lauantai 21. marraskuuta 2026

Mallassepät Limequat


Naantalista usvaolutta, 6,0 %, nimetty Uuden-Seelannin humalablendin mukaan. Vaaleaa ja sameaa. Tuoksussa trooppisia viidakon hedelmiä. Maussa on hedelmäisyyttä, mutta aika lyhyeksi mehuisuus jää. Ikään kuin typistetty. Ei paljon muutakaan sen jälkeen löydy. Sinänsä puhdasta, mutta pettymyshän tämä on. Oluthuone Haka, 21.11.2026.

Olutpaja San Diego


Pälkäneeltä länsirannikon IPAa, 6,5 %. Täysin kirkas, ei ehkä niin vaalea kuin Hagström Hoppy Zenith. Tuoksussa on mallasta, hedelmää ja pihkaa. Maku on kuiva ja maltainen, hedelmäisyys jää sivuun.   Pehmeyttä ja raikkautta on. Jotain lievää yrttisyyttäkin ehkä. Katkeruutta tuntuvasti. Ryhdikäs ja omaperäinen ote, arvostan. Olutpajaltakin toivoisi joskus hieman vahvempia oluita. Kellotorni, 21.11.2026.

Tuju Kumpi 2026



Toisestakin Tujun tuplasumusta tämän vuoden tuorehumalaversio. 8,5 %, Motueka pääroolissa. Asianmukainen ulkonäkö. Pehmeää mehuisuutta, persikka, papaija, lime, kiivi, aprikoosi, mango. Motuekasta on moneksi. Onpa hyvää ja raikasta. Ehkä vielä parempi kuin Kampi, mutta molemmat kyllä onnistuneet nyt loistavasti. Factory jyllää tässä tyylissä tiiviillä frekvenssillään, mutta Tuju näyttää sitten harvemmin ettei se Härmän herruus selvä ole. Juova, 21.11.2026.

Varikko Jolly Juggler



Jo kolmas sadepäivä putkeen, alkaa hieman harmittamaan. Sessiosumua Oulusta, Nectaron sinkkuhumalana. 5,5 %, hedelmäistä, ananasta, mangoa ja samalla katkeraa. Suhteellisen ohut runko, mutta makuja on runsaasti. Toimii mukavasti. Juova, 21.11.2026.

torstai 19. marraskuuta 2026

Tuju Kampi 2026



Tuju on tehnyt taas Kampi-oluen ja viimevuotisen tripla-IPAn jälkeen palataan aiempaan tuplatasoon. 8,5 % siis. Tässä on jopa alaotsikkona fresh hop, mutta kun Uuden-Seelannin humalat kypsyvät  Euroopan keväänä, niin eihän se kovin vakuuttavalta tunnu marraskuussa. Riwaka siis tässä käytössä eri muodoissa. Sameaa, vaaleaa. Pehmeää, hedelmäisyyttä löytyy. Tuoreus aivan upeaa edellisten Clefien jälkeen. Loistavaa trooppishedelmäisyyttä. Ei juuri katkeruutta, mutta raikkaus Factoryn tasoa. Parasta suomalaista olutta tällä saralla. Juova, 19.11.2026.

Clef Wild Raccoon Skyfall


Neljäs ja toistaiseksi viimeinen slovenialainen tapaus. Yhteistyökumppanina rajan takaa Italiasta Udinen panimo Birrificio Wild Raccoon. 6,9 %. NZIPA, humalina Superdelic, Nectaron, Riwaka, Pacific Jade. Varsin kirkas. Lievää utua. Miellyttävä hedelmäinen tuoksu. Mallasrunkoa löytyy. Sloveniassa ei tämän panimon perusteella harrasteta jälkimaun katkeruutta. Hyvin puhdasta tavaraa tämäkin. Oikein miellyttävää. Juova, 19.11.2026.

Clef Christiania Pretty Tied Up, Hazy IPA



Kolmas näyte Sloveniasta, 6,6 %, Styrian Dragon, Citra, Motueka, Nelson Sauvin. Kööpenhaminan hipit kollaboraattoreina. Vaalea, samea. Ananastuoksua. Trooppista hedelmäistä makua. Täyteläisyyttä löytyy. Hedelmäisyyttä mukavasti. Toimii puhtaasti, ei toki katkeruutta. Selvästi paras toistaiseksi Clefin oluista. Lyhyistä lauseista varmaan helppo huomata sosiaalisen tilanteen olleen päällä. Juova, 19.11.2026.

Clef Mi2



Toinen slovenialainen, american pale ale, 5,1 %, 45 IBU.  Lievästi samea, appelsiininen tuoksu. Aika pehmeää, tässäkin hienoinen karamellinen twisti. Hedelmääkin löytyy, mutta ei katkeruutta. Varsin laimeaksi jää, toki puhdasta tavaraa. Juova, 19.11.2026.

Clef Tabu




Juovassa jopa kuuden oluen tap takeover Slovenian humalatarhojen keskeltä Clef-panimolta. Ensimmäisenä testiin kölsch, 4,6 % tai 4,3 %. Hyvin kevyttä utua, kultainen väri. Yllättävän hedelmäinen tuoksu. Maussa keksiä ja hedelmäisyyttä, yllättävän runsaasti. Jopa karamellisuutta, eihän tämä juuri perinnekölschiä muistuta. Pettymys ikävä kyllä.  Juova, 19.11.2026.

Abbeydale Steadfast, cask ale



Daily Bread -bitteriä join jo viime vuoden cask weekissä, joten jätin sen nyt väliin. Seuraavaksi siis stout, 4,8 %. Pehmeää, mausteinen. Ehkä jotain maanläheistä happamuutta, ei ehkä kuulu asiaan. Tuskin tämä pilalla on, kuohkeaa tuoreutta löytyy. Jälkimaku lyhyempi kuin edellisellä. Pikkulintu Ruttopuisto, 19.11.2026.

Abbeydale Erlking, cask ale



Lisää Sheffieldin caskeja Ruttolinnussa. Pale ale, 3,9 %, 45 IBU, sinkkuhumalana Sabro, huh. Oikea lämpötila. Pehmeää hedelmäisyyttä, kuohkeaa kuivuutta, kapea humalan kuristus kuin Frenzyn solmiomurhaajalla. Tämähän on miellyttävää, Sabro on saatu kesytettyä. Pikkulintu Ruttopuisto, 19.11.2026.

Hagström Hoppy Zenith, julkistus








Hagströmin viides Olarilla tehty olut julkistettiin Konepajan panimolla. Hoppy Zenithia pääsin testaamaan viikkoa aiemmin, joten maussa ei tällä kertaa ollut mitään jännitettävää. Olut oli entistäkin kirkkaampaa, vaikka mitään suodatusta ei käytetty, ei sentrifugaustakaan. Hyvin vaaleaa, erittäin monimuotoiset aromit, vaarallisen helppo juotavuus ja hitaasti hiipivä, mutta vastustamattoman voimakas katkeruuden pohjavirtaus. Giant undertow niin kuin Neil Young lupasi I'm The Ocean -kappaleessa. Konepajalla olemme järjestäneet lanseeraustilaisuuden jo useamman kerran, joten järjestelyt hoituivat rutiinilla. Viime hetken peruutuksia tuli kutsuttujen joukosta useita, joten panimon saliin olisi mahtunut enemmänkin. Ehkä paremmin kuitenkin näin, kun viime kerralla Barley & Baitissa tila kävi ahtaaksi. Yllätysvieraitakin saatiin kuten Hervannan olutherttua Vesa Välitalo. Aki Uutelan kanssa esittelimme oluen ja palaute oli hyvää. Nyt kyllä olen itsekin ylpeä lopputuloksesta. Hoppy Zenith on hyvin lähellä sitä optimia, jota west coast -tyyliseltä tupla-IPAlta odotan. Yksi kegi growleroitiin, joten 75 cl pulloja on 40 kpl, saattaa olla vielä tänään jäljellä. Hanasta olutta on nyt saatavilla Olarin Panimon ohella lähiaikoina pääkaupunkiseudulla Juovasta, Oluthuone Hakasta, Roudaribaari Ihmeestä, One Pint Pubista, kaikista Pikkulinnuista ja Gallows Birdistä. Tuttujen Hagström-baarien Oulun Leskisen, Kuopion Kings & Queensin ja Tampereen Konttorin ohella myös Hämeenlinnan Birgerissä ja Joensuun 60's Palaverissa. Ehkäpä jossain muuallakin. Olarin Panimo Konepaja, 18.11.2026.

tiistai 17. marraskuuta 2026

Olari Fresh & Freaky




Tämä Olarin jo varttuneempi olut on jäänyt juomatta. Alun perin kai caskina Urhoon suunnattu, mutta nyt myös kegissä tarjolla Kaisaniemessä. Sessio-tasoista west coastia, 5,6 %, HBC 638 ja Idaho 7. Vaaleanruskeaa ja kirkasta. Pehmeää hedelmäisyyttä, kuiva maltainen runko, kevyt katkeruus. Olarin kevyempää settiä, mutta tuttu laadukkuus ulottuu kyllä tännekin. Juova, 17.11.2026.

Thornbridge Black Mountain, cask ale



Iso-Roobertinkadulla kevyttä black IPAa caskissa. 4,3 %. Saattaa olla jopa tuorehumalaolut. Paahdetta pehmeästi, mutta ei ole niin pehmeä kuin päivän aiempi Abbeydale. Kuivaa hedelmäisyyttä. Ei juuri katkeruutta. Sosiaalinen tilanne supisti muistiinpanoja. Black Door, 17.11.2026.

Oppigårds Thurbo Barley Wine


Aiemmin Oppigårdsilla on ollut tupla-IPA Thurbo-nimellä. Nyt samalla nimellä englantilaista barley winea, 12,0 %, Rommimainen, myös hedelmäinen tuoksu. Rusinaa ehkä lisäksi. Vähän karkea maku, hyvin kuiva. Raakaa menoa. Sinänsä täyteläistä. Paranee lämmetessään. Ei nyt oikein säväyttänyt. Pikkulintu Ruttopuisto, 17.11.2026.

Abbeydale Doctor Morton's Ship's Biscuit, cask ale




Ruttolinnun cask week käyntiin yhdellä astialla gravitaatiosysteemistä. Sheffieldistä pale ale, 4,1 %. Kirkkaan kultaista. Todella upottavan pehmeää, kuivaa hedelmäisyyttä. Hieman katkeruuttakin. Oikein hyvää. Pikkulintu Ruttopuisto, 17.11.2026.

Saksa - Hollanti 5-0

Kansojen liigalla ei ole juurikaan merkitystä Saksan ja Hollannin kaltaisille ykköstason maille, mutta Berliinissä vastakkain mielenkiintoiset uudet maajoukkuevalmentajat Jürgen Klopp ja Xavi. Subin tv-selostajalla oli ottelun aikana pari hauskaa kommenttia. Toisen mukaan osa mediasta on ollut hämmentynyt, että Trivagon mainoksissa esiintyvä hotellimies Klopp onkin futisvalmentaja. Sitten selostaja bongasi katsomosta Jogi Löwin ja pohti ääneen, että eipä Löw saanut Saksaa mitenkään menestymään. Jälkihuomiona tuli mieleen, että oli siellä tietysti se maailmanmestaruus. Itse ottelusta puuttuivat Hollannin suurimmat tähdet Virgil Van Dijk ja Frenkie de Jong, mutta tällaista teurastusta en sentään odottanut. Kloppin uusista pelaajista laitamiehet Derry Scherhant ja Brajan Gruda loistivat ottelussa, joka alkoi varsin tasaisena. Hollannin Summervillellä oli avopaikkakin, mutta hän liukastui laukaisuvaiheessa. Puolen tunnin kohdalla Scherhant kiskaisi tolpaan ja 10 minuuttia hienolla yksilösuorituksella ylänurkkaan. Tilanteessa Hollannin kapteeni Dumfries seisoi tumput suorina ja jatkoi samaa löntystelyä tauon jälkeenkin, tuhoisin seurauksin. Hollanti tosiaan romahti täysin totaalisesti viimeisen puolen tunnin aikana. MM-kisojen pettymysten jälkeen Florian Wirtz näyttää virkistyneen ja oranssipuolustajien sähläyksen jälkeen iski pallon tolpan kautta sisään. Heti perään Grudalta hieno vapaapotku, jonka toppari Schlotterbeck puski tarkalla ajoituksella pömpeliin. Wirtz teki toisen maalinsa puolustajien katsellessa ja 77. minuutilla Grudakin sai maalin nimiinsä. Maalivahti Verbruggen kokosi joukkueen puhutteluun, kun Dumfries ei esittänyt minkäänlaista johtajuutta. Ei tämä kyllä vakuuttanut Xavinkaan kyvyistä mitenkään. Loukkaantumisen takia MM-kisat menettänyt Saksan uusi tähti Lennart Karl tuli lopussa kentälle.

maanantai 16. marraskuuta 2026

Martin McDonagh: Wild Horse Nine


Olen nähnyt Martin McDonaghin neljästä aiemmasta pitkästä elokuvasta kaksi, molemmat todella persoonallisia. Ebbing-leffassa alkoi olla kyllä liikaakin aineksia. Nyt tämä uutuus lunastaa lupaukset, tätä voinee pitää mestariteoksena heti tuoreeltaan. McDonagh on taas laatinut myös alkuperäiskäsikirjoituksen, joten ideoita miehellä kyllä riittää. Tapahtumat keskittyvät Chilelle kuuluvalle Pääsiäissaarelle 1973, juuri ennen Chilen sotilasvallankaappausta. Päähenkilöinä on kaksi CIA:n miestä, jotka muistelevat menneitä, selvittelevät välejään ja viittaavat jo tuleviinkin tapahtumiin. Huumoria ja tragiikkaa on juuri oikeassa suhteessa, kaikki toimii aivan loistavasti. Pääsiäissaari on visuaalisena miljöönä täydellinen tällaiseen tarinaan. John Malkovich ei ole suosikkejani, toisin kuin Steve Buscemi, mutta molemmat onnistuvat hienosti. Sam Rockwell pärjää myös hyvin, samoin tuore kasvo Mariana di Girolamo. Tom Waitsia ei voi sanoa tuoreeksi kasvoksi, mutta hän heittää upean cameon Malkovichin erakoituneena veljenä, joka asustaa hökkelissä Monument Valleyn reunalla. Waits asettuu oviaukkoon täsmälleen samalla tavalla kuin Ethan Edwards The Searchersissä. McDonagh harrastaa tällaisia homageja ja tämä oli hienoimpia. Musiikkikin toimii, kuten McDonaghilla aina. Hank Williamsin kuolemaosavaltio West Virginia nivotaan upeasti juonen kulkuun ja Stonesin ajaton Out of Time kuullaan ensin lyhyenä pätkänä ja sitten lopputekstien päällä. Pääsiäissaaren villihevosilla on tarinassa merkittävä rooli, joten siitä nimi. Numero yhdeksän ei McDonaghin mukaan merkitse mitään. Hienoa, että nykyäänkin tehdään näin loistavia elokuvia.

sunnuntai 15. marraskuuta 2026

Tuju Desolation


Lappeenrannasta todella vahva imperial stout, 14,2 %. Ruisviskitynnyrikypsytystä Kyrön astiassa 20 kuukautta. Kuivaa, paahteista. Täyteläisyyttä on, lakritsaa ja salmiakkia. Monimuotoinen pehmeä olut, mutta ehkä enemmänkin monenlaista olisi voinut odottaa. Toisaalta keskittyminen ei kovin kohdallaan sosiaalisessa tilanteessa, joka koski myös kahta edellistä olutta. Oluthuone Haka, 15.11.2026.

Seoul Outer Range Snow Kissed West Coast IPA


Hakaankin saatu korealaista kamaa, nyt kirkkaampaa tyyliä ja kollabona Coloradon/Ranskan laatuvalmistamo. 6,9 %, Columbus, Amarillo. Citra, Nelson Sauvin, Simcoe. Ruskea, kevyesti samea. Maltainen tuoksu. Melko täyteläinen maltainen maku, mutta ei yhtään hedelmäisyyttä. Lievä katkeruus sentään. Ei raikkautta, ei kummoinen. Nämä kaksi kokeiltua korealaista olleet pettymyksiä, ehkä eivät kovin tuoreita. Oluthuone Haka, 15.11.2026.

Mallassepät Small Batch Series Strike #20 Seven Hop Blend



Naantalista humalakomboa, Nectaron, Harlequin, Nelson Sauvin, Simcoe, Citra, Galaxy, Mosaic. 6,5 %, hazy IPA. Melko kirkasta, vaaleaa. Ei todellakaan hazy, en tiedä mitä tässä on ajateltu. Hedelmäisyyttä kohtuullisen pehmeää. Mutta ei katkeruutta. Vaisuksi kokonaisuuksi jää. Outo juttu. Yksikään humalista ei nouse esiin, joten mieleen tulee taas klassinen humalapakastimen tyhjennysoperaatio. Oluthuone Haka, 15.11.2026.

Autodidact Beneath The Waves



After cinema -oluena nyt New Jerseystä NZDIPA, 8,5 %, Peacharine, Riwaka, Motueka. Vaaleaa ja sameaa. Makeaa mehuisuutta. Aprikoosia, persikkaa, papaijaa. Ehkä liiankin makeaa tällä kertaa. Kovaa laatua tässä tyylissä kyllä tuntuu riittävän. Juova, 15.11.2026.

Laurel & Hardy: The Laurel-Hardy Murder Case, Scram! & One Good Turn


Missasin Englannin reissun aikana kaksi Elokuva-arkiston Laurel & Hardy -lyhytelokuvakoostetta, mutta viimeisen viidennen pääsin näkemään. Ensimmäinen on todellakin jonkinlainen murhamysteeri, kauhuaineksia goottilaisessa kartanossa, whodunit-farssia parhaimmillaan. Scram! on yksinkertaisempi humalaishuumoria viljevä lyhyt tapaus. Samantapaista fyysistä komediaa tarjoili kolmas lyhyt pätkä, jossa Laurel kääntyy aktiivisempaan rooliin tyttärensä kommenttien vuoksi. Tämä kooste oli selvästi vaatimattomin kolmesta näkemästäni, mutta hauskaa kamaa ilman muuta tämäkin.

lauantai 14. marraskuuta 2026

Factory Wilderness Of Species 2026 (Madagascar & Papua New Guinea)


Tämän vahasinetöidyn olut-pullon ostin ihan itse Keravan Factorylta tällä viikolla. Imperial stout, jota kypsytetty 16 kk ruisviskitynnyrissä. Vaniljaa heitetty sekaan jo heti alussa sekä Madagaskarista että Papua-Uusi-Guineasta. 12,0 %, hyvin mustaa. Tynnyrin viskisyys tuoksuu, ei liikaa vaniljaa. Maku on todella täyteläinen, pehmeää, ei juuri paahteisuutta, tummaa suklaata irtoaa. Hienosti kaikkein makein osa-alue tuntuu pysyvän etäällä mausta. Tätä pitäisi juoda hitaammin kuin nyt itsellä oikein mahdollisuuksia. Mutta onhan tämä kokonaisuutena erittäin hyvää. Monimuotoisuutta on, jopa raikkautta. Tanakkaa on, ei helppoa juotavuutta, mutta muuten toimii. Pelkäsin pastry stout -kuviota, mutta sitä tässä ei ole. Ostopaikka Kerava, Etko/Factory Taproom.

Factory Double Reveries Of... Peacharine 2026


Viimeisenä oluena Juha Heinäsen kuriiritoimituksista tuplasumu, jossa sinkkuhumalana kovaa mainetta keräävä Peacharine, 8,0 %, tölkitys 13.10.2026. Juha oli huomauttanut Jirkalle, että oluen aiempi versiokin tuli ulos tämän vuoden puolella. Näin tosiaan oli, mutta tässä nyt on kuitenkin eri vuoden humalasato käytössä. Uuden-Seelannin humalathan kypsyvät käytettäväksi pohjoisen pallonpuoliskon keväällä. Maitoinen tai piimäinen vaaleus, miten sen nyt ottaa. Mutta hyvin vaaleaa murkya sameutta vahvasti. Makeahkoa trooppista tuoksua, miksipä ei persikkaankin vivahtavaakin. Maku on pehmeän trooppishedelmäinen, makeahkoa, pehmeää, intensiivistä. Erittäin täyteläistä, mutta taas juotavuus on kunnossa. Jälkimaku jää jokseenkin tyhjäksi. Silti erittäin mukavaa olutta kaikin puolin. Ostopaikka Kerava, Etko/Factory Taproom.

Factory Desire Path


Edelleen samaa kuviota Saviolta, nyt hieman vahvempaa double-tasoa, tosin alkoholipitoisuus nousee vain 0,7 %, sehän menee jo virhemarginaaleihin. Mutta siis 8,0 %, Citraa ja Nelson Sauvinia monessa eri muodossa. Pakkauspäivä 20.10.2026.Nyt on taas tuttu maitoinen vaaleus sameudessa mukana. En usein aisti Nelsonin valkopippurisuutta, mutta nyt se aromeissa tulee esiin. Hedelmäisyyttä tietysti myös. Maussa on pehmeää ananaksen, mangon ja guavan tuntumaa, oikein paneutuneesti. Täyteläisyyttä on nyt havaittavasti enemmän kuin edellisissä, mutta juotavuus tuttuun tapaan pysyy optimaalisena. Oikein miellyttävää jälleen kerran. Ostopaikka Kerava, Etko/Factory Taproom.

Factory Moonlit Knight


Lisää Juha Heinäsen roudaamia Factoryitä Keravalta. Mehukaljaa edelleen, 7,3 %, Uuden-Seelannin domimointi jatkuu, nyt humalina Peacharine, NZ Cascade ja Nelson Sauvin. Tämäkin purkitettu 13.10.2026. Nyt ei ehkä aivan niin maitoinen ulkonäkö, hieman keltaisempaa sameutta. Aromit taas vahvoja, nyt enemmän sitrusmaisia vivahteita, ananasta ja passionia myös. Monimuotoinen mehuisuus jatkuu maussakin, hyvin puhdasta ja tuoretta. Mutta ehkä se edellisen oluen Riwakan päällekarkaus oli vielä nautinnollisempi. Kaikki on tässäkin kunnossa, mutta ei nouse aivan Factoryn kärkikastiin. Ostopaikka Kerava, Etko/Factory Taproom.

Factory Reveries Of... Riwaka


Keski-Uusimaan Factory tuottaa uutuuksia niin tiheästi, että 10 päivän matkailu kasaa melkoisen määrän oluita maistettavaksi. Englannin reissuni aikana Juha Heinänen ansiokkaasti nouti Keravalta uusimmat lanseeraukset. Sinkkuhumaloitu sumu, 7,3 %, tölkitetty 13.10.2026. 7,3 %, maitoinen vaalea ulkonäkö. Tuoksussa on intensiivisesti bensiiniä, mangoa, litsiä, guavaa ja papaijaa. Maku on pehmeän mehuinen, jopa nektarinen. Ehkä korostuu edellisten vaisuhkojen pilsien jälkeen, mutta mehuisuus tuntuu todella nautinnolliselta. Riwaka kyllä on yleisestikin todella mehukas humala, joten sieltä se tietysti kantautuu. Kuiva runko kääntyy vielä kuivempaan jälkimakuun, jossa on havaittavissa lievää katkeruutta. Ei tuo mitään uutta Factoryn yleiskuvaan, mutta tutusti jatketaan korkealla laadulla. Loistava juotavuus myös. Ostopaikka Kerava, Etko/Factory Taproom.

Fat Lizard Boomtown


Räntäsade alkoi uudestaan, joten Uusimaa-sessiota voi jatkaa hyvillä mielin. Nyt vuoroon west coast pilsner Otaniemestä. 5,5 %, 29 IBU, Magnum, Cascade, Citra, Mosaic. Tölkitetty 29.10.2026. Nyt on kirkasta ja kultaista juomaa. Tuoksussa on herukkaa ja sitrusta, ei täysin raikkaasti. Maku on myös hedelmäisyysvoittoinen, sokkomaistossa voisi luulla pale aleksi. Jälkimakua on hieman enemmän kuin edellisellä Salamalla, mutta heiveröiseksi tässäkin pilsin purevuus jää. Mutta hyvin puhdasta tämä on, maku myös raikkaampi kuin tuoksu. Ostopaikka Espoo, Fat Lizard Taproom.

Salama Fat Hog Maxxing


Räntäsateinen aamu Vallilassa ja koleana sää on pysynyt senkin jälkeen. Asuntoon on päässyt kerääntymään useampia oluita, joten päätin jättää perinteisen lauantain baarikierroksen väliin ja tyhjentää jääkaapin. Sisällöstä saa aikaan täysipainoisen Uusimaa-session. Kävin viikolla Keravalla Salamalla ja sain mukaani sieltä tölkin uutta italopilsiä, 5,0 %. Kuivahumaloitu siis, mutta lajikkeita ei ole kerrottu. Kullankeltainen, lievästi utuinen. Maltainen tuoksu, seassa hienoisia hedelmäisiä vivahteita. Maku on hedelmäisempi, maltaisuus jää hieman sivurooliin. Pehmeyttä, puhtautta ja tasapainoa on. Mutta ei loppuun asti, jälkimaku jää kovin tyhjäksi. Ei täysin tyhjä, mutta ei pilsin tasoinen. Kokonaisuutena tietysti ihan mukiinmenevä olut.