Kurikan Lakkitehdas Kulo Rompalesnisu

Vietimme iltaa Reijo Pentinmäen mailla Jalasjärvellä henkevien keskustelujen ja paskan musiikin merkeissä. Jossain vaiheessa kellarista nousi tällainen kurikkalainen olut, jota en ole ennen kokeillut. Jalasjärvihän kuuluu nykyään Kurikkaan, vaikka paikkakunnalla tiettävästi liikkuu edelleen separatistisia aineksia. Saksalaistyylinen vehnäolut. Rompales liittyy kuulemma siihen, kun pullataikinaa ei jaksa letittää pitkoksi. Pullapötkö työnnetään sellaisenaan uuniin, se on rompales. 5,1 %, Hallertau Tradition ja Saaz. Katajanmarjaakin lisätty. Hyvin vaaleaa, hieman samea. Vähän esteriä, vähän hedelmäistä, lievästi mausteisuutta. Kohtuullista kamaa. Varmaan paras juomani olut tältä panimolta.

 

Mallaskoski Folke West Coast Pils

Takavuosina tuli käytettyä blogissa termiä Jalasjärven turkistarhaajat. Jos esimerkiksi Mallaskoski sattui tekemään huomattavasti peruslagerista poikkeavan oluen, niin arvelin, että tuote ei nyt kyllä taida upota Jalasjärven turkistarhaajille. Turkistarhat olivat silloin enemmän esillä uutisissa ja Jalasjärvi nyt sattui olemaan random-paikkakunta Seinäjoen lähellä.

Jalasjärveltä kotoisin oleva osittain oululaistunut kaverini Reijo Pentinmäki tarttui tähän ja kutsui tutustumaan Jalasjärven turkistarhaukseen. Epäilin hieman kutsun motiiveja ja homma jäi puheiden asteelle. Vuosia kului ja koronan jälkeen Reiska on entistä enemmän asunut kotitalossaan Jalasjärvellä. Nyt sitten kalentereista löytyi sopiva viikonloppu ja hyppäsin Seinäjoen junaan. Aseman liepeillä Reiska ja hänen serkkunsa Juha Pentinmäki jo heiluttivat Jalasjärven turkistarhaajien liittokokouksen kutsuplakaatia.

Pyörähdimme samantien Mallaskosken panimoravintolan terassille. Kävin täällä aiemmin 2011, varsin tutulta paikka tuntui. Lämmin, mutta melko tuulinen sää. Uusi west coast pils hanasta, hauska nimi.4,2 %, 40 IBU,  Citra, Nelson Sauvin, Chinook, Perle. Maltainen, kuiva, vähemmän hedelmäisyyttä. Lievää katkeruutta. Jää vähän ohueksi väistämättä.

Ennen Jalasjärveä koukkasimme vielä Peräseinäjoelle, jossa halusin nähdä Peräseinäjoen Suden, mahtijuoksija Ville Ritolan, patsaan ja haudan. Pääosin USA:ssa elänyt Ritola halusi tosiaan tulla haudatuksi syntymäpaikkakunnalleen. Sitten oli vuorossa tunkeutuminen itse Jalasjärveen. Seinäjoki, Mallaskoski, 6.5.2026.

Tuju Crumb's Crunchy Delights, Motueka

Tujun NZ-farmhousesta Motueka-versio. Tätä on ollut Helsingin baareissa jo pitempään, mutta vasta nyt sain kotiutettua. 6,6 %, 50 IBU. Kevyesti utuinen, hedelmäistä esterituoksua. Maussa fenoliset esterit jyräävät todella nautinnollisesti. Kylläpä tekee hyvää puraista pitkästä aikaa kunnon belgihiivaa. Varsin täyteläinen, hyvin puhdas, lievää mausteisuutta. Kuiva kokonaisuus, jopa lievä katkeruus. Motuekaa ei ole päästetty dominoimaan ja hyvä näin. Juova, 5.6.2026.

Badlands March DIPA (2026)

Ontariosta NZ-tuplaheiziä, 8,2 %, Peacharine, Wai-iti ja Riwaka. Vaaleaa ja sameaa. Lähes huumaavaa limen ja hunajamelonin aromia. Täyteläistä ja intensiivistä mehuisuutta. Suhteellisen makeaa. Ei paljoa jälkimakua. Totuttua laatua tältäkin panimolta. Juova, 5.6.2026.

Alkon uutuusmaistelu 5.6.2026

Pääsin taas pitkähkön tauon jälkeen Alkon uutuusoluita tsekkaamaan, tällä kertaa seitsemän yksilöä tarjolla. Ensimmäinen näyttää vadelmamehulta. Tuoksuukin sellaiselta. Maussa on marjaista kirpeyttä, suhteellisen kuivaa, ohuehko, ei happamuutta paljoa, jos ollenkaan. Omalla tavallaan miellyttävääkin, mutta oluttyyli ei ole kiinnostavimpia. Kakkosessa on syvänpunaista väriä, olisiko sitten kirsikkaa. Nyt on navettaa ja happamuutta tuoksussa. Samat vivahteet jatkuvat kuivassa maussa. Ei yhtään makeutta, pirteää marjaisuutta varsin voimallisesti. Happamuus heikkenee loppua kohti, sanoisin ettei tämä ainakaan Cantillon ole. Jää nyt muutenkin vähän puolitiehen. 

Sitten vuoroon keltaista ja sameaa. Persikkaa ja aprikoosia vahvasti aromeissa. Pehmeää mehuisuutta maussa, ei kovin täyteläisesti. Kuivaa on, mutta ei katkeruutta. Puhdasta ja miellyttävää, mutta makuja saisi olla enemmän. Numero nelosessa sama ulkonäkö, tuoksu neutraalimpi, ananaksen ja mangon elementtejä kainosti. Matalahiilihappoinen ja pehmeä on tämäkin, kirpeyttä maussa. Liian ohueksi ja mauttomaksi jää tämäkin.

Tässä vaiheessa vilkaisin ensimmäisten identiteetit. Ensimmäinen oli tanskalainen, To Øl Bramble Berry Sour, kattilahapatettu karhunvatukkaolut, 5,0 %, 20 EBU. Vadelmaiseksi Alkokin makua luonnehtii. Kakkonen oli Fiskars Cerise Kirsikka Sour Ale, 5,5 %. Ei yllätyksiä tässäkään, sellaiselta tämäkin maistui. Fiskars näköjään jatkaa sourien tekoa Jari Leinosen potkujen jälkeenkin. Kolmantena Verdant 300 Laps Of Your Garden Hazy Pale, 4,8 %, 36 EBU. Jep, laittiheizihän tämä oli. Verdantilta mukavaa raikkautta kuitenkin. Nelosena Mikkeller Mood Lightning New England Pale Ale. 4,8 %, 10 EBU. Totta, Mikkeller ei nykyään pysty sessiosumuissa samaan raikkauteen kuin Verdant.

Viidentenä myös sameaa ja vaaleaa tavaraa. Nyt tuoksussa mausteisempaa vetoa, jopa pippuria. Vähän epämiellyttävämpää maakellarimaista vihannesta. Perunaa ja naurista. Maku on lähes flätti, melko mauton, ei kunnolla hedelmäisyyttä. Ohut, mutta kevyt katkeruus kuitenkin lopussa. Se ei tätä kuitenkaan pelasta, en ymmärrä mitä tässä oli tavoiteltu. Session epämiellyttävin ilman muuta. Kutosena tummanruskea tuote. Makeaa tuoksua. Maltaisuutta myös, mutta hyvin imelästi. Maku on hieman mausteisempi ja kuivempi, varsin ohut. Tyyli hieman arvoituksellinen, ei stoutin täyteläisyyttä. Vähän old alen ominaisuuksia, mutta kovin ohueksi jää. Pehmeää ja tavallaan puhdastakin.

Viimeisenä sitten kirkasta ja kultaista olutta. Viljainen aromi, mukana makeuttakin. Varsin miellyttävä maku, vaalean bockin elementtejä. Edelleen varsin makeaa, mutta loppuun kerääntyy nokare kuivaa purentaa, lähes katkeruutta. Ehkä tässä on session paras tuote, kokonaisuutena taso oli nyt pettymys. 

Numero viisi oli Põhjala Limoncello IPA, 5,5 %, 30 EBU. En täysin ymmärrä, raikkaus puuttuu täysin. Kutonen oli Rooster's Peculiar Assassin, 5,4 %, 52 EBU. Todellakin siis kai kevyt old ale, nimi viitanneet Old Peculier -klassikkoon. Caskattuna varmaan toimisi paremmin. Viimeisenä pieni yllätys, Olari Wicked Value Pils, 5,8 %, 60 EBU. Olen juonut tätä äskettäin hanasta panimolla. Makeus vei ajatukset bockin puolelle, kohtuullisen vahvahan tämä pilsiksi onkin. 60 EBUa pitäisi maistua suurempana katkeruutena, mutta ehkä enää pysty kunnolla aistimaan näin pieniä pitoisuuksia. Laatujuomaa kuitenkin Olarilta.

Tree House The Resolution

Massachusettsin kulttipanimon oluita nyt ilmeisesti ensi kertaa kaupallisesti tarjolla Suomessa. Panimo toki tuttu ennestään yksityismaahantuontien ja parin vuoden takaisen New England -turneen kautta. Hienoa, että saadaan Amerikan hypepanimoista tämäkin Suomeen. Nyt taitaa puuttua enää Russian River ja se ei ole edes hypesarjassa. Vaan jossain muualla vielä kauempana sfääreissä. 9,4 %. Varsin sameaa, ei aivan vaaleaa, enemmän keltaista väriä. Pehmeää hedelmäisyyttä, kuiva runko, paksuhkoa, mutta hyvä juotavuus. Ehkä voi kuvitella kevyen katkeruuden perään, mutta hintelähän se on. Juova, 4.6.2026.

Kimito Born This Ale

Uusi Peter Tammenheimon Pride-olut, nyt Jonas Sahlbergin Kimitolla tehty. Nimi viittaa Born This Way -biisiin. Julkistustilaisuus Jätkäsaaren laatubaarissa. Vahva juicy ale, 6,4 %, pääroolissa Polaris-humalaa, mukana myös Citra ja Galaxy. Melko samea, keltainen, maltainen maku, lievästi hedelmäisyyttä. Varsin kuiva runko, mutta vain 26 IBU. Peter kertoi oluesta tulevan uusi Kimiton sesonkituote ja IBUja kasvatetaan yhdellä aina vuosiluvun mukaan. Se nyt ei erikoisemmin ilahduta näillä vuosirenkailla. Mutta pihkaa on reilusti. Puhdasta kamaa ilman muuta. Barley & Bait, 4.6.2026.

Other Half Cream Of Broccoli

Brooklynin sumuoluita valunut myös Ruoholahden aurinkobaariin. 7,9 %, Cascade, Hallertau Blanc, Mosaic, Simcoe. Nimenmukaisesti ikävä kyllä myös laktoosia. vaaleaa ja sameaa. Ananasta ja mangoa intensiivisesti mehuisessa rungossa. Täyteläinen olut, silti hyvä juotavuus. Kuivuu loppua kohti, mutta ei kunnolla jälkimaun katkeruutta. Onneksi laktoosi ei tunnu pilaavan olutta. One Pint, 4.6.2026.

