perjantai 26. huhtikuuta 2013

Westvleteren XII

Tämä trappistiluostarituote Belgian Flanderista on jo useamman kerran valittu maailman parhaaksi olueksi alan laajimmalla nettisivustolla. Hypetyksen (?) takia oluen saatavuus on ollut heikkoa jo pitempään, itse olen juonut tätä viimeksi Rotterdamissa 1997. Oulun ensi-illassa kulttioluen hinta on asettunut suhteellisen maltilliseen 24 euroon. Pullossa nyt hieman tekstiäkin, aiemminhan pullojen kyljet olivat tyhjiä. Muistikuvissa tämä olut oli selvästi tummempi, nyt näyttää lähes vaalean ruskealta. Pehmeää mallasta, ei anista Rochefort-tyyliin, muutenkin vähemmän mausteisuutta, kuivaa hedelmää. Ei erityisen makea, jälkimaussa nousee hienosti katkeroa. Hyvin hienostuneen hillityn tasapainoinen, luumua ja rusinaa, kuivahko, puumaisuutta. Pientä alkoholin pistävyyttä tuntuu, vahvuushan on 10,2%. Belgihiiva aistiutuu väistämättä, mutta tällä kertaa ei epämiellyttävällä tavalla.  Lämmetessä hieman siirappisuus lisääntyy, mutta ei vieläkään vastenmielisyyttä. Ei tämä tietenkään ole maailman paras olut, mutta erittäin nautinnollinen kokemus edelleen. Oluthuone Leskinen, 26.4.2013.

4 kommenttia:

Harri Vaarala kirjoitti...

Itse arvioisin, että tarkoituksellinen saatavuuden rajoittaminen on luonut sen hypen. Tosin nythän jakelua onkin sitten laajennettu reippasti. Ehkä tämä olikin 1990-luvulla yksi parhaista oluista, mutta nykypäivänä jää pahasti jenkkien ilotulituksen varjoon.

Kyseinen olut tuli vastaan yllättäen viime kesänä Torinossa huokeaan 13e hintaan, mutta jäi halvasta hinnasta huolimatta pieneksi pettymykseksi. "Hyvin hienostuneen hillityn tasapainoinen", mutta ei missään nimessä noussut omaan top3:een eikä edes viiteen, tosin sinnehän ei belgeillä ole muutenkaan asiaa.

Ari Juntunen kirjoitti...

Olen suunnilleen samaa mieltä, vaikka ei trappistihirmu nytkään pettymys ollut. Omatkin suosikkioluet ovat erityyppisiä.

arschloch kirjoitti...

Se on selvää, että vähäinen saatavuus on edesauttanut oluen maineen muodostumista. Syyksi rajalliselle saatavuudellehan sanotaan, että olutta tehdään vain sen verran, mitä luostarin ylläpitoa varten tuloja tarvitaan. Tässä voimme tietysti vain luottaa munkkien sanaan.

Mutta katsoitteko, kuinka kauan maistelemanne yksilöt olivat ehtineet pullossa olla? Tuo olut kaiketi vaatisi vuoden verran pullokypsytystä ennen kuin on parhaimmillaan? Itse olen maistanut vain vähän aikaa kypsyneitä yksilöitä, ja ne olivat kyllä kaukana siitä hehkutuksesta, mitä TW12 arvioissa usein saa. No, katsotaan, mitä näille jäljellä oleville korkkaamattomille pulloilleni ajan saatossa käy...

Ari Juntunen kirjoitti...

Ei tullut päiväyksiä tsekattua. Muuan eteläpohjalainen olutmies kommentoi tänään, että pullon lisäksi olutkin olisi muuttunut 90-luvun kuosista. Eli silloin oli tummempi, lakritsaisempi, rochefortmaisempi. Samaa mielikuvaa on minullakin, mutta en lähde varmasti moista väittämään.