Sitten panimon puolelle ja jännitys tiivistyi Andersin laskiessa lasiin Jäkeliä. Vaaleaa ja sameaa. Tuoksussa hedelmää ja esteriä. Maussa esterisyyttä, hedelmää, jopa sitrusta, neilikkaa, katkeruutta runsaasti. Juotavuus loistavaa. Huh, taas juuri sellaista kuin tähdättiinkin. Nyt voi mennä todellakin luottavaisena lanseeraukseen, Hagströmin ote pysyy lujana. Porvoo, Vanha Porvoo, 25.10.2024.
Jackson aloittaakin esihistoriasta, jopa 1800-luvun puolelta. Hänen päämotiivinsa on löytää lisää Skotlannista vieviä johtolankoja Euroopan sydämeen. Alku ei ole kovin lupaava, Jackson kirjoittaa TF:n hollanninkielisen termin muodossa totalvoetbal. Jonathan Wilsoniin viitataan ansaitusti usein, mutta Jackson haluaa tarkentaa tarinaa. Alussa oli siis 1910-luvulla Jimmy Hogan Wienissä. Jacksonin mukaan häntä edelsi originaaliskotti John Tait Robertson, joka toimi 1911 Budapestissa MTK:n managerina. Robertsonin pelikirjassa oli skottilaisen syöttöpelityyli ohella myös pelipaikan vaihtoja. Hogan jatkoi Wienistä 1916 Budapestiin. Kyllä, ensimmäisen maailmansodan aikana. Jackson on löytänyt toisenkin skotin William Hunterin, joka valmensi Wienin Hakoahia 20-luvulla ennen Béla Guttmannia. Muuan Gaskell esiintyy myös. Ehkä hieman tarkoitushakuisia perusteluja skottien vaikutukselle. Tyypit olivat tehtävissään varsin lyhyitä aikoja, mutta kieltämättä Jimmy Hoganin luentoja tuntuvat kuunnelleen lähes kaikki myöhemmät TF-avainhenkilöt.
Sitten fokukseen Jackson ottaa Itävallan Hugo Meislin ja Wunderteam. Jackson pitää Sindelaria ensimmäisenä valeysinä, vaikka muitakin tulkintoja on. Toiseksi avainpelaajaksi Jackson nostaa hyökkäävän keskustukimiehen (centre-half) Josef Smistikin. Jälkikäteen ajatellen Sindelar on ehkä WW2:ta edeltävän ajan ykköspelaaja, ainakin Euroopassa. Giuseppe Meazza ehkä voisi kilpailla. Jackson keskittyy paljon Sindelariin, maajoukkueen ohella Austria Wieniin ja Mitropa Cupiin. Ei varsinaisesti paljoa uutta, mutta tässä Jackson kirjoittaa sujuvammin kuin Wunderteam-erikoisopuksen tehnyt Jo Araf.
Yksi Jacksonin löydöistä on John Harley -niminen skotti, joka toi lyhytsyöttöpelin Uruguayhin 10-luvulla. Rönsyilevää kerrontaa Imre Hirschlistä ennen kuin päästään 1940-luvun La Máquinaan. Eli River Platen hillitön hyökkäysketju Muñóz, Moreno, Pedernera, Labruna, Loustau. Máquinasta löytyy tarkempi kuvaus Wilsonin Argentiina-järkäleestä. Pedernera oli Jacksonin mielestä valeysi, mutta myös suurin tähti Moreno vetäytyi usein alemmas. Labruna oli pääasiallinen maalintekijä, mutta paikkojen vaihto yleistä. Total Football alkoi saada hahmoaan.
Seuraava steppi oli Ernö Egri Erbsteinin Il Grande Torino 1940-luvun lopulla. Jacksonin kirjan hämmästyttävin löytö on Raf Vallone. Itsellekin hyvin tunnettu näyttelijä mm. Riso Amoro -klassikossa, El Cidissa ja jopa Coppolan kolmannessa Godfatherissa. Raffaele Vallone näköjään oli ammattilaispelaaja, tosin Torinossa jo 30-luvulla. Hämmästyttävää. Ei siis kuollut Grande Torinon lento-onnettomuudessa ja eli 2000-luvulle asti. Voitti Coppa Italian 1936. Vallone kertoo lopettaneensa futisuransa sota-aikana 1941 Wienissä maajoukkueen sopupelikuvioon tyrmistyneenä. Harmittavasti Jackson ei käy läpi Torinon pelitapaa ja Valentino Mazzolan uraa, siitä ei ole tullut vastaan yksityiskohtaisempaa kuvausta.
Unkarista ei oikeastaan mitään uutta. Hidegkutin viimeistelemä false nine -nerokkuus ja paikanvaihtopeli. Voidaan ehkä väittää, että Unkarin 1950-luvun joukkue oli jo jalkapallon täydellinen ilmentymä, kovempi kuin Hollanti 1970-luvulla. Jacksonin mielestä kyseessä oli vielä kehitysaskel ennen lopullista TF:ää.
Ajaxin esihistoriasta Jackson nostaa esiin tutusti Jack Reynoldsin ja Vic Buckinghamin. Sitten lyhyehkö sivuhuomio Lobanovskista. Jackson pitää Lobanovskin pelityyliä kiinnostavana, mutta ei kuitenkaan varsinaisena TF:nä. Kiovan Dynamosta puuttui kuulemma Cruyffin tapainen avainhahmo, joka olisi kunnolla toteuttanut käytännössä Lobanovskin ideat. Jackson ei mainitse Oleh Blohinia, mutta ilmeisesti ei siis hänkään sellainen ollut. Toki supernopea Blohin olikin kovin erityylinen pelaaja kuin Cruyff. 2.0 -version Pavlo Jakovenko sellaiseksi olisi voinut kehittyä, mutta loukkaantumiset tuhosivat uran. Myh’ailytšenko oli ehkä liian fyysispainotteinen ja kolmosversion Ševtšenko taas enemmän Blohin-kopio.
Sitten seuraa pitempi yllättävä tarina Tommaso Maestrellin Laziosta, joka voitti scudetton 1974. Jacksonin mielestä Lazion kovaotteiset "fasistiset" pelaajat Giuseppe Wilsonin ja Giorgio Chinaglian johdolla pelasivat Ajaxin tapaista peliä. Tämä on jokseenkin yllättävä väite, johon kaipaisi vahvistusta muualta. Huippuaika jäi lyhyeksi, kun Maestrelli sai vatsasyövän maaliskuussa 1975 ja kuoli joulukuussa 1976. Tammikuussa vielä 1977 kolmas avainpelaaja Luciano Re Cecconi teeskenteli pelleillessään jalokivikaupan ryöstöä ja kauppias ampui tyypin. Uskomatonta, mutta tästä episodista olen kuullut ennenkin. Lazion lento loppui siihen.
Kirjan lopuksi odotin tuttua yleisesitystä Ajaxin ihmevuosista. Jackson naulitsee Total Footballin syntyhetkeksi 7.12.1966, jolloin Ajax voitti Euroopan Cupin sumupelissä Liverpoolin 5-1. Joukkueen silloinen suurin tähti, Cruyffia vanhempi Piet Keizer ei edes pelannut siinä ottelussa. Jackson lopettaa yllättäen Ajax-tarinan tähän. Jonkinlaisena sivuepilogina kirjassa on vielä kuvaus Volendamista Ajaxiin ponnistaneista Mühren-veljeksistä. Mielenkiintoista tarinaa Gerrie Mührenin Betis-vuosista. Niistä ei ole paljon kerrottu, mutta hän oli ilmeisesti suurikin menestys siellä, mm. vuoden pelaaja Espanjassa. Tosin titteli jää epäselväksi, ainakaan tunnetuinta Don Balónia Mühren ei voittanut. Maajoukkueessahan Gerrie ei enää pelannut kieltäydyttyään MM-kisoista 1974. Jackson sekoilee tässä kohti muutenkin, kutsuu Rafael Gordilloa hyökkääjäksi. Arnold Mührenin pitkä ura oli menestyksekäs, mutta maajoukkueessa vain 23 ottelua, ei koskaan MM-lopputurnauksessa. Onneksi ura huipentui sitten EM-voittoon.
Erittäin mielenkiintoista tekstiä taas, vaikka hieman pakotettua tendenssimäisyyttä seassa. Sitä Jackson jää itsekin ihmettelemään, miksi Total Football toteutui lopullisesti Alankomaissa, kun esiasteet olivat kukkineet Tonavan ja Rio de la Platan rannoilla. Mutta kun Glasgow'sta vetää suoran viivan Wieniin, niin tarkalleen puoliväliin osuu Amsterdam.
Upea punaruskea väri, erittäin kirkas suodattamattomaksi olueksi ja hyvä vaalea vaahto. Tuoksussa vahvaa maltaisuutta ja keksimäisiä aromeja. Maku erittäin kuiva, maltainen, lievästi hedelmäinen, mutta ei makeutta ollenkaan. Pähkinää ja keksisyyttä englantilaisen vahvan bitterin tapaan. Huikea hyökkäävä katkeruus jopa Hagströmin asteikolla. Se kestää pitkään ja huutaa välittömästi seuraavaa hörppyä. Juotavuus erinomainen. Kuohkeuttakin löytyy. Olut onnistui taas käytännössä täydellisesti, juuri tällaista lähdettiin hakemaan. Ei siis todellakaan täysin perinteinen tai "tyylinmukainen" wee heavy. Wee heavyn seinät ovat leveät ja katto korkealla, määritelmät jättävät aika paljon tulkinnoille varaa. Tyylin tyypillinen makeus haluttiin hävittää runsaalla katkerohumaloinnilla ja käyttämällä olut erittäin kuivaksi. Tätä kuivuutta hieman kritisoitiin, tietty pyöreys oluesta häviää. Tämän moitteen ymmärrän, mutta kaikkea ei voi saavuttaa painottamalla jotain osa-aluetta. Sen sijaan ehkä hieman kieli poskessa heitettyä vertausta doppelbockiin en oikein saanut kiinni. Yhteisiä elementtejä toki on, mutta eihän doppelbock tällainen humalapommi ole ja ale-hiivakin hyvin tunnistettavissa kuivuudesta huolimatta. Peter Tammenheimon luonnehdinta English wee heavy tuntui kyllä puolestaan hyvinkin osuvalta. Tämä wee heavy on lähellä vahvoja englantilaisia bittereitä ja muita punaruskeita aleja.
Vieraita tuli mukavasti paikalle, monet ensimmäistä kertaa Hagströmin tilaisuudessa. Keskustelu oli vireää, olut tuntui maistuvan ja Hagströmille varattu ylempi Hakan taso toimi oikein hyvin. Isännät Amit ja Will olivat oikein tyytyväisiä. Suullisen palautteen ohella ensimmäiset nettiin päätyneet arviot olivat hyvinkin myönteisiä. Nyt ei menty riman yli matalimmalta kohdalta, mutta hämmentävästi Hagström tuntuu vain parantavan loikkiaan. Wee Heavya tulee saataville Hakan ohella ainakin Toweriin, Ihmeeseen ja Hämeentielle sekä Kuopion, Oulun ja Turun tuttuihin jakelupaikkoihin. Saattaapa olla jossain liikkeellä pulloversiokin. Itse otettujen kuvien seassa Jussi Kuivilan, Jussi Weckmanin ja Will Torreyn otoksia. Oluthuone Haka, 17.10.2024.
Kansojen liigan huippumatsi Münchenissä, samat joukkueet pelasivat kaupungissa 50 vuotta sitten MM-finaalissa, tosin eri stadionilla. Sen matsin pelaajista ainakin Uli Hoeness paikalla. Nyt Allianz Arenalla juhlistettiin Saksan maajoukkueessa lopettaneita staroja Manuel Neuer, Toni Kroos, Thomas Müller ja İlkay Gündoğan. Kroosia lukuunottamatta tyypit olivat paikallakin. Ennen alkuvihellystä muistettiin vielä edesmenneitä Johan Neeskensiä ja Werder Bremenin 70/80-lukujen maalivahtia Dieter Burdenskia. Maajoukkueessa Burdenski pelasi vain irtopelejä.
Kokoonpanot varsin erilaisia kuin kesän EM-kisoissa. Hollannin Virgil Van Dijk pelikiellossa, Memphis Depay hävinnyt mystisesti Atlantin taakse São Paulon Corinthiansiin. Valmentajana edelleen Neeskens-fani Ronald Koeman, debyytissä 18-vuotias Jorrel Hato. Saksaltakin puuttui mm. Musiala ja Havertz. Keskikentällä Wirtzin takana uusia kykyjä Angelo Stiller ja Aleksandar Pavlović. Saksan Jamie Leweling sai pallon maaliin sekavasta tilanteesta jo toisella minuutilla. Pitkän jahkailun jälkeen maali mitätöitiin VARilla. Saksa oli alussa selvästi vahvempi, Hollanti ei saanut luotua tilanteita, kärjessä Simons, Gakpo ja Brobbey näkymättömiä. Saksankin tempo hidastui puolen tunnin kohdalla.
Tauolla useita vaihtoja, mutta pelin kulkuun ei suurempia muutoksia. Saksa loi enemmän tilanteita, mutta ei pelin taso häikäissyt. 64. minuutilla ratkaisu kulmapotkun jälkitilanteesta, Leweling asialla taas, veto painui etuyläkulmaan ja maali hyväksyttiin. Hollannin vaihtopelaajista Malen ja Frimpong toivat hieman eloa peliin. Simonsin veto osui yläkulmaan ja aivan lopussa Malenin vedon 34-vuotias debytanttiveskari Oliver Baumann torjui. Ansaittu voitto Saksalle, Hollanti oli todella vaisu.
Pohjanpalo, Pukki, Antman ja Lod penkillä. Kolme topparia ja Källman sentterinä. Keskinen ja Fredrik Jensen myös mukana. Englannilla maalissa Henderson, kentällä Palmer, Bellingham, Grealish ja Kane. Vaihdossa Foden ja Gordon, Saka pois kokonaan. Aika tasaista alussa. 7. minuutilla Keskinen sai maalipaikan. Bellingham sai myös tilaa boksissa. 18. minuutilla Grealish pelattiin tyylikkäästi aivan vapaaksi boksiin, pallo maaliin. Suomi pystyi vielä luomaan puolittaisia paikkoja. Keskinen ajoi läpi ja veti, ehkä olisi voinut päättää muutenkin. 38. minuutilla Peltolan hyvä puolenvaihto, Alhon yllättävän hallittu pääjatko, mutta Jensenin viimeistely epäonnistui. Källmanilla vetopaikka 45. minuutilla, mutta kohti maalivahtia. Kohtuullisen hyvä avauspuoliaika Suomelta.
Hyvää prässiä Suomelta tauon jälkeen. Englanti sai sitten otteen. 57. minuutilla Keskiseltä tarkka syöttö luukulle, mutta Jensen ei saanut nytkään sisään. 74. minuutilla Walta lahjoitti Bellinghamille vapaapotkun ja Alexander-Arnold veti tyylikkäästi ylänurkkaan. 84. minuutilla vastahyökkäys ja Waltan edestä Rice sohaisi sisään. Walta paikkasi hieman tälläämällä kulmapotkun etukulmalle ja Hoskonen puski voimalla häkkiin. Nyt Suomen pelissä oli ajatusta, mutta kävi taas niin kuin yleensä käy.
Juva Ohra Ale, 5,0 %., pale ale, Magnum ja Mandarina Bavaria. Ensituntuma savolaispanimoon, sain tämän Timo Alasen kautta. Hyvin kirkas ja vaalea. Makea, ohut, lievää hedelmäisyyttä. Mauton, aivan liian vähän humalaa. Heller Aecht Schlenkerla Urbock Jahrgangsbier 2019, 6,0 %. Suodattamaton kypsytysversio tutusta klassikosta, viisi vuotta vanhaa siis. Jotenkin vaaleampi, kinkkua on tuoksussa. Täyteläinen maku, ehkä savuisuus hieman hiipunut. Salmiakkia, kuivalihaa. Tiivistynyttä tavaraa, mutta kuohkeus puuttuu. Tuore on parempi. Heller Aecht Schlenkerla Eiche Jahrgangsbier 2018, 8,0 %. Makeampi, ei savua. Hillitty, ei oikein kolise. Mieluummin tuoreena ottaisin tämänkin.
Smash Helsinki, 12%, russian imperial stout, Styrian Goldings. Join viime kuussa Rennesissä sikäläisen Smashin panimon olutta. Nyt omalaatuisesti Helsingille omistettu vahva stout, pippuria ja vaniljaa. Musta, makeaa ja vaniljaa, mutta ei sentään ihan onneton. Vähän kuivenee loppua kohti, pippurista ei suurempia haittoja. Kanadan meriprovinssista Nova Scotiasta halifaxilainen Stillwell Gosh, 5,4 %. Mosaic Dry-hopped White Wine Barrel Aged Farmhouse ale, pullotettu 2019. Nova Scotia. Vaalea ja samea. Hapan tuoksu, hyvin hapan maku, satulanahkaa, tammisuutta. Raikas sour, tykkäsin. Ehdin jo hermostua, mutta lopulta saatiin sessioon ensimmäinen IPA. Ja vieläpä mahdollisimman maineikkaalta suunnalta. Vermontin superpanimon Hill Farmsteadin Society Solitude #6, 8,0 %, Mosaic, tölkitetty 08/20/2024. Ei kovin samea, "east coast IPA". Trooppista tuoksua voimakkaasti. Raikas makua, oikein hyvää, tasapainoa.
Närke Black Golding, Starkporter, 7,0 %, 40 IBU. Ruotsin modernilta klassikkopanimolta balttiporter, pehmeää, paahdetta, kuivaa. Vähän katkeruuttakin, ihan ok, mukava ryhdikkyys. Etko Factory Double Reveries of ... Motueka, 8,0 %. Micaelin tuomana uunituoretta kamaa Keravalta, uuden sadon Motuekaa tältä vuodelta. Samea, vaalea, trooppista hedelmää runsaasti, intensiivinen. Hyvää on, laatu pysyy. Parish Rêve Coffee Stout, 6,8 %. Kahvistoutia Louisianan cajun-alueelta. Mustaa, pehmeän kahvinen tuoksu. Sama jatkuu maussa myös, pehmeää, tasapainoa, pähkinää, ei katkeroa. Makeahkoa, ilman kahvia olisi tietysti parempi.
Keväällä Suvilahdesta kotiuttamani kolme eri kypsytysversiota barleywinesta pääsivät nyt maisteluun mukana. Stadin American Barleywine Apricot Brandy Barrel Aged, 9,0 %, vuoden verran tynnyrissä. Samea, ruskea, makean hedelmäinen tuoksu. Toffeeta, karamellisuutta, kevyttä hedelmäisyyttö. Kuivuu loppua kohti, tammen tuntumaa on. Ei kovin pehmeä, mutta hyvä juotavuus. Stadin American Barleywine Pineau des Charentes BA. Tässä astiana Cognacin alueen väkevän viinin tynnyri. Sama ulkonäkö, kuivempi tuoksu, vielä makeampi ja karkeampi, mauton. Stadin American Barleywine Triple Sec Barrel Aged. Sama toffeen tuoksu appelsiinilikööriversiossa. Nyt liian makea. Karkeaa, velä huonompi, kolmikon kehnoin. Yllättävän suuria eroja löytyi, aprikoosibrandy selvästi paras.
Brygghus 19 BABW. Ruotsin etelärannikolta Karlshamnista Rebel Yellin bourbontynnyrissä 10 kuukautta kypsynyt barleywine, peräti 14,3 %. Keskiruskeaa, puinen tuoksu. Bourbonin mukana tullut vaniljaisuutta makeahkosti. Hedelmäisyyttäkin on. Ihan ok, mutta liian makea. Selvä tasonnosto Stadin triosta, mutta barleywine-kiintiö alkoi olla jo täynnä. Azatis Brewing Lab Agrimi Honey Weiss Kreetalta, 5,0 %. Ruma ulkonäkö, makea tuoksu. Esteriä on, kuivahko, ei oikein tasapainoa. Vähän vetinen, hunajakin tulee hieman tunkkaisesti mukaan. Toinen Keravan uutuus Etko Factory Void, 7,3 %, Citra, Krush, Galaxy. Vaaleaa ja sameaa. Tuttu hieno trooppinen tuoksu. Sama korkea taso jatkuu. Sitrusta nyt, sopivasti makeuttakin, oikein näppärää.
Uutta pullomallia Espoon länsilaidalta. Espoon Oma Panimo Puutarhakaupunki West Coast IPA. 6,5 %. Melko kirkas, pihkaa ja sitrusta. Ei mikään huono, raikas. Varmaankin paras olut tältä panimolta. Heti perään Espoon Oma Panimo Juhannusmäki. 6,5 %, NZIPA, Rakau, Motueka, Moutere. Sameaa, trooppista hedelmää. Toimii, mukava hedelmäisyys. Ei katkeroa, mutta toimivaa kamaa tämäkin. Della Fonte Goodmorning, Mademoiselle! 8,4 %, double stout. Toscanasta terhakasta vaahtoa. Kahvia tuoksussa. Tuntui ihan aluksi hieman kuivalta, mutta makeutta vaahterasiirapista nousee hallitsemaan kokonaisuutta. Vohvelikastikkeena soveliasta Micaelin mielestä ja sellaiseltahan tämä tuntuu.
Liverpoolista Azvex Scoop Blueberry Cheesecake, 6,0 %. Siis mustikkajuustokakkujäätelösour. Taisi olla ensimmäinen kohdalle osunut pastry sour. Tölkkiä piti ravistella kunnolla, sitten antaa viisi minuuttia rauhoittua. Silti paksua puuroa oli vaikea saada tölkistä lasiin. Tuoksu ihan mukava. Tosi paksu, makea, jälkiruokamainen, ei happamuutta. Tässäkö oluen tulevaisuus on? Juustokakku tuntuu vahvasti. Ei ole "perinteisen" oluen lähellä missään mielessä, makea pirtelö. Toipumisoluena Kaliforniasta Monkish Glow Glow, 8,6 %, Citra, Galaxy, Nectaron, Krush. Sameaa, trooppista hedelmää. Intensiivisyyttä, oikein hyvää oli. Alea Strange Brew Chloe Unity Lager, 5,0 %. Lievää utua kreikkalaisessa yhteistyölagerissa, Alea siis varsinainen panimi. Ruohoa, mallasta, raikasta. Vähän katkeroakin, puhdasta on, ryhdikäs suoritus.
Viisi vuotta sitten join Närkeltä kysymysmerkkioluen, nyt vuoroon huutomerkki, joka on barleywine. Närke ! Korn Vins Ale, 10,0 %. Samea, toffeeta tuoksussa. Mansikkaisen makea, ei oikein toimi, ei miellyttävää. Etko Factory Lady Cupcake #4. Mustaa, korvapuustin tuoksua. Kanelipullaa nestemäisessä muodossa. Ei liian makeaa kuitenkaan, mutta ei minun tyyliä. Varmaan ihan hyvää valitsemassaan tyylisuunnassa. Blood Brothers Balam, imperial stout Torontosta, 12,9 %. Paksua ja mustaa, viskitynnyrin tuntua. Kuivaa, kahvia ja suklaata. 12,9 %. Toimii pehmeästi, vaikka makeaa on.
Espoon Oma Panimo Cheers from Lystimäki. 6,5 %, maibock. Maltainen tuoksu, ihan puhdas maku. Panimo tuntuu petraavan kovasti. Selvästi parempia tänään ollut kuin aiemmin. Retimi Red Ale, 5,3 %, Kreetan Rethymnonista punainen olut. Heikko tuoksu ja vaisu maku. Todella vetinen ja pahvinen, ei maistu millekään. Root + Branch A Thousand Plateaus, 8,6 %, Motueka ja Nelson Sauvin, tölkitetty 07/31/24. Sameaa, trooppista hedelmää. Hienolta maistuu, samettisen pehmeää. Ei kuitenkaan niin raikasta kuin Factoryn uutuudet, luonnollistakin.
Collective Arts Voodoo Origin Of Darkness. Ontarion panimon kumppanina ollut Voodoo Brewing Pennsylvaniasta. Vahva maustettu stout, 11,5 %, bourbon-tynnyrissä 21 kuukautta. Mustaa, tammea tuoksussa. Makeaa pähkinää, vaniljaa, pehmeää, ei kuitenkaan liian makeaa. Kanelia, ikä tuntuu, en innostunut. Wasa Brewery Dark Heart, 7,7 %, 65 IBU. Musta, vähän karkeaa, kuivaa, pehmeää, ei erityisen mausteista. Kohtuullisen miellyttävä kokonaisuus silti. Session päätteeksi kaksi romanialaista vahvaa pläjäystä. Blackout V-DB, 15,0 %. Alkukypsytys Widow Jane -tynnyrissä vuoden ajan, sitten toiseksi vuodeksi Jack Daniel'siin. Hyvin mustaa, puumaisuutta. Pehmeää, paksua, täyteläistäkin. Viinaa tulee kuitenkin mukaan. Hop Hooligans Mat Øl Maple Bourbon BA, 13,0 %. Puhdasta, makeaa ja siirappista. Hyvin makeaa, en tykännyt.
Raskas setti, mutta saatiin käytyä läpi. Kiitoksia taas kerran, seuraavan kerran ehkä vasta ensi vuonna.
