Innis & Gunn Caribbean Rum Cask Scottish Red Beer

 Viimeinen varsinainen lomapäivä Kajaanissa. Aamulenkillä Vimpelinlampea kiertäessä kuului äkkiä voimakasta ammunnan räiskettä. Sitten yksittäisiä laukauksia epäsäännöllisin väliajoin. Hetken kesti hämmennystä, mutta tietysti Hoikanportin ampumaradalla uudet alokkaat opettelevat ampumaan kohti maahantunkeutujaa. Tyynessä säässä ääni kantaa hyvin. Sitten kävin tsekkaamassa Haapalan uuden Pioppo-gastropubin, joka on juuri avautunut vanhan Casa Biancan paikalle. Harmittavasti en päässyt pizzoja kokeilemaan, koko päivän tarjonta oli buukattu etukäteen. Olutta sentään sain, valintana Sonnisaaren Höljy. Taitaa olla ensi kerta, kun Sonnisaarta Kajaanissa hanassa.  

2008 join Innis & Gunnin rommikypsytettyä skottiolutta. Nyt tarjolla lähes samannimistä kamaa, hieman kevyempää, 6,8 %. Tummanruskeaa, maltainen täyteläinen tuoksu. Maku on melkoisen suoraviivainen, kuivahko, yleishedelmäinen, rommista vaikea saada otetta. Ei erityisen tamminenkaan maku. Pehmeyttä kyllä on ja vahvuuteen suhteutettuna mukavan täyteläinenkin. Jälkimaku on odotetusti tyhjä. Hyvä juotavuus, mutta enemmän monimuotoisuutta odotin. Ostopaikka Kajaani, Citymarketin Alko. 

Teerenpeli WBA Scottish Ale

 Lahdesta viskitynnyrikypsytettyä skottialea. Arvelin etukäteen kyseessä olevan Teerenpelin omien viskien astia, mutta ei, kypsytys on tapahtunut bourbon-tynnyreissä. 10,0 % eli hyvinkin ollaan wee heavy -vahvuudessa. Tummahkon ruskea väri, tuoksussa on tammea ja selvää viskin aromia. Jopa tervaa ja savua, lääkemäisyyttä. Maku on pehmeä, mutta aika nopeasti lievästi hapan kypsä hedelmäisyys hyökkää päälle. Se oli pienoinen yllätys, odotin maltaisempaa otetta. Runko on pehmeä, mutta sen päällä pyörii karkeampia aineksia. Tämä taitaisi vielä vaatia ikäännyttämistä, särmiä on liikaa ja ne eivät ole miellyttäviä. Hieman paradoksaalisesti wee heavy ei ehkä ole paras raaka-aine viskikypsytykseen, neutraalimpi imperial stout voisi toimia paremmin. Ostopaikka Kajaani, Prisman Alko.  

Elif Shafak: The Island of Missing Trees

 Uusi Kyprosta käsittelevä romaani vuodelta 2021. Tapahtumat sijoittuvat pääosin nykyhetken Lontooseen 2010-luvun lopulle ja Kyproksen kohtalon vuoteen 1974. Lontoossa päähenkilöitä ovat kyproksenkreikkalainen botanisti Kostas Kazantzakis, hänen 16-vuotias tytär Ada sekä Adan kyproksenturkkilainen täti Meryem. Adan äiti Defne on juuri kuollut. Takaumissa 1970-luvulla teini-ikäiset Kostas ja kyproksenturkkilainen Defne deittailevat salaa Onnellisen viikunan tavernassa Nikosiassa. Erittäin mielenkiintoista ja monipuolista käsittelyä Kyproksen mutkikkaasta tilanteesta. Kun 1974 Kreikan sotilasjuntta järjesti Nikosiassa vallankaappauksen ja Turkin armeija hyökkäsi saarelle, tapahtumia uutisoitiin näkyvästi Suomessakin, muistan käänteet kohtuullisen hyvin. Taustalla oli tietysti se, että suomalaisia YK-rauhanturvaajia oli ollut saarella jo vuodesta 1964. Saari ja pääkaupunki Nikosia ovat sitten pysyneet jaettuina kreikkalaiseen ja turkkilaiseen osaan 50 vuotta. Kreikkalainen etelä on EU:n jäsen, mutta turkkilaista pohjoista eivät muut maat tunnusta. Jäätynyt konflikti venäläiseen tyyliin.

Mielenkiintoni Shafakin romaaniin lopahti huomattavasti, kun yhdeksi kertojaksi saapuu viikunapuu. En yleensä voi sietää fantasia-aineksia romaaneissa. Shafakin puufanatismi muistuttaa yllättävän paljon viime kesänä lukemaani hieman vanhempaa Richard Powersin Overstorya. Shafak ei kirjan jälkikiitoksissaan kuitenkaan mainitse Powersia. Onneksi puu muuttuu vähitellen yleisemmäksi kertojaksi, joka ei identifioidu enää suoraan puuksi tai yleensä miksikään muuksi kuin kirjailijan omaksi ääneksi. Harmittava vesittävä ratkaisu kuitenkin.

Oletin ensin myös Shafakin olevan kyproslainen. Kesken romaanin lukua selvitin kuitenkin, että Elif Shafak tai Şafak on Strasbourgissa 1971 syntynyt naisoletettu turkkilainen, joka kirjoittaa sekä turkiksi että englanniksi. Hän näyttää asuneen Ankarassa ja Istanbulissa, mutta myös monessa muussa maassa. Vuodesta 2013 Britanniassa, koska joutui Turkin viranomaisten hampaisiin kirjoitettuaan armenialaisten kansanmurhasta 1915. Hänen tuotantonsa pääosa näyttää käsittelevän Istanbulin kaupunkia. Kypros ei siis liity suoraan hänen yksityiselämäänsä, mutta Britanniassa turkinkielisenä emigranttina asuminen on omakohtaista osuutta tässäkin romaanissa. 

Shafak kirjoittaa oikein sujuvasti, varsinkin puoliväliin asti jännite kestää mukavasti romaanin edetessä napakasti lyhyillä luvuilla. Takaumissa liikutaan 1950-luvulle asti Kyproksen siirtomaakauteen brittien kynsissä ja vastarintaliike EOKAn terrorin alkuvaiheisiin. Ikävästi romaanin jälkipuolisko on tylsempi ja tapahtumien kulku ennalta-arvattava. Rönsyily kasvaa edelleen, sävy muuttuu välillä saarnaamiseksi, fokukseen tulevat puiden ohella pikkulinnut, perhoset ja hyönteiset. Kohtuullisen kunnialla maaliin Shafak saa romaaninsa, mutta kaksijakoinen fiilis kokonaisuudesta jäi. Aihe on kyllä oikein kiinnostava, mutta ilman fantasiakuorrutuksia pitäisi asiat saada kerrottua. Aivan verrannollisesti IPA pitää saada hedelmäiseksi pelkillä humalilla eikä hedelmälisäyksillä.

UG Get Hoppy West Coast IPA

 Lohjan kiertolaisisäntä tarjoaa nyt omalla brändillään länsirannikon IPAa, 7,0 %, 100 IBU. Keskiruskea punertava väri. Hyvin neutraali tuoksu, lievää maltaisuutta. Maltainen on taas makukin, nyt karamellista makeutta, joka ei kuitenkaan täyteläistä olutta. Vähemmän katkeruutta kuin edellisessä Pravdassa. Pihkaa on nytkin, mutta en tykkää nykyisestä tavasta jättää hedelmäisyys pois west coastista. Muuten oluessa ei mitään erityisempää ongelmaa, aromihumalaa on vain aivan liian vähän. Ostopaikka Kajaani, Prisman Alko.  

Pravda Lviv IPAAAA

 Kevyt sessio-IPA Länsi-Ukrainan Lvivistä, 4,0 %, 51 IBU. Pravda-panimohan on tunnettu Putin Huylo -oluestaan. Melko ruskeaa, melko sameaa. Maltainen tuoksu, hyvin maltainen on makukin, hieman pihkaa ohuessa rungossa. Matalahiilihappoisuus auttaa, mutta hedelmäisyyttä oluessa ei ole ollenkaan. Ei oikeastaan katkeroakaan, vaikka mukavan kuivana olut pysyykin. Ostopaikka Kajaani, Prisma. 

Karvila Korven Kutsu Wild Spruce Lager

Volvolla Puolangan korpeen nauttimaan Karvilan korpilagerin kuusenkerkkäversiota. 5,0 %, kirkas ja kultainen. Pehmeä ja maltainen maku. Kerkän maku ja tuoksu eivät niin selviä kuin Olarin äskeisessä kerkkäoluessa. Täyteläinen tämä on ja lievästi mausteinen. Oikein puhdas. Kajaanissa muuten Prisman olutvalikoima on muuttunut monipuolisemmaksi kuin Citymarketin. Ostopaikka Kajaani, Prisma. 

Kanava Aava Belgian IPA

 Vääksyn Kanava-panimon oluita tuli juotua iloisella 10-luvulla säännöllisesti, mutta painajaismaisesti käynnistyneellä 20-luvulla huomattavasti harvemmin, blogista taitaa löytyä vain pari arviota. Panimo on kuitenkin käsittääkseni täysissä voimissaan, mutta tarjonta liikkumissani Helsingin baareissa ei näkyvää. Nyt panimon uutuus tarttui haaviin helteisen Kajaanin pitkäripaisessa. Eikä mikä tahansa uutuus vaan belgi-IPA, melkoisen harvinainen tyyli nykyään yleensäkin. 6,0 %, 37 IBU, Magnum, Amarillo ja Perle. Keskiruskeaa, melko kirkasta. Tuoksu on hedelmäinen ja pihkainen, ei kovin esterinen. Lievää mausteisuutta kyllä erittyy. Maussa on enemmän belgihiivan käymisaromeita, mutta aika kevyesti siinäkin. Pehmeää maltaisuutta on, yleishedelmäisyyttä, mäntyä todellakin. Melko hailakka jälkimaku. Puhdasta kamaa, ihan ok, mutta ehkä muistuttaa enemmän west coastia kuin belgi-IPAa. Voisi myös olla raikkaampi hanaversiona. Ostopaikka Kajaani, Prisman Alko. 

Haapala Se Kainuulainen Legenda, hanaversio

 Kajaanista vuokravolvo alle ja viimekesäiseen tapaan vierailu Kainuun ainoaan panimoon Vuokatinvaaran itäpuolelle. Poikkeuksellisesti ajoin nyt ensin Nuaksen pohjoispuolta Pohjavaaran kautta. Olin paikalla tarkalleen klo 11 aukeamisaikaan, mutta sisällä oli jo tungosta lounaspöydän ympärillä. Päätin syödä nyt itsekin, ensi kertaa täällä. Oluet eivät juuri ole vuodessa vaihtuneet, ainoa täysin uusi Maha Mieli, mansikkavehnäolut. Se ei oikein kuulostanut hyvältä, mutta hanassa oli sentään Legenda-lager, jota oli viime kesänä vain pullossa. 4,8 %, ilmeisesti maissia mukana. Käytännössä kirkas, kultainen, makean maltainen tuoksu. Pehmeää, lievästi hedelmäistä, melko täyteläinen, aavistus pippurisuutta. Katkeruus varsin kevyttä. Ruoka oli hyvää ja ravitsevaa. Istuin aivan panimon lasiseinän vieressä ja varmaankin Tylerin pariskunta tyttärineen ahkeroi panimon puolella. Periaatteessa olisi tietysti pitänyt moikata, mutta en ole koskaan heitä tavannut. Ujona poikana en ruvennut lasioveen koputtelemaan. Vetäisin vielä ruis-IPAn ja ostin kaksi porterpulloa Janne Keskisarjan norjalaisille reittauskavereille Kainuu-tikiksi. Mitään erikoisvuosioluita ei ollut tällä kertaa tarjolla. Sotkamo, Haapala, 23.7.2024.  

Zinc Craftbeer Festival 2024, 2. päivä

Kun aikaa rajoitetusti, niin palasin taksilla Bock's Cornerista keskustaan. Odotin taksia 12 minuuttia, joten voitto ajassa kävelyyn verrattuna noin 15 minuuttia. Laskua tuli 19,50€. Olisin kävellenkin ehtinyt junaan. Hain ensin hotellista festivaalilasin. Kahden päivän lipullakin piti siis kuljetella ja säilöä lasia yön yli.

Hyvä sää jatkui. Jengiä enemmän kuin perjantaina iltapäivällä, mutta löysin silti varjoisan istumapaikan jokaiselle oluelle. Aloituksena nyt Uumajasta Bryggverket Stoorn IPA, 8,5 %. Vaaleaa, sameaa, mehuisaa, herukkaista. Raikasta, tuoretta. Merenkurkun yli kuljetus näköjään toimii hyvin. Seuraavana Rockmill Phantasmania IPA, 6,5%, HBC586, Galaxy ja Nectaron. Kirkkaampi tiolitapaus GdańskIsta. Edelleen kuuluu vain ruotsia. Vähän ohut edellisen jälkeen, hedelmäisyyttä kyllä on. Ei jälkimakua. Ei virheitä, mutta vaisu. 

Anderson's Spruce And Justice IPL 8,0 %. Tarton panimolta ensimmäinen festariolut. Imperial-tason IPL siis. Kuusenkerkkiä, Chinookia ja Simcoeta. Käytännössä kirkasta. Olarin äskeisestä oluesta tuttu kerkkämaku hallitsee. Olen siedättynyt siihen, se on mainiota, pitäisi melkein lisätä Reinheitsgebotiin. Tanakka runko jaksaa kantaa sitä ja hedelmää, peruspihkaakin saadaan mukaan. Onpas hieno, ehkä paras Anderson'silta juomani. Raikkautta, tuoreutta ja juotavuutta riittää.

Sofia Electric 84 IPA, 8,4%, Citra, Idaho 7 ja Amarillo. Tarkoitus oli tässä kohtaa vetää Blackoutin barleywine, mutta sitä ei enää tänään ollutkaan. Paikkauksena etelämpää Balkania, vahvaa sumua Sofiasta. Pehmeää herukkaisuutta, ananasta ja mangoa, oikein puhtaasti. Erittäin hyvää. Tasapainoinen ja täyteläinen, heikko jälkimaku, mutta melkein kaikki kunnossa mukavasti.

Alvinne Cuvée Jonny Sour, 13,5%. Tynnyrikypstyksessä käytetty Marsalan, Banyulsin ja vermutin astioita. Tummaa, mausteinen ja puumainen tuoksu. Maussa kieli pyörii suussa, monipuolisia efektejä, happamuutta, tammea, hedelmää, yrttejä. Kuivaa on, hapanta, silti hyvä juotavuus. Alkoholi peittyy täysin. Jälkimaku on todella kuiva, vaikka normaalia katkeruutta tästä ei ehkä löydykään. Alvinnelta on takavuosina tullut juotua kovin vaihtelevan tason oluita, mutta Vaasassa kaksi tsekattua aivan superlatiivisia. Ei tätäkään varmaan puolta litraa vetäisi, mutta pienempinä annoksina kiehtovaa. Oikein sopiva olut hienon festarin päätteeksi. Siirryin ruokailun kautta Seinäjoen junaan. 

Bock's Corner Doppelbock, hanaversio

Tykkäsin 2016 kovasti Bockin pilsistä ja harkitsin uusintamaistoa, mutta päädyin sittenkin doppelbockiin, jota olen ehkä juonut vain pullosta. 7,5 %, 30 IBU. Aika tummaa, maltaista, pehmeää, ei makeaa, mutta tumma suklaa tulee mieleen. Täyteläistä ja maukasta, erittäin nautinnollista. Ravintolassa olisi tarjolla pieninä annoksina vielä vahvempia annoksia, mutta ehkä jätän ne väliin. Vaasa, Bock's Corner, 20.7.2024.

Bock's Corner Summer Ale X=Solero

Noin 2,5 km kävely keskustasta Bock's Corneriin. Karuhkoa laitakaupunkia, mutta bongasin lasipalatsin ja muutaman puutalon. Sitten mukavasti merenlahden reunaa. Ei mikään hellekeli, mutta tietysti lämmin tuli. Panimo sijaitsee kahden vesistön välisellä kannaksella, lupaavasti nimettykin, Vetokannas, Dragnäsbäck. Panimo on Bockin tuotantolaitoksen perinnetiloissa, vaikka näyttää navetaltq ulospäin. Osa isompaa Bock's Corner Villagea. Pukkeja oli pihallakin.

Klassinen bierstube puupenkkeineen sisällä. Kovin paljoa ei uutuuksia. Kesäalessa Solero-humalaa varmaankin. 4,5 %, aika makeaa, raikasta, hyvä juotavuus, hyvä janonpoisto. Yksinkertaista, mutta varmaan monen mieleen. Vaasa, Bock's Corner, 20.7.2024.