Tänään piti lähteä Serbiaan, mutta flunssa iski eilen, kuumetta 38.4, jouduin peruuttamaan matkan. Ainakin kahdesti ennen olen joutunut peruuttamaan lomareissun viime hetkellä, mutta nyt ensi kertaa oman sairastumisen takia. Väistelin koronankin, viimeksi kuumetta ollut joskus 90-luvulla. Mutta nyt siis voi jatkaa noir-maanantai -kuviota. Tänään ajattelin katsoa kaksi ennennäkemätöntä Burnett Guffeyn kuvaamaa elokuvaa. Pitkän uran tehnyt Guffey oli noirin keskeisimpiä kuvaajia, mm. Johnny O'Clock, The Reckless Moment, In a Lonely Place, Private Hell 36, Human Desire, The Harder They Fall ja äskettäin katsomani Nightfall. Noirin ohjaajamestari Joseph H. Lewis teki tämän YouTubesta löytyvän teoksen 1946 heti My Name Is Julia Ross -klassikon jälkeen. Tämä leffa on jäänyt tuntemattomammaksi. Rikosdraama sijoittuu omalaatuisesti Ranskaan. Ylirasittunut myöhäiskeski-ikäinen pariisilaispoliisi matkustaa lomailemaan maaseudulle. Jokseenkin naurettavasti siellä kehittyy romanssi vanhan kurpan ja majatalon omistajan nuoren tyttären kanssa. Sitten seuraa sarja murhia, onpa yhtenä hahmona jopa kyttyräselkäkin. Ratkaisuksi osoittautuu freudilaisittain skitsofreninen kuvio. Freudhan oli Hollywoodissa muodissa näihin aikoihin. Kankeasta juonesta huolimatta Guffeyn kuvauksessa on ajoittain hyvää noir-tenhoa ja Lewisin ohjaus rulaa mukavasti kompaktissa 70 minuutin leffassa. Näyttelijät ovat poikkeuksetta kolhoja. Ei Lewisin klassikkojen tasoa, mutta mielenkiintoinen tapaus kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti