Kiinnostuin tästä kirjasta, kun luin ylistävän arvion Musson uusimmasta kolmannesta suomennoksesta. Tyttö ja yö on Musson ensimmäinen suomennos, mutta ei esikoisteos, ei lähellekään. Antibes'ssa 1974 syntynyt kirjailija julkaisi 15 romaania ennen tätä teosta vuodelta 2018. Romaanin kertoja on Antibes'ssa 1974 syntynyt kirjailija, joten metatasoja kasataan oikein kunnolla. Teos on jonkinlainen dekkari tai trilleri, tapahtuu pääosin kahdessa aikatasossa 1992 ja 2017, sijoittuu Antibesiin tai oikeastaan enimmäkseen läheiseen teknologiakylään Sophia Antipolisiin. Kertoja ei ole luotettava, ei ainakaan kerro heti kaikkea. Juoni on monipolvinen, runsaasti uusia käänteitä ja uusia henkilöhahmojakin tipahtelee vähitellen isompiin rooleihin. Tyylilaji on hyvin samantyyppinen kuin toisen ranskankielisen bestselleristin Joël Dickerin teoksissa. Dickerin tapaan Musson ensimmäiset teokset sijoittuivat USA:an. Anna Nurmisen suomennos rullaa mukavasti, pientä cliffhangeria on lähes jokaisen luvun lopussa. Viittauksia on runsaasti erinäisiin kulttuuriteoksiin, niistä on jopa luettelo romaanin lopussa. Musso saa kyllä pidettyä paketin pääosin kasassa, mutta varsinaisen tarinan jälkeen niputetut epilogit tuntuvat selittelyltä ja liian helpoilta ratkaisuilta. Viihtyvyyttä teoksessa on ja myyntimenestystä ei tarvitse ihmetellä. Ei tämä silti erityisemmin rohkaise tutustumaan Musson tuotantoon laajemmin.
Henkilökohtaisesti tässä romaanissa kiinnosti eniten sijoittuminen Sophia Antipolisiin. Osallistuin 00-luvulla telecom-alan standardisointiin, erityisesti European Telecommunications Standards Instituten (ETSI) 3GPP-ryhmän kokouksiin. ETSIn päämaja on Sophia Antipolisissa ja olisi ollut mahdollisuus käydä usein siellä. Mutta koskaan en siellä käynyt, teknologiakylän sijainti vaikutti tylsältä. Vaikka Antibes ja Nice ovat lähellä, niin kokousten aikana olisi ollut hankala piipahtaa niissä. Siispä valitsin aina kiinnostavampia kokouspaikkoja kuten Lissabon, Heidelberg, Washington DC, Boston, Denver, Phoenix ja Vancouver. Musson romaanissa on kohtuullisen hyvin paikallisväriä ja miljöötuntumaa, mutta eipä Sophia Antipolis nyt lukemisen jälkeenkään vaikuta vierailemisen arvoiselta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti