Factory Permanent Fortune

Toinen viikon Factory-uutuuksista, tämäkin Juha Heinäsen roudaamaa juomaa. Tämäkin tuplasumu, 8,0 %, kokeellinen NZ-humala CIP076 pääroolissa, sparraajana Riwaka. Tölkitetty taas 28.7.2026. Samanlainen maitoinen samea ulkonäkö. Tuoksussa on taas trooppisia vivahteita, ehkä hieman kuivempina kuin edellisessä, ehkä myös sitruksisempana. Täyteläisessä maussa on pirteää hedelmäistä nektarisuutta, mutta todellakin hieman kuivempana versiona. Nyt runko jää aavistuksen ohuemmaksi ja loppuvetokin tuntuu hiipuvan ilman katkeruutta. Siis hieman edellistä vaatimattomampi kokonaisuus, mutta hyvin pienet marginaalithan Factoryn oluissa. Se ei ole välttämättä hyvä asia, mutta tämä tyyli tuntuu pysyvän suosikkina. Tänä vuonnahan on nähty jo pari onnistunutta west coast IPAa, joita toivoisi repertuaariin lisää. Ostopaikka Kerava, Etko/Factory Taproom.

Factory Moving Waves

Juha Heinänen toimi taas kuriirina Keravan ahkeran panimon uutuustuotteiden kotiuttajana, tällä kertaa kastellen ihokkaansa Savion kaatosateessa. Factoryn kannattaisi harkita jonkinlaista shuttle-bussia Savion aseman ja panimon välille. Onhan tuo nyt hirveää katseltavaa, itsekin olen ollut siellä usein lähellä liukastua omilla matkoillani. Liikkuvat aallot on tuplaheizi, 8,0 %, mukana nyt jo varsin yleinen NZ-humala Rhapzody yhdistettynä NZ-standardiin Nelson Sauviniin. Tölkitetty jo kolme päivää sitten 28.7.2026. Maitomaista vaaleutta taas, vaahtoa muodostuu hyvin sameuden päälle. Tuoksussa on limeä, papaijaa, passionia, aprikoosia ja mangoa. Maku noudattaa samaa linjaa, täyteläistä mehuisuutta, kuivempaa fiilistä jatkossa ja pienehkö kiristävä katkeropuristus lopuksi. Tuttua herkullista olutta taas kerran, ei mitään valittamista, Jirkan ote ei kirpoa. Ostopaikka Kerava, Etko/Factory Taproom.

Track Superflux Capacitor

Manchesterin Trackin digitaalisena kumppanina harvinaisempi kanadalainen toimija Vancouverista Superflux Beer Company. 8,0 %. Krush, Nectaron, Motueka. Makeahkoa meininkiä, trooppiset sävyt odotetusti esillä. Kyllähän tämäkin toimii, mutta kuivempi kama maistuisi paremmin. Täproom Tripla, 31.7.2026. 

Sudden Death Death Luxury (2026)

Vältyin kaatosateelta liikkuen spåralla Kaisaniemestä Vallilaan ja pikkupysähdyksen jälkeen bussilla Pasilaan. Ostaribaarissa sameaa lyypekkiläistä, 6,0 %, Mosaic ja Eclipse. Kirpeää hedelmäisyyttä. Suhteellisen täyteläinen, mehuisuutta on. Ei juuri katkeroa. Kuiva kokonaisuus, mutta ehkä jää loppupeleissä kovin kilpaillussa tyylissä vaisummaksi. Täproom Tripla, 31.7.2026.

Varikko Amerikan Pulu

Kesästoutia Tuirasta Amerikan tapaan, 6,2 %. Mustaa on. Paahdetta on reippaasti, hyvin kuivaa, lähes tuhkainen. Kahvia, tupakkaa ja tummaa suklaata. Hedelmäisyys hyvin hillittyä, lähes olematonta. Peräkärry on stoutiksi todella kookas. Taas priimaa pukkaa suistomaalta. Juova, 31.7.2026.

Twin Elephant Two Villains Best Come Correct

NZ-tuplaheizi New Jerseysta, asialla naapuripanimot Twin Elephant ja Two Villains. 8,0 %, Nectaron, Nelson Sauvin ja NZ Cascade. Sameaa vaaleutta. Viidakon hedelmiä tuoksussa. Pehmeää ananasmehua parhaimmillaan. Lyhyempi jälkimaku, mutta hyvää tavaraa. Juova, 31.7.2026.

Olari Brewer's Afterwork, esiversio

Menin vielä lämpimässä kesäillassa siemailemaan läheisen panimoravintolan terassille IBUdramaa, kun paikalle saapasteli panimon vahva mies Ville Leino. Hän tarjosi käymistankista vielä vähän raakaa west coast IPAa. Myyntikunnossa noin viikon päästä. Noin 6,5 %, humalina luotettava trio Citra, Idaho 7 ja Centennial. Raikas tuoksu ja pehmeä maku.  Kuiva kokonaisuus. Vähän pihkaa, mutta sitrus hallitsee hienoisesti. Kevyemmät katkerot tällä kertaa, ehkä noin 60-70 IBUa. Tämä olisi hyvä ollut maistaa ennen IBUdramaa, mutta tässäkin asetelmassa pystyin havainnoimaan tulevan oluen positiiviset puolet. Luotettavasti siis laatu säilyy. Olarin Panimo Konepaja, 30.7.2026.

Seven Island Dimensional Dimensional Hop Rage

Oluen nimi siis Dimensional Hop Rage ja korfulaisen Seven Islandin kollaboraattorina oluessa on toiminut Iowan Dubuquessa sijaitseva Dimensional Brewing. 8,0 %, Citra ja Simcoe. Sameaa ja melko vaaleaa tuplaheiziä. Hyvin appelsiininen tuoksu. Aika miellyttävä mehuinen makeahko maku. Matalat hiilihapot. täyteläinen runko. Ei juuri katkeroa. Onnistunut tuote Seven Islandilta. Oluthuone Haka, 30.7.2026.

Pikkarala The First Time, hanaversio

Oulunsalosta pilsiä laivamatkan jälkeen. Tätähän tuli juotua jo pullosta kevään tastingissä. 4,3 %, ruskea ja lähes kirkas. Tuoksu melko neutraali. Maku on ikävä kyllä savuinen. Samaa epämiellyttävää yrttivihannesta myös kuin pulloversiossa. Parempaa onnea toiselle yrityskerralle. Oluthuone Haka, 30.7.2026.

Ollõluuja Värska Lager

Seuraava Bolt-kuski oli hieman heikompi, ei löytänyt Telliskivessä kovin lähelle Pudel Baaria. Mutta ei se mitään, nähtyäni siellä hanalistan käännyin kannoillani. Tämä uudempi Pudel ei ole kiinnostava cask-pumpuista huolimatta. Jatkoin jalkaisin Kohtiin, jossa taas kerran mukava tunnelma. Joku makedonialainen tyyppi kertoi värikkäistä toimeksiannoistaan hallituksen palveluksessa. Setomaalta (Setumaa?) Viron kaakkoiskolkalta vahvaa lageria, 6,5 %, 35 IBU, meripihkan väriä. Kirkas tai melkein kirkas. Varsin makeaa, ei mitään virhemakuja. Peruslageria, varsin kuivaa, ei jälkimakua. Mutta ei virheitäkään. Tallinna, Koht, 29.7.2026.

Tuletorn Sketchy Lager

Lievästi utuinen lager side-pull -hanasta. 5,1 %, Perle-humalaa. Maltainen tuoksu. Maltainen on makukin, enemmän ruohoista pils-fiilistä kuin täyteläisempää hellesiä. Kuivaa on, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi katkeraa. Oikein puhdasta ja maistuvaa. Tallinna, Tuletorn Baar, 29.7.2026.

Tuletorn Queer Kväär

Boltilla Kopliin. Uudempi Tuletornin taproom hieman erillään panimosta. Karttasovellukset eivät ole vielä kunnolla päivittyneet, mutta melko nopeasti löysin paikan. Odotetusti robusti tunnelma, harmittavasti terassilla ei varjoa. Pink Boots -olut, tupla-IPA, kollabo lontoolaisen Queer Brewingin kanssa. 8,2 %, Nelson Sauvin. Hedelmäisyyttä on sameassa oluessa. Pehmeää, mutta jokin vähän tökkii. Voisi olla jotenkin intensiivisempi tässä vahvuudessa. Ehkä Nelson Sauvin ei yksin jaksa kantaa tätä. Tallinna, Tuletorn Baar, 29.7.2026.

Humalakoda JK Volta Humalatrikk

Paikalliselle futisseuralle JK Voltalle omistettu IPA Balti Jaamin ostaripanimolla. Mukava terassi kakkoskerroksessa. Täällähän kävin viime syksynä olutfestareilla ja se järjestetään tänäkin vuonna, Suomesta mukana Mallassepät. 5,5 %, Citra, Simcoe ja Mosaic. Lähes kirkasta ruskeaa kamaa. Pihkaista ja puhtaan maltaista kamaa. Hyvin kuivaa. Ei paljoa katkeruutta, mutta oikein mukavaa olutta. Tallinna, Humalakoda, 29.7.2026.

Pühaste Flux Bloom

Toinen uutuus on tuplakuivahumaloitu NZ-tuplasumu, 8,5 %, Nectaron, NZ Cascade ja CIP076. Hyvännäköinen. Ananasta on aromeissa, mutta tässäkään tuoksu ei erityisen intensiivinen. Ei kanadalaista mehuisuutta, mutta kyllä hedelmäisyyttä on maussa. Maltaisuuskin hieman yllättäen mukana. Katkeruutta ei kuitenkaan ole. Olen ehkä pilalle hemmoteltu "sumuhaukka" (Olutkoiran termi), mutta ei nyt kohoa valioluokkaan. Tallinna, Pühaste Taproom, 29.7.2026.

Pühaste Murrang

Kova kuhina iltapäivällä Rotermannin alueella, kovempi kuin Hell Huntin nurkilla. Tarttolaisen panimon taproomiin heti avaamisaikana, kaksi uutta IPAa hanassa, loistavaa. Murrang on west coast, 7,2 %, Citra, Eclipse ja Idaho 7. Melko kirkasta, varsin neutraali tuoksu. Maussa pihka ja mallas hallitsevat. Sitrusta tulee hieman viiveellä mukaan ja kohtuullinen peräkärry saapuu viimeisenä. Varsin tasapainoinen, jos nyt ei aivan timanttinen. Tallinna, Pühaste Taproom, 29.7.2026.

Humalakoda Kuuse Willem

Oluen nimi tuo mieleen Otto-Wille Kuusisen, mutta Kremlin muurin miehestä ei ole kyse. Kuusenkerkillä ja porkkanoilla maustettu olut, vain 4,2 %. Vaaleahko, melko samea. Raikas, jopa hedelmäinen tuoksu. Hyvin mausteinen maku, selvää kerkkämakua, samanlaista kuin Olarin voittajaoluessa. Ei tunnu ohuelta, myös jälkimaku on mausteinen. Porkkanaa en tästä löydä. Positiivinen yllätys. Tallinna, Hell Hunt, 29.7.2026.

Hiiumaa Rugipukk

Kolme kuukautta Suomessa alkoi lopulta ahdistaa, joten piipahdus Tallinnaan. Kävelin laivalta hitaasti, jotta Hell Hunt ehti aueta. Lohta lounaaksi ja Hiiumaan ruislageria, 6,8 %. Varsin tummaa. Leipäistä ja makeaa maltaisuutta. Pehmeää, ei jälkimakua. Tallinna, Hell Hunt, 29.7.2026.

Kenny Wayne Shepherd Band @Kulttuuritalo

Olen usein väittänyt ettei vuoden 1992 jälkeen ensilevytyksen tehneet artistit tai bändit ole tehneet vaikutusta. Täytin silloin 30 ja musiikin vastaanottokyky hävisi. Louisianalaisen Kenny Wayne Shepherdin ensilevy Ledbetter Heights ilmestyi 1995 ja en ole todellakaan kuullut miehestä mitään. Nyt kyseinen artisti bändeineen ilmaantui keikalle naapuriini ja luin kiinnostavia arvioita aktista. Päätin mennä paikalle. Ennen keikkaa tuli juteltua pitkästä aikaa Jyväskylän alkuperäisolutguru Mika Laitisen kanssa.

Iso bändi, koskettimet, basso, trumpetti, saksofoni ja rummuissa peräti Stevie Ray Vaughanin Double Troublen Chris Layton, jonka näin viimeksi livenä Oulun Kuusisaaressa 1988. Ei siis todellakaan mikään tusinabändi. Kaksi kitaristia, jotka molemmat lauloivat. Itse asiassa meni jonkin aikaa ennen kuin älysin kumpi on se päähahmo. Noah Hunt lauloi ensimmäisen biisin ja taisi olla äänessä jatkossakin ainakin puolessa kappaleista. Kitarasankarin identiteetti toki kävi ilmi nopeasti. Tyylisuuntana siis kitravetoinen bluesrock ja Mika Laitinen vertasi Stevie Ray Vaughaniin, siihen toki viittasi bändin rumpalikin. Pääosin tietysti tuntemattomia omia biisejä 100 minuutin keikalla. Olin huippupaikalla,  jopa kakkosrivillä, hieman oikealla reunalla. Ei täyttä salia eikä erityisempää hurmosta syntynyt, mutta hyvä fiilis. Biisit rullasivat hyvin, mutta mitään välittömästi tarttuvia mestariteoksia en tunnistanut. Muutama tutumpi koveri, Elmore Jamesin Talk To Me Baby ja Slim Harpon King Bee. Viimeisenä encorena sitten eeppisenä tulkintana Hendrixin Voodoo Child (Slight Return), joka viimeistään vakuutti Shepherdin virtuositeetin tasosta. Oikein mainio keikka, tykkäsin kovasti.

Track Bas-Canada Ouest

Lisää lainsuojatonta kamaa, kollabo Manchesterin ja Gatineaun huippupanimoiden välillä. 7,2 %, DDH west coast IPA ja humalina pelkkää NZ-kmaa: Nelson Sauvin, Riwaka, Nectaron ja Motueka. Kirkasta, sitrusta ja mallasta tuoksussa. Pehmeää hedelmäisyyttä maussa. Hieman hunajaisuutta, ei kylläkään katkeroa, mutta maistuuhan tämä oikein mukavalta. SalamaNation, 28.7.2026.

Stigbergets Living Häus Bale Breaker Fast Fashion Newbarns The Kernel Verdant Beak Bryggan Beerfest 2026

Göteborgista tuplaheiziä, paikallisen olutfestivaalin vierailijapanimoiden kanssa tehty kollabo-olut eli suomalaisten viranomaisten pahin painajainen. Pitäisikö tällaiselle lätkäistä alkoholiveroa vähintään 1000%?. 8,7 %, Citra, Mosaic, Nelson Sauvin ja Strata. Vaaleaa ja sameaa. Hieman kirpeää, voisi olla pehmeämpää. Täyteläistä. Ei oikein göteborgilaiset pärjää nykyään kanadalaisille. Mutta ihan hyvää tämä oli. Barley & Bait, 28.7.2026. 

Revolution Straight Jacket (2025)

Hakaniemessä barleywinea Chicagon jo pitkäikäiseltä panimolta. Kävin siellä 2010 heti alkuaikoina. 15,0 %, bourbon-kypsytystä. Hyvin tummasti punertavaa. Pehmeää, hedelmäisyyttä. Täyteläistä, monimuotoisuutta, vähän mausteisuutta. Bourbonin efektit jäävät taustalle, yllättävän kuivaa tavaraa. Hyvin toimii. Loistavaa juotavuutta tässä vahvuudessa. Oluthuone Haka, 27.7.2026.

Bas-Canada Nano Cinco Néréide #2

Québecin provinssin sisäinen kollaboraatio Juovan hillittömän kanadalaissession päätösoluena. Triplaheiziä, 10,0 %, taas NZ-tavaraa, Manilita, Nelson Sauvin ja Riwaka. Ulkonäkö sama kuin aiemmissakin tuotteissa. Tuoksussa sitrusta mukavasti, ananasta myös. Pehmeää on, ei niin täyteläistä kuin Messorem. Pehmeää ja raikasta on, erinomainen juotavuus. Tässäkin taaempana kuivempaa, mutta ei katkeruuteen asti. Juova, 27.7.2026.

Messorem Temporalis #0057

Jälleen kerran uusi versio Montrealin mahtipanimon neverending-sarjasta. 10,0 %, NZ Rhapzody, Nelson Sauvin, Citra. Rhapzody on alkuvuodesta julkistettu uusi NZ-humala, jonka ehdin tyypata keväällä tulvivan Ottawa-joen rannalla Gatineaussa. Tunnettu aiemmin koodilla CIP014. Nyt kyllä näyttääkin paksun viskositeetin juomalta. Passionia tuoksussa. Pehmeää makeaa nektarisuutta maussa, erittäin täyteläistä. Ei liian makeaa, maistuu erinomaiselta koko sarjan tapaan. Juova, 27.7.2026.

Bas-Canada Dryade

Baarimestari avasi vahingossa Bas-Canadan tölkin, vaikka asiakas halusi sen mukaan. Kerrankin lanttu leikkasi ja ilmoitin kiinnostukseni, sain puoleen hintaan. Tuplaheiziä. 8,0 %, Nelson Sauvin ja Galaxy.   tölkitys 09/04/26 (Québecissä yleensä DD/MM/YY), joten ei aivan tuoretta. Vaalea ja samea olut tämäkin. Sitrushedelmäistä tuoksua. Maku ei niin intensiivisen mehuinen kuin edellisessä, mutta oikein maistuvaa. Kuivarunkoinen on tämäkin, mutta nyt ei erityisempää yritystä peräkärryn kiinnittämiseen. Juova, 27.7.2026.

Le Ketch Badlands Capitaine Mike

Suomessa kriminalisoitu kollabo-olut läntisestä sivistysmaasta. Tuplasumu Uuden-Seelannin tyyliin, 8,0 %. Motueka ja Nelson Sauvin.  Vaaleaa sameutta. Hunajameloni, lime ja papaija välittyvät aromeista. Pehmeää ja makeahkoa mehuisuutta, pienellä kirpeydellä. Kuivuu nopeasti saavuttaen lievää katkeruuttakin. Kanadalaisten dominointi Suomen usvamarkkinoilla jatkuu vakaasti. Juova, 27.7.2026.

Andrew V. McLaglen: The Way West

Näin 1970-luvulla televisiosta varsin nuorena eeppisen lännenelokuvan, jossa uudisasukkaat taivalsivat vankkureissa vaivalloisesti länttä kohti. Leffa teki suuren vaikutuksen. Koskaan en ole saanut vahvistettua mikä elokuva oli kyseessä. Yksi kandidaatti selvästi on tämä Panavision-elokuva vuodelta 1967, mutta en löytänyt netistä tietoja Suomen tv-esityksistä. Suurehko joukko toiveikkaita uudisasukkaita kulkee 1840-luvulla ensimmäisiä kertoja pitkin Oregon Trailia Missourin Independencestä Oregonin Willamette-laaksoon, eli nykyisen craftolutmetropolin Portlandin tienoille. Sisäiset ristiriidat, alkuperäisasukkaat ja luonnonolosuhteet vaikeuttavat etenemistä. Elokuvan alkupuolisko on karmeaa katseltavaa. Teennäistä kömpelöä näyttelemistä, komediallista väkivaltaa ja Disney-elokuvien tapaista kiiltokuvamaista hammastahnahymyilyä porukan rämpiessä mudassa. Olin jo luovuttamassa, mutta homma jäntevöityy jälkipuoliskolla riittävästi. Pääosissa on yli-ikäinen Hollywoodin alfaurososasto Kirk Douglas, Robert Mitchum ja Richard Widmark. Perusnilkki Jack Elam on tällä kertaa reissussa hurskaana hengenmiehenä. 60-luvun seksuaalinen vapautuminen heijastunee nuoren Sally Fieldin esittämässä kiimaisessa teinitytössä. Tragediaa tosiaan lopussa löytyy ja maisemat ovat upeita, mutta eihän tämä kokonaisuutena mikään merkkiteos ole.

Craft Beer Garden 2026, 2. päivä

Lähestyin Viikin olutfestivaalin toista päivää idän puolelta. Jonoa oli taas aloitusaikana, mutta kahden päivän lipulla sentään pääsi kohtuullisen nopeasti sisään. Kun aloituspäivänä join pelkkiä amerikkalaisia, niin nyt tavoitteena oli juoda eurooppalaisia oluita. Aloitin ranskalaisella Prizm Yonder TDH DIPAlla, jossa kollaboraattorina romanialainen Maktoob. 8,0 %, samea, ei tunnu kovin tuoreelta, selvä pettymys. Seuraavaksi Kataloniasta DosKiwis Tilt, 7,0 %, Citra ja Simcoe. Vähän diasetyylinen, vaikka hedelmäisyyttä on. Pettymykseksi jää tämäkin. Heivasin eurolinjan romukoppaan ja suuntasin Erkki Hämeen tynnyrialttarille, jonne oli perjantaina aivan liian pitkä jono koko ajan. Nyt sain vuoroni kohtuullisella jonottamisella ja asianmukaisesti pukeutuneella olutprofeetalla oli vielä tarjolla Tree Housen barleywinea Tree Of Reckoning, 17,7 %. 27 kuukautta Buffalo Trace -bourbontynnyrissä ja viimeistely Wellerin astiassa. Pehmeää, hedelmäistä, lämmittävää. Salmiakkia ja muutakin monimuotoisuutta, todella nautinnollista.

Tässä vaiheessa rupesi satamaan. Sellaista en ole ennen tässä festivaalissa kokenutkaan. Kun juhla-alueella on hyvin vähän aurinkosuojaa, niin eipä sitten ole sadesuojaakaan. Värjöttelin vähän aikaa kapean räystään alla, mutta lopulta oli paettava taproomin täyteen ahdettuihin sisätiloihin. Sade ei kestänyt kauaa, mutta sama tilanne toistui vielä kahdesti. Sisällä ollessa tilasin ajan kuluksi CoolHeadin omia tuttuja juomia. Nehän olivat ihan ok, mutta rajoittivat kapasiteettia tutustua festivaalin varsinaiseen antiin. Sade kasteli ulkotilojen istumapaikat, joten festivaalin loppuaika meni seisoskeluksi. Tämä luonnollisesti heikensi festivaalin yleisfiilistä. Jatkoin amerikkalaisella linjalla ja maistettavaksi Fast Fashion Table Surfer, west coast IPA, 6,1 %. Hyvin vaaleaa, sitrusta pehmeästi. Vähän katkeroakin, oikein mukavaa. Eurooppalaisista Katalonian Soma on sentään luotettava toimija ja Terpene DIPA (8,0 %, Idaho 7, Citra, Rakau ja Peacharine) oli oikein hyvää. Vaaleaa ja sameaa, kuohkeaa mehuisuutta. Ei juuri katkeroa, mutta ei haitannut. Heti perään Soman QIPA Midnight Club 12,0 %, Motueka ja Nelson Sauvin. Hyvin sameaa, täyteläistä, hedelmäisyyttä löytyy. Kuivaa, ei juuri katkeroa, mutta alkoholi peittyy taas hienosti.

Alkoi taas sataa. Ehdin tilata Barcelonan reissuilta tutun katalonialaispanimon Maresmen DIPAn Sumu Saunan, jota pakenin nauttimaan sisätiloihin. 8,0 %, Citra ja Nectaron. Omalaatuinen suomalaisnimi, muistaakseni tällä panimolla ei kuitenkaan ole konkreettisia Suomi-yhteyksiä. Vaaleaa ja sameaa, pehmeää trooppista hedelmäisyyttä, kuiva runko. Asiallista tavaraa. Sateen lakattua Rivingtonin tuplaheizi Slaxx, jossa yhteistyökumppaneina Lyypekin Sudden Death ja Donostian Gross. 8,0 %, Motueka, Citra ja Krush. Sameaa vaaleutta, kirpeää trooppisuutta. Tämä oli vaatimattomampi tapaus. Festivaalialueella soitettiin hirveää vanhaa suomalaista tanssimusiikkia, en pystynyt ymmärtämään. Wild Eastin italopilsissä L'Ultima Moda oli vahvuutta 5,0 %, Saphir-humalaa. Hieman sameaa, maltaista, ruohoisuutta. Ihan hyvää. Garagen tuplasumussa Drumsticks vahvuutta 8,0 %. Pehmeää kuohkeaa hedelmäisyyttä, sekä sitrusta että trooppisia sävyjä. Toimii hyvin. Viimeiseksi olueksi jäi Cloudwaterin TIPA Yeah Bro, 10,0 %. Mosaic ja Nelson Sauvin. Sameaa ja keltaista. Aika kylmää, todella hedelmäistä, puhdasta. Mutta toimii hyvin. Sade alkoi uudelleen, joten vietin vielä aikaa taproomissa ennen kuin pääsin siirtymään kuivin jaloin sporapysäkille. Alkupettymysten jälkeen löytyi siis hyvätasoista olutta tällekin päivälle. Sään takia ei kuitenkaan ollut parhaita festivaalikokemuksia.