Keflavikin lentokentällä vielä ennen Helsingin koneeseen nousua yksi ennenkokeilematon Borgin olut. Snorrissa 5,3 %, yrttiolut, seassa arktista timjamia. Mausteinen raikas maku, ei ihan onneton. Hyvä juotavuus, mutta ehkä ilman yrttejä silti parempaa. Keflavik Airport, Loksins, 8.5.2022.
Kormak jonkinlainen craft-baari hieman Laugavegurin sivukadulla. Ei kummoinen tarjonta, mutta tällaisen Borgin sieltä tilasin. Sour IPA, peräti 8,0 %, Citra ja Mosaic. Samea, aika raikas tuoksu. Maku on makean karamellinen, ehkä vähän hapankin. Mutta ei todellakaan intensiivisesti. Itse asiassa juoma maistuu sitruunasoodalimsalta. Jokseenkin nolo viimeiseksi Reykjavik-olueksi, mutta joskus käy näin. Ei tässä mitään mallasta tai humalaa ole havaittavissa, eikä todellakaan IPA. Mutta baarissa soitetaan The Sweetin Fox On The Runia. Reykjavík, Kormak, 7.5.2022.
Pieni baari, vähän hollantilaisbelgialaiinen tyyli, rickety-tuoleja, mitä se nyt suomeksi olikaan. Sameaa IPAa hanasta, tätä olen juonut aiemmin vuosia sitten pullosta Keflavikin kentällä. 5,9%. Hedelmäistä on, trooppista melkein, kuivaa, jopa katkeraa, Jälkimakuunkin on jätetty panoksia. Ja siis, aurinko paistaa taas, ällistyttävää. Luulin Islannin olevan aina pilvessä. Reykjavík, Kaffibarinn, 7.5.2022.
Kirkas kultainen lager jossain perusräkälässä, jossa vedin fish n chipsiä, 5,6 %. Maltaista ja täyteläistä on. Ihan hyvää lageria, ei juuri jälkimakua. Mutta ruoka hyvää, toki kallista. Reykjavík, 101 Bistro, 7.5.2022.
Lauantai-iltapäivänä kävely koko Laugavegur-kadun läpi idästä länteen. Sitten tuttuun Skúli-baariin, jossa oluet eivät ole parissa päivässä vaihtuneet ollenkaan. Päädyin tsekkaamaan Borgin IPAa, 7,5 %, 75 IBU, Citra, Mosaic ja Galaxy. Todella sameaa. Kuivaa, yrttistä hedelmää, aika hyvä juotavuus, ei peräkärryä. Ei ehkä aivan raikkaimmillaan, mutta hyvä kamaa toki kaikin puolin. Reykjavík, Skúli, 7.5.2022.
Og natura on Reykjavikin lähellä toimiva viiniinkin keskittynyt valmistaja, joka on on lisännyt tähänkin olueen jotain paikallisia yrttejä tyyliin karhunputki ja timjami. 11,0 %, belgiqudrupel siis tyylisuuntana. Ruskea, lähes kirkas, ei juuri vaahtoa. Tuoksussa belgiestereitä, hedelmää. Pehmeä maku, lievää makeutta. Ehkä alkoholi lyö lliikaaäpi. Täyteläistä, jopa raskasta. Ihan kohtuullista kuitenkin. Lisää keskustelua baarileidin kanssa, kolmeen tuntiin ei lauantaina tullut muita asiakkaita paikkaan. Craft on suosittua tai sitten ei. Reykjavík, Bruggstofan, 7.5.2022.
RVK:n Hlemmurin hanaan iskeytyi nyt Lady Breweryn pale ale, 5,0 %. Samea, raikas, trooppishedelmäinen, hieman makea, sitrusta myös. Kuivempi takaosa. Herukkaa tässäkin. Oikein puhdasta ja ilmeisen tuoretta. Jonkin verran käynyt tiskillä kyselijöitä, mutta kukaan muu ei ole vielä tilannut täällä mitään.
Sain itse asiassa tässä vaiheessa 40 cl ilmaista olutta. Edellisen Hlemmurin jämiä ja tämän Lady-oluen sekoitusta. Yritän suunnitella päivittäiset alkoholimäärät kohtuullisen tarkkaan, joten nyt meni yllättävässä tilanteessa jatkosuunnitelmat sekaisin, mutta ei se mitään. Skottitaustainen baarimestaritar selitti vuolaasti elämäntarinaansa, mutta en saanut paljoa selvää. Bristolissakin vaikuttanut, tarjosi siiderinäytteenkin. Kuulemma siideri oli Englannissa punkkareiden juoma 80-luvulla. Tämä on ehkä kaupungin ykköscraftbaari kuitenkin. Väri-ikkunoista päätellen seksuaalivähemmistöjä kannustava paikka, mutta tuskin eksklusiivisesti, enemmistöä torjuen. Reykjavík, Bruggstofan, 7.5.2022.
Alkoi jo olla vaikea löytää kunnollista tsekattavaa, joten päädyin RVK:n hasselpähkinäsysteemiin. Peräti 7,5 %. Tumman punaruskea kirkas olut, todella pähkinäinen tuoksu. Ei muita asiakkaita vieläkään. Pähkinät maistuu todella raskaasti, liian paljonkin. Ei pysy miellyttävänä. Valmistajan kuvauksessa mainittuja taateleita en löydä. Lämpöä kaupungissa jo +8 C, sen jo huomasi kävellessä ja nyt alkaa painaa baariinkiin. Reykjavík, Bruggstofan, 7.5.2022.
Aamukävelyä lauantaina Holt-alueella, näyttävä kirkko täälläkin. Bruggstofaniin palauduin taas, RVK:n paikallis-IPA loppui ikävästi kesken, sain kuitenkin vajaan lasin. Ilmeisesti tämä olut loppui samantien koko Islannista. 6,5 %, 35 IBU, Centennial, Mosaic, Idaho 7. Raikas sitruksinen tuoksu. Raikasta, kissanpissaa, herukkaa, vähän katkeruuttakin. Reykjavík, Bruggstofan, 7.5.2022.
Matkalla hotelliin vetäisin pizzaa Devito-paikassa ja sitten vielä Microbarissa yhdet Gæðingurit. Nyt asiakkaita perjantai-iltana mukavasti, mutta sain silti istumapaikan. Rúgbrauð on ruis-IPA, 7,0 %. Ruskeaa ja rumaa, aika hennot aromit. Varsin paljon hiilihappoa, mutta todella kuivaa. Maltaisuutta on, ehkä leipääkin, karbonointi häiritsee pahasti muuten mielenkiintoista olutta. Katkeroakin jonkin verran löytyy. Reykjavík, Microbar, 6.5.2022.
Toisena oluena RVK:n panimolla lager, 5,2%., 25 IBU. Lievästi samea. Maltaisuutta on, kuivaa. Lievää hedelmäisyyttä ehkä, valmistajakin vihjaa maussa olevan ripaus sitrusta, vaikka ei kerro käytettyjä humalia. Jälkimaku on tyhjä. Pehmeää kyllä, mutta ei selvästikään panimon parasta osaamisaluetta. Reykjavík, RVK Brewing, 6.5.2022.
Varsin pitkä kävelymatka itään, mutta sieltä mereen viettävästä rinteestä löytyi RVK:n varsinainen panimo. Pienehkö taproom, vähemmän oluita tarjolla kuin eilen Bruggstofanissa. Kiinnostavimmat olin harmittavasti jo ehtinyt reissulla kokeilemaan, joten otin sessio-IPAa, 4,8 %, 28 IBU, Idaho 7 ja Centennial. Samea, hedelmäinen, sitruksinen, todella raikas ja kuiva. On katkeruuttakin. Kun tämäkin on näin vakuuttava, niin RVK todellakin vaikuttaa kaupungin ykköspanimolta. Reykjavík, RVK Brewing, 6.5.2022.
Klo 15 Session lopulta auki. Pääkadulla toisessa kerroksessa valoisa avara baari. 16 hanaa, ei muita asiakkaita. Disko-olut kaupungin kahden hallitsevan panimon kollabo. 7,3 %, ehkä jopa persikkaa lisätty, DDH. Samea. Pirteää sitrusta, miksei trooppisuuttakin, kirpeyttä on, puhdasta. Riittävän täyteläinen, reissun parasta antia ilman muuta, vaikka ei katkeroa. Huomasin persikkalisäyksen vasta juomisen jälkeen netistä, itse oluesta en sitä noteerannut. Mutta ei siis haitannut oluen makua. Reykjavík, Session Craft Bar, 6.5.2022.
Session Craft Bar välttelee minua, yksi kaupungin parhaista craft-baareista on vielä tsekkaamatta kolmantena päivänä, kun se aukeaa arkisin vasta 16:30. Perjantaina piti aueta klo 14, mutta ovet kiinni 14:20. Auringonpaisteessa siirryin nyt kulman taakse islantilaisbaariin, täälläkin lähinnä Vikingin tuotteita. Páska lienee pääsiäisolut, melkoisen tumma, mutta vain 4,8%. Kahvatuoppi. Makeaa maltaisuutta, tämä on epämiellyttävä, paha virhe. Join kuitenkin loppuun, ei ollut halpa tämäkään. Reykjavík, Íslenski barinn, 6.5.2022.
Coen-leffan mukaan nimetty Reykjavíkin Lebowski-baari on tietysti jenkkidiner, jossa oletettavasti arvelin olevan jonkinlainen olutvalikoima. Pääkadulla juoksentelee laumoittain monenlaisiin eläinhaalareihin pukeutuneita koululaisia. Näitä näkyi eilenkin. Ilmeisesti jokin paikallinen perinne, joka ei näyttänyt herättävän alkuasukkaissa levottomuutta. Ei kummoisia oluita baarissa, mutta reissun ensimmäinen Borg-olut kuitenkin. Bríó on pilsner, 4,7 %, 32 IBU, kirkas. Kuiva, viljainen, ruohoakin. Mutta ei tietenkään tarpeeksi katkeruutta. Reykjavík, Lebowski, 6.5.2022.
Pakenin raekuuroa kovamaineiseen burgeribaariin, jonka olutvalikoima oli kuitenkin pettymys. Kolme hanaa, joissa kaikissa Thulea. Aika pieni baari, täynnä duunareita. Ei yhtään naisasiakasta. Thule on kirkas lager, 5,0 %, kohtuullisen maltainen, täyteläinenkin. Mutta peruslager kuitenkin ilman katkeruutta. Valmistaja kutsuu pilsneriksi. Sinänsä mielenkiintoista, että pienpanimon lager näyttää vieneen Islannissa markkinaa isoilta tehtailta. Tämä on maan myydyimpiä oluita. Reykjavík, Vitabar, 6.5.2022.