Christian Petzold: Roter Himmel

Tykkäsin kovasti Christian Petzoldin ensimmäisistä elokuvista, mutta viime aikoina taso on alkanut laskea. En kuitenkaan odottanut aivan näin vaikeaa tapausta kuin tämä 2023 valmistunut teos. Petzoldin tapaan ollaan taas itäpuolella. Aloitteliva kirjailija Leon matkustaa kaverinsa kanssa rantahuvilalle Itämeren rannalle. Auto hajoaa matkalla ja perillä selviää, että huvilassa majailee myös muuan nuorehko nainen, joka harrastaa äänekästä seksiä paikallisen rantavahdin kanssa. Leon on äärimmäisen kömpelö ja ärsyttävä hahmo, hänen toiminnassaan ei ole mitään järkeä. Teosta on verrattu Rohmerin elokuviin, mutta mielestäni tunnelma on tässä tyystin toisenlainen. Tylsää tarinaa on vaikea jaksaa katsoa. Elokuvan nimi viittaa seudulla riehuviin metsäpaloihin. Lopussa tunnelmat tummenevat odotetusti, mutta siirtymä tragiikkaan ei nivoudu mitenkään elegantisti tai edes uskottavasti. Petzoldin mukaan Leonin hahmossa on hänen omaelämäkerrannollisia piirteitä. Jos näin on, niin ei siitä olisi elokuvaa kannattanut tehdä.

Brew York Time Travelling Taxi

Ensimmäinen olut Konepajan Market Hallin Taphouse Train Factoryssa. Paljon hanoja, mutta ei kovin mielenkiintoista täytettä niissä. Britanniasta pale ale, 5,4 %, Columbus, Citra ja Loral. Maussa hieman happamuutta, voisiko olla jo nyt hanaongelmia. Sitrusta on voimakkaasti, mutta ei tosiaan kovin puhdasta. Maku jää lyhyeksi, ei takaosassa mitään täydennystä. Taphouse Train Factory, 3.6.2026.

UG Süpermän Imperial Red

Hyvä sää Vallilassa, Olarissa ei uutuuksia, joten parin terassioluen jälkeen siirryimme Asko Jylhän kanssa naapuriterassille. Lohjalta imperial red ale, 6,2 %. Ehkä asialla myös Kallio-niminen kiertolainen, he käyttäneet aiemmin Süpermän-brändiä. Aika kevyt siis tässä tyylissä. Ruma ulkonäkö, samea. Hyvin maltainen, ei paljoa hedelmäisyyttä. Kuohkeaa, kuivahkoa. Tavallaan puhdas, mutta makua saisi olla paljon enemmän. Ei katkeruuttakaan. Konepaja Biergarten, 3.6.2026.

Other Half Cheddar Broccoli

Brooklynista vahvaa heiziä, 7,9 %, DDH. Pitkä lista humalia, Cascade, Mosaic, Simcoe, Hallertau Blanc, Wai-iti, Kohatu, Citra ja Ekuanot. Vaaleaa ja sameaa. Trooppisia hedelmiä tuoksussa. Hieman karamellisuutta ja mausteisuutta maussa, vähän makeuttakin. Factoryn jälkeen ei tunnu yhtä raikkaalta, mutta ei tässä mitään tunkkaisuutta ole. Hyvää on, mutta ehkä ei Other Halfin kärkeä. Juova, 2.6.2026.

Factory Pedal Point

Tämä Factoryn tuplasumu on jäänyt aiemmin kokeilematta. 8,0 %, Nelson Sauvin ja Citra. Pehmeää hedelmäisyyttä, kuivaa. Melko täyteläistä. Puhdasta ja raikasta on. Ei juuri katkeruutta. Tuttua Factoryn laatua, mutta ei ehkä erotu erityisesti muista panimon oluista. Juova, 2.6.2026.

Thornbridge Golden Spike, keg

Tätä derbyshireläistä golden alea olen juonut äskettäin caskissa, mutta nyt tuli vastaan arkisemmassa muodossa. 5,7 %, Centennial ja Cascade. Humalointi siis perinteisintä USA:n länsirannikon fiilistä. Kullankeltainen väri, hedelmäistä tuoksua. Pehmeää makua, mutta ei tietenkään cask-kuohkeutta. Katkeruus heikkoa, mutta pihka ja sitrus kurkkii mukavasti. Miellyttävää juotavaa ilman muuta. Barley & Bait, 2.6.2026.

Les Intenables Master of Strata #2 - Nectaron

Kolmas osa Intenablesin Strata-sarjassa, nyt kumppanina huippuhumala Etelämereltä. Taas 6,7 %. Lievästi sameaa. Trooppista hedelmää mukavasti. Monimuotoista kamaa puhtaasti. Raikasta tavaraa. Barley & Bait, 2.6.2026.