Vuosi sitten kävin ensi kerran Tujun järjestämässä Lepra Beer Festissa, jossa oli mainio tunnelma. Silloin olin liikkeellä lauantaina, nyt avauspäivänä perjantaina. Ajankohta oli muuttunut kesäkuun lopulle ja paikkakin uusi. Nyt taproomista pari sataa metriä keskustaan päin Hotelli Rakuunan edessä. Hiekkakenttä, varmaankin entinen kasarmin äkseerausalue. Tilaa nyt huomattavasti enemmän kuin ennen taproomin seinustalla. Panimoiden tiskit oli hauskasti järjestetty keskelle neliön muotoon. Nyforsin Ari tietysti tapansa mukaan verkostui panimotyyppien seassa, kun itse keskityin sivummalla oluiden maisteluun. Sosiaalisia tilanteita tietysti syntyi ja viimevuotiseen tapaan törmäsin blogin pitkäaikaiseen lukijaan. Kaveri oli Kiteeltä/Outokummusta ja yllättäen löytyi yhteinen tuttu olutskenen ulkopuoleltakin, hänen työkaverinsa on minun lukiokaveri. Hauskaa oli taas ja sää täysin optimaalinen.
Oluttarjonta oli monipuolista, tuntui jopa paremmalta kuin edellispäivänä Craft Beer Helsingissä. Se voi olla hieman kohtuuton näkemys, mutta tällainen mielikuva syntyi. Aloituksena luonnollisesti Varikon Pohojosen Pils. Kanniaisen Timo on ehtinyt tätä jo hehkuttaa mm. Jeverin tappajaksi, joten odotukset olivat korkealla. 4,9 %, Mittelfrüh, Saphir, Magnum, 45 IBU. Kirkas ja kaunis, yrttiruohoiset aromit, pehmeää viljaista maltaisuutta, raikkautta. Katkeruutta on runsaasti ja jälkimaku herkullisen, ehkä jopa hekumallisen viipyilevä. Onhan tämä melkoinen, reseptiä on ilmeisesti viilattu pitempään kuin koskaan ennen Sonnisaari/Varikolla. Tasapainoa on ja haluttaisi tehdä rinnakkaisvertailu Jeverin kanssa. Hagström-puitteissa katkeruutta olisi lisätty, mutta tässä vahvuudessa tämäkin katkeruus tuntuu kyllä tosi hienolta.
Tästä olikin sitten varsin vaikea pistää paremmaksi tai edes pysyä samalla tasolla. Salaman NEIPA Lizard King tuntui kovin tavanomaiselta, vaikka ihan ok-olut onkin. Kalifornialaisvieraan Radiantin Backyard Fireworks on west coast IPA, 6,7 %. Mosaic, Citra, Strata, Simcoe ja Cashmere. Vaaleaa, lähes kirkasta. Hedelmäinen, maltainen, kuivahko. Ei katkeroa. Varsin tyylikäs olut, mutta takapurenta oli pettymys. Seuraavaksi oli yllättäen Varikon tiskillä tölkkikaatona imperial stout 11000 M. Sehän on ennestään tuttu, mutta tsekkasin nykykunnon. Ei siis mitään lisäaineita, kuivahko suutuntuma, jatkossa täyteläisempää makua, oikein miellyttävää tämäkin. Prahasta oli saapunut Sibeeria Zesty Zebra, 6,8 %. Usvaolutta, Riwaka, Citra, New Zealand Cascade, Columbus. Vaaleaa ja sameaa. Hedelmäisyyttä on, mutta ei katkeruutta. Jää vähän vaisuksi. Lissabonista tuplausva Dois Corvos Monster Reveal Party, 8,0 %. Varsin raikasta, hedelmäistä. Puhdasta on, mutta ei tässäkään katkeruutta. Isäntäpanimon Tujun Immolation Roast Wine BBA, 13,5 %. Imperial stoutin ja barleywinen sekoitus. Mustaa, bourbon tuoksuu. Pehmeää, enemmän stoutin fiilistä. Ei makeaa, lievästi mausteista. Mukavaa kamaa.
Tallinnasta Tuletorn Tramm NR2, 6,5 %, DDH NZIPA, Nectaron ja Motueka. Appelsiininen tuoksu, oikein raikasta. Enempää muistiinpanoja ei enää irronnut. Kyproslaisen Radical Wayn oluet eivät ehtineet keskiviikoksi Hakaniemen etkoihin ja myöhästyivät täältäkin kolmisen tuntia. Perille ne kuitenkin tulivat ja kokeilin tuplasumua Legacy of Sin, 8,0 %, 20 IBU. Hieman mausteista, hyvää kuitenkin. Bredan Frontaalin Andreas oli tripel, 8,5 %, hedelmäinen, kuivahko, lievästi mausteinen. Aika kova. Timișoaran liepeiltä tripla-IPA Pure Excess, 9,7 %. Citra, Talus, Motueka ja Mosaic. Sameaa ja vaaleaa. Mehuista, pehmeää, kuivaa, miellyttävää. Lopuksi Tanskasta To Øl 365 Days of Darkness, tynnyrikypsytetty triplabock, 12,0 %. Käytännössä mustaa. Pehmeää, maltaista, kuivaa. Mielenkiintoinen tapaus. Tässä vaiheessa oli aika palata kävellen viimeiseen Pasilan junaan, olipa kyllä mukavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti