lauantai 27. marraskuuta 2021

Fuerst Wiacek Lost And Grounded Berliner Landbier


 Berliiniläiseltä craft-tuottajalta yllättävämpi tarjous, landbier on epämääräinen saksalaistermi, varmaan Baijerista lähtöisin. Joskus landbier on tummaa, joskus vaaleaa suodattamatonta, mutta lageria se kuitenkin aina on. FW:n tulkinta on täysin kirkas keittomäskätty helles, 5,0 %, yhteistyöpartneri Lost And Grounded tulee Länsi-Englannin Bristolista. Humalina Select, Tradition ja Hallertau Mittelfrüh. Maltaisuutta vahvasti tuoksussa. Kuivaa, mutta kirpeähköä. Ei hellesin täyteläisyyttä, mutta ei pilsin katkeruutta. Puhdasta on silti. En kuitenkaan oikein innostunut. Sori Taproom, 27.11.2021.

Fuerst Wiacek Dream #2


 Paluu idästä Kaisaniemeen. Viikko sitten join berliiniläisen Fuerst Wiacekin ykkösunelmaa, nyt vuoroon kakkonen. Samat 6,8 %, Citra ja Mosaic, ainoa ero maltaissa, tässä enemmän kauraa. Sitrusta tuoksussa. Greippiä maussa, trooppisempaakin, mutta ei oikein raikasta. Hyvin vähän katkeroa, vaikka muuten kuivaa. Varsin samanlainen kuin ykkösversio. Sori Taproom, 27.11.2021.

Lehe Must Siid


 Vehnäporteria Virosta, 6,5 %, mustaa, hieno vaahto. Makeutta, vaniljaa, mausteita. Pakkaspäivän piristeeksi sopivaa, vaikka yleensä en piittaa näin makeista juomista. Pikkulintu Kontula, 27.11.2021.

Basqueland Juguetes Perdidos Eclipso Facto


 Kontulinnun baarimestari varoitti, että tässä baskioluessa on DMS:ää, jos se häiritsee. Sain pienen maisteluannoksen, jossa hieman toffeinen tuoksu ja ylimakeaa otetta. Ei siis erityisen miellyttävää, mutta päätin silti kokeilla täyden annoksen. Tupla-NEIPA siis Donostian liepeiltä, kollaboraatio argentiinalaisen Juguetes Perdidosin kanssa, 8,0 %. Kuivahumalina Simcoe, Vic Secret ja Bravo. Sameaa ja makeaa siis. Hedelmäisyys kyllä mukana, mutta ei katkeruutta. Burning Skyn olueen verrattuna huomattavasti heikompaa tasoa. Sosiaalinen tilanne tiivistyi, kun Nyforsin Ari liittyi seuraan. Pikkulintu Kontula, 27.11.2021.

Burning Sky West Coast Blues


 Sovittiin edellisiltana Juovassa Kanniaisen Timon kanssa, että jatketaan oluenjuontia Kontulassa lauantaina jo päivällä. Sää vain kylmenee, pakkasta reilusti ja pureva tuuli, mutta ei lunta vieläkään. Burning Sky on mielenkiintoinen panimo Sussexissa Etelä-Englannissa, Brightonin koillispuolella. Baarimestari varoitti, että olut ei ainakaan näytä west coast IPAlta. 6,5 % ja todellakin erittäin heiziä kamaa. Tuoksu on miellyttävän sitruksinen. Maussa samaa otetta intensiivisesti, hyvin kuivaa, käytännössä greippisyyttä. Katkeruuteen ei paljoa potkua jää, mutta suoraviivaisessa otteessaan poikkeuksellisen miellyttävää. Hyvin puhdasta ja tuoretta, ei mitään tökkäävää millään tavalla. Pikkulintu Kontula, 27.11.2021.

Paul McGuigan: Film Stars Don't Die in Liverpool

 Olen nähnyt aiemmin skotlantilaiselta McGuiganilta pari leffaa, Wicker Parkin ja Lucky Number Slevinin, ei ole oikein vakuuttanut. Liverpool-teos on vuonna 2017 valmistunut biopic Gloria Grahamen loppuvaiheista. Grahame oli naimisissa In a Lonely Placen ohjaajan Nicholas Rayn kanssa ja esiintyi monissa muissakin film noirin merkkiteoksissa. Tässä elokuvassa nähdään pätkä vuoden 1954 Naked Alibista, jota en ole onnistunut näkemään. Liikutaan pääosin Englannissa, Liverpoolin ohella ainakin Lontoossa. Lyhyitä jaksoja Atlantin toisella puolen. Melkoisen synkkä fiilis, keittiörealismia syöpää sairastavan Grahamen kujanjuoksusta. Hyviä aineksia, mm. näyttävä pubikohtaus ja soundtrackilla mm. Elvis Costellon Pump It Up. Annette Bening vakuuttava pääroolissa. Loppua kohti rakenne löystyy, mutta kohtuullisen mielenkiintoinen teos silti.

Ganza Courage Sacred Serenity



 Ganza uusi panimotuttavuus Pietarista. Tupla-IPA on yhteistyö moskovalaisen Couragen kanssa, sekään ei aiemmin tuttu. 8,0 %, 24 IBU, humalina Triumph ja Strata. Sameaa on. Makeaa ja karamellista, ei katkeroa. Liian karamellinen, en tykkää, ei tarpeeksi hedelmäisyyttä. Juovassa monipuolinen sosiaalinen tilanne, kun saavuttiin Nyforsin kanssa spåralla Barley & Baitista. Paikalla ainakin Sonnisaaren Kanniaiset, Himon Teemu ja Olarin Hanna ja Samuli Lehikoinen. Juova, 26.11.2021.

Maku IPA, cask ale



 Jätkäsaaren laatubaari Barley & Bait vain parantaa menoaan. Nyt anniskelupaikkaan on asennettu real ale -pumppu, ilmeisesti nimenomaan Tuusulan Makulle dedikoituna. Ensimmäisenä jakeluun panimon IPA, jota ei ole ennen cask-versiona näkynyt. 7,3 % siis, eli harvoin Britanniassa näin vahvaa caskeissa tarjoillaan. Hyvä vaahto. Pehmeää, pihkaa, katkeroa, yleishedelmäisyyttä. West coast -meininkiähän tämä on, mutta voisi olla enemmän sitrusta. Hyvää mallasvoittoinen olut on, mutta ei aivan huippua. Cask-käsittely vaikuttaa erinomaiselta. Barley & Bait, 26.11.2021.

perjantai 26. marraskuuta 2021

Olari Bock Me Amadeus Aged In Rum Barrels With Cacao Nibs





 Perjantai-ilta marraskuussa 2021. Uusi monsterikorona hyökkää Afrikasta, paluu edessä nollapisteeseen maaliskuuhun 2020. Vielä ei jaksaisi menettää kaikkea toivoa kaikenlaisen sosiaalisen elämän katoamisesta lopullisesti. Fish & Chips Ari Nyforsin suosittelemana Kampissa Fisu & Ranes -kioskista, aivan uskomattoman onnistunut annos. Sitten metrolla Otaniemeen, pakkanen puree, pimeää. Kun oven aukaisee Olarin Panimolle, niin hirveä kaoottinen ryysis esillä, kaikki paikat varattuina. Näin täytenä en ole ennen tätä baaria nähnyt. Istumapaikat kuitenkin löytyy, kun hieman odottelee. Juodaan paria aiemmin tuttua IPAa hanasta. 


Sitten paikalle saapuu panimon mestari Ville Leino ja tarjoaa maistiaisiksi suoraan käymistankista uutta kaurastoutia. Neljää eri kauratyyppiä käytetty, 5,7 %. Hyvä vaahto, lähes mustaa. Paahteinen tuoksu, kahvia. Raikasta, kuohkeaa, todella tuoretta, 40 % kauraa käytössä. Ei paljoa katkeroa, mutta todella maistuvaa ja miellyttävää, yksi Olarin huipuista ilman muuta. Ville mietti vielä sentrifugin käyttöä tämän viimeistelyssä, mutta ehkä ei kannattaisi. Tämä toimii jo nyt erinomaisesti. Oluella ei vielä nimeä.


Sitten vielä maistoon uusi versio Amadeus-bockista, rommitynnyrikypsytystä ja kaakaohippuja lisätty. 11,9 %, intensiivinen sherryinen tuoksu. Aika ruma ulkonäkö. Makeaa, mutta ei häiritsevästi. Aikamoinen bock, hedelmäisyyttäkin mukana, ehkä sarjan paras toistaiseksi. Baarissa edelleen kova meno, Edu Kehäkettunen dj:nä. Espoo, Olarin Panimo, 26.11.2021. 



Etko Struggle Is Real




Herttoniemestä tupla-NEIPAa, 8,0 %, Citra, Nelson Sauvin, Strata. Hyvin sameaa. Karamellimaista, hedelmäpastilleja. Burgers & Winen Fat Lizard -hampurilaisen jälkeen ehkä en ollut parhaassa maisteluvedossa. Jotenkin ristiriitaiset fiilikset tästä nyt jäi, hedelmäisyys ei pääse esiin kunnolla, katkeruuskin on mitätöntä. Tower Tripla, 25.11.2021.

Ārpus DDH HBC 586 Citra Galaxy



 Latviasta taas ytimekkäästi nimetty tuplakuivahumaloitu IPA, 6,5 %. NEIPA-sameutta, hyvä vaahto, laimea tuoksi. Mangomaista trooppista hedelmää maussa, varsin intensiivisesti, mutta tasapainoisesti. Tasapainoisesti NEIPA-mielessä, eihän tässä paljon maltaisuus tai katkeruus tunnu. Bierhaus Berlin, 25.11.2021.

Anderson's Hel York Spruce Springsteet


 Hel York -baarissa on myös kaksi omalla nimellä myytävää hanaolutta, lager ja imperial baltic porter. Ne on kuulemma tehty Tarton Anderson'silla. Kokeilin imperial porteria, jonka nimi väännelty New Jerseyn rock-veteraanilta. Kuusenkerkkää ehkä nimen perusteella mukana, mutta siitä ei vahvistusta. 11,0 %, tämä oli kohtuullisen edullista, 20 cl 4,90€. Musta väri, tuoksussa vaniljaa ja kahvia. Makeahko mako, tummaa suklaata. Jälkimaussa selvää kuivenemista. Ehkä vähän simppeli, mutta mukava lämmittävä juoma. Hel York, 24.11.2021.

Garden Thin Man New England IPA


 Jo tutun zagrebilaisen panimon NEIPAa, yhteistyökumppanina Buffalon Thin Man, jolta on tuotu maahan omiakin oluita. 6,5 %, 20 IBU, kveik-hiivaa. Melko rapea hinta entisen rautaesiripun takaisen alueen tuotteeksi, 10,80€, 30 cl. Ihan samannäköinen kuin edellinen Salaman olut. Kirpeämpi ja mausteisempi. Hedelmäisyys maistuu hieman epäilyttävästi sellaiselta kuin oikeaa hedelmää lisätyissä oluissa. Ilmeisesti sellaista ei kuitenkaan ole tehty. Kuivahkoa sitrushedelmäisyyttä, ei varsinaisia ongelmia, mutta Salaman oluen jälkeen jäi selvästi vaisummaksi. Hel York, 24.11.2021.

Salama Trucks Use Low Gear





 Hel York on uusi craft-baari Sörnäisissä Kurvista vähän alaspäin kohti Suvilahtea. Suhteellisen pieni tila, isot ikkunat, pastellisia neonvaloja. Tummat seinät. Logo näyttää Juho Juntusen suunnittelemalta, mutta ehkä ei ole. New York -teema näkyy aluksi lähinnä ruokapuolella, täytettyjä bageleita ja NY-tyylistä pizzaa. Ruokaa ei tosin nyt tullut kokeiltua. 16 hanaa, kaikissa ei vielä täytettä. Samaa henkilöstöä kuin Sori Taproomissa. Salaman heizissä hauska nimi, tuttu ilmaus USA:n vuoristoseuduilla roadtrippailleille. 7,0 %, Galaxy ja Motueka. Sameaa appelsiinimaisutta, raikasta ja kuivaa, vähän katkeroakin. Tasapainoa mukavasti, mutta sosiaalisessa tilanteessa muistiinpanot jäi viitteellisiksi. Hel York, 24.11.2021. 

 

maanantai 22. marraskuuta 2021

Beavertown X Crosstown Pastry Stout


 Yleensä välttelen pastry stouteja kuin ruttoa, tai ehkä modernimmin kuin koronaa, mutta nyt jonkinlaisena heikkona hetkenä mukaan lähti Heineken-konsernin tulkinta tyylistä. Heinekenin Tottenhamin panimolla tehty siis, Crosstown vastaa leivonnaisista. 12,0 %, 55 EBU, jälkiruokastandardi crème brûlée kai ollut inspiraationa. Mustaa on, kohtuullinen vaahto. Tuoksu on makea ja alkoholinen, rommimaisuutta. Maku on erittäin makea, karamellinen, mutta ei ollenkaan crème brûléen herkullisuutta. Tämä on jopa  karkeaa. Juoman kyllä tunnistaa olueksi, maltaisuus ja lievä paahteisuuskin tuntuu taustalla. Mausteisuuttakin on, aivan tyylin pahimpia inhokkeja tämä ei ole, mutta mitään miellyttävää en tuotteesta löydä. Monet tuntuvat tykkäävän paljon makeammistakin stouteista, joten varmaan tällekin ystäviä löytyy. Ostopaikka Helsinki, Kallion Alko. 

Abbaye d'Aulne Bière de Noël


 Vanhoina hyvinä aikoina ennen koronaa Belgian suurlähetystöllä oli tapana tarjota oluita alan, öh, silmäätekeville. No, käytännössä mukaan oli varsin helppo päästä ihan olutbloggaajanakin. Neljä vuotta sitten järjestetyssä tapahtumassa pääsin maistamaan Vallonian toiseksi suurimman kaupungin Charleroin (tarkkaan ottaen Charleroi saattaa olla jopa suurin, mutta kyllä minusta Liège on isompi, pitää ajatella fiilispohjalta eikä tuijotella kuntarajoja) kupeesta ponnistavan Aulnen Sambrée-olutta, joka ei tosin erityisemmin säväyttänyt. Nyt Alkon joulutarjonnasta löytyi panimon jouluolut. Pullossa lukee isolla Christmas Beer, mutta belgiolutta ei haluta englanniksi otsikoida, kun sentään pienemmällä lukee ranskalainenkin termi. Olut on ehkä ollut aiemmin liikkeellä nimellä Super Noël. Etiketistä löytyy myös Triple 9° -termi, josta voisi päätellä tämän olevankin vaalea tripel eikä yleensä tummempi joulupläjäys. 9,0 % on alkoholia, katkeruutta Alko on mitannut 56 EBUa.

Varsin tummaa, punaruskeaa, kirkasta, mukava vaahdonmuodostus. Ei siis näytä tripeliltä, mutta jouluoluelta kyllä. Mausteinen makea tuoksu. Ei nyt pahinta neilikkamyrskyä, mutta kyllä odotukset laskivat välittömästi. Vaikka tietysti joulumausteita voi jouluoluelta odottaakin. Maku on kohtuullisen pehmeä, maltainen ja hedelmäinen, yllättävän hillitty, mausteitakin löytyy, mutta ei yltiömäisesti. Maku on liiankin hillitty, tämä jää jopa vaisuksi, jonkinlainen saippuaisuus tuntuu neutralisoivan vivahteita. Olut ei tosiaan lähde liikkeelle ollenkaan, lennosta puhumattakaan. Mitään erityisen epämiellyttävää ei ole, ei vaan tarpeeksi makua. Makeus tulee lämmetessä hieman enemmän mukaan, mutta sitä ei voi pitää parannuksena. Ostopaikka Helsinki, Triplan Alko. 


Hohenthanner Winterfestbier


 Alkolla on  tapana silloin tällöin ottaa kausioluisiinsa tuntemattomalta panimolta Baijerista näyte. Se ei ole Alkon toimintatavoista kehnoimpia, vaikka harvoin haaviin on osunut varsinaisia helmiä. Hohenthann on pikkukylä Landshutin lähellä, suunnilleen Münchenin ja Regensburgin puolivälissä ja tietysti sielläkin on panimo, vieläpä linnapanimo. Talvifestissä on 5,8 % ja lähistöltä Hallertausta poimittuja humalia. Kirkas, keskiruskea, lähes meripihkaa lähestyvä väri. Tuoksu on reilusti maltainen, lievää karamellisuutta. Maku on pehmeän pyöreä, hillitty karbonointi, leipäinen mallas hallitsee. Hyvä juotavuus, silti makua riittävästi. Katkerointi on hyvin maltillista. Suoraviivainen, viimeistelty, puhdas ja vähän tylsä. Ajaa asiansa kylmänä marraskuun maanantai-iltana. Ostopaikka Helsinki, Kallion Alko. 

sunnuntai 21. marraskuuta 2021

Helena Immonen: Operaatio Punainen kettu


 Olen lukenut innostuneita arvioita tästä viime vuonna ilmestyneestä romaanista ja nyt lopulta hankin sen itselleni. Ilkka Remeksen vaikuttamalla aihealueella liikutaan siis, mutta nyt kirjoittajana on ammatti-ihminen. Kun vielä Remeksen henkilöhahmoja ohuempia ei kukaan pysty luomaan, niin odotukset kohosivat entisestään. Ikävä kyllä ne eivät täyttyneet, ainakaan toivomallani tavalla. 


Alkuasetelma on kuitenkin herkullinen ja sen jatkokehittely vakuuttavaa. Ruotsi hakee NATOn jäsenyyttä ja venäläiset tunnuksettomat joukot valtaavat Gotlannin. Gotlanti vallataan suomalaisten avulla takaisin venäläisten poistuessa nopeasti. Sitten ilmataistelu Porvoon yllä. Sähkökatkoja, kyberhyökkäyksiä, vesijohtoveden saastuttamista, kännykkäverkon lamaannuttaminen. Venäjän tyypillistä toimintaa, mutta ehkä ensi kertaa näin johdonmukaisesti esitettynä. Kerronta on kuitenkin hieman liian mekaanista. Nämä pöyristyttävät tapahtumat otetaan liian tyynesti vastaan, tunnetta puuttuu. Toimintajaksot ovat varsin tylsiä, mutta ryhdistymistä tapahtuu, kun varsinainen perinteinen sota alkaa.  


Suurimmat ongelmat ovat nytkin henkilöhahmojen puolella, mutta eri tavalla kuin Remeksellä. Kolmeen päähahmoon kyllä saadaan syvyyttä, mutta he ovat aivan liian positiivisia, empaattisia, kirkasotsaisia ja isänmaallisia. Siis todella tylsiä hahmoja, ei kiinnosta vähääkään lukea heidän ajatuksistaan. Muutenkin kirjasta puuttuu kokonaan viides kolonna, suomalaiset petturit. Niitä on ollut jokaisessa kriisitilanteessa ja niitä tulee olemaan jatkossakin. Sammakkoperspektiivi taistelukohtauksissakin on kohtuullisen vaivaannuttavaa, vaikka sinänsä se on varmaan niin todenmukaista kuin tällaisessa teoksessa voi olla. Karhun kohtaaminen metsässä kesken pakomatkaa on jo lapsellista vertauskuvallisuutta.


Kirjan parasta antia ovatkin sitten loppujen lopuksi samat osat kuin Remeksellä. Kokonaiskuvan hahmotus valtio- ja sotajohdon tasolla toimii hyvin ja käänteet ovat uskottavia. Niistä olisi ollut mukava lukea enemmänkin kuin yksilöiden pohdiskeluista. Lupaavaa otetta teoksessa siis kuitenkin on ja toivoisi Immosen jatkavan tätäkin uraansa. 



lauantai 20. marraskuuta 2021

Floem Hands Of Time



 Hollannista uusi panimotuttavuus, 7,0 %, 60 IBU, aromihumalina Citra, El Dorado ja Amarillo. Samea, kiinteä pienikuplainen vaahto, sitruksinen tuoksu. Puhtaan sitruksinen on makukin, appelsiinia ja satsumaa. Kuiva jatko, vähän tulee katkeruuttakin mukaan. Raikkaus kohtuullista, hyvää kamaa tämä on, ei ongelmia. Katkerohumalana Pahto, joka tuli ensi kerran vastaan viime keväänä Anarchyn oluessa. Juova, 20.11.2021. 

Tuju Salil Motueka Salil Vika



 Lappeenrannasta uutta heiziä, 6,5 %. Nyt ei nimiratkaisu tunnu erityisen hauskalta, vaikka oikeaa NZ-humalaotetta siis onkin. Motuekan lisäksi Nelson Sauvin ja Amarillo. Samea, hyvin sitruksinen tuoksu. Makukin appelsiininen, hieman makea, Mallas kyllä taustalta saapuu, joten ei jää täysin mehuiseksi. Katkeruutta ei ole ollenkaan.  Jotain lievästi hapanta hedelmäisyyttäkin kerääntyy olueen, ei selvästikään Tujun parasta tarjontaa. Juova, 20.11.2021.


Maistila Kahlekuningas



 Oulusta usealla suunnalla kehuttua black IPAa, oikeastaan DIPAa, koska 8,0 %. Tummaa on, tiheä pienikuplainen vaahto. Hedelmäinen ja karamellinen makeahko tuoksu. Maku on hedelmäinen, ei paahdetta, mallasta mukana, onneksi selvästi kuivempi kuin tuoksu. Jälkimaussa on hyvin katkeruutta. Kyllähän tämä toimii hyvin. Maistila onnistuu belgeissä, mutta IPAt jäävät yleensä vaisuiksi. Nyt tämä  kuolemassa oleva tyyli tuntuu osuvan todella hyvin. Ehkä paras juomistani Maistila-oluista. Juova, 20.11.2021. 

 

Kahakka Holiday Ale




 Uusi baari Kaisaniemessä, Sortavala moniosainen sokkeloinen ravintola. Kahvilaosa erikseen ja sitten oluttiski, jossa 10 kotimaista hanaa. Kiiski, Kanava, Kahakka, Olutpaja, Takatalo & Tompuri, Malmgård. Joten mukavasti vähän erilaisia kuin seinän takana Juovassa. Kahakan ESB punaruskeaa, 5,3 %, pähkinäinen ja hedelmäinen, suhteellisen makea. Varsin tyhjää baarissa ja tyhjä on oluen jälkimakukin. Sinänsä puhdasta, mutta liikaa makeutta. ESB on hankala tyyli, kun benchmark on kaikkien tiedossa. Sortavala, 20.11.2021.

Ārpus DDH HBC 630 Enigma Mosaic


 Riiasta tuplakuivahumaloitua IPAa, oikeastaan tupla-IPAa, 8,0 %. Samanlainen ulkonäkö kuin edellisessä. Neutraali tuoksu, ehkä vähän tropiikkia. Maku täyteläinen, ananasta ja passionia, persikkaakin. Kohtuullinen mallasranka taustalla. Kuiva takaosa, mutta katkeruus jää tässäkin hailakaksi. Bierhaus Berlin, 20.11.2021.

Fuerst Wiacek Dream #1


 Triplassa siirtymä lännemmäs, Bierhausissa myös saksalaista IPAa, 6,8 %, Citra ja Mosaic. Samea, vaalea, trooppishedelmäinen tuoksu. Maku tasapainoisempi kuin edellisessä. Ananas ja mallas yhdessä ovat enemmän kuin pelkkä mehuisuus. Raikkaus ei aivan optimissa tässä. Jälkimakua ei käytännössä ole. Pientä kuivumista vain tapahtuu. Bierhaus Berlin, 20.11.2021.


BrewHeart Audrey Has No Hopburn


 Housujen ostoa Triplassa, sitten rauhoittumaan Angelinaan. Baijerin IPAssa upea nimi ja 8,1 %, Belma, Citra, Mosaic. Samea, appelsiinimehun ulkonäkö. Raikas hedelmäinen tuoksu, hyvin mehuinen maku. Ananasta ja mangoa, myös hunajamelonia makeasti. Mallas ei tunnu, nyt on liian hedelmäinen, nektarinen. Hieman kuivuutta takamatkalla, pieni katkeruuskin syntyy. Mutta liian mangoinen tämä on. Angelina, 20.11.2021.

perjantai 19. marraskuuta 2021

Henry Hathaway: The Dark Corner, 15 vuotta myöhemmin


 Näin tämän noirin ensi kertaa DVD:ltä aivan blogin ensihetkillä toukokuussa 2007 ja tykkäsin kovasti. Nyt sitten lähes 15 vuoden jälkeen uusintakatselu. Kovin paljoa lisättävää ei tule silloisiin kommentteihin. Tämä on Manhattan-noirien parasta A-ryhmää pysyvästi, varsinkin elokuvan alku on vakuuttavaa. Lähdetään liikkeelle Moose Malloy -henkisesti kuin suoraan Farewell My Lovelyssä, El train, yksityisetsivän toimistopullo, kaihdinten läpi näkyvät hahmot, Raymond Chandler ei voisi enempää toivoa. Sitten jatketaan jazz-klubin hikisiin tunnelmiin, Van Gogh -maalauksia, Premingerin Lauran tunnelmia. Hathaway liittyi myöhemmin enemmän semi-documentary -genreen, mutta tässä 1946 on studiomaisempaa noir-otetta. Se rasittaa elokuvan jälkipuoliskoa, juoni on ehkä liian vähäpätöinen motiiveissaan, jännite ei säily korkealla loppuun asti. Silti tämä on edelleen aivan erinomainen noir. 19-vuotias Cathy Downs on tässä aivan loistava juuri ennen täysin erilaista rooliaan John Fordin My Darling Clementinessa. 

Overtone Chufft


 Vahvaa sumukaljaa Glasgow'sta, 8,0 %. Ilmeisesti sekoitus Ooft- ja Chancer-oluista, niitä en ole juonut, vaikka Overtone ei täysin tuntematon tuttavuus olekaan. Citra ja Mosaic mausteina. Pakkauspäivä nyt heinäkuussa, 12/07/21. Kaunis samea kuultava keltainen väri, valkeaa vaahtoa. Hieman hedelmäistä happamuutta tuoksussa, sitrusvoittoisesti. Maku on makeahko, vähän tukkoinen, oksainen, ei niin raikasta juotavuutta kuin edellisessä walesiläisessä. Mehuista täyteläisyyttä on, mutta jotain tökkivää sivuvivahdetta löytyy. Katkeruutta on, nyt kapeammin, mutta pitkäkestoisesti. Ei tässäkään ikä tietenkään kokonaisuutta paranna. Selvästi heikompi IPA kuin Polly'sin, mutta täysin epämiellyttävä tämäkään ei ole. Ostopaikka Helsinki, Kallion Alko.

Polly's New Radio Double India Pale Ale


 Polly's Brew sijaitsee Walesissä Mold-pikkukaupungissa, joka on melkein Liverpoolin taajama-aluetta. Tupla-IPAssa 7,9 %, Citra, Idaho 7, Mosaic, Simcoe ja Talus. Tölkityspäivä 17 JUN 21 ei lupaa hyvää. Paksun keltainen samea ulkonäkö. Tuoksussa on sitrusta, satsumaa ja veriappelsiinia, jotain mausteisuuttakin. Maku on täyteläinen, mehuinen, kirpeä, trooppishedelmäinen, mutta myös kuivempaa otetta, lähes greippisyyttä. Alhainen karbonointi, oikein hyvä dokabiliteetti, lyhyehkö, mutta yllättävänkin tuntuva katkeruus takamatkalla. Iästä huolimatta kohtuullisen raikasta tavaraa, kuinka hyväähän tämä olisi ollut tuoreena ... Ostopaikka Helsinki, Kallion Alko.

BRLO Berlin Winter IPA


 Lumi ei ole vielä Helsinkiin yltänyt, mutta berliiniläinen talvi-IPA tuntuu aivan sopivalta sesonkiin. 7,0 %, 50 IBU, saksalaiset humalat Comet, Hüll Melon ja Polaris vastuunkantajina. Kirkas kultainen väri, poreita ja kestävä vaahto. Raikasta sitrushedelmää tuoksussa, klementiiniä. Maku tasapainoilee hyvin hedelmäisyyden ja maltaisuuden välillä. Poreista huolimatta hiilihappotaso tuntuu sopivalta. Dänkkiä pihkaakin löytyy ennen kohtuullista peräkärryä. Kunnon west coast IPA syntyy saksalaisillakin aineksilla, tämä oli positiivinen yllätys. Resepti muistuttaa epäilyttävästi German IPAa, jota join ennen koronaa paikan päällä Berliinissä. Se oli kuitenkin samea ja maultaan paljon heikompi kuin tämä. Ostopaikka Helsinki, Triplan Alko.

torstai 18. marraskuuta 2021

Pien Leftorium


 Pien Brewpubissa tarjolla The Veilien ohella omaakin uutta IPAa. 6,0 %, west coast -tyyliä, peräti 120 IBUa, Citra, Simcoe, Amarillo, Cascade, Nelson Sauvin. Vasureille omistettu olut. Kirkasta on, hyvä kiinteä pienikuplainen vaahto. Pihkainen on tuoksukin, joka muuten aika neutraali. Maku on yllättävän maltainen, erittäin kuiva, ei oikeastaan hedelmäisyyttä ollenkaan. Tämä on Euroopassa viime aikoina harmittavasti yleistynyt näkemys, jossa WCIPA ei ole ollenkaan sitruksinen. Se on täysin väärä tulkinta. Tämä ei siis ole sellainen IPA ollenkaan. Hyvä kysymys sitten onkin, mikä tämä olisi. Bitterissäkin on hedelmäisyyttä, joka tästä puuttuu. Pilsin raikkauteen ei päästä, tässä maltaisuus jää tunkkaiseksi. Harmittava pettymys, mutta toivottavasti tämä jää Pienin tarjonnassa ohimeneväksi harha-askeleeksi. Katkeruutta on lähes IBU-lukeman mukaisesti, mutta näin tukkoisessa oluessa se ei oikeastaan kokonaisuutta paranna. Selvästi epämiellyttävin juomistani Pien-oluista. Pien Brewpub, 18.11.2021.

The Veil We Ded Mon


 Ilmeisesti jonkinlainen sukulaisolut Broz Broz Night Nightille, tässäkin Citra sinkkuhumalana. Nyt tripla-tasoa, 11,0 %, kuvassa oikealla. Makeahko parfyyminen tuoksu. Makukin varsin makea, karamellia, hedelmäpastilleja. Nyt vahvuus tuntuu, enemmän makeutena kuin alkoholisuutena. Hedelmääkin on, mutta karamelli peittää sitä. Ei katkeruutta. Ei todellakaan session parasta tarjontaa. Viime aikoina on tullut vastaan todella hienoja tripla-IPOja, mutta tämä ei sellainen ollut. Mielenkiintoinen sessio kuitenkin, selvästi keskimääräistä laadukkaampi panimo, mutta ei ehkä kuitenkaan aivan parasta ryhmää. Pien Brewpub, 18.11.2021.

The Veil Crucial Taunt


 Lopulta hieman vaahtoakin The Veil -oluessa, tosin se ehti jo haihtua ennen kuvan ottoa. Kuvassa siis vasemmalla. 8,0 %, 65 IBU, Citraa taas humalana. Muuten sama ulkonäkö kuin muissakin. Tuoksu vähän laimea ja tunkkainenkin. Maku maltainen, kuiva, yleishedelmäinen. Katkeruutta on. Maku on miellyttävä, ei erityisen raikas, mutta ei missään nimessä tunkkainen. Pihkaakin jopa saattaa tuntua. Pien Brewpub, 18.11.2021.

The Veil Wake Up³


 Potenssiluku tässä tupla-IPAssa viittaa kolmesti suoritettuun kuivahumalointiin. Pääroolissa Nelson Sauvin, 8,0 %, kuvassa oikealla. Kannabistyylisempi tuoksu, bensaakin. Maussa kirpeämpää hedelmäisyyttä, hyvin kuivaa. Terhakasta otetta, raikkainta otetta tähänastisista. Taas erinomainen juotavuus. Kuivuudesta huolimatta ei erityisen katkera, vaikka ohutta jälkimakuakin on. Pien Brewpub, 18.11.2021.

The Veil Broz Broz Night Night


 Veil ei ole kovin yleinen sana. Itse törmäsin siihen ensi kerran The Bandin esikoislevyä kuunnellessa, siellä on vaikuttava kappale nimeltään Long Black Veil. The Veil Brewing on kuitenkin saanut nimensä Cantillonin panimolla, kun Matt Tarpey jutteli siellä Jean Van Royn kanssa 2013. Veiliksi kutsutaan kypsyvän viinin päälle asettuvaa kerrosta, miksei sama voisi syntyä lambicinkin päälle. Suomeksi se käännetään yleensä hunnuksi. Joka tapauksessa Tarpey nimesi panimonsa sen mukaan. 


Broz Night Out on The Veilin Citra-pohjainen tupla-IPA. Tämä on siitä kehitetty DDH-versio, 9,0 %. Sameaa ja vaalea taas, ei vaahtoa, kuvassa vasemmalla. Nyt ananasta tuoksussa. Maussa sitrustakin, täyteläistä, mutta hyvä juotavuus. Taas virheettömän puhdas, mutta ei optimaalisen tuoreen tuntuinen. Kuivaa on, nyt vähän peräkärryäkin. Ehkä toistaiseksi session paras, oikein miellyttävää. Pien Brewpub, 18.11.2021. 



The Veil Easy To Find


 Easy To Findissa 6,0 %, kuvassa oikealla. Vähän tummempi, samea tämäkin. Sabro, Nelson Sauvin ja Enigma. Omalaatuisempi karamellinen tuoksu, ei täysin miellyttävä. Maussa sitten Sabron minttuisuus iskee kunnolla esiin. Sen yli on vaikea päästä. Kuivahkoa, muttei täysin raikasta. Ei katkeruutta tässäkään, mutta paranee jonkin verran edetessään, Sabroshokki laimenee. Taisi kuitenkin jäädä session heikoimmaksi.  Pien Brewpub, 18.11.2021.