prisman Alko.
sunnuntai 5. helmikuuta 2023
Doppiobaffo Angiuleto India Pale Ale
lauantai 4. helmikuuta 2023
Moersleutel Disco Dazzle 2022 Edition DDH NEDIPA
Kajaanin monopolihyllystä löytyi toinenkin uusi Moersleutelin NEDIPA. Tölkitetty 1.12.2022, edellinen oli viikkoa vanhempaa. Tässä 8,5 %, etiketin mukaan kuivahumalana pelkkää Citraa, muissa rooleissa ehkä jotain muutakin. Netistä tarkentuukin, että whirlpoolissa vaikuttavana aineena Centennial. Alkon mukaan 46 EBU. Hyvin sameaa, nyt hieman edellistä vaaleampaa, ei niin kuraista. Tuoksu taas on heikompi, lievää vihannesta tropiikin hedelmien seassa. Maussa on karamellia, mausteita, ananasta, litsiä, vähemmän sitrushedelmiä. Ei niin puhdaspiirteinen kuin edellinen, mutta aika hyvää edelleen. Mallasrunko horjahtelee nyt hieman enemmän. Vihannestuoksusta huolimatta maku on varsin raikas, mutta alkoholisuus kurkkii hieman takana. Katkeruutta ei ole rakennettu tähänkään. Oikein hyvää kokonaisuutena on tämäkin, kyllä Kainuussakin laatusumukaljan makuun pääsee. Ostopaikka Kajaani, Prisman Alko.
Moersleutel Azacca x7 NEDIPA
Kipakka keskitalven aurinkoinen pakkanen Kajaanissa, täysin tyyntä niin kuin Kainuussa usein pakkasessa on. En ole enää viime aikoina viitsinyt käydä Kajaanin reissuilla baareissa pettymässä tarjontaan. Ainoa tietämäni craft-henkireikä Kajaanissa tuntuu olevan kaupungin kahdesta Alkosta paremman erikoiserähylly. Helsingin näkökulmasta se ei ole paljoa, mutta melkein aina käydessäni siellä on jotain mielenkiintoista. Nytkin siellä oli muutama ennenkokeilematon import-IPA. Pohjois-Hollannin Alkmaarin Moersleutelista näyttää tulevan ilahduttavasti Alkon suosikkipanimoja. Aiemmin panimo on tehnyt Idaho 7 -oluen, johon lisätty kyseistä humalaa seitsemällä eri tekniikalla. Nyt sama käsittely suosikkihumalallani Azaccalla, tupla-IPA, 8,0 %, 40 IBU, Alkon mittauksessa 70 EBU. Sameaa, mutta ei oikein paras kuulas väri, tummempi, enemmän kuraveteen päin. Tuoksussa on runsaasti appelsiinia ja ananasta. Maku on pehmeä, ananasta tosiaan, kuivempaa sitrusta seassa, melkein greippiä. Limeä, mangoa ja passionia. Raikkaasti ja täyteläisesti. Hyvin puhdasta, vain puuttuva jälkimaku hieman häiritsee. Ei se ihan kokonaan puutu, mutta se ei tasapainota tarpeeksi hedelmäisyyttä ja kohtuullisen tuntuvaa maltaisuutta. Toimii oikein hienosti, ehkä paras Moersleutel juomistani. Ostopaikka Kajaani, Prisman Alko.
torstai 2. helmikuuta 2023
Olari Your City, My Canvas
Third Moon Salama Death By Lightning
Third Moon Conjuration 16
Mortalis Zeus
Mortalis Odin’s Revenge
Mortalis Hera
Mortalis Sabazios
keskiviikko 1. helmikuuta 2023
Olari Fish In A Shoe (So You Wanna Be A Fly Guy)
Olari ”West Coast IPA”, helmikuu 2023
Brewski Ditzy Shoe
Barski omituisen täynnä tiistai-iltanakin, istuin lopulta pöytään, jossa oli varattu-kyltti. Kukaan ei tullut ajamaan pois. Heiziä kamaa Helsingborgista, 6,5 %, samea, vaalea, erittäin appelsiininen tuoksu. Puhdasta, mehuista, hieman kirpeää. Persikkaa ja ananasta on, vaikka kuiva runko. Kevyt katkeruus kannattelee loppuliukua. Hyvin samanlainen kuin edellinen Fuerst Wiacek. Barski, 31.1.2023.
Fuerst Wiacek Discotheque
After cinema -oluelle nyt viereiseen Bierhausiin. Berliiniläistä NEIPAa, 6,8 %, 40 cl, 12,80€. Mausteina Citra, Mosaic ja HBC 692 kahdesti kuivahumaloituna. Hyvin samea, appelsiinin tuoksua. Kuiva maku, mehuisuutta intensiivisesti ja puhtaasti. Ananastakin löytyy. Jälkimaku kuiva, mutta vain lievästi katkera. Bierhaus München, 31.1.2023.
Fred Zinnemann: The Seventh Cross
Toisen maailmansodan loppupuolella Hollywood osallistui monin tavoin sotaponnisteluihin. Monet fiktioleffat sisälsivät propagandistisia aineksia Casablancasta lähtien. Tämä Anna Seghersin romaanin sovitus vuodelta 1944 sijoittuu samaan asetelmaan, vaikka ei sotaleffa olekaan. Olen nähnyt elokuvan ennenkin ja muistikuvat hyviä. Ollaan 1936 Mainzin tienoilla (kuvattu tosin kokonaan MGM:n studioilla) ja seitsemän keskitysleirivankia karkaa. Kuusi jää kiinni nopeasti, mutta Spencer Tracyn pakoilua seurataan koko leffan ajan, voiceoverin heittää kaikkitietävä kuollut kohtalotoveri. Tunnelma on todella synkkä varsinkin alkupuolella, selvää film noirin kuvastoa. Loppupuolella alkaa korostua niin sanottu sanoma, jonka mukaan saksalaisisssakin on inhimillisiä olentoja ja heidän "voittonsa" on väistämätön. Tämä vähän heikentää teoksen elokuvallisia ansioita, mutta aika ryhdikkäästi maaliin silti päästään. Kovin vähän huumoria leffassa on, mutta onpa aihekin vakava. Mutta ei siis ollut aivan niin hyvä tällä kertaa kuin muistelin.
Maistila Buli - Viimeinen Pentue
Alppilasta vielä imperial stout, 10,0 %. Mustaa on, todella savuinen ja paahteinen tuoksu. Savu tuli yllätyksenä, koska en tiennyt savumaltaan käytöstä etukäteen. Yllättävän voimakkaasti todellakin aistiutuu. Tätä versiota on myös "käytetty" bourbon-puuastiassa. Mutta ei siis kypsytetty. Maku on pyöreä, savua, paahdetta, luumua, kuivaa, pehmeää, täyteläistä, mutta silti erinomaisen juotavaa. No huh, jos tämä jää tällä erää Maistilan viimeiseksi sanaksi, niin nyt kolisee lujaa. Bourbonista en oikein saa otetta, mutta ehkä se pyöristää särmiä. Bulista on tietysti ollut aiempiakin versioita, mutta niitä en ole maistellut. Viskiruhtinas Jarkko Nikkanen näyttää hääränneen oluen taustalla, joten ilmankos ryhtiä löytyy. Nikkanen ei ole ensi kertaa oluen teossa, mutta tuntuu selvältä, että parasta jälkeä on tässä syntynyt Harjun veljesten kanssa. Nyt stoutin ja turpeen liitto toimii harmonisesti. Juova, 30.1.2023.
Maistila Fokstrotti
Tupla-IPAa Alppilasta, 8,5 %. Kirkasta, varsin laimeita aromeja. Nyt on pihkainen täyteläinen maltainen maku. Tässä on niitä ominaisuuksia, joita edellisestä Alppilainesta olisi odottanut. Kuivaa on, hyvä juotavuus, mutta tyhjä takatila. Siitä huolimatta Maistilan loppusuoran parasta tarjontaa. Juova, 30.1.2023.
Maistila Alppilaine
Alppilaine panimo vetelee Oulussa viimeisiään ja olikohan tämä jopa se ihan viimeinen keitto tällä erää. West coast IPA, 7,0 %, silti kovin sameaa. Ei kuitenkaan NEIPAisella tavalla. Appelsiininen makeahko tuoksu. Maku on epäselvempi, hieman mausteisuutta, pihkaa, kuivaa sitrusta, tai mausteista yrttisempää sitrusta. Ei siis kovin puhdaspiirteistä, tämä on ollut kohtuullisen yleistä Maistilan IPA-tyylisissä. Jälkimaku on lievästi katkera, mutta aivan liian hintelä west coastiksi. Juova, 30.1.2023.
Floc. Motion
Nyt kirkasta ja kultaista tavaraa, west coast -tyyliä siis. 6,0 %, Citraa, Simcoeta, Centennialia ja Chinookin UK-versiota. Tuoksussa hieman karviaismarjaa. Maku on hieman saippuainen, hunajaa, yleishedelmäisyyttä. Ohuehko. Puhdaspiirteinen lievästä saippuaefektistä huolimatta. Tähän olisi odottanut katkeruutta ja pihkaakin, mutta niitä ei löydy. Ehkä hieman edellistä parempi kuitenkin. Pien, 30.1.2023.
Floc. Passage
Kolmantena Floc.ina samea olut edelleen, tummempi, rumempi, liejuisemman näköinen. 6,0 %, Strata, Mosaic, Citra. Tuoksu vähän raikkaampi, sitrustakin. Maku on vähän epämääräinen, ylikypsää kiiviä, melonia, jopa vähän banaanin vivahdetta. En oikein tykännyt, Floc.it ovat heikentyneet taas tuttuun sessio-tapaan ensimmäisestä eteenpäin. Tyhjä perätila. Pien, 30.1.2023.
Floc. Hard Sun V.2
Kakkosnäytteessä 6,5 %, Idaho 7, Simcoe, Galaxy, Citra. Vaalea, samea, nyt makeampi karamellisempi tuoksu. Edellistä nihkeämpi maku, kuivaa kyllä tämäkin, mutta laimeampaa hedelmäisyyttä kaikin puolin. Jälkimaussa on säilyvää kuivuutta, mutta ei katkeruutta. Pien, 30.1.2023.
Floc. From Nowhere
After cinema -oluelle Pieniin, joka tosin auki enää maanantai-iltana vain tunnin verran. Floc.-panimoon en ole aiemmin törmännyt, toimii Canterburyssa Kentin humala-alueella. Kuusi olutta hanassa, ehdin rivakasti tyypata neljää. Ensimmäisenä luonnollisesti vahvin alta pois, 8,0 %, Strata, Mosaic, Nelson Sauvin. Vaalea, samea, kirpeä tuoksu. Trooppista hedelmäisyyttähän tässä on. Pehmeä, kuivaa, mehuisuutta. Aprikoosia, persikkaa. Ei juuri jälkimakua, puhdasta, hyvä juotavuus. Varmaotteinen suoritus. Pien, 30.1.2023.
tiistai 31. tammikuuta 2023
Park Chan-wook: Heeojil gyeolsim (Decision to Leave)
Kävin edellisen kerran Kluuvikadun Maxim-teatterissa 1990-luvulla, ehkä jopa 1980-luvulla. Suomen vanhin elokuvateatteri on sittemmin ollut suljettuna ja remontoitu. Nyt sitten Maximissa esitettiin uutta korealaiselokuvaa, joten päädyin paikalle. Yksittäisiä nojatuoleja, ei siis penkkirivejä. Ei kovin mukava istumisasento, mutta onneksi leffa oli niin hyvä, että sen unohti. Park Chan-wook vakuutti edellisellä Agassi-elokuvallaan ja varsinkin tv-sovituksella John le Carrén The Little Drummer Girlistä. Odotukset olivat siis varsin korkealla tälle tuoreelle neonoirille ja ne täyttyivät komeasti. Tapahtumat sijoittuvat Busanin tienoille, mm. kuvitteelliseen sumuiseen Ipon kaupunkiin. Persoonallinen poliisiproseduraali periaatteessa, mukana avioliittodraamaa, romantiikkaa, erotiikkaa, keski-ikäisen miehen traumoja, unettomuutta, femme fatale, komediallisia aineksia ja koko homma vaikuttaa modernilta Vertigo-remakelta. Aivan loistavaa. Mainittu femme fatale on kiinalainen ja sitä kautta päästään vertailemaan kulttuurejakin. Unenomaista hypnoottista tunnelmaa ja vakuuttava loppuratkaisu. Ehkä pieni tiivistys olisi voinut vielä parantaa kokonaisuutta, mutta toimii tällaisenaankin hienosti.
sunnuntai 29. tammikuuta 2023
Alfred HItchcock: Topaz
Kun olin noin 15-vuotias lueskelin läpi Leon Urisin suomennetut poliittiset trillerit. Varsovan kansannousua kuvaava Mila 18 on jäänyt parhaiten mieleen. Yksi Urisin romaaneista oli Topaz, mutta siitä en käytännössä muista mitään. Hitchcock filmasi romaanin tuoreeltaan 1969. Elokuva on niin huonossa maineessa, että en ole tullut sitä koskaan katsoneeksi. Nyt sitten Teeman esitys osui silmiin. Kuuban ohjuskriisin aikoihin sijoittuva vakoilutrilleri, kuubalaisten, venäläisten ja jenkkien ohella fokuksessa erityisesti ranskalaiset. Topaz viittaa venäläisten laskuun Ranskassa toimivaan vakoilurinkiin. Tarina on ihan ok, mutta onhan toteutus väkisin väännetyn jäykkää. Huumori puuttuu täysin ja henkilöhahmot jäävät pahvisiksi. Tuotanto oli vaikeaa ja Hitchcockin voimat varmaankin olivat jo herpaantumassa. Mutta ei tämä ihan kalkkuna ole, kuviossa on jonkin verran imua. John Vernon hilpeä Che Guevara -lookissa.
Alfred Hitchcock: The Lady Vanishes
Olen nähnyt usein tämän Hitchcockin huipputyön 1930-luvulta, mutta en näköjään ole blogiin siitä kirjoittanut. Tässä Hitchcock viimeistään löysi omimman tyylinsä, komediallisuus on kestävän kuohkeaa ja junatrilleri kulkee kuin, hmm, raiteilla. Gilliatin ja Launderin kirjoittama tarina on hieno ja Hitchcockin toteutus varmaotteista. Margaret Lockwood on ihanteellinen naispääosassa eikä Michael Redgrave paljoa jää jälkeen. Hellyttävää pienoismallistudionäkymää Alpeilta alussa. Alkuasetelmaa britit ulkomailla on jäljitelty usein. Toista maailmansotaa ennakoidaan mielenkiintoisesti. Elokuvan menestys johti Hitchcockin siirtymiseen Hollywoodiin.
lauantai 28. tammikuuta 2023
Gallows Bird Favonius
Gallows Bird Yöbussi
Vanha Porvoo Black IPA
Gallows Bird Ratamestari
Gallows Bird Niittykumpu, cask ale
St. Georgen Helles
Redemption Fellowship, cask ale
Joseph L. Mankiewicz: Somewhere in the Night
Käsikirjoittajana menestynyt Mankiewicz siirtyi ohjaajaksi 1946 ja tämä noir on toinen ohjaustyö. Elokuva on hyvässä maineessa, mutta ei muistaakseni ensikatsomalta oikein kolahtanut. Nyt pitkän välin jälkeen nähtynä leffa vaikutti huomattavasti paremmalta. Elokuva on todella alakuloinen ja pessimistinen, eli siis siinä mielessä noiria omimmillaan. Mankiewicz tunnettiin "kirjallisena" ohjaajana ja visuaalisuus ei ole tässäkään parasta mahdollista lajia, varsinkaan noiriksi. Tarina lähtee liikkeelle sotilassairaalasta Honolulussa, jossa haavoittunut päähenkilö on menettänyt muistinsa. Usein noirissa käytetty aihe siis, mutta varsin tuoreelta se tässä tuntuu. Nopeasti siirrytään Los Angelesiin ja kohtalonomainen juoni alkaa kiristyä hyvin mystisillä vaiheilla. Asiat johtavat toiseen, tavallaan loogisesti, mutta ei aina täysin uskottavasti. Jazz soi, John Ireland mutisee voiceoverissa, autot kaahaavat, parasta tunnelmaa irtoaa San Pedron satamakortteleista. Angstia, huijariennustajia, mielisairaaloita ja femme fataleja riittää, suoria viittauksia Double Indemnityyn ja Bela Lugosiin. Mysteerihahmo Larry Cravat ennakoi selvästi 1990-luvun Keyser Sözeä The Usual Suspects -leffassa. Kaikki ihmiset ovat masentuneita. Elokuvan suuri heikkous on päähenkilöä esittävä gorillamainen John Hodiak, joka jäykistelyssään muistuttaa enemmän Kodiakin karhua kuin noirin eksistentialistista protagonistia. Mutta tarina on luja ja nokkela, paljon kovempi kuin monissa maineikkaammissa noireissa.
perjantai 27. tammikuuta 2023
Jules Dassin: Night and the City, teatteriversio
keskiviikko 25. tammikuuta 2023
Mallaskoski Medusa Rum Barrel Aged Spiced Barley Wine
tiistai 24. tammikuuta 2023
To Øl Sloopkogel TIPA
maanantai 23. tammikuuta 2023
Pühaste Siksak
Tarton ylpeydeltä "pehme ja mahlane topelt IPA", 8,0 %, DDH, Strata ja Enigma. Edustava ulkonäkö, vaaleaa, kuulasta ja sameaa. Aromeissa hedelmäpastilleja ja kuivempaa yleishedelmäisyyttä, miksei meloniakin. Maku on trooppisia hedelmiä mukaileva, makeahko, mangoa ja ananasta hunajamelonin sivussa. Tölkissä mainitaan passion ja persikka, miksei niitäkin. Ei täysin parasta raikkautta. Vahvan bockin ja balttiporterin jälkeen mehuinen IPA tuntui ehkä liiankin nektariselta, session aloituksena olisi voinut toimia paremmin. Nyt en siis erityisemmin innostunut, mutta eihän tässä mitään vikaa ole. Ostopaikka Helsinki, Triplan Alko.