Ensimmäinen näkemäni ottelu uusimuotoisesta Mestareiden liigasta. Nyt syksyllä ei enää neljän joukkueen lohkoja. Vinicius poissa Anfieldillä, ilmeisesti nykytilanteessa olisi tärkeä pelaaja Ancelottin Madridille. Aika laadukkaalta kokoonpano silti näytti, Mbappé ja Bellingham avauksessa, mielenkiintoisimmin Modric jatkaa edelleen keskikentällä avainroolissa ja kapteenina. Kotijoukkueen Salah ollut huippuvedossa. Pallo melkein Madridin maalissa jo 3. minuutilla, mutta Raúl Asencio pelasti viivalta. Liverpoolilla jatkossa hyvä ote, mutta tempo hiipui melko pian. Tasaista peliä, maalipaikkoja ei syntynyt.
Tauon jälkeen Liverpool painostavampi, ja 52. minuutilla Alexis Mac Allister ohitti lopulta Courtoisin. Sitten Andy Robertson aiheutti tyhmästi pilkun Madridille. 61. minuutilla Mbappé mokasi karkeasti vedon, Kelleher torjui helposti. 69. minuutilla toisessa päädyssä selvä rike Mendyltä Salahia vastaan. Salah itse kiskoi voimalla ohi, harvinainen tapaus. 76. minuutilla sitten kulmasta Gakpo pukkasi avoimesti häkkiin. Periaatteessa laadukasta peliä Liverpoolilta, mutta en täysin innostunut.
Ensimmäisessä parissa oli lagereita. Olarin paluun tehnyt Hunsvotti voitti Etkon Dry-Hopped Pilsin 11-8. Se oli minustakin täyteläisempi ja raikkaampi, vaikka Etkossa olikin enemmän katkeruutta. Tasaisissa merkeissä jatkettiin west coast IPA -parissa. Olarin uusi Gunk & Goo nitisti Etkon Klondyken 10-9. Kumpaakaan en ollut ennen maistellut, hyvin samanlaisia herukkaisia ja pehmeitä olutta. Olarilla humalina Krush, Chinook ja Cashmere, Etkolla Citra, Mosaic ja Simcoe. Omasta mielestäni katkerampi Gunk oli niukasti miellyttävämpi.
Olarin hyvä startti pysähtyi kolmannessa parissa. Salaman Neo Electro nitisti Olarin Brainteaserin 15-4. Nyt olin itse toisella kannalla, Brainteaser oli kuivempi ja raikkaampi, vaikka ihan ok Salamakin. Kovempi löylytys tuli toisessa heiziparissa. Etkon Factory-brändin uusi Alchemy oli Olarin It's All Sunshine and Rainbowsia parempi luvuin 18-1. Se oli minunkin arvio, Factory oli monimuotoisempi, pehmeä ja hyvin raikas. Olarin uutuus oli yllättävänkin tukkoinen.
Sitten oli ehkä hankalin pari, hyvin punainen ja keltainen vastustaja. En oikein tunnistanut oluiden tyylejäkään. Punainen olut paljastui Beer Hunter'sin klassikoksi CCCCC, joka maistui selvästi paremmalle kuin Olarin Loudness Switch. CCCCC:n taso on vaihdellut, mutta se oli pehmeässä ja maltaisessa kunnossa varsin näppärää, luvuin 11-5. Loudness Switchistä olen aiemmin tykännyt, mutta nyt se oli omituisen ohutta ja epämiellyttävää, vaikkakin katkeraa. Vielä ylimääräisenä parina tumma kaksikko, Olarin Stampede Porter ja Suomenlinnan Helsinki Porter. Stampedessa hyvin paahteinen tuoksu, pehmeää, niukasti parempi kuin makeampi ja lievästi yksiulotteisempi kuin Suomenlinnan pitkäikäinen olut, numerot 10-9. Yhteistulos siis 3-3, mutta kilpailijoilla parempi "maaliero". Mielenkiintoinen tapahtuma taas, tosin aika rivakkaa tahtia tuli oluita kiskottua. Nyt ei oluiden valinnassa ollut mitään kotiinpäin vetämistä, melkein päinvastoin, Olarin valikoimasta löytyy näitä oluita selvästi parempiakin yksilöitä.
