Anikó Lehtinen & Maria Markus: Olutreissu Suomi

 Luin viisi vuotta sitten Anikón ja Marian Olutreissu-kirjan, jossa liikuttiin Euroopan pääkaupungeissa. Kaksi vuotta myöhemmin 2021 ilmestyi sarjan toinen osa, joka keskittyy Suomeen. Jostain syystä tämä uudempi osa ei ole aiemmin osunut kohdalleni. Kävin äskettäin Juomapostin toimituksessa, jossa Cyde Hyttinen löi tämän teoksen kouraan. Korkea aika siis tutustua jatko-osaan.

Kirjoittajat kiersivät Suomea kesällä 2020, siis ensimmäisenä koronakesänä. Tuolloinhan luultiin, että pahin on jo ohi. Aukiolorajoituksia höllennettiin ja ainakin kotimaanmatkailu oli mahdollista lähes normaaliin tapaan. Toisaalta ajankohta oli hyvinkin otollinen olutmielessä. Suuren panimobuumin jälkeen monet panimot olivat jo vaikeuksissa, mutta useimmat olivat kuitenkin hengissä. Kirjassa liikutaan pyörällä, junalla, autolla ja laivalla varsin kattavasti läpi Suomen olutkohteita. Useimmat niistä ovat itsellekin tuttuja, joten oli hauska lukea minkälaista näkökulmaa kaksikko on niistä löytänyt.

Edellisen kirjan tapaan rakenne on suhteellisen löysä, pelkkään olueen ei keskitytä vaan teksti rönsyilee matkakirjamaisesti muihinkin aiheisiin. Kemiönsaarella matkailijoiden isäntänä on Kimito Brewingin Jonas Sahlberg, joten kokemukset ovat varsin samankaltaisia kuin Hagström-trion saarikierroksilla. Turussa Reijo Mäki ja hänen fiktiivinen Jussi Vares -hahmonsa ovat yllättävänkin suuressa roolissa, Mäkihän ei tunnetusti ole erityinen oluthifistelyfani. Raahesta on mielenkiintoisesti paljonkin tarinaa, koska se on Marian kotikaupunki. Asuin siellä 1988-99, joten on hauska nähdä Kajuutta-baarin saavan maininnan. Olin saada Kajuutassa turpiini syksyllä 1989, koska kauluspaitani ylänappi oli kiinni. Sittemmin Sori Brewingissa vaikuttaneen Pyry Hurulan serkku pelasti minut tilanteesta. Raahen superlatiivinen pizzeria Alto Mare näkyy muuttaneen vanhasta puutalostaan viereiseen kortteliin, mutta laatu vaikuttaa säilyneen. Pizzerian kyljessä on nyt Raahen ykkösolutbaari Pub Uunilintu, joka on minulle täysin tuntematon. 

Itä-Suomen autoilukierroksessa on paljon tarinaa Jyväskylästä ja Kuopiosta sekä ilahduttavasti Etelä-Kainuusta, jonne koukataan matkalla Iisalmesta Joensuuhun. Haapalan panimoravintolan ohella tilaa saavat yleismatkailumielessä Kajaani ja Manamansalon saari. Yllättävin kohde on ehkä Varkaus, joka on tunnettu lähinnä olutkirjailija Jouni Koskisen kotikaupunkina. Yllättävin puute on taatusti Takatalo & Tompuri, joka on Haapalan tapaan monimuotoinen olutmatkailukohde. Se olisi sopinut oikein hyvin kaakkoisautoilukierrokseen Kotkan ja Lappeenrannan väliin. Myös sahti melkein loistaa poissaolollaan. Sahti mainitaan vain Hollolan Hirven ja hämmentävämmin Hailuodon yhteydessä, koska kyseessä on pohjoisin sahtipitäjä. Sitä en muista ennen kuulleeni. Ainakin sahdinvalmistuksen SM-kisat täysin ainutlaatuisena oluttapahtumana olisi ansainnut paljonkin tilaa. 

Kirjaprojektit ovat käsittääkseni varsin pitkiä, joten lopputuloksen viimeistelemättömyys tulee aina yllätyksenä. Tällä kertaa jonkinlainen oikoluku on sentään järjestynyt, mutta sisältöön on jäänyt epäjohdonmukaisuuksia havaittavasti. Mathildedalin vierailulla itse panimo jää maininnaksi sivulauseessa. Turun Koulusta ja Lahden Teerenpelistä puolestaan kerrotaan perusasiat kahteenkin kertaan. Oravan panimolla käydään ensin Turussa Iso-Heikkilän kaupunginosassa, mutta myöhemmin sen todetaan sijaitsevan Liedossa. Tornion Panimon Original Lapland Lager ei tietenkään ole tumma (vaikka tummakin versio löytyy). Kotka Steamin Kärsä Koivistoisen oikea nimi menee väärin, sekä etu- että sukunimen kohdalla.

Muutama hilpeämpikin bugi kirjasta löytyy. Fiskarsissa mieleen tulee tietysti helposti sakset, mutta paikkakunnan panimo toimii kyllä entisessä veitsitehtaassa eikä saksitehtaassa. Porin Rocking Bearin kohdalla kirjoittajat toteavat panimon nimen olleen heille vaikea lausua ja kirjaan panimon nimi onkin päätynyt toistuvasti muodossa Rocking Beer. Hollolan Hirvi ei tietenkään sijaitse Heinolassa vaan Hollolassa ja päähenkilö Ilkka Sipilän sukunimi on vääntynyt muotoon Sysilä.

Oikein viihdyttävä ja helppolukuinen teos on kuitenkin kyseessä. Kuvia on niin paljon, että ymmärrettävästi kuvatekstit on jätetty pois. Joidenkin kuvien merkitys jäi ainakin minulle epäselväksi, joten jonkinlaista selitystä olisi kaivannut. Lievää alakuloakin lukukokemus herätti, koska useampia kohteita ei enää ole olemassa, ainakaan samassa muodossa. Matkaoppaaksi kirjasta ei siis enää välttämättä ole, mutta se on arvokas raportti Suomen kukoistavasta pienpanimotilanteesta juuri ennen suurten vaikeuksien kärjistymistä.