Pirkkalan Himoa ei ole tullut pitkään aikaan testattua, Helsingin baareissa ei siihen törmää ja Tampereen reissuillakin se tahtoo jäädä väkisin nyssematkakynnyksen taakse. Kesällä yritän kyllä päästä Vilja-festarille. Eilen Otaniemessä Hagströmiä keittäessä Ville L viittasi taproomin nurkassa olevaan Himo-laatikkoon, jotta siitä voi ottaa kotiin viemisiä. Tartuin tilaisuuteen ja valkkasin pikaisesti kolme purkkia mukaan. Ensimmäisenä sumukaljaa, Hupi on ei-kaupallinen lahtelainen kollaboraattori, 7,0 %, Superdelic, Nelson Sauvin, Citra. Tölkityspäivä 9.4.2024. Vaalea, samea, kauniin kuulas. Sitrusta ja ananasta kunnolla aromeissa. Maussa on kirpeyttä ja trooppista hedelmää mehuisesti. Toimii aika näppärästi. Kuiva runko, täyteläinen tuntuma. Puuttuu vain peräkärry. Mutta varsin hyvä näinkin, kotimaista kärkeä kovasti kilpaillussa lajissa ilman muuta. Himoa olisi saatava lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti