West Coast IPA Battle: Olari vs. Muu Maailma

 Finnoon kartanoherra Janne Keskisarja huomautti viikko sitten, että Olarin Panimolla olisi mielenkiintoinen tasting, joka kuitenkin oli myynyt samantien loppuun. Toden totta, Olarin kanta-asiakasmeilissä oli tällainen tieto, en ollut sähköpostia lukenut tarkkaan. Hagströmiä tiistaina keitellessä satuin mainitsemaan asiasta Ville Leinolle. Ville lupasi järjestää meille kaksi paikkaa lisää, kun hyvän sääennusteen takia tapahtuma voitaisiin järjestää terassilla. Niinpä saavuimme Jannen kanssa paikalle. Kyseessä oli sokkotesti, pareittain viisi Olarin WCIPAa ja viisi muiden panimoiden tuotetta. Jokaisesta parista äänestettäisiin voittaja. Jos äänestystulos olisi "oikea", Ville lupasi mukaan myös kuudennen parin. Samaan pöytään asettui myös Kaisaniemen pormestari Sami Ylävaara sekä Jannen tutut Heidi ja Ville Träff. Heidi osoittautui samaksi naiseksi, joka tunnisti minut naaman perusteella suomalaiseksi Berliinin Biererein vessajonossa viisi vuotta sitten. Hämmästyttävä ja hauska yhteensattuma. 

Maistelussa oli rivakka tahti, vain noin viitisen minuuttia per olutpari. Muistiinpanoja en juuri ehtinyt kirjaamaan, kun oli vielä sosiaalinenkin tilanne päällä. Keskityin valitsemaan paremmalta maistuvan IPAn. Niistä sitten äänestettiin kädennostoilla ja Ville paljasti saman tien olutparit. Ensimmäisessä parissa olivat Lagunitas IPA ja tapahtuman nimikko-olut Olari Vs. Everybody. Olari oli selvästi parempi minusta, mutta Lagunitas nyt yllättävän hyvä. Toisessa parissa oli huomattavasti vahvemmat oluet, ne osoittautuivat Fat Lizard Splitty Westiksi ja Olarin Crusty Curbiksi. Helppo valinta tälläkin kertaa, Crusty Curb oli ehkä koko session paras. Janne tunnisti hämmentävästi sekä Lagunitasin että Fat Lizardin sokkona.

Kolmannessa parissa nähtiin selvimmät erot. Olarin Trippin' On Cone Pine voitti 13-0 Duggesin Electron. Ilmeisesti tuoreempi tölkki Duggesilla, mutta olut on todellakin varsin vaatimaton. Tässä vaiheessa Olari johti jo 3-0, joten voitto oli jäämässä kotikentälle. Johto kasvoi neljännessä parissa, Olarin On The Radar rökitti kevyesti Makun sikunaisen West Coast IPAn, jota en ilmeisesti ollut aiemmin maistanutkaan. Aivan varma en ole, koska Maku-panimon nimen takia sitä ei pysty blogista varmistamaan. Maku-sana esiintyy blogissa niin paljon, että Maku-nimellä ei saa haettua panimon oluita esiin. Sattumoisin huomasin ennen tastingia, että Makun Juho Virtanen toi tölkit panimolle. Juho kyllä vastasi moikkaukseen, mutta ei kuulemma tunnistanut, koska olin naamioitunut Black Brewingin hard seltzer -päähineeseen. Olli Majasen löytämän tuoreen tutkimuksen mukaan ns. bucket hat/kalastajanhattua käyttävät suosivat hard seltzeriä. 

Viidennessä yhteenotossa Olari kohtasi sitten voittajansa. Olari heitti kehään ehkä tämän hetken ykkösnyrkkinsä Shapes And Formsin, kun vastassa oli virginialainen The Veilin Limb. Itse sain kyllä Olarin tässäkin voittajaksi, mutta enemmistö äänesti The Veiliä. Erinomainen olut kyllä sekin, en ollut ennen maistanut. Mutta yhteistulos siis Olarille 4-1, joten saatiin vielä encorena kuudes pari. Siinä Tujun kanssa yhdessä tehty Skate To Hell nujersi Tujun oman Kiljuhanhen. Itse siis pidin jokaisessa parissa Olaria parempana. Se kertonee siitä, että oma makuni mätsää todella hyvin Olarin tuotteisiin ja oli aika helppokin arvata kumpi oluista oli isäntien. Mutta oikein hauska ja mielenkiintoinen tapahtuma upeassa miljöössä. Hieman haikeakin fiilis tietysti, kun tämä lokaatio jyrätään pian maan tasalle toimistokolossin tieltä. Espoo, Olarin Panimo, 17.5.2024.