Alkon uutuusmaistelu 5.6.2026

Pääsin taas pitkähkön tauon jälkeen Alkon uutuusoluita tsekkaamaan, tällä kertaa seitsemän yksilöä tarjolla. Ensimmäinen näyttää vadelmamehulta. Tuoksuukin sellaiselta. Maussa on marjaista kirpeyttä, suhteellisen kuivaa, ohuehko, ei happamuutta paljoa, jos ollenkaan. Omalla tavallaan miellyttävääkin, mutta oluttyyli ei ole kiinnostavimpia. Kakkosessa on syvänpunaista väriä, olisiko sitten kirsikkaa. Nyt on navettaa ja happamuutta tuoksussa. Samat vivahteet jatkuvat kuivassa maussa. Ei yhtään makeutta, pirteää marjaisuutta varsin voimallisesti. Happamuus heikkenee loppua kohti, sanoisin ettei tämä ainakaan Cantillon ole. Jää nyt muutenkin vähän puolitiehen. 

Sitten vuoroon keltaista ja sameaa. Persikkaa ja aprikoosia vahvasti aromeissa. Pehmeää mehuisuutta maussa, ei kovin täyteläisesti. Kuivaa on, mutta ei katkeruutta. Puhdasta ja miellyttävää, mutta makuja saisi olla enemmän. Numero nelosessa sama ulkonäkö, tuoksu neutraalimpi, ananaksen ja mangon elementtejä kainosti. Matalahiilihappoinen ja pehmeä on tämäkin, kirpeyttä maussa. Liian ohueksi ja mauttomaksi jää tämäkin.

Tässä vaiheessa vilkaisin ensimmäisten identiteetit. Ensimmäinen oli tanskalainen, To Øl Bramble Berry Sour, kattilahapatettu karhunvatukkaolut, 5,0 %, 20 EBU. Vadelmaiseksi Alkokin makua luonnehtii. Kakkonen oli Fiskars Cerise Kirsikka Sour Ale, 5,5 %. Ei yllätyksiä tässäkään, sellaiselta tämäkin maistui. Fiskars näköjään jatkaa sourien tekoa Jari Leinosen potkujen jälkeenkin. Kolmantena Verdant 300 Laps Of Your Garden Hazy Pale, 4,8 %, 36 EBU. Jep, laittiheizihän tämä oli. Verdantilta mukavaa raikkautta kuitenkin. Nelosena Mikkeller Mood Lightning New England Pale Ale. 4,8 %, 10 EBU. Totta, Mikkeller ei nykyään pysty sessiosumuissa samaan raikkauteen kuin Verdant.

Viidentenä myös sameaa ja vaaleaa tavaraa. Nyt tuoksussa mausteisempaa vetoa, jopa pippuria. Vähän epämiellyttävämpää maakellarimaista vihannesta. Perunaa ja naurista. Maku on lähes flätti, melko mauton, ei kunnolla hedelmäisyyttä. Ohut, mutta kevyt katkeruus kuitenkin lopussa. Se ei tätä kuitenkaan pelasta, en ymmärrä mitä tässä oli tavoiteltu. Session epämiellyttävin ilman muuta. Kutosena tummanruskea tuote. Makeaa tuoksua. Maltaisuutta myös, mutta hyvin imelästi. Maku on hieman mausteisempi ja kuivempi, varsin ohut. Tyyli hieman arvoituksellinen, ei stoutin täyteläisyyttä. Vähän old alen ominaisuuksia, mutta kovin ohueksi jää. Pehmeää ja tavallaan puhdastakin.

Viimeisenä sitten kirkasta ja kultaista olutta. Viljainen aromi, mukana makeuttakin. Varsin miellyttävä maku, vaalean bockin elementtejä. Edelleen varsin makeaa, mutta loppuun kerääntyy nokare kuivaa purentaa, lähes katkeruutta. Ehkä tässä on session paras tuote, kokonaisuutena taso oli nyt pettymys. 

Numero viisi oli Põhjala Limoncello IPA, 5,5 %, 30 EBU. En täysin ymmärrä, raikkaus puuttuu täysin. Kutonen oli Rooster's Peculiar Assassin, 5,4 %, 52 EBU. Todellakin siis kai kevyt old ale, nimi viitanneet Old Peculier -klassikkoon. Caskattuna varmaan toimisi paremmin. Viimeisenä pieni yllätys, Olari Wicked Value Pils, 5,8 %, 60 EBU. Olen juonut tätä äskettäin hanasta panimolla. Makeus vei ajatukset bockin puolelle, kohtuullisen vahvahan tämä pilsiksi onkin. 60 EBUa pitäisi maistua suurempana katkeruutena, mutta ehkä enää pysty kunnolla aistimaan näin pieniä pitoisuuksia. Laatujuomaa kuitenkin Olarilta.